perjantai 18. helmikuuta 2011

Miten taas voi olla perjantai?

Vitsi nää vikot menee vauhdilla. Mutta kohti kesää mennään! Paljaita sääriä, aurinkolaseja, mansikoita, sateen tuoksua, istumista puistossa sydänkäpys...hetkinen, eihän mulla sellaista ole. Got the point anyway. Ah, mun pitääkin vältellä noita puistoja, kun en kestä katsella kuolaavia pariskuntia. Toisaalta on hauskaa vetää muotojani imartelevat kuteet päälle, ja käydä häiritsemässä puistokuolaajien parisuhteita blondit kutrit liehuen, kun äijät kuitenkin aina tuijottaa. Hehe. Näitä toimia ennen mun pitää kuitenkin suorittaa tämä lukukausi, miettiä mun matkasuunnitelmat kevätkesälle, ja keksiä, että mistä revin rahaa kesällä, kun kela sulkee hanansa. Jostain pitäisi löytää edes lähelle täydet tunnit kesäksi. Omasta puljussa se saattaa onnistua, mutta siellä on about kaksisataa muutakin osa-aikaisena työskentelevää opiskelijaa, että miksi mä olisin muka etuoiketettu lisätunteihin ennen muita. Tai no mullahan on talentii, ja visioo, ja oon ihan hemmetin hyvä tyyppi. Ja jos yhtään auttaa, niin voin ottaa joltain vaikka suihin. Tarvitsen rahaa kesällä. Piste. Viime kesänä oli ihan sama keissi. Ajoin entisen pomoni varmasti hulluuden partaalle, kun kuljin sen perässä, ja märysin lisätunteja joka vuoron aikana. Haa, mut nythän mä keksin. Koska olen vaihtanut osastoa, niin mulla on silti läheiset suhteet vanhaan jengiin. Ja ne salettiin kaipaa mun aurinkoista sekoilua..Pitää alkaa lämmitellä vanhaa pomoa. Sit jos se ei lämpeä, niin eikai auta muu kuin marssia paikalliselle sossunluukulle. Tätä vaihtoehtoa en ole edes aikaisemmin tajunnut. Mä taidan kuitenkin olla oikeutettu sosiaalitukeen, koska olen täällä hengaillut kohtalaisen kauan, ja mulla on kuitenkin työpaikka. Hah, elämä pelastettu. Ehkä ei ole muutenkaan niin kovin terveellista alkaa miettiä kesän taloudellista tilannetta helmikuussa...Tai ehkä se on just hyvä aika miettiä sitä. Onneksi muistin tuon sossun, ja voin ehkä haudata myrskyisät visiot kesän talousdisasterista. Sitäpaitsi mulle sopis oikein hyvin osa-aikatyö kesällä, ja loput rahat sossusta tekemättä mitää. Sit voisin toteuttaa itseäni paremmin läpi kesän, kun aina ei tarvitse olla töissä. Tää kuulostaa jo liian hyvältä!

Eilen olin tekemässä kierrosta duunissa. harpoin reipasta vauhtia, ja kiinnittäen huomiota ainoastaan minua liikuttaviin asioihin, en siis katsellut ihmisiä ympärilläni ja näin. Päätin kuiten kurvata vasemmalla aivan yllättäen. Tämä osoittautui kuudennen aistin tekosiksi. Kun olin muuttanut kurssini, vilkaisin ihan ohimennen vielä oikealle, suntaan jonne olin alunperin menossa. Ja mitä tihrusilmäni näkevätkään. F, ja sen nainen! F ei katsonut minua sen sekunnin aikana kun vilkaisin sinne oikealle. Mutta F:n ilme puhui paljon, sellainen väkinäinen, vähän ahdistunut hymy, tosi vaikee selittää, mutta sellainen alintuneen ahdistunut, ja pää vähän kumarassa eteenpäin.. Se oli ihan varmasti nähnyt minut ennen käänöstäni. Toivottavasti se ei kuvitellut, että käännyin sen takia, kun näin ne. En mä nyt ehdoin tahdoin halua niiden reitille eksyä, mutta käännökseni oli täysin alitajuinen.

 Juttelin F:n kanssa keskiviikkona töissä. Se yritti hakea kontaktia tosi paljon, mutta meikä vaan teki hommia. Lopulta se sitten tuli itse juttelemaan. Tämä oli siis eka juttukerta sen parisuhde uutisen jälkeen. F ihan selvästi haisteli ilmaa, että olenko mä jotenkin järkyttynyt. Yritä siinä sitten pitää erossa se, että aloitin jääkauden jo aikasemmin siitä, että se alkoi seurustelemaan. Olin viileän asiallinen, mutta tuntui hassulta puhua sen kanssa, kun tuntui, että pitäs sanoa jotain sen uudesta suhteesta. En keksinyt mitään kommentoitavaa, ja vaikutin varmasti pettyneeltä vaikka en edes ollut. Tilanne oli oikeesti tosi perseestä, mutta keveni alun kankeuden jälkeen hieman. Mutta niin, eilen sitten pakenin perimmäiseen nurkkaan, etten vahingossa ajaudu niitä vastaan uudestaan. Onnistuin välttämään tämä parin jälleennäkemisen. Score. Ja vältin myös F:n näkemisen. Luulen, että sitä ehkä nolotti. Jos se misu oli vaan työntynyt kiertelemään sinne väkisin, kun ei osannut arvata, että F:llä on entinen hoito/hoitoja töissä. F on kyllä aivan hemmetin kiero otus. Äh, tajusin jotain siitä viimetönä, mutta unohdin sen aamuun mennessä. Se on epärehellinen kusipää kuitenkin, näin tiivistettynä.

K:n kanssa olen vaihdellut viestejä, oikeastaan päivittäin edes yhden. Aihepiiri on kyllä alapää vaikutteista. K valitteli säkkiensä olevan täynnä. Pistin takaisin, että sen pitäsi löytää joku upea nainen jeesaamaan niiden kanssa. Se vastasi, että niitä upeita naisia on vaikea löytää. Minä vastasin, että koska se on nähnyt sellaisen viimeksi, mihin se vastasi, että silloin, kun minä olin viimeksi yötä. Oh well. En vaan yhtään tiedä, että haluaako se vaan panokaveria, vai onko se muutenkin kiinnostunut. Se kyllä sanoi silloin kaksi viikkoa sitten meidän uudelleenlämmittely treffeillä, ettei se haluaisi tavata minua jos olisin tylsää seuraa. Että mitä ilmeisemmin se tykkää minusta myös sängyn ulkopuolella. Toivottavasti en ryssinyt mitään nyt. Se vonkasi sellaista multa, mitä en mielelläni sängyssä tee. Pyysin jotain vastapalvelukseksi. Se ehdotti toista sellaista asiaa mistä en nyt hulluna tykkää. Ok, tää kuulostaa nyt vähän lapselliselta, ja romanttiselta höpinältä, mutta toivoin salaa, että se olisi halunnut viedä mut syömään tai jotain muuta ei seksiin liittyvää. Mulle tuli vähän hämmentynyt olo, varsinkin siksi kun en kehdannut sitten enää itse ehdottaa mitään tällaista. En tosiaan yhtään tiedä, että mitä se minusta haluaa. Olisi vaan siistiä tehdä jonain muunakin kuin apuna mällin irrottamiseen. K on vahva persoona, kuten minäkin. Mä tiedän, että en pysty suhteeseen hiljaisten hissukoiden kanssa. K:ssa olisi potentiaalia, mutta kun en osaa yhtään sanoa, että mitä se musta haluaa. Mä en tahtoisi kaiken pyörivän vaan seksin ympärillä, vaikka diggaan sitä harrastaa. Sitä olen miettinyt, että voiko sellaisesta seksipohjaisesta deittailusta ikinä syntyä mitään vakavampaa. Jos herran alkuperäinen kiinnostus on vaan seksi, niin muuttuuko se ikinä välittämiseksi toisesta romanttisessa mielessä.

Tuntuisi hölmöltä ehdottaa jotain kävelylle menoa, tai illallista, jos toinen  onkin vaan pilden perässä. Kysymys varmasti ahdistaisi tätä toista osapuolta. Mutta mistä minä tiedän, että jos sillä on samoja ajatuksia, mutta ei uskalla kysyä, koska ajattelee minun olevan joku nymfo syöjätär, joka vaan himoaa melaa mekkoon joka mutkassa. Miten tämmöisen asian voi ottaa puheeksi ilman toisen ahdistamista? Minusta itsestäni tuntuu, että mun pitää saada tietää se tarkka tilannekuvaus, molemmilta näkökanteilta. Sen perusteella voin sitten kartoittaa tulevaisuudennäkymät, ja uhkatekijät, ja päättää, että sotkenko sydäntäni kyseiseen yksilöön.

Miehet ei varmasti mieti tällaisia. Ne antaa mennä omalla painollaan. Ja kuten K sanoi, että se ei haluaisi tavata minua, jos en olisi kiinnostava nainen. Se ei ole ongelma, vaan meidän intressit parisuhteesta, ja ehkä vähän se, että kuinka K kohtelee minua seksiobjektina, vaikka se onkin herramies käytökseltäänn muuten. Sängyssä se ei sitten olekaan kovin kiinnostunut minun mielihyvästäni, mikä ei toisaalta haittaa minua, kaikki aikanaan. Olen hitaasti lämpenevää sorttia kuitenkin. Taas näitä miesten, ja naisten eroja, mutta mua ärsyttää suunnattomasti se, ettei se voi vastata viesteihin reippaasti. Ja ylipäätänsä kysymyksiin. Mä en vieläkään tiedä mun kaulahuivin kohtalosta. Kai se on sen luona sitten..On olemassa miehiä jotka vastaavat viesteihin nopeasti, varsinkin jos ne ovat kiinnostuneita. Tulee sellainen olo, että tässä pidetään hullua jännityksessä, ja "varalla" tai "stand-by" moodilla. Mä taidan olla kusipäämagneetti. Taidan olla kusipää itsekin, ainakin vähän.

No joo. Mä en vieläkään tiedä, että nähdäänkö me K:n kanssa tänään. Jotenkin oletan, koska siltä puskenut näitä eroottispainotteiia viestejä keskiviikosta lähtien. Aamulla se laittoi viestin, ja yllättäen ei ole mitään vastausta kuulunut. Olishan se ihan siistä tietää, että onko mulla illalla menoa, vai käynkö täydentämässä viini-, herkku-, ja ruokavarastoni, ja uppoudun nojatuoliini koulutöiden pariin. Vedonlöynti pystyyn, että miten tässä käy...

O.sta ei ole kuulunut mitään keskiviikkoaamun jälkeen. Kun lähdettiin eri suuntiin, niin vaihdettiin vaan pikainen suukkoa, ja se sanoi, että nähdään pian. Mä aistin, että tää "pian"  saattaa mennä samaan kastiin Herra A:n "pian"-määritelmät kanssa. Eli siis ei ikinä, tai ehkä kolmen kuukauden päästä. Mä luulen, että mä olin vähän liikaa O:lle, ja oltiin melko erilaiset sittenkin. Mä en meinaa tekstata sille mitään. Ottakoot yhteyttä jos kiinnostaa. Sitä taisi kiinnostaa vaan seksi. Viime lauantaiset viestit oli niin ällöttäviä jotenkin. "Mitä sul on päällä?" "lähetä kuva", "mun lempi leffa on se-ja-se", joka paljastuu vintage pornoksi, vaikka kysyin ihan yleisesti, että millaisista lefoista se tykkää. Sit on on ihan perkeleen hiljainen. Musta tuntuu, että annan Herran O:n vaipua unholaan, ellei se nyt tee jotain effortia sen eteen, että osoittaisi olevan muustakin kiinnostunut, kuin jyystämisestä. Meillä on liian vähän yhteistä.

Ei kai tässä muuta! Hyvää viikonloppua! Luulisin, että sunnuntaina voisi oll jotain kerrottavaa taas, kun huomenna on ne yhdet synttärit ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti