torstai 10. maaliskuuta 2011

Elossa

Terapointi meni ihan hyvin. Tottakai huoneelle on tuplabookkaus (miks kaikki mika koskee minua menee aina jotenkin pain vittua?), ja jouduin terapeutin kanssa etsimaan vapaata huonetta noin viides osan koko terapian ajasta. Paadyttiin johonkin pastorin huoneeseen sitten, ja koin erinaiset jeesuksen kuvat seinilla hieman ahdistavina. Siis siina valossa, etta olen juonut, ja nainut elamani solmuun.

No paadyttiin kuitenkin siihen, etta mun pitaa saada ajelehtiminen loppumaan, keskittyminen takaisin, ja rakennettua eheampia mina-kuva (etta siis kelpaan itselleni), niin ja sitten deletoidaan yksi kerrallaan oudot kasitykset itsestani, ja sellaiset asiat jotka sekoittavat keskittymiseni. Hienoa. Viela hienompaa on se, etta mun ei tarvinnut edes kysya jatko terapoinnin tarpeesta, vaan Rouva psykologi ehdotti ihan itse toimintasuunnitelmaa tulevaisuutta varten, ja seuraavaa aikaa. Olen siis pois raiteilta oikeasti, enka vaan omassa pienessa mielessani. Tosin se arsytti, etta terapeutti takertui juomiseeni, joka nyt ei ole se suurin ongelma enaa. Suurempana pahana pidan esimerkiksi tupakointia, koska se vie kaikki rahat. haha.

Olin kuitenkin niin hyvissa fiilareissa, etta menin vaeltamaan minulle entuudesta tuntemattomaan galleriaan, ja loysin keitaan keskelta sita. Loysin kahvilan, ja kauniin sisapihan. Niin, ja kirjakaupan, josta loysin inspiroivan opuksen. Inspiroivan opuksen kanssa sirryin kahvilaan sarpimaan paivan keiton, ja samalla kauhistellen hintavaa elamantyyliani. Olen onnellinen, kun joka pennia ei tarvitse laskea, vaan voin huoletta ostaa sen cappucinon, menna leffaan, ostaa sen kivan kirjan, tai shoppailla kirpparilla. Nyt joudun venyttamaan pennia vahan liikaa, ja se ahdistaa. Eiko se jo riita, etta olen sinkkuna vieraalla maalla, ja karsin mielen jarkkymisesta? Ma olen ihan hilkulla, etta otan sen lainan, ja itken sitten kun joskus valmistun, ehka. Ellen siis ole delannut aidsiin ennen sita. Hah.

Tekstasin heti Y:lle, ja kerroin, etta milta nyt tuntuu, ja etta tunnen jonkinlaisen inspiraation varahtelevan tervan, ja nikotiinin tukkimissa suonissani. han jaksoi muistuttaa, etta teapointi on pitka prosessi, ja rentoudu nyt. Ma oon ihan rento! Olen vaan tyytyvainen, etta sain taman prosessin alkuun, ja elamani tulee olemaan kovasti ryhdikas kesaan mennessa. Ja mulla on aivan ihania vaatteita odottamassa kesaa (ja viikon paasta alkavaa ulkomaan matkaa), ja maailma nuolee mun varpaita. Nain on :) Tosin uusia takaiskuja odotellessa...Nyt hajosi ipodi, ja toinen ipodi on kateissa. So no music for Alma then.

K pistaa vituttamaan aivan asenteella. Tanaan ei ole kuulunut mitaan. Se ei siis ikina vastannut siihen viestiin, etta miten ma olen muka aggressiivinen. Vituttaa, et silla on mun dvd:ta lainassa, ja mielellani ottaisin ne takaisin ennekuin katkaisen yhteyden siihen. Ei tasta tule mitaan, jos meikalaisen tarvitsee olla hermoromahduksessa siita, kun se ei voi vastata reippaasti niihin viesteihin. Ja en tosiaankaan niita naputtele jatkuvasti. Ainoastaan, jos siita kuuluu ensin jotain. Mut katsotaan nyt, pitas vaan yrittaa olla ottamatta stressia. Mielummin melkein painan Y:n kanssa, se ei ainakaan ole taynna omaa kyrpaansa vaikka seksiaddikti onkin, ja se sentaan pitaa mua kainalossa seksin jalkeen, ja silittaa, ja tukee kun mulla paa hajoilee.

Tanaan on muuten tullut vastaan ihan uskomattomia uroksia. Ja tottakai, olen silmaillyt niita ihan harskisti. Pitaa tanaan yrittaa aikaisin petiin, ja aamulla oikeesti nousta sangysta vaikka vasyttaakin. Ja pitaa kirjoittaa kalenteriin, etta koska tapahtuu, ja mita, ettei aina kaikki tule yllatyksena, ja aiheuta hillittomia sekoiluja sen vuoksi. Jarjestysta, kuria, inspiraatiota!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti