sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Alive

Ei tässä mitään kummia kuulu. Blogger kiukutteli about neljä päivää, eikä laskenut minua sisään koko sivustolle. Mutta toisaalta, mitään ihmeempiä ei kuulu. N on edelleen ihana höpönassu, seksi on edelleen hieman köyhää, ja sisäinen lutkani elää edelleen.

N on jotenkin ihanan hellyttävä. ja jotenkin epämiehekäs. Toisaalta sellaiset testosteronikarjut eivät kyllä vastaa realistist ihannettani paitsi telkkarin ruudulla, ja fantasioissani. Tosin N sai minut aivan tolaltaan pariin otteeseen viikonlopun aikana. Pms kiusaa. Se oli positiivista kuitenkin, että vaikka olin ihan hillitömän huonolla tuulella esim. pertsi iltana ennen N:n tapaamista, niin N sai minut hyvälle tuulelle. Enkä räjähtänyt seuraavaan vuorokauteen. Pitää nyt kyllä se tunnustaa, ettei mulla ole sellaisia roihuavia rakkauden tunteita. Ainakaan vielä. N:n kanssa on tosi helppo olla, ja jotenkin se osaa valita ne oikeat sanat, ettei mulla mene kuppi nurin. Tosin perjantaiyönä valvoin sen vieressä, ja mun sydän tuntui olevan täynnä rakkautta, ja olisin halunnut halata nukkuvaa N:ää vielä kovempaa. Eikai sellaista salamarakkautta niin usein tapahdu?

Näiden vanhempien miesten kanssa on vaan se ongelma, että ne ovat todella urautuneita omiin tapoihinsa. Kun ne on aina tehneet jonkun asian tietyllä tapaa, niin ihan turha minkään Alman yrittää vinkua mistään vaihtoehdoista. N on sentään kaikkiruokainen, kun D:n kanssa joutui taistelemaan sipulista, ja oikeastaan kaikista vihanneksista.. Mutta N istuu kapakassa vähän liikaa mun makuun. Mielelläni tekisin jotain muuta viikonloppuna, kun hengailisin darrassa jomman kumman kotona. Varsinkin kun olen vapaalla vaan joka toinen viikonloppu. N ei pystynyt ymmärtämään, että mitä muuta viikonlopuiltana voisi tehdä...No vaikka urheilla, mennä teatteriin, osallistua kulttuuririentoihin. Tai no, ehkä se kapakkakulttuuri on sittenkin se helpoin, ja virikkeellisin. Itse kyllä voisin tehdä muutakin. Juomisesta saa mustat silmänaluset, ja vararenkaan. Lisäksi jo itsessään seurustelu lihottaa, kun ähmätään pitsaa vähän turhan paljon N:n kanssa. N katoo urheilua, tykkää oluesta, ja sen kaverit ovat tärkeitä hälle. Olkoot niin. En mä halua ketään alkaa muuttamaan, pitää vaan yrittää ymmärtää, ja hyväksyä. Toki voisi spekuloida sitä, että meidän intressit ei kohtaa sitten kuitenkaan. Kyllä mä tykkään kapakassa notkua, mutta juuri ennen N:n tapaamista olisin päättänyt kokeilla jotain muuta vaiheeksi. Nyt olen takaisin  siinä samassa vanhassa kierteessä. No katsellaan.

tiistai 24. toukokuuta 2011

Kiire on

Kokoajan on jotenkin niin hoppu. Huvittaa, kun en ole edes kokoaikaisessa duunissa, ja koulussakaan en ole käynyt, kin ennen pääsiäistä viimeksi. Toi koulujuttu pitäisi nyt selvittää jotenkin. Voipi olla, että mulla on liikaa poissaoloja joiltain kursseilta (kun mulla ei taas järki leikannut kovin terävästi näiden opintoasioiden tiimoilta...), ja taidan joutua uusimaan vuoden kuitenkin. Pitää ottaa selvää.

Jotenkin syö naista, kun ollaan N:n kanssa molemmat niin kiireisiä. Tai siis mun aikataulu on suhteellisen joustava, mutta mulla nyt sattui olemaan vieraita (ja silloinkin järjestin aikaa N:lle) ja nyt saan uudestaan vieraita viikon päästä. Sillä on kaikkia koulutuksia tän viikon, ja työhön liittyvään opiskeluun liittyvä koe johon pitää valmistautua. Sitten viikonloppuna sen tarvitsee mennä dokaamaan pomonsa kanssa, ja katsomaan urheilua. Selevä homma. Sitten se kehtaisi valittaa mulle, kun mulla on jokatoinen viikonloppu töitä. Viimeksi kun olin vapaalla, niin se katsoi urheilua kavereidensa kanssa. Olen perjantaista asti vapaalla tällä viikolla, ja se menee sekoilemaan pomonsa kanssa lauantaina. Mutta ehkä molemmilla kestää hetken päästä sinkkuilun aikana muodostuneesta itsenäisyydestä vähän eroon, ja pystyä tekemään kompromisseja. Olis siistii pystyä viettämään tämä viikonloppu ihan vaan kahdestaan nyhjäten, kun seuraavalla viikolla mulla ei ole niin aikaa nähdä sitä. No stress, ja annetaan aikaa.

Tähän sinkkuilun aikana moudostuneeseen itsenäisyyteen törmäsin eilen, kun sain pitkästä aikaa paniikkikohtauksen alkuillasta. Onnistuin vaivuttamaan itseni koomaan pariksi tunniksi, ja heräsin outojen unien jälkeen suhteellisen hyväkuntoisena. Mä en kyllä ymmärrä, että miten sain unta, kun sydän hakkasi vauhdikkaassa tempossa, olo oli aivan karmea, ahdisti, ja pelotti. Mainitsin kuitenkin N:lle viestissä, että piti ottaa pari tuntia tirsaa tästä syystä. Se vastasi, että olisin voinut soittaa hänelle, koska se on vähän niinkuin hänen tehtävänsä avustaa, jos minusta tuntuu kauhealle. No ei tullut mieleen kyllä soittaa kenellekkään, mutta tarkemmin ajateltuna, niin N olisi ollut juuri se oikea osoite puhelinhäiriköinnille. Jotenkin sitä vaan on tottunut (yrittänyt) pärjätä omillaan...

Seksi ei yllättänyt viime viikonloppuna kuitenkaan. Sunnuntaiaamuna jotain rynkytettiin, muttei kyllä ollut mikään elämys edelleenkään. Pitää yrittää löytää keinoa rohkaista ujoa, ilman, että siitä tulee vielä ujompi. Sängyssä voi tehdä paljon muutakin, kuin yhtyä. Eikai tästä asiasta kannata enempää vauhkota. Annetaan ajan kulua. Onneksi mulla on kaalimato, ja kaksi laatikkoa tuliteriä paristoja.

Mulla on ikävä N:ää. Se on turvallinen, ihana, hellä, ja normaali. Siis noin luonteensa puolesta. Ehkä munkin olisi aika totutella ajatukseen, että ehkä minun omakin maailma on yliseksuaalinen, enkä ajattele normaalisti seksistä, vaan maailmani pyörii aivan liikaa panemisen, ja pornon ympärillä. Taidan alkaa pornolakkoon, ainakin kahdeksi viikoksi! Tupakka ei ole palanut kolmeen viikkoon. Hyvä minä! Lisäksi N:n ja mun ikäero on ihan tavallinen, eikä meillä ole mitään esteitä onnistua parina, koska meidän tulee vaan vähän oppia tekemään kompromisseja, ja tuhlata aikaa juopotteluun vähemmän. Mulla oli ennen N:n tapaamista hyvät ajatukset elämän suunnasta, ja asioista mistä naurtin. Nyt olen vähän tuuliajolla taas. Varsinkin tuon alkoholi asian kanssa. Ei huvittaisi notkua baarissa aina. Olisi kiva tehdä kaikkea ulkoilma toimintaa, ja nousta aikaisin, ja lähteä yhdessä tekemään.Mä en ole ilmeisesti myynyt tätä ajatuksta tarpeeksi raivokkaasti. Toisaalta, ei vanha koira opi niin uusia temppuja, ja hevillä vaihda elämäntyyliään.

Mitä jos mä vaan ihan vähän vähemmän yrittäisi maalailla piruja seinille, ja riehua negatiivisten asioiden ympärillä? Jos mä nyt vaan nauttisin ihastumisesta, ja antaisin sen ajan kulua. Hehe.

lauantai 21. toukokuuta 2011

p.s

Tuli mieleen, että onkohan mulla jotain PMS:ää jo ilmassa, kun heittäytydyin viimeyönä täysin selvinpäin vollottamaan, kun ei saa seksiä, mutta parhaisiin haleihin hukkuu, ja välittämiseen. Mikä järkevä, ja looginen ajttelu? Kaikki tänne vaan, nyt, ja heti!!! Naurattaa ihan jälkikätten, mutta härre gyd, jos N olis herännyt, ja mä olisin joutunut selittämään kyynelehtimistä jotenkin. Jos olisin kertonut totuuden, se ei olis ikinä enää halunnut seksiä mun kanssa, kun raukka olis niin paineissaan :D

Ongelma nimeltä seksi

Tää on tappavaa. Siis panetus, ja himo. Eilen katsottiin leffaa N:n kanssa. Katsoin sitä kesken filmin, ja se kääntyi katsomaan minua. Sen katse sai mun mahan kääntymään ympäri, ja nahan väreilemään panetussähköä. Hillitsin itseni, mutta muistelin koska olen viimeksi tuntenut vastaavaa, mikä on johdannaista henkisestä sitoutumisesta, ja toisen äärimmäisen kiihottavana pitämisestä. Vastaavaa himoa koin Herra O:n kanssa vikan kerran, kun oltiin leffassa, ja koskettelu kävi vähän turhan villiksi

 Sitten kun mentiin nukkumaan, mun jokainen solu huusi kosketusta, orgasmia. Sain läheisyyttä, huomiota, miljoona paijausta, jotka ajoivat minut suunnittelemaan raiskausta tässä, ja nyt.. Jo ihan tavallinen olkapään silittäminen ruokaa laittaessa sai pöksyt märiksi. Puhumattakaan puolen tunnin silittelymaratonista sängyssä, mä uin eritteissäni. Nännit hankautuivat peittoa vasten, vaikka yritin pysyä paikoillani. Kiehnäsin, vääntyilin, vatkasin, ei mitään responsia. Herra N alkoi vienosti tuhista, ja mulla nousi pettymyksen kyyneleet silmiin. Vai ei nuori, hyvä runko riitä. Ihan lapsellista ajatella näin, mutta minkäs teet. En saanut unta ennen aamu neljää, koska vitutti niin, ja sain lopulta nukahtaa tyyny kyynelistä kosteana.

Miten otat puheeksi painostamatta, että olis kiva saada munaa? Miten otat minkään seksin liittyvän puheeksi ilman painostavaa ilmapiiriä, ja tyytymättömyyden viestittämistä? Nyt on hyvät neuvot kalliit, hyvät ihmiset! Pitääkö mun jotenkin yrittää vehkeillä, että mä olen se arka tekemään aloitetta kenekään kanssa, koska olen tullut pitkässä suhteessa useasti torjutuksi. Kehunko sen habitusta, ja sitä kuinka sen katse saa jo minut kuumaksi? Ollaan edelleenkin niin alussa, että varsinkin kun toiselle on seksi ilmeisen hankala topic, niin ehkä se vaan ottaa aikansa, että halut risteytyvät. Ehkä mun pitää vaan ymmärtää, että on olemassa niin erilaisia seksuaalisuuksia, ja että ei kaikki (miehetkään) tunne itseään niin vapautuneeksi seksissä uuden kumppanin kanssa.

Yleensä uuden tyypin kanssa seurailen niin tarkkaa toisen edesottamuksia, ja uskallan itse tehdä asioita tätä kautta. Tässä on nyt N:n kanssa sellainen tilanne, ettei kumpikaan uskalla tehdä mitään. Minä en uskalla, koska pelkään painostavani, ja N on salettiin vaan ujo, ja epävarma oudosta vehkeestään (joka siis kyllä toimii, kun toimii, jopa kumin kanssa...)Mä en tosiaankaan kehtaa mennä enää mennä käpälöimään ihan estottomasti ilma, että se on mukana 101%, ja sitten sillä lurpahtaa. Tää on käynyt parin muunkin kanssa, mutta yleensä syynä on ollut järjetön känni. Mikään ei muuten (kännistä viis) ole nolompaa, kuin kalu, joka alkaa kesken poskihoidon kutistua, varsinkin, kun tiedän, etten edes ole niin huono kyseissä hommassa.

N:llä ei tunnu olevan ongelmaa panna kännissä, mutta selvänä se pysyttelee pöksyissään, eikä uskaltaudu minua edes yhtään röyhkeästi koskettaa.

Ehkä mä vaan kerron sille tänään, että sen katse saa mut veteläksi, ja jos ei se usko niin tungen sen käpälän mun housuihin. Ou jea.

Jep, olen kipannut hieman roséta, ja kohta olisi tarkoitus lähteä ulos. Menossa mukana ilmeisesti on N:n hyvä naispuolinen ystävä, joka ei viimeksi nähdessämme, keskiviikkona, edes moikannut minua. Käänsi vaan päänsä pois. Juteltiin joitain viikkoja sitten paljonkin, ja mielestäni naikkonen oli ihan asiallinen, ja jopa mukava. Ehkä se tuntee itsensä hylätyksi, kun menetti ns. first lady:n aseman N:n elämässä. Enpä tiedä, en mä halua kenenkään varpaille astua, enkä tosiaankaan ole vahtimassa N:n jokaista askelta. Pitää nyt katsoa, että mitä tänään tapahtuu, että jatkuuko jääkausi, käverin, ja seksin osalta ;)

perjantai 20. toukokuuta 2011

PerKele

Mister K oli lähestynyt minua tekstiviestitse tänä aamuna ennen kahdeksaa. Pitäisi kuulemma kaljalle mennä sen kanssa ensi viikolla, ja kun vähän tiedustelin lisää, niin seksiä se siis haluaisi kanssani. Ei onnistu. Nyt se on lähettänyt about 30 tekstaria tänään, missä se yrittää vongata kaikin mahdollisin tavoin, ja vedoten mun jokaiseen oletettuun heikkoon kohtaan. Vielä sanon ei. Se kertoi tapailleensa jotain chicksiä, mut oli päättänyt tapailut kai vastikää. Yhyy. K ei ole mulle terveellistä seuraa. Piste. Ja sen muna on laittoman iso. Ja se vinkuu kumin käytöstä. Niin, ja se on kusipäinen herrasmies, mikä on paljon pahempi, kuin pelkkä kusipäisyys. Vähän kuin antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa. Tai siis nythän mä tiedän, että se oli pelkkä fuck buddy, mutta kyllä sen herrasmiesmäinen käytös pitkään hämmensi. Nyt se tosin käyttäytyy jo epätoivoisesti. Huvittavaa, että mun vanhat säädöt ovat vuoronperään vonkaamassa epätoivoisina. Kohta varmaan Herra L lähestyy,  tai ex ilmestyy oven taakse vannomaan rakkautta, tai A kipittää N:n kotinurkilla vastaan. Herra Y on onneksi rauhoittunut vonkumisessaan, eikä varsinaisesti olla oltu tekemissä viime viikon jälkeen. Herra R:stä ei myöskään onneksi kuulunut sitä yhtä tekstaria enempää. Kevätkiima, aivan selkeä keissi.

torstai 19. toukokuuta 2011

Uusia tunteita

On tosi jees, etta N:lla on paljon kavereita, ja se nakee niita usein. Ma en jaksaisi ollenkaan sellasta puntissa perassa hilautuvaa ressukkaa. Toivottavasti se ei kelaile minusta noin. Tajusin, etta mulla ei ole ylitsevuotavaa maaraa kavereita enaa, koska tiettyjen ihmisten seura ei todellakaan kiinnosta, ja jostain syysta olen vahan laiskasti asennoitunut uusien ystavien hankkimiseen. Jotenkin jamahdin sinkkuseikkaluihini niin, etten kaivannut muunlaista sosiaalista vuorovaikutusta. Niin, ja ei noista yhdenyon jutuista, sun muista oudoista systeemeista viitsi monellekaan avautua.

Ei ole oikeasti ongelma, etta N tahtoo nahda kavereitaan usein. Ma tarvitsen myos omaa tilaa, enka todellakaan tuppaudu vakisin seuraan. Nautin edelleenkin kotona hengailusta, kokkailusta, ja uutuutena, yksin shoppailusta (runsasta). En koe yksinaisyytta enaa ahdistavana tekijana, koska paakoppa on suunnilleen terveilla raiteilla noin muuten. Ymmarran, etta elamassa on hiljaisempia kausia, ja menossa oleva sellainen on kovin luonteva jatkumo 1,5 vuotta kestaneelle sosiaaliselle sekoilulle, juomiselle, ja oikeiden fiilisten pakoilulle. Tunsin jaavani jostain paitsi jos en laukannut erilaisissa hipoissa joka viikonloppu. Nyt ei voisi vahempaa kiinnostaa. Sinansa menevan miehen kanssa yksiin meneminen luo kevytta painetta mun oikeiden halujen suunnalle. Juuri ennen N:n tapaamista paatin myos rajoittaa juomista, ja keskittya terveyteen, ja olemaan tyrmaava ilman tarvetta miehelle.

Yritin nailla kahdella kappaleella jotenkin huterasti pohjustaa sita, etta tunnen itseni sekunnin tuhannesosan ajan hylatyksi, kun N sanoo nakevansa kavereita. Ihan naurettavaa, koska meilla on kuitenkin yhteistakin aikaa, eika sita nyt tarvitse kokoajan kihnuttaa kylkikyljessa. Pelkaan myos vaikuttavani super luuserilta, koska en nae kavereitani vastavuoroisesti. Pelkaan jotenkin, etten ole riittava nain, ja kun minusta selviaa pala palalta enemman tietoa, niin N hylkaa minut. Eli minusta tuntuu loytyvan sitten epatoivoinen ripustautujakin parin viikon deittailun jalkeen. Hienoa, ja onnea tulevaisuuteen. Tosin N jatti minut tanaan kotiinsa nukkumaan, kun se itse lahti toihin. Se yritti ehdottaa tata jo viime viikolla, ennenkuin seukkailtiin virallisesti, mutta en kehdannut jaada mahimaan sen petiin, vaan lahdin aamulla samaanaikaan. Mutta minusta tuntui oikein otetulta, kun N luotti minuun, ja jatti minut yksin kotiinsa, ja kavi pariin otteeseen pussaamassa minua poskelle ennen lahtoaan. Olen oikeasti onnellinen, vaikka en olisi uskonut, etta tunnen jotain pienta mustasukkaisuutta, ja ripustaumista nain pian. Mul on jo ikava :)

tiistai 17. toukokuuta 2011

Mitäs nyt?

Tuli tässä mieleen, että en enää voi kirjoittaa sinkkublogia sattuneesta syystä. Mietiskelin blogin tulevaisuutta, ja en oikein teidä, että jatkaisinko ihan näin vaan anonyymisti elämästäni purkautumista, pohtisin parisuhteen kiemuroita, vai pistänkö Alma's Escapades-blogin unholaan, ja aloitan kokonaan uuden, missä voin kertoilla vapaammin elämästäni ilman pelkoa siitä, että joku tunnistaa. Mutta uusi ei kyllä voi olla missään yhyteydessä vanhaan...hmm. Hankalaa. Pidän blogin kirjoittamisesta, ja päiväkirjamainen elämän dokumentointi auttaa pitämään muistot elossa.

Noloa

Jos olet tuoreen miesystäväsi luona yötä, ja aamulla päätät mennä suihkuun, niin varmista, että osaat käyttää suihkun hanaa, ennnkuin väännät hillittömän hajuisen darrapaskan pönttöön. Sitä paskaa luodessa muista toki hieman varoa sitä, ettei pönttö mene tukkoon, ja kartoita mahdolliset tukoksen eliminoimisvälineet ympäristöstä.

Siinä vaiheessa, kun vessan ilma oli jo myrkytetty, eikä hana suostunut pihahtamaankaan kävin muutamat kauhuskenaariot mielessäni. Eikai sitä nyt heti seurustelun ensimmäisenä aamuna tarvitse toista tappavalle paska-aromille altistaa, vähän jotain rajaa, vaikka suhteessa ollaankin. Onneksi pönttö ei kuitenkaan mennyt tukkoon tällä kertaa.

Taistelin aikani, ja kun suihkua ei hanan uumenista kuulunut, vedin syvään henkeä, ja totesin hajun jo lieventyneen, tai nenäni tottuneen sen myrkylliseen twistiin. Kylmän hien, ja paniikkipaskan puskiessaan tietään kohti päivänvaloa jouduin avamaan vessanoven, ja huikkaamaan tuoreen seurustelukumppanini ratkomaan blondin visaista hanaongelmaa.

Onneksi ongelma oli todellinen, eikä mun tarvinnut tuntea yhtään enempää häpeää. Mun naaman väri veti punaisesta valkoiseen, ja yritin oikeasti olla miettimättä paskanhajua. Tahdoin N:n ulos toiletista ulos mahdollisimman äkkiä, ihankuin siitä enää siinä vaiheessa olisi ollut apua.

Suihku saatiin kuntoon, ja N antoi minulle pusun lähtiessään, ja katsoi syvälle silmiini. Ihana N!

maanantai 16. toukokuuta 2011

Moi

Alma on nyt sitten ihan oikeasti suhteessa. Siis Miehen kanssa. Ei kenkien, siiderin, tai uuden laukun kanssa.

Voisin kirjoittaa ihan hillittömän määrän tekstiä, mutta koska en tahdo tappaa lukijoitani siirappiövereillä, niin yritän karsia olennaisimmat tapahtumat viikonlopulta. Siis jos muistan mitään. Koska mä viimeksi päivitin? Perjantaina?

Perjantaina käytiin ahtaamassa järkyttävät satsit kiinalaisesta buffet pöydästä, ja hoiputtiin turvonneena kyyläämään euroviisuja baariin. Jotenkin touhu karkasi lapasesta, ja oltiin ulkona johonkin kolmeen asti, ja joskus ennen tätä alettiin puhua henkeviä meidän suhteen tilasta. N sitten totesi, että hupsu kysymys, mutta seurustellaanko me. No tottahan toki seurustellaan. Se kertoi, että se oli saanut ylistävää palautetta minusta ystäviltään jotka minut ovat tavanneet tässä viimeisen kuukauden aikana.  N kysyi minulta, että eihän minua haittaa meidän ikäero. Ei haittaa joo. N kuitenkin avautui, että häntä vähän häiritsee, mutta ainoastaan siltä kantilta, että sillä on ongelmia seksin kanssa. Tokihan sitä toivoisi mieletöntä seksiä muhkealla, kivikovalla melalla edestä, takaa, ja sivulta, mutta aina ei käy tasan nallekarkit. Tässä paketissa on kuitenkin luonne kohdillaan (näillä tiedoilla) just eikä melkein. N:n kanssa on helppo olla, se osaa puhua tunteistaan, se näyttää tunteitaan avoimesti, ja se on tosissaan! En muista (!), että mitä vastasin tuohon seksi issueen, mutta ilmeisen oikein, koska vahvistimme parisuhteen jopa fb:ssä.

Seksi on tärkeä elementti, mutta myös todella herkkä.. Mutta edelleen alleviivaan, että jos olo tuntuu hyvältä toisen seurassa, niin kyllä se seksikin alkaa vähitellen varmasti sujua, ja löydämme uusia ulottuvuuksia, vaikka fyysiset rajoitteet ovat ilmeisesti aivan todellisia . Naimme jopa kahdesti tänä viikonloppuna, ja eipä lerpahtanut. Itseäni panetti niin, että sattui (ja sattuu muuten edelleen, eikun panettaa siis...), mutta koska mitä ilmeisemmim tässä aiemmin käydyssä ikäkeskustelussa olin puhunut, ettei paineita, vaan annetaan asioiden tapahtua vähitellen, ja ilman väkipakkoa. En siis todellakaan painostanut häntä, vaan kuuntelin hänen tahtiaan, ja homma sujui oikein hyvin, ja itsekin jopa aloin päästä fiiliksiin. Jossain vaiheessa mun varmaan pitää ottaa ohjia sen verran käsiini, ja todistaa olevani vahva nainen, ja näyttää mistä mä tykkään. Tosin, sillä kyllä tuntuisi olevan homma hanskassa, mutta alkukankeutta (ilman sitä kankeutta, höhö) on ilmassa. Itse olen kuitenkin ihan tavallisen, ja tylsän, mutta tyydyttävän panon ystävä. Mä en kaipaa mitään ihme pornovinkeita, kuten hyvin tiedätte. Ne on niin kokeiltu vanhojen vakipanojen kanssa.

Se selvisi kanssa, että N ei vissiin oo seurustellu neljään vuoteen, ja sen joku ex on ollut joku häiriöinen tapaus, joka saattoi lukkiutua vessaan kolmeksi tunniksi, kun piti lähteä ulos. Ihan noin sekaisin minäkään en ole, vaikka tukkakriisi saattaakin välillä raapia persettä. Tosin mulla on edelleen salaisuuteni, ja aihepiirit mitä yritän vältellä.

Mä en vaan voi lopettaa hymyilemästä sille faktalle, että N on kuin ilmetty ensimmäinen poikaystäväni. Olemus, ja kaikki ne pienet eleet, ja ilmeet. Ihan uskomatonta. Seukkailin ensimmäinen miehen/pojan kanssa 17-kesäisestä pari vuotta eteenpäin, ja tosiaan lopetin kylmästi suhteen seikkailunhalun takia. Oltiin pitkään tosiaan ystäviä, tai siis minun osaltani ystäviä, poika-rassu taisi rakastaa edelleen. Mietin monesti, ja yhä mietin, että tein tavallaan virheen kun halusin erota. What goes around, comes around. Olen löytänyt yhtä ihanan, ja hyvän ihmisen uudelleen. Enkä meinaa tehdä samoja virheitä uudelleen. Luulisin, mutta ihmisiähän tässä kuitenkin vaan ollaan.

Ja vielä tuosta ikäerosta, että kun vertaa Herra P:hen joka oli N:n ikätoveri, niin jo heillä tuntuu olevan vähintään kymmenen vuotta ikäeroa. P oli ihan kuiva käntty, ja naamakin ihan rupsahtanut, vaikka komia olikin (ja hyvä pussaamaan...). N on niin nuorekas, ja jotenkin ihanan lapsekas, riehakas, muttei mitenkään yli menevällä tavalla. Vaan hauskalla.

Okei, Alma taitaa olla aika ihastunut. Kiitos, ja anteeksi.

Arvatkaa kuka muuten tekstasi? Herra R! Sehän joskus joulun jälkeen laittoi viestin, että deletoi mun numeron luuristaan, ja hyvää elämää. Luulin,  että sille olis vihdoin menne jakeluun, että se mitä meillä oli, oli todellakin vain yhdenyönjuttu. Luulisi, että tyhmempikin tajuaisi, että jo nainen ei vastaa mitään puoleen vuoteen, niin ehkä hän tuskin on innostunut uusintaan. Y:stä ei ole kuulunut mitään muuten, mutta se on vielä fb kaveri kuitenkin. Tiedän, olen heikko, mutta minusta tuntuu, että se voi tarvita juttu seuraa piankin, kun se vaan ensin tajuaisi, että miten paha riippuvuusongelma sillä on.

Hammaspeikko muuten antoi silmää töissä, eikä juttu kulkenut enää yhtään niin villisti. Se varmaan ennen töihin lähtöään luki mun olevan suhteessaan, ja kohteliaasti flirtti jätettiin kotiin. Ainakin siis mun kanssa. Ihan kohteliasta käytöstä.

Oon onnellinen. Ainoa asia mikä ärsyttää on meidän eri tahtiin käyvä vuorokausirytmi. Meikä painaa iltaisin, ja viikonloppuisin hommia, ja se käy päivätöissä. Tällä viikolla ei esim nähdä ennen perjantaina. Aivan karmeeta riutumista! Toisaalta ei ainakaan kyllästy toisen naamaan!

Hyvää yötä :)

lauantai 14. toukokuuta 2011

Ja taas

Koska Blogger on ollut nurin, en paassyt raportoimaan uudesta fb:ssa kaydysta tappelusta Y:n kanssa. Ihan tajutonta! Se alkoi taas avautua, kuinka silla on naisia joka sormelle, ja kuinka joku kihloissa oleva eukkokin on flirttaillut sille fb:ssa. Vastasin sille, etta minua kuvottaa koko touhu. Siis kihloissa olevat flirttailemassa, ja koko yliseksuaalinen ilmapiiri, ja deittisivuilla roikkuminen kuukausikaupalla, vain ja ainoastaan seksin perassa. Y:n kiihkea temperamentti rajahti jalleen kerran, ja sielt alkoi tulla viestia, etta kuka ma luulen olevani, ja kuvittelenko olevani jotenkin parempi ihminen kun olen deittaillut pari viikkoa. No itseasiassa kylla. Tai no deittailu ei varsinaisesti liity tahan fiilikseen mika mulla on.

Prosessi alkoi jo reippaasti ennen N:n astumista kuvioon. Miksi olisin muuten poistanut deittiprofiilini? Koin, etta seuraa loytyy varmemmin oikeasta elamasta, ja on ehka helpompaa sanoa, etta onko toinen tosissaan vai ei. Kuten Y kertoi minulle, ettei se kerro tapaamilleen tytoille, etta on muuttamassa pois eika etsi mitaan vakavaa. Mielestani se on epista niita tyttoja kohtaan jotka etsivat seuraa tosissaan, kuten esimerkiksi eras Alma, jota Y:n kaytos hammensi aluksi kovin. No nytpa tiedan pelin hengen nettideittailussa, jos peliin on joskus halu palata. Mutta koen olevani valaistuneempi ihminen, kuin aikaisemmin, ja sita kautta parempi ihminen. Jokainen toki tekee valinnan itse siita, etta haluaako kayttaa elamansa deittipalstoilla roikkuen, vai todellisessa elamassa, missa tarvitaan sosiaalisia taitoja. Y:n tekosyy nettideittailuun on se, kun se on absolutisti. Ettei vaan olisi kuitenkin sosiaalisissa taidoissa syy, vaikka supliikkimies onkin. Paassani pyorii joitain avainsanoja, kuten rehellisyys, avoimuus, oikeat tunteet, sitoutumisongelmat.

Mutta kalikka taisi todella kalahtaa Y:hyn! Jatin todella paljon sanomatta, mutta naen niin plajon saalittavia piirteita Y:ssa. Itse olin hetkellisesti heikompi, ja se kaytti tata hyvakseen. Ei niinkaan seksuaalisessa mielessa, vaan sen manipuloi mun ajatuksia yllattavan paljon, ja muodosti tietynlaisen riippuvuussuhteen, koska tiesi mun olevan yksinainen, ja tarvitsevan tukea. Koska mun fiilis on paljon parempi, ja itseluottamus palannut, niin pystyn ottamaan etaisyytta, ja naen kuvion jotenkin niin selvasti. Silloin joskus jo kirjoitin, etta hommassa on hyvaksikayton makua, enka ma metsaan mennyt. Se tarjosi naennaista olkapaata, ja seuraa, se sai seksia. Tavalla win-win, koska opin tastakin seikkailusta jotain.

Viela yksi juttu. Saatoin mainita joskus, etta kuinka Y syyti kehuja ulkonaostani about tunnin tuntemisen jalkeen, ja pidin tata limaisena kaytoksena. Se kysyi minulta suoraan, etta onko se minusta ok, ja se oli kuulemma kehunut jotain naista tekstarin valiyksella aivan mahtavaksi. Minusta se on edelleen limaista kaytosta, enka usko muidenkaan naisten arvostavan moista lipevaa lankytysta kovin korkealle. Y:lle vastasin jotain ymparipyoreaa. Koko Y on iin pornoteollisuuden uhri, ja uskoisin Y:n kaytoksen vetoavan ainoastaan heikko itsetuntoisiin, tai syysta, ja toisesta heikoilla oleviin naisiin. Kuten siis hetkellisesti minuun.

Miksi edes kaytan energiaani mokoman hyypion miettimiseen? Mulla jotenkin laikkyi yli sen kanssa nyt. Onneksi mun ei ole mikaan pakko olla siihen yhteydessa. Pelkaan vaan, etta se mustis puuskassaan menee avautumaan N:lle fb:n valityksella. No, toisaalta kaikki on totta, ja jos N ei kesta menneisyyttani,niin sietaa mennakkin. Ainoa paska juttu siella menneisyydessa, on pari settia kuvamatskua, mita ei tarvitsisi olla olemassa. En luota Y:hyn niin paljoa enaa, etta elaisin turvallisin mielin, kun tunnen sen temperamentin. Tosin Y:n kuvissa ei ole larvia, tai muitakaan tunnisteita nakosalla. K:lla on toinen setti kuvamateriaalia, mista olen tavallaan ylpea, tavallaan kauhusta kankeana, mutta jostain syysta luotan siihen niin paljon enemman tassa asiassa. K:n kuvamateriaalissa esiintyy myos naama, mutta silti luotan K:hon. Tama materiaali loytyy omaltakin koneeltani, joten jos jossain nettipornon viidakoissa tormaan kotipornooni, niin tiedan keneen ottaa yhteytta, ja kiristaa, koska materiaalissa esiintyy myos K. Juu, ma olen ollut idiootti, kun olen suostunut tuollaiseen, mutta on tastakin sentaan kokemus. Tuskin suostun tulevaisuudessa, ainakaan kenenkaan random panon kanssa.

Mutta N on edelleenkin ihana. Eilen kaytiin lounaalla, ja se onneksi valaytteli sellaistakin puolta, ettei se ole ihan tossun alle jaava raukka. Ulkona satoi, ja se piti mun sateenvarjoa. Ma en kuitenkaan seurannut sita, ja sateenvarjoa, vaan menin omia reittejani, ja se yritti pysya mun perassa varjon kanssa. Liikennevaloissa se sanoi, etta meilla on selva johtajuusongelma. Se uskalsi sentaan sanoa jotain tuollaista, niin ehka se ei ole ihan vaan mielisteleva hyypio. Toi oli oikeasti hauska kommentti, ja jatkettiin matkaa sitten kasi kadessa.

Kerroinko, etta en oo polttanu 10 paivaan? Sita se ihastuminen savuttomaan tekee. Kymmenen vuoden tupakoinnin jalkeen vaan paatin lopettaa. Ja taa on ihan sika helppoa.
 

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Pelimiehistä

Kävin juuri arveluttavan keskustelun Y:n kanssa Fb:ssä, ja nyt minusta tuntuu, että deletoin sen ystävistäni, ellei se ehdi ensin. Sen napaa kaivaa vissiin ihan lapion kanssa, että minä ole päätymässä parisuhteeseen, ja mulla on jotain vakavaa menossa, enkä suostu sen panopatjaksi tästä syystä. Se kuulemma ihan vaan leikillään vonkaa kokoajan, eikä ole ollenkaan tosissaan. Olen kuitenkin siitä huomannut sen piirteen, minkä joskus voi lapsena pilalle hemmotelluista huomata, että kun vonkuu tarpeeksi kauan, niin toinen antaa periksi. Y sovelsi tätä tekniikkaa minuun jo heti ensi treffeiltä, ja ummikkona en osannu lukea häntä. Se todellakin vonkaa tosissaan, koska alkoi minulle myös avautua, kuinka se on pannut exäänsä, random typyä baarista, ja sopinut viidet nettideitit, ja panettaa kokoajan. Ja tulenko hänen luokseen nyt, hän maksaa taksin. Herra Y:tä aivan selkeästi ärsyttää, että minä en ole enää vapaasti käytettävissä, koska kertoo naisistaan, aivan kuin yrittäisi tehdä minut mustasukkaiseksi, että hyppäisin taksiin, ja kurvaisin panemaan sen kanssa, etten vaan menetä moista kultahippua jollekkin toiselle naiselle. Hyi hitto. Se on taitava manipuloimaan, ja aivan full of shit. Opinpahan ihmisistä taas enemmän.

Mitä siis tapahtui? Se alkoi vänistä, että kuinka olen parin viikon jälkeen liian tosissani N:n kanssa, että mun pitää olla varovainen. Lisäksi se jaksoi mainita monta kertaa, että olen aivan sekaisin, koska teen emotionaalisia kytköksiä kahden viikon tuntemisen jälkeen. En maininnut mitään emotionaalisista kytköksistä, vaan ainoastaan sen, etten koe reiluksi naida ympäriinsä, kun N:n, ja minun välillä on täysin tunnistettava kunnioitus toista kohtaan. Lisäksi yritin selittää Y:lle, että on olemassa erilaisia miehiä, ja kaikki eivät suinkaan pelaile pelejä, ja pyöritä naisia seksiseuran toivossa. Se ei pystynyt käsittämään, ja seuraavaksi se syytti minua naiiviksi, ja lapselliseksi, koska uskon N:n sanomisia. Sehän se juttu tässä onkin, sanoja ei tarvita, kun henkilöiden välisen kunnioituksen pystyy aistimaan, ja myös toisen persoonan rehtiyden. (Ok, nyt kun mä sanon tän, niin N paljastuu joksikin ihan sekopääksi parin viikon kuluessa....) Tai no sanoihan N, ettei se pelaa pelejä, enkä ole mitään tähän viittaavaa huomannut sen käytöksessä. Y:tä korpeaa aivan selvästi, ties vaikka sillä sittenkin oli tunteita minua kohtaan, jotka se vasta tajusi, kun "menetti" minut.

Niin, ja sitten se vielä avautui siitä, että kuin yritän epätoivoisesti löytää parisuhteen. Tosi epätoivoisesti joo, kun poistin kaikki nettideittailu systeemit, ja päätin elää sinkkuna matkustellen. Sitten vaan N seisoi edessäni baarin tupakkapaikalla. No ehkä mä olen snadisti ollut epätoivoinen, mutta enemmän tässä on menty ajanvietteen, ja kokemusten toivossa. Voin henkisesti paremmin parisuhteessa, ja en päädy sekoilemaan mitään extra typerää, että siinä mielessä olisi ihan kiva olla suhteessa. Toki ny te lukijat menette kaivelemaan mun vanhoja postauksia, missä vauhkoan sinkkuuden kaameudesta, ja pakosta löytää joka, kuka vaan, ja heti. hehe.

Tottakai olen varovainen, enkä nyt ole kirkkoa vielä kesäksi varaamassa. Mutta jos pitelee itseään liikaa, eikä uskalla heittäytyä koskaan, ja katsoa peliä loppuun asti, niin parisuhdetouhut menee siihen sitoutumiskammoiseen pelailuun, eikä edes lopulta tiedä enää, että miltä tuntuu olla rakastunut tai ihastunut. Tosin en itsekään oikein muista. Onko se sitä loputonta hyvää oloa toisen seurassa, ja tapaamisen jälkeen?

Sanokaa pliis nyt joku, että mä olen oikeassa tässä, ja Y on vaan katkera paskamaha? Ja hyvin harjoitetulla ihmistuntemuksella pystyy sanomaan, että milloin toinenkin osapuoli vaikuttaisi olevan tosissaan deittailun kanssa?

Keskustelu Y:n kanssa päättyi, kun se vaan otti, ja meni offline. Sillä on aika kiivas temperamentti, varsinkin jos se ei saa olla oikeassa. Toinen hemmotellut kakaran piirre. Kaikki pitäisi saada heti, ja pentu on aina oikeassa. Jos oltaisiin keskusteltu livenä, niin olisin varmaan käynyt sen pilliin kiinni, tai vähintäänkin kokeillut äänijänteitäni, koska sillä oli niin ärsyttävä sävy kommenteissaan. Sellainen päähän taputteleva, "noh, noh, älähän nyt hupsu tyttö-kulta liikaa siitä miehestä innostu. Olet vaan yksinäinen, ja kuka vaan kelpaa seuraksi"- asenne. Kun kuka tahansa ei kelpaa, siinähän se juttu piilee. Ei mun ykkösvalinta olisi silloin 12 vuotta vanhempi, kaljuuntuva musanörtti, vaan jotain aivan muuta. Tässä pelissä kuitenkin merkkaa se yhteinen arvomaailma, ja toisen persoonan aistittava hyvyys. Olen saanut tarpeekseni pelimiehistä.

Eilen illalla käytiin tätä tän päivän räjähdystä ennakoiva keskutelu Y:n kanssa. Kun se kertoi, että kaikki naiset juoksee sen perässä nyt, niin laittelin sille takasin, että onneksi pääsin eroon Herra O:stäa, ja sen öisistä panosessioista, vaikka tulinkin kolme kertaa yössä. Y väitti, että valehtelen, että ei mulla ketään ole ollut. En sitten viitsinyt kertoa P:stä, enkä K:sta, kun tuntui jo ärsyttävän tieto siitä, että olen pannut muitakin tuntemisemme aikana. Se aivan selvästi luuli jollain tapaa omistavansa minut, ja minun olevan hänestä jollain tavalla riippuvainen. Tavallaan olinkin, koska hän tarjosi olkapäätä silloin, kun maailma tuntui kaatuvan, ja mielenterveys pettävän. Tästä syystä Y mahdollisesti luuli omistavansa psyykkisen "vallan" minuun, ja tottelisin häntä sokeasti, koska olen heikko tyttörukka. No en ole enää. Paraneminen lähti silloin, kun päätin jättää F:n perään haikailut taakseni, ja olen nyt niin paljon vahvempi, enkä juurikaan epätoivoinen, paitsi liian turvonneesta kenkähyllyni vuoksi.

Puhuttiin Y:n kanssa aiemmin tällä viikolla, että pysytään ystävinä, kun se oli miljoonannen kerran vongannut pillua, ja saanut kieltävän vastauksen. Hän kuulemma pitää minua hyvänä ystävä. Jep jep. Sama mulle, kunhan ei ala laittaa sanoja mun suuhun, ja selkeästi yritä manipuloida mun vapaata tahtoa. Olen kyllä ihan varttia vaille antamassa fb lapikasta sille. Soittakoot, jos on jotain asiaa. Toki sillä on edelleenkin kiihkeä luonne, ja minua kehittymättömämpi ajatusmaailma, ja puuttuva kyky romanttisiin, vakaviin ihmissuhteisiin. Mulla riittäis vielä juttua siitä, mutta en taida jaksaa naputtaa enempää. Sen asenne vaan kiuhautti mun sopat pitkin hellaa, ja pakko oli saada vähän päästellä enimpiä höyryjä vaikka näin kirjallisessa muodossa.

Hei Hei Y!!


N:n kanssa pyyhkii edelleen hyvin. Se sanoi minua viestissä kullaksi, ja kauniiksi. Joka toinen hetki tunnen suurta sitoutumiskammoa, ja joka toinen olen maailman onnellisin, vaikka mun kesä onkin tuhoutunut jo ennen alkamistaan. Joudun tekemään kaikki rästissä oleva kouluhommat kesällä, joten laatuaikaa on luvassa oikein ämpäreittän tarjoiltuna. Mutta ei minua haittaa, jos minulla on hyvää seura tiedossa vastapainoksi, eikä läsnäolopakko luennoilla. Jätin kaikki kevään loput luennot väliin, enkä tullut kysyneeksi eilen pääopettajani kanssa keskutellessa, että voiko tästä olla jotain haittaa. Minua ei nyt vaan mitenkään kiinnosta istua kuuntelemassa mitään paskaa kahlittuna aloillani. Tuollaiset rajoitteet tekevät minut hulluksi, ja olen paljon onnellisempi, kun san laatia oman rytmini. Tosi terve asenne, I know. Haha.

Mä olen mietiskellyt oikeasti uran vaihtoa, ja lentoemännän, tai matkaoppaan töitä. Ne voisi sopia mulle tosi hyvin, kun olen sosiaalinen, kielitaitoinen, ja tottunut vähän reissuelämään. Pitäisi vaan uskaltaa saada opiskelut pakettiin jollain tapaa, ja sännätä kohti uusia seikkailuja. Ei kuitenkaan huvittaisi nyt hassata tätä uskomatonta mahdollisuutta, mikä minulle on annettu nykyisessä koulussani.

Yleisfiilis on sellainen pörisevän onnellinen. Mikä on oikeastaan tosi hauskaa, koska olen ollut nyt viikon tupakoimatta. Entinen himo nikotinisti vaan otti, ja lopetti, enkä edes kaipaa tupakointia. Päivä päivältä sitä ajattelee vähemmän, ja odottelut bussipysäkillä sujuvat musiikin voimin. Kun stumppasin, mieliala parani, ja pörisen tosiaan menemään hymy huulilla. Palkitsin eilen itseni aivan mahtavan ihanalla laukulla, joka ei ollut edes ihan halpa yleiseen kirppislöyty-hintatasoon nähden. Tämä oli siis uusi laukku, ja tunsin ansaitsevani iloa elämään, ja säästäneeni rahat siihen viikon savuttomuudella. Tokihan uutta laukkua piti täydentää mutamilla kengillä, ja huivilla...Ja sointuvalla kynsilakalla. Kukkaroon sattui vähän, mutta what ever makes me happy :)

Näen N:n seuraavan kerran viikonloppuna,ja mulla on koko viikonloppu vapaata. Voimme jatkaa mietiskelyä, että miltä planeetalta olen kotoisin. N on vakuuttunut, etten ole maan asukas, vaan jostain muualta tullut. En mä nyt niin ihku oo, tässä mennään jo vähän niillä sokeriällöillöilyn rajoilla. Mut miksipäs ei, on tässä jaloissa pyörinyt vaikka mitä tunnevammaista viime aikoina. Ehkä siirappiöverit tekee ihan hyvää. Tosin ei se N ihan pehmo ole vaikka tunnustikin itkevänsä klassikkoelokuvien takia, koska se katsoo jalkapalloa lauantaina, ja siitä ei tingitä. Ihan okei, mullakin on suunnitelmia lauantaille, ainakin osalle sitä. Nyt vois vetää mun ässän hihasta, joka on K:n pitämä pikatreeni aiheesta: Naiset, miehet, ja jalkapallo. Eli naisen säännöt ovat 1. Ei puhuta, 2. Haetaan automaatisesti oikeanlaista olutta, kun miehen tuoppi lähenee loppuaan, 3. Huudetaan, kun oikea tiimi tekee maalin. Tosin mä tykkään katsoa urheilua pubissa itsekin, enkä tosiaan natkuta mistään jalkapallon katsomisesta, kun itse voin ihailla siinä sivussa isoja, lihaksikkaita, hikisiä, ja yleensä komeita uroksia isolta ruudulta.

Mut hei, ei mulla tässä muuta tällä kertaa...Paitsi hammapeikko flirttailee. Hitto, kun piti mennä aloittamaankaan koko flirttiä. En tahdo antaa ymmärtää mitään väärin, ainakaan nyt. Mä luulen, että hammaspeikko vois olla kivaa dokausseuraa, ja mä epäilen, että firman kesäjuhlissa meillä saattaa välit viimeistään kuumeta. Kuulostaa aika karskilta, mutta mä niin näen, ja tunnen seksuaalisen vetovoiman meidän välillä. Ja Alma nousee kesäjuhlissa pintaan, ja unohtaa kaikki mahdolliset sitoumuksensa, ja käy tamppaamassa kollegansa kanssa. Tästä päästäänkin aiheeseen uskollisuus parisuhteessa, ja siihen, etten varsinaisesti usko uskollisuuteen, enkä usko pystyväni olemaan uskollinen todellisuudessa. Ja varsinkaan siinä tapauksessa, jos, ja kun päädytään oikeaan suhteeseen N:n kanssa, mutta makuukamarissa lerpahtelu jatkuu, ja kumman käyrä kulli aiheuttaa joko teknisiä ongelmia, tai ongelmia henkisellä tasolla miehisyyden kanssa. Vaikka arvomaailmat kohtaavat, ja olo on toisen seurassa mahtava, niin kaipaahan sitä kunnon panoa joskus, vaikka en edelleenkään rakenna suhdetta seksin varaan ainoastaan. Rumasti sanottuna, seksiä saa tällä naamalla muualtakin, jos tarvitsee. Tuntuu jo nyt pahalta N:ää kohtaan, kun mietin edes tallaisia asioita. Ja joku lukija voi miettiä, että miksi väkisin vehdata vakavissaan toisen kanssa, jos jo nyt miettii pettämistä, ja epärehellisyyttä. Vastaan, että siksi koska täysipäisen oloisia miehiä liikkuu niin vähän vapaalla jalalla. Se suhteen toimivuus, ja hyvä olo tulee kuitenkin pääosin siitä henkilökemiasta. Katsotaan, että miten lähtee vällyjen välissä luistamaan, ja käydään tarvittavat keskustelut, jos tilanne ei kohene, tai huononee merkittävästi.  En ala hengailemaan kenekään kanssa joka ei viihdy omissa nahoissaan, mulle on kyrvän muoto aivan sama, mutta ihan kiva bonus olisi, että se epämuotoinenkin toimisi jotenkin luotettavasti. Piste.

 Mutta älkää nyt käsittäkö väärin, minusta siis edelleen tuntuu vastenmieliseltä käydä panemassa ketään muuta nyt. Olenhan systemaattisesti torjunut Y:n yritykset jo viikko tolkulla. Kunhan mietiskelen kauheskenaarioita onnellisuuttani varjostamassa.

Lutka-Alma kuittaa ;)

maanantai 9. toukokuuta 2011

Uusi viikko

En oo kai aikaisemmin maininnut, että N asuu Herran A:n studion vieressä. Siis miksi kaikkien pitää olla jollain tavoin ristiinnaituja tapauksia? Odottelen tässä päivää, kun A porhaltaa kiharapehkonsa vastaan kun kävelen N:n kainalossa sen kotinurkilla.

Uskalsin vihdoin kysyä mieltäni askarruttaneen kysymyksen N:n pituudesta. Se sanoi olevansa 191 cm, joten ei mun arvelu ihan metsään mennyt. Hyvä minä! Yleensä mun haaviin jää vaan noita alimittaisia rääpäleitä. En edes tahdo muistella Herra D:ta, ja seksiä sen kanssa. Hrrr.....

Olin koko viikonlopun N:n luona yötä, ja ekana iltana vaan katsottiin leffoja. Oli jotenkin niin ihanaa, kun se toi torkkupeiton, ja lymyttiin sen alla molemmat hipeltäen, ja käpälöiden. Oikeesti laatuaikaa, ja mulla oli sydämessä uskomaton rauha, ja hyvä fiilis. Seksiä ei harrastettu, eikä se edes yrittänyt mitään, mikä oli tosi positiivista. Ihan vaan siksikin, että mulla oli menkat päällä, ja yökyläilyn oletusarvohan on seksinharrastaminen. Nukkumaan mennessä vaan siliteltiin, ja oltiin lähekkäin mikä kyllä käy lähes seksistä.

Aamulla se kysyi multa, että mikä tarina on sen takana, että yritän vältellä ihmisiä täällä, ja mikä tarina taannoisen eron takana on. Eihän se kiva tarina ole, ehkä astetta vittumaisempi. Kerroin kuitenkin, että mitä tapahtui, ja N sanoi olevansa pahoillaan. No en mä ainakaan ole yhtään pahoillani, että pääsin exästä eroon. Toki sen olisi voinut hoitaa reilumminkin. En mä edes ole vauhkonnut entisistä parisuhteistani ollenkaan, ainoastaan maininnut pakolliset faktat, ja miksi olen nyt täällä. No nytpä se tietää, muttei sitä, että en välttele ainoastaan exää, ja sen naista, vaan myös F:ää, ja D:tä, ja kumppaneita. Eli oikeastaan kahta erillistä porukkaa...hehe.

Eilen illalla näimme taas, ja kävimme sunnuntaituopposilla. Päädyin siis sen luokse yöksi taas, ja homma johti kuumumiseen, ja estottomaan kosketteluun. Jotenkaan en saanut rykäistyä ulos, että pysyhän nyt housuissasi, että tänään ei tosiaankaan ole lohkeamassa verenvuodon takia. Koska N kävi niin kuumana, niin päätin kuitenkin olla armollinen, ja ottaa edes poskeen, jos herralle vaan se sopisi. Sitten tapahtui jotain, siis ennekuin ehdin sanoa mitään, ja N alkoi pyydellä anteeksi, ja käsikopelolla tunnustelin, että sillä lerpahti aivan täysin. Se sanoi, että näin joskus käy, ja tänään ei tule tapahtumaan mitään. Meikäläinen oli vaan hyvillään, kun ei enää siinä vaiheessa tarvinnut alkaa avautua menkoista, ja uhrautua hampaidenpesun jälkeen oraaliaktiin. N tuntui olevan otettu, ja hyvillään, kun sanoin, ettei minua haittaa, ja että joskus käy näin, ja ihmisiähän mekin vaan ollaan, ei paneita. Mitä muutakaan tilanteessa voi sanoa, ettei kurista kuoliaaksi lerpun kantajan viimeisiäkin miehisyyden rippeitä. Lerpahtelu ottaa aivan varmasti miehuuden päälle, ja asiaan pitää suhtautua ilman paineita. Se halasi minua, ja kertoi minun olevan uskomaton. Minulle ihan vaan läheisyys on melkein yhtä hyvää kuin seksi. N sanoi nauttivansa myös läheisyydestä, mutta tahtoisi päästä vielä lähemmäksi. Tämä kryptinen lausahdushan voipi tarkoittaa ihan vaan seksin pystymistä, seksiä ilman kumia, tai sitten jotain seurusteluun viittaavaa läheisyyttä. Veikkaan kuitenkin ihan vaan tuota seksin onnistumista. Minusta tuntuu, että N on hieman epävarma juuri miehisyydestään, ja avuistaan. Kulli, kuin kulli, kunhan ei oo katkis, ja sitäpaitsi mulla on kaalimato, ja sillä muita avuja mitä voi käyttää, jos tahtoo tehdä toiselle hyvää.

Mut hei! Hyvin pyyhkii silti N:n kanssa. Viihdyn sen seurassa, ja sen kohtelee minua kuin prinsessaa. Ja se muistuttaa NIIN paljon mun ekaa poikaystävää, mikä on oikeastaan tosi suloista. Jopa sen ruumiinrakenne, ja pienet ilmeet, ja eleet. Voisiko olla niinki hyvä tuuri, että sen huono puoli on satunnainen impotenssi, eikä huumeet, väkivalta, narsismi, seksiriippuvuus tai joku muu jalo piirre mihin on tullut törmättyä. Wikipedia lupaa kuitenkin impotenssiin hyvää ennustetta.

Oikeastaan minun piti kirjoittaa pienistä eroista miesten välillä ikäryhmittäin, mutta tekstiä tuli jo näin ihan riittävästi, joten jätän analyysini myöhempään. Jatkan havainnointia, mutta kyllä vanhemmat miehet sopii minulle. Mulla on muuten edelleenkin paha tapa katsella miehiä kadulla, ja töissä. Jotenkin olen riehunut tämän miesasian kanssa niin paljon, että tapoja on tosi vaikea muuttaa. Heh.

perjantai 6. toukokuuta 2011

Hieman hämmentää

Kutsuin Herra N:n luokseni illalliselle eilen. Kaduin tätä kutsua jo hyvin nopeasti, koska iski epävarmuus kokkaustaidoistani, ja kämpän siisteydestä. Jotenkin tuntui siltä, että N tulee arvioimaan kodinhoitotaitojani, ja hylkää minut, kun huomaa niiden olevan kauniisti sanottuna vähintäänkin boheemit. Silmät ristissä sitten tiirasin reseptejä hesarin nettisiuilta, ja löysinkin muutaman helpon, mutta herkullisen. Tätä tällä ja ihan perus vihreällä salaatilla, ja ruokajuomaksi valkoviiniä. Vaihdoin jopa lakanat jos homma menee peuhaamiseksi, ja keräilin enimmät sattumat lattioilta, ja asensin kortsupaketin sängyn läheisyyteen.

N lupautui kantamaan kauppakassit, ettei mun tarvitse rasittaa jo ennestään kipuilevaa selkääni. Herramies kiireestä kantapäähän. Itse kokkailu ei ollut mikään katastrofi, vaikka vähän jouduin soveltamaan oikeiden aineiden puutteessa, ja pyöryköistä tuli pihvejä. Olen sadatta kertaa tupakkalakossa, ja olin aika varma, että jossain vaiheessa tulen repeämään, ja kipitän kiskalle hakemaan uuden askin. En kuitenkaan sortunut, ja tänään ei edes tee pahemmin mieli tupakoida.

N:ssä on jotenkin tosi paljon mun ensimmäistä poikaystävää. Sellainen kiltteys, ja naisen kunnioitus, ja ehkä tietty nörttiys yhdistää heidän luonteitaan. Kuuntelutaito, ja kyky keskusteluun ovat myös hämmentävän yksyhteen. Ensimmäinen poikaystäväni oli aivan ihana ihminen, ja hänessä ei varsinaisesti ollut mitään vikaa. Tajusin vaan sen, että jos nyt jään hänen kanssaan suhteeseen, niin tulemme päätymään naimisiin, ja minulla jää seikkailut seikkailematta. Raskain mielin annoin lapikasta hänelle, ja hävettää edelleenkin tökerö käytökseni.

N kysyi, että onko meillä mun mielestä mitään yhteistä. Menin jotenkin lukkoon, ja en lopulta keksinyt mitään vaikuttavaa vastausta. Arvomaailma tuntuisi olevan samanlainen (jos jättää ahkeran miestennielennän mainitsematta..), ja meillä on joitain yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Kai meillä jotain on kun viihdymme toistemme seurassa..

Sitten mulle iski jonkilainen paniikki. Paniikki siitä, että olenko mä sittenkään niin kiinnostunut N:stä, kun se tuntuisi olevan minusta. Hänen kanssaan on helppo olla, hän kunnioittaa minua, meillä riittää puhuttavaa, ja ulkonäkökin kelpaa oikein hyvin. Ehkä nämä epäilyttävät fiilikseni ovat ihan puhdasta sitoutumiskammoa. Enkä ole sitäpaitsi ollut rakastunut keneenkään pitkiin aikoihin. En edes muista, että miltä se tuntuu. Onko se sitä, että miettii toista suurimman osan päivästä, ja tahtoisi viettää mahdollisimman paljon aikaa toisen  kanssa? Tai no ei nyt ihan rakkautta, mutta ihastumista? Minen enää tiedä, että miltä tuntuu edes ihastua, ja milloin mun tunteeni ovat aitoja, eikä vain pelailua. Taidan vaan miettiä vähän liikaa. Ehkä tässä pitäisi ottaa vaan rennosti, ja katsoa treffit kerrallaan, että minne polku voi meitä viedä. Mulla on vähän paha tapa yrittää saada tolkkua, ja selityksiä asioihin vähän turhan nopeasti. Mut kun ei oo kärsivällisyyttä, niin ei ole.


Haaveilen kuitenkin siitä, että kuinka ihana kesä meillä voisi olla yhdessä, ja mitä kaikkea kivaa voitaisiin yhdessä tehdä. Olen kärsimätön jälleen, mutta missä kohtaa tapailu muuttuu seurusteluksi? Kehtaanko muuttaa fb:stä parisuhdestatukseni? En siis laittaisi mitään suhdesoopaa, vaan ihan vaan poistaisin sen "sinkku"-maininnan sieltä, koska ei mulla tulis mieleenkään käydä kiksauttamassa Y:n (joka muuten vonkaa pillua parhaillaan fb:n chatin välityksellä...huoh) tai kenekään muunkaan kanssa. Mä en oo viritellyt uusi suhteita fb:n aikakautena, niin en tiedä, että miten homman skulaa. Onko se fb missä päätetään, et seukkaillaan, vai tehdäänkö se vielä kasvotusten?

Pyysin N:ää jäämään yöksi, vaikka mun sänky onkin vähän pieni kahdelle. Se selvästi odotti herrasmiehenä tätä kysymykstä, ja vasta ehdotukseni jälkeen alkoi suudella kiihkeästi. No, olin mä kuinka epävarma tunteistani vaan, niin kyllä se koskettelu, ja suutelu sai minut ihan hemmetin kuumaksi, ja se rempseä lutka heräsi eloon.  Näytti vähän siltä, että semmoinen pieni kiilto silmäkulmassani, ja muutama hyvin harkittu kosketus saivat parini melko pienellä villiksi. Sen ilme syttyi entisestään, kun pyysin sitä vaihtamaan asentoa ja ohjasin hänet alleni hartioista painaen. Itse olin vasta pääsemässä fiiliksiin, niin N jo tuli. No eipä haittaa. Onhan meillä aikaa harjoitella yhteistä säveltä. Sen ilme oli vaan semisti uskomaton, ja melkein tyrskähdin, mutta sain pidettyä itseni kurissa. Se sanoi, että sillä on vähän harjoituksen puutetta. Kommentoin vaan, että ei liian pitkäkään akti oo kivaa, vaan vähän tylsää, että no worries. Mulla ei kyllä ole harjoituksen puutetta, mikä on kyllä hyvä juttu, koska meidän seksi olis todella ujoa pingertämistä. Nyt meillä oli jopa valot päällä!

Minua mietityttää edelleen se sen meisseli, kun se on kova, mutta suunta on alaviisto. Sama kai se muuten on, että mihin suuntaa se on vino. Olen nähnyt muuhun suuntaan vinksallaan olevia kaluja, niin miksi tämä olisi jotenkin oudompi oman vinoutensa kanssa? En ole antanut poskihoitoa vielä, joten en tiedä, että miten vehje toimii siinä, ja joutuuko sitä jotenkin vääntelemään sopivampaan suuntaa, ja sattuuko vääntely. Ja sitten ei huvita tehdä siitä numeroakaan, vaan parempi esittää, että olen ihan cool, ja kaiken nähnyt petikaveri. Ehkä vaan väännän sen suotuisampaan asentoon, ja jos mies kiljuu, niin en tee sitä toiste. Hehe. No joo, mut kiva sen kanssa oli vehdata, koska sillä oli hanskassa se, että miten minua pitää koskettaa, ja ihan opettamatta.

Sen vieressä oli kiva nukkua, ja se aamulla töihin lähtiessään vaati minua jäädä sänkyyn nukkumaan, enkä saanut edes kahvia keittää sille. Sitten se tuli pussaamaan minua poskelle lähtiessään. Minä vaan kehräsin...

Onneksi ei ollut muumilakanat sängyssä. Onneksi muumit ei ole niin vieraita sille. En mä kyl meinaa muumilakanoita jättää käyttämättäkään...Mä oon höpsö, mä kerään höpsöä kamaa, ja höpsöilen höpsöjen juttujen kassa. Mutta hei, se kehui mun väsäämän illallisen ylitsevuotavin sanoin. No onnistuihan se oikein hyvin, ei voi valittaa itsekään. Toivottavasti tein vaikutuksen siihen. Eikös se mahan kautta miehen sydämeen yleensä mennä? ;) Ten points to Alma!

tiistai 3. toukokuuta 2011

Hyvältä tuntuu

Tapasin tänään Herra N:n lounaan merkeissä. Se toi minulle tuliaisia ulkomailta. Olen sanaton. Ei ehkä pysty odottamaan torstain treffejä. Olen tavallaan vähän peloissani, tavallaan valmis heittäytymään tunteiden vietäväksi, ja jättää kaiken rationaalisen ajattelun. Ehkä pitäisi :)

Herra Hammaspeikko oli hyvinkin juttu tuulella tänään. Ehkä jopa liikaakin. Pitää varmaan yrittää vältellä sitä, ettei se saa väärää kuvaa.

Y vonkui mulle, muka leikillään, että se on mustasukkainen. Lisäksi se stalkkailee työkseen mun fb seinää, ja kommentointia. Ahdistaa ehkä pikkuisen, koska sehän voi heittäytyä kiimoissaan vaikka kuinka sekopääksi. Y lupasi jo mm. hakata N:n jos se kohtelee minua huonosti. Pelottava lausuma, vaikka ihan leikiksi olisi tarkoitettu. Taidan jättää N:n henkilöllisyyden Herraa Y:ltä hämärän peittoon toistaiseksi.

Semmosta tänään.

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Vappuja!

Hei miksi mä en tiennyt, että Prinssi Harry on sinkku??? Mä luulin, että se heilastelee sen Etelä-Afrikkalaisen blondin kanssa edelleenkin. Pitäs varmaan seurata julkkisjuoruja enemmän, ja ottaa selvää, että missä Harry käy ulkona.

Olemme viestitelleet kiihkeästi N:n kanssa. Se on ulkomailla nyt, ja minäkin olen sidottu velvollisuuksiin tiistaihin asti. Sen jälkeen olenkin sitten viikon pelkässä iltavuorossa. Mun pomo vissiin vihaa minua, ja minulla ei ilmeisesti tarvitse olla sosiaalista elämää. Lisäksi meinaan hyllyttää alkoholin noin kuukaudeksi. Olen ryypännyt suunnilleen päivittäin noin kahden viikon ajan. Eilen ei edes noussut päähän enää, vaikka join kuin hevonen koko illan.

N juuri kirjoitti viestissä, että se odottaa paluuta kotiin, ja minun näkemistäni. Mun tekis mieli kirjoittaa, että mulla on vähän ikävä sitä. En vaan tiedä, että kehtaanko. Miksi en kehtaisi? Mulla on ikävä sitä, ja vituttaa jo valmiiksi, että mun typerä pomo on tehnyt niin mainiot työvuorolistat. Mutta kyllä me löydetään aikaa nähdä, vaikka sitten keskiyöllä tunnin verran. N sanoi niin ihanasti, että mun ei pitäisi huolehtia liikaa, ja että kyllä tapaamiset järjestyy, ja että ei joka ilta tarvitse olla ennen puolta yötä nukkumassa. Voisiko N olla minulle se rauhoittava elementti, ja järjen ääni? Ainoa juttu mikä mietityttää on N:n suhde alkoholiin. Itse on enää välittäisi kauheasta dokailusta, ja tahtoisin käyttää aikani, ja rahani elämystoimintaan. N:lle tuntuisi maistuvan hyvin kuitenkin, ellei se sitten ole minun syyni, ja se onkin pohjimmiltaan tosi ujoa, ja tarvitsee rohkaisua, kun haavissa on Alma....

Tässä on nyt kaikkea menossa, kun päätin lopettaa opiskelut tältä keväältä. En ole vieläkään keskustellut opettajani kanssa tästä. Noh, tässä on ollut loma, ja kaikkea. Tiistaina menen haistelemaan, että oliskos linjan muutos mahdollinen. Miksi ei olisi, kun tutkinto on sama, kurssit on vaan eri aihepiiristä, joka nyt kiinnostaisi hieman enemmän, eikä mun tarvitsisi sitten käydä kaikkia samoja kursseja uudestaan ensi talvena. Sain alunperinkin huonoa informaatiota kurssivalinnoista, ja päädyin seuraamaan pääjoukkoa, joka ei sitten ollutkaan minun polkuni. Nyt olen tosi paljon viisaampi, kuin lokakuussa, täysin keltanokkana uudessa laitoksessa.

Eipä tässä oikein muuta, paitsi että kävin lähi baarissa katsomassa, ja sekoitin siellä nuokkuvien paappojen päät. Yksi yritti naittaa pojalleen, ja toinen tarjosi tikkarin. Siis íhan sellaisen sokerisen, ja syötävän, ei nahkaista. Ei varmaan tarvitse mennä sinne uudestaan!

Alma kuittaa, ja jatkaa lemmen tulessa riutumista sunnuntaiyön ratoksi. Kokeilkaa tekin ihmeessä! Haha.