tiistai 22. helmikuuta 2011

Kun pitas opiskella, niinpa niin...


Jos sita vaikka kuitenkin kavisi jossain terapiassa kyselemassa, etta josko olisi jotain keskittymishairion tynkaa. En olisi yhtaan yllattynyt, etta syy opiskelujen vaikeuteen kautta historiani loytyisi ADHD/ADD:sta. En ma ihan terve tapaus kuitenkaan ole :D

Sovin sitten treffit F:n kaverin kanssa. Perjantaina olis sitten taman tapahtuman aika. Kiinnostaa ihan hullusti, not. Pitaa nyt olla kiltti, ja kohtelias ja kayda ees niilla yksilla treffeilla, ja katsoa sitten. Talla hetkella en vaan maalailisi mitaan kovinkaan ruusuisia kuvia niista treffeista. Ja suoraan sanoen en tosiaan jaksaisi mitaan vakavaa nyt. Ihan psyko tilanne toisaalta, etta itse tykkaan metsastaa kaikkia kusipaita, ja kun joku oikeasti kiva, ja

hyvasydaminen tyyppi on hiton kiinnostunut minusta, niin se on mulle ihan turn off. Ma tykkaan metsastaa kaikkia mahdottomia otuksia selvasti. Vahan kuin jollain dinosafarilla olis. Se F:n kaveri kelailee musta ihan jotain sellaista selvasti mita ei ole olemassakaan. Ma niin tiedan, etta mun persoona rusikoisi sen ihan mustelmille, jos jotain suhdetta edes yrittaisi. Ja edelleenkin, mulla on ne standardit miehelle. Pinnalliset juu, mutta mulla on aikaa etsia. En jaksaisi kuluttaa aikaa minkaan tyottomien "amisten" kanssa. Lisaksi tama mies on juuri eronnut, ja ma en kylla ala miksikaan laastariksi mika pitaa kiireesti hommata eron jalkeen ponkittamaan omaa markkina-arvoa. Ma niin kuristan koko F:n. Se tyyppi jotenkin niin etoo lauantain jalkeen.

Ma meinaan pitaa paan niin kylmana perjantaina, enka suostu mihinkaan sankyseikkailuihin. Ma niin tiedan, etta on on kertonut kaverilleen, etta meikalta lohkeaa helposti kelle vaan. Ja mikas sen mukavampaa, kun toinen on juuri eronnut, ja pildea vailla. Treffien jalkeen otan natisti etaisyytta, ja kerron, ettei nyt natsaa. Ellei se sitten iske metrin halolla, mita epailen suuresti.

Etta nain. Ei mulla muuta.