keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Hermoheikko


Hitto, että jännittää taas kaikki! Näen esimieheni tänään pitkästä aikaa, ja jotenkin kuumottaa, etä onko sillä jotain nurisemista mun touhuista. Ja se hiton loma-asiakin ahdistaa. Kiva jos mulla ei olekaan enää lomia käytettävissä, vaikka piti olla kaksi viikkoa kesälle jäljellä. Tai sitten jos tulee vaikka varoitus, tai kenkää.

Sitten jännittää se, että onko hammi töissä. Jos sekin on vaan kolme päivää, niin se saattoi olla eilen, tai tänään aamulla sen kolmannen vuoron. Esimerkiksi viime viikolla se oli aamuvuorossa keskellä viikkoa työvuorolistan mukaan. Ja mulla onkin sitten vapaita loppuviikko, ja vastan ensiviikolla hommat kai jatkuu, ellei ne kengi minuu ulos. Et en sit näkis sitä pitkään aikaan. Sen fb:profiilikin alkais olla sen verran loppuunjyrsitty mun osalta, että olis aika saada jotain actionia.

En osaa kun tutista läppärin kanssa nojatuolissa, ja laskea tunteja töihin lähtöön. Pääsin sentään kouluun aamulla, vaikka heräsin aamu kolmelta vaatteet päältä sängystä sammuneen iPodin kanssa, ja päätin, että musta ei ole aamulla kouluunmenijäksi, kun unet jää vähälle. Olin kuitenkin tosi pirteä aamulla, ja ehdin suihkuun, ja kaikkea, ja olin vaan muutaman minuutin myöhässä luonnolta.

Ehkä mun pitäs kanavoida tämä turhautuminen opiskeluun. JUU!!!