torstai 14. huhtikuuta 2011

Ja ei...

...ollur hammi töissä. Ihan hyvä, ehkä mun hermot vähän rauhoittuu. Seuraavan kerran oon itse vasta viikon päästä, että tulee väkisinkin vähän vieroitusta. Tylsyyksissäni kahlasin sen fb profiilia taaksepäin pari vuotta (juu, no life..) ja vastaan ei tullut minkäänlaisia parisuhdekuviota. Toki, eihän niitä tarvitse julkaista. Mitä sitten tarvitsisi päätellä tuosta? En tosiaan tiedä. Niin, ja se asuu kaikesta päätellen vielä kotona. Ainakin viime lokakuussa, se kirjoittin huoneen siivoamisesta. Täähän voi tarkoittaa myös soluasumista. Mutta löytyi myös päivitys, että se ulkomaanlomalla oli kaivannut mamman pöperöitä, niin peli on aika selvä. Ettei vaan olis etsimässä toista äitiä itselleen, kun suhteeseen josku päätyy? Mulle kyllä kelpais sellainen jo valmiiksi tapakoulutettu mies, ettei ihan kodinhoidon alkeista tarvis lähteä...

Yksi asiakas selvästi luuli nähneensä kummituksen, tai jotain muuta erityislaatuista tänään. Se ei meinannut mitenkään saada silmiään irti minusta, ja vilkuilu kävi jo hermostuttamaan minuakin. Eikä se ollut edes mikään hyypiö, vaan pitkä, tumma, ja fiksusti pukeutunut. Aikani vastasin sen katseeseen, mutta sitten alkoi jo tympiä. Olis nyt ollut reipas, ja tullut kysymään jotain, niin olisin heittänyt pientä flirttiä kehiin, ja antanut tyypille vähän siimaa. Ihme nyhverö. Ei selvästi sopivaa aviomiesainesta Almalle.

Ainiin, potkujakaan ei vielä tullut, mutta lomat on nyt käytetty. Onneksi pomo tarjosi sopuratkaisua työvuorolistojen suunnittelun kanssa, että pääsen vähän kesällä tuulettumaan ulkomaille.

Kyllä tämä taas tästä, ja viikonloppu lähestyy.  Toisaalta tekis mieli lähteä vähän ulos, mutta sitten fyysisessä, ja henkisessä darrassa menee taas pari päivää pilalle, Pitää nyt katsoa. Laadin kuitenkin suunnitelman, että saan kaikki kouluhommat hoidettu. Mulla on neljä viikkoa aikaa, kaksi isoa projektia, kaksi esseetä, ja yksi matka/oppimispäiväkirja. Annan viikon per projekti, ja ne luulis valmistuvan siinä ajassa, jos oikeesti väännän 12 h päivässä. Viikko kahden esseen kirjoittamiseen, ja viikko tuohon päiväkirjaa, mikä on ihan saakelin laaja systeemi ajallisesti, mutta muuten aika easy. Pitää myös huomioda se, että mulle tulee vieraita yhdeksi viikoksi, että voi olla, että yritän tehdä tuon helpoimman, eli päiväkirja silloin, kun matskut on valmiina, ja tarvitsee vaan skannata, ja kasata. Viimeinen viikko menee panikoidessa, mutta toivottavasti isoimmat proggikset olis hoidossa, ja ei se ole niin tarkkaa, jos vähän myöhästyy palautuksesta. Päivä pari, sinne tänne, ei tän huonommin voi enää vetää, kunhan pääsen läpi, ja saan kaikki palautettua suunnilleen ajallaan:) Mutta jos minusta ei kuulu mitään, niin olen hautanut sortuneen lähdekirjapinon alle, tai viiltänyt paperilla ranteet auki. Nyt pitää oikeesti tsempata!!!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti