perjantai 29. huhtikuuta 2011

Rankkaa

Olen nyt santaillyt yomyohaan ulkona, etta olen ehtinyt nahda N:aa edes hetken talla viikolla. Meilla on ollut tosi ihkua, ja se on tosi ihku, ja ma oon kai vahan ihastunut siihen. Se on esitellyt minut joka kerta uusille ihmisille, ja jengi nayttaisi olevan onnellisia N:n puolesta. En sitten tieda, etta millainen ikisinkun tausta silla on...Ja se sanoi taas tykkaavansa minusta, ja minusta kuulemma huokuu rauhallisuus. Minusta se on tosi outoa, mutta kai ma oon aika cool sitten, ja kaikkien jauhanta siita, etta olen niin stressissa aina on ihan bullshittia...

Herra K lahetteli mulle sopimattomia viesteja. Vastasin, etta olen vahan varattu, ja kiireinen talla hetkella. Tuntuu hyvalta sanoa sille vastaan kaikkien sen ikavien puheiden, ja jonkiasteisen henkisen vakivallan jalkeen. Hitto, mika mulkku!!!

:)

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Oioi

Fiilistelen tässä Elviksen "Can't help falling in love"-biisiä. En sillä, että olisin päättömän rakastunut, tai mitään vastaavaa järjetöntä, kunhan fiilistelen. Hehe.

Seuraavan viikon ajan mun päivitys tahti tulee olemaan vähän hitaampi, koska minulla on sukurasitteita. Ja mitään tuskin tapahtuu miesrintamalla, ellen kutsu Herra N:ää tapaamaan geeniperimääni. En ole ihan varmasti päättänyt vielä, mutta ehkä se olisi hieman hätiköityä. Eihän tässä olla tunnettu kuin reilu viikko, ja kaksi yhteistä yötä. Eli seuraavan kerran näen hyvällä tuurilla N:n vasta viikon päästä, mutta olen koko viikon intensiivisesti töissä. Hiton hienoa, pelkkää iltavuoroa koko seuraava viikko, ja myös viikonloppu. Kiitos pomo, pyysinkö mä lisää tunteja just nyt? En todellakaan! Paha vaan sanoa ei nyt, jos meinaa kesällä saada lisää tunteja. Opiskelut meinaan pistää hyllylle nyt, ja aloittaa nollasta ensi syksynä uudella linjalla. Ainakin minulla on plään, mutta pitää vaan keskustella pääopettajan kanssa yksitiyiskohdista, ja että onko koko kuvio edes mahdollinen.

Joo, voisin ehkä ihastua. En malta odottaa, että näkisin N:n taas. Uskalsin sentään lisätä sen fb kaveriksi tänään. Se kertoi minulle eilen aamulla, että hän ei pelaa pelejä. Ja se ei sanonut sitä suoraan, mutta oli pääteltävissä, että hän oikeasti pitää minusta. Olen ilmeisesti onnistunut varjelemaan taustaani hyvin...Oh well. Hyvästit oli vaikea sanoa, kun tiesimme molemmat, ettei ehkä nähdä viikkoon. Enkä minäkään tajunnut, että seuraava viikko on täysin iltavuorossa heilumista, eikä olekaan mahista nähdä. Taidan joutua näkemään effortia, että saadaan tavattua.  Saisinkohan junailtua itseni vapaaksi joksikin illaksi, ja näkisin häntä jo aiemmin? Toisaalta olen raivarin, ja itkuhepulin partalla, kun N ei ole tekstannut ollenkaan tänään! Ehkä se tajusikin, että mä olen pelejä pelaava luuska. Epäusko iskee jälleen. Ja olen edelleenkin vuorouskollinen näiden tekstiviestien kanssa. Minä otin eilen yhteyttä!

Y lähetti kuvan kullistaan, ja kertoi ajattelevansa seksiä kanssani. Se tuntuu takertuvan, kuin hukkuva renkaaseen sen jälkeen, kun kerroin hänelle, että mulla on jotain vakavamman oloista menossa, ja en tiedä panotreffeistä enää. Eikä mulla olis just nyt aikaakaan. Olisko sillä sittenkin jotain, vähintään omistavia fiiliksiä minua kohtaan? Hienoa.

Jos N:stä ei kuulu mitään huomenna, niin olen tosi loukkaantunut. Pidän hänen seurastaan. Ainoa pieni, heikko miinus on, ettei hän ole Kumman Kaa-Ellua lainatakseni "sängyssä ihan perfect", vaan tosi ujo. Ja se penis on edelleenkin vähintääkin erikoinen yleiseen standardiin verrattuna. Mulla on standardit hallussa, trust me.

F lopettaa meidän yhteisessä työpaikassa ens perjantaina. Good luck, and all the best. Ei tuu tavallaan yhtään ikävä.

Herra Hammaspeikko jutusteli eilen mun kanssa paljon. Se vaikuttaa jotenkin olevan kiinnostunut. Se on edelleen hauska, ja komea (ainakin, kun hampaat ei näy...), mutta jotenkin siitä paistaa läpi semisti sellainen junttiasenne, kun vertaa esimerkiksi N:ään...blah. En mä tiedä enää mitään.

Hiton miehet. Ei niistä seuraa, kuin hämmennystä, ja epävarmuutta....en suosittele.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Ihanan normaalia

Kyllä hymyilyttää, ja hämmentää, vaikka mun hullut naapurit yrittävät savustaa minua kuoliaaksi asuntooni grillinsa kanssa. En valita, fiilis on niin hyvä.

Eilen tapasin N:n töiden jälkeen keikan merkeissä, ja ilta jatkui villisti. Oli oikeasti tosi kivaa, ja aivan ihanaa tavata uusia ihmisiä, ja nähdä uusia ympyröitä. N:llä on aivan tajuttoman laaja kaveripiiri. Se ei voi olla huono asia.

Iltaa varten olin pakannut mukaan tällä kertaa kondomit, ihonhoitoaineet, vaihtokalsarit, ja kuivashampoon. Ajattelin olla valmis, jos touhu vaikka johtaisi yökyläilyyn. No en mä turhaan pakannut. Olen kehittänyt ongelman siitä, että onko epäilyttävää kantaa ns. selviytymispakkausta kokoajan mukana, ja antaako se lutkamaisen kuva. Yleensä mulla on aina vähintää edes hammasharja mukana, mutta se, että kehtaako sitä yökyläilyä seuraavana aamuna käyttää on aivan älyvapaa ongelma. Nyt kun haavissa on ns. normaali mies, eikä saalistava seksiaddikti, niin tahdon antaa itsestäni hyvän kuvan. Hyvähän se on olla valmistautunu kaikkeen, mutta jos kantaa pakkausta mukana, niin ns. normaali mies voi kuvitella, että työkseni ajaudun yöpymään muualle, kuin kotiini.

Yleensä onnistus naaraamaan pyydykseeni miehiä jotka eivät koskaan, missään, ikipäivänä suostu tanssimaan. No ok, jos ei lasketa julki sambaamista (hyvin noloa) L:n kanssa silloin joskus elokuussa, niin yleensä mun säädöt, ja hoidot eivät tanssi. N pisteli jalalla koreasti ihan reippaalla asenteella, ja minä tunsin itseni puupökkelöksi, ja yritin siinä vähän jammailla mukana.

Jäin siis yökylään, ja sen aikana paljastui, että sillä ei ole tosiaankaan katkista, mutta herra on melkoisen ujo. Meininki oli sellaista pimeässä peiton alla lähestysaarnaajassa pingertämistä. Positiivisena voin sanoa, että iästä huolimatta sillä sentään seisoi humalassakin vakaasti, eikä se nikotellut kumin käyöstä, vaan rullasi mukisematta yhden vehkeensä suojaksi. Edellytykset ovat olemassa hyvään seksiin. Toki ujostelun voi laittaa suhteen tuoreuden piikkiin, en minäkään sitten mennyt räppäämään valoja päälle, ja heittäytytynyt ihan villiksi. Toista pitää vään lukea, ja tunnustella toisen comfort zonea. Se pitää vielä sanoa, että en nähnyt penistä ollenkaan (how weird!!), mutta näppituntumalla se vaikutti keskimittaiselta, suht paksulta, ja se stondasi jotenkin alaspäin, mutta taipui kyllä ihan näppärästi tarkoitukseensa. Pyydän anteeksi syväluotaavaa analyysiani, mutta mua hämmensi tuo erektion suunta. Onko kellään lukijalla kokemusta vastaavasta?

Kuitenkin tunsin itseni hyväksi N:n kainalossa, ja se piti minusta lujaa kiinni. Olen edelleen jotenkin lukossa läheisyyden kanssa, ja jotenkin mun on tosi vaikea koskea toiseen, ja antaa huomiota, ja läheisyyttä. Jotenkin pelkään luokkaavani toisen ilmatilaa. Aamulla nukuttiin pitkään, ja herättiin, ja höpöteltiin. Hän sanoi eilen illalla, että hänestä on ihana vaan olla hiljaa, ja kuunnella mun juttuja, ja kimpoilevia puheenaiheita. Ja minä yritin etsiä puheliasta miestä...Tää kyllä sentään vastaa, ja osaa kyllä puhua itsekin. Ja toisaalta jos se ei käske mua pitämään turpaani kiinni (kuten K, kauniisti minua kehoitti..), eikä meluisuuteni häiritsi häntä, niin mikäs siinä. Multa ei juttu lopu! N:llä on ilmeisen omituinen perhetilanne, ja minusta tuntuu, että se yrittää päästä pakoon sitä asumalla ulkomailla. silloin ekoilla treffeillä se sanoi, että sillä on pari siskoa, mutta hän ei ole tekemisissä. No, eipä tuo haittaa, kunhan ei ole kovin traumatisoitunut tilanteesta.

Jotenkin meillä niin kohtaa intressit, ja tyyli. Meillä on tosi paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita, musiikillisesti, ja semmoinen tietty kultturelli elämäntapa. Hän muistuttaa oikeastaan olemukseltaan tosi paljon erästä vanhaa kolleegaani, minkä kanssa meillä oli säpinää vuosikausia sitten, ja olin aivan rakastunut siihen mieheen. Ja homma päätyi yhdenyön juttuun, ja mulle seurasi siitä sydänsuruja, koska mies ei ollutkaan minusta kiinnostunut. Ihastus kesti pari vuotta, vaikka olin jo uudessa suhteessa, niin aina kaihoilin sen kollegan perään. Aika paransi kuitenkin tämänkin vaivan. Ikäero tähänkin mieheen oli jotain kahdeksan vuotta...N:n kanssa siis 12 vuotta. Ei me olla asiasta puhuttu. Minua ei häiritse ollenkaan. N on oikeasti todella nuorekas elämäntavaltaan, ja tuntuu, että sen kaverit on pääasiassa nuorempia, ja tosi cooleja. Ikähän on vaan numero, ja ruumiin viettämä aikaa maanpäällä. Oikea ikä on sitten monen muun asian summa. Pitää varmaan terapiassa seuraavan kerran kysyä, että miksi mä ajaudun vanhempien miesten kanssa syliin. Vastaushan tietty löytyy ongelmallisesta isäsuhteesta. Toki, se on ollut ongelmallinen, muttei se selitä, että miksi vanhemmat miehet myös tuntuvat viihtyvän seurassani.


Takaisin tähän päivää. Käytiin kiertelemässä markkinoilla, ja syömässä terveellista ruokaa. Ihanan normaalia tekemistä, sellaista tekemistä mitä olen kaivannut. Kiva olla jonkun seurassa, pitää kädestä, halata, koskettaa, suudella, hymyillä, katsoa silmiin. N kyseli minua vielä iltaseuraksi, mutta mulla on valittevia velvollisuuksia hoidettavana, ja jouduin sanomaan ei. Muutenkin ehkä parempi, että ollaan hetki erossa, ettei homma tukahdu heti alkuunsa. Olen kuitenkin tottunut elämään yksin, ja touhuamaan omia kuvioitani. Suudeltiin hyvästiksi, ja palasin Alma-landiaan pieni hymy naamalla. Nyt pyörittelen täällä mielessäni, että uskaltaisinko lisätä sen fb-kaverikseni jo? On mulla turhempiakin tyyppejä kavereina...

Mietin myös, että pitäisikö mun avautua sille mun luottamusongelmista. En ole etäisen oloinen tahallani, vaan puhtaasti kammoan päästää ketään niin lähelle, että voi taas sattua. Tosin tapaus N on minusta kiinnostunut hellällä, ja romanttisella tavalla, eikä pillun kuva silmissä. Ja minä olen kiinnostunut hänestä kumppanuus, hellyys, yhdessäolo, ja turva näkökulmasta. Seksi tule vasta näiden jälkeen. Se on minulle tärkeää, muttei niin tärkeää, jos kaikki muut asiat ovat kohdallaan. Jos ovat, niin myös libido on paikalla.

Oli oikeasti tosi siistiä kävellä pitkän, ja komean miehen kanssa kadulla, sen käsi oli mun vyötärön ympärillä, ja minua hymyilytti. Toivoin salaa, että joku entisistä hoidoista tulisi vastaan, ja näkisi minut hyvässä seurassa, ja hymyilevänä.

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Hihihi

Alma on  nyt  vähän ihastunut!!! Meillä oli pienet kaffitreffti N:n kanssa, ja lopuksi se pyysi minut pääsiäisillalliselle luokseen. Meitä oli kiva pieni porukka, ja myös kaverini, N:n kämppis oli paikalla. Meidän touhu on siis julkista!!!! N oli aivan mahtava herrasmies. Siliteltiin toistemme käpäliä, ja pelattiin jalkapeliä pöydän alla. Olo oli hyvä koko illanvieton ajan, ja N huomioi minua aivan mairittelevasti. Loppuillasta hän alkoi hieroa hartioitani, ja homma alkoi kuumenemaan. Aivan loppuhetkillä seisoin juttelemassa muille, ja N seisoi takanani. Hän hieroi hartioitani, ja kosketteli aika vapaasti mistä tahtoi. Tunsin kuinka sillä seisoi äässiäni vasten. Eikä perstuntumalta (hehe) arvioituna se vehje vaikuttanut miltään alikehittyneeltä vemputtimelta!!!Koskettelu, ja hänen hengitys takanani kiihotti aivan mielettömästi, mutta mielessäni oli kotiinpaluu, koska vehje ei ole ehkä panokunnossa erilaisista syistä, ja haluan selvittää ne ensin, ennen antautumista N:n viekoitteleviin käsiin. Lopulta N kysyi, että jos tahdon jäädä yöksi. Teoriassa olisin voinut, ja pysyä tiukkana, etten anna, ja suostua vain nukkumaan sen vieressä. Mutta mun kaikki tarvittava omaisuus oli kotona. Jätin naamanpesurätit, kondomit, ja hammasharjan aivan tarkoituksella kotiin ennen treffejä. Jouduin kieltäytymään siis yhteisestä yöstä. No, joko käyttäydyn kunniallisesti sen mielestä, tai olen turhan hankala, anyway olen ylpeä itsestäni kun juon nyt yhtä tasaavaa siideriä kotosalla, ja kello on vain puoli viisi aamulla. Me nähdään huomenna mun työvuoron jälkeen. Tää homma menee aivan juomiseksi, mutta what I can do? Luulen, että koulu saa nyt jäädä, ja aloitan uudelleen ensi vuonna samlta luokalta. Mä en nyt pysty opiskelemaan, koska mun sydän on aivan liian levoton. Jos sattuisin löytämään jonkun, ketä voisin rakastaa mun fiilikset opiskeluun voisivat olla vakavammat, kun sydämessä olisi rauha, ja täyttä. N:n kaverit tuntuivat hyväksyvän minut, ja ajattelevan meitä parina. Ehkä me oltiin aika söpöjä. Siitä ei kyllä ikinä uskoisi, että se on minua 12 vuottta vanhempi. Itse näytän kuitenkin todella paljon ikäiseltäni. Jos N:ää vertaa P.hen, niin ero on aivan yliluonnollinen. N on niin nuoren näköinen. Ah, se on muutenkin niin ihana, kun selitän sille kaikkea todella random-matskua, niin se vaan hymyilee, naurahtaa, ja katsoo syvälle silmiin. Hyvää, vai huono, I dont know!!? Pessimistinä heitän arvauksen, että se etsii vaan nuorta pildeä tunteakseen itsensä nuoreksi keski-iän kriisin kynnyksellä.

Olen silti ihastunut, ihan vähän, no okei, vähän enemmän than that. Oh, and Ah, so random happines :)

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Pitkäperjantaita!

Villiä tämä elämä, ettei ehdi oikein purkamaan tapahtumia. Ei tässä nyt mitään niin ihmeellistä ole edes tapahtunut toisaalta.

Herra N:n kanssa ollaan tekstailtu päivittäin, ja tänään olisi tarkoitus nähdä kaupungilla kiertelyn merkeissä. Keli vaan on paska, totta munassa. Sitä ennen pitäisi saada hommia tehtyä kotosalla. Aamulla oli sähköt poikki, ja olin menettämässä järkeni, kun en päässyt lämmittämään vettä suihkuun, vettä kahviin, ja paistamaan munakasta. Enkä saanut konetta auki, ja elämä meinasi kaatua. Olin jo menossa takaisin nukkumaan, ja näin skipata koko ankean perjantain. Nyt on kuitenkin vatsa täynnä, ja kriisi ohi. N: kanssa pelottaa, että se pitää minua liian friikkinä, ja hylkää minut, kun saa tarpeekseen. Pääasiassa olen ihan tavallinen tyttö, mutta mulla on pimeät puoleni, ja historia mistä en välitä puhua, ainakaan selvänä. Pelkään myös, että N pitää minua liian pentuna, ja menettää kiinnostuksensa. Itse olen nimittäin hänestä kiinnostunut, ja ihan siinä hilkulla, että uskaltautuisin yrittää heittäytyä fiilisten virtaan. Mielelläni jättäisin heittäytymättä, jos ilmassa on riski uudesta pettymyksestä.

Ihan sairasta, että ensin sitä uhkuu itseluottamusta, ja itsenäisyyttä, eikä ainakaan kaipaa yhtään miestä sotkemaan elämää. Sitten tapaa jonkun, joka on kiinnostava, ja joka osoittaa (harvinaista!) kiinnostusta minua kohtaan. Sitten jos tyypistä ei kuulukkaan joku päivä mitään, alkaa syöksykierre, että ei se ookkaan kiinnostunut, ja märimäri...kuka minusta välitttäisi...uliuli.... Näin meinasi käydä eilen, mutta N pelasti tilanteen, ja tekstasi kuitenkin, puoli kymmeneltä illalla, mutta tekstasi kuitenkin. Itse sitä on niin älytön näiden deittailuasioiden kanssa. Uskon tasapuoliseen yhteydenpitoon, ja siihen, ettei ekojen treffien jälkeen hukuta toisen puhelinta viesteihin. Pitää pysyä vähän coolina, ja etäisenä, mutta silti olla kiinnostunut, ja lämmin. Hirveen vaikee tasapanoilla, ettei vaikuta jääpalalta, eikä epätoivoiselta romantikolta. Tasapainoilua helpottaa huomattavasti, kun toinen osapuoli vaikuttaa kiinnostuneelta. Kokemusta on myös näistä A, F, E, ja K-tyyppisistä miehistä joiden intresseistä ei ota helposti selvää. Tosin nythän jokainen tuosta listasta on jo mappi Ö:ssä... Toivottvasti kuitenkin meidän treffit menee hyvin tänään. Tai no jos niitä edes syntyy, kun keli on edelleen paska, ja jos sähköt menee uudestaan, niin korkkaan viinipullon, ja juon itseni tiedottomaksi. Ah, nyt se tekstasi, ja kertoi olevansa kylillä, jos tahdon nähdä. Muuten hyvä, mutta hommat on täällä ihan levällään, ja olin valmistautunut pari tuntia myöhempään. Argh.

Näin muuten F:ää pitkästä aikaa...Heitettiin meidän vakioläppää, ja tunnelma meidän välillä oli ihan normaali. F oli oma itsensä. En kysellyt sen touhuista mitään, mutta se kutsui minut lauantaina ostoksille myyjäisiinsä. Pitäisi kuulemma mennä, siellä olisi minullekin vaatteita. Onneksi mulla on aivan liikaa vaatteita, ja työvuoro huomenna pahaan aikaan. Toisaalta pääsisin tapaamaan sen mimmifrendin, joka tuntee Herra A:n, ja sen kautta voisin urkkia, että mikä Herra A.n perimmäinen ongelma elämssä on. Sinänsä tyyppi ei enää kiinnosta, mutta olishan se hauska saada tietoonsa lisää faktaa erilaisista sekopäistä.

Paljastin Y:lle eilen, että mulla on ehkä menossa jotain vakavampaa miesrintamalla kanssa nyt. Jotenkin tunnustus hieman satutti minuakin, koska tunnustaminen tuntui pahalta Y:tä kohtaan. Hän olisi kuulemma todella onnellinen jos löytäisin jonkun miehen rinnalleni, mutta muistutti, että en alistuisi manipuloitavaksi, tai dominoitavaksi. Oon kiltti, kunnes hermot repee. Kuten tapaus K, sille meni jakeluun, ettei tarvitse enää ottaa yhteyttä. En olisi jaksanut yhtään enemäpää lutka-läppiä.. Kiitos, hei!

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Påsk panik

Oikeesti alkaa paniikki hiipiä seläntakana, koska en ole pystynyt pysymään opiskelusuunnitelmassani pääsiäisloman aikana. En ole itseasiassa saanut mitään aikaiseksi. Tai no superterveellinen dietti on jatkunut, ja käyn hölkkäämässä. Ehkä näiden mielenterveydelliset vaikutukset alkaisi kohta jo näkyä. Olen siis täysin saamaton mato. Opiskelu ei vaan innosta, ja tämä masentaa kaiken muunkin tekemisen, kun huono omatunto.

Ehkä mun pitää listata, että mitä mä olen saanut tehty, ja yrittää ajatella positiivisesti

  • sain sen omistajuusasian hoidettua exän kanssa
  • kävin treffeillä ihkun miehen kanssa
  • vaihdoin lakanat
  • hoidin unohtuneen rekisteröitymisasian
  • lähetin opettajalle puuttuvan sähköpostin
  • varasin ajan lääkäriin
  • olen ruokkinut itseni kolme päivää suht terveellisesti vihenneksilla, ja hedelmillä
  • olen käynyt sunnuntaina, ja eilen 45 min lenkillä
  • menin eilen jo yhdeltä nukkumaan
  • irtisanoin itseni kahdesta käyttämästäni treffipalvelusta
Ei oo muuten paljon virikettä kolmeen päivään...masentaa, kun on niin hitosti kaikkea, mutta ei vaan kiinnosta. Motivaation oli, ja meni. Internetin ihmemaa vetää puoleensa liikaa. Escape from the reality.

Nyt mulla on noin tunti aikaa aloittaa jotain, ja sitten pitää mennä hoitamaan oikeita velvoitteita, kuten töissäkäynti, ja reseptin uusiminen. Jes. Ja siinä sivussa, voisin tekstailla Herra N:lle. Hihii.


Anteeksi, mutta tää kuva aina naurattaa..on naurattanut jo vuosikausia. Kertoo jotain minusta ehkä...haha




tiistai 19. huhtikuuta 2011

Update

Ensiksi täytyy todeta, että ei mun deitti ollutkaan ihan niin pitkä, kuin siiderin sumentamissa muistikuvissani siinteli. Oli se minua pidempi kuitenkin, ja melkein mahduin kävellessä sen kainaloon. Salettiin ainakin sen 190 cm pitkä ;)

Minua siis tosiaan jännitti ihan hirveästi, ja peruin 14 tuntia kestäneen tupakkalakon. Itse treffit menivät kuitenkin tosi hyvin, ja kaoottinen puheliripulini random aiheista sai miehen hymyilemään. Enkai mä aivan metsään mennyt? Juttua siis riitti, ja onnistuin pysymään erossa  elämäni oudoilta alueilta, kuten miesseikkailuista, ja terapiasta, ja muusta hasardista sekoilusta. Olin ylpeä itsestäni, ja siis siitä etten kokenut pakottavaa tarvetta lörpötellä mitään ihan outoja, koska meidän treffien ohjelma oli muutaman tuopin nautiskelu, ja kaikkihan tietää, että mitä Almalle tapahtuu parin stoben jälkeen.. Sanoin kyllä miehelle, että alkoholi sopii mulle aika huonosti, ja minusta voi saada ihan väärän kuvan pienessäkin tenussa.

Miehestä ei oikeastaan paljastunut mitään kauheaa. Hän on taustaltaan kiltimpi, kuin kuvittelinkaan, ainakin näin ensituntumalta. Ei se mitään, kunhan ei ole mikään tohvelisankari. Hän kertoi, että oli ollut tosi hermostunut ennen treffejä. Syyksi hän sanoi nettideittailu taustani. Ilmeisesti meillä on ollut syvällinen keskustelu aiheesta silloin perjantaina, mutta koska muistan puheneeni aivan järkyttävän määrän pertsinä, en voi mitenkään muistaa kaikkia aihepiirejä..hehe. En sitten oikein tiedä, että tarkoittiko se, että sitä hermostuttaa, että olen kokenut deittailija, vai, että olenko joku pahempikin jakorasia. Enkä tosiaan ajatellut kysyä.

Silloin perjantaina yksi kaveri oli sanonut miehelle, että taitaa olla kipinää meidän välillä. Itse olin ostamassa juotavaa sisällä, ja minua ei enää päästetty juoman kanssa ulos, joten jäin sitten yksin kittamaan tuoppiani otolliseen kulmaan mistä jengi kulkee ohi. Ja kas, mies oli ilmeisesti menossa vessaan, ja/tai tulossa etsimään meikäläistä, mutta jatkettiin jutustelua sitten sisällä. Aika hauskaa, että joku ulkopuolinen oli bongannut meidän intensiivisen juttelun. Olen muuten törmännyt häneen kerran aikaisemmin kaverin synttäreillä, mutta en päässyt tekemisiin sen kanssa jostain syystä. Minulla jäi jotenkin ignorant mielikuva tyypistä silloin.

Lähdettiin eilen baarista, ja mies laittoi käden ympärilleni. Se tuntui turvalliselta. Pysähdyttiin kadunkulmaan pussailemaan, ja matka jatkui samalla meiningillä. Taksitolpalla suudeltiin pitkään, se piteli mun kättä, ja sovittiin, että tehdään jotain viikonloppuna.



Vastaan on tullut niin paljon outoja deitteja, addikteja, kiihkoilijoita, ja nyt kun on ns. normaali tapaus, niin miettii väkisinkin, että mikä siinä on vikana. Olen edelleenkin hieman lukossa ihastumisen, ja tunteiden kanssa, koska en usko normaalien miesten olemassaoloon, koska olen tottunut kaikkiin tunnevammaisiin persreikiin. Pitää ottaa nyt varovasti, ja rakentaa luottamusta vähitellen.

Sen tunnustan, että olen ihan vähän onnellinen sydämessäni, kun ajattelen häntä, Herra N:ää.

Herra Y yritti syyllistää minua, kun peruin panemisen. hän kuulemma tuli ainostaan panemista varten takaisin kotikonnuiltaan, ja että olisin voinut ilmoittaa aiemmin. No toki. Vetosin muuten alapääongelmiin, ja Y alkoi kysellä lisää. Voi vitun pervo! Ehkä mä kerron sille, että nyt olisi jotain oikeaa, ja vakavampaa haavissa, että en koe reiluksi paneksia ympäriinsä muiden kanssa enää. Toisaalta en tahdo kirota juttua Herra N:n kanssa levittelemällä epävarmaa informaatiota.. Anyways, olen kuitenkin aina parisuhteessa ollut suhteellisen uskollinen. Tai kaksi kertaa en ole ollut, mutta suhde veteli viimeisiään kuitenkin. Tiedän, ettei se ole syy pettää, mutta things happens.

Treffasin exän eilen pikaisesti omaisuusasioiden tiimoilta. Sen piti itseasiassa tulla jo sunnuntaina hoitamaan asia, mutta epäilen, että sen pirttihirmu ei päästänyt sitä ilkeää exäänsä tapaamaan. Nauratti, kun se ehdotti tapaamista maanantaille, joko ennen sen töiden alkamista, tai kotimatkalla töiden jälkeen. Mitä ilmeisemmin sitä pelotti, että kotisaatanansa saa tietää tapaamisesta, ja vetää kilarit. Purin itseäni kieleen noin kymmenen kertaa lyhyen tapaamisemme aikana, koska mun teki niin mieli vittuilla pallosta jalassa, ja kysellä, että kuis kaulimen, ja hellan välissä menee. Vittuilen sit myöhemmin, kun viimeisetkin omistus- ja omaisuusasiat on saatu hoidettua varmasti. Surullista, että kumppania pitää noin vahtia, ja exiä pelätä, ja vielä surullisempaa on jotenkin alistua tuollaiseen, ettei synny konflikteja.

No huh!

Oi ei:) Nyt käveli haaviin aivan ihana mies. Tutustuminen jatkuu, no further comments ennen huomista.  Sen voin vaan sanoa, että nyt tuntuisi olevan oikeita, ja tarvittavia fiiiliksiä molemmasta suunnasta. Go Sweden ;)

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Jummi

Vaikka olenkin jo suht kokenut deittailija, niin puolen tunnin päässä siintävät treffit jäätää aivan asenteella. En enää luota miehiin yhtään, ja en yhtään osaa sanoa, että millaisen kuvan mun deitti sai musta pertsinä. Oon alkoholin vaikutuksen alaisena niin hulvaton, siis huonolla tapaa! Nyt voileipä naamaan, ja menoksi. Wish me luck!!!

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Hei

Mua jännittää, koska mitä suurimmalla todennäköisyydellä mulla on treffit sen perjantain tyypin kanssa tänään. Olen ihan paiseissa. Mä olen niin erilainen päissäni, ja toivon hartaasti, ettei ole antanut mitään aivan älyvapaita statementteja mun elämästä silloin perjantaina. En mä siis niin humalassa ollut, hyvin puhelias ainoastaan. En kai mä mitään ihan karmeaa vaikutelmaa voinut antaa, jos se tahtoo nähdä minut tänään. Tänään pitääkin muistaa ottaa mukaan se kunnollinen, ja hillitty puoli, ja yrittää olla vakavastiotettava. Jotenkin niin ujostuttaa, kun mies on mua reippaasti vanhempi, ja pitkä, ja komea, ja kaikkea. Kammottaa, että sekin tunnistaa minusta ainoastaan poteantiaalisen petikaverin eikä muuta, ja itse innostuin turhaan, taas.

Y sai suostuteltua tapaamaan itsensä maanantaina. Oikeesti mua ei kiinnostaisi paskan vertaa, mutten löytänyt sanoja sanomaan ei. Yksi tärkeä taito opiskeltavaksi. Olen oikeasti tosi huono antamaan kieltäviä vastauksia. Voisin ilomielen tavata Y:n jossain galleriassa, tai kahvin merkeissä, mutta jotenkin tää fuck buddy-juttu tuntuis olevan menneen talven lumia. Itseasiassa mua kiinnosta panna oikeastaan yhtää kenenkään kanssa nyt. Uskon enemmän keskusteluihin, ja henkiseen yhteyteen. Kuulostaa tosi naurettavalta, I know.

Tuntuu siltä, että mulle ei ole mitään uutta annettavaa seksisuhteelle, ja vaikka olen vouhkannut siitä, että voin harrastaa seksiä ilman tunteita, niin nyt minusta tuntuu, että olen käynyt sen polun loppuun. Se mikä saa kaksi henkilöä harrastamaan seksiä keskenään pitää sisällään jonkinlaista kiinnostusta toista henkilöä kohtaan. Kiinnostus voi olla romanttista, tai sitten romanttisuuden esiastetta, mikä on ihan vaan sellaista yleistä kiinnostusta, ja jännitystä. Mitä Y:hyn tulee, niin tunnen hänet omasta mielestäni jo niin hyvin, ettei ole enää edes jännittävää harrastaa seksiä sen kanssa. Ja ihan rehellisesti sanottuna, sillä on ne pornoleffa-maneerit, mistä en itse jaksa innostua, vaikka pornon suurkuluttaja olenkin. Tuntuu, että seksi oikeassa elämässä on kahden ihmisen kauppa, ja seksielämän tulisi muotoutua molempia tyydyttävään muotoon näiden kahden ihmisen välillä, toisiaan kunnioittaen. Toki ideoita voi pornosta napsia, mutta ne pitäisi sulauttaa sen kahden ihmisen väliseen kemiaan, ilman, että kumpikaan tuntee painostusta kokeilla jotain pokeleffojen vinkeita. Henkilökohtaisesti en voi sietää leffojen yms ilmiöiden kopioimista elävään elämään. Tunnen itseni kiusaantuneeksi, kun joku matkii jotain ilmiötä täysin suoraan. Porno ei kuitenkaan ole opetusmateriaalia. Itse katson sitä ainoastaan kaalimadon kaverina, kun se ei uskalla katsoa yksin. Tosi vaikea selittää selvästi, että mitä tarkoitan, mutta koska porno on minulle kuitenkin hyvin tuttua, niin on jotenkin tosi turn off , jos random kumppanin koko repertuaari on ilman tunnetta, ja mielikuvitusta suoritettu pornoleffa imitaatio. Tunnen tällaisessa tapauksessa myötähäpeää, ja kiusaantumista. Uskalla olla oma itsesi!

Mut hei, mä meen takaisin panikoimaan treffejä, ja miettimään, että miten mä perun mun huomiset iltapäiväkahvit tyylikkäästi. Toisaalta me ollaan Y:n kanssa kavereita, ja voisin olla ihan vaan suora, ja sanoa, että juna meni jo. Eikähän keskitytä fyysisyyden sijaan henkiseen yhteyteen. Se tuskin käy hänelle, koska hän on järjettömän lapsellinen, ja äkkipikainen. But hey, that's life.

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Hey ho, let's go!

Perjantain saldo:
  • neljä tuoppia siideriä
  • kolme baaria
  • uskomaton määrä tiskillä odotettuja minuutteja
  • yksi shotti minttuviinaa
  • plus kolme tuntia keskustelua pitkän ja komean miehen kanssa
  • puolikas hampurilainen
  • yksi pitkä suudelma
  • yksi vaihdettu puhelinnumero
  • yksi taksimatka
  • yksi riemuidiootti taksikuski
  • kaksi käytettyä naamanpesupyyhettä
  • yksin herääminen, omasta sängystä
Aih, ja oih. Sellainen uros tuli vastaan, että sydän semisti läpättää. Tosin 12 vuotta vanhempi, mutta ulkonäkö, ja henkinen taso vaikutti sopivalta. Nyt vaan yritän olla tekstaamatta, tai tekemättä mitään kauheen tyrkkyä. Argh, nyt tuli mieleen, kun siinä kadulla suutelimme, niin en suudellut mitenkään kiltisti, ja tajusin sen itse sillä samalla hetkellä, kun olin jo kieleni kanssa tehnyt jotain ei-niin-soveliasta. Rauhoitin hermoni sen jälkeen, ja häpesin vähän. Mutta ihan vaan vinkkinä muille kohtalotovereille, että ei kieltä kurkkuun, kun suutelee uuden, mielenkiintoisen, sivistyneen, ja fiksun miehen kanssa ensimmäistä kertaa. Joku festari-esa onkin sitten eri juttu, ja valkosipulinkäryinen festaripusu ei ainakaan huonommaksi mene, jos vähän kieltä ujuttaa mukaan leikkiin.

Nyt on sitten säpinää vähän parilla suunnalla. Hammaspeikon kanssa ei olla kuitenkaan pussattu, eikä muutenkaan mitään varsinaisen konkreettista iskutoimintaa ole tavallaan ollut. Herra eilis illan kanssa tuijotettiin  toisiamme silmiin noin kolme tuntia koko keskusteluajastamme, ja vaihdettiin tosiaan se suudelma neljältä aamulla. Äh, mä inhoon valintoja, koska tuntuu, että valitsen aina väärin kuitenkin!

Mut hei, eikse mee silleen, että koska se pyysi mun numeroa, ja halusi tavata minut uudestaan, niin se ottaa yhteyttä?

Kauhee darra muuten. Ahmin jo 3/4 osa pitsaa, capuccinoa mukillisen, vitamiinijuomaa, vettä, ja särkylääkettä, ja olo on aivan karmea edelleen. En mä ees juonu niin paljoa, ja viimeinen drinkki oli fantaa. Niin, ja hamppariakin väänsin nassuun. Ja niska on ihan jumissa, ja tiirailin mun uutta tuttavaa niin ahkerasti ylöspäin koko illan. Pitkien miehien huonoja puolia, varsinkin jos seisaaltaan keskustellaan. Mutta silti, pitkät miehet on ihania <3

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Oho

K testasi minulle parin viikon hiljaiselon jälkeen. Kertoi antaneensa lapikasta toiselle säädölleen, koska se ei ollut yhtä hyvä kuin minä. Tosin en oikein tiedä, että uskoako, vai jauhaako se vaan paskaa. Mä tiedän, että sillä on mielessä näin perjantaina vaan Alman saaminen vällyihin, kun ei ole parempaakaan tekemistä. Pitää kohta mennä asiaan, ja kysyä suoraan, että kaipaako se nyt vaan kunnon oraalipalveluksia, kun on perjantai tai kaikkea. Meinaan edelleenkin mennä ulos tapaamaan ystäviä, enkä sen luokse tuntemaan sitä paskaa fiilistä aamuyöstä. Siis sitä: "Mitä mä täällä teen, taas?!"-fiilistä. Sitäpaitsi voin vaikka törmätä mun unelmien prinssiin radalla. K tuskin on mun unelmien prinssi, vaikka vähän tykkäänkin sen asenteesta, ja olemuksesta. Sinänsähän hän on herrasmies, mutta samalla naista alistava persreikä.

Ruokakaupassa näin F:n kaverin. Samainen tyyppi siis, joka jakoi sängyn F:n, ja minun kanssani ennen joulua, kun pantiin. Semisti sen näkeminen nolottaa ihan hintsusti aina. Mä en tajua, että miten en huomannut sen massavaa ruhoa samassa sängyssä ennenkuin olin jo F:n päällä täydessä touhussa.

Hyvä fiilis kuitenkin. Tästä tulee salettiin hyvä ilta :)

*edit* Luulen, että keskutelu K:n kanssa päättyi toistaiseksi. Minun kuulemma pitäsi tunte itseni "hounoured and slutty", kun hän valitsi minut kahdesta naisesta paremman påskihoidon perusteella. Pistin viestiä takaisin, että ei tästä numerosta ei tavoita lutkia, ainoastaan urbaanin sinkkunaisen, sori. Vastauksena sain "väärä numero, anteeksi."  Olisiko chapter suljettu? En ole sinänsä kaivannut K:ta pariin viikkoon ollenkaan. Sen huumorintaju vaan iski kympillä ennenkuin tää lutka huumori meni liian pitkälle, ja ei-huumoriksi. En minä ole lutka. Tammikuussa oli kolme eri kumppania plus Y, mutta sen jälkeen on ollut hyvin hiljaista. K on itse ihan yhtä lutka.

Hold your breath

Tästä ei voi seurata mitään hyvää. Alma nimittäin meinaa jalkautua norasunluutornistaan yöelämään tänä iltana! Vaikka olen miten puhunut, että viina tappaa mun luovuuden, ja tuhoaa seuraavat kaksi päivää, niin en mä voinut mitenkään sanoa kaverilleni ei. Ihme, että ylipäätään kukaan ottaa minuun yhteyttä, kun itse muistan tekstailla aniharvoin kellekkään...Mutta siis, Alma siirtyy tekemään kenttätutkimusta yleisestä tilanteesta sinkkumiesten osalta. Toivottavasti jo läpikäydyt yksilöt eivät osu reitilleni, vaan näkökenttäni täyttää lämmin veri, ja tuore liha (tällä en nyt tarkoita, että alkaisin teinejä pokaamaan...kröhm) Mutta idoleitani Anne ja Ellua lainatakseni: "Nyt tarttis äkkiä saada jotain sutinaa!" Epäilen kuitenkin, että illasta ei voi oikein seurata mitään hyvää, mutta mennään avoimin mielin. Mun on pakko päästä tuulettumaan, ja ihmisiäkin on ihan hyvä nähdä vaihteeksi :)

torstai 14. huhtikuuta 2011

Ja ei...

...ollur hammi töissä. Ihan hyvä, ehkä mun hermot vähän rauhoittuu. Seuraavan kerran oon itse vasta viikon päästä, että tulee väkisinkin vähän vieroitusta. Tylsyyksissäni kahlasin sen fb profiilia taaksepäin pari vuotta (juu, no life..) ja vastaan ei tullut minkäänlaisia parisuhdekuviota. Toki, eihän niitä tarvitse julkaista. Mitä sitten tarvitsisi päätellä tuosta? En tosiaan tiedä. Niin, ja se asuu kaikesta päätellen vielä kotona. Ainakin viime lokakuussa, se kirjoittin huoneen siivoamisesta. Täähän voi tarkoittaa myös soluasumista. Mutta löytyi myös päivitys, että se ulkomaanlomalla oli kaivannut mamman pöperöitä, niin peli on aika selvä. Ettei vaan olis etsimässä toista äitiä itselleen, kun suhteeseen josku päätyy? Mulle kyllä kelpais sellainen jo valmiiksi tapakoulutettu mies, ettei ihan kodinhoidon alkeista tarvis lähteä...

Yksi asiakas selvästi luuli nähneensä kummituksen, tai jotain muuta erityislaatuista tänään. Se ei meinannut mitenkään saada silmiään irti minusta, ja vilkuilu kävi jo hermostuttamaan minuakin. Eikä se ollut edes mikään hyypiö, vaan pitkä, tumma, ja fiksusti pukeutunut. Aikani vastasin sen katseeseen, mutta sitten alkoi jo tympiä. Olis nyt ollut reipas, ja tullut kysymään jotain, niin olisin heittänyt pientä flirttiä kehiin, ja antanut tyypille vähän siimaa. Ihme nyhverö. Ei selvästi sopivaa aviomiesainesta Almalle.

Ainiin, potkujakaan ei vielä tullut, mutta lomat on nyt käytetty. Onneksi pomo tarjosi sopuratkaisua työvuorolistojen suunnittelun kanssa, että pääsen vähän kesällä tuulettumaan ulkomaille.

Kyllä tämä taas tästä, ja viikonloppu lähestyy.  Toisaalta tekis mieli lähteä vähän ulos, mutta sitten fyysisessä, ja henkisessä darrassa menee taas pari päivää pilalle, Pitää nyt katsoa. Laadin kuitenkin suunnitelman, että saan kaikki kouluhommat hoidettu. Mulla on neljä viikkoa aikaa, kaksi isoa projektia, kaksi esseetä, ja yksi matka/oppimispäiväkirja. Annan viikon per projekti, ja ne luulis valmistuvan siinä ajassa, jos oikeesti väännän 12 h päivässä. Viikko kahden esseen kirjoittamiseen, ja viikko tuohon päiväkirjaa, mikä on ihan saakelin laaja systeemi ajallisesti, mutta muuten aika easy. Pitää myös huomioda se, että mulle tulee vieraita yhdeksi viikoksi, että voi olla, että yritän tehdä tuon helpoimman, eli päiväkirja silloin, kun matskut on valmiina, ja tarvitsee vaan skannata, ja kasata. Viimeinen viikko menee panikoidessa, mutta toivottavasti isoimmat proggikset olis hoidossa, ja ei se ole niin tarkkaa, jos vähän myöhästyy palautuksesta. Päivä pari, sinne tänne, ei tän huonommin voi enää vetää, kunhan pääsen läpi, ja saan kaikki palautettua suunnilleen ajallaan:) Mutta jos minusta ei kuulu mitään, niin olen hautanut sortuneen lähdekirjapinon alle, tai viiltänyt paperilla ranteet auki. Nyt pitää oikeesti tsempata!!!!!

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Hermoheikko


Hitto, että jännittää taas kaikki! Näen esimieheni tänään pitkästä aikaa, ja jotenkin kuumottaa, etä onko sillä jotain nurisemista mun touhuista. Ja se hiton loma-asiakin ahdistaa. Kiva jos mulla ei olekaan enää lomia käytettävissä, vaikka piti olla kaksi viikkoa kesälle jäljellä. Tai sitten jos tulee vaikka varoitus, tai kenkää.

Sitten jännittää se, että onko hammi töissä. Jos sekin on vaan kolme päivää, niin se saattoi olla eilen, tai tänään aamulla sen kolmannen vuoron. Esimerkiksi viime viikolla se oli aamuvuorossa keskellä viikkoa työvuorolistan mukaan. Ja mulla onkin sitten vapaita loppuviikko, ja vastan ensiviikolla hommat kai jatkuu, ellei ne kengi minuu ulos. Et en sit näkis sitä pitkään aikaan. Sen fb:profiilikin alkais olla sen verran loppuunjyrsitty mun osalta, että olis aika saada jotain actionia.

En osaa kun tutista läppärin kanssa nojatuolissa, ja laskea tunteja töihin lähtöön. Pääsin sentään kouluun aamulla, vaikka heräsin aamu kolmelta vaatteet päältä sängystä sammuneen iPodin kanssa, ja päätin, että musta ei ole aamulla kouluunmenijäksi, kun unet jää vähälle. Olin kuitenkin tosi pirteä aamulla, ja ehdin suihkuun, ja kaikkea, ja olin vaan muutaman minuutin myöhässä luonnolta.

Ehkä mun pitäs kanavoida tämä turhautuminen opiskeluun. JUU!!!

Huokaus

Mä yritän hillitä hermojani tässä selailemalla miesten kuvia, ja muistelemalla sitä faktaa, että miehet ovat erityinen eliölaji, koska aivotoiminta todistetusti sijaitsee aivan muualla, kuin kallon sisällä. Se mikä repii hermoja on siis teinimäinen kiinnostus hammaspeikkoa kohtaan, ja pelkään, että teen jonkun älyvapaan siirron.

Nyt näyttäs olevan vahvoilla prinssit, ja rokkarit

Hartsa se vaan jaksaa lämmittää. Toi puku om muuten ihana! Me ei olla vaan vielä tavattu, mutta olen aivan saletti, että se lankeaisi polvilleen mun eteen. Mä ainakin lankean sen eteen.


Noi takajammut on kuumat! Heja Sverige!

Ei pysty kuvailemaan


Jos tämän näköinen kuljeskelis jossain vastaan, niin toisin kotiin kaakaolle, ja turvaan, pukisin villasukat, ja ottaisin kainaloon.

Hänet ole tavannut henkilökohtaisesti, ja aamiaistanut yhdessä. Amerikkalainen ska-artisti, ja erittäin mahtava persoona. Olisin voinut panna, mutta mulla oli valitettavasti "poikaystävä" kuvioissa.

Brian Fallon. Mun pitäs varmaan hankkia Amerikkalainen poikaystävä. Mun mielestä Jenkeissä on kauheesti samannäköisiä, komeita miehiä, mutta tää on aivan yliveto . Varmuudeksi lisäsin hänestä myös kaksi muuta kuvaa :) KUUMA!

Valkoinen teeppari on mieletön vaatekappale!

hothothot
Katsoin äsken Revolutionary Road- leffan. Se toimii, ja pystyn jotenkin näkemään itseni leffasta. En ole mikään Leo fani, mut Winslet on niin kaunis. Yhdessä toimivat kuin veitsi kurkkupurkin kanteen. Toisaalta tää leffa muistutti, että sinkkuna on kivaa, kun ei tarvi tapella mistään kenenkään kanssa, ja saa totetuttaa ne kaikista sekopäisimmätkin ideat ilman epäileviä tuomaita jaloissa nurisemassa.

Mun karkkipurkin pohja lähestyy, ja olen edelleen levoton hammaspeikon takia. Ihan älyvapaata. Yritin kaikkeni, karkkia, leffa, miesten googlausta, blogin kirjoittamista, musiikkia...Hitto, se ei kuitenkaan oo huomenna töissä. Sain siltä urkittua, että se on kolme päivää viikossa, kuten minäkin. Aika huono tsäänssi ees osua samaan vuoroon. Mä tulen olemaan murtunut, jos se ei oo huomenna mestoilla.

Äh, kai mä yritän pasianssia ja savukkeita seuraavaksi.

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Lyhyesti

Hammaspeikko oli eilenkin samassa vuorossa, ja juteltiin aika paljon. Saman henkinen keskustelu jatkui, eikä tyypistä paljastunut mitään hirveyksiä. Kartoitin myös niitä sen hampaita vaivihkaa, ja olin salaa tyytyväinen siitä, että ne ei olekaan mustat, vaan ne on ihan hillittömän harvat! Niillä hammas väleillä saisi olla aika guru, että hammasvälit alkaisi mätänemään huonommallakaan hoidolla...Ne hampaat on mulle silti edelleen vähän issue, mutta katsellaan.

Jotain viristystä on ilmassa, en mä omiani kuvittele. Itse käyttäydyn aivan tahtomattani flirttailevasti, ja välillä pitää yrittää jopa hillitä vähän, etteivat hammaspeikon kollegat ala ihmettelemään, että miksi Alma on alkanut pitää majaa niiden hoodeilla, ja hammaspeikko hilautuu työpisteelle, kuin hai raadon luokse, kun minä olen siellä. Toisaalta mä voin pitää majaani ihan missä halua, ja mikä on helpoin paikka mun työn sujumista ajatellen. Se hammaspeikon valtakunta vaan sattuu olemaan nykyisten kävelyreittieni varrella. Niin, siis kun enää vaani F:ää, niin mun piti vaihtaa mun rutiineja, etten törmäisi F:ään tarpeettoman usein. Nyt sitten törmään hammaspeikkoon...

Vuoron lopussa juttelin hammin kanssa, ja olin selittänyt suunnitelmaani yllättää eräs läheinen ihminen syntymäpäivänsä kynnyksellä. Päädyttiin siihen , että mä olen hyvä tyyppi, joskus. Sanoin, että mulla on hetkeni, mihin hammaspeikko sanoi, että, ei sulla on paljon hetkiä. Tällä tarkoittanee hän siis sitä, että olen sen mielestä ilmeisen kiva. Salaa myhäilin, ja lähdin kohti kotia. Alkaisko onki nykiä vähitellen? Sain siltä myös varastettua katseita yhden, jos toisenkin. Niin, ja sunnuntaina se kehui mun voimia, kun sain väännettyä tiukassa olevia juttuja irti toisistaan. Se on ryntäämässä auttamaan, mutta samalla hetkellä ne irtosivat, ja hammi tyytyi vaan kehumaan mun habaa. Saman se sanoi eilen, kun olimme kahdestaan yhdessä tilassa, ja piti saada työvalineita irti toisistaan, ja sain ihan omin voimin väännettyä. Mun teki mieli sanoa, että sitä se reilun vuoden sinkkuilu tekee. Naisesta tulee itsenäinen. Muistan, kun vuosi sitten en saanut maustekurkkupurkkia auki, ja itkupotkuraivarin partaalla olin jo heittämässä koko paskaa seinään, kun ei ollut miestä avaamassa sitä mulle. Kokosin kuitenkin ajatukseni, ja googlasin, että kuinka muut sinkkunaiset avaa kurkkupurkkeja. Siihen ei lopulta tarvittu edes habaa, vaan veitsi. Niin, ja kyllähän ne lihakset väkisinkin kehittyy, kun rahaa ruokaostokset himaan kerran viikossa omin avuin.

Ou jea, ja lisää jäitä :) Flirtti pitää mielen virkeänä. Ja yritän olla lunastamasta pelkkää menolippua pilvilinnoihin vielä. Pidetään homma simppelinä, koska toisena osapuolena on kuitenkin mies. Sellainen selkärangaton, yksinkertainen eliö, mitkä yleensä mukaan tarttuessaan aiheuttavat sydämen rampautumista, eri asteisia hermoromahduksia, ja tyhjää jääkaappia. 

Eilen illalla koin myös yllätyksen. Herra Y jopa soitti mulle. Se ei ole ollut fb:ssä hetkeen, ja aattelinkin sen olevan kotikonnuillaan. Aiemmin päivällä se lähetti viestin, että tuunko panemaan. Miksiköhän se sen lähetti, jos se kerran on satojen kilometrien päässä? Oh well. Vaihdettiin kuitenkin kuulumiset, ja minusta vaikutti siltä, että se oli työntymässä mun kanssa kaupunkilomalle. Tai siis mulla on kavereita muutamassa paikassa, ja kerroin, että saatan olla kesällä menossa moikkaamaan, ja saisin toivottavasti ilmaisen majoituksen. Y oli tunkemassa mukaan. Mun kaverit vois vähän ihmetellä, että mikä tää juttu on. Ja sit se mainitsi, et se on lukenut Mars ja Venus- parisuhdekirjaa, ja kuulemma ymmärtää naisten, ja miesten eroja nyt paljon paremmin. En sitten tiedä, että kuinka seinähulluna se on mua pitänyt aiemmin, mutta se kertoi oivaltaneensa, että naiset puhuvat tunteistaan ilman sen suurempaa käynnissä olevaa henkistä kriisiä. Toisaalta tämä toteama selittää sitäkin, että miksi miehet kuvittelee mun aina olevan aivan stressissä, ja sekoamassa kaikesta. Ne ei tajua, että kunhan vaan kerron, enkä välttämättä kaipaa mitää serious actionia korjaamaan tilannetta, tai, että olisin suistumassa kiertoradaltani hetkellä minä hyvänsä. Mutta olen edelleenkin hämmentynyt, että miksi se on lukenut parisuhdekirjaa, kun se on kuitenkin muuttamassa, eikä ole ryhtymässä parisuhteeseen kenenkään kanssa. Sen täytyy olla minuakin hullumpi. Hah. Seksin harrastaminen Y:n kanssa ei jostain syystä ole edelleenkään mun Top 10 tällä hetkellä. Ehkä tilanne, ja ajanjakso meni jo, ja nyt pitäis olla vaan reipas, ja sanoa, että eiköhän olla vaan ystäviä, ja jätetään se "with benefits" pois.

Mulla olis tänään ollut aamulla koulua, mutta kappas, en mennyt. Hävettää, mutta enemmän olis hävettänyt esitellä tekemättömiä töitä. Parin tunnin päästä meen terapiaan , ja ole vähän ihmeissäni, että mistä mä siellä haluan puhua. Ehkä nettiaddiktio voisi olla hyvä, koulusta lintsaaminen...hmm. Olen kuitenkin tehnyt koulujuttuja suht ahkerasti, vaikka olen vieläkin jäljessä, niin kokonaistilanne ei näytä yhtään murskaavalta. Mä saatan selvitän. Tän päivän deadline oli vaan liian pian. Mun moottori on nyt käynnissä, mutta en kulje vielä täydellä höyryllä. hehe.

heihei

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

No terve!

Mulla on tänään aivan hyper fiilis, ja jengi sanoi töissä, että mä oon ihan tulessa. No mä olen. En tiedä miksi. Lieneekö kaksisuuntaista mieluihäiriötä ilmassa. Hah. Loikin kuitenkin patterijäniksenä pysäkille reilusti etuajassa, etten vaan myöhästy, ja työtkin aloitin kymmenen minuuttia aikaisessa. Pyörähdin suht pian hammaspeikon valtakuntaa tsekkaamaan yhden jutun, kun kerran matkalla oli. Ja siellähän se herra pyöri hyvin karapulaisena. Olin tietenkin kovin mielessäni, ja mietin jo, että miten aikataulutan päiväni, että voin luuhata mahdollisimman paljon sen hoodeilla.

Puhelimeni soi tästä ehkä puolen tunnin päästä, ja hammaspeikon pomo kysyi minua tekemään yhden jutun siellä heidän areallaan. Totta munassa, kymmenen minuuttia, ja hypähtelin paikalle ilosta tirskuen. Homma olikin odotettua mielenkiitoisempi koska apunani oli, kukas muukaan, kuin hammaspeikko! Meillähän oli siinä about tunti aikaa jutustella vaikka mitä, ja tutustua paremmin. Molemmat oli mielissään tästä nakista. Kun olimme jo looppusuoralla, se sen pomo nappasi meidät seisoskelemasta. Koska hammaspeikko on aika vitsikäs typpi, niin se tietenkin yritti selittää seisoskelua vitsillä, että me juuri puhuttiin seuraavast hommasta, johon minä lisäsin, että niin just, yritettiin päättää, että kumpi tekee mitäkin, vaikka todellisuudessahan me juoruiltiin ihan muista asioista. Sen pomo katsoi veikeästi takaisin, ja totesi, että ollaan hammaspeikon kanssa, kuin sisko, ja veli. Kun tyyppi lähti, niin peikko alkoi hehkuttaa mun tilannetajua, ja kuinka mun synkkasi silmänräpäyksessä yhteen sen ajattelun kanssa. Se kertoi, että se saa aina vitsailla itsekseen, eikä saa tukea kollegoiltaan. Mä vaan naureskelin, että joskus mulla leikkaa, useammin ei.

Raahasin sen mukaani tekemään yhtä toista hommaa, minkä tekemistä en voi sietää tehdä yksin. Hommaan sisältää paljon vittumaista nostelua, ja säätämistä, ja touhu liittyi löyhästi ekaan tehtäväämme. Juttu kulki, ja jutustelu ei ollut mitään frendaamista. On juttelua random tyypin kanssa ihan vaan normaalisti, ja sitten on keskustelua, missä on flirttiä, ja puhutaan jotenkin erilailla, er aihepiireistä. Jälkimmäistä voisi kuvailla jonkinlaisena työhaastatteluna, missä yritetään korostaa omia kiinnostavia puolia, ja saada toisen kiinnostus heräämään, ja pysymään yllä. Mä luulen, että vedin tämän kohdan kotiin. Keskustelimme mm. siitä, että kuinka pitää tuntea itsensä, ennenkuin voi tuntea ketään muita. Häntä kiinnosti, että olenko hyvä missään erityisessä. Vastasin, että enpä kai. Hän johti ajatuksen siihen, että olen sitten ajattelija. No valitettavasti olen, kunpa  sen puolen saisi joskus kytkettyä pois. Kerroin myös, että olen oikeastaan aika tylsä tyyppi loppupeleissä, ja hän ei ollut sitä mieltä, vaan edelleenkin tuohon huumurontajujen kohtaamisen palaten se sanoi, että olen jo tehnyt vaikutuksen.

Ja se on varmasti käynyt kahlaamassa läpi mun fb profiilin kanssa, ja sen perusteella mua ei voisi kyllä ehkä luonnehtia kovin tylsäksi. Mutta mun ongelma onkin se, etä annan helposti kuvan, että mun elämä on paljon villimpää. Harvempi tietää mun netiaddiktiosta, ja siitä, että olen rypenyt syvissä vesissä. Siksi tuntuu jotenkin tosi vaikealta nähdä vanhoja, ja uudempia kavereita, koska ei tosiaan kiinnosta selostaa, että mitä olen viimeiset puolivuotta puuhaillut. En mä voi kellekkään kertoa, että olen harrastanut nettideittejä, jotka pääasiassa on johtanut vällyjen väliin, ja sitten parit vakipanot, ja parit tyypit kaveripiiristä. Toinen aihepiiri onkin sitten koulusta vinkuminen, tai exästä vouhkaaminen, sekin aihe vielä tuntuu kiinnostavan joitain tuttuja. En voi oikein edes sanoa opiskelleeni kovasti, koska seuraavassa lauseessa valitan, kun olen kusessa joka projektin kanssa, kun ensaa mitään tehtyä. Se antais musta ihan idiootin kuvan. Mun on siis aika kehitellä joku stoori uudelleen löytyviä ystäviä, tulevia poikaystäviä, ja hammaspeikkoja varten. Tai sitten en seittele mitän sen ihmeempää. Kunhan olen ollut kotona, käynyt töissä, vähän juhlimassa, ja opiskellut laiskasti.

Hammaspeikko oli siis kovin kohtelias, avulias, ja oikein mukavanoloinen tyyppi. Tänäänkin se nosteli mun puolesta kaikkea ihan kyselemättä. Sellainen ihan tavallinen, mutta pilkettä silmäkulmassa. Toki se on vähän epäilyttäviltä alueilta kotoisin, mutta ehkä mun pitää anti-rasistina heittää nämäkin ennakkoluulot nurkkaan, ja katsoa, että mitä tapahtuu, jos tapahtuu. Se tuntuu olevan vähän naistenmies, ja minä olen vähän miestennielijä, jotta samalla viivalla oltais. Nyt vaan pitää olla innostumatta liikaa. Toki toivon, että huomennakin ollaan samassa vuorossa, ja olis vähän vähemmän kiireistä, että jäis aikaa vähän sosiaaliseenkin kanssakäyntiin, koska huomenna meillä tuskin tulee olemaan yhteistä projektia, tuskin koskaan enää, joten sinänsä tämänpäiväinen keissi osui aivan mainioon saumaan, kun molempia selvästi vähän kiinnostaa. Ei, mä en ollut väärässä siinä, että aavistelin hammaspeikon olevan musta jollain tapaa kiinnostunut. Tai sitten se on pahempi flirttiperse (aivan mahtava sana, mikä tuli mieleeni yllättäen. Se on jostain suomalaisesta biisistä, olisko YUP:tä?), kuin minä. Ainiin, valitin sille, kun yksi pomo hiillostaa kokoajan jostain vaihtelevista ihan pilipali hommista, ja puhelin soi kokoajan. Hammi totesi, että olisko tyyppi kiinnostunut minusta. Hyvä pointti! Ihan kiva tyyppi se on, mutta en mä ala pomoihin sekaantumaan...(kävin huvikseni kurkkimassa tämän pomon fb profiilia, kun alkoi ovelasti kiinnostaa, ja se on ikätoveri, sinkku, ja hetero. Saattaishan siinä olla perää, et se siksi soittelee mulle jotain toissijaisista hommista, kun sitä vähän kiinnostais. Minäkin soittelisin. Mut se on silti pomo, ja se soittelu vituttaa, ja stressaa, kun on muutenkin hoppu kokoajan)

Ah, ja sitten vielä tärkein, ennekuin alan katselemaan kihlasormuksia. Se bokserien sisältö. Väijyykö siellä housuissa lehtokotilo, vai jopa katkarapu. Nää on tärkeitä asioista, varsinkin kun hammaspeikossa on (ainakin) huonoa sen hammaskalusta. Jos dickkikin olis vielä pieni, niin eihän touhusta tulis yhtään mitään. Kroppa hänellä on kunnossa ainakin. Kävin katselemassa sen fb kuvat läpi, ja siellä on rantalomakuvia, missä herra esiintyy pelkät shortsit jalassa, ja yläkropassa ei kyllä ole mitään valittamista, eikä selässä kasva edes karvoja. Lisäksi se on minua huomattavasti pidempi. Veikkaisin, että tosi lähellä 190 cm pitkä. Ja sen käpälät ovat suuret, ja miehekkäät. Nenän kokoa myös mittailin siinä toivossa, että se antaisi jotain osviittaa siitä alapään varustuksesta. Aika iso klyyvari löytyy kanssa. Niin ja jos se on naistenmies, kuten vähän vaikuttaisi, niin ei niillä kai yleensä mikään lehtokotilo siellä mättäässä piileksi, eihän? Minulle on kyllä niin tärkeä seikka tuo pituus, että olen valmis myöntymään jossain muussa piirteessä, kunhan ei tarvitse minkään pygmin kanssa pyöriä.

Kaikessa ilkeydessään
En tahdo kirota tätä säätöä, enkä annalle hammaspeikolla omaa kirjainta, enkä tagaa hän tähän tekstiin. Luulen kuitenkin, että jotain saattaisi meidän välillä tapahtua, koska keskustelumme ei ollu mitään "kaunis päivä, onpa darra, huh, kun on kiire"-tasoa, vaan sellaista vähän vihjailevaa, ja syvällisempää tutustumista. Jotenkin meidän yhteistä projektia kuvaisi sana "pikadeitit". Meidän ei olis mikään pakko ollut puhua mitään, ja oltaisi voitu aloittaa ihan alueen eri pästä, mutta tehtiin rintarinnan, ja puhuttiin kaikesta. Keskustelunaiheet oli siis samaa tasoa mitä olen yleensä treffeillä harrastanut. Käyttäydyin muutenkin hieman samoin. Aika kuumottavaa, mutta pidetään nyt jäät hatussa, ja toivotaan, että se on mun kanssa vuorossa huomenna, ja voidaan hieman lisää tutustua.

Mä ajattelen liikaa :D Pitäs vaan osata olla silleen chillisti. Oon niin  kärsimätön...

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Voihan korsetti sentään

Mä olen kai purkanut jonkinlaista turhautumista hiliitömällä shoppailulla. Tilasin laukun, ja mahtavan puseron netistä. Tämä ei riittänyt, vaan lampsin ballerinat läpsyen ostamaan sukkahousuja, pitsikalsareita, ja kukaties jotain muutakin, niin ja kenkiä (vaikka mä olen luvannut itselleni, että tähän asuntoon ei mitenkään mahdu enää yksiäkään kenkiä  ennekuin suostun nakkaamaan joitain vanhoja kierrätyslaatikkoon). Tuli takaisin villaisen bleiserin kanssa. Siis kuka tarvitsee villaista bleiseria kesän kynnyksellä?? Ja takit on toinen kategoria mitä en saa ostaa ennenkuin olen päättänyt, että mitkä 2-3 vanhaa saa lähteä. Tää oli niin halpa, ja upea etten vaan voinut vastustaa...Lisäksi löysin niitä pitsihörselö kalsonkeja, sekä uusia sukkiksia. Lisäksi mukaani tarttui käsittämättömän halpa, musta korsetti. Hinta oli siis niin naurettava, etten vaivautunut jonottamaan helvetin esikartanoita muistuttavassa sovituskoppi jonossa, ja päättelin koon olevan sopiva. Olis ehkä kannattanut kokeilla. Kotona en saanut mitään tolkkua kyseisestä rääsystä. Sen verran osasin sanoa, että arvioin kokoni väärin, ja vekotin on selvästi liian iso ollakseen mitenkään hyödyllinen. Mä en käsitä, että miksi mä edes sen ostin, kun eihän mulla ole edes mitään sutinaa miesten kanssa nyt, ja olen muutenkin liian feministi pukeutumaan miehiä varten. Nyt tarvis sitten vissiin aloittaa se pukeutuminen.

 Tarina siis jatkuu, että väärästä koosta sisuuntuneena menin tänään uudestaan penkomaan korsettirekkiä, ja jonotin vartin sovittamaan. Pienin koko istui kauniisti, muttei imarrellut rintoja, koska se oli yksinkeraisesti liian pieni tissien kohdalta. Seuraava koko oli parempi, mutta omituisesti ommeltu. Mitä hei voi odottaa parin euron korsetilta? Matka jatkui takaisin penkomaan rekkiä, ja otin mahdollisimman monta kappaletta mukaani, ja levittäydyin niiden kanssa vähiten huomiotaherättävään paikkaan. Niiden ompleluksissa, ja leikkauksissa oli ihan hitosti eroja, ja valkkasin vähiten muotopuolen. Että nyt on sitten kaksi korsettia, mistä toinen on liian iso. Ehkä mä voin kursia sitä pienemmänksi. Tai sitten pidän niitä päällekkäin...En siis palauttanut toista, kun olin jo silpunnut kaikki mahdolliset laput siitä irti, ja hukkasin kuitin kotimatkalla.

Tänään mukaan myös tarttui yleishyödylliset legginsit, ja mahtavat korkkarit. Yleensä pidän ballerinoja, mutta koska en löytänyt hakemiani, ja luulen, että valmistus haluamassani värissä on lopetettu, niin meinaan uhmata katumaisemaa, ja alkaa hoippua korkkareissa julkisesti. Niin, ja piti tietenkin löytää sitten korkkareihin sointuva käsilaukku...Arghhh. Arvatkaa, että oliko semisti epäilyttävä olo, kun kassana toimi komea mies, ja meikä läväyttää mustan korsetin, rohkeat korkkarit ja sointuvan kassin tiskille. Ihan sekunnin kävi mielessä, että miettiikö se mun yllättävän poikaystäväni, vai myynkö itseäni. Onneksi jätin ne stay-upit tällä kertaa hyllyyn, ja ostin ne pitsiunelmat eilen. hah.


Että semmosta ajanvietettä, kun ei pyöri miehiä ruuhkaksi asti jaloissa. K:n kanssa en ole pitänyt mitään yhteyttä. Ehkä sekin ymmärsi, että meidän tilanne meni jo, ja hommaa ei ole mitään järkeä jatkaa toisaalta. Se ainakin tietää, että kuka minä olen, ja olen aina ollut hänelle rehellinen. Ei kaikki mimmit ole näin suoria. Mulla on historiani, tulevaisuus onkin sitten ehkä erilainen. Tai sitten mulla tulee olemaan villi kesä, kun on korsetti, ja kaikkee ;)

Y:n kanssa juttu on myös hiipunut jopa siistä seksisuhteesta pois. Ollaan vaan frendejä, ja musta tuntuisi jotenkin oudolta panna sen kanssa nyt. Pitää nyt katsoa. En oo nähny sitä ainakaan kuukauteen. Facebookissa ollaan kyllä aktiivisesti tekemisissä. Hän on päässy seksiaddiktionsa niskan päälle, ja en tahdo häiritä häntä siinä.

Eikä mulla olis edes aikaa nyt nähdä sitä, kun olis niinkuin pakko saada kouluhommat jonkinlaiselle tolalle. Viime viikolla kuulin vaan pelkkää positiivista tuotoksistani opettajilta, että enkai mä aivan paska oon. Tai sitten ne tietää mut hauraaksi tyttörukaksi, ja kohtelevat vähän hellemmin, etten heitä lusikkaa nurkkaan.

Nettideittailu on ihan yhtä perseestä kuin ennenkin. Varsinkin, kun en ole maksanut käytöstä, ja voi vaan selailla, jos jotain kiinnostavaa näkyisi. Eipä oo näkyny. Samat tyypit pöyrii edelleenkin ruudulla. Joku niissä mättää. Tai no joku minussakin mättää, pyörinhän minäkin siellä jo kahdeksatta kuukautta, eikä homma ole poikinut, kuin kaksi väliaikaista vakipanoa, hämmennystä, ystävyyttä, ja kyynisen asenteen rehtien miesten olemassaoloa kohtaan. Kun saan koulun pakettiin tältä vuodelta, musta tulee sellainen  yökiitäjä, että oksat pois. Yksin, tai yhdessä muiden kanssa. Pitää katsoa, että miten mulla on kavereita enää jäljellä, kun olen pitänyt matalaa profiilia hetken. Vanhan "jengin" matkaan en lähde enää. Haistelen nyt toiseen suuntaan, heitä jotka opisikelevat, ja ovat cool olematta jonkun baarin kantiksia, ja kylillä yleisesti tunnettuja.

Herra F on pysytellyt poissa tieltäni, eikä haittaa yhtään. Jotain se kommentoi fb statukseeni tässä taannoin, useamman viestin verran. Hus pois mun tieltä. Hammaspeikkoa ei ole näkyny nyt aikoihin. Kävin taas urkkimassa sen työvuorolistoja, ja se näkyi olevan iltavuorossa eilen, kun minä en tietenkään ollut siellä. Mä olin tänään töissä, ja se ei tietenkään ollut. Meillä menee päivät just ristiin. Tuskinpa sekään on musta kiinnostunut, kunhan kuvittelin. Tai sitten en. Kyllä mulla alkaa olla melko harjaantuneet sensorit huomaamaan koska mies on vähän kiinnostunut, ja koska ei ollenkaan, ja kiinnostus on ainoastaan minun puoleltani. Se mun älyvapaalle, ja epähauskalle vitsille nauraminen saattoi antaa vivahduksen joko siitä, että sekin on kuivan huumorin ystävä, tai se yritti tehdä vaikutusta. Kunpa tietäis. Tänään oli kyllä pari muuta kuumaa tyyppiä töissä, mutta sen toisen kanssa olen vähän luopunut toivosta edes flirtin osalta. Sillä on joko tyttis, tai meidän feromonit ei kohtaa. Ei enää yhtään tee mieli flirtata mitään. Yksi toinen, uusi bongauskseni paljastui fb-urkinnan jälkeen minua reippaasti nuoremmaksi. En olisi koskaa, ikinä, never osannut arvata sen ikää oikein. Ja se on mun koulukaverin kaverin mies, tai jotain. Kai sille voi läppää heittää, mutta nuorempiin en sekaannu.  Se on ihan kuolettavan hyvännäköinen, siis sellainen miehekäs, komea, parransänkinen. Räyh, oikea uros.

Eipä tuo nyt haittaa, että säpinää on heikosti. Viime vuonna toukokuun vaihteessa mulla oli miehiä jonoksi asti. Ja jos vanhat merkit pitää paikkansa, niin en mä yksin jää. Tää ajanjakso viime heinäkuusta tähän päivää on ollut kevyesti pisin aika sinkkuna. Opettavaista toisaalta. En ole enää yhtään niin naiivi, ja sinisilmäinen. Kai mä oon oppinut tän pelin säännöt vihdoin.

Tuntuu niin selväpäiseltä, ja tasapainoiselta, että olen vähän hämmentynyt, että mistä mä meinaan puhua tiistain terapiassa. Internet on edelleen ongelma, kuten myös kouluhommien ignooraaminen, ja liian myöhään valvominen. Sen sijaan syön superterveellisesti, ja olen yrittänyt käydä lenkillä pari kertaa viikossa. Tosin kämppä on edelleen pommin jäljiltä (tai siis imuroinnin tarpeessa), koska roikun liikaa netissä. Pieniä askeleita. Ehkä siellä terapiassa vois puhua itsekurista. Sitä mulla ei nimittäin ole.

Aurinkoisten päivien myötä laulan oodin aurinkolaseille. En muistanut niiden hyödyllisyyttä, kun tarkkailee kaduilla vellovaa massaa, ja yrittää löytää alfaurosta siitä harmaudesta. Kukaan ei näe, kun mulla pyörii silmät päässä, ja on tutka päällä. Samoin ne ei huomaa, etä mä huomaan jonkun minua katsottavan. Aih, ja oih. Ihanat aurinkolasit! Kohti kesää, ja seikkailuja :)

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Olen urpo

Eilen intouduin jopa vastamaan K:n lähettämään viestiin, ja yhtäkkiä huomasin lupautuneeni sen luokse illalla. Sama kaava toisti itseään. Istuttiin sohvalla, ja ketsettiin leffaa. Juotiin samalla parin juomat. Leffa loppui niin siirryttiin ilman sen kummempia kiehnäämisiä sänkyyn, missä harrastettiin seksiä. Minkäänlaista halailua, suudelmia tai muutakaan sellaista ei tapahtunut. Seksin jälkeen pesulla käynti , ja omille puolille nukkumaan. Eikun anteeksi, juteltiin me hetki, ja juotiin vikat juomat loppuun. Tällöin kävi ihmi, että olen ärsytän K:tä jutuillani, ja että yleensä en ole niin ärsyttävä, ja lapsellinen. Mä pahoitin mieleni, eikä mulla ollut mitään sanottavaa ennen unta. Mielestäni en ollut mitenkään erityisen ärsyttävä, ainoastaan innokas, ja iloinen jonkinlaisesta juttuseurasta. Nukuin ihan helvetin huonosti, ja joskus aamuyöstä heräsin pelkotilaan, joka johtui vanhasta krapulasta, ja uusista juoduista siidereistä. Makasin hereillä pari tuntia kuolemaa odotellen, mutta se tyytyi vain raapimaan persettä, ja jäin eloon  tälläkin kertaa. Kokoajan mun teki mieli herättää K, ja pyytää päästä kainaloon, koska mulla oli niin huono olla. En kuitenkaan herättänyt sitä, koska olin edelleen semisti loukkaantunut sen kommentoinnista, ja enhän tahdo tätä suurta, ja kohteliasta persoonaa rasittaa jutuillani yhtään enempää. Kelailin ne pari tuskallista tuntia, että lähden menemään. Kallossani kaikui myös ajatus, että miksi mä olen taas täällä, vaikka tiedän, etten saa kaipaamaani läheisyyttä K:lta. Kelpaan vaan avustamaan pallien tyhjennyksessä, ja kun se on hoidettu mun tulisi pitää leipäläpeni ummessa, ellei jotain kysytä.

Heräsin aamulla yksin sängystä. Aattelin, että K oli varmaan herännyt aikaisemmin. Niinhän se oli. Jotenkin se on niin ristiriitainen tyyppi. Kun kampesin olohuoneeseen, ja lysähdin nakuna sohvannurkkaan se haki mulle huovan, ja alkoi puuhata kahvia, kuin paraskin herrasmies. Verbaalisesti hän kuitenkin jatkoi minun "solvaamistani". Olin siis edelleen vähän ärsyttävä, ja lutka, ja päästäni vialla. Tiedän kaikki nämä asiat todeksi jollain tasolla, ja niiden huumorilla sanominen ei sinänsä loukkaa, koska heitän niistä läppää itsekin. Mä vaan tahtoisin olla jotain muuta. En ole lutkaillut moneen kuukauteen, ja mielialani on tosi tasainen nyt. Olen ihan tavallinen, toki päästäni edelleen hieman vialla, mutta se on vaan upea asia. K sanoi jännästi, että mulla ei toimi osa aivoja ollenkaan. kun kysyin tarkennusta, niin normaalin ajattelun puoli ei toimi, ja aivojeni osat eivät ole yhteydessä toisiinsa. Hienoa, että hällä on myös tutkinto aivojen rakenteesta, ja toiminnasta, että voi tällaista laukoa. Toistelin edelleen päässäni kysymystä, että miksi mä taas olen täällä, ja mitä mä saan näsitä tapaamisista, kun tuon miehen naiskäsitys on erittäin häiriintynyt, ja herkempi nainen voisi ottaa jutuista pahastikin itseensä. Tai sitten se on tuollainen vaan minulle, koska mulla ei ole ihmisarvoa, ja olen halpa lutka.

K vei minut kuitenkin aamupalalle läheiseen ravintolaan, ja käyttäytyi hyvin herrasmiesmäisesti muutenkin palauttaen minut kotiin aterian jälkeen. Ehkä mun pitää vaan nasauttaa sille takaisin, että nyt loppuu ne lutka-puheet. Siis jos meinaan häntä vielä tulevaisuudessa nähdä. Jotenkin minusta tuntuu kuitenkin, että hän tavallaan maksaa minulle seksistä ostamalla aamupalan, tai lounaan, ja kärräämällä mut autolla himaan. Se on tajunnut saavansa suunnilleen ilotytön palvelukset tavalliselta naiselta halvemmalla, kuin oikealta huoralta. Ihan oikeasti tämä ajatus saa vatsani kääntymään nurin. Mun täytyy päästä eroon K:sta, se ei ainakaan auta mieleni tasaantumisen kivisella tiellä. Toki voin yrittää käyttäytyä entistä kunniallisemmin, enkä puhu mitään menneistä touhuistani sen seurassa. Ei, mä olen vaan urpo. Mun olis pitänyt jatkaa sillä mies-vastaisella linjalla mikä mulla oli hyvässä alussa etelänlomani jälkeen.

Mä olen niin urpo. Olis ollut paljon kivampi ilta kotona kaalimadon kanssa. On K silti välillä hauska, vaikka se viljeleekin noita puolivakavissaan heitettyjä solvauksia. Tosin en minäkään hiljaa jää, vaan annan vastaan samalla mitallä. Sitä se sanoikin sitten ärsyttäväksi. Se saa aukoa mulle, mutta minä en saa puolustaa itseäni vasta solvauksella.

Miten vaan. Mä en ole kuitenkaan huora, olen fiksu, persoonallinen, ja hyvännäköinen. Olen täydellinen paketti oikealle ihmiselle. Annetaan hyvään kotiin ilman aamiaisen ostopakkoa..


Nyt maistusi mansikkamargarita. Olo on edelleen aika nahkeen tahmea, ja tasoittava ryyppy tekis terää. En meinaa juoda pitkiin aikoihin, siis oikeesti (Join siis perjantaina vahingossa pullon roséta kotona, ja olin aivan tillin tallin kun könysin sänkyyn aamuyöstä. Turhimmat kännit ikinä!). Alkoholi tappaa mun sisäisen värähtelyn, ja kun värähtely alkaa darrassa uudelleen se aiheuttaa vainoharhaisen, levottoman, ja pelokkaan fiiliksen. Annetaan vartalon värähdella rauhassa, eikä sekoiteta sitä myrkyillä nyt hetkeen.

Kuittaan. K on kusipää, ja mä oon vaan ihana.

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Iloa elämään

Tää on kiva päivä. Mun kaalimato&co saapuivat postissa. Toivoinkin niin, että saisin ne viikonlopuksi. Paketin vastaanottanutta naapurin naista pitää kiittää viikonloppuni onnisumisesta. Talossa ei nimittäin ole ovikelloa, enkä voi mitenkään tietää, että koska joku pakettipoju on oven takana. Onneksi naapuri oli pyykkituvassa, ja kuuli ääniä ulko-ovelta. Vähän nauratti, kun tyttö koputti ovellani mystisen, ruskean pahvilaatikon kanssa. Oli tosi vaikeeta pitää muikeaa hymyä kurissa, kunnes sain oven kiinni, ja pääsin tärisevin käsin aukaisemaan laatikkoa. Mun mato on pelottavan kokoinen, ja häiriintyneen pinkki, mutta ehkä meistä tuleee vielä hyviä kavereita. Mutta ehkä pienempikin olisi välttänyt....

Kävin myös hakemassa uuden satsin myrkkyjä mun naamaan. Ilokseni olen huomannut, että kuukauden lääkinnän jälkeen mun naaman iho on ennen kaikkea tasoittunut, mutta ilmestyvät näppylät eivät ole mallia: "puolinaamaa, ja toinen poski". Menin jopa kouluun ilman meikkiä eilen. Ei tää nyt vieläkään mikään unelma ole, mutta positiivista kehitystä on havaittavissa. Otin kuurin alussa kuvat ihosta, ja viikko sitten uudet. En oo ehtinyt vielä varsinaiseti vertailla, mutta ihan paljain silmin olemus on parantunut. Myöskään joka kuukausi ilmestyviä hormonifinnejä ei ole näkynyt. Toivottavasti kuuri puree, ja kun lopetan lääkkeiden napsimisen syksyllä ihoni pysyy kauniina, eikä leviä käsiin uudestaan. Koskaanhan tämä naama ei ole todella paha ollutkaan, ja pahempaa aknea näkee varmasti. Siksi tunsin leivää nolostelua, kun kävin lääkärissä vinkumassa vaivasta. Tuli jotenkin pinnallinen olo. Mutta miksi mulla ei olisi oikeutta tasaiseen, ja "helppoon" ihoon (tarkoitan siis sellaista mitä ei aina tarvitse maskeerata uloslähtiessä), kun lääkehoito on mahdollinen :)

Kävin myös tuhlaamassa ruokakaupassa. Mä rakastan ruokakauppoja, ja hintojen vertailua, ja tuotteiden ihmettelyä. Uutena ruokakauppa harrastuksena mulla on ruokakauppaflirtti. Ta no enemmän se on miesten kyyläämistä vielä. Ostoskorista voi päätellä yllättävän paljon, mm. miehen sivilisäädyn, ja elintavat, ja niiden kautta monta muuta asiaa. Myös ajankohta minä kaupassa ollaan saattaa antaa osviittaa, että minkälaisia töitä mies tekee. Mä en oo vielä kovin hyvä flirttaamaan kaupassa, kun keskityn enemmän hintojen vertailuun, ja tuoreimpien salaattikerien etsintään. Ja miehet on vähän huonoja tajuamaan, että mistä mun vilkuilussa, ja pienessä hymyssä on kysymys. Voi tietenkin olla, että vaikutan avohoitopotilaalta, silmät pyörii päässä, ja huulilla on onnellinen hymy....Mun pitää kehittää tätä vähän. Mitään vakavasti kiinnostavia tyyppejä en ole kaupassa nähnyt kuitenkaan. Tai no ne komeat ostaa aina jotain sellaista, että illan ohjelmassa on ilmiselvästi romanttinen illallinen emännän kanssa.

 Yhtä asiaa vihaan ruokaostoksien teossa. Kamojen kotiin raahaaminen. Kaupat eivät sijaitse ihan lähellä, ja kahden kauppakassin, ja repun raahaaminen kotiin joko jalan, tai pinkeään ahdetussa bussissa kyrpii. Rakastan niiden ostoksien tekoa, ja valintaa, koska ei ole miestä vänisemässä vieressä, ja hoputtamassa, vaan saan ihastella vihannestiskillä just niin kauan kuin haluan, ja siirtyä pällistelemään seuraavaa hyllyä kuin siltä tuntuu. Miehen tarvitsin kantamaan noi kassit kotiin. Se ei ole tyttöjen hommaa missään tapauksessa. Toki se antaa osviittaa mahdollisille kiinnostuneille miehille, että olen sinkku, tai kotiorja, kun raahaan paria kassia sapuskaa kadulla. Tai kassajonossa, kun lappaan kamaa hihnalle. Luulisin, että ostoksistani voisi päätellä minun olevan sinkku, koska ostokset koostuu lähinnä kaikesta tyttömäisestä. Mulla ei ole mitään verisiä lihaklönttejä, tai viittä kiloa pottuja, vaan saalattia, ja siemeniä yms. terveysruokaa. Olen hurahtanut kaikenlaiseen superterveelliseen sapuskaan. Kävin myös ostamassa sauvasekoittimen, että voin tehdä smoothieta, kun olen niin huono vielä syömään hedelmiä. Tää terveysintoilu on pelkästään positiivinen asia. Hyvstä ruuasta tulee hyvä olo, ja hyvä olo loistaa myös ulkopuolelle. Sanon ei kiitos pakastepitsoille, ja pussikeitoille nyt, koska niitä on mupellettu tarpeeksi pitkin talvea, kuten myös pastaa.

Eilen sain raahattua itseni lenkille. Illat on nyt niin valoisia, ja alkukevään kauniit värit stimuloivat esteettiistä silmääni. Lisäksi puistossa on myös hyvä mahdollisuus vähän kyylätä miehiä siinä kävelyn/hölkän lomassa. Juokseva mies on kiinnostava, koska häntä selvästi kiinnostaa oma hyvinvointi. Ilta seitsemältä mies voisi olla hitsautunut kiinni telkun ääreen, ja ahtaa napaansa herkkuja. No kuitenkin palasin lähipuistooni lenkkeilemään ensi kertaa sitten syksyn. Pimeällä en sinne uskalla mennä, joten myöhäisilta, juuri ennen auringon laskua on minun aikani. Eilen siellä juoksi kaksi miestä samaa lenkkiä. Ekan kerran ohittaessamme toisemme annoin vähän silmää, kun kuvittelin, ettei ne enää tuu vastaan. No tokalla törmäyksellä tajusin niiden juoksevan samaa lenkkiä ympäri. Tunsin jotenkin vaivautuneeksi itseni kolmannella kohtaamiselle, ja katselin  lähistöllä leikkivää koiranpentua. Tunsin kuitenkin katseen ihollani. Tunsin vaivautuneisuutta, koska mulla oli suunnilleen talvisodan aikaiset verkkarin päällä, missä oli klooritahroja, ja huonot rintsikat, joten olin kiusallisen tietoinen rintojeni elämästä vartaloni etupuolella. Mun pitää selvästi ostaa lisää urheiluvaatteita, ja hankkitua eroon taivaanvanhoista, jo aikanaan tallihommissa käytetyistä rievuista, ja ostaa muutamat tyylikkäät urheiluvaatteet.

Katselin myös naisten urheilumuotia eilisellä lenkilläni, ja vaikuttaisi siltä, että caprimalliset, kisakireät mustat byysat olis seuraava hankinta. Samalla saisin paljastettua häikäisevät sääreni. Mitään järkeviä takkeja, ja paitoja mulla ei tähän hommaan ole, ja urheilurintsikat olis kans aika pop. Mä en oikein osaa päättää, että pitäskö mun tänään lähteä ihan vaan t-paidalla, ja tuplarintsikoissa, vai laitanko päälle verkkatakin. Mulla on kaksi verkkatakkia, mutta ne ei todellakaan ole urheilua varten. Aika weird. Mun pitää kehittää vähän tätä lenkkipolkuflirttiä kanssa. Ihan vaan hymyillä, ja reippaasti katsoa silmiin. Jotenkin vaan kainostuttaa, kun vastaan hölkkäävällä komistuksella on niin timmit pohkeet, ja napakka pylly, ja minusta paistaa treenattomuus about kilometrin päähän, tai sitten ei. Lihava en ole, ainoastaan löysä. Tärkeintähän se on olla ulkona, ja lenkillä kuitenkin, right?

Hyvää perjantaita! Minä pysyn kaikesta päätellen tänään kotona. Jotenkin tekee mieli vaan nautiskella itekseen pikkuasioista. Esimerkiksi kaalimadosta, vaikkei se mikää pieni olekaan. haha.

Eilen tajusin taas selvemmin, että pois on päästävä. Eksyin selailemaan fb:ssä jonkun kaverin kaveri kuvia, ja kuvissa esiintyi ex, ja exän nainen. Mä en ees tiedä, että tuliko mulle paha mieli. Eikai. Ei edes haikea.Tunsin vaan pakottavaa tarvettä päästä täältä pois, koska täällä ei ole mulle mitään. Se porukka, kenen kanssa ennen hengasin, ei ole todellakaan minua varten enää. Lähinnä niiden touhut näyttää lapselliselta juntismilta. Mun pitää pysyä mun omalla polulla, ja jatkaa vaikutteiden imemistä matkan varrelta, mutta ollen silti oma, uniikki persoonallisuuteni. Sitäpaitsi exän uus on about tuplasti mun kokoinen, ja vaikuttaisi olevan varustettu huonolla itsetunnolla, koska pitää mua valtavana uhkana heidän suhteelleen edelleen. Minä en ollut se joka ehdotti panemista, minä en ollut se joka alkoi vonkua yhteenpaluuta. Olen antanut tilaa heille, eikä minua kiinnosta ex seurustelumielessä enää, eikä muutenkaan sen pellen tekmiset kiinnosta. Kestän hyvin ilman elonmerkkiäkään hänestä. Toisaalta tekisi mieli tehdä muutama kepponen joskus puhelimitse, ja ärsyttää emäntäänsä. Niiden numerot on allekkain mun luurissa, että jos joskus lähettäsi muka exälle tarkoitetun viestin vahingossa tälle naiselle. Tyyliin "kiitos viimeisestä *exän nimi*, repesin kolmesta kohdasta...;)T: Alma". Vähän lapsellista, mutta lopulta mulla ei ole oikeastaan mitään syytä olla ystävällinen hänelle. Mutta,

koska olen hyvin käyttäytyvä, ja fiksu nainen jätän moisen viestin lähettämättä. Toistaiseksi. Heh.  Ex ei muuten koskaan vastannut mitään siihen viestiin, missä kerroin käyväni terapiassa. Joko sitä kalahti, tai se kuvitteli minun hakevan sääliä. No, ehkä halusin vähän paljastaa, että mulla menee aika huonosti, ja hieman osoittaa syyttävällä sormella häntä, ja hänen kullinsa terävää ajatustyöskentelyä. Toki en voi ketää muuta varsinaisesti syytellä mistään. Toki eron olisi voinut hoitaa hieman kohtuullisemmalla tavalla, ja minä en voinut vaikuttaa tähän asiaan itse ollenkaan. Yritin tehdä asiat helpoiksi kaikille, ja välttyä riidoilta, mutta eipä olisi kannattanut. Takkiin tuli taloudellisesti, ja kilteyttäni ei kukaan arvostanut lopulta. Hänen sääliään en tarvitse, koska jo suhteemme aikana paljastui, että tyyppi on täysin kylmä tunteidensa kanssa, ja kykenemätän puhumaan yhtään mistään. Yhden ainoan kerran muistan hänen lohduttaneen minua. Hevoseni oli pahasti sairas. Istuin kotona sohvalla, ja yritin väkertää jotain käsityötä. Kyyneleet olivat sumentaneet silmäni, ja istuin vaan tuijottaen eteeni kyyneleiden valuessa pitkin poskia. Silloin ex tuli, ja halasi, ja sanoi, että heppa tulee kuntoon varmasti. Muuten sitten tuntuikin, ettei tyypillä ollut minkäälaista empatiaa, eikä käytöstapoja...

No mut hei, taas jumituin kelailemaan menneitä, vaikka piti lähteä ulkoilemaan :D