tiistai 19. huhtikuuta 2011

Update

Ensiksi täytyy todeta, että ei mun deitti ollutkaan ihan niin pitkä, kuin siiderin sumentamissa muistikuvissani siinteli. Oli se minua pidempi kuitenkin, ja melkein mahduin kävellessä sen kainaloon. Salettiin ainakin sen 190 cm pitkä ;)

Minua siis tosiaan jännitti ihan hirveästi, ja peruin 14 tuntia kestäneen tupakkalakon. Itse treffit menivät kuitenkin tosi hyvin, ja kaoottinen puheliripulini random aiheista sai miehen hymyilemään. Enkai mä aivan metsään mennyt? Juttua siis riitti, ja onnistuin pysymään erossa  elämäni oudoilta alueilta, kuten miesseikkailuista, ja terapiasta, ja muusta hasardista sekoilusta. Olin ylpeä itsestäni, ja siis siitä etten kokenut pakottavaa tarvetta lörpötellä mitään ihan outoja, koska meidän treffien ohjelma oli muutaman tuopin nautiskelu, ja kaikkihan tietää, että mitä Almalle tapahtuu parin stoben jälkeen.. Sanoin kyllä miehelle, että alkoholi sopii mulle aika huonosti, ja minusta voi saada ihan väärän kuvan pienessäkin tenussa.

Miehestä ei oikeastaan paljastunut mitään kauheaa. Hän on taustaltaan kiltimpi, kuin kuvittelinkaan, ainakin näin ensituntumalta. Ei se mitään, kunhan ei ole mikään tohvelisankari. Hän kertoi, että oli ollut tosi hermostunut ennen treffejä. Syyksi hän sanoi nettideittailu taustani. Ilmeisesti meillä on ollut syvällinen keskustelu aiheesta silloin perjantaina, mutta koska muistan puheneeni aivan järkyttävän määrän pertsinä, en voi mitenkään muistaa kaikkia aihepiirejä..hehe. En sitten oikein tiedä, että tarkoittiko se, että sitä hermostuttaa, että olen kokenut deittailija, vai, että olenko joku pahempikin jakorasia. Enkä tosiaan ajatellut kysyä.

Silloin perjantaina yksi kaveri oli sanonut miehelle, että taitaa olla kipinää meidän välillä. Itse olin ostamassa juotavaa sisällä, ja minua ei enää päästetty juoman kanssa ulos, joten jäin sitten yksin kittamaan tuoppiani otolliseen kulmaan mistä jengi kulkee ohi. Ja kas, mies oli ilmeisesti menossa vessaan, ja/tai tulossa etsimään meikäläistä, mutta jatkettiin jutustelua sitten sisällä. Aika hauskaa, että joku ulkopuolinen oli bongannut meidän intensiivisen juttelun. Olen muuten törmännyt häneen kerran aikaisemmin kaverin synttäreillä, mutta en päässyt tekemisiin sen kanssa jostain syystä. Minulla jäi jotenkin ignorant mielikuva tyypistä silloin.

Lähdettiin eilen baarista, ja mies laittoi käden ympärilleni. Se tuntui turvalliselta. Pysähdyttiin kadunkulmaan pussailemaan, ja matka jatkui samalla meiningillä. Taksitolpalla suudeltiin pitkään, se piteli mun kättä, ja sovittiin, että tehdään jotain viikonloppuna.



Vastaan on tullut niin paljon outoja deitteja, addikteja, kiihkoilijoita, ja nyt kun on ns. normaali tapaus, niin miettii väkisinkin, että mikä siinä on vikana. Olen edelleenkin hieman lukossa ihastumisen, ja tunteiden kanssa, koska en usko normaalien miesten olemassaoloon, koska olen tottunut kaikkiin tunnevammaisiin persreikiin. Pitää ottaa nyt varovasti, ja rakentaa luottamusta vähitellen.

Sen tunnustan, että olen ihan vähän onnellinen sydämessäni, kun ajattelen häntä, Herra N:ää.

Herra Y yritti syyllistää minua, kun peruin panemisen. hän kuulemma tuli ainostaan panemista varten takaisin kotikonnuiltaan, ja että olisin voinut ilmoittaa aiemmin. No toki. Vetosin muuten alapääongelmiin, ja Y alkoi kysellä lisää. Voi vitun pervo! Ehkä mä kerron sille, että nyt olisi jotain oikeaa, ja vakavampaa haavissa, että en koe reiluksi paneksia ympäriinsä muiden kanssa enää. Toisaalta en tahdo kirota juttua Herra N:n kanssa levittelemällä epävarmaa informaatiota.. Anyways, olen kuitenkin aina parisuhteessa ollut suhteellisen uskollinen. Tai kaksi kertaa en ole ollut, mutta suhde veteli viimeisiään kuitenkin. Tiedän, ettei se ole syy pettää, mutta things happens.

Treffasin exän eilen pikaisesti omaisuusasioiden tiimoilta. Sen piti itseasiassa tulla jo sunnuntaina hoitamaan asia, mutta epäilen, että sen pirttihirmu ei päästänyt sitä ilkeää exäänsä tapaamaan. Nauratti, kun se ehdotti tapaamista maanantaille, joko ennen sen töiden alkamista, tai kotimatkalla töiden jälkeen. Mitä ilmeisemmin sitä pelotti, että kotisaatanansa saa tietää tapaamisesta, ja vetää kilarit. Purin itseäni kieleen noin kymmenen kertaa lyhyen tapaamisemme aikana, koska mun teki niin mieli vittuilla pallosta jalassa, ja kysellä, että kuis kaulimen, ja hellan välissä menee. Vittuilen sit myöhemmin, kun viimeisetkin omistus- ja omaisuusasiat on saatu hoidettua varmasti. Surullista, että kumppania pitää noin vahtia, ja exiä pelätä, ja vielä surullisempaa on jotenkin alistua tuollaiseen, ettei synny konflikteja.