lauantai 26. maaliskuuta 2011

Oikeasti/really/verkligen/vraiment

Mietin tänään, että pitäisikö mun tekstata K:lle, että olen taas maisemissa. Päätin, etten tekstaa, ja jos sitä kiinnostaan, niin se tulee mun luokseni. Kävi hassusti, ja ihan piruuttani kysyin, että mitä kuuluu. Kysyin myös, että oliko viikko täällä kotona hyvä, että kuulin sellaista. Tarkoitin tällä lauseella säätä, ja heittää small talkkia. Vastaukseksi sain kysymysmerkin. Kysyin, että mitä kohtaa se ei käsittänyt, ja K pyysi tarkennusta tuohon lauseeseen. Luuli kai, että mä tahdon tietää sen pillunsaanti tilaston tai jotain muuta semi-mustasukkaista sontaa viikon ajalta...No tajusin tässä vaiheessa viestittelyä, että en viiden päivän aikana ikävöinyt ketään, en Y:tä, en K:ta, en ketään tässä kaupungissa. Vastasin K:lle, että säätä tarkoitin, ja taisin löytää elämääni kadonneen kipinän reissussa, ja tuntuu, että taidan poistua maasta, kun olen saanut koulun hoidettua.

Ymmärsin, että nämä kaksi herraa vaan kuluttavat energiaani antamatta minulle varsinaisesti mitään takaisin. Tähän asiaan on yksi ratkaisu, tai no oikeastaan muutama. No mutta kuitenkin, ensimmäinen on se, että sanoudun hitaasti irti näistä seksisuhteista. Aloitan sen tänään K:sta, ja en meinaa itse viestittää sille enää ensimmäisenä. Tapaamista yritän lykätä. Jotenkin vaan on sellaisen vainu, että K funtsii samaa, vaikka meillä oli hurjan kivaa viime viikolla keskiviikosta perjantaiaamuun, eikä hän tehnyt mitään väärin, kuten en minäkään. K ei kuitenkaan ole minulle se oikea, vaikka hauskaa meillä onkin. Blah, nyt siltä tuli viesti, että ennekuin lähden maasta, niin se tahtoo painaa minua kakkoseen. Taattua K:ta! 

Y yrittää jo selvästi vältellä. Meinaan jäädyttää homman omalta osaltani kiireisiin vedoten, vähitellen. Vaikka juuri viime yönä chatissa se kyseli siitä kimppakivasta, ja kiinnostuksestani alistusleikkeihin. Awww. Kuinka herttaista. Pitää nyt katsoa, että kuinka monta kertaa mä pyörrän päätökseni heikkouksissani.

Toinen osa mahtipontista suunnitelmaani on ostaa vibraattori, ja näin en tarvitse miestä enää mihinkään.

Tämmöinen vois kelvata, mutta vain jos se hakee mulle suklaata kiskalta!
Uskoisin, että jos onnistun nyt pitämään tämän mielentilan, niin pääsen pitkälle elämässäni. Tosin mun tarvitsee ehdottomasti varata seuraava reissu, ja tilata sen vibra, että saan pidettyä heikot hetket kurissa, ja nuhteessa. Tää tulee olemaan hidas prosessi. Mun tulee päästä eroon menneisyyden kahleista, tästä kaupungista, aloittaa uudestaan jossain muualla, elämän kasvattamana. Täällä ei ole mulle enää mitään. En tajua, että kuinka en tajunnut tätä aikaisemmin. 

Aloitin tänään itseni rakastamisen (moneskohan kerta tää muuten on...) täyttämällä jääkaapin kaikella terveellisellä. Ostin salaattia, avokadoja, erilaisia papuja salaatteihin, hedelmiä, kallista ruisleipää terveyskaupasta, tomaattimurskaa, kreikkalaista jugurttia, hoummusta, parsakaalia.... Nyt vaan pitäydyn tässä, ja unohdan pussikeitot, ja pastan ahmisen. Meinaan opetella tekemään sushia itse. En meinaa puhua menneen vuoden sekoiluistani kenellekkään enää. Mitä enemmän jauhan niistä humalassa (tai selvänä), sitä enemmän ajattelen asioita enkä päästä irti. Meinaan pokata sen valkohampaisen, kultakutrisen purjehtijan, tunnetun taiteilijan tai kulturellin bisnesmiehen. Nyt on aika nostaa omaa tasoa, ja ruoka, ja säännöllinen urheilu on helppo kohde aloittaa. Tästä voin sitten siirtyä itseni sivistämiseen esimerkiksi lukemalla pari klassikko kirjaa, elokuvilla, teatterilla. Niin, ja jos menen ulkoilemaan alkoholin kera, niin käyn jossain muualla, kuin vanhoissa vakimestoissani. Nyt pitää vaan löytää se mesta missä käy tyylikkäitä ihmisiä, mutta musiikkotarjonta on jotain muuta, kuin perseensheikkaus tittidiitä...hmm, tää voi osoittautua hankalaksi. Yökerhot ei oo mun juttu, ja pubit ei oikein toimi tasokkaiden yksilöiden metsästykseen..Toisaalta mä en kyl ees jaksais seukkailla kenenkään kans nyt, joten ehkä keskityn vaan itseni ruokkimiseen, urheiluun, ja sivistykseen. Ja voihan sitä mennä ulos niiden tyyppien kanssa, jotka tiedän cooleiksi, muttei ne kuulu tähän ex, F, M, D, C, L, S-klikkiin..Ei enää tuota porukkaa yhtään, kiitos. 
Ei tämmöistä , kiitos!

Mut jos joku oikeesti kiinnostava mies tulee vastaan, niin en mä vastaankaan pane. Miehen vaan täytyy olla vaivan arvoinen, ja osoittaa kiinnostus aidosti, ei mitään pelejä enää. Niin, ja jos meen viideksi päiväksi pois kaupungista, niin on edes vähän ikävä. Rakastuminen yhtään keneenkään vaikuttaa vaan niin kaukaiselta asialta.

Minua muuten oksettaa syvästi koko F. F touhuaa jotain ihme vaatebisneksiä, ja koko touhu on aivan kuolleena syntynyt ajatus tämänkokoisessa kaupugissa. Onneksi sillä on ihku tyttöystävä, joka salettiin rahoittaa koko touhun. Jännää sinänsä, että F ei ole maininnut minulle mitään näistä bisneksistä, ikäänkuin se olisi jokin suuri salaisuus. Mulla jon jotenkin sellainen fiilis, että se kuppaa tämän mimmin rahoja bisneksiinsä, koska F:llä ei ole kasoittain rahaa säästössä, ja aikomuksena on ilmeisesti avata ihan liike. Lisäksi F on ulkkis, ja en jotenkaan jaksa uskoa, että se olis ihan itse ottanut selvää yrityksen perustamisesta, ja aloituspääomista, ja sen sellaisista. Mutta all the best, minä jää mielenkiinnolla seuraamaan.

Meinasin muuten hajota eilen lentokentällä, kun seurueeseemme kuulunut ikäiseni mies oli shoppaillut tuliaisia tax-freesta. Tyyppi esitteli niitä sille mun huonetoverille, ja mä seurailin huvittuneena vierestä. Tää herra seukkailee, ja se oli hommannyt tyttökaverilleen tuliaisiksi PATALAPUN! Mä meinaisin revetä, ja mun oli aivan pakko kysyä, että onko tuo sun tytölle. Mä en keksinyt mitään sanottavaa myöntävään vastaukseen, nieleskelin ainoastaan, en keksinyt mitään sanottavaa. Henkilökohtaisesti saisin ihan kipeet raivarit patalapusta tuliaisena, mutta meitä on niin moneen junaan. Mulle kelpais vaikka jääkaappimagneetti, mutta patalapusta (joka oli vielä oikeesti vielä rumakin..)  tulisi sanomista. Tämä jätkä vielä pyöritteli nuoria tyttöjä vähän joka sormella, ja kuulinpa huhuja, että jotain ihan hempeilyäkin olisi ollut ilmassa. Ei savua ilman tulta. Oksettava tyyppi. Taas yksi hyvä syy olla sotkeentumatta miehiin. Hah. 

Huomenna taidan oikeesti tsempata koulutöiden kanssa. Nyt olis niinkuin pakko, että pääsen vapaaksi tästä kaupungista!!!




4 kommenttia:

  1. Hei toihan on ihan loistava suunnitelma! Oon miettinyt itse ihan samaa, koska mihin mä oikeestaan miestä edes tarvitsen.. Olin just jossain hiton erotiikkakutsuilla niin sain homman hoidettuu saman tien kuntoon :)

    Mutta toi K vaikuttaa kyllä ihan paskalta, samoin Y!!

    VastaaPoista
  2. Juuri lähti tilaus omasta kaalimadosta, ja muutamasta muusta hyödykkeestä nettikaupassa. Kohta en tarvitse kusipää K:ta, enkä ynseää Y:tä mihinkään, enkä edes seksinnälkäisenä sorru viestittelyyn, kun on oma kaveri, miltä ei tarvitse sietää vonkaamista, ja painostamista. Eikä epätietoisuutta siitä, että koska sitä seksiä saa, ja mistä. Mulla on varmaan siitä vehkeesta patterit loppu kroonisesti...haha.

    Ihan naurettava tuo Y:n ja minun seksisuhdekin, kun viime kerrat on ollut pelkkää käsipeliä. Ihan saman voin tehdä kotona itsekseni.

    Olen paljon tyytyväisempi ilman noita henkilöitä. En mä tarvitse niitä mun elämään, kun ei enää kiinnosta. Oikeastaan aika ihana fiilis.

    VastaaPoista
  3. Kovasti toivon minäkin niin ;)

    VastaaPoista