tiistai 12. huhtikuuta 2011

Lyhyesti

Hammaspeikko oli eilenkin samassa vuorossa, ja juteltiin aika paljon. Saman henkinen keskustelu jatkui, eikä tyypistä paljastunut mitään hirveyksiä. Kartoitin myös niitä sen hampaita vaivihkaa, ja olin salaa tyytyväinen siitä, että ne ei olekaan mustat, vaan ne on ihan hillittömän harvat! Niillä hammas väleillä saisi olla aika guru, että hammasvälit alkaisi mätänemään huonommallakaan hoidolla...Ne hampaat on mulle silti edelleen vähän issue, mutta katsellaan.

Jotain viristystä on ilmassa, en mä omiani kuvittele. Itse käyttäydyn aivan tahtomattani flirttailevasti, ja välillä pitää yrittää jopa hillitä vähän, etteivat hammaspeikon kollegat ala ihmettelemään, että miksi Alma on alkanut pitää majaa niiden hoodeilla, ja hammaspeikko hilautuu työpisteelle, kuin hai raadon luokse, kun minä olen siellä. Toisaalta mä voin pitää majaani ihan missä halua, ja mikä on helpoin paikka mun työn sujumista ajatellen. Se hammaspeikon valtakunta vaan sattuu olemaan nykyisten kävelyreittieni varrella. Niin, siis kun enää vaani F:ää, niin mun piti vaihtaa mun rutiineja, etten törmäisi F:ään tarpeettoman usein. Nyt sitten törmään hammaspeikkoon...

Vuoron lopussa juttelin hammin kanssa, ja olin selittänyt suunnitelmaani yllättää eräs läheinen ihminen syntymäpäivänsä kynnyksellä. Päädyttiin siihen , että mä olen hyvä tyyppi, joskus. Sanoin, että mulla on hetkeni, mihin hammaspeikko sanoi, että, ei sulla on paljon hetkiä. Tällä tarkoittanee hän siis sitä, että olen sen mielestä ilmeisen kiva. Salaa myhäilin, ja lähdin kohti kotia. Alkaisko onki nykiä vähitellen? Sain siltä myös varastettua katseita yhden, jos toisenkin. Niin, ja sunnuntaina se kehui mun voimia, kun sain väännettyä tiukassa olevia juttuja irti toisistaan. Se on ryntäämässä auttamaan, mutta samalla hetkellä ne irtosivat, ja hammi tyytyi vaan kehumaan mun habaa. Saman se sanoi eilen, kun olimme kahdestaan yhdessä tilassa, ja piti saada työvalineita irti toisistaan, ja sain ihan omin voimin väännettyä. Mun teki mieli sanoa, että sitä se reilun vuoden sinkkuilu tekee. Naisesta tulee itsenäinen. Muistan, kun vuosi sitten en saanut maustekurkkupurkkia auki, ja itkupotkuraivarin partaalla olin jo heittämässä koko paskaa seinään, kun ei ollut miestä avaamassa sitä mulle. Kokosin kuitenkin ajatukseni, ja googlasin, että kuinka muut sinkkunaiset avaa kurkkupurkkeja. Siihen ei lopulta tarvittu edes habaa, vaan veitsi. Niin, ja kyllähän ne lihakset väkisinkin kehittyy, kun rahaa ruokaostokset himaan kerran viikossa omin avuin.

Ou jea, ja lisää jäitä :) Flirtti pitää mielen virkeänä. Ja yritän olla lunastamasta pelkkää menolippua pilvilinnoihin vielä. Pidetään homma simppelinä, koska toisena osapuolena on kuitenkin mies. Sellainen selkärangaton, yksinkertainen eliö, mitkä yleensä mukaan tarttuessaan aiheuttavat sydämen rampautumista, eri asteisia hermoromahduksia, ja tyhjää jääkaappia. 

Eilen illalla koin myös yllätyksen. Herra Y jopa soitti mulle. Se ei ole ollut fb:ssä hetkeen, ja aattelinkin sen olevan kotikonnuillaan. Aiemmin päivällä se lähetti viestin, että tuunko panemaan. Miksiköhän se sen lähetti, jos se kerran on satojen kilometrien päässä? Oh well. Vaihdettiin kuitenkin kuulumiset, ja minusta vaikutti siltä, että se oli työntymässä mun kanssa kaupunkilomalle. Tai siis mulla on kavereita muutamassa paikassa, ja kerroin, että saatan olla kesällä menossa moikkaamaan, ja saisin toivottavasti ilmaisen majoituksen. Y oli tunkemassa mukaan. Mun kaverit vois vähän ihmetellä, että mikä tää juttu on. Ja sit se mainitsi, et se on lukenut Mars ja Venus- parisuhdekirjaa, ja kuulemma ymmärtää naisten, ja miesten eroja nyt paljon paremmin. En sitten tiedä, että kuinka seinähulluna se on mua pitänyt aiemmin, mutta se kertoi oivaltaneensa, että naiset puhuvat tunteistaan ilman sen suurempaa käynnissä olevaa henkistä kriisiä. Toisaalta tämä toteama selittää sitäkin, että miksi miehet kuvittelee mun aina olevan aivan stressissä, ja sekoamassa kaikesta. Ne ei tajua, että kunhan vaan kerron, enkä välttämättä kaipaa mitää serious actionia korjaamaan tilannetta, tai, että olisin suistumassa kiertoradaltani hetkellä minä hyvänsä. Mutta olen edelleenkin hämmentynyt, että miksi se on lukenut parisuhdekirjaa, kun se on kuitenkin muuttamassa, eikä ole ryhtymässä parisuhteeseen kenenkään kanssa. Sen täytyy olla minuakin hullumpi. Hah. Seksin harrastaminen Y:n kanssa ei jostain syystä ole edelleenkään mun Top 10 tällä hetkellä. Ehkä tilanne, ja ajanjakso meni jo, ja nyt pitäis olla vaan reipas, ja sanoa, että eiköhän olla vaan ystäviä, ja jätetään se "with benefits" pois.

Mulla olis tänään ollut aamulla koulua, mutta kappas, en mennyt. Hävettää, mutta enemmän olis hävettänyt esitellä tekemättömiä töitä. Parin tunnin päästä meen terapiaan , ja ole vähän ihmeissäni, että mistä mä siellä haluan puhua. Ehkä nettiaddiktio voisi olla hyvä, koulusta lintsaaminen...hmm. Olen kuitenkin tehnyt koulujuttuja suht ahkerasti, vaikka olen vieläkin jäljessä, niin kokonaistilanne ei näytä yhtään murskaavalta. Mä saatan selvitän. Tän päivän deadline oli vaan liian pian. Mun moottori on nyt käynnissä, mutta en kulje vielä täydellä höyryllä. hehe.

heihei

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti