tiistai 22. helmikuuta 2011

Pikikset

Eilen mulla kavi Y kylassa. Jostain syysta varsinainen akti jai, ja keskityttiin enemman henkisen puolen kehittamiseen, ja tosi diippeihin keskusteluihin. Totesimme, etta meilla molemmilla on addiktio, nimittain internetti. Joulu-tammikuussa se vaikutti niin tasapainoiselta, ja jarkevalta. Y oli tehnyt paatoksia elamastaan, ja nyt se empiikin niiden kanssa. Ensin se sanoi rakastavansa asu tassa kaupungissa, eika tunne kotikaupunkiaan tarpeeksi suureksi. Myos sen rankat entiset kuviot, ja kaveripiirit kuulemma ahdistivat. Nyt se kaipaakin tata kaikkea. Yrittas nyt paattaa perkele. Yritan toki tukea sita parhaani mukaan, mutta se on ihan yhta mahdoton kuin minakin. Siita puheenollen, en ma ehka ookkaan ihastunut siihen. Tai ehka ihan vahan, koska meissa on niin paljon samaa. Nakisin meilla todella mukavan arjen yhdessa, koska meita kiinnostaa samat asiat, ja meilla on jopa samanlainen elamantyyli, tai no ei ota viinaa ollenkaan. Lisaksi sangyssa synkkaa. Se vaan muuttaa pois, eika etsi vakaa suhdetta edes minun, eika kai kenenkaan muunkaan kanssa. Ihan sama.

Ma olen havahtunut ymmartamaan, etta ma en tosiaan ole edes etsimassa suhdetta. Tajusin sen lauantai-iltana, kun kiihkeat kilpakosijat kavivat ahdistamaan. M:kin alkoi tilittaa jotain, etta joku sen frendeista oli kysellyt mun peraan, ja meidan suhteesta, ja han oli joutunut tunnustamaan, etta se coolia alaa opiskeleva mimmi oli hanet lempannut. M naytti niin murheen murtamalta, ja kanniselta kun se seposti kaikenlaista, mista en saanut selvaa puolestakaan. Puheesta paistoi kuitenkin ikava, ja viela olemassa olevat tunteet minua kohtaan. Auts, kirpaisi. Mutta vaikka se on ehka snadisti ryhdistaytynyt, niin ei meista ikina tulisi mitaan. Se on sydamessaan niin renttu, ja epaluotettava.

Ma saatan kuristaa F:n kun se tulee vastaan...Se oli mennyt jakelemaan mun puhelinnumeron sille tyypille, siis F:n kaverille joka kavi aivan kuumana minuun lauantaina, ja jonka viereen F yritti saada minua bileissa nukkumaan. Tama tyyppi sitten tekstasi eilen, ja tahtoisi tavata. Se on toisaalta tosi mielenkiintoinen, mutta jotenkaan mulla ei ole tarpeeksi kiinnostusta. Lykkasin viestiin vastaamista viisi tuntia, ja lahetin vastauksen, etta toivottavasti se selvisi toista sunnuntaina, ja voisihan sita vaikka kahvilla kayda. Se vastasi, etta on vapaana suurimman osan viikkoa, no kappas, sekin on tavallaan tyoton. Ma en ole vielakaan vastannut mitaan viestiin, vaikka se tuli jo illalla. Ma en tieda, etta mita ma vastaisin. Ma en jotenkaan jaksaisi ottaa uusia kuvioita tahan, kun tilanne K: kanssa on niin epaselva, ja tunnen jotain pienta K:ta kohtaan. Ja ihan rehellisesti sanoen, mua ei nyt inspaa tyottomat miehet, kouluttamattomat miehet, eika rahattomat miehet.

Kai tassa on joku sellainen ika nyt menossa, etta sita etsii turvaa, ja tulevaisuudennakymia miehesta. Onko se kasvamista, kun se kuuma rokkistara ei vaikutakkaan silta parhaalta vaihtoehdolta poikaystavaksi, vaan sita katselee koulutettujen, ja toissakayvien, ihan tavallisten miesten peraan? Ma luulen, etta ma olen kasvanut kohti aikuisuutta. Miehen (puhun nyt ihan yleisesti) teinityyliin jamahtanyt pukeutuminen, ja kapinnallinen teiniangsti asenne ei olekaan enaa se mita ma haluan. Ei se oo yhtaan coolia mun mielesta. Mun mielesta coolia on opiskella hyvaan ammattiin, tai sitten taiteilijaksi, ja yrittaa vaikuttaa yhteiskuntaan nailla vaylilla, eika vaan random sekoilulla ilman paamaaraa, hanttihommasta toiseen.

Ma tiedna hakevani ongelmia, ja kipeaa sydanta, mutta K poyrii mielessa vahan liikaa. Se on toimeentuleva, koulutettu, hyvannakoinen, ja se on ihan yhta luonnevikainen kuin minakin. Mutta onko se tunnevammainen? Ma niin tykkaan sen persoonasta, vaikka se ajaakin hulluuden partaalle. Miksi se olisi minusta kiinnostunut, kun se saisi kenet vaan niista kilteista, ja tavallisista tytoista, joita notkuu joka nurkalla? Ja jokainen niista huolisi myos K:n. Miksi se haluaa kuitenkin nahda minua, Almaa, laaninpatjaa, sienen tavoin juovaa, oikeasti hullua suomalaista? Mun jutut on outoja, ja olen tunnustanut valehtelevani toisinaan. Oon ma joskus ihan kiltti, ja mukavakin. Hehe.

Mua ahdistaa ihan sikana vastata yhtaan mitaan sille F:n kaverille. Yhta paljon ahdistaa jattaa vastaamatta. Ma en toisaalta antanut ymmartaa mitaan lauantaina. Voihan sita kerran kahvilla kayda. Ma en ole yhtaa se persoona mita se luulee mun olevan.Se vaikuttaa aivan liian kiltilta mun vierelle, eika tieda mitaan mun kaksoiselamasta. Argh.

Oikeasti minua ahdisti kaikki miehet silloin lauantaina. K:n kanssa vietetty sunnuntai ilta oli tosi ihana, ja seksi oli parasta ikina. Seksi Y:n kanssa maanantaina ei tuntunut miltaan, ja taman uuden kilpakosijan viesti ahdisti. Mitahan tasta voisi paatella? Joko olen lopen kyllastynyt useamman miehen pyorittelyyn samaanaikaan, tai ma olen ihastumassa, tai olen saanut yliannostuksen?

Ainiin, irtisanoin mun nettideittisopimuksen. Joku viisi paivaa jaljella, ja sitten se on ohi. Eiks taakin kerro jonkinlaisesta kyllastymisesta?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti