torstai 3. maaliskuuta 2011

Taas vierähti viikko

Raahauduin jopa luennolle tänään. Tosin mun keskittymistä häiritsi hyvin voimakkaasti sellainen naapurikatolla jotain duunaava kaljupää. En nähnyt naamaa, mutta ajatus kaljupäisestä duunarista sai sukat pyörimään jaloissa, auringon lisäksi.

Mä luulen, että Y kyllästyi mun tukihenkilönä toimimiseen. Mulla oli maanantaina, ja tiistaina vähän vaikeeta, ja tilittelin sille. Tiistaina puhuttiin pitkä puhelu koskien ihan kaikkea, ja pyytelinkin anteeksi kun sille kaikkea vuodattanut. Y halusi tietää, että millä fiiliksillä mä olen jutussa mukana. No enhän mä tietenkään ole millään romanssi-fiiliksillä, koska Y kertoi jo silloin alussa, että mitä se etsii. Fine mulle, ja se on mun erityinen ystävä nyt. Y vaikutti epäilevältä, ja sanoi jotain senkin suuntaista, että ehkä meidän pitäisi lopettaa tapailu, etten mene enempää rikki. No kerroin sille kuitenkin tuon K-kuvion, ja täsmensin, että tarkoitin K:ta enkä Y:tä mun vuodatuksissa. Se sai mut kuitenkin paremmalle tuulelle, ja aloimme puhua yhdestä hankkeesta, mistä ollaan aikaisemminkin puhuttu. Mä alkaisin vihdoin olla innostunut kokeilemaan. Kimppakivaa, nimittäin. Se kuulemma tuntee jonkun swinger-avioparin, ja löytyyhän noita varmaan netistäkin. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että toisen heteronaisen, ja yhden miehen kanssa en mene sänkyyn. Vaihtoehdot on siis bi-nainen tai toinen pariskunta. Jos kimppakivaa meinaa joskus kokeilla, niin mielestäni nyt oli erittäin hyvän sauma siihen. Meillä ei kuitenkaan ole Y:n kanssa parisuhdetta, ja näin säästyttäisiin mahdollisilta mustasukkaisuussekoiluilta. Luotan Y:n, ja luulisin tuntevani sen tarpeeksi hyvin, ja luulisin, että asiaan kuuluva jännitys ei olisi niin paha, kun kaverina on oikeasti se erityinen ystävä, jonka kanssa voi olla jotenkin avoimempi, kun oikeassa parisuhteessa. Ainakin minun on helmpompi kertoa asioita Y:lle, kun vaakakupissa ei ole parisuhde. Hurjat on suunnitelmat, mutta olen pohtinut tätä paljon, ja olisin innokas kokeilemaan, ennekuin jämähdän kaavoihini.

K:n kanssa on treffit tänään. Enkä edelleenkään tiedä, että uskallanko ehdottaa mitään muuta tekemistä, kuin peuhaamista sille. En tahdo painostaa, enkä antaa itsestäni mitään epätoivoista kuvaa. Vaikeeta tää on. Mulla on aina niin kiire kaikessa. Nyt vois vaan pysähtyä, ja katsella, että mitä tapahtuu, jos tapahtuu. Ihanaa on se, että se tulee minut jälleen kerran noutamaan ihan ovelta..

Sitten ylitin itseni, ja kohtasin sadistisen seksitautitestien varaussysteemin. Noh, homma ei ole hinnalla pilattu, joten ehkä sen nöyryytysaspektin kestää. Tätähän ei voinut sitten varata puhelimitse, vaan ihan ite piti mennä luukulle, joka oli sellaisessa minimaalisessa tuulikaapissa, ja kuka vaan saattoi tulla ovesta. Olin onneksi saanut asiani melkein jo hoidettua, kun joku jannu ilmestyi selän taakse kärkkymään. Silti sen respan tädin piti heilutella jotain hyvin obvious brosyyrejä jätkän näkyvissä. Mä en ees punastunut, vaan coolisti nojailin luukkuun, emmä kai niin teini enää oo. Iän perusteella en todellakaan. Fiksuhan mä oon, kun tällaista aikaa varaan! Mutta huomennaa, aamusta kohtaan sptautitesti seikkailun vol 2.  Menen siis itse testiin. Mua pelottaa verikoe ihan hirveesti. Mä tarviin varmaan jonkun pitämään kiinni, etten karkaan keskenkaiken. Ihanasti muuten ne testiajat on keksitetty kahdelle päivälle viikosta, ja täten kaikki muutkin siellä odotustilassa ovat menossa ihan samaan  hupiin, kuin minäkin. Mä oon niin varma, että siellä on joku tuttu. Olis taas niin mun tuuria. Varasin myös toisen lääkäriajan iltapäiväksi, ilmasta kun on. Kiva kun vasta nyt tajusin, että meillä on koulussa oma, ja ilmainen terveynhuolto....Mutta tää toinen aika on siis mun naamalle. Mä en enää jaksa taistella tän teini-ikään jämähtäneen ihon kanssa. Meinaan saada tähän jotkut lääkkeet, ja katsoa, että josko naama alkais tasottumaan. Ei tämä nytkään siis mikään ihan pottupelto ole, paljon pahempiakin olen nähnyt, mutta miksi minä en saisi nauttia elämästäni ilman noita vitun taajaan ilmestyviä paiseita mitkä eivät rauhoitu  ruokinnalla, eikä pesulla. Niin, ja mä tykkään edelleenkin kaikesta ilmaisesta, niin mikäs sen kivampaa kuin ilmainen lääkäriaika. Reipas Alma, ottaa hommat haltuu, ylä-ja alapäässä!

Nyt kotitöiden kimppuun, ja pyykkäämään aivan mielettömän ihanaa neuletta jonka löysin kotimatkalla kirpparilta. Oen tuhlannut aivan liikaa rahaa kirppareihin tällä viikolla. Mukaan on tarttunut takki, farkut, ja kaksi neuletta...Jos mä ostan vielä yhdenkin takin, niin joku saa tulla muksauttamaan minua. Mulla on vaan kahdeksan takkia, jokaista mallia kaksi erilaista. En vaan raaski heittää vanhempia pois, kun käytän kaikkia kuitenkin melko tasapuolisesti. Nuo ei vaan mahdu minnekkään mun kartanossa.

Ugh.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti