torstai 24. helmikuuta 2011

Vienosti vituttaa

Ei mun lähikaupassa tämmöstä näy...
Ei nyt vituta mitenkään ylettömästi, mutta opiskelut ja semmoset. Mulla on taiteellinen kriisi, ja mä olen joko laiska, tai oikeesti paska siinä mitä teen. Eikä mulla ole mitään luovuutta. Olin niin täpinöissäni loistavasti idiksestäni about viikon ajan. Tänään esittelin sen sitten itsevarmoin ottein, ja heiman kihisten muulle jengille. Se oli ihan paska, ja tylsä opettajan mielestä. Tosi kiva, kun meitsi on ollut viikon ihan tulisilla hiilillä, ja piukeena, ja sitten se lytätään, no ei nyt täysin, mutta mä otin vähän itseeni kuitenkin. Eikä tämä ole ensimmäinen taiteellinen kriisi tälle viikolle. Tuntuu vaan, etä saa aikaiseksi kliseita, tai jollain toisella on sama idea, kuin minulla. Yritän lohduttautua, että en mä voi olla niin paska, koska sain sentään opiskelupaikan kesken koulutusohjelman aiempien duunieni vuoksi. No en ole ainakaan kehittynyt mihinkään niiden jälkeen. Jos nyt yritän vielä vähän työntää itseäni yli rajan, ja katsoa mitä siitä voisi syntyä. No ainakin olen saanut vaaditut asiat tehtyä ajallaan nyt, työn laatu on vaan vähän köyhää, enkä tiedä, että millä ajalla mä tekisin yhtään syvempää tutkimusta...

En voinut estää itseäni, vaan lähetin K:lle pikkutuhman viestin, joka poiki taas keskustelun seksuaalisista mieltymyksistä. Se on jännä, että mun pitäisi käyttäytyä, kuin maksullinen nainen. Enhän mä tietenkään kaikkeen suostu, vaikka olenkin kokeiluhaluinen. Se kinusi pari viikkoa sitten minua tekemään jotain, mistä en ollut ihan varma. Hän käytti sanakäänteitä, että "olet jo todella hyvä, mutta voisit olla täydellinen, jos opettelisit tämän". Eilen hän kieltäytyi tekemästä jotain mistä minä sanoin pitäväni. Naureskelin itseksi, ja heitin sille takaisin tuon saman linen minkä se lähetti minulle. Ei vastausta vieläkään, vaikka jo illalla lähetin lohkaisuni. Että näin. Eiköhän senkin motiivi ala olemaan aika selvä. Hieman kouraisee sydämestä, mutta eiköhän tästä pääse yli. Mä voisin jo melkien tunnustaa, että tykkään siitä. Vaikkakin se on light kusipää, ja se esineellistää minut. Ainakin tekstareissa. Kun ollaan yhdessä, niin se on tosi kiva, ja huomaavainen, vaikka ei juuri koskekaan minuun sängyn ulkopuolella. Mun mielestä on vähän outoa, että se kuitenkin haluaa esim katsoa leffoja kanssani. Mä näen fuckbuddy suhteen sellaisena, että ei jäädä yöksi, ei suudella, eikä halailla, ainoastaan tavataan, riisutaan, pannaan, puetaan ja sanotaan heipat. Itse aktin alussa voi tapahtua jotain suuteloimista tilanteen mukaan. Ehkä mä teen tästä vaikeampaa, kuin tää onkaan. Ehkä mun pitäisi kunnioittaa itseäni vähän enemmän, ja unohtaa koko K, ja se inhottava pieni hämmennys minkä sen käytös aiheuttaa. Joko se vaan on jotenkin tunnevammainen, eikä pidä läheisyydestä, tai sitten sillä on eri käsitykset fuckbuddy-suhteesta. En haluaisi vaikuttaa miltään ihastuneelta läheisriippuvaiselta, ja alkaa tentata sen motiiveja perheenperustaminen kiiluen silmissä.

Sitten tää toinen keissi, F:n kaveri nimittäin. Se valitettavasti on aloittanut työt samassa paikassa. Törmäsin siihen elen heti. Piileskelin loppuillan sitten perimmäisessä nurkassa, etei tarvitse sanoa mitään. No ei mennyt ihan putkeen. Kukas se siellä bussissa jo istuikaan, kun kotiinlähtö koitti? Mulla ei ollut muuta vaihtoehtoa, kun mennä, ja yrittää olla ystävällinen sille. Yritin myös alleviivata, että olen hiton kiireinen kokoajan, ja tulen jatkossakin olemaan. Se katseli vähän silmät pöyreenä, kun selostin sille viikkorutiinejani haukottelun säestyksellä. Liioittelin ehkä hieman. Hehe. Mulla ei kyllä ole edes aikaa,eikä halua seukkailla kenenkään kanssa. Ja jos haluan niin, mä haluan tehdä sen ihan hiton kaukana F:sta, ja siihen liittyvästä possesta. Ihan muissa ympyröissä, ilman menneisyyden haamuja. Se sitten sanoi, että ei meidän oo pakko nähdä perjantaina, että mun täytyy levätä silloin. Nätti ajatus siltä. Sanoin vaan, että katsotaan, että jos olen tosi väsynyt. Mä voisin kyllä olla menemättä treffeille sen kanssa. Siitä seuraa vaan harmia, siitä olen ihan varma. Voisin myös vedota tähän hektiseen opiskeluun (missä olen edelleenkin aivan paska), ja sanoa, että tää nyt on tällainen once in a life time, ja nyt olis aika oppia, ja kehittyä, ja että en etsi suhdetta nyt.

Mulla on pyörinyt muutenkin mielessä, että taidan todellakin hillitä dokailua, niin ulkona, kuin yksin kotonakin, ja suunnata ne rahat päiväretkiin maaseudulle, ja ulkomaanmatkarahastoon. Mä en saa mitään mennessäni ulos, tai en yleistä. Tai riippuen seurasta, viihdyn parhaiten yksin, tai jonkun random deitin kanssa kaksin. Oikeasti haluaisin käydä gallerioissa, tapahtumissa, teatterissa, vaeltamassa, taiteilla, ja kokata. Ja ehkä tavata tätä kautta uusia ihmisiä. Tuntuu, että olen kasvanut ulos vanhasta ryyppyjengistä, ja siitä elämästä, että kaikki pyörii muutaman kantabaarin, ja niiden kantisten ympärillä. Niin, ja muiden ihmisten tekemisiä vahdaten. Toki toteuttaisin tätä uutta, ja innostavaa haavetta elämästä jonkun ihanan, ja viisaan miehen kanssa, mutta onnistuu tämä yksinkin. Ainoa asia yksin tekemisessä on se, että en voi jakaa fiiliksiäni välittömästi eteenpäin. Tykkään puhua, ja esittää huomioitani ääneen. Saattaisin olla vähän surullinen, jos joutuisin pitämään kaiken innostavan, ja jännittävän sisälläni, kun ei ole ketää kelle kertoa. Olen kuitenkin niin sosiaalinen tyyppi, en toki aina, vaan vähän valikoiden. Hehe.

O:sta ei ole kuulunut mitään yli viikkoon, ja tästä voimme päätellä, että emme kiinnostaneet toisiamme tarpeeksi. Aika helpottavaa. Mä en tykkää mieshässäköistä, vaikka niissä säännöllisesti ryvenkin.

Muuten kaikki on ok, ja mulla on keskittynyt olo. Yritän saada järkättyä tautiskannit ensi viikoksi, ja terapiaistunnon kanssa. Vaikka nyt olenkin aika hyvin balanssissa, niin mua kiinnostaisi tietää totuus siitä, että voisiko mulla olla ADD tai ADHD taipumuksia. Jos tietäisi, niin olisi helpompi pärjätä itsensä kanssa, ja saada nämä opiskelut ainakin hoidettua kunnialla.