keskiviikko 2. helmikuuta 2011

?

Kyllä tää elo vaan on koomista. Tai ainakin mun suupielissä nykii pikkaisen, vaikka uudet opiskeluhaasteet jähmettävät aina välillä. Pitäs keksiä aihe lopputyöhön, plus vääntää pari isompaa projektia, ja osallistua kurssille jonka opettajaa vihasin jo ennenkuin se ehti avata suutaan, ja esitellä itseään, tai kurssin sisältöä...tästä opin, että en enää koskaa tee kurssivalintaa intuitiolla ennen infoa, ja arvele, että eikai mikään taidekurssi nyt niin paha voi olla. Tämä ihan varmasti on painajaismainen. Ja kaikki tää noin kymmeneen viikkoon survottuna, niin ja siitä ajasta olen vielä viisi päivää matkoilla. Eli siis töitä pitäs tehdä perse hiessä, ja mieskuviot näyttäs taas levottomilta.

Olen tänään menossa treffeille nuoren pojan kanssa. Tai siis ikätoverini, mutta jotenkin se vaikuttaa niin junnulta kiinnostuksen kohteita, musiikkimakua jne myöten. Annan sille mahdollisuuden kuitenkin. Kauheeta, jos se on ihan kauhee, ja jää roikkumaan, ja sit sille pitää nätisti sanoa, että ei kiitos. Mä vihaan sitä, ja mielummin otan itse lapikasta käyttäytymällä tylysti, ja vähän törkeästi. Voihan se olla ihan kivakin, emmä tiiä, mulla on pahat etiäiset, vaikka tyyppi näyttää ihan coolilta kuvissa, ja tekstarit on olleet ihan järkeviä.

Eilen ajauduin chattailemaan yhden kiinnostavan oloisen tyypin kanssa deittisivuilla. Sillä oli kiire nukkumaan, ja se ehdotti, että voitaisiin tänään jutella lisää. Laitoin, et oon himassa aika myöhään, ja se ehdotti puhelua. Meitsi ei diggaa haastella vierailla kielillä ties minkä aksettihirviöiden kanssa puhelimessa, koska en kuule mitenkään kovinkaan hyvin, ja en nää suun liikkeitä. Olin juuri taipumassa siihen puheluun kuitenkin, kun se ehdotti treffejä. Eli siis, olen menossa perjantaina treffeille miehen kanssa, jota olen jututtanut noin vartin chatissa. Sen profiilistä saa oikein hyvän kuva, että millainen tyyppi se on, ja uskon, että meillä saattaisi olla jotain yhteistä. Ja chatti keskustelun perusteella hän vaikutti erittäin viisaalta mieheltä. Mutta perjantaina sen sitten näkee. Se on myös tosi pitkä, minua kahdeksan vuotta vanhempi ja kalju, että mulle kyllä kelpais. Toivottavasti en ole älyllisesti vajaa sen rinnalla. Sanoin sille, että olen hyvin herkkä, ja taiteellinen tapaus, ja elän aika pitkälti suunnittelematta, ja etsien uusia tapoja ilmaista itseäni. Se tosin jäi mainitsematta, että olen myös erittäin epäjärjestäytynyt. Johonkin miehiin tämä varmasti vetoaa (ei näköjään kovinkaan moneen, koska olen edelleen sinkku, lol), ja toiset juoksee karkuun, koska nuo kaikki voivat olla myös synonyymejä keskenkasvuisuudelle...tjaah.

Meinasin pyllähtää katuun, kun luin saamani tekstarin. Herra K kyseli varovaisesti kuulumisia, ja että ei kai mulla ole "hard feelings" sitä kohtaan. No miksi ois? Tiedän itsekin, että se viesti mistä se suuttui oli tosi paskamainen, ja hetken tunsin katumusta sen lähettämisen jälkeen. Olin oikeasti tosi yllättynyt, kun se laittoi viestiä. Mä en oo pitänyt siis mitään yhteyttä. Mullakin on ylpeyteni, ja näin. Ja se vaikuttaa aika kovapintaiselta kaverilta myös. Tekstailtiin sitten jonkin aikaa kuulumisia, ja jo viidennessä viestissä se "ehdotti", että sehän voisi auttaa minua opinnoissani, kun se tuntee biologian hyvin ;) Heitin takaisin, mutta miten bilsa auttaa mun alan opinnoissa...Ja se vastasi samalla linjalla jotain, että ottaa vaattensa pois, ja hengailee mun edessä niin, ja mä löydän keskittymiseni. Ok. Katsotaan nyt, että mitä sen kanssa tässä vielä käykään. Mä en ainakaan ollut se joka alkoi tekstailemaan ekana...Sen seura on kyllä hyvää, sopivan hauska, ja samalla itsenäinen tyyppi, ei mikään lapatossu.

Odotan noita perjantain treffejä oikeesti enemmän kuin parin tunnin päästä olevia. Mitä mä teen? Tekis mieli perua, mutten kehtaa, kun ollaan jos kolme viikkoa ainakin pidetty yhteyttä, niin pitää kai se tyyppi tsekata livenä.

Herra E laittoi myös kuulumisia. Lämmittely ex vaimon kanssa ei mennyt putkeen, se oli nähnyt tuhmaa unta minusta, ja se on konkurssissa. Ja mitähän sekin minusta nyt haluaa? Kun ei syksyllä kelvannut, kuin kaveriksi.  Eikä mua kiinnosta enää, kuin kaverina. No ehkä se tarvii ystävää, kun elämä kolhii...pitää katsoa, että jos jostain löytyisi vähän aikaa nähdä sitä.

Että semmosta huumoria elämään :)

Ah, unohtui ihan. Herra Y selvästi välttelee minua. Ei ole fb:ssa online, ollut moneen päivää. Deittisivulta katoaa heti, kun minä kirjaudun sisälle. Skypessä on kuitenkin online kokoajan, että on se koneella kuitenkin. Se on varmaan löytänyt jonkun terveemmän typykän sieltä deittipalstalta panolelukseen. Mä olin viimeksi niin kaamean kankean, ja hämmentynyt, että en yhtään ihmettele, että jos se on päättänyt vaihtaa. Mietin aikaisemmin tänään, että pitäskö tekstata, ja varmistaa, että kaikki se jauhanta siitä, että se pitää minua hyvänä ystävänä, ja välittää minusta oli paskaa. Ja motiivi minun ns. tukemiseen, ja sympatiointiin  oli tasan se, että se näki minun olevan todella herkässä tilassa, ja etsin hyväksyntää, ja läheisyyttä, ja sen varjolla suostuin ties mihin sängyssä, ja sen ulkopuolella, tosin olisin suostunut joka tapauksessa. Hyväksikäytön makua siis, kuten jo aiemminm kirjoitin. Hitto, kun ei ota selvää sen aivoituksista. Taidan kepeästi kysellä viestillä kuulumisia kuitenkin ;)