lauantai 26. helmikuuta 2011

Kaunis päivä

En mä voi läpeensä paha tyyppi olla. Kyyläilen F:n touhuja fb:sta, ja mä tunnen oikeasti vilpitöntä iloa, että sillä on ilmeisen mukava, ja älykäs tyttöystävä. Onneksi sen mimminkin profiili on avoin, että stalkkailu on lapsellisen helppoa. Ihana nähdä onnellisia ihmisiä, rakkautta, hymyjä. Olen sen huomannut itsessäni jo aikaisemmin, että en jaksa kantaa kaunaa kenellekkään, ja haluan muille yleensä vaan hyvää. Yhtään sellaista tyyppiä ei tule mieleen, jolle toivoisin mitään pahaa, tai mulla olisi syytä olla kiukkuinen. Mä en oikeasti vihaa, tai edes inhoa ketään. Semmoset oudot, ja vastenmieliset tyypit lähinnä naurattaa, ja niiden touhuja on kiva seurailla. Esimerkiksi töissä on pari niin ihmeellistä tyyppiä, jotka ei edes ikinä moikkaa. Itse hymyilen suurimman osan aikaa kaikille, ja moikkaan iloisesti. Nää tyypit vaan paahtaa mutinan saattelemana ohi. Mä vaan jatkan hymyilyä, ja mietin, että mikä niiden elämässä on pielessä, kun pitää aina olla naama norsun veellä. Liian vähän munaa, väärä ruokavalio, huono itsetunto, leipääntyminen rutiineihin...En tiedä.

Huomasin tässä keväsiten päivien alkaessa nuuskivani kadulla partavesiä, ja jos vaikka joku uros istuu bussissa eteeni, niin ihan hävettää nuuskutella hajusteen aromit esiin. Yritän tehdä sen silleen hienovaraisesti, etten ala rööttäilemään siinä seläntakana mitään. Toisinaan kadulla kärsääni leijuu ihan tahtomattani jokin tuoksu mikä muistuttaa jostain entisestä hoidosta. Onneksi en yleensä osaa yhdistää tuoksua, ja tyyppiä. Pää voisi olla pienenesti enemmän sekaisin. Mä luulen, että mä en yritä haistella sitä keinotekoista tuoksua, vaan sitä ihan ehtaa miehen hajua. Nenän höristäminen tulee niin selkärangasta, kun joku kuuma hunk (tai no ei tarvii ees olla kuuma, vaan voi olla ihan nuori kolli, tai vanhempi pukumies, tai no nämähän kuumia kanssa, unohtakaa...) kävelee läheltä, että tän on pakko olla joku primitiivireaktio. Mun vartalo yrittää kai kertoa, että alkais olla hyvä hetki lisääntyä. Ilmeisesti mun luonnolliset vaistot eivät kuitenkaan usko parisuhteeseen yrittäessää ohjata minua valitsemaan joku hyvä geeninen yksilö. En mä nyt yksin ala kersoja tekemään, vaikka tuoksuis kuinka hyvältä joku. Mutta sellaista ihan kevyttä vauvakuumetta mulla. Mulle tuli töissä juttelemaan niin suloinen pikkutyttö, että minä, suurin lapsien karsastaja, olin aivan myyty. Se oli tosi oikeasti ihana, reipas, ja kohtelias. Mun oma kersa olis kuitenkin sellainen tyypillinen takkutukkainen, taikinanaamainen murjottaja. Pitää vissiin sittenkin valita etelän mies, että saa tummia, ja kauniita mukuloita. Tai punapää, niin syntyy söpöjä pilkullisia Harry Potter-ipanoita. Kasvattaja minä olisin varmasti ainakin laadukas. Öhöm.

Sorruin tekstaamaan K:lle eilen illalla, ihan selvinpäin ollessani. Se vastaili melko nopeasti. Väisti taas kysymyksiä, ja jätti vastaamatta viimeiseen viestiini.  Silloin ihan aluksi kun nähtiin, niin se oli kyllä jotenkin erilainen, ja sitä kiinnosti muukin minussa, kuin pillu. Jos se nyt vielä vastaa joskus jotain, niin olisi ihan hauska jutella vähän vakavamminkin. Ei nyt mitää ripustautuvaa avautumista, mutta silleen kepeästi (aika utopistista). Mä ihastun aina mahdottomiin tyyppeihin. Niin, mä olen ihan vähän ihastunut K:n, ja musta tuntuu, ettei sitä kiinnosta, kuten aluksi. Kai mun pitäsi jotenkin näyttää sille, että mä olen kiinnostunut siitä muistakin syistä kuin tuhdin pankkitilin, ja muhkean mulkun takia. Mä viihdyn sen seurassa, se saa mut nauramaan, ja siinä on vastusta mun haastavalle persoonalle, se on hyvännäköinen, eikä hullumpaa seuraa sängyssäkään. Argh, nyt mä kiellän itseltäni sille viestittelyn. Jos silläkin on sama piirre, että kun joku on kauheasti perässä, niin ei kiinnosta. Silloin aluksi mä en juuri tekstaillut sille, vaan K piti yhteyttä. Myös sen kolmen viikon jälkeen, mitä se oli mulle suuttunut. Nyt pitäydyn aivan hiljaa, ja luulen, että se taas ottaa yhteyttä. Tai sitten ei. En tunne sitä yhtään hyvin. Tammikuussa se sanoi jotain, että sillä on joku säätö mikä ei vie minnekään. Ja mulla oli F kanssa, ja Y, ja P silloin. Sanoin, että mullakin on jotain juttua, mikä ei vie minnekään. No, mulla ei ole enää mitään säpinää muilla tahoilla. Sen tilanteesta en ole yhtään varma. Jotenkin vaikuttaisi, että sillä on menossa jotain, koska se on niin leväperäinen noiden viestiensä kanssa, ja muutenkin kuulumisten kertomisen kanssa. Olen oikeastaan aivan varma, että se tapailee jotain muutakin. Ihan vähän pistää sydämeen, koska tiedän jääväni kakkoseksi jos oikeaa tyttöystävää a ollaan hakemassa. En ole edelleenkään ihan ideaalein otus siihen hommaan, koska lopulta ne miehet valitsee sen kiltin tytön, jolla on suht nuhteeton tausta. K tietää liikaa minusta, että voisin olla vakavasti otettava.

Onneksi kaikki vaihtuu nyt. Tänäänkään en meinaa juopotella, vaan meinaan herätä aamulla aikaisin ja suunnata kirpparikierrokselle. Nautin tänä iltana leffasta, ja pakastemarjoista. En meinaa panna kenenkään kanssa pitkiin aikoihin, paitsi ehkä K:n ja Y:n, mutta en siis muiden kanssa. Säästän rahaa, ja nautin elämästä. Äh, heti pyörrän puheeni. Tekis kyllä mieli hakea pari siideriä. Voi olla, etten pysy tiukkana. Mutta jos vaan kolme? Jossain vaiheessa miehen etsintää jatkaa Alma, jonka lähihistoria on nuhteeton, ja mahdolliset taudit on tiedossa, ja hoidossa. Eli jos perjantaina pääsen testeihin, niin kaksi viikkoa siitä, ja voin tuntea itseni joku saastaiseksi lutkaksi (nykyinen tila), tai nousta selkä suorana jatkamaan seikkailuja. Nyt on kuitenkin aika himmailla vähän.

Hauskaa viikonloppua!!

Raporttia seuraa, jos jotain tapahtuu vielä tänään. Veikkaan ettei :)