torstai 31. maaliskuuta 2011

Ehkä mä sittenkin olen vähän sekaisin

Karkasin nimittäin äsken kesken luennon, koska vaan tuntui siltä. Mun olis ollut tarkoitus esitellä jotain tuotoksiani, mutta todellisuudessahan ne tuotokset eivät ole vielä edes syntyneet. Jotenkin vaan alkoi ahdistaa, ja vituttaa istua paikoillaan kuuntelemassa muiden jaaritteluja, kun voisi olla kotona väsäämässä hommia kasaan. Vähän joku kyseli, että oonko mä ok, kun aloin nykiä kudetta niskaan, ja keräillä kamppeita kasaan. Juu juu, nyt vaan pitää mennä. Sekopään maine on taattu viimeistään nyt, kun käyttäydyn välillä niin oudosti ihmisten keskellä muutenkin. Olen kuitenkin sosiaalinen, ja tykkään ihmisistä. Mielestäni minulla on kuitenkin suht normaali itsetunto, ja uskallan olla sitä mitä olen. Uskalsin nousta istuvien ihmisten keskeltä, laittaa takin päälle, ja suksia ovesta ulos. Ei stressiä, pidän edelleen itsestäni, ja mieliala on hyvin vakaa, ja tasainen. Homma vaan tuntui ajanhukalta. Tottahan toki luennot sitä ovat :D

Äh, se harvahammas nyt kiinnostaisi kuitenkin vähän vaikka mä olen joskus ehkä päättänyt, että työkavereihin ei sekaannuta. F:ssä oli jo tarpeeksi hämmennystä pitkäksi aikaa. Kehtaisinko pyytää harvista fb:ssa kaveriksi? Vai onko liian läpinäkyvää, jos heti meidän ekan varsinaisen juttutuokion jälkeen alan ahdistelemaan...Mulla vaan ei oo töitä viikkoon, joten en näe sitä ollenkaan, jos silloinkaan viikon päästä. Molemmat ollaan pienillä soppareilla. Olen vähän kahdenvaiheilla, että viitsinkö mennä lauantaina työporukkaa moikkaamaan. Mulla on vähän sellainen olo, että siellä on tuskin ketään, ketä minä tunnen. Toki voinhan aina tutustua, ja olen siinä vielä hyvä muutaman panimotuotteen jälkeen. Käydä muutamalla tuopposella. Saisinkohan mä jotenkin naamioitua, että mulla olis jotain asiaa töihin, ja kotimatkalla pistäytyisin ohimennen kapakassa. Stalkkasin salaa, ja hyvin ovelasti harviksen tän viikon työvuorot, ja se ei näytä olevan lauantaina töissä, etten sitten tiedä, että kiinnostaako sitä kuinka paljon juopottelu työporukan kanssa. Mut eihän mullakaan oo töitää lauantaina...ellen järjestä jotain asiaa sinnepäin. Chillisti vaan, en mä välttämättä ees tahdo juoda lauantaina.

F:ää ei muuten oo näkynyt aikoihin, ja se puuhaa sen bisneksensä parissa aika ahkerasti. Oliskohan se saanut fudut? Se nimittäin keräili varoituksia, ja käyttäytyi aika sikamaisesti pomoja kohtaan, ja puhui aina omia puheluita. Jos olisin ollut sen pomo, niin olisin antanut kenkää sille jo ajat sitten. Nyt just vähän stalkkasin F:n seinää, ja se torvi on ihan oikeasti pistämässä pystyyn kauppaa. Saman tyylisiä kauppoja on mennyt nurin viime vuonna ainakin kolme, koska tämän kokoisesta kaupungista ei löydy tarpeeksi kysyntää. Ja netistä on usein halvempi tilata. Kai sitä pitäisi olla iloinen, että toisella on tervettä yrittäjähenkeä. Olen vaan hyvin skeptinen uusien bisneksien kanssa näinä aikoina. Tietenkin, jos se meinaa diilata tiskin alta laittomia päihteitä, niin liikevaihto tietenkin voi olla ihan mukava, mutta ei niitä voi kai oikein verotukseen laittaa.

No jaa, miten vaan. Mun elämä jatkuu kuitenkin aurinkoisesti, ja hymy huulilla.

Ei mulla mitään ihmeempää tänään :)

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Emotional

Kyyneleet nousivat silmiin tästä uutisesta

En kai ole edelleenkään sekoamassa, hormonit vaan tekevät jekkuja. Mä rakastan tuollaisia tarinoita, ja uutisia. Ne kertovat, että maailmassa tapahtuu muutakin, kuin rikoksia, ja vallitsevaa pahaa-oloa. Median huomio vaan valitettavasti keskittyy liikaa kaikkeen ikävään. Toki ei asioita saa peitelläkään, mutta mielestäni lähestulkoon ainoastaan pahoista asioista uutisoiminen ei ainakaan hyvää oloa lisää.

Kuten tämä uutinen teki minut todella surulliseksi, ja ahdistuneeksi eilen illalla. Toki kaikkia vituttaa joskus, mutta ei sitä tarvitse siihen elukkaan purkaa. Hakkaisi seiniä, tai olkipaaleja vaikka mielummin. Tuo vanha, ja arvokas eläin ansaitsisi jotain parempaa. Mutta vastaavahan tapahtuu jatkuvasti ympäri maailmaa kaikenlaisille eläimille, eikä sitä voi varsinaisesti estää mitenkään. Toki paikalliseen eläinsuojeluyhdistykseen liittymällä voi antaa jonkinlaista tukea, ja pitämällä omat silmät, ja korvat auki, ja olla tarpeeksi rohkea raportoimaan nälkemästään eläinten kaltoinkohtelusta. Kun ihmiset eivät voi hyvin itsekään, miksi he kohtelisivat eläimiä hyvin, ja sivityneesti? Niin surullinen, ja uuvuttava ajatus.

Arvatkaan mitä? Sain sen yhden esseen takaisin minkä kanssa painin tammikuussa. Palautin sen reilusti myöhässä, ja olin melko varma, etten pääse edes läpi. Kuinkas kävikään! Nykäisin tekstistä toiseksi parhaan mahdollisen arvosanan, tosin alarajoilla, mutta kuitenkin. Luulen, että tutori unohti, että palautin sen myöhässä, koska prosentteja ei oltu vähennetty missään. Tai ainakaan niitä ei oltu kirjoitettu paperiin. Kielioppini sai myös kehuja, kuten myös ilmaisuni vahvuus. Myös esseen päättänyt kuva oli "erinomainen". Mä siis oikeasti rykäisin sen tekstin kasaan tosi pikaisella aikataululla, ja sen vikan kuvakin valitsin ihan hirveessä kiireessä, enkä edes pahemmin avannut ajatusta kuvan takana. Niin, myöskään kukaan kieltä paremmin osaava ei lukenut läpi runoiluja, kuten yleensä. Enkai mä sitten ihan kauheen huono voi olla. Kai minussa on potentiaalia kuitenkin tekemään tätä mitä teen. Palautteen saaminen piristi oikeesti, ja nyt fiilis on oikeasti aika super. Nyt pitää vaan tuottaa pari samantasoista tekstiä lisää, ja olen kuivilla tästä vuodesta. Olin ihan paiseissa, kun en tiennyt, että mitä odotetaan tesktilta, koska tämä on uusi opinahjo minulle. Kiitos Suomalainen kuolutussysteemi! Yleissivistys on aivan toisella tasolla Suomessa, kuten myös omaa ajattelua tukeva opetus, toisin sanoen systeemin tarjoaa vankan pohjan perusasioista, joka iskeytyy selkärankaan kuin tauti.


Kauniin päivän kunniaksi ostin lisää salaattiaineksia, ja meinaan väsätä feta-pinaatti-piiraita. Niin ja opiskella. Ja sitten meen töihin vähän flirttailemaan, tai no ainoastaan jos siellä on komeita miehiä sitä varten ;) Kevät <3 Taitaa tähdet olla oikeassa asennossa...

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Pieni flirtti piristää

Vaikka pauhasinkin aikaisemmin, että olen ihan onnellinen nyt näin sinkkuna, enkä huoli mitään turjakkeita elämääni, niin flirtti on kivaa, kunnes se menee liian vakavaksi.

Mulla on joku ihme karma bussilippujen kanssa, tai sitten se johtuu minihameesta, mutta mun ei ole tarvinnut maksaa täyttä maksua kahteen päivään. Olen sekoillut ihana tahattomasti bussiin astuessa, ja eilen maksoin muutaman kolikon koko matkasta, ja kuski sanoi sen olevan ok. Tänään sain matkan minimi lipunhinnalla, mutta perille asti. Blondi minihameessa = puoli-ilmaiset bussimatkat.

Normaalista poiketen jouduin tänään työskentelemään sellaisella alueella missä törmää siihen yhteen komistukseen, kenestä näin seksiunta pari kuukautta sitten. Samalla alueella touhuaa myös eräs herra, joka teki lähtemättömän vaikutuksen firman pippaloissa viime kesänä. Eikä ollenkaan hyvää sellaista. Hän nimittäin mourusi about ½ tuntia siitä, etten muista hänen nimeään, vaikka oltiin silloin samassa koulutuksessa reilu vcuosi sitten, eikä olla oltu tekemissä sen jälkeen. Lopulta homo työkaverini pelasti mut pinteestä. Bileiden jälkeen stalkkasin facebookista, että sillä on leikki-ikäinen mukula. Juu, kiitos ei. Tänään jouduin ottamaan oikeasti kontaktia tyyppiin, ja homma sujui yllättävän kivuttomasti. Heitettiin jopa vähän läppää.

Mutta takaisin tähän päiväunieni sankariin. Se on antanut mulle vähän öögää viimeaikoina, ja mäkin olen hieman muljautellut silmämuniani sen suuntaan. Ei olla varsinaisesti koskaan puhuttu kuitenkaan. Kerran se syöksyi auttamaan mua jossain ihan mitättömässä hommassa, mutta that's it. Tänään tein kuitenkin hieman kiusaa, kun huomasin sen kävelevän takanani jonkun matkan päässä. Pysähdyin, ja aloin nostaa yhtä boxia toiseen paikkaan. Olin hyvin tietoinen, että tyyppi on takanani, ja voin härnätä hieman laskeutumalla kyykkyyn hyvin viehkosti kääntäen ahteria hieman liikkeen mukana, tarttua laatikkoon, ja persettä pyöräyttäen nostaa laatikko ylös. Noh, liike ei mahdollisesti ollut kovin viehko, koska se pirun laatikko oli pienestä koostaan huolimatta juuttaan painava. Välilevyt pullistellen, ja napsuen sain sen kuitenkin maasta ylös, ja heivattua haluttuun paikkaan. Vaikka seksikkyysaspekti saattoi hieman kärsiä tästä hikisestä pingertämisestä, niin liikesarja herätti tässä päiväunieni sankarissa miehisen hoivavietin, ja hän tarjosi apuaan toisen jäljellä olevan laatikon nostoon. Hyväksyin tarjouksen tietenkin, heikko, ja viehkeä blondi kun olen. Jää oli murrettu, ja omat välilevyt ehjänä.

Jouduin käyttämään sen porukan työpistettä, ja siinähän oli oikein soveliasta heittää vähän läppää, ja leikkiä sopivasti blondia. Selvisi, että unisankari opiskelee samaa alaa kuin minä. Tai niin se sanoi, en meinannut uskoa korviani, enkä kyllä usko vieläkään. Enpä olisi heti arvannut. Se on 28 vuotta, ilmeisesti pannut jonkun suomalais friidun kanssa lomamatkalla (aika weird keskustelunaihe näin ekalla puhumiskerralla...), ja se yritti selvästi urkkia, että onko mulla miestä. En vastannut juuri mitään uteluihin, jatkoin pientä flirttiä, ja annan tyypin vähän metsästää. Se totesi vaan, että sun poikaystävä on varmaan tyytyväinen, kun humallut suht pienestä määrästä. Tää statement kertoisi siitä, että se on herrasmies, ja hoitaa juomatarjoilun myös naiselle. Tää on ehdoton plussa. Myöhemmin se nauroi ihan katketakseen mun jollekkin aivan random tyhmälle jutulle, ja mä olin vähän silleen, että "what?", koska juttu ei ollut edes niin hauska

. Mutta ne miinukset. Sillä on aivan karmeat hampaat. En kehdannut tuijottaa, mutta ne näytti harvoilta, ja välit...hrrrr...pikimustilta. Ja toinen on sen aksentti. Mä en osaa päättää, että onko se jostain pöndeltä, vai onko sillä oikeesti lower class aksentti. Mutta jos se kuitenkin opiskelee tämmöstä alaa, niin sen on semisti pakko olla sivistynyt. Homo se ei kuitenkaan mitä ilmeisemmin ole. Mutta mä olen tosi tarkka just aksentista, ja hampaista, ei siinä oo mitään naurettavaa. Ne periytyy molemmat, tavalla, tai toisella, tuleville jälkeläisille.

No pieni flirtti piristi kummasti, huolimatta ankeasta aksentista, ja harvoista hampaista. Se on oikeasti kivaa siihen pisteeseen asti, kunnes toinen alkaa käsittää homman turhan vakavasti. Ehkä mä jatkan flirttiä tyypin kanssa, ehkä en. Ehkä sille sais uudet hampaat, ja ehkä se on vaan maalta, ja puhuu mulle vieraalla aksentilla. Se on kuitenkin komea, pitkä, ja sillä on ihan suht hauskat jutut. Eikai tässä heti olla omakotitaloa hankkimassa hei? Voihan se olla kivakin tyyppi, tosin epäilen, että se on vähän turhan viinaanmenevä mun makuun...Vuoron lopussa se kuitenkin hengaili mun lokerolla (sen toisen tyypin kanssa mitä en oikeestaan kestä), kun pyyhälsin pukkarista. Vaihdettiin taas muutama katse, ja vaihdettiin muutama lause. Yritin vaivihkaa saada siltä kyydin manaamalla busseja, mutta eihän semmoinen vihjailu tehoa miehiin. Ens kerralla sitten suoraan vaan, että minnepäin matka, ja mahtuuko kyytiin.

Äh, jotkut sanoo, että flittailla voi ilman taka-ajatuksiakin. Mä tiedän, että flirttailen kaikille miehille, jopa homoille. Kunhan pidän kivaa. No mut hei, näinhän tästä tyypistä unta, ja olen jossain vaiheessa mehustellut häntä jo täällä blogissakin. Kai mä oon jollain tasolla kiinnostunut, tai sitten hän vaan yksi uhri mun listalla. Hitto, että tuntuu olevan vaikea päästä eroon vanhoista tavoistaan, ja pakonomaisesta tarpeesta niittää miehiä. Kuka niitä tarvii? Mutta flirtti on kivaa, suosittelen kokeilemaan!

Mun horoskooppi sanoo, että mua saatetaan lähestyä perjantaina seurustelumielessä hyvin yllättävältä taholta. Pitää varmaan mennä ulos, hymyillä, pyöriä kaupungilla kivoissa kuteissa. Salettiin exällä on jotain asiaa mulle just perjantaina... Tosin horoskooppi käskee myös pitäytymään niissä itselle tärkeissä asioissa nyt, ja mainitsee, että hetken hurma voi olla rakkauden surma. Mut eihän yhdenyönjutuissa yleensä ole kyse rakkaudesta kuitenkaan? Perjantai on kuitenkin jotain ihan kauheeta, ja joku postimies alkaa ehdotella jotain rivoja, tai risteyksessä lehtiä myyvä rasvatukka. Yrgh.

Aika jännä viikko tulee olemaan, varsinkin jos lauantaina menen ulos työporukan kanssa. Olen saanut jopa koulujuttuja tehtyä, ja mulla on vähän draivia jo tässä elossa :) Kevät kutkuttelee suonissa!

Ihanan hiljaista

K lähetti mulle sunnuntaina viestin, että mielisi harrastaa seksiä kanssani ensi viikolla. En nyt sitten käsittänyt, että tarkoittiko se tätä viikkoa, vai ensi viikonlopun jälkeistä elämää. En kuitenkaan vastannut mitään sille. Good girl! Eiköhän se palaa asiaan jos panoa mielii, mä vaan taidan olla niin kiireinen tätä nykyään. En mä ala kenenkään pillin mukaan nyt hyppimään. Silloin pannaan, kun mulle sopii. Olen ollut turhankin joustava kaiken kaiken kanssa viime aikoina. Mullakin on ihmisarvo, oma elämä, enkä oo säälittävä ollenkaan. Jos joku minusta joku jotain haluaa, niin saavat rukata omat aikataulunsa sopimaan omiini, ei enää toisinpäin.

Y lähetteli Fb:ssä chatti viestejä. Kyseli vaan kuulumisia, ja kertoi itse löytäneensä inspiraation. Se väitti minua seksiaddiktiksi, vaikka todellisuudessahan se addikti on hän. Hän on vaan korvannut nyt sen muulla, ammatillaan. Y myös julisti olevansa selibaatissa, ja minä epäilin sen kestävän seuraavat 15 min, ehkä. No, meni noin viisi minuuttia, kun mun olis pitänyt alkaa vilautella pakaraa skypen välityksellä. En tietenkään suostunut kihkeästä vonkaamisesta huolimatta. Se innostui myös mun vibra ostoksista, ja alkoi puhua mun tulevista välineistä siihen malliin, että mä käyttäisin niitä hänen seurassaan. Mun ostoksien tarkoitus on juuri se, etten tarvitsisi miestä edes siihen seksiin, tai ei tarvitse ainakaan niin kipeästi. Tai en ainakaan niin usein. Se kai kuvittelee, että kun tilasin vibran, niin olen nyt seksuaalisesti niin vapautunut, että runkkaan hänelle kamerassa, mitä hän on kärttänyt hyvin pitkään. Ei tuu kauppoja edelleenkään.  Y puhuu siihen malliin, että meillä olisi vielä seksisuhde. Kuitenkin viimeiset pari kertaa, kun olen ehdottanut tapaamista, niin sillä on "kiire". Joo, niin on mullakin, ei se mitään. Tästä viisastuneena en meinaa enää edes tapaamista ehdottaa. Chatissa voin jauhaa paskaa, ja härskejäkin juttuja, mutta tapaamista en ehdota. Ja pysyn tiukkana kaikenlaisessa kamerahäröilyssä, ja sen vonkaamisessa myös. En harrasta sitä enää, en nauti siitä yhtään. Jos se tahtoo nähdä paljasta pintaa, niin menkööt netistä selaamaan pornoa, tai tulkoot panemaan mun kanssa paikanpäälle.

Lintsasin tänään aamuluennolta, kun tunsin tarpeellisemmaksi tehdä opintoja kotona, kun kökkiä pari tuntia arvostelussa näyttämättä mitään uutta. Mä oon aika pahis. Nyt mietion, että mitä teen iltäpäiväluennon kanssa...Kai sinne on pakko mennä. Mulla on fiilistä opiskella nyt, koska se tarkoittaa sitä, että pääsen nopeammin jatkamaan seikkailujani toisessa maassa. Mä pystyn tähän. Mä tahdon pois täältä. Mulla ei ole täällä mitään, ja tämä paikka tappaa mun luovuuden rumuudellaan.

Ainiin, tapahtuu hyvin harvoin minulle. Minut kutsuttiin työporukan illanviettoon lauantaina. Olin aika yllättynyt. Yleensä kuulen tällaiset jutut viimeisenä, ja illanvieton jälkeen. Nythän tässä on vielä melkein koko viikko! Taidanpa mennä, ja heitellä vähän verkkoja huvikseni, jos siellä olis jotain kiinnostavia tyyppejä paikalla. Tai sitten vaan keskityn sosiaaliseen toimintaan..Ja potkin kilpakosijoita jaloista ;) Mä olen oikeasti tosi ronkeli miesten kanssa nykyään. En edes jaksa leikkiä kiinnostunutta kenenkään jutuista. Mä etsin jotain mikä vie jalat alta ensi tapaamisella, tai ehkä mä oon aina etsinyt, mutta sortunut heikkouksissani semihyviin vaihtoehtoihin selvän ajattelun loistaessa poissaolollaan. Mutta joo, jos meen lauantaina meinaan olla tyrmäävän upea, hauska, älykäs, ja sivistynyt, niin ja vähän avuton blondi, se nimittäin vetoaa joskus. Varsinkin jos on pukeutunut minihameeseen....mutta se on toinen stoori ;)

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Oikeasti/really/verkligen/vraiment

Mietin tänään, että pitäisikö mun tekstata K:lle, että olen taas maisemissa. Päätin, etten tekstaa, ja jos sitä kiinnostaan, niin se tulee mun luokseni. Kävi hassusti, ja ihan piruuttani kysyin, että mitä kuuluu. Kysyin myös, että oliko viikko täällä kotona hyvä, että kuulin sellaista. Tarkoitin tällä lauseella säätä, ja heittää small talkkia. Vastaukseksi sain kysymysmerkin. Kysyin, että mitä kohtaa se ei käsittänyt, ja K pyysi tarkennusta tuohon lauseeseen. Luuli kai, että mä tahdon tietää sen pillunsaanti tilaston tai jotain muuta semi-mustasukkaista sontaa viikon ajalta...No tajusin tässä vaiheessa viestittelyä, että en viiden päivän aikana ikävöinyt ketään, en Y:tä, en K:ta, en ketään tässä kaupungissa. Vastasin K:lle, että säätä tarkoitin, ja taisin löytää elämääni kadonneen kipinän reissussa, ja tuntuu, että taidan poistua maasta, kun olen saanut koulun hoidettua.

Ymmärsin, että nämä kaksi herraa vaan kuluttavat energiaani antamatta minulle varsinaisesti mitään takaisin. Tähän asiaan on yksi ratkaisu, tai no oikeastaan muutama. No mutta kuitenkin, ensimmäinen on se, että sanoudun hitaasti irti näistä seksisuhteista. Aloitan sen tänään K:sta, ja en meinaa itse viestittää sille enää ensimmäisenä. Tapaamista yritän lykätä. Jotenkin vaan on sellaisen vainu, että K funtsii samaa, vaikka meillä oli hurjan kivaa viime viikolla keskiviikosta perjantaiaamuun, eikä hän tehnyt mitään väärin, kuten en minäkään. K ei kuitenkaan ole minulle se oikea, vaikka hauskaa meillä onkin. Blah, nyt siltä tuli viesti, että ennekuin lähden maasta, niin se tahtoo painaa minua kakkoseen. Taattua K:ta! 

Y yrittää jo selvästi vältellä. Meinaan jäädyttää homman omalta osaltani kiireisiin vedoten, vähitellen. Vaikka juuri viime yönä chatissa se kyseli siitä kimppakivasta, ja kiinnostuksestani alistusleikkeihin. Awww. Kuinka herttaista. Pitää nyt katsoa, että kuinka monta kertaa mä pyörrän päätökseni heikkouksissani.

Toinen osa mahtipontista suunnitelmaani on ostaa vibraattori, ja näin en tarvitse miestä enää mihinkään.

Tämmöinen vois kelvata, mutta vain jos se hakee mulle suklaata kiskalta!
Uskoisin, että jos onnistun nyt pitämään tämän mielentilan, niin pääsen pitkälle elämässäni. Tosin mun tarvitsee ehdottomasti varata seuraava reissu, ja tilata sen vibra, että saan pidettyä heikot hetket kurissa, ja nuhteessa. Tää tulee olemaan hidas prosessi. Mun tulee päästä eroon menneisyyden kahleista, tästä kaupungista, aloittaa uudestaan jossain muualla, elämän kasvattamana. Täällä ei ole mulle enää mitään. En tajua, että kuinka en tajunnut tätä aikaisemmin. 

Aloitin tänään itseni rakastamisen (moneskohan kerta tää muuten on...) täyttämällä jääkaapin kaikella terveellisellä. Ostin salaattia, avokadoja, erilaisia papuja salaatteihin, hedelmiä, kallista ruisleipää terveyskaupasta, tomaattimurskaa, kreikkalaista jugurttia, hoummusta, parsakaalia.... Nyt vaan pitäydyn tässä, ja unohdan pussikeitot, ja pastan ahmisen. Meinaan opetella tekemään sushia itse. En meinaa puhua menneen vuoden sekoiluistani kenellekkään enää. Mitä enemmän jauhan niistä humalassa (tai selvänä), sitä enemmän ajattelen asioita enkä päästä irti. Meinaan pokata sen valkohampaisen, kultakutrisen purjehtijan, tunnetun taiteilijan tai kulturellin bisnesmiehen. Nyt on aika nostaa omaa tasoa, ja ruoka, ja säännöllinen urheilu on helppo kohde aloittaa. Tästä voin sitten siirtyä itseni sivistämiseen esimerkiksi lukemalla pari klassikko kirjaa, elokuvilla, teatterilla. Niin, ja jos menen ulkoilemaan alkoholin kera, niin käyn jossain muualla, kuin vanhoissa vakimestoissani. Nyt pitää vaan löytää se mesta missä käy tyylikkäitä ihmisiä, mutta musiikkotarjonta on jotain muuta, kuin perseensheikkaus tittidiitä...hmm, tää voi osoittautua hankalaksi. Yökerhot ei oo mun juttu, ja pubit ei oikein toimi tasokkaiden yksilöiden metsästykseen..Toisaalta mä en kyl ees jaksais seukkailla kenenkään kans nyt, joten ehkä keskityn vaan itseni ruokkimiseen, urheiluun, ja sivistykseen. Ja voihan sitä mennä ulos niiden tyyppien kanssa, jotka tiedän cooleiksi, muttei ne kuulu tähän ex, F, M, D, C, L, S-klikkiin..Ei enää tuota porukkaa yhtään, kiitos. 
Ei tämmöistä , kiitos!

Mut jos joku oikeesti kiinnostava mies tulee vastaan, niin en mä vastaankaan pane. Miehen vaan täytyy olla vaivan arvoinen, ja osoittaa kiinnostus aidosti, ei mitään pelejä enää. Niin, ja jos meen viideksi päiväksi pois kaupungista, niin on edes vähän ikävä. Rakastuminen yhtään keneenkään vaikuttaa vaan niin kaukaiselta asialta.

Minua muuten oksettaa syvästi koko F. F touhuaa jotain ihme vaatebisneksiä, ja koko touhu on aivan kuolleena syntynyt ajatus tämänkokoisessa kaupugissa. Onneksi sillä on ihku tyttöystävä, joka salettiin rahoittaa koko touhun. Jännää sinänsä, että F ei ole maininnut minulle mitään näistä bisneksistä, ikäänkuin se olisi jokin suuri salaisuus. Mulla jon jotenkin sellainen fiilis, että se kuppaa tämän mimmin rahoja bisneksiinsä, koska F:llä ei ole kasoittain rahaa säästössä, ja aikomuksena on ilmeisesti avata ihan liike. Lisäksi F on ulkkis, ja en jotenkaan jaksa uskoa, että se olis ihan itse ottanut selvää yrityksen perustamisesta, ja aloituspääomista, ja sen sellaisista. Mutta all the best, minä jää mielenkiinnolla seuraamaan.

Meinasin muuten hajota eilen lentokentällä, kun seurueeseemme kuulunut ikäiseni mies oli shoppaillut tuliaisia tax-freesta. Tyyppi esitteli niitä sille mun huonetoverille, ja mä seurailin huvittuneena vierestä. Tää herra seukkailee, ja se oli hommannyt tyttökaverilleen tuliaisiksi PATALAPUN! Mä meinaisin revetä, ja mun oli aivan pakko kysyä, että onko tuo sun tytölle. Mä en keksinyt mitään sanottavaa myöntävään vastaukseen, nieleskelin ainoastaan, en keksinyt mitään sanottavaa. Henkilökohtaisesti saisin ihan kipeet raivarit patalapusta tuliaisena, mutta meitä on niin moneen junaan. Mulle kelpais vaikka jääkaappimagneetti, mutta patalapusta (joka oli vielä oikeesti vielä rumakin..)  tulisi sanomista. Tämä jätkä vielä pyöritteli nuoria tyttöjä vähän joka sormella, ja kuulinpa huhuja, että jotain ihan hempeilyäkin olisi ollut ilmassa. Ei savua ilman tulta. Oksettava tyyppi. Taas yksi hyvä syy olla sotkeentumatta miehiin. Hah. 

Huomenna taidan oikeesti tsempata koulutöiden kanssa. Nyt olis niinkuin pakko, että pääsen vapaaksi tästä kaupungista!!!




Here we go again

Täällä taas, ja mulla ei oikeestaan ole mitään uutta kerrottavaa mistään. How fecking boring I am? Loma meni ihan nappiin, lukuunottamatta kotibileitä, missä eräs veteli viineja sekaisin, että Alma oli lopulta niin sekaisin, että hukkasi hameensa (ok, ei päällä ollutta, vaan varalla mukana olleen...haha), ja matkaporukkamme toinen mies, kaksimetrinen gay-mies talutti minut nukkamaan, josta överi kiltti, aasialainen huonekaverini löysi minut nukkumasta vaatteet päällä asennossa : "Istu sängynreunalle, pidä rintamasuunta suorassa, ja taivuta pää tyynylle pitäen lantio istuma-asennossa". Semisti seuraavana päivänä hävettin, kun tämä ei-ryyppäävä aasialainen mimmi demonstroi asentoni, ja naureskeli. Seuraava aamu oli saatanasta, ja olin aivan epätoivoisessa kondiksessa kun piti seisoskella tapaamisessa, ja yrittää poimia tärkeitä asioita puheesta. Virallisten osuuksien jällkeen sitten päädyinkin yhden mielenkiintoisen ihmisen kanssa vetelemään sushia, valkkaria, ja aurinkoa erittäin ylelliseen rantabaariin. Olo parani aika plajon kun pääsi eroon 30 hengen ryhmästä, ja pääsi liikkumaan pienessä porukassa minne tahtoi. Lopulta istuttiin viiden aikaan iltapäivällä biitsillä imemässä bisseä, ja parantamassa maailmaa. Päädyttiin siihen tulokseen, että juuri tälläisiä hetkiä varten olemme onnistuneet pitämään itsemme hengissä, vaikka itsariajatuksia on päässä pyörinytkin. Ja lisää tällaisia hetkiä tulee olemaa, joten kannattaa yrittää pysyä elossa.

Tää Kiinan-neito kiristi hermojani koko viikon muutenkin. En suunnilleen päässyt sitä karkuun edes vessaan. Ihana persoona, mutta erittäin pieninä annoksina. Meidän maailmat on niin erilaiset. Jossain vaiheessa olin valmis kuristamaan sen, ja toisaalta me istuttiin vikana iltana  kahdestaan syömässä hedelmiä, ja mansikoita, ja juttelemassa.

Mies rintamalla ei tapahtunut juuri mitään. Ellei lasketa sitä, että hukkasin matkaseurani perjantai aamuna, ja puhelimen patteri kuoli. Vietin aivan ihanan päivän yksin vaeltaen. Istuin puistossa lukemassa kirjaa, ja mies joka oli istunut vieressänia about puoli tuntia alkoi vihdoin puhumaan. Mut ei se ees pyytänyt kahville...Tää oli ainoa kontaktini paikallisiin miehiin. Pääasiassa baarit oli paskoja matkaseuran valintojen takia, ja mun focus oli vähän isosiskona toimimisessa, kun nuoremmat alkoi dokaamaan.

Mun on pakko palata reissuun pian, ja yksin. Isot ryhmät ei ole mua varten, ja mä tarvitsen omat seikkailuni, mitkä eivät tarvitse todistajia. Mä olen vähän erakko, yksinäinen susi.

Elämä kotona tuntuisi olevan sitä samaa. Totta puhuen mulla vipattaa varpaat siihen malliin, että taidan alkaa opiskella laajempaa kielirepertuaaria, ja luulen vaihtavani maata parin vuoden päästä, kun opiskelu täällä loppuu. Sen jälkeen who knows. Ehkä mä vaihdan alaa, tai löydän sen isoimman jahdin hyvännäköisen omistajan jonkun purjevene marinan rantabaarista.

Y:n kanssa vaihdettiin kuulumisia eilen nopeasti, ja se vaikutti jotenkin etäiseltä taas. Silla on "kiire", niin ettei kerkee tänä viikonloppuna tavata. Juujuu. Kiirekiire. En mä jaksa edes välittää enää. Jotenkin tuntuu, että mä en tarvii tätä paskaa miesten kanssa enää. Tai ainakaan näiden samojen miesten. Mietin hetken nettideittailuun paluuta, mutta toisaalta haluaisin keskittyä nyt oikeesti vaan itseeni, matkustella yksin, ja miettiä, että mitä teen elämälläni, ja mikä on se juttu mitä mä oikeesti tahdon tehdä.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Out and about

Huomenna meitsi lähtee lomille "etelän" lämpöön. Pakkaukset eivät ole vielä edes alkaneet, ja multa puuttuu vielä kaikki tärkeät jutut, kuten uusi luonnoslehtiö, ja ipodi. Olis niinkuin pakko lähteä liikenteeseen, muttei huvittas liikkua yhtään minnekään. Tosin pesen tässä pyykkiä, ja teen vähän kotitöitä, ja yritän ignoorata kohti vyöryvän matkustusstressin. Mä stressaan reissaamista ihan hirveesti. Mitään ongelmaa ei ole, kun istun lähtöportilla oikeaan aikaan kahvikupin kanssa, mutta kentälle ehtiminen ajoissa, ja lähtöselvitys, ja turvatarkastus aiheuttaa kylmää hikeä, ja kiristyviä hermoja.

Kai mä stressaan vähän kaikkea, just niinkuin kaikki aina mulle sanoo. En sitten tiedä, että onko asioiden ääneen miettiminen sitä stressaamista. Mietiskelen kauheskenaariot etukäteen, ja koska yleensä mun elämässä joku menee kuitenkin mönkään, niin olen ainakin miettinyt riskit valmiiksi, ja osaan sitten toimia oikein. Mua stressaa ihmiset jotka sano, et mä stressaan. Tekis mieli karjua, että "haistakaa vittu kaikki, ja se on kumma kun ei asioita saa miettiä!" Oikeesti, oon ollut ihan niiteissä kanssa eläjille pari päivää. Jotenkin muut ihmiset ärsyttää ihan ultimaalisesti. Juuri siksi mä en jaksais yhtään lähtee keskustaan tungeksimaan puuttuvien itemien perään. Varsinkin, kun mulla ei ole edes rauhoittavaa musiikkia kuunneltavaksi, kun mun ipodit näkyvät lomailevan, ja lakkoilevan, ja siks pitäs ostaa uusi. En mä stressaa, jokainen joka niin väitää, saa tulla kokeilemaan mun elämää pariksi päiväksi (tää elo onkin niin vaikeaa, ja kauheeta, kun vertaa luonnonkatastrofien kourissa painiviin raukkoihin. Kaikki ongelmani ovat omaa, tai exän syytä..). Tämmöiseksi muuttaa ihan helposti, kun aikansa viettää mun nahoissa. Sitä paitsi mä luin just jutun jostain Iltiksen nettisivuilta, että neuroottiset naiset on haluttuja kumppaneita, koska tietty neuroottisuus kertoo miehelle taidosta pitää jälkikasvusta huolta.

 En mä stressaa, mä oon sopivasti neuroottinen. Tätä tukee myös toinen asialähteessä suoritettu tutkimus. Tein persoonallisuustestin, joka kertoi mun luonteen pääpiirteen olevan neuroottisuus. Yritä siinä sitten leikkiä coolia, ja rentoa, kun mut on jo valmiiksi tuomittu ikuiseen hermoiluun. Se on osa mun persoonaa, ja jos joku vielä tästä alkaa jauhamaan, niin mun huumortintaju saattaa loppua, ja sen jälkeen voivat kutsua mua vaikka psykopaatiksi. Olis ainakin vaihtelua. Onneksi en ole suhteessa nyt. Tänään, ja eilen olis tappelu syntynyt mistä vaan about kahdessa sekunnissa. Mulla on ihan vittupää olo, ja helposti syttyvä. Pitää varmaa pistää teipillä rintaan lappu, että "Ärsyttävä, ja helposti syttyvä", niin popula kaupungilla tietää vähän varoa.

Anteeksi, mun kirjoitustaidot ei tänään oikein pulppua, ja tekstinmuodostaminen on hankalaa, että anteeksi, jos tätä on vaikea lukea, ja hankalaa ymmärtää.

Ex tosiaan pisti viestiä pari päivää sitten, ja kertoili havainnoistaan talosta missä asuttiin yhdessä joskus. Mä en osannut oikein vastata mitään. Kuuden tunnin mietinnän jälkeen lähetin sille viestin, että mistä se vanhoja miettii. Ei kuulemma mieti, kunhan vaan kulki talon ohi, ja huomasi. No kyllähän se mietti meidän yhteistä mennyttä elämää, kun se tekstasi mulle havainnoistaan talon pihapiirissä. Mä kuitenkin asuin siinä talossa sen kanssa, se oli meidän yhteistä elämää. Se mietti aivan varmasti ohikiitävän, jollei pidemmänkin hetken mitä talossa tapahtui, kun me sitä asutimme. Luulin, että se olisi vihdoin löytänyt rauhan, ja keskittyisi nyt täysillä uuteen suhteeseensa, eikä miettisi menneitä. Se kyseli multa kuulumisia, ja sillä on kuulemma rankkaa, kun on vieraita kylässä. Heitin takaisin, että "Vai on rankkaa. Sitä tuntuu olevan ilmassa. Aloitin terapiassa." Se ei vastannut mitään. Toivottavasti ei ikinä vastaakaan. Voi raukkaa, kun sillä on varmasti rankkaa, kun on vieraita kylassa, ja rakkaus kukoistaa uudessa yhteisessä asunnossaan. Juuri on palattu romanttiselta lomalta, aurinko paistaa, ja vakituinen työpaikka alla. En ole kateellinen, mutta meillä on selviä eroja perspektiivissä. Muistan ne ajat, kun hän oli työttömänä, ja käytin opiskelun lisäksi voimavarani hänen raiteilla pitoon, ja tsemppaamiseen. Hän kahlasi syvissä vesissä, ja itki rintaani vasten, kuin pieni lapsi, itkimme yhdessä, kun piti saada olemattomat rahat riittämään kahden viikon ruokiin, ja yllättävä lasku tippui postilaatikkoon. Vaikka varallisuus puuttui, meillä oli kuitenkin rakkaus.. Minä olin paikalla noina tuskaisina hetkinä. Uusi nainen tuli, ja käveli ylitseni. Minua ei enää tarvittu, kun olin antanut tuen, ja kumppanuuden vaikeina aikoina. Hiljalleen ymmärrän, että ero rikkoi minut niin pahasti. Yritin väittää itselleni muuta, mutta määrittelemätön tuska jysähti joskus syksyn aikana, ja nyt vasta ymmärsin, että mistä kenkä puristaa. Mun sydän on oikeasti aivan rikki. Miten mä en tuntenut juuri mitään eron aikoihin viime vuonna? Tilanne oli niin likainen, ja törkeä minua kohtaan. Kai mieli yritti suojella minua, ettei aivan kaikki sorru kerralla. Olin uskomattoman tyyni kuukausia, annoin jopa anteeksi ihmisille, en kantanut mitään kaunaa. Nyt olen aivan karrella. Eksä on täysi idiootti, ja toivon hänelle kulkutauteja, ja torakoita. Mitään hän ei tule enää minulta saamaan. Yhteinen omaisuus pysyy minun hallussani, yhtään palaa en anna itsestäni hänelle enää koskaan. Minä en ansainnut sellaista kohtelua, olin rakastunut, ja tahdoin saada suhteen korjattua parhain päin.

No niin, se siitä ex jauhannasta. Parempi kai käsitellä kipu myöhään, kun jättää käsittelemättä.

Epäilen, että Y yrittää vältellä. Eilen yönä se kyllä laittoi fb:ssä viestiä, mutta jotenkin se vaikutti etäiseltä. Lähetin sille aikaisemmin eilen tekstarin, ja se ei vastannut. Samapa tuo. Ehkä se on itse sotkenut tunteitaan peliin, tai stten se on busy jonkun toisen daamin kanssa. Kukapa epäkuntoista Almaa jaksaisi. Ottakoot yhteyttä jos siltä tuntuu. Pärjään mä ilman häntäkin. Sitäpaitsi varsinainen seksikin on jäänyt sen kanssa viimeaikoina aika vähiin. Ehkä se lopulta tajusi, että ihmiset määrittelee seksuaalisuuden niin eri tavoin. Olen seksuaalinen ihminen, mutta en ole silti kiinnostunut ilmaisemaan omaa seksuaalisuuttani kaikin mahdollisin tavoin. Ihmiset ovat haluineen niin erilaisia, ollen silti seksuaalisia.

K:sta mulla on vähän sellainen fiilis, että voisin jättää pelin tähän sen kanssa. Tai sitten kysyä suoraan, että jos ei tapailtaskaan muita, ja oliskos sillä intressejä olla mun kumppani. Kumpi vaan, mutta tuntuu nyt siltä, että meidän suhteen on aika mennä johonkin suuntaan. Mä viihdyn sen seurassa. Se tietty mystisyyden verho meidän välillä koskien muista viristyksiä vaan vituttaa, ja haluaisin hankkiutua siitä eroon tavalla tai toisella. Se tuntuu tykkäävän mun seurasta, ja meillä on oikeesti tosi hauskaa. Kuin myös, vaikka se onkin tosi ärsyttävä :P

Toisaalta tuntuu, että mun pitää palata nettideittailuun. Samalle sivustolle ei tee mieli palata, kun siellä pöyrivät tyypit tulivat puolen vuoden aikana jo hyvin tutuiksi. Uusia naamoja oli ihan minimaalisen vähän, ja vain murto-osa tuntui olevan liikenteessä tositarkoituksella. Pitää nyt katsoa, että mihin tää tilanne kehittyy...Haleja olis kiva saada. Ehkä mä alan hengailemaan mun kavereiden kanssa enemmän, ja halailen niitä. Mut joo,  nyt meinaan löytää laadukkaan miehen, ja se tarkoittaa sitä, että Alman likainen menneisyys pitää piilottaa, ja on ryhdistäydyttävä ajanhermolla olevaksi, viisaaksi ja kunnialliseksi naiseksi. Pitää alkaa lukea uutisia, ja keksiä muutama kiinnostava harrastus.

Ja taas tajusin, että mistä mun itkeskely, ja sekoilu on johtunut. PMS. Eilen märysin himassa ihan asenteella, ja olin niin väsynyt, että järki ei toiminut. Tänään ulisin lisää, kun mietin eksää, ja maailman epäreiluutta. Onneksi en edelleenkään ole tulossa hulluksi, vaan tämähän olikin taas aivan normaalia. Ei siis ole tarvetta valkotakkisille taaskaan. Hip hei!

Hauskaa viikkoa! Jos jotain extremeä tapahtuu reissussa, niin yritän raportoida asap. Konetta en jaksa raahata mukaan, vaikka dhkä ihan järkevää olisi opiskelujen kannalta. Paskat niistä. Kyllä tästä vielä noustaan! Again.

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Huh

Aika veikeät kaksi päivää takana. Olo on jotain hämmentyneen, ja itseinhon välimaastoa.

Keskiviikkoillan vietin K:n kämpillä kaiken kivan merkeissä. Katsottiin leffaa, ja juotiin, ja keskusteltiin. Mulla oli jotenkin nihkeä fiilis, ja ihan oikeasti mun aikomuksena oli vaan lunastaa ne dvd:t takaisin, antaa suikkari, ja kadota aamulla K:n elämästä. Oli sellainen olo, että K:n seura ei tee minulle pidemmän päälle hyvää. Enhän mä mihikään aamulla päässyt karkaamaan. Hän tahtoi tarjota minulle aamupalan. Valmistautuessani lähtöön sain Y:ltä viestin, että toinen pari vetäytyi kimppahankkeestamme. Better luck next time. Päivä kuitenkin vapautui muuhun käyttöön. K oli aikaisemmin kysellyt suunnitelmiani torstaille, ja jouduin kaunistelemaan totuutta ihan huolella. Kun suunnitelmat peruuntuivat, niin tunnustin sitten aivan suoraan K:lle, että mitä mä olin menossa tekemään. Ja jouduin tunnustamaan valehteluni myös. Ehkä mä jatkossa olen entistä rehellisempi. Totuus rules.

Vietin päivän, ja illan juopotellen K:n kanssa ympäri kaupunkia. Mahtavaa seuraa, mutta mulla ei ole mitään käsitystä, että mikä meidän status on. K kertoi tavanneensa toisen naisen viime perjantaina, ja tapaavansa hänet uudestaan nyt lauantaina. Se viilsi ihan sekunnin sydämessä, vaikka itse tapailen Y:tä, enkä sanoisi ei jos joku cool hunksi tulis piirittämään. Emme edelleenkään suutele K:n kanssa. Tai no joku hämärä muistikuva mulla on sellaisesta toiminnasta, mutta se ei kai kestänyt minuuttiakaan..

Jäin sen luokse yöksi jälleen, ja K lupasi heittää mut aamulla himaan. Matkalla se sitten vaati saada tarjota minulle lounaan jossain. Jutut oli tosi levottomia, ja aihepiirit vähintääkin kummallisia. Nyt liipattiin läheltä vakavia keskusteluja, kun naureskeltiin meidän rammoille romantiikkakäsityksille. Kumpikaan ei ole mikään siirappinen hempeilijä. Eilen illalla taksissa K kertoi kuskille meidän olleen naimisissa nyt puoli vuotta. Mä meinasin kusta housuuni, mutta olin mukana juonessa. Mä rakastan sen tyypin huumorintajua, ja arvaamattomuutta. Mä osaan käsitellä sitä melko hyvin jo, ja rakastan hämmentään sitä sen omalla huumorintajulla, ja samanlaisilla läpillä, kun se alkuun sai minut hämilleen.

K sanoi myös jotain sellaista mikä sai minut taas pohtimaan otsa kurtussa omaa minuuttani, ja tulevaisuudennäkymiä miesten kanssa. K sanoi, että mun pitää pysyä hiljaa seikkailuistani, kun se potentiaalinen mies tulee vastaan. Mä en tykkää salailla, vaan kerron ihan suoraan, että kuka minä olen, ja mitä mun elämään kuuluu. Mä olen tosi huono pitämään mitään sisälläni. Tajusin myös, että en tule huolimaan miehekseni mitään työttömiä, kouluttamattomia, tai juntteja miehiä. Tämä oivallus tulee tekemään miehenmetsästyksestä entistä hankalampaa, koska mun pitää käyttäytyä kunniallisesti, ja sivistyneesti, ja hengailla oikeissa paikoissa, ja yrittää pitää turpani kiinni persoonani rumista osioista.

Mun pää on täynnä kaikkea pohdintaa, mutta nyt kutsuu oma sänky kahden karussa vietetyn yön jälkeen. Lyhyesti kuitenkin tahdon sanoa, että vaikka päätin, että se on heippahei K:lle, niin se ryökäle onnistui taas hurmaamaan minut, ja en ole enää varma mistään. Se kuitenkin tietää nyt, että kinkeän Y:n kanssa, ja minäkin tiedän, että se tapailee muita naisia. Jossain määrin mua oksettaa oma käytökseni, ja huomionhakuisuuteni, ja se, etten pysty asettamaan selviä rajoja itselleni, ja pysmään päätöksissäni. Kyhnään K:n kanssa vaan huomion takia, ja siksi, ettei mun tarvitse teeskennellä sille, että kuka mä olen. Mä voin olla Alma, the slut, ja K ei juokse karkuun, vaan tarjoaa aterian, ja vie mun kotiovelle, ja tekstaa parin päivän päästä...

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Clean

Ei oo tauteja!!! Eli voin lopettaa aids sivujen selailun. Eikä tarvitse edes miettiä, että kuinka kerron tästä ihmisille. Aika super. Nyt kun vaan muistaisi ne kortongin aina, eikä suostu puuhiin, jos mies mussuttaa kumin käytöstä. Itsekunnioitusta!

Tänään pitäs treffata K. Ja sitä ennen saada kasaan 1500 sanan kirjallisuusarvio. Skippasin jo aamuluennon tehdäkseni raporttia, mutta kappas, venyn edelleen kahvikuppi kädessä netissä. Aikaa on nyt kolme tuntia jäljellä, mutta lähdemateriaalia on paljon. Kunhan rykäisee jotain kasaan, ja lainaa kappaleittain, ja ottaa sen palauttamisesta edes jotain prosentteja. Tää liittyy oppariin, enkä mä ees vielä tiedä, että mistä sen teen. Tai no jotain käryä on nyt, enemmän kuin viime viikolla, kun olis pitänyt tätä runoilla. Haha.

K kyllä kyrpii ihan mielettömästi. Se ilmeisesti kuvittelee, että multa onnistuu huoran repertuaari ihan ilmaiseksi, ja  omasta tahdosta. Olen valmis kokeilemaan lähes kaikkea, mutta nyt K on ylittäyt rajan, ja koen sen kohtelevan minua hyvin epäkunnioittavasti. Siihen tulee loppu tänään. Tai huomenaamuna, ellei se nyt tee jotain parannusta.  Ainoa syy siihen , että suostun tapaamaan hänet tänään on ne mun dvd:t. Meillä on tarkoitus ottaa hieman viiniä yhdessä, ja mä suunnitteli, että vetäsen sen putelin ykkösellä alas, örisen hetken, ja simahda, ja vältän seksinharrastamisen. Ellei se päätä vaikka vetää mun sammuneena kakkoseen...Ei siitä tiedä, se vaikuttaa semisti psykopaatilta. Mulla on aika laimeet fiilikset siitä nyt, vaikka se onkin hauskaa seuraa. Mutta katsotaan, että mitä ilta tuo, ja uskallanko sanoa ei sille, jos joku ei nappaa.

Huomenna saattas se kimppasessio tapahtua, mutta mikään ei ole vielä varmaa...Jännittää. Mutta ei mulla muuta:)

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Fast ones

K:lta tuli viesti tänään, ettei se ehdi näkemään. Näinhän mä hieman uumoilinkin tapahtuvan. Mutta hei, sen viesti oli ainakin viisi riviä pitkä, ja se ehdotti, että jos tehtäisi keskiviikkona jotain, kun se on loppuviikon vapaalla. Eikä mitään navanaluseen viittaavaa ollut viestissä, ellei se sitten ole oletusarvona tässa "tehdään jotain"-ehdotuksessa. Ehkä se tajusi sen todella pelottavan viestin jälkeen, että sen käytös ei ole ehkä sivistyneimmästä päästä. Mutta ei se mitään, ettei me ehditty tänään nähdä koska Y:n piti tulla mun luokse ottamaan kuvia meistä kahdesta niille parinvaihto tyypeille. Meistä ei ole "yllättäen" ole yhtään yhteiskuvaa, kun eihän me seukkailla. Nyt olis tarve kuitenkin esittää paria, ja voi olla hieman outoa, että jos meistä ei olis yhtään yhteiskuvaa lähetettäväksi mahdollisille kimppakavereille. Y:ltä tuli kuitenkin viesti kuuden aikaa, että homma menee nyt sellaiseksi ryntäilyksi, että se ei tuu mun luokse. No hyvä sinänsä, koska mun lukaali ei ole missään edustuskunnossa, ja lukuisat itämaiset matotkin on nyt hieman tomuiset, kun palvelusneiti on ollut vapaalla viikonlopun. Y myös kirjoitti, että mun opiskelut on nyt tärkeämmät, kuin mitkään seikkailut, ja jos meistä ei kelpaa yksittäiskuvat, niin haistakoon se toinen pari paskat, että ei panna tähän systeemiin nyt niin paljoa energiaa. Omalla painollaan, ja silleen..Eilen Y puhelimessa sanoi, että se on nyt varma siitä, että mä olen varma päätöksestäni harrastaa kimppaa omasta mielenkiinnosta enkä häntä miellyttääkseni vain. Totta munassa teen tämän omasta kiinnostuksesta.

Yksi pois muuttanut kaverini ehdotteli mulle joskus kännipäissään kimppaa sen, ja sen vaimon kanssa. Olimme tämän vaimon kanssa hyvin ystäviä. Koin hieman kiusallisena kuunnella miehen tilitystä heidän seksielämänsä ongelmista. Ja tulla pyydetyksi kolmanneksi pyöräksi. Olin kiinnostunut, mutta kelasin, että meidän ystävyys olisi voinut kärsiä, ja ystävyys oli tärkeämpää, kuin seikkailu. Sitäpaitsi tämä herramies kuiskasi minulle muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen, että jos he vaimonsa kanssa eroavat, niin hän menee mun kanssa naimisiin. Aha, hieman säikähdin silloin moista tunnustusta. Aistin kokoajan, että tätä miestä kiinnostaa Alma jollain tasolla. Me hengailtiin muutaman kerran yhdessä vaimon, ystäväni ollessa poissa, mutta mitään ei siis koskaan tapahtunut. Ei edes kevyttä lähentelyä. Itse tapasin häntä ainoastaan ystävänä. Seurustellessani kesällä D:n kanssa, ystäväni vaimon ollessa taas pois, mies alkoi ehdotella D:lle, ja minulle kimppakivaa. D:llä meni hermo, ja hän käytännössä heitti miehen ulos. Mies pyysi minulta anteeksi vihjailujaan seuraavana päivänä. D oli ilmeisesti sanonut, että mä tykkäsin pahaa. No ei mua vihjailut haitanneet ;) Ai vitsi mä oon luuska, mutta ei siinä mitään, komea, koulutettu mies hullulla mielenlaadulla.

Alustavasti meidän oli pitänyt nähdä se toinen pari torstaina. Nyt K kuitenkin kertoi olevansa vapailla, ja ehdotti sitä keskiviikkoa, ja tosiaan vihjasi, että nyt olis aikaa hengailla. Aika ankeaa olis K luota suoraan kipittää torstaina harrastamaan kimppakivaa Y:n, ja random ihmisten kanssa, ja sitten ehkä taas perjantaina tavata K ties minkä merkeissä. Toki tähän soppaan lisää jännitystä ne tiistain testitulokset, jotka voivat olla melkein mitä vaan. Aika varma olen, että jotain pakosti löytyy.. Anyway, jos jotain löytyy, niin luonnollisesti en taida olla panokunnossa yhtään kenenkään kanssa hetkeen. Sit mä treffaan K:n, ja pihtaan, ja katson, että riittääkö sen hermo, vai joudunko kirjautumaan päivystykseen raiskauksen uhrina. Ai kauheeta, tosi huono vitsailla tällaisella asialla.

Hyvää alkavaa viikkoa!

Musta tulee sittenkin formulavaimo!

Panisinpanisinpanisin, no question!
Han jo puhjennut kukkaan ian myota. Komea kuin mikakin!
Oih, tama kavisi kreikkalaisen jumalhahmo patsaan malliksi
Muistin jopa taman herran mestaruusvuoden oikein...1997.
Pidan Jaguareista, ja eritoten jos tuo tulee kaupanpaalle! Menneiden vuosien pahapoika Mr Irvine
Ei mulla muuta. Tai no, ens viikolla mennaan Y:n kanssa treffaamaan hyvinkin eksoottista pariskuntaa nailla nakymin. He ovat kuulemma innoissaan eksoottisesta alkuperastani. Tunne on molemminpuolinen, ja hieman skeptinen, etta kuinka tama tietty suomalainen jayhyys menee yksin kuuman veren kanssa vallyjen valissa, ryhmassa. Luotan Y:hyn, ja sen kykyyn huomata koska meinaan friikata. Toisaalta olen erittain innoissani kokeilemaan seksia toisen naisen kanssa, ja olen mieli avoimena. Otan taman kokemuksen, tulee se kokemus sitten olemaan hyva, tai huono.

Tekstasin myos K:lle ensi kertaa sitten eilisen. Ihmeekseni vastaus ei sisaltanyt mitaan navan alle menevaa, ja se jopa kertoi, etta missa se on, ja kenen kanssa. Laitoin sille viestin, etta mites sen huomisen kanssa. Ei vastausta. Luulen, etta se "ehdi" nahda, kun se ei ole nyt kaupungissa, ja ilmeisesti palailee vasta huomenissa, ja on oletettavasti aivan "poikki" sitten huomenna. No pressure. ma kiipeen vaikka ikkunasta hakemaan ne dvd:t.

Tassa kaikki. Oita:)

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Niitä näitä

K polkaisi aamuni uskomattoman iljettävästi käyntiin. Ennen kymmentä sain siltä viestin, että se nautti vetää mua rajusti kakkoseen, ja satuttaa minua. Pistin epäuskoisen sarkastisesti takaisin, että "oikeesti? Sinäkin nautit siitä?!" Vastaus oli jotain samaa luokkaa kuin ykkösviesti, ja mua kyrsii koko tyyppi. Mun mielestä se on nyt ylittänyt sellaisen rajan, missä koen kehoni, ja persoonani epäkunnioitetuksi. Touhu meni villiksi silloin viime lauantaina, mutta en laittanut jostain syystä stoppia touhulle, vaikka ei ollutkaan ihan ässä fiilis. Olen tavannut tätä viestiä nyt edestakaisin yrittäen löytää siitä sitä vitsiä, mutta mä en näe siinä mitään hauskaa. Sängyssä mä olen todella avoin melkein mihin vaan uuteen, ja tykkään tulla otetuksi reippaasti. En voi sietää mitään ällö romanttista kutittelua. Rajansa kuitenkin kaikella. Mulla oli tiistaihin asti olkapäiden, ja solisluiden alue kipeä, kun K jotenkin nojasi koko painollaan rynkyttämisen lomassa vartalooni. Se sattui jos silloin sen verran, että pelkäsin solisluideni katkeava, ja tunsin olevani K:n huomattavan raamikkaaseen vartaloon nähden pahasti alakynnessä. Tajusin, etten pääse sen alta pois vaikka päättäisin viheltää pelin poikki. Pelottavaa, mutta toisaalta tykkään olla hieman alistettuna.

Shokeeraavaa tässä on tuo viesti, että hän nautti satuttaa minua. Ehkä tähän löytyy joku selitys, jos sunnuntaina nähdään. Mun puolesta voidaan nähdä. Tahdon mun dvd:t takaisin, ja sen jälkeen katselen uudelleen, että mitä meidän välillä on tapahtuakseen. Ehkä myös keskustelemme siitä, että mitä me ollaan hakemassa. Ehkä mä säikähdin turhasta, ja viesti oli taas taidonnäyte sen omalaatuisesta huumorintajusta, ja mä olen vaan tosikko. Mun pitäs varmaan käydä lunastamassa se kumikyrpä, ja kirkkain silmin ehdottaa, että josko saisin kokeilla, että mahtuuko se kaksinkerroin sen ahteriin. Käsiraudat vois olla myös kätevät. Pistäisin sen lihamöhkäleen nippuun, ja näyttäisin sille, että Alma ottaa mitä Alma haluaa, jos siltä tuntuu. Ehkä mä oon ollut liian kiltti? Pitää varmaan kaivella tomun keskeltä ronskin heppamimmin asenne esiin, ja varustautua myös raipalla seuraavia treffejä varten. On tässä elämässä pistetty isompiakin elollisia otuksia kuriin, ja nuhteeseen. Ja sitäpaitsi K mulle itse sanoi, että en saa antaa jengin kävellä ylitseni. Kiitos vinkistä.

Kävin Y:n luona päiväkahvilla, ja keskustelmassa kimppakivasta. Se oli tehnyt meistä profiilin jollekkin parinvaihtosivulle, ja saanut paljon vastauksia. Näillä näkymin menemme tapaamaan jotain paria tuopille ensi viikolla. Ei vielä seksin merkeissä, vaan ihan tutustumisen, ja jos sattuisi natsaamaan. Kesken kaiken Y alkoi kuitenkin ongelmoimaan. Hän tuntee painostavansa minua tähän, ja koska hän tietää minun olevan hieman haavoittuvainen tällä hetkellä, niin hän tuntee myös hyväksikäyttävänsä minua. Ja se otti taas esiin sen, ettei meistä tule paria, ja haluaa minun ymmärtävän sen. Minä vaan istuin, ja nyökyttelin hämmentyneenä, koska luulin, että tää aihepiiri käsiteltiin jo tällä viikolla puhelimessa kertaalleen.. Sen sain sanottua Y:n puhetulvan väliin, että minäkään en ole valmis suhteeseen nyt, mutta olen silti tarpeeksi järjissäni tekemään itsenäisiä päätöksiä, ja tiedän mitä haluan tehdä. Ja nyt haluan kokeilla kimppakivaa, kun siihen on järkevä sauma. Olen sitäpaitsi miettinyt ryhmäseksiä jo viime kesästä asti, mutta tilanne ei ollut otollinen silloin, eikä mulla ollut sellaista itsevarmuuttakaan silloin. Sain toivottavasti vakuutettua Y:lle, että se ei tarvitse huolehtia minusta, ja tunteistani, ymmärrän pelin hengen erittäin hyvin. Toivottavasti se nyt ei ala hannaamaan itse, kun luulee mun olevan holhouksen tarpeessa. Pitää jatkaa keskusteluja, mutta itse olen ainakin todella innokas kokeilemaan. Jos kokemus on huono, niin ei sitä tarvitse jäädä työkseen tekemään. Ja onpahan kokemusta rikkaampi.

Jotkut lukijat varmaan muistaa, että mietiskelin Y:n motiiveja paljon kuukausia sitten. Kirjoitin kaikki nuo asiat itse silloin, kuin mitkä Y sanoi tänään. Hyväksikäyttö, haavoittuvainen tila, painostus...Aika jännää, että molemmat ollaan mietitty täsmälleen samoja asioita. Tilanne on kuitenkin muuttunut sitten omien pohdintojeni. Suhteemme jotenkin muuttui, ja luotan häneen nyt. Luulen, että asetin rajat, että mitä suostun tekemään, mitä en. Y ei myöskään vonkaa vituttavasti enää. En siis epäile hänen käyttävän hyväkseen minun epästabiiliä mieltäni. En mä oikeen osaa selittää, että mitä mä tarkoitan nyt. Ponttina on kuitenkin, että meillä on seksisuhde, tasa-arvoinen sellainen, ja olemme myös ystäviä, koska olemme oikeastaan hyvin samanlaisia. Tunteet vaan on pidettävä kurissa, koska meistä ei tule paria. Sinänsä surku (kivittäkää, jooko) koska meillä on jotain kemiaa kyllä, samanlainen elämäntilanne, samanlaisia ajatuksia, luotan häneen hyvin paljon, ja hän on hyvä ihminen. Ja vaikka hän on muuttamassa pois, niin miksi ei voisi yrittää kaukosuhdetta? Nyt mun ajattelu menee jo kielletylle alueelle. Y ei selvästikään koe minun persoonaani kovin vetoavana parisuhteen kannalta, eikä tosiaan ajattele samoin minusta. Ok, mä löydän mun prinssin vielä jostain, se ei ole Y. Meillä on vaan special ystävyys, ja siihen se jää.

Kun tulin kotiin Y:n luota, se pisti mulle fbssä heti chat viestiä. Kiitteli hyvin tyydyttävästä iltapäivästä, ja kertoi minun näyttäneen tänään kauniimmalta kuin koskaan aikaisemmin. Olin vähän hämmentynyt tuosta ulkonäön kehumisesta, mutta kiitin kehuista. Ehkä Y osaa vedellä oikeista naruista, että sen heikkohermoinen suomalais fuckbuddy tuntisi olonsa hyväksi. Eipä yksin asuva, huonosti koulussa menestyvä sinkku juuri kehuissa kylve. Kivahan niitä on saada, ja antaa myös.  Sanoin, että minusta tuntuu kaikesta paskasta huolimatta hyvältä sisältä päin, ja ehkä se tietty elämänilo, ja hyvä fiilis paistaa ulospäin kanssa sitten, vaikka ajoittain kahlailenkin aika syvissä vesissä. Kai mä olen sellainen positiivinen pessimisti. Saatan manata pahinta tapahtuvaksi, mutta teen sen yleensä hymyssä suin, ja vain puoliksi vakavissani.

Olikohan mulla vielä jotain? Niin joo...Mietin, että palaisin nettideittailun pariin, kun pahimmat kiireet hellittää. Mutta en kirjoitakaan itsestäni mitään suitsuttavaa, ällö makeaa esittelyä, vaan pistän just sen kuva missä näytän Lauri Tähkältä, ja kerron olevani neurottiinen pessimisti, ja hiton laiska tekemään kotitöitä. Lisäksi tupakointitottumukseni saavat useammat savupiiput kalpenemaan, ja flirttailen humalassa estottomasti. Ihan varmasti se satuprinssi bongaa minut, ja kokee omakseen, eikä hätkähdä edes huomattavaa vaate-, kenkä-, ja laukkukokelmaa, eikä muutamaa livahtavaa pierua, ja yksinlaulua tiskatessa.

Ah, ja olen rakastunut. Sen verran Suomen tapahtumia tulee seurattua, että olen törmännyt tämän vuoden Idols-ehdokkaisiin. Että, jos joku tuntee sitä Jusua, niin saapi sille vinkata, että sillä on faneja ulkomailla asti. Mä olen aivan myyty sen hymystä, ja lavahabituksesta. Katsoin jonkun videon läpi noin kymmenen kertaa kuunnellen lumoutuneena sen ääntä, ja hymyillen typertyneenä sen hymylle, ihankuin se näkisi mun hymyilevan sille takaisin. Kuola valuu rinnuksilla, ja kylmät väreet hakkaa selkärankaa jatkuvana sarjana. Vaikka kyseinen herra on hippasen minua nuorempi, eikä edes istu mun ihanne miehen standardiin, kuin osin, niin olen valmis tekemään poikkeuksen hänen kohdallaan. Se on se hymy. Mä en kestä. Että jos se ei voita, niin se voi tulla tänne mun tykö toipumaan, ja mä voin antaa tekohengitystä kielen kanssa, tai ilman, ja erilaisia hierontoja ihan vaan pientä laulunpätkää, ja hymyä vastaan.

Niin, ja jos jollain on suhteita Justin Timberlaken suuntaan, niin sillekin saa vinkata, että nyt sillä olis saumat saada Alma itselleen. Mä en oo niin viitsinyt jahdata sitä, kun se on kuitenkin ollut suhteelssa sen Jessican kanssa. En mä viitsi alkaa suhteita rikkomaan kuitenkaan, en mä niin törkee tyyppi kuitenkaan ole. Mutta nyt kun sekin on vapaa, niin mikä jottei löytäs hynttyyt yhteen, ja silleen.

Nukkumaan, ja huomen aamusta sorvin ääreen. Saas nähdä, että kuin mun aamuherätyksen käy. Viikonloppuja lukijoille!!!

Keksin  vitsin, tahdotteko kuulla? Tiedän että ette, mutta kerron kuitenkin, ja pyydän anteeksi sen huonoutta jo ennakkoon.
- Mitä muumin kanssa ei voi harrastaa?
- Anaaliseksiä
:DDDD

torstai 10. maaliskuuta 2011

Elossa

Terapointi meni ihan hyvin. Tottakai huoneelle on tuplabookkaus (miks kaikki mika koskee minua menee aina jotenkin pain vittua?), ja jouduin terapeutin kanssa etsimaan vapaata huonetta noin viides osan koko terapian ajasta. Paadyttiin johonkin pastorin huoneeseen sitten, ja koin erinaiset jeesuksen kuvat seinilla hieman ahdistavina. Siis siina valossa, etta olen juonut, ja nainut elamani solmuun.

No paadyttiin kuitenkin siihen, etta mun pitaa saada ajelehtiminen loppumaan, keskittyminen takaisin, ja rakennettua eheampia mina-kuva (etta siis kelpaan itselleni), niin ja sitten deletoidaan yksi kerrallaan oudot kasitykset itsestani, ja sellaiset asiat jotka sekoittavat keskittymiseni. Hienoa. Viela hienompaa on se, etta mun ei tarvinnut edes kysya jatko terapoinnin tarpeesta, vaan Rouva psykologi ehdotti ihan itse toimintasuunnitelmaa tulevaisuutta varten, ja seuraavaa aikaa. Olen siis pois raiteilta oikeasti, enka vaan omassa pienessa mielessani. Tosin se arsytti, etta terapeutti takertui juomiseeni, joka nyt ei ole se suurin ongelma enaa. Suurempana pahana pidan esimerkiksi tupakointia, koska se vie kaikki rahat. haha.

Olin kuitenkin niin hyvissa fiilareissa, etta menin vaeltamaan minulle entuudesta tuntemattomaan galleriaan, ja loysin keitaan keskelta sita. Loysin kahvilan, ja kauniin sisapihan. Niin, ja kirjakaupan, josta loysin inspiroivan opuksen. Inspiroivan opuksen kanssa sirryin kahvilaan sarpimaan paivan keiton, ja samalla kauhistellen hintavaa elamantyyliani. Olen onnellinen, kun joka pennia ei tarvitse laskea, vaan voin huoletta ostaa sen cappucinon, menna leffaan, ostaa sen kivan kirjan, tai shoppailla kirpparilla. Nyt joudun venyttamaan pennia vahan liikaa, ja se ahdistaa. Eiko se jo riita, etta olen sinkkuna vieraalla maalla, ja karsin mielen jarkkymisesta? Ma olen ihan hilkulla, etta otan sen lainan, ja itken sitten kun joskus valmistun, ehka. Ellen siis ole delannut aidsiin ennen sita. Hah.

Tekstasin heti Y:lle, ja kerroin, etta milta nyt tuntuu, ja etta tunnen jonkinlaisen inspiraation varahtelevan tervan, ja nikotiinin tukkimissa suonissani. han jaksoi muistuttaa, etta teapointi on pitka prosessi, ja rentoudu nyt. Ma oon ihan rento! Olen vaan tyytyvainen, etta sain taman prosessin alkuun, ja elamani tulee olemaan kovasti ryhdikas kesaan mennessa. Ja mulla on aivan ihania vaatteita odottamassa kesaa (ja viikon paasta alkavaa ulkomaan matkaa), ja maailma nuolee mun varpaita. Nain on :) Tosin uusia takaiskuja odotellessa...Nyt hajosi ipodi, ja toinen ipodi on kateissa. So no music for Alma then.

K pistaa vituttamaan aivan asenteella. Tanaan ei ole kuulunut mitaan. Se ei siis ikina vastannut siihen viestiin, etta miten ma olen muka aggressiivinen. Vituttaa, et silla on mun dvd:ta lainassa, ja mielellani ottaisin ne takaisin ennekuin katkaisen yhteyden siihen. Ei tasta tule mitaan, jos meikalaisen tarvitsee olla hermoromahduksessa siita, kun se ei voi vastata reippaasti niihin viesteihin. Ja en tosiaankaan niita naputtele jatkuvasti. Ainoastaan, jos siita kuuluu ensin jotain. Mut katsotaan nyt, pitas vaan yrittaa olla ottamatta stressia. Mielummin melkein painan Y:n kanssa, se ei ainakaan ole taynna omaa kyrpaansa vaikka seksiaddikti onkin, ja se sentaan pitaa mua kainalossa seksin jalkeen, ja silittaa, ja tukee kun mulla paa hajoilee.

Tanaan on muuten tullut vastaan ihan uskomattomia uroksia. Ja tottakai, olen silmaillyt niita ihan harskisti. Pitaa tanaan yrittaa aikaisin petiin, ja aamulla oikeesti nousta sangysta vaikka vasyttaakin. Ja pitaa kirjoittaa kalenteriin, etta koska tapahtuu, ja mita, ettei aina kaikki tule yllatyksena, ja aiheuta hillittomia sekoiluja sen vuoksi. Jarjestysta, kuria, inspiraatiota!!

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Jännittää

Huomenna aamusta menen puhumaan psykologille, ja jännittää aivan hitosti, ja toisaalta ei jännitä. Tahtoisin vaan, että vyyhti lähtisi aukeamaan, ja löytäisin syitä ahdistukseen, ja työkaluja elämäni kontrollointiin. Että oppisin välttämään kuopat, ja notkahdukset, tai jos niitä tulee, niin tietäisin keinon päästä takaisin jaloilleni.

Tiedän pääsyyn kaikkiin mokailuihini olevan siinä, etten ole tarpeeksi vahva huolehtimaan itsestäni, ja elämästäni. Nyt on tullut seinä vastaan, en edes jaksa teeskennellä vahvaa enää. Melkein vuoden jaksoin eron jälkeen esittää, että kaikki on hyvin, ja super, ja hyper. Mutta ei ole. Kyllä se ero vahingoitti minua enemmän kuin tajunsinkaan. Nyt olen päässyt tarpeeksi kauas tapahtumista, ja tilanteesta, ja näen hyvin selvästi, että minua kohdeltiin helvetin törkeästi. Mitään intressejä mulla ei ole exän kanssa yhteenpalaamiseen, eikä muutenkaan kiinnosta pitää yhteyttä ollenkaan. Olen sen asian kanssa aivan sinut. Olen vaan sen luonteinen ihminen, että tarvitsen seuraa, huomiota, rakkautta, että jaksan tehdä mitään. Saan energiaa muista ihmisistä, muut inspiroivat minua tekemään päivittäiset rutiinit. Tykkään pitää huolta toisesta, ja tehdä pieniä palveluksia hymyssä suin iloisena siitä, että voin tehdä jonkun toisen iloiseksi. En mä jaksa päivästä toiseen miellyttää vaan itseäni. Mulla ei ole mitään syytä tehdä mitään, koska en pysty jakamaan kokemuksiani kellekkään muulle. Mitä järkeä käydä yksin taidenäyttelyssä jos ei fiiliksiä pysty jakamaan heti tuoreeltaan kenenkään kanssa ? Mitä järkeä kokata itselleen taivaallista herkkuruokaa, jos se pitää syödä yksin? Mitä muutakaan mä tekisin iltaisin kotona, kun surffaan netissä, ja koen olevani edes osa jotain, ja että pystyn edes netin kautta kommunikoimaan jonkun kanssa, ja kertoa fiiliksiäni?

Mä haluiaisin vaan nukkua, vaikka nukun jo nyt liikaakin. Mä en jaksa tätä yksinäisyyttä, ja fiilistä, että ketään ei kiinnosta, että mitä mulle kuuluu. No ok, Y:stä saattaakin kiinnostaa, mutten kehtaa vaivata sitä enkä ketään muutakaan ainaisilla ulinoillani. Kun sitten puhun jollekkin, niin tosi moni aina käsittää minut kauhean negatiivisena. Ihmisten keskellä mä olen iloinen, ja nauravainen, mutta jengiltä menee vissiin se sarkasmi mun jutuissa ohi. En mä halua kuulostaa valittavalta, kunhan nyt kerron, että kuinka mun elämässä taas tapahtuu, eikä ne tapahtumat yleensä ole sateenkaaria, vaaleanpunaisia poneja, ja suklaata virtaavia vesiputouksia. Mulle aina tapahtuu kaikkea, ja mun elämä on harvoin alituista happy happy-tunnelmointia.

Mä haluiaisin kunnon miehen, tavallisen arjen, joka päiväisen tsempparin, ja tuntea, että olen edes yhdelle ihmiselle tärkeä. En ole tarpeeksi vahva ihminen elämään yksin. Tarvitsen jonkun katsomaan vähän perääni, ja pitämään huolta. Kuulostaa tosi säälittävältä, I know. Toisaalta sitten taas rakastan jollain tapaa tätä vapautta, ja ettei ole varsinaisesti pakko tehdä mitään, jos ei tahdo...Mä oon kyllä ihan sekaisin nyt.

K kiristää hermoja oikeesti. Se vastailee tosi harvakseen viesteihin. Tai siis vastaus saattaa saapua 6-12 tunnin sisään. Ja silloinkin jutut pyörii navan alapuolella, ja viestin pituus on maksimissaan kaksi lausetta. Raastavaa, ja mua sattuu sydämeen. Ihan yhtä paljon, kuin silloin viime sunnuntaiaamuna, kun K käski mun olla hiljaa, ja nukkua, eikä se koskettanut, eikä edes kääntynyt minua kohti, ja mietin, että puen päälleni, ja lähden, enkä palaa enää koskaan. Mä niin tykkään siitä jollain tasolla, ja K niin satuttaa mun sydäntä, jo nyt. Sen viimeinen viesti tänä iltana oli, että miksi olen niin aggressiivinen tänään? Enhän mä mitään aggressiivinen ole ollut viesteissäni. Olen yrittänyt pitää omia puoliani huulenheitossa. K:kin sanoi viikko sitten, että mun pitäisi olla kovempia, eikä olla niin kiltti, ja antaa jengin talloa mun yli. No semmonenhan mä oon, kiltti, enkä halua yleensä pahaa kellekkään, niin ja suostun mihin vaan pienellä suostuttelulla. Mutta niin, aattelin, että jos tähän tilanteeseen K:n kanssa ei tule selvyyttä ihan pian, niin annan olla. Niin kauan, kun en ole selvillä, että mitä toinen etsii en pysty heittäitymään, ja näyttämään, että välitän itse. Jään kylmäksi., ja etäiseksi, ja siitä se toinenkaan ei oikein innostu.

Oh well. Huomenna saan puhua ammattilaiselle ihan kaikesta. Y pyytää mua soittamaan sille...Ehkä äkki vaan. En mä halua vaivata sitä. Öitä :)

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Uaaah

Mä käyn ihan kuumana tänään yhteen työkaveriin! Se vaan on aika paljon minua nuorempi...Siitä kasvaa parin vuoden sisällä sellainen hurmuri, että oksat pois. Nyt hän on vaan vielä turhan poikamainen mun makuun. Se vaan on älykäs, mukava, ja hauska. Ja sil on ihana kihara tukka. Slurps. Ja se on aina niin nauravainen. Onneksi on facebook, ja voin tiirailla sen kuvia ihan vapaasti...

Otin taas ronskit keinot käyttöön K:n kanssa, ja lähetin sille pikkarikuvan. Aiai. Eipä oo mitään kuulunut takaisin vielä. Mä tässä taas mietin, että miten yleensä päätetään, että aletaan seurustelemaan. Jos molempia kiinnostaa, niin päätetäänkö vaan, että nähdään useammin, ja ollaan kimpassa, vai mitenkä? Tuntuu, että K:llä olisi jotain muitakin virityksiä tässä samalla, kun se on niin leväperäinen. Silloin ekojen treffien jälkeisenä aamunahan se sanoi mulle, että ilmoittelee hänelle sitten, kun olen käynyt aakkoset läpi miesten kanssa, ja että olen just sellaista vaimomatskua mikä häntä inspaa. Ei mua nyt huvittaisi enää naida ympäriinsä, kun kiinnostaisi enemmän katsoa, että kuinka monta viikkoa meidän juttu vois kestää, ja move on jos ei kestä. Ah, nyt siltä tuli vastaus pallien täyttymisestä. Mä en nyt oikein kässännyt. Ei se mitään.

F ärsyttää mua aivan hitosti tällä hetkellä. Se puuhaa jotain ihmeellistä bisnestä fb:ssä, ja mua jotenkin vaan ärsyttää sen touhut. Hetki hetkeltä musta tuntuu enemmän siltä, että poistan kaikki vanhat kaverit fb:ssä, mutta sitten on taas jengiä mihin tahdon olla yhteyksissä. Kauhee dilemma.

Ei mulla muuta. Jotenkin turha päivä taas muuten paitsi, että näin ystävää lounaan merkeissä, ja löysin unelmieni nahkaisen laukun kolmella eurolla. Nyt vaan pitäisi saada pesetettyä tuo yksi kirppislöytö takki kassin kaveriksi, ja sit jos vielä löytäisi saman sävyiset kengät...Huomenna en osta mitään. Tuntuu muutenkin, että päässä leikkaa vähemmän päivä päivältä. Keskittyminen on niin hukassa, että on ihan idari olo.

Hirvee tuska muuten odotella niitä testituloksia. Ensi tiistaina mulla on aika niitä kuulemaan. Eilen illalla päätin, että mulla on hiv, ja kävin jo kaikilla mahdollisilla aids sivuilla ottamassa selvää, että kuinka mun elämä tulee muuttumaan ensi tiistaina. Pitkää vaan hulluna, mutta ainakin mä valmistaudun pahimpaan. Tosi olen myös miettinyt, että koska mulla on salettiin myös vähintään klamydia, niin kelle kaikille entisille partnereille mä vaivaudun kertomaan, ja kuinka noloa se taas sitten jo itsessään on. Vai kerronko kenellekkään (paitsi Y:lle, ja K:lle) ja annan loppujen munapäiden mädättää munansa aivan rauhassa. En kuitenkaan tiedä varmasti, että keltä olisin taudin saanut. Tokihan jos joku niistä munapäistä saa selville oman tautinsa, niin sen voi aina jäljittää minuun.

hermostuttaaaaa
Jos mulla on esim. vaikka se klamydia, niin se on voinut tulla vaikka D:ltä. Me nimittäin pantiin ilman kortsua pariin otteeseen, koska sillä ei ottanut eteen kumin kanssa. Sekin on sellainen lääninkaira, ja lääkäriä välttelevä tapaus, että sillä voi olla vaikka mitä. Sen tiedän, että Herra M on puhdas, koska se kävi testeissä outojen oireiden vuoksi, ja hänen kanssaan olin ennen D:tä. D:n jälkeen olen ollut ilman ehkäisyä R:n, S:n, F:n, ja A:n kanssa. Niin ja exän. R:ää en tunne ollenkaan, ja S:llä on hieman hämärä tausta. Että jos hiv:n olen saanut niin S on erittäin vahva lähde tartunnalle. A vaikuttaa liian kunnolliselta hyppykupan kantajaksi, ja F oli pitkässä suhteessa, ja luulen, ettei se ehtinyt kovasti paneskella sen reilun kuukauden aikana mikä erotti sen parisuhteen loppumista, ja meidän yhteistä yötä. Loppujen kanssa olen kai pääasiassa käyttänyt kumia. Mutta pahimmassa tapauksessa joutuisin ottamaan kaikkiin yhteyttä. Ja jos näin teen, niin ainakin tuolla S ja F akselilla alkaisi jutut liikkua, ja mun maine olisi sitten siinä aivan lopullisesti. Toisaaltahan se olisi ihan oikein minulle, mitäs olen ollut vastuuton.

Taidan kyllä jättää kertomatta, jos jotain löytyy. Kuinka moraaliton mä oikein olen? No okei. Jos joku, vaikka F tai S sitten ottaa joskus yhteyttä, ja mankuu, että niillä on syylä kikkelissä, niin voinhan mä aina heittäytyä blondiksi, ja väittää, että ei mulla oo mitään oireita ollut, mutta käynpäs lääkärissä, terve moi. Herpeksestä on todellakaan tiennyt itsekään ennen sen puhkeamista. Että jos se on tarttunut, niin siitä minua ei ainakaan voi syyttää. Ja herpeksen jälkeen olen aina käyttänyt kumia. Ja sitäpaitsi se virus löytyy useimpien verestä kuitenkin, ja voi aktivoitua eri syistä. Vittu mä ala enempää tätä soppaa hämmentää, ja näin ollen jätän kertomatta muille tautilöydökset paitsi Y:lle, ja K:lle. Mites A? Se pani vaan hetken ilman gummia? Lasketaaks minuutti suojaamattomksi yhdynnäksi? Äh, kai se lasketaan, koska onhan niitä minuutin katkiksiakin olemassa, ja senkin käyttö luokitellaan yhdynnäksi. Tää on ykkösluokan moraalinen dilemma. Niin, ja sitten tiistaina se tuloksien kertoja saattaa myös vedota mun omatuntoon, ja pakottaa mut jakamaan tautilöydökset kaikkien kanssa. Hyvä luoja, jos se hiv löytyykin oikeasti!? Siinä vaiheessä meikä nostaa loput opintolainat pankista, ja karauttaa palmujen alle jemmaan, enkä tasan kerro kellekkään, no niille YK-miehille juu.

Mietinkö mä liikaa? Ei, mietin tarpeeksi.

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Juttuja

Aurinkoinen maanantai, ja olen jo hereilla, ja liikenteessa. Kavin taasen tohtorilla, ja nyt on resepti antsoihin, joita nappailen seuraavat puoli vuotta. Toivottavasti tama iho jarkiintyisi sina aikana. Ei taa nyt edes ole niin paha, mutta kun tama ei ole koskaan taysin kunnossa, tai maksimissaan yhden paivan kerran kahdessa kuukaudessa. Mikaan levoton pitsanaama en ole, mutta vois tuo iho tasaisempikin olla. Nyt ei enaa ole energiaa etsia syita tahan, ja uusia metodeja ihonhoitoon, joten annataan naille tabuille nyt mahdollisuus.

Lauantaina kaytiin baarissa K:n kanssa. Olin joskus iltapaivasta niin varma, ettei se tahdo nahda mua pitkiin aikoihin. Lahdin kavelemaan puistoon kun oli tylsaa, ja kun olin juuri unohtanut miehet, ja kannykat, ja tekstarit mun rauhaa hairitsi tekstari K:lta. Pitkan viestittelyn jalkeen paatettiin sitten kayda parilla. Kun lahestyttiin baarin ovea, niin joku mimmi heti huikkasi K:n nimen. Mina seisoin siivosti sivummalla, kun he vaihtoivat kuulumiset. Taas hymyilytti, etta kuinka pieni paikka tama onkaan. Mietiskelin jo, etta laukkaako joku munkin entinen hoito vastaan, kun ovesta paastaan sisalle. K ei sanonut mitaan, eika minuakaan kiinnostanut kuka se tytto oli. Sarvittiin juomia siina, ja emanta tuli takaisin jauhamaan, ja vaikutti kannisen lisaksi myos jotenkin oudolta, ja innokkaalta. Itse on ollut yhtaan paissani, ekaa tuoppia join, ja outo kaytos pisti silmaan. Kun paastiin siita eroon, niin K oli jotenkin vaivautuneen oloinen. Kuten arvelin, etta kyseessa oli joku entinen hoito, mika ei ollut kovin tyytyvainen kun K oli lempannut sen. Taa oli siis joku vuosien takainen juttu. Tytto tuli viela juttelmaan mulle, ja kyselemaan K:n peraan, kun se oli vessassa. Mulla ei ollut oikeen mitaan sanottavaa sille, ja se suksi menemaan siita melko pian, eika palannut takaisin enaa.

K hammensi mut ihan taysin. Se kysyi ihan yhtakkia multa, etta mika on meininki. Yritin tarkentaa, etta niinkuin nyt tata stobea nauttiessa, vai noin yleensa, vai kerronko tarinan kalapuikoista. Se vaan toisti kysymyksen, ja ma aloin satuilemaan jotain epamaaraista. Ma luulen, etta se yritti kysella, etta mika meidan juttu on. Mulla on nakojaan joku orastava sitoutumiskammo, koska menin aivan lukkoon kun olisi pitanyt jotain vakavaa puhua sen kanssa. Toisaalta pelkasin, etta se on taas cheeky, ja yrittaa saada mut avautumaan jostain vakavasta, ja sit se nauraa, ja kertoo, etta tarkoittikin jotain muuta, vaikka sita siiderin makua. En uskalla laittaa tunteitani alttiiksi, sydanta peliin, ainakaan julkisesti. Onneksi juttu ei siita enaa jatkunut tuon aihepiirin parissa. Voisinkohan ma vahitelle alkaa uskoa, etta se voisi olla minusta ehka sittenkin kiinnostunut, koska jopa tahtoi lahtea ulos kanssani, eika vaan naida sen himassa. Ehka ma voisin yrittaa miettia jotain keinoa, etta kuinka vihjaista jotain niin suoraan, etta mieskin tajuaa, mutta en laita itseani alttiiksi haavoittumiselle. Any ideas?

Ma luulen, etta viimeistaan mun erittain poliittinen keskustelu taksikuskin kanssa sai sen lankeamaan minuun. tai no.Tai ehka sain todistettua, etta mulla on pillun lisaksi myos aivot. Keskustelu oli varmasti hyva, ainakin puhuin paatoksella Suomen tilanteesta, ja politiikasta. Enhan ma ees aiheesta teida mitaan...hehe.

Yo oli ihan hauska. Me jopa suudeltiin sankypainin lomassa.Aamulla herasin jotenkin oudoissa fiiliksissa, ja tihrustin itkuakin salaa. Mua itketti, koska se ei halannut, tai koskenut tai mitaan. Mietin jo hetken, etta puen paalleni, ja lahden sanaa sanomatta, enka koskaan ota mitaan yhteytta. Tuntui, etta mun mun sydan oli jo sotkeentunut mukaan, ja toisen etainen olemus sattui. Sekin siita heraili, ja lupasi tarjota aamupalan suihinottoa vastaan. Mahtavaa. Sitten se iski. Ma tajusin, etta mun pitaisi olla vissiin toissa. Asia varmistui, ja jo aloitettu suikkari jai kesken, kun aloin hatailla ympariinsa. Me oltiin suunniteltu viettavamme paiva yhdessa, ja muuta mukavaa. Vitutti ihan ylettomasti, kun sellainen normaali ajanvietto jaikin valista kun mun pitaa menna sorvin aareen. Se keitti mulle sentaan kahvit, ja lupasi heittaa mut kodin kautta toihin. Olin kylla tosi onnellinen, ettei mun tarvinnut lahtea sekoilemaan bussilla, pari tuntia myohassa, kohti toita. Herrasmies, mutta niin outo. Juteltiin siina kahvin lomassa roiseja juttuja, ja K sanoi jotenkin jannasti, etta onpa meilla romattiset jutut. Se jaksaa muutenkin aina ihmetella, etta miksi me puhutaan niin rumia aina, mutta se on sen mielesta ilmeisen cool, ja erilaista, koska ei se mun mielesta huonoon savyyn taivastele.

Paasin toihin, ja automatkalla oltiin puhuttu jo seuraavasta tapaamisesta. Se ei kovin arvostanut mun puistokavelya lauantaina. Lahetin sille ihan lappana myohemmin viestin, etta eihan se ole unohtanut, etta lupasin lahtea mun kanssa romanttiselle piknikille puistoon ens viikonloppuna, ja roisien juttujen puhuminen on kieletty. Se ei vastannut mitaan. Jaa, ei, whatever. Mutta se itse mainitsi romantiikan, ja yritti kysella jotain meininkeja silloin illalla. Kertokaa mulle hyvat lukijat, etta tarkoittaako nama kaksi pienta asiaa, etta vois tykata minusta. Niin, ja se sanoi minua kaksi kertaa sopoksi. Toista kertaa en muista, etta mihin se liittyi. Se toinen kerta oli kuitenkin siksi, kun olin niin vittuuntunut, etta en tajunnut et mulla tyovuoro, ja arsytti kun meidan yhteiset suunnitelmat meni vituiksi, ja vaantelin kasiani, ja kiroilin suomeksi, ja kaantyilin, ja vaantyilin pitkin olohuonetta edestakaisin. Olin kuulemma sopo panikoidessani.

K hajottaa mun paan. Se on niin ihku, mutta niin kusipaa. Kai sille vaan pitas puhua suoraan, sillakin riskilla, etta mun sydan saa karsia.

F avautui mulle toissa mun exan touhuista. Ihankuin mua kiinnostaisi. Mulla on oma elama, en tahdo sita takaisin, ma en ole itkenyt sen peraan. Ex oli muistaakseni se joka tuli itkemaan mua takaisin marraskuussa...Se on se joka osti mulle joulahjan, ja tekstaili kaikista pikkusyista. Nyt siita ei ole kuulunut pariin kuukauteen mitaan. Eika mullakaan ole ollut mitaan asiaa sille. F:lta kuulin, etta ex, ja sen uus on takaisin yhdessa, ja muuttaneet taas yhteen. Good luck. Ei kiinnosta. Olen ollut ihan turhan kiltti exalle muutenkin. Vaikka paatin, etta se saa silti puolet halutessaan meidan yhteisesta omaisuudesta jotka on Suomessa, niin miksi mun pitaisi olla niin kiltti? Se ei tasan saa yhtaan mitaan. Se on ollut minua kohtaan todella torkea, mina oon yrittanyt olla kiltti, ja reilu. Ihan turhaan mina voimavarojani siihen tuhlaan, vaikka tama toiminta nyt ole niin aktiivista pariin kuukauteen ollutkaan. Ei mulla ole mitaan syyta olla kiltti. Reilu vuosi erosta, ja nyt olen vasta alkanut tajuamaan, etta miten torkea koko prosessi oli minua kohtaan. Ja kuinka kaikki ne tapahtumat oikeasti jarkyttivat mieltani pahemmin kuin silloin itse edes silloin tajusin. Mina olin rakastunut, ja paattanyt saada asiat viela rullamaan. Pommi putosi, ilman mahdollisuutta keskusteluun, ja seuraavana viikonloppuna silla oli jo uusi nainen jonka kanssa oli ilmeisesti oltu yhteyksissa jo viikkoja ennen eroa. Mutta hei, toivottavasti ovat onnellisia yhdessa. Multa ei riita enaa sympatiaa, jos niilla taas alkaa menna huonosti, ja ex ryomii helmoihini. Tuskin ryomii. Mun pitaa vaan karsia ne ihmset elamastani jotka kuluttavat energiaa.

Mulla on talla viikolla eka terapia. Katsotaan, etta jos solmut lahtisivat aukemaan, ja saisin taas kiinni mun kunnianhimon, ja motivaation. Olo on aika reipas, ja vahva nyt. Kai mun pitaa vaan yrittaa paasta eroon turhasta tunteilusta, ja vahan kovettaa mun persoonaa.

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Super aamu

K heitti mut aamulla himaan tapojensa mukaan irstaan yön jälkeen. Se on kyllä niin kusipää. Ei siis sillä, ettei olis kiva saada sumppi petiin arkiaamuna, ja autokyyti himaan, mutta noin muuten. Hiton hurmaava kusipää. Ja kyllä, tiedän sen nyt ilman kysymistäkin, se on pilden perässä. Mitään muuta kontaktia siihen ei saa, ei henkisellä, eikä fyysisellä tasolla. Mutta koska mulla ei tässä ole muitakaan sutinoita, niin antaa mennä vaan. Se on kuitenkin hauska, ja kiva sängyssä, ja sängyn ulkopuolella. Tapojeni mukaan olin hänelle rehellinen, ja kerroin että perjantaina tie vie tautitesteihin, ja lähiaikoina terapiaan. Voi olla, ettei tautinen sekopää ole ehkä kaikista vetoavin tapaus edes petikumppaniksi. Se kyllä sanoi, että voin mä aina sille tilittää. Mä olin vaan silleen, että joo, et sä jaksais kuunnella, trust me.

Auts, mutta nyt se on tehty!
Olin tavoilleni uskollisesti myöhässä lääkäriajastani. juoksin naama punaisena, ja lopulta myöhästyin vaan kolme minuuttia. Jännitti niin pirusti, varsinkin se veren ottaminen. Kaikki meni kuitenkin tosi hyvin, ja lääkäri, ja hoitaja olivat tosi rentoja, ja jutustelin reippaasti vaikka mistä. Ja mietin jopa ehdotuksia, että kuinka jengi löytäisi tiensä paremmin testeihin. Kuulin lääkäriltä, että tosi huonosti popula on löytänyt tietoa niistä testeistä, vaikka hinta on käytännössä ilmainen. Veikkasin syyksi sen varaussysteemin hankaluutta, mutta he kehoittivat miettimään jos homman voisi tehdä jotenkin helpommaksi, ja antaa ehdotuksia. Sain sieltä myös mukaan sellaisen jännän ruiskullisen paikallispuuduttavaa geeliä, aivan ilmaiseksi, jos herpes iskee uudelleen. Tosi jättäisin sen välistä mieluusti kokonaan, mutta hyvä tietää, että jotain apua siihen on kotona, jos iskee hätä. Mä oon kyllä niin sata varma, että jotain ruttoa multa varmasti löytyy. Olisin vähän turhan onnekas, jos tällä revan  vastuuttomalla levittelyllä olisi säästynyt taudeilta. Parin viikon päästä tulee tuloksen, että sitä odotellessa. Mulla on kuitenkin joku hiv.

Lekurin jälkeen suuntasin laajalle kirpparikierrokselle, eikä päivä ollut edes puolessa. Siinä mielessä K on hyvää seuraa, että se lähtee arkiaamuina töihin, ja häätää minut myös ylös, ja ulos asunnostaan....Vaikka pyhästi päätin eilisen kirppisshoppailun jälkeen, etten tällä viikolla enää harrasta sitä. Päätinkin toisin, koska nyt olin ennen puoltapäivää liikenteessä, ja teoreettinen mahdollisuus löytää jotain upeaa, ja mahtavaa oli siis suurempi.. Ostin kaksi aivan ihanaa hametta, á 3,50 (toisen kanssa en tosin tiedä, että mitä sen kanssa voi pukea, mikä siis tarkoittaa jonkun tietyn vaatekappaleen hakemista uudella kierroksella. Toiseen hamoseen mulla on täysin matchaavat korkkarit), ja Luhta merkkiset ulkoiluhousut. Eihän niitä sinne voinut jättää, kun ovat kuitenkin suomalaista merkkiä, ja mä tarvitsen niin kipeästi ulkoilubyysiä, joo en todellakaan. Mut hei, ne oli vaan vitosen, ja tosi hienot. Ja suomalaiset. Ja mä alan ulkoilla ihan pian, heti kun saan finanssiasiat järjestykseen otan bussin persiin alle, ja lähden haikkailemaan itekseni jonnekkin viikonlopuksi. Ja toivon löytäväni sisäisen rauhan, ja motivaation jostain mättäältä. Nyt vaan yritän pitää itseni kurissa, ja nuhteessa, enkä viikonlopusta huolimatta sorru ryyppäämään, enkä kuluttamaan kirppareille, koska mä olen lähdössä reissuun 17 päivän päästä, ja mun matkakassa on täysin utopistinen käsite.

Kappas, taas on perjantai. Onneksi ei tarvitse miettiä, et mitä sitä tekis, kun pääsee illaksi töihin. Nyt lähden taas juoksuun, koska mun toinen lekuriaika on noin puolen tunnin päästä, ja kävellä pitäs. Jes. Hyvää viikonloppua kaikille! Ja Anteeksi, Alman seikkailut on vähän kuivakoita nyt. Ihan kivaa vaihteeksi minulle, tylsää lukijoille :)

torstai 3. maaliskuuta 2011

Taas vierähti viikko

Raahauduin jopa luennolle tänään. Tosin mun keskittymistä häiritsi hyvin voimakkaasti sellainen naapurikatolla jotain duunaava kaljupää. En nähnyt naamaa, mutta ajatus kaljupäisestä duunarista sai sukat pyörimään jaloissa, auringon lisäksi.

Mä luulen, että Y kyllästyi mun tukihenkilönä toimimiseen. Mulla oli maanantaina, ja tiistaina vähän vaikeeta, ja tilittelin sille. Tiistaina puhuttiin pitkä puhelu koskien ihan kaikkea, ja pyytelinkin anteeksi kun sille kaikkea vuodattanut. Y halusi tietää, että millä fiiliksillä mä olen jutussa mukana. No enhän mä tietenkään ole millään romanssi-fiiliksillä, koska Y kertoi jo silloin alussa, että mitä se etsii. Fine mulle, ja se on mun erityinen ystävä nyt. Y vaikutti epäilevältä, ja sanoi jotain senkin suuntaista, että ehkä meidän pitäisi lopettaa tapailu, etten mene enempää rikki. No kerroin sille kuitenkin tuon K-kuvion, ja täsmensin, että tarkoitin K:ta enkä Y:tä mun vuodatuksissa. Se sai mut kuitenkin paremmalle tuulelle, ja aloimme puhua yhdestä hankkeesta, mistä ollaan aikaisemminkin puhuttu. Mä alkaisin vihdoin olla innostunut kokeilemaan. Kimppakivaa, nimittäin. Se kuulemma tuntee jonkun swinger-avioparin, ja löytyyhän noita varmaan netistäkin. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että toisen heteronaisen, ja yhden miehen kanssa en mene sänkyyn. Vaihtoehdot on siis bi-nainen tai toinen pariskunta. Jos kimppakivaa meinaa joskus kokeilla, niin mielestäni nyt oli erittäin hyvän sauma siihen. Meillä ei kuitenkaan ole Y:n kanssa parisuhdetta, ja näin säästyttäisiin mahdollisilta mustasukkaisuussekoiluilta. Luotan Y:n, ja luulisin tuntevani sen tarpeeksi hyvin, ja luulisin, että asiaan kuuluva jännitys ei olisi niin paha, kun kaverina on oikeasti se erityinen ystävä, jonka kanssa voi olla jotenkin avoimempi, kun oikeassa parisuhteessa. Ainakin minun on helmpompi kertoa asioita Y:lle, kun vaakakupissa ei ole parisuhde. Hurjat on suunnitelmat, mutta olen pohtinut tätä paljon, ja olisin innokas kokeilemaan, ennekuin jämähdän kaavoihini.

K:n kanssa on treffit tänään. Enkä edelleenkään tiedä, että uskallanko ehdottaa mitään muuta tekemistä, kuin peuhaamista sille. En tahdo painostaa, enkä antaa itsestäni mitään epätoivoista kuvaa. Vaikeeta tää on. Mulla on aina niin kiire kaikessa. Nyt vois vaan pysähtyä, ja katsella, että mitä tapahtuu, jos tapahtuu. Ihanaa on se, että se tulee minut jälleen kerran noutamaan ihan ovelta..

Sitten ylitin itseni, ja kohtasin sadistisen seksitautitestien varaussysteemin. Noh, homma ei ole hinnalla pilattu, joten ehkä sen nöyryytysaspektin kestää. Tätähän ei voinut sitten varata puhelimitse, vaan ihan ite piti mennä luukulle, joka oli sellaisessa minimaalisessa tuulikaapissa, ja kuka vaan saattoi tulla ovesta. Olin onneksi saanut asiani melkein jo hoidettua, kun joku jannu ilmestyi selän taakse kärkkymään. Silti sen respan tädin piti heilutella jotain hyvin obvious brosyyrejä jätkän näkyvissä. Mä en ees punastunut, vaan coolisti nojailin luukkuun, emmä kai niin teini enää oo. Iän perusteella en todellakaan. Fiksuhan mä oon, kun tällaista aikaa varaan! Mutta huomennaa, aamusta kohtaan sptautitesti seikkailun vol 2.  Menen siis itse testiin. Mua pelottaa verikoe ihan hirveesti. Mä tarviin varmaan jonkun pitämään kiinni, etten karkaan keskenkaiken. Ihanasti muuten ne testiajat on keksitetty kahdelle päivälle viikosta, ja täten kaikki muutkin siellä odotustilassa ovat menossa ihan samaan  hupiin, kuin minäkin. Mä oon niin varma, että siellä on joku tuttu. Olis taas niin mun tuuria. Varasin myös toisen lääkäriajan iltapäiväksi, ilmasta kun on. Kiva kun vasta nyt tajusin, että meillä on koulussa oma, ja ilmainen terveynhuolto....Mutta tää toinen aika on siis mun naamalle. Mä en enää jaksa taistella tän teini-ikään jämähtäneen ihon kanssa. Meinaan saada tähän jotkut lääkkeet, ja katsoa, että josko naama alkais tasottumaan. Ei tämä nytkään siis mikään ihan pottupelto ole, paljon pahempiakin olen nähnyt, mutta miksi minä en saisi nauttia elämästäni ilman noita vitun taajaan ilmestyviä paiseita mitkä eivät rauhoitu  ruokinnalla, eikä pesulla. Niin, ja mä tykkään edelleenkin kaikesta ilmaisesta, niin mikäs sen kivampaa kuin ilmainen lääkäriaika. Reipas Alma, ottaa hommat haltuu, ylä-ja alapäässä!

Nyt kotitöiden kimppuun, ja pyykkäämään aivan mielettömän ihanaa neuletta jonka löysin kotimatkalla kirpparilta. Oen tuhlannut aivan liikaa rahaa kirppareihin tällä viikolla. Mukaan on tarttunut takki, farkut, ja kaksi neuletta...Jos mä ostan vielä yhdenkin takin, niin joku saa tulla muksauttamaan minua. Mulla on vaan kahdeksan takkia, jokaista mallia kaksi erilaista. En vaan raaski heittää vanhempia pois, kun käytän kaikkia kuitenkin melko tasapuolisesti. Nuo ei vaan mahdu minnekkään mun kartanossa.

Ugh.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Tää alkaa olla jo kämästä toimintaa

Tän päivän saldo so far:

  • 0 opiskelua
  • 1 pommiin nukuttu, ja skipattu luento
  • 1 kasvonaamio
  • 1 kiharretut hiukset
  • 3 savuketta
  • 4 kuppia kahvia
  • 5 tekstaria K:n kanssa koskien seksin videoimista
  • 10 lakattua sormenkynttä
Jotain ryhtiä tähän touhuun nyt :D Ainakin näytän hyvältä. Tosin en kauaa tällä ruokinnalla...

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Maanantain saldo

  • 0 opiskelua
  • 1 lähetetty pikku tuhma kalsarikuva
  • 1 vastaanotettu kuva peniksestä, tattis Herra Y!
  • 1 varattu terapia
  • 1 terapianomainen maratonpuhelu Herra Y:n kanssa koskien mun opiskeluongelmia
  • 1 yksi kadonnut FB ystävä (Herra M, rassulla oli ilmeisesti tunteita kun pari viikkoa sitten nähtiin)
  • 1 löytynyt muistitikku
  • 1 "uusi" patja
  • 1 itku
  • 1 kaatunut kahvikuppi
  • 1 jumppa
  • 4 tekstaria Herra K:lta
  • 10 savuketta
  • 10 rumaksi nakerrettua sormea
Että näin. Aamuluennolle en ole huomenna menossa puuttuvien töiden takia. Että aamulla aikaisin alkaa opiskelu, eikä umpitylsällä luennolla kökkiminen. Vaikka tiedän missaavani jotain oleellista. Nyt on oma mielenterveys tärkeämpää, ja ajankäytön maksimointi, johon tietenkin otetaan aika lintsaamalla. Great plan indeed :D