perjantai 25. helmikuuta 2011

Perjantai, voisko joku painaa jarrua??

Mun oli pakko perua ne treffit sen F:n kaverin kanssa. Tänä iltana olis ollut, mutta mulla ei yksinkertaisesti ole mitään fiilistä. Varsinkin kun verenvuototauti yllätti heti aamusta, ja nyt alkaa vasta olemaan sen verran särkylääkkeillä doupattu, että kykenis liikahtamaan keittiötä kohden, ja laittaa jotain syötävää. Olen kitunut mun armaassa nojatuolissa aamu kymmenestä asti, nälässä, ja tuskassa. Näitä tilanteita varten se mies olis ihan kätevä. Tosin ei miehestä mitään iloa nyt olis ollut, koska oli perjantai aamu, ja mies salettiin töissä. Tai se mun unelmamies on ainakin perjantai aamuisin töissa. No ainakin olis joku kelle vois vinkua tuskaansa vaikka tekstareilla, ja kun armas uros palautuisi töistä, niin se tietenkin toisi mulle tukkupakkauksen suklaata, ja pitaisi kainalossa sohvalla loppuillan. Niin, ja sit mun ei tarvis kokata, vaan tilattas pitsaa. Mut hei, on tää sinkkunakin oleminen ihan kivaa. En ainakaan räjähdä kenenkään silmille, eikä tarvitse tapella kenenkään kanssa. Opin samalla tuntemaan itseni erittäin hyvin, kun kukaan toinen osapuoli ei vaikuta mun mielialaan, vaan saan täysin puolueettomoman kuvan fiilikistäni kuukauden eri vaiheina. Jokaisen pitäisi oikeasti kokeilla asua yksin ainakin sen puoli vuotta. Sen jälkeen tuntee itsensä niin paljon paremmin, ja väitäisin osaavani käsitellä niitä ärtsyjä fiiliksiäni parisuhteessakin paremmin, kun tietää, että mistä ne kumpuaa.

Ny pitäs laittaa itsensä kasaan, ja lähteä asioille. Pelkään vaan, että uusi kouristus iskee kesken reissun. Hrrr. Jotenkin ollut tuuria viimeaikoina, että aina nää alkaa vapaapäivänä, ja järkyttävä tuska on ihan vakio kamaa nykyään. Kiva olis lähteä töihin tässä kondiksessa, tai kouluun. Puhumattakaan siitä, että tää alkais kesken päivän. Mä olisin just niin törkeä, että lähtisin kesken himaan. Pitäs varmaan käydä keskustelemassa lekurilla. Jos nyt ens perjantaiksi sais ajan, niin voi ottaa kaikki testit sit kanssa samalla.

Viimeisten nettideittailupäivien kunniaksi lähestyin kolmea kiinnostavaa miestä sähköpostitse. Voipi olla, ettei yksikään vastaa, mutta ainakin yritin vielä viimeisen kerran. Eipä nuo ukot nyt tosiaan edes niin kiinnosta just nyt. Tai no joo, mutta ei esiinny mitään sairasta epätoivoa mun touhuissa.

Tästä viikonlopusta pitäisi tulla rauhallinen. K:sta en tiedä mitään, enkä kysy. Y on kotikonnuillaan, enkä muutenkaan olis panokunnossa, ja muut mieskuviot ovat rauhoittuneet. Pelilauta näyttää kiva tyhjältä vaihteeksi. En meinaa mennä ulos tänä viikonloppuna, vaan meinaan hartaasti säästää rahaa kuukauden päästä olevaan ulkomaanmatkaan, ja muutamaan muuhun trippiin mitä meinaan kesällä totetuttaa. Jostain se säästäminen on aloitettava, tää viikonloppu vaikutti just hyvältä.