keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Väsyttää vol 2

Ei mulla muuta. Oikeesti loppuu jaksaminen, jos en saa työkuvioita sumplittua jotenkin niin, ettei tarvis vääntäytyä ihan niin monena päivänä sinne. Opintolaina pyörii mielessä, mutta mulla on jo yli viis tonnia lainaa, eikä huvittaisi ottaa yhtään enempää, koska sen takaisinmaksu vituttaa jo valmiiksi. Toisaalta mä tarvitsen kipeästi rahaa, ja aikaa opiskeluun. Ja mulla ei ole aikeissa alkaa opiskella ihan heti uudestaan, kun tästä joskus valmistun, että toisaaltahan se laina olisi ihan järkevä, että saisi koulun kunnialla loppuun, ja elämiseenhän se raha menee, ja mielen pirteänä pitämiseen. Otanko vai en? Hitto kun olis joku helppo, ja pimeä duuni. Pilluahan sitä vois tietty alkaa myymään, mutta verkostoitumattomana se voi olla vähän turhan vaarallista puuhaa...joo ei.

Kohta takaisin luennolle, ja sieltä suoraan suoraan töihin, sitten aamulla ylös, ja luennolle, ja sit on sellainen neljän tunnin paussi ennen töitä. Eli seuraavan kerran voin  hengähtää sitten perjantai aamuna.  Ens viikonloppuna ei olis tarkitus tehdä mitään ihmeellistä. Ellei K halua treffata...en tee mitään suunnitelmia kuitenkaan, se ottaa yhteyttä jos ottaa. Tällä hetkellä K on ajanut vähän O:n edelle, en tiedä, että miksi. Jotenkin me ollaan molemmat niin outoja K:n kanssa, että sovitaan hyvin yhteen. Voi kun saisi O:n sonni-taipumukset, ja K:n poskettoman, ja "bold"-luonteen samaan pakettiin, ja F:n vartaloon. Huoh...Sitä fuusiota odotellessa tyydyn katselemaan aivan tyynesti, en meinaa alkaa suinpäin sitoutumaan keneenkään, tai tekemään lupauksia mitä en pysty pitämään. Mä luulen, että muhun on iskenyt se kuuluisa sitoutumiskammo. Oikeesti. Hankalaa tässä on muistaa, että mitä en kenellekkin aikaisemmin puhunut, ja mitä mulle on kerrottu, ettei ala tarinat mennä ristiin. Ja en mä diggaa kyllä valehdella tekemisiänikään. K on muuten siitä hyvä, että se tietää just kuka mä oon, ja sille ei tarvitse kaunistella totuutta, ja se sanoo hyväksyvänsä minut tällaisena, mutten tosiaan tiedä, että onko se mitenkä vakavissaan naista hakemassa. O vaikuttaa niin "hyvältä" ihmiseltä, etten ikimaailmassa kehtaisi paljastaa itseäni täysin sille. Tarkoitan siis, että luulen sen lähtevän lätkimään jos, ja kun minusta paljastuu lisää nyansseja, ts. koen olevani hieman "huono nainen" sen rinnalla. Mutta katsellaan nyt. Minäkään en tunne sitä kovin hyvin vielä, että siitäkin voi paljastua vaikka mitä ällöttävää myös.

Jos sitä vielä kuppi kahvia. Aamulla kun heräsin, niin olin aivan yhtä väsynyt, kuin eilen illalla. Lihaksia särki, ja luulin suunnilleen kuolevani, kun istuin luennolla, ja voin fyysisesti niin pahoin väsymyksen takia. Ihanaa mennä vielä töihin tänään. Hepuloin huolella yhdelle uudelle kollegalleni eilen, yritin olla vaan jämäkkä, mutta taisin sittenkin kuulostaa tosi ilkeälle. Harmitti kyllä heti ärähdyksen jälkeen. Ihme kun ei voi kysyä apua, vaikka olin koko illan hokenut, että: "kysykysykysy, olen sitä varten täällä". Toivottavasti se ei mennyt itkemään pomolle...Tai no aivan sama, vaika olisikin. Se jätkä on ollut alusta lähtien aivan onneton nysvä, ja mulla ei kestä hermo kouluttaa sitä, jos ei voi kysyä apua, vaan meinataan lähteä kotiin, vaikka paperityöt on vielä tekemättä, ja niitä samoja papereita se pyöritteli neljä tuntia, eikä huolinut apua., ja kun lopulta ne muutaman rivin tekstiä sisältävät paperit oli valmiit, niin ne oli päin vittua tehty, koska apuahan ei vo tietenkään kysyä. Kraah. Voi luoja jos mä oon tänäänkin sen kanssa vuorossa, ja se on ehtinyt napata sen paparinpyörittely homman itselleen. Mulle on ihan sama, että kuka sen tekee, kunhan se oikein tehty eikä siihen käytetä neljää tuntia.

Kahvia, kiitos!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti