perjantai 22. huhtikuuta 2011

Pitkäperjantaita!

Villiä tämä elämä, ettei ehdi oikein purkamaan tapahtumia. Ei tässä nyt mitään niin ihmeellistä ole edes tapahtunut toisaalta.

Herra N:n kanssa ollaan tekstailtu päivittäin, ja tänään olisi tarkoitus nähdä kaupungilla kiertelyn merkeissä. Keli vaan on paska, totta munassa. Sitä ennen pitäisi saada hommia tehtyä kotosalla. Aamulla oli sähköt poikki, ja olin menettämässä järkeni, kun en päässyt lämmittämään vettä suihkuun, vettä kahviin, ja paistamaan munakasta. Enkä saanut konetta auki, ja elämä meinasi kaatua. Olin jo menossa takaisin nukkumaan, ja näin skipata koko ankean perjantain. Nyt on kuitenkin vatsa täynnä, ja kriisi ohi. N: kanssa pelottaa, että se pitää minua liian friikkinä, ja hylkää minut, kun saa tarpeekseen. Pääasiassa olen ihan tavallinen tyttö, mutta mulla on pimeät puoleni, ja historia mistä en välitä puhua, ainakaan selvänä. Pelkään myös, että N pitää minua liian pentuna, ja menettää kiinnostuksensa. Itse olen nimittäin hänestä kiinnostunut, ja ihan siinä hilkulla, että uskaltautuisin yrittää heittäytyä fiilisten virtaan. Mielelläni jättäisin heittäytymättä, jos ilmassa on riski uudesta pettymyksestä.

Ihan sairasta, että ensin sitä uhkuu itseluottamusta, ja itsenäisyyttä, eikä ainakaan kaipaa yhtään miestä sotkemaan elämää. Sitten tapaa jonkun, joka on kiinnostava, ja joka osoittaa (harvinaista!) kiinnostusta minua kohtaan. Sitten jos tyypistä ei kuulukkaan joku päivä mitään, alkaa syöksykierre, että ei se ookkaan kiinnostunut, ja märimäri...kuka minusta välitttäisi...uliuli.... Näin meinasi käydä eilen, mutta N pelasti tilanteen, ja tekstasi kuitenkin, puoli kymmeneltä illalla, mutta tekstasi kuitenkin. Itse sitä on niin älytön näiden deittailuasioiden kanssa. Uskon tasapuoliseen yhteydenpitoon, ja siihen, ettei ekojen treffien jälkeen hukuta toisen puhelinta viesteihin. Pitää pysyä vähän coolina, ja etäisenä, mutta silti olla kiinnostunut, ja lämmin. Hirveen vaikee tasapanoilla, ettei vaikuta jääpalalta, eikä epätoivoiselta romantikolta. Tasapainoilua helpottaa huomattavasti, kun toinen osapuoli vaikuttaa kiinnostuneelta. Kokemusta on myös näistä A, F, E, ja K-tyyppisistä miehistä joiden intresseistä ei ota helposti selvää. Tosin nythän jokainen tuosta listasta on jo mappi Ö:ssä... Toivottvasti kuitenkin meidän treffit menee hyvin tänään. Tai no jos niitä edes syntyy, kun keli on edelleen paska, ja jos sähköt menee uudestaan, niin korkkaan viinipullon, ja juon itseni tiedottomaksi. Ah, nyt se tekstasi, ja kertoi olevansa kylillä, jos tahdon nähdä. Muuten hyvä, mutta hommat on täällä ihan levällään, ja olin valmistautunut pari tuntia myöhempään. Argh.

Näin muuten F:ää pitkästä aikaa...Heitettiin meidän vakioläppää, ja tunnelma meidän välillä oli ihan normaali. F oli oma itsensä. En kysellyt sen touhuista mitään, mutta se kutsui minut lauantaina ostoksille myyjäisiinsä. Pitäisi kuulemma mennä, siellä olisi minullekin vaatteita. Onneksi mulla on aivan liikaa vaatteita, ja työvuoro huomenna pahaan aikaan. Toisaalta pääsisin tapaamaan sen mimmifrendin, joka tuntee Herra A:n, ja sen kautta voisin urkkia, että mikä Herra A.n perimmäinen ongelma elämssä on. Sinänsä tyyppi ei enää kiinnosta, mutta olishan se hauska saada tietoonsa lisää faktaa erilaisista sekopäistä.

Paljastin Y:lle eilen, että mulla on ehkä menossa jotain vakavampaa miesrintamalla kanssa nyt. Jotenkin tunnustus hieman satutti minuakin, koska tunnustaminen tuntui pahalta Y:tä kohtaan. Hän olisi kuulemma todella onnellinen jos löytäisin jonkun miehen rinnalleni, mutta muistutti, että en alistuisi manipuloitavaksi, tai dominoitavaksi. Oon kiltti, kunnes hermot repee. Kuten tapaus K, sille meni jakeluun, ettei tarvitse enää ottaa yhteyttä. En olisi jaksanut yhtään enemäpää lutka-läppiä.. Kiitos, hei!