lauantai 9. huhtikuuta 2011

Voihan korsetti sentään

Mä olen kai purkanut jonkinlaista turhautumista hiliitömällä shoppailulla. Tilasin laukun, ja mahtavan puseron netistä. Tämä ei riittänyt, vaan lampsin ballerinat läpsyen ostamaan sukkahousuja, pitsikalsareita, ja kukaties jotain muutakin, niin ja kenkiä (vaikka mä olen luvannut itselleni, että tähän asuntoon ei mitenkään mahdu enää yksiäkään kenkiä  ennekuin suostun nakkaamaan joitain vanhoja kierrätyslaatikkoon). Tuli takaisin villaisen bleiserin kanssa. Siis kuka tarvitsee villaista bleiseria kesän kynnyksellä?? Ja takit on toinen kategoria mitä en saa ostaa ennenkuin olen päättänyt, että mitkä 2-3 vanhaa saa lähteä. Tää oli niin halpa, ja upea etten vaan voinut vastustaa...Lisäksi löysin niitä pitsihörselö kalsonkeja, sekä uusia sukkiksia. Lisäksi mukaani tarttui käsittämättömän halpa, musta korsetti. Hinta oli siis niin naurettava, etten vaivautunut jonottamaan helvetin esikartanoita muistuttavassa sovituskoppi jonossa, ja päättelin koon olevan sopiva. Olis ehkä kannattanut kokeilla. Kotona en saanut mitään tolkkua kyseisestä rääsystä. Sen verran osasin sanoa, että arvioin kokoni väärin, ja vekotin on selvästi liian iso ollakseen mitenkään hyödyllinen. Mä en käsitä, että miksi mä edes sen ostin, kun eihän mulla ole edes mitään sutinaa miesten kanssa nyt, ja olen muutenkin liian feministi pukeutumaan miehiä varten. Nyt tarvis sitten vissiin aloittaa se pukeutuminen.

 Tarina siis jatkuu, että väärästä koosta sisuuntuneena menin tänään uudestaan penkomaan korsettirekkiä, ja jonotin vartin sovittamaan. Pienin koko istui kauniisti, muttei imarrellut rintoja, koska se oli yksinkeraisesti liian pieni tissien kohdalta. Seuraava koko oli parempi, mutta omituisesti ommeltu. Mitä hei voi odottaa parin euron korsetilta? Matka jatkui takaisin penkomaan rekkiä, ja otin mahdollisimman monta kappaletta mukaani, ja levittäydyin niiden kanssa vähiten huomiotaherättävään paikkaan. Niiden ompleluksissa, ja leikkauksissa oli ihan hitosti eroja, ja valkkasin vähiten muotopuolen. Että nyt on sitten kaksi korsettia, mistä toinen on liian iso. Ehkä mä voin kursia sitä pienemmänksi. Tai sitten pidän niitä päällekkäin...En siis palauttanut toista, kun olin jo silpunnut kaikki mahdolliset laput siitä irti, ja hukkasin kuitin kotimatkalla.

Tänään mukaan myös tarttui yleishyödylliset legginsit, ja mahtavat korkkarit. Yleensä pidän ballerinoja, mutta koska en löytänyt hakemiani, ja luulen, että valmistus haluamassani värissä on lopetettu, niin meinaan uhmata katumaisemaa, ja alkaa hoippua korkkareissa julkisesti. Niin, ja piti tietenkin löytää sitten korkkareihin sointuva käsilaukku...Arghhh. Arvatkaa, että oliko semisti epäilyttävä olo, kun kassana toimi komea mies, ja meikä läväyttää mustan korsetin, rohkeat korkkarit ja sointuvan kassin tiskille. Ihan sekunnin kävi mielessä, että miettiikö se mun yllättävän poikaystäväni, vai myynkö itseäni. Onneksi jätin ne stay-upit tällä kertaa hyllyyn, ja ostin ne pitsiunelmat eilen. hah.


Että semmosta ajanvietettä, kun ei pyöri miehiä ruuhkaksi asti jaloissa. K:n kanssa en ole pitänyt mitään yhteyttä. Ehkä sekin ymmärsi, että meidän tilanne meni jo, ja hommaa ei ole mitään järkeä jatkaa toisaalta. Se ainakin tietää, että kuka minä olen, ja olen aina ollut hänelle rehellinen. Ei kaikki mimmit ole näin suoria. Mulla on historiani, tulevaisuus onkin sitten ehkä erilainen. Tai sitten mulla tulee olemaan villi kesä, kun on korsetti, ja kaikkee ;)

Y:n kanssa juttu on myös hiipunut jopa siistä seksisuhteesta pois. Ollaan vaan frendejä, ja musta tuntuisi jotenkin oudolta panna sen kanssa nyt. Pitää nyt katsoa. En oo nähny sitä ainakaan kuukauteen. Facebookissa ollaan kyllä aktiivisesti tekemisissä. Hän on päässy seksiaddiktionsa niskan päälle, ja en tahdo häiritä häntä siinä.

Eikä mulla olis edes aikaa nyt nähdä sitä, kun olis niinkuin pakko saada kouluhommat jonkinlaiselle tolalle. Viime viikolla kuulin vaan pelkkää positiivista tuotoksistani opettajilta, että enkai mä aivan paska oon. Tai sitten ne tietää mut hauraaksi tyttörukaksi, ja kohtelevat vähän hellemmin, etten heitä lusikkaa nurkkaan.

Nettideittailu on ihan yhtä perseestä kuin ennenkin. Varsinkin, kun en ole maksanut käytöstä, ja voi vaan selailla, jos jotain kiinnostavaa näkyisi. Eipä oo näkyny. Samat tyypit pöyrii edelleenkin ruudulla. Joku niissä mättää. Tai no joku minussakin mättää, pyörinhän minäkin siellä jo kahdeksatta kuukautta, eikä homma ole poikinut, kuin kaksi väliaikaista vakipanoa, hämmennystä, ystävyyttä, ja kyynisen asenteen rehtien miesten olemassaoloa kohtaan. Kun saan koulun pakettiin tältä vuodelta, musta tulee sellainen  yökiitäjä, että oksat pois. Yksin, tai yhdessä muiden kanssa. Pitää katsoa, että miten mulla on kavereita enää jäljellä, kun olen pitänyt matalaa profiilia hetken. Vanhan "jengin" matkaan en lähde enää. Haistelen nyt toiseen suuntaan, heitä jotka opisikelevat, ja ovat cool olematta jonkun baarin kantiksia, ja kylillä yleisesti tunnettuja.

Herra F on pysytellyt poissa tieltäni, eikä haittaa yhtään. Jotain se kommentoi fb statukseeni tässä taannoin, useamman viestin verran. Hus pois mun tieltä. Hammaspeikkoa ei ole näkyny nyt aikoihin. Kävin taas urkkimassa sen työvuorolistoja, ja se näkyi olevan iltavuorossa eilen, kun minä en tietenkään ollut siellä. Mä olin tänään töissä, ja se ei tietenkään ollut. Meillä menee päivät just ristiin. Tuskinpa sekään on musta kiinnostunut, kunhan kuvittelin. Tai sitten en. Kyllä mulla alkaa olla melko harjaantuneet sensorit huomaamaan koska mies on vähän kiinnostunut, ja koska ei ollenkaan, ja kiinnostus on ainoastaan minun puoleltani. Se mun älyvapaalle, ja epähauskalle vitsille nauraminen saattoi antaa vivahduksen joko siitä, että sekin on kuivan huumorin ystävä, tai se yritti tehdä vaikutusta. Kunpa tietäis. Tänään oli kyllä pari muuta kuumaa tyyppiä töissä, mutta sen toisen kanssa olen vähän luopunut toivosta edes flirtin osalta. Sillä on joko tyttis, tai meidän feromonit ei kohtaa. Ei enää yhtään tee mieli flirtata mitään. Yksi toinen, uusi bongauskseni paljastui fb-urkinnan jälkeen minua reippaasti nuoremmaksi. En olisi koskaa, ikinä, never osannut arvata sen ikää oikein. Ja se on mun koulukaverin kaverin mies, tai jotain. Kai sille voi läppää heittää, mutta nuorempiin en sekaannu.  Se on ihan kuolettavan hyvännäköinen, siis sellainen miehekäs, komea, parransänkinen. Räyh, oikea uros.

Eipä tuo nyt haittaa, että säpinää on heikosti. Viime vuonna toukokuun vaihteessa mulla oli miehiä jonoksi asti. Ja jos vanhat merkit pitää paikkansa, niin en mä yksin jää. Tää ajanjakso viime heinäkuusta tähän päivää on ollut kevyesti pisin aika sinkkuna. Opettavaista toisaalta. En ole enää yhtään niin naiivi, ja sinisilmäinen. Kai mä oon oppinut tän pelin säännöt vihdoin.

Tuntuu niin selväpäiseltä, ja tasapainoiselta, että olen vähän hämmentynyt, että mistä mä meinaan puhua tiistain terapiassa. Internet on edelleen ongelma, kuten myös kouluhommien ignooraaminen, ja liian myöhään valvominen. Sen sijaan syön superterveellisesti, ja olen yrittänyt käydä lenkillä pari kertaa viikossa. Tosin kämppä on edelleen pommin jäljiltä (tai siis imuroinnin tarpeessa), koska roikun liikaa netissä. Pieniä askeleita. Ehkä siellä terapiassa vois puhua itsekurista. Sitä mulla ei nimittäin ole.

Aurinkoisten päivien myötä laulan oodin aurinkolaseille. En muistanut niiden hyödyllisyyttä, kun tarkkailee kaduilla vellovaa massaa, ja yrittää löytää alfaurosta siitä harmaudesta. Kukaan ei näe, kun mulla pyörii silmät päässä, ja on tutka päällä. Samoin ne ei huomaa, etä mä huomaan jonkun minua katsottavan. Aih, ja oih. Ihanat aurinkolasit! Kohti kesää, ja seikkailuja :)

2 kommenttia:

  1. Olipa hyvin sanottu tosta nettideittailusta! Täällä Suomessa on ihan sama meininki. Siellä on ne samat naamat kuukaudesta toiseen, ja vapaana ei ole yhtään kunnollista kolmekymppistä miestä. Pelkkiä vässyköitä.

    Terv. Linda

    VastaaPoista
  2. Joko ne ruudulla pyörivät naamat ovat super ronkeleita, ja epävarmoja naisten kanssa, tai vain seksin perässä. Tiedä sitten. Mä olen ollut kuitenkin tositarkoituksella liikenteessä, ja muutama juttu on alkanut ihan lupaavasti, ja päätynyt tilanteeseen K, ja Y. Näitä tilanteita tosin yhdistää seksi ekoilla treffeillä. Ehkä se kertoo miehestä yhtä paljon, kuin naisesta. Vieläkin harmittaa, kun feidasin sen yhden syyskuun deitin E:N takia. Mä luulen, että menin onneni ohi. Tyyppi oli kiva, koulutettu, ja komea. Ja ei vongannut sänkyyn illan päätteeksi. Minä jätin vastaamatta sen viestiin, ja nyt kaduttaa. Tai sitten sekin olisi ollut tätä porukkaa, että mennään kolmille treffeille. Toisilla pannaan, ja kolmansien treffien jälkeen ilmoitetaan, että ei natsaa. Eli kolmanisille lähdetään ihan vain kohteliaisuudesta pimpsaa kohtaan.

    Ehkä nettideittailu ei sittenkään ole kovin tervettä, ja jopa baaripokailu on sittenkin hedelmällisempää. Ja työpaikkaflirtti suorastaa jumalaista, koska ollaan vielä selvinpäinkin. Ainakaan ei tarvitse istua koneen edessä.

    VastaaPoista