lauantai 12. helmikuuta 2011

Hyvä fiilis

Olen tässä kelaillut vaihteeksi omaa elämääni, ja sitä, että mitä on oikein etsimässä. Tiedostan sen, ettei tämä tilanne voi oikein jatkua, että treffailen useampaa miestä samaan aikaan. Jossain vaiheessa tulee väkisinkin sormille, ja huomaan olevani taas yksin, ja vapaa kaikista siteistä. Mitä minä haluan? Mitä minä halusin tasan vuosi sitten? Nyt haluan muka parisuhteen, ja vuosi sitten tahdoin palavasti kyseisestä instituutiosta ulos. Ihminen ei ole koskaan tyytyväinen. Oikeastaan tilanteeni on erittäin ideaali  nyt. Miehet eivät oletettavasti tunne toisiaan, ja opiskelu, ja kouluhommat kelpaavat aina alibiksi, jos tarvitsee alkaa selitellä omista menemisistään. Samalla ympärilläni häilyy mystisyyden verho, koska mulla on niin vahvasti oma, ja itsenäinen elämä. Miehet ovat keskenään erilaisia, ja saan sitä mitä jostain syystä kovin kaipaa, eli erilaista huomiota eri miehiltä. Mielestäni on jännää, että näin voimakkaasti haen huomiota, vaikka tiedän arvoni, enkä häpeä itseäni mitenkään. Olen kyllä aina hakenut huomiota eri tavoin, ja diggaan olla keskipisteenä. Olen myös aina tykännyt miehistä vähän liikaa. En tiedä, että miksi. Ehkä mä tarvitsen miesnäkökulmaa mun elämään. Hehe. Ja mitä pahaa siinä on, että joku tykkää miesten seurasta. Lisääntymistä vartenhan täällä pallolla vaelletaan, ja flirtti piristää aina.

Olen alkanut tiedostaa, etten tosiaankaan ole valmis parisuhteeseen. Mun käytös on muuttunut kovasti vuodessa, ja uskoisin, että en pysty olemaan uskollinen suhteessa enää. Ajatus parisuhteesta järkyttää siksi, että menettäisin vapauteni tehdä, ja mennä, seikkailla. Mua hajottaa ajatus siitä, että kökkittäisiin vaan jonkun kämpillä. Eihän alkudeittien jälkeen enää kukaan käy missään, vaan jumittuu jaetun sipsipussin kanssa sohvalle. Mä oikeasti rakastan elämääni, ja sinkkuilua, mutta rakastan myös hengailla miesten kanssa, harrastaa seksiä, flirttailla. Nämä asiat vaan usein johtavat tunteiden heräämiseen jommalla kummalla, ja vapaus vaarantuu. En haluaisi kuitenkaan loukata ketään. Mä en itse enää usko salamarakkauteen, vaan luulen, että rakkaus voi kehittyä vähitellen, kun toisen tuntee deitti deitiltä paremmin. Salamarakkaudessa on vain huonoja puolia. Tai no sillä saa euforisen olon, joka päättyy useissa tapauksissa nihkeeseen darraan. Salamarakkaus on vähän huono ilmaisu, ehkä salamaihastuminen on parempi.

No joo, se näistä pohdinnoista tällä erää..

Olin K:n luona yökylässä, ja jälleen kerran nauroin suurimman osan illasta. Se on niin nasta tyyppi. Tosin aika itsekeskeinen, ja tietyllä tavalla vaativa tyyppi, mutta olenhan mä vahva itsekin. K on herrasmies, tosin vähän irstas sellainen, mutta  kohtelee naista hyvin. Se ei kainostele yhtään sanoa, että mitä sillä on mielessä, ja yhdistettynä mun moottoriturpaan me saadaan oikein mielenkiintoisia keskustelu aikaiseksi ihan mistä tahansa. Jotain outoa siinä kyllä on, mutta luulen, että outoudella on tekemistä sen pursuilevan egon kanssa. En kyllä pane yhtään pahakseni, että noutaa, ja palauttaa minut autolla kotivelle, ettei mun tarvitse liikauttaa sievää ahteriani kuin portaat alas. On muuten jännä, että olen viimeaikoina tavannut hitosti perse-miehiä. Luulin, että tissi-miehiä olisi enemmän, mutta ei, jengi ylistää kuorossa mun kankkua, ja mä en tiedä, että miten pitäs olla. Olen aina pitänyt rinnoistani enemmän, koska perse on "iso", ja ikä alkaa näkyä sellarina. Pitää alkaa varmaan trimmaamaan pyrstöä kiinteämpään muotoon, että voisin itsekin sanoa tykkääväni siitä, mutta toisaalta äijät tykkää siitä juuri tällaisena "hieman" hyllyvänä.

Yksi asia mikä jännittää on kulman takana kurkkiva Ystävän päivä. Vielä ei ole treffikutsuja sadellut, ja oikeastaan tunsisin suurta helpotusta, ettei kukaan kutsuisikaan mihinkään. Y tuskin kutsuu, koska olemme ystäviä ilman romantiikkaa. Mutta O, ja K voisivat. Musta kyllä tuntuu, että K saattaa mennä Y:n kanssa samaan pinoon, Ystäviä, tietyin eduin, mutta katsotaan nyt. Se on sellainen tyyppi, että ei se haluaisi nähdä, jos ei sitä yhtään kiinnostaisi. Se sanoisi suoraan, jos vain seksi maistuu, muttei se jaksa kuunnella mun juttuja, ja ei haluaisi enää nähdä. Äh, katsotaan nyt, K kyllä kiinnostaa minua, mutten uskalla olla kovinkaan aktiivinen, koska pelkään torjuntaa, ja näyttäväni epätoivoiselta. Jos en ole aktiivinen, niin se voi kässää väärin mun intressit, ja että olen vain sen rahapussin, ja monsteri-melan perässä. Ja mitä O:hon tulee, niin se vaikuttaa kevyesti kummalliselta. Kyselin siltä eilen kuulumisia, se vastasi, mutta jälleen kerran jätti vastaamatta minun viimeiseen viestiini. Tänään ei ole kuulunut mitään. Katsellaan nyt. Mun kuviot, ja miesasetelmat saattavat muuttua vielä moneenkin kertaan, ja en voi näistä kenestäkään puhua mitenkään varmoina nakkeina. Sekä K, että O saattavat vaikka kadota minulta jäljettömiin tälläkin hetkellä. He saattavat päässään pyöritellä, että kuinka Alma on niin rasittava, ja etteivät koskaan ota enää yhteyttä.

Mä uskon nykyään mitä tahansa kenestä tahansa, ja en tosiaankaan luota enää yhtään keneenkään. K mua oikeastaan kiinnostaisi oikeastikin, mutta yritän olla hullaantumatta, etten satuta itseäni rakentamalla mitään epätodellista päähäni. Kun en edelleenkään oikein tiedä, että tapaako se minua ainoastaan seksin vuoksi, vai voitaisiinko me tehdä jotain muutakin. En uskalla ehdottaa, mutta sittenpähän ainakin tietäisin, että mitä se miettii. Toisaalta en halua ryssiä mitään alkamalla kysellä ahdistavia kysymyksiä meidän suhteen laadusta. Aika varmaan näyttää. Eikä mulla nyt ole parempaakaan tekemistä, joten kivahan sitä on nähdä..

Hah, Ystävänpäivä on maanantaina, ja mä olen luojan kiitos hikoilemassa jumpassa. Aih, ja oih, mun ei tarvitse stressata mitään pakko deittejä, vaivautunutta vilkuilua, ja media luomaa kuvaa koko riivatun päivästä. Ihan eri asia, jos olisi vaikka pitkässä suhteessa, mutta jotenkin jonkun tosi tuntemattoman tyypin kanssa kyräily jonkun pinkkien koristehörselöiden keskellä alkaisi vaan ahdistaa. Mä en siedä oikein mitään kaupallista, enkä stereotypioita siitä, että kuinka joku hassu päivä tulisi viettää. Mä vaan vaivaannun.

Oliskos tässä kaikki? Alkaisi oleen. Mä saan viettää iltani aivan rauhassa kotona, koska sekä Y, O, ja K ovat kukin poistuneet kaupungista kotikonnuilleen. Ironista on, että mua panettaa aivan helvetisti.

2 kommenttia:

  1. Vitsi mä olen niin koukussa tähän blogiin! Vähän on samoja ajatuksia, ja tuntuu kuin sä eläisit sitä elämää, jota tavallaan haluaisin elää. Pyöritellä miehiä ja nauttia tai ylipäätään saada seksiä! Toisaalta tää blogi antaa ihan hyvää osviittaa siitä, ettei se välttämättä ole henkisestikään niin helppoa niiden kaikkien miesten kanssa.

    Ja allekirjoitan myös tuon, että kun on suhteessa haluais olla sinkku ja kun on sitten vapaa niin kuitenkin haluais jonkun miehen siihen, vaikka juuri vannoi, ettei ainakaan pieneen hetkeen seurustele! On tää niin vaikeeta...

    VastaaPoista
  2. Kiitos palautteesta :)

    Se riski tässä on, että tulee henkisesti turpaan, monilla eri tavoilla, ja syistä. En mä kyllä vaihtaisi mitään pois mitä olen kokenut. Ainoa haittapuoli on, että en oikeastaan usko kenen kään olevan enää vilpittömäsi kiinnostunut, vaikka tahtovatkin nähdä. Mun sydän on melkoisen kylmä nykyään, en enää ihastu helposti.

    :)

    VastaaPoista