keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Seksiviikko

Herra K laittoi kuin laittoikin mulle viestiä silloin maanantaina. Tai no hyvin lyhyesti se kysyi kuulumiset, eikä tietenkään vastannut viestiini. Eilen aamulla minä kysyin sitten uudestaan kuulumisia, ja viestiteltiin parin viestin verran. Sitten se kysyi, että odotanko jo kovasti, että pääsen hässimään sen kanssa. Lohkaisin takaisin, että odottaako se jo kovasti perjantaita, ja että näkee minut. Ei vastausta. Alkaa hermot palaa, vaikkei siihen olisi edes mitään syytä. Ihme konstailija, mutta pitäisi antaa vaan mennä omalla painollaan, eikä huolehtia turhia.

Pakkasin reppuni, ja lähdin leffaan O.n kanssa eilen. Se olisi halunnut mennä katsomaan jotain jenkkihömppäkomediaa, mutta viime hetkellä ehdotin toista leffaa mikä osoittautuikin erittäin koskettavaksi, ja mielenkiintoiseksi. Herra O:lla teki selvästi pahaa leffan realistisuus, ja lohduttomuus, näin sen kehonkielen olevan ahdistunut. Ainoa huono puoli oli se, että leffa oli himpun verran turhan pitkä, ja mulla alkoi olla hurjat niksut, kun en ehtinyt polttaa ennen leffan alkua. Siitä huolimatta kyllä nautin täysin siemauksin tästä Eurooppalaisesta helmestä. O sanoi ennen leffaa, että murhaa minut jos leffa on paska. Jaahas. Ei yhtään seikkailumieltä! Mikäs sen hauskempaa, kuin vaihtaa viimeisellä hetkellä suunnitelmaa.

Leffan aikana O alkoi hipelöidä mun reittä, ja vähän muualtakin, ja mä olin niin kiimoissa siinä vieressä. Olin sellaisilla fiiliksillä, että jos ei tänään lohkea, niin mun on pakko käydä pokaamassa joku baarista kotimatkalla. Leffan jälkeen kuitenkin päädyttin taksilla samaan osoitteeseen, ja sain mitä halusin. Tänä yönä ei onneksi tarvinnut alkaa köyriä kesken unien. Vaikka tais se yrittää, mä käänsin vaan kylkeä. Yöllä nukutaan, kiitos, vaikka viime tönä jäi unet tosi vähälle, kun en oo tottumaan jakamaan petiä. Aamulla otettiin uusinta kuitenkin, ja myöhästyin luennolta sen takia. Anteeksi, joudun kirjoittamaan hieman ala-arvoista tekstiä nyt, mutta mutta...Jos O ei enää tahdo nähdä, niin tiedän yhden syyn siihen, ehkä. Mua pierettää aamuisin yleensä aivan järkyttävästi. Ja koska olen tottunut asustamaan yksin, niin annan tulla tuutin täydeltä koko aamun, jos herään himasta. Mulla on sellainen hassu fiilis, että tänä aamuna lasetin ihan asenteella häilyessäni unen, ja valveen rajamailla. Heräsin ehkä omaan kaasutteluuni, mutta vain ehkä. Ihan normaali ruumiintoiminto, mitä en suhteessa kainostele toteuttaa ollenkaan. Tällaiset random deitit eivät ehkä omaa huumorintajua moiseen toimintaa. Mua ei ujostuta puhua paskan koostumuksesta, eikä yhtään mistään muustakaan, kun olen suhteessa, mutta näissä keisseissä tahtoisi pitää ehkä pitää yllä jonkinlaisen vienon naisen viittaa. Shit happens :)

Jotenkin kyllä nyt tuntuu, että ei meillä O.n kanssa ole hirveesti yhteistä kuitenkaan. Se on vähän turhan hiljainen mun makuun. Mä yritän höpötellä kaikkea mihin voisi tarttua, mutta jotenkaan keskustelua ei vaan synny. Se on myös snadisti epävarma punkan ulkopuolella. Ja sängyssä ärsyttää, kun se tuijottaa i-h-a-n kokoajan silmiin sellainen kiilto silmissä. Toisaalta tosi kiihottavaa, ettei se ainakaan kammoa mun hormonien raiskaamaa ihoa. Vaikka ei tää nyt ees oo paha. Vähän kirjava vaan...Ah, muistin toisenkin jutun mitä ei kannata treffeillä toteuttaa. Menin eilen käymään vessassa sen kämpillä, ja päätin puristaa hillittömän finnin mun leuan alta. Fail! Se alkoikin vuotaa verta ihan oikeasti, ja mä vedin asuuni kuuluvaa huivia korkeammalle peittämään ruhjottua aluetta, kunnes vuoto tyrehtyy. Heilahdin takaisin sohvalle O:n viereen, ja tokihan sen täytyi sitten alkaa availemaan mun huivia heti ensimmäisenä. Tosi kiva sitten, kun sillä oli sormet visvassa, kun yllyimme suutelemaan, ja se kouri mun naamaa. Älä purista finnejä kesken treffien. Mä tunsin semisyvää häpeää.

Voisin ehkä kuolla häpeään muutenkin. Nyt on kova epäillys, että mulla saattaa olla joku sp-tauti. Tai siis klamppaa oon miettinyt. Alaselkää särkee, mutta tää voi kyllä johtua mun super karmeasta omasta sängystäkin. Tai epäilen sen sängyn olevan syyllinen. Mutta jotenkin mulla on sellainen fiilis, että nyt on jotain menossa, vaikka ei kutise, eikä mitään visvaisia paiseita haaroista löydykkään. Pitää yrittää kysellä koulun terveydenhoidosta, että jos sitä kautta pääsisi ilmaisiin tautitesteihin. Mä niin kuolen häpeästä, jos olen tartuttanut jotain K:n and O:n. Varsinkin, kun mun piti käydä skannissa jo toista kuukautta sitten. Mä tarviin nyt tsemppistä. Sitten jos jotain löytyy, niin reippaasti vaan kerron faktat asianosaisille. Mutta olen miettinyt, että siinä tapauksessa en ala tekstailemaan ennen joulua hässityille tyypeille. Y, O, ja K, ja ehkä ex saavat tiedon (vaan siksi, että kinkesin ilman kumia noin kolmen kanssa ennen välien uudelleen lämmittelyä syksyllä). Muut ansaitsevat mahdollisen taudin. Ai hitto, että mä oon kauhee akka.

Reipas on fiilis, vaikka en ole kahteen yöhän oikein ehtinyt nukkumaankaan. Miesrintamalla taitaa olla taas sellainen vaihe, että taitaa Alma heitellä vähän verkkoja. K ärsyttää huonojen yhteydenpitotaitojensa kanssa, ja O:stä on jotenkin väkinäinen fiilis, vaikka tykkään seksistä sen kanssa. Lauantaina on se yks häppeninki, missä epäilen Herra C:n olevan läsnä. pitää katsoa, että jos sitä vielä kiinnostaisi, mua nimittäin kiinnostais, vaikka vannoin, etten sen jengin tyyppeihin enää kajoakaan. Kerta kiellon päälle, eikös?

Sitä olen miettinyt tässä, että pariutumiseni vaikeus voi ihan yksinkertaisesti johtua siitä, etten ole ulkkiksena niin vetoava täydellisen yhteisen kielen puuttuessa. Tai siis onhan mun kielitaito osapuilleen täydellinen, ja selviän kaikista tilanteista. Miehille voi olla kuitenkin, että he kokevat tarvittavan syvyyden puuttuvan.  Ja he eivät ehkä ole varmoja, että olenko jäämässä tänne, vai iskeekö koti-ikävä pian. Toki mun veikeällä, lutkahtavalla luonteelaadulla ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa, että olen edelleen sinkku. Ja viihdyn kyllä sinkkuna. Ei sitä voi suhteessa kahta, tai kolmea miestä panna viikossa. Ja suhteessahan mun pitäsi olla kiltti, ja tasainen kokoajan. Nää lokaalit miehet ei tunnu kestävän luonteikkaita otuksia peräpohjolasta. Sen mä tiedän itsestäni, että mä en innostunu, muutamia poikkeuksia luukunottamatta, muista ulkkimiehistä. Mä tahdon natiivin puhujan, enkä mitään ontuvakielistä romeota. Ihan painajainen olisi, että päätyisin sellaisen kanssa suhteeseen, jolla on eri äidinkieli, ja yhteisen kielen osaaminen huonompaa, kuin minulla.

Ugh. Olen puhunut.