sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

No terve!

Mulla on tänään aivan hyper fiilis, ja jengi sanoi töissä, että mä oon ihan tulessa. No mä olen. En tiedä miksi. Lieneekö kaksisuuntaista mieluihäiriötä ilmassa. Hah. Loikin kuitenkin patterijäniksenä pysäkille reilusti etuajassa, etten vaan myöhästy, ja työtkin aloitin kymmenen minuuttia aikaisessa. Pyörähdin suht pian hammaspeikon valtakuntaa tsekkaamaan yhden jutun, kun kerran matkalla oli. Ja siellähän se herra pyöri hyvin karapulaisena. Olin tietenkin kovin mielessäni, ja mietin jo, että miten aikataulutan päiväni, että voin luuhata mahdollisimman paljon sen hoodeilla.

Puhelimeni soi tästä ehkä puolen tunnin päästä, ja hammaspeikon pomo kysyi minua tekemään yhden jutun siellä heidän areallaan. Totta munassa, kymmenen minuuttia, ja hypähtelin paikalle ilosta tirskuen. Homma olikin odotettua mielenkiitoisempi koska apunani oli, kukas muukaan, kuin hammaspeikko! Meillähän oli siinä about tunti aikaa jutustella vaikka mitä, ja tutustua paremmin. Molemmat oli mielissään tästä nakista. Kun olimme jo looppusuoralla, se sen pomo nappasi meidät seisoskelemasta. Koska hammaspeikko on aika vitsikäs typpi, niin se tietenkin yritti selittää seisoskelua vitsillä, että me juuri puhuttiin seuraavast hommasta, johon minä lisäsin, että niin just, yritettiin päättää, että kumpi tekee mitäkin, vaikka todellisuudessahan me juoruiltiin ihan muista asioista. Sen pomo katsoi veikeästi takaisin, ja totesi, että ollaan hammaspeikon kanssa, kuin sisko, ja veli. Kun tyyppi lähti, niin peikko alkoi hehkuttaa mun tilannetajua, ja kuinka mun synkkasi silmänräpäyksessä yhteen sen ajattelun kanssa. Se kertoi, että se saa aina vitsailla itsekseen, eikä saa tukea kollegoiltaan. Mä vaan naureskelin, että joskus mulla leikkaa, useammin ei.

Raahasin sen mukaani tekemään yhtä toista hommaa, minkä tekemistä en voi sietää tehdä yksin. Hommaan sisältää paljon vittumaista nostelua, ja säätämistä, ja touhu liittyi löyhästi ekaan tehtäväämme. Juttu kulki, ja jutustelu ei ollut mitään frendaamista. On juttelua random tyypin kanssa ihan vaan normaalisti, ja sitten on keskustelua, missä on flirttiä, ja puhutaan jotenkin erilailla, er aihepiireistä. Jälkimmäistä voisi kuvailla jonkinlaisena työhaastatteluna, missä yritetään korostaa omia kiinnostavia puolia, ja saada toisen kiinnostus heräämään, ja pysymään yllä. Mä luulen, että vedin tämän kohdan kotiin. Keskustelimme mm. siitä, että kuinka pitää tuntea itsensä, ennenkuin voi tuntea ketään muita. Häntä kiinnosti, että olenko hyvä missään erityisessä. Vastasin, että enpä kai. Hän johti ajatuksen siihen, että olen sitten ajattelija. No valitettavasti olen, kunpa  sen puolen saisi joskus kytkettyä pois. Kerroin myös, että olen oikeastaan aika tylsä tyyppi loppupeleissä, ja hän ei ollut sitä mieltä, vaan edelleenkin tuohon huumurontajujen kohtaamisen palaten se sanoi, että olen jo tehnyt vaikutuksen.

Ja se on varmasti käynyt kahlaamassa läpi mun fb profiilin kanssa, ja sen perusteella mua ei voisi kyllä ehkä luonnehtia kovin tylsäksi. Mutta mun ongelma onkin se, etä annan helposti kuvan, että mun elämä on paljon villimpää. Harvempi tietää mun netiaddiktiosta, ja siitä, että olen rypenyt syvissä vesissä. Siksi tuntuu jotenkin tosi vaikealta nähdä vanhoja, ja uudempia kavereita, koska ei tosiaan kiinnosta selostaa, että mitä olen viimeiset puolivuotta puuhaillut. En mä voi kellekkään kertoa, että olen harrastanut nettideittejä, jotka pääasiassa on johtanut vällyjen väliin, ja sitten parit vakipanot, ja parit tyypit kaveripiiristä. Toinen aihepiiri onkin sitten koulusta vinkuminen, tai exästä vouhkaaminen, sekin aihe vielä tuntuu kiinnostavan joitain tuttuja. En voi oikein edes sanoa opiskelleeni kovasti, koska seuraavassa lauseessa valitan, kun olen kusessa joka projektin kanssa, kun ensaa mitään tehtyä. Se antais musta ihan idiootin kuvan. Mun on siis aika kehitellä joku stoori uudelleen löytyviä ystäviä, tulevia poikaystäviä, ja hammaspeikkoja varten. Tai sitten en seittele mitän sen ihmeempää. Kunhan olen ollut kotona, käynyt töissä, vähän juhlimassa, ja opiskellut laiskasti.

Hammaspeikko oli siis kovin kohtelias, avulias, ja oikein mukavanoloinen tyyppi. Tänäänkin se nosteli mun puolesta kaikkea ihan kyselemättä. Sellainen ihan tavallinen, mutta pilkettä silmäkulmassa. Toki se on vähän epäilyttäviltä alueilta kotoisin, mutta ehkä mun pitää anti-rasistina heittää nämäkin ennakkoluulot nurkkaan, ja katsoa, että mitä tapahtuu, jos tapahtuu. Se tuntuu olevan vähän naistenmies, ja minä olen vähän miestennielijä, jotta samalla viivalla oltais. Nyt vaan pitää olla innostumatta liikaa. Toki toivon, että huomennakin ollaan samassa vuorossa, ja olis vähän vähemmän kiireistä, että jäis aikaa vähän sosiaaliseenkin kanssakäyntiin, koska huomenna meillä tuskin tulee olemaan yhteistä projektia, tuskin koskaan enää, joten sinänsä tämänpäiväinen keissi osui aivan mainioon saumaan, kun molempia selvästi vähän kiinnostaa. Ei, mä en ollut väärässä siinä, että aavistelin hammaspeikon olevan musta jollain tapaa kiinnostunut. Tai sitten se on pahempi flirttiperse (aivan mahtava sana, mikä tuli mieleeni yllättäen. Se on jostain suomalaisesta biisistä, olisko YUP:tä?), kuin minä. Ainiin, valitin sille, kun yksi pomo hiillostaa kokoajan jostain vaihtelevista ihan pilipali hommista, ja puhelin soi kokoajan. Hammi totesi, että olisko tyyppi kiinnostunut minusta. Hyvä pointti! Ihan kiva tyyppi se on, mutta en mä ala pomoihin sekaantumaan...(kävin huvikseni kurkkimassa tämän pomon fb profiilia, kun alkoi ovelasti kiinnostaa, ja se on ikätoveri, sinkku, ja hetero. Saattaishan siinä olla perää, et se siksi soittelee mulle jotain toissijaisista hommista, kun sitä vähän kiinnostais. Minäkin soittelisin. Mut se on silti pomo, ja se soittelu vituttaa, ja stressaa, kun on muutenkin hoppu kokoajan)

Ah, ja sitten vielä tärkein, ennekuin alan katselemaan kihlasormuksia. Se bokserien sisältö. Väijyykö siellä housuissa lehtokotilo, vai jopa katkarapu. Nää on tärkeitä asioista, varsinkin kun hammaspeikossa on (ainakin) huonoa sen hammaskalusta. Jos dickkikin olis vielä pieni, niin eihän touhusta tulis yhtään mitään. Kroppa hänellä on kunnossa ainakin. Kävin katselemassa sen fb kuvat läpi, ja siellä on rantalomakuvia, missä herra esiintyy pelkät shortsit jalassa, ja yläkropassa ei kyllä ole mitään valittamista, eikä selässä kasva edes karvoja. Lisäksi se on minua huomattavasti pidempi. Veikkaisin, että tosi lähellä 190 cm pitkä. Ja sen käpälät ovat suuret, ja miehekkäät. Nenän kokoa myös mittailin siinä toivossa, että se antaisi jotain osviittaa siitä alapään varustuksesta. Aika iso klyyvari löytyy kanssa. Niin ja jos se on naistenmies, kuten vähän vaikuttaisi, niin ei niillä kai yleensä mikään lehtokotilo siellä mättäässä piileksi, eihän? Minulle on kyllä niin tärkeä seikka tuo pituus, että olen valmis myöntymään jossain muussa piirteessä, kunhan ei tarvitse minkään pygmin kanssa pyöriä.

Kaikessa ilkeydessään
En tahdo kirota tätä säätöä, enkä annalle hammaspeikolla omaa kirjainta, enkä tagaa hän tähän tekstiin. Luulen kuitenkin, että jotain saattaisi meidän välillä tapahtua, koska keskustelumme ei ollu mitään "kaunis päivä, onpa darra, huh, kun on kiire"-tasoa, vaan sellaista vähän vihjailevaa, ja syvällisempää tutustumista. Jotenkin meidän yhteistä projektia kuvaisi sana "pikadeitit". Meidän ei olis mikään pakko ollut puhua mitään, ja oltaisi voitu aloittaa ihan alueen eri pästä, mutta tehtiin rintarinnan, ja puhuttiin kaikesta. Keskustelunaiheet oli siis samaa tasoa mitä olen yleensä treffeillä harrastanut. Käyttäydyin muutenkin hieman samoin. Aika kuumottavaa, mutta pidetään nyt jäät hatussa, ja toivotaan, että se on mun kanssa vuorossa huomenna, ja voidaan hieman lisää tutustua.

Mä ajattelen liikaa :D Pitäs vaan osata olla silleen chillisti. Oon niin  kärsimätön...

6 kommenttia:

  1. No niin on! :) Sutinaa, uusia miehiä, ajanvietettä! Olin just uppoamassa tylsyyteen (=opiskeluihin). Tuli vielä mieleen tosta meidän yhteisprojektistä, että kumpikaan ei selvästi halunnut lähteä siitä omille teilleen, kun loppu läheni. Eiks se oo hyvä merkki? Ja me ei pidetty mitään kiirettä hommien kanssa, vaikka mulla on semisti vastuullisempi duuni kuin sillä, ja tunsin jonkilaista painetta palata säntäilemään ympäriinsä. Ja homma sitten loppuvuorosta kaatuikin totaalisesti, ja pelottaa mennä huomenna tsekkaamaan tilanne.

    VastaaPoista
  2. No todellakin hyvä merkki! Siis toi kuullostaa niin ihanalta, on joku syy miks käydä töissä.

    VastaaPoista
  3. Mä oon niin kärsimätön!!! Siinä on just sen verran pahaa poikaa, että mun tutka käy kohta jo punaisella. Siis hyvässä mielessä. Ja se todellakin opiskelee jopa samaa alaa, että intressit jopa vähän kohtaisi. Niin, ja keskusteltiin eilen jo meidän lempileffoista. Eiks se oo aika "treffi"-matskua? Siis, että halutaan tutustua toiseen?

    Ihan kivaa vaihtelua, kun on joku jota kyylätä töissä, kun F:ää ei tarvitse jahdata ollenkaan enää. Paljon kivampi mennä töihin :)

    VastaaPoista
  4. Kuulostaa ihanalle! Nauti ja koita pistää silti niitä jäitä hattuun, vaikka se kärsimättömänä onkin erittäin vaikeaa :) Pilvilinnat...

    VastaaPoista
  5. Haha, taa on kylla niin kivaa vaihtelua. Tassa keississa mieskin vaikuttaa innostuneelta, joten mun ei tarvitse leikkia kylman coolia, ja etaista, ja silti olla tuttavallinen, ja kiinnostunut. Ma en jaksa pelata mitaan peleja. Kunhan vaan oon normaali ja puhelias, niin homma kylla kaantyy itsekseen johonkin suuntaan.

    Pitaa vaan selvittaa se, etta miten paljon se vetaa viinaa, ja onko selva viikonloppu ongelma. Juoppoja en ala katselemaan.

    Mulla on joku renttufetissi. Hammaspeikossakin on sellaista renttumeininkia. Mun kaikki vakavat saadot on aina jonkun rentun kanssa. Kertookohan se minusta jotain? iiiik! Ehka ma kuvittelen itsestani liikoja :D

    VastaaPoista