maanantai 28. helmikuuta 2011

Aamuja

On aamuja jolloin ei ajattele selkeästi. Esimerkiksi tämä aamu. Juuri kun olin intoa, ja keskittymistä puhkuen päättänyt alkaa taas treenamaan, että saisi reidet, ja orastavat selkäläskit aisoihin, niin mussutin sellaisia suklaapalleroita aamupalaksi. Viimeisen palleron kadotessa kitusiin iski hävetys. Ei se mitään, ei suklaata sitten enempää tänään. Sitten otin puhelimen käteeni, ja päätin lähettää K:lle pikkutuhman kuvan. Ei helvetti. No sinne meni kuva Almasta punaisissa pikkupöksyissä. Joko se pitää mua täysin retardina, tai sitten se käy aivan kuumana, mies kun on. Mua nolottaa tässä se kun tämä kalsonki keskustelu alkoi jo silloin perjantaina. Eilen se lähetti mulle viestin, missä se tiedusteli kalsonkien mallia. No ihan tavan pöksyt, minä en stringejä käytä, koska ne on saatanasta. Se vastasi olevansa hyvin pettynyt minuun. Toi on niin sen huumoria. Vastasin sille, että eiks ookkin kauheeta, ja mitenköhän tilanteen voisi ratkaista, etten olis so uncool. Sitten se ei vastannut enää mitään, ja nyt mä menin lähettämään sille aamukoomassa oudon kuvan! No toivottavasti se piristi K:n työpäivää vaikkei ne mitkään stringit olleetkaan...

Mä olen aivan varma, että pystyn vaikka mihin laittomaan, ja epänormaaliin aamuisin, mun aivot on niin krampissa. Muistan joskus havahtuneeni vessasta seisomasta, vesi juoksee hanasta, ja minä seison monttu auki tuijottaen peiliin. Laitoin hanan kiinni, ja menin pissalle, kuten oli ilmeisesti ollut tarkoitus. Mä en ole aamuihminen, ellei mulle ole vieressä joku awesome uros joka vähän halaa, ja paijaa hellästi, sen hegitys ei haise kissanpaskalle, ja se serveeraa mulle sumppia sänkyyn sillä välin, kun mä keräilen itseäni toimivaksi henkilöksi. Mä en arvosta sellaista aamuherätystä, että mua tökitään tahmaisella munalla selkään, ja kouritaan ilman lupaa. Mä tarvitsen aikaa herätä, ja parhaiten se onnistuu ylämainituilla kuviolla. Sen jälkeen kehrään, ja kujerran, eikä koomaraivarit yllätä.

Mun suosikki aamu sisältää makoilua pitkään, tai no jos ei oo darraa niin sitten voi nousta suht nopeasti. Sitten olis vuorossa vaikka joku ihana aamupala. Mulle riittää kyllä ruisleipä, vihanneksen, ja pari keitettyä munaa. Espressoa mukillinen. Sitten olis lämpösen suihkun vuoro, ja sen jälkeen saisin kaikessa rauhassa fiksaa mun tukkaa. Rakastan puhtaita hiuksia, niin tuoksua, kuin tunnetta. Tän aikana voisin miettiä jo vaatteita. Sitten kun kaikki olis reilassa olis tosi ihkua tarttua sen pitkän, ja komean uroksen käpälään(joka olisi siis miellään kalju, ja se pukeutuisi hyvin, siis se mies, ei se käsi, lol), ja hurauttaa vaikka vähän ostoksille, tai leffaan, tai kirppikselle, tai brunssille. Mutta toisaalta, tein kaiken tämän eilen, ihan sinkkuna. Tosin aamupala oli kaurapuuroa, koska en jaksanut pilkkoa tomaattia, ja espresso oli murukahvia, koska en jaksanut pestä pannua. Lisäksi mua ei kukaan hoputtanut vieressä, eikä huokaillut merkitsevästi. Kirppiskierros meni mukavasti, ja onnekkaasti. Vähän hymyilevät pariskunnat vitutti, mutta toisaalta mulla pauhasi ipodista sunnuntaihin sopivaa letkeää musaa, eikä tarvinnut mennä ryysiksessä kahden hengen voimin. Mä pärjään näinkin hiton hyvin. Eikä kukaan ainakaan vingu siitä, että mun vaatekaappi alkaa pursuamaan yli.

Ainoa harmi oli, että löysin todella siistin merkkipaidan. Yritin miettiä, että kelle miespuolisista tutuistani sopisi 4 x xl koko. Kaikki on enemmän tai vähemmän pienempiä kuin tuon. Ainoa tyyppi, kuka tuli mieleen oli Herra K (se on minua pidempi, muttei mikään metri heikki, mutta sen kroppa on aivan mielettömän lihaksikas, ja ne sen käsivarret...grrr), enkä sille kehdannut tekstata, koska oli muutenkin sen vuoro, ja olin juuri päättänyt olla viestittämättä. Siltä tuli viesti kuitenkin about tunti tästä  ;) Mutta anyway paita jäi ostamatta. Se olisi näyttänyt niin hyvältä K:n päällä. Grauh. Tosin mä epäilen, ettei sen uraohjus tyyliin oikein sopisi kirppiskamat, tai ainakaan niin, että se tietäisi vaatteen alkuperän. Se kertoi mulle, että yleensä se vie töissä käytettävät paidat pesulaan, ja silitykseen viikon jälkeen. Sitten se viikonloppuna hakee ne sieltä, ja sen ei tarvitse heilua silitysraudan kanssa ollenkaan. Mä tykkään sen tyylistä. Just niin bold ja cocky. Ja niin vitun ärsyttävä!

Viimeisen nettideitti illan kunniaksi mä cahttailin sellaisen tyypin kanssa jonka kanssa vaihdettiin joitain viestejä ennen joulua. Nyt se tahtoisi lähteä treffeille mun kanssa ensi viikonloppuna. Kysyin ihan suoraan, että onko se etsmässä suhdetta, vai pillua. Ei kuulemma kumpakaan. No just. Olipas helppo vastaus. Eli siis pillun perässä se on. Se sai mut jo raivon valtaan, kun se ei vastannut mun kysymyksiin, tai kirjoittanut oikein mitään itsestään. Kerroin omat motiivini, ja toiveet, herra ei mitään. Ja sitäpaitsi se on minua lyhyempi, että taitaa treffit jäädä väliin. Mä kerroin sille, että en jaksa tuhlata aikaa tyyppeihin jotka eivät ole tosissaan. Ei mitään responsia. Annoin kuitenkin mun anonyymin spostin sille. Tyyppi oli jotenkin niin hiljaisen oloinen, että treffeisä tulis disasteri, vaikke se väitti olevansa puhelias. No ei se ainakaan itsestään tykkää puhua. Ja se asuu tunnin junamatkan päässä, ja jos treffit olis mallia pubi, ja ilta, niin tosi vaikee arvata, että mihin se olis änkeemässä yöksi. Ensi viikonloppuna meinaan suorittaa lisää kirppiseikkailuja, ja nauttia orastavasta keväästä, ehkä jopa ilman alkoa, jälleen. Ellei nyt K tahdo tehdä jotain, niin mähän tottele heti. En mä oo säälittävä, vaan vähän ihastunut, olettavasti kyllä ihastunut ilman realistista toivoa, mutta menkööt. Kevään kunniaksi, vaikka lopulta tässä jutussa sattuukin, siis vielä enemmän kuin nyt. Vaikka kyllä K:kin jonkseenkin vaikuttaisi kiinnostuneelta, lähettihän se mulle jopa viestin itse ensin eilen. Tosin se ei vaikuta samanlaiselta, kuin ennen. Mitäpä sitä miettimään turhaan. Antaa ajan kulua :)

*edit* K vastasi, että se tuli housuihinsa. Kuva ilmeisesti palveli tarkoitustaan, ja toivon sen pitävän kiinnostusta yllä. Aika halvalla taas paan itseäni. No can do ;) Huomenna vois lähettää uuden "kuva-arvoituksen"...hihi.

lauantai 26. helmikuuta 2011

Kaunis päivä

En mä voi läpeensä paha tyyppi olla. Kyyläilen F:n touhuja fb:sta, ja mä tunnen oikeasti vilpitöntä iloa, että sillä on ilmeisen mukava, ja älykäs tyttöystävä. Onneksi sen mimminkin profiili on avoin, että stalkkailu on lapsellisen helppoa. Ihana nähdä onnellisia ihmisiä, rakkautta, hymyjä. Olen sen huomannut itsessäni jo aikaisemmin, että en jaksa kantaa kaunaa kenellekkään, ja haluan muille yleensä vaan hyvää. Yhtään sellaista tyyppiä ei tule mieleen, jolle toivoisin mitään pahaa, tai mulla olisi syytä olla kiukkuinen. Mä en oikeasti vihaa, tai edes inhoa ketään. Semmoset oudot, ja vastenmieliset tyypit lähinnä naurattaa, ja niiden touhuja on kiva seurailla. Esimerkiksi töissä on pari niin ihmeellistä tyyppiä, jotka ei edes ikinä moikkaa. Itse hymyilen suurimman osan aikaa kaikille, ja moikkaan iloisesti. Nää tyypit vaan paahtaa mutinan saattelemana ohi. Mä vaan jatkan hymyilyä, ja mietin, että mikä niiden elämässä on pielessä, kun pitää aina olla naama norsun veellä. Liian vähän munaa, väärä ruokavalio, huono itsetunto, leipääntyminen rutiineihin...En tiedä.

Huomasin tässä keväsiten päivien alkaessa nuuskivani kadulla partavesiä, ja jos vaikka joku uros istuu bussissa eteeni, niin ihan hävettää nuuskutella hajusteen aromit esiin. Yritän tehdä sen silleen hienovaraisesti, etten ala rööttäilemään siinä seläntakana mitään. Toisinaan kadulla kärsääni leijuu ihan tahtomattani jokin tuoksu mikä muistuttaa jostain entisestä hoidosta. Onneksi en yleensä osaa yhdistää tuoksua, ja tyyppiä. Pää voisi olla pienenesti enemmän sekaisin. Mä luulen, että mä en yritä haistella sitä keinotekoista tuoksua, vaan sitä ihan ehtaa miehen hajua. Nenän höristäminen tulee niin selkärangasta, kun joku kuuma hunk (tai no ei tarvii ees olla kuuma, vaan voi olla ihan nuori kolli, tai vanhempi pukumies, tai no nämähän kuumia kanssa, unohtakaa...) kävelee läheltä, että tän on pakko olla joku primitiivireaktio. Mun vartalo yrittää kai kertoa, että alkais olla hyvä hetki lisääntyä. Ilmeisesti mun luonnolliset vaistot eivät kuitenkaan usko parisuhteeseen yrittäessää ohjata minua valitsemaan joku hyvä geeninen yksilö. En mä nyt yksin ala kersoja tekemään, vaikka tuoksuis kuinka hyvältä joku. Mutta sellaista ihan kevyttä vauvakuumetta mulla. Mulle tuli töissä juttelemaan niin suloinen pikkutyttö, että minä, suurin lapsien karsastaja, olin aivan myyty. Se oli tosi oikeasti ihana, reipas, ja kohtelias. Mun oma kersa olis kuitenkin sellainen tyypillinen takkutukkainen, taikinanaamainen murjottaja. Pitää vissiin sittenkin valita etelän mies, että saa tummia, ja kauniita mukuloita. Tai punapää, niin syntyy söpöjä pilkullisia Harry Potter-ipanoita. Kasvattaja minä olisin varmasti ainakin laadukas. Öhöm.

Sorruin tekstaamaan K:lle eilen illalla, ihan selvinpäin ollessani. Se vastaili melko nopeasti. Väisti taas kysymyksiä, ja jätti vastaamatta viimeiseen viestiini.  Silloin ihan aluksi kun nähtiin, niin se oli kyllä jotenkin erilainen, ja sitä kiinnosti muukin minussa, kuin pillu. Jos se nyt vielä vastaa joskus jotain, niin olisi ihan hauska jutella vähän vakavamminkin. Ei nyt mitää ripustautuvaa avautumista, mutta silleen kepeästi (aika utopistista). Mä ihastun aina mahdottomiin tyyppeihin. Niin, mä olen ihan vähän ihastunut K:n, ja musta tuntuu, ettei sitä kiinnosta, kuten aluksi. Kai mun pitäsi jotenkin näyttää sille, että mä olen kiinnostunut siitä muistakin syistä kuin tuhdin pankkitilin, ja muhkean mulkun takia. Mä viihdyn sen seurassa, se saa mut nauramaan, ja siinä on vastusta mun haastavalle persoonalle, se on hyvännäköinen, eikä hullumpaa seuraa sängyssäkään. Argh, nyt mä kiellän itseltäni sille viestittelyn. Jos silläkin on sama piirre, että kun joku on kauheasti perässä, niin ei kiinnosta. Silloin aluksi mä en juuri tekstaillut sille, vaan K piti yhteyttä. Myös sen kolmen viikon jälkeen, mitä se oli mulle suuttunut. Nyt pitäydyn aivan hiljaa, ja luulen, että se taas ottaa yhteyttä. Tai sitten ei. En tunne sitä yhtään hyvin. Tammikuussa se sanoi jotain, että sillä on joku säätö mikä ei vie minnekään. Ja mulla oli F kanssa, ja Y, ja P silloin. Sanoin, että mullakin on jotain juttua, mikä ei vie minnekään. No, mulla ei ole enää mitään säpinää muilla tahoilla. Sen tilanteesta en ole yhtään varma. Jotenkin vaikuttaisi, että sillä on menossa jotain, koska se on niin leväperäinen noiden viestiensä kanssa, ja muutenkin kuulumisten kertomisen kanssa. Olen oikeastaan aivan varma, että se tapailee jotain muutakin. Ihan vähän pistää sydämeen, koska tiedän jääväni kakkoseksi jos oikeaa tyttöystävää a ollaan hakemassa. En ole edelleenkään ihan ideaalein otus siihen hommaan, koska lopulta ne miehet valitsee sen kiltin tytön, jolla on suht nuhteeton tausta. K tietää liikaa minusta, että voisin olla vakavasti otettava.

Onneksi kaikki vaihtuu nyt. Tänäänkään en meinaa juopotella, vaan meinaan herätä aamulla aikaisin ja suunnata kirpparikierrokselle. Nautin tänä iltana leffasta, ja pakastemarjoista. En meinaa panna kenenkään kanssa pitkiin aikoihin, paitsi ehkä K:n ja Y:n, mutta en siis muiden kanssa. Säästän rahaa, ja nautin elämästä. Äh, heti pyörrän puheeni. Tekis kyllä mieli hakea pari siideriä. Voi olla, etten pysy tiukkana. Mutta jos vaan kolme? Jossain vaiheessa miehen etsintää jatkaa Alma, jonka lähihistoria on nuhteeton, ja mahdolliset taudit on tiedossa, ja hoidossa. Eli jos perjantaina pääsen testeihin, niin kaksi viikkoa siitä, ja voin tuntea itseni joku saastaiseksi lutkaksi (nykyinen tila), tai nousta selkä suorana jatkamaan seikkailuja. Nyt on kuitenkin aika himmailla vähän.

Hauskaa viikonloppua!!

Raporttia seuraa, jos jotain tapahtuu vielä tänään. Veikkaan ettei :)

perjantai 25. helmikuuta 2011

Perjantai, voisko joku painaa jarrua??

Mun oli pakko perua ne treffit sen F:n kaverin kanssa. Tänä iltana olis ollut, mutta mulla ei yksinkertaisesti ole mitään fiilistä. Varsinkin kun verenvuototauti yllätti heti aamusta, ja nyt alkaa vasta olemaan sen verran särkylääkkeillä doupattu, että kykenis liikahtamaan keittiötä kohden, ja laittaa jotain syötävää. Olen kitunut mun armaassa nojatuolissa aamu kymmenestä asti, nälässä, ja tuskassa. Näitä tilanteita varten se mies olis ihan kätevä. Tosin ei miehestä mitään iloa nyt olis ollut, koska oli perjantai aamu, ja mies salettiin töissä. Tai se mun unelmamies on ainakin perjantai aamuisin töissa. No ainakin olis joku kelle vois vinkua tuskaansa vaikka tekstareilla, ja kun armas uros palautuisi töistä, niin se tietenkin toisi mulle tukkupakkauksen suklaata, ja pitaisi kainalossa sohvalla loppuillan. Niin, ja sit mun ei tarvis kokata, vaan tilattas pitsaa. Mut hei, on tää sinkkunakin oleminen ihan kivaa. En ainakaan räjähdä kenenkään silmille, eikä tarvitse tapella kenenkään kanssa. Opin samalla tuntemaan itseni erittäin hyvin, kun kukaan toinen osapuoli ei vaikuta mun mielialaan, vaan saan täysin puolueettomoman kuvan fiilikistäni kuukauden eri vaiheina. Jokaisen pitäisi oikeasti kokeilla asua yksin ainakin sen puoli vuotta. Sen jälkeen tuntee itsensä niin paljon paremmin, ja väitäisin osaavani käsitellä niitä ärtsyjä fiiliksiäni parisuhteessakin paremmin, kun tietää, että mistä ne kumpuaa.

Ny pitäs laittaa itsensä kasaan, ja lähteä asioille. Pelkään vaan, että uusi kouristus iskee kesken reissun. Hrrr. Jotenkin ollut tuuria viimeaikoina, että aina nää alkaa vapaapäivänä, ja järkyttävä tuska on ihan vakio kamaa nykyään. Kiva olis lähteä töihin tässä kondiksessa, tai kouluun. Puhumattakaan siitä, että tää alkais kesken päivän. Mä olisin just niin törkeä, että lähtisin kesken himaan. Pitäs varmaan käydä keskustelemassa lekurilla. Jos nyt ens perjantaiksi sais ajan, niin voi ottaa kaikki testit sit kanssa samalla.

Viimeisten nettideittailupäivien kunniaksi lähestyin kolmea kiinnostavaa miestä sähköpostitse. Voipi olla, ettei yksikään vastaa, mutta ainakin yritin vielä viimeisen kerran. Eipä nuo ukot nyt tosiaan edes niin kiinnosta just nyt. Tai no joo, mutta ei esiinny mitään sairasta epätoivoa mun touhuissa.

Tästä viikonlopusta pitäisi tulla rauhallinen. K:sta en tiedä mitään, enkä kysy. Y on kotikonnuillaan, enkä muutenkaan olis panokunnossa, ja muut mieskuviot ovat rauhoittuneet. Pelilauta näyttää kiva tyhjältä vaihteeksi. En meinaa mennä ulos tänä viikonloppuna, vaan meinaan hartaasti säästää rahaa kuukauden päästä olevaan ulkomaanmatkaan, ja muutamaan muuhun trippiin mitä meinaan kesällä totetuttaa. Jostain se säästäminen on aloitettava, tää viikonloppu vaikutti just hyvältä.

torstai 24. helmikuuta 2011

Vienosti vituttaa

Ei mun lähikaupassa tämmöstä näy...
Ei nyt vituta mitenkään ylettömästi, mutta opiskelut ja semmoset. Mulla on taiteellinen kriisi, ja mä olen joko laiska, tai oikeesti paska siinä mitä teen. Eikä mulla ole mitään luovuutta. Olin niin täpinöissäni loistavasti idiksestäni about viikon ajan. Tänään esittelin sen sitten itsevarmoin ottein, ja heiman kihisten muulle jengille. Se oli ihan paska, ja tylsä opettajan mielestä. Tosi kiva, kun meitsi on ollut viikon ihan tulisilla hiilillä, ja piukeena, ja sitten se lytätään, no ei nyt täysin, mutta mä otin vähän itseeni kuitenkin. Eikä tämä ole ensimmäinen taiteellinen kriisi tälle viikolle. Tuntuu vaan, etä saa aikaiseksi kliseita, tai jollain toisella on sama idea, kuin minulla. Yritän lohduttautua, että en mä voi olla niin paska, koska sain sentään opiskelupaikan kesken koulutusohjelman aiempien duunieni vuoksi. No en ole ainakaan kehittynyt mihinkään niiden jälkeen. Jos nyt yritän vielä vähän työntää itseäni yli rajan, ja katsoa mitä siitä voisi syntyä. No ainakin olen saanut vaaditut asiat tehtyä ajallaan nyt, työn laatu on vaan vähän köyhää, enkä tiedä, että millä ajalla mä tekisin yhtään syvempää tutkimusta...

En voinut estää itseäni, vaan lähetin K:lle pikkutuhman viestin, joka poiki taas keskustelun seksuaalisista mieltymyksistä. Se on jännä, että mun pitäisi käyttäytyä, kuin maksullinen nainen. Enhän mä tietenkään kaikkeen suostu, vaikka olenkin kokeiluhaluinen. Se kinusi pari viikkoa sitten minua tekemään jotain, mistä en ollut ihan varma. Hän käytti sanakäänteitä, että "olet jo todella hyvä, mutta voisit olla täydellinen, jos opettelisit tämän". Eilen hän kieltäytyi tekemästä jotain mistä minä sanoin pitäväni. Naureskelin itseksi, ja heitin sille takaisin tuon saman linen minkä se lähetti minulle. Ei vastausta vieläkään, vaikka jo illalla lähetin lohkaisuni. Että näin. Eiköhän senkin motiivi ala olemaan aika selvä. Hieman kouraisee sydämestä, mutta eiköhän tästä pääse yli. Mä voisin jo melkien tunnustaa, että tykkään siitä. Vaikkakin se on light kusipää, ja se esineellistää minut. Ainakin tekstareissa. Kun ollaan yhdessä, niin se on tosi kiva, ja huomaavainen, vaikka ei juuri koskekaan minuun sängyn ulkopuolella. Mun mielestä on vähän outoa, että se kuitenkin haluaa esim katsoa leffoja kanssani. Mä näen fuckbuddy suhteen sellaisena, että ei jäädä yöksi, ei suudella, eikä halailla, ainoastaan tavataan, riisutaan, pannaan, puetaan ja sanotaan heipat. Itse aktin alussa voi tapahtua jotain suuteloimista tilanteen mukaan. Ehkä mä teen tästä vaikeampaa, kuin tää onkaan. Ehkä mun pitäisi kunnioittaa itseäni vähän enemmän, ja unohtaa koko K, ja se inhottava pieni hämmennys minkä sen käytös aiheuttaa. Joko se vaan on jotenkin tunnevammainen, eikä pidä läheisyydestä, tai sitten sillä on eri käsitykset fuckbuddy-suhteesta. En haluaisi vaikuttaa miltään ihastuneelta läheisriippuvaiselta, ja alkaa tentata sen motiiveja perheenperustaminen kiiluen silmissä.

Sitten tää toinen keissi, F:n kaveri nimittäin. Se valitettavasti on aloittanut työt samassa paikassa. Törmäsin siihen elen heti. Piileskelin loppuillan sitten perimmäisessä nurkassa, etei tarvitse sanoa mitään. No ei mennyt ihan putkeen. Kukas se siellä bussissa jo istuikaan, kun kotiinlähtö koitti? Mulla ei ollut muuta vaihtoehtoa, kun mennä, ja yrittää olla ystävällinen sille. Yritin myös alleviivata, että olen hiton kiireinen kokoajan, ja tulen jatkossakin olemaan. Se katseli vähän silmät pöyreenä, kun selostin sille viikkorutiinejani haukottelun säestyksellä. Liioittelin ehkä hieman. Hehe. Mulla ei kyllä ole edes aikaa,eikä halua seukkailla kenenkään kanssa. Ja jos haluan niin, mä haluan tehdä sen ihan hiton kaukana F:sta, ja siihen liittyvästä possesta. Ihan muissa ympyröissä, ilman menneisyyden haamuja. Se sitten sanoi, että ei meidän oo pakko nähdä perjantaina, että mun täytyy levätä silloin. Nätti ajatus siltä. Sanoin vaan, että katsotaan, että jos olen tosi väsynyt. Mä voisin kyllä olla menemättä treffeille sen kanssa. Siitä seuraa vaan harmia, siitä olen ihan varma. Voisin myös vedota tähän hektiseen opiskeluun (missä olen edelleenkin aivan paska), ja sanoa, että tää nyt on tällainen once in a life time, ja nyt olis aika oppia, ja kehittyä, ja että en etsi suhdetta nyt.

Mulla on pyörinyt muutenkin mielessä, että taidan todellakin hillitä dokailua, niin ulkona, kuin yksin kotonakin, ja suunnata ne rahat päiväretkiin maaseudulle, ja ulkomaanmatkarahastoon. Mä en saa mitään mennessäni ulos, tai en yleistä. Tai riippuen seurasta, viihdyn parhaiten yksin, tai jonkun random deitin kanssa kaksin. Oikeasti haluaisin käydä gallerioissa, tapahtumissa, teatterissa, vaeltamassa, taiteilla, ja kokata. Ja ehkä tavata tätä kautta uusia ihmisiä. Tuntuu, että olen kasvanut ulos vanhasta ryyppyjengistä, ja siitä elämästä, että kaikki pyörii muutaman kantabaarin, ja niiden kantisten ympärillä. Niin, ja muiden ihmisten tekemisiä vahdaten. Toki toteuttaisin tätä uutta, ja innostavaa haavetta elämästä jonkun ihanan, ja viisaan miehen kanssa, mutta onnistuu tämä yksinkin. Ainoa asia yksin tekemisessä on se, että en voi jakaa fiiliksiäni välittömästi eteenpäin. Tykkään puhua, ja esittää huomioitani ääneen. Saattaisin olla vähän surullinen, jos joutuisin pitämään kaiken innostavan, ja jännittävän sisälläni, kun ei ole ketää kelle kertoa. Olen kuitenkin niin sosiaalinen tyyppi, en toki aina, vaan vähän valikoiden. Hehe.

O:sta ei ole kuulunut mitään yli viikkoon, ja tästä voimme päätellä, että emme kiinnostaneet toisiamme tarpeeksi. Aika helpottavaa. Mä en tykkää mieshässäköistä, vaikka niissä säännöllisesti ryvenkin.

Muuten kaikki on ok, ja mulla on keskittynyt olo. Yritän saada järkättyä tautiskannit ensi viikoksi, ja terapiaistunnon kanssa. Vaikka nyt olenkin aika hyvin balanssissa, niin mua kiinnostaisi tietää totuus siitä, että voisiko mulla olla ADD tai ADHD taipumuksia. Jos tietäisi, niin olisi helpompi pärjätä itsensä kanssa, ja saada nämä opiskelut ainakin hoidettua kunnialla.

tiistai 22. helmikuuta 2011

Kun pitas opiskella, niinpa niin...


Jos sita vaikka kuitenkin kavisi jossain terapiassa kyselemassa, etta josko olisi jotain keskittymishairion tynkaa. En olisi yhtaan yllattynyt, etta syy opiskelujen vaikeuteen kautta historiani loytyisi ADHD/ADD:sta. En ma ihan terve tapaus kuitenkaan ole :D

Sovin sitten treffit F:n kaverin kanssa. Perjantaina olis sitten taman tapahtuman aika. Kiinnostaa ihan hullusti, not. Pitaa nyt olla kiltti, ja kohtelias ja kayda ees niilla yksilla treffeilla, ja katsoa sitten. Talla hetkella en vaan maalailisi mitaan kovinkaan ruusuisia kuvia niista treffeista. Ja suoraan sanoen en tosiaan jaksaisi mitaan vakavaa nyt. Ihan psyko tilanne toisaalta, etta itse tykkaan metsastaa kaikkia kusipaita, ja kun joku oikeasti kiva, ja

hyvasydaminen tyyppi on hiton kiinnostunut minusta, niin se on mulle ihan turn off. Ma tykkaan metsastaa kaikkia mahdottomia otuksia selvasti. Vahan kuin jollain dinosafarilla olis. Se F:n kaveri kelailee musta ihan jotain sellaista selvasti mita ei ole olemassakaan. Ma niin tiedan, etta mun persoona rusikoisi sen ihan mustelmille, jos jotain suhdetta edes yrittaisi. Ja edelleenkin, mulla on ne standardit miehelle. Pinnalliset juu, mutta mulla on aikaa etsia. En jaksaisi kuluttaa aikaa minkaan tyottomien "amisten" kanssa. Lisaksi tama mies on juuri eronnut, ja ma en kylla ala miksikaan laastariksi mika pitaa kiireesti hommata eron jalkeen ponkittamaan omaa markkina-arvoa. Ma niin kuristan koko F:n. Se tyyppi jotenkin niin etoo lauantain jalkeen.

Ma meinaan pitaa paan niin kylmana perjantaina, enka suostu mihinkaan sankyseikkailuihin. Ma niin tiedan, etta on on kertonut kaverilleen, etta meikalta lohkeaa helposti kelle vaan. Ja mikas sen mukavampaa, kun toinen on juuri eronnut, ja pildea vailla. Treffien jalkeen otan natisti etaisyytta, ja kerron, ettei nyt natsaa. Ellei se sitten iske metrin halolla, mita epailen suuresti.

Etta nain. Ei mulla muuta.

Pikikset

Eilen mulla kavi Y kylassa. Jostain syysta varsinainen akti jai, ja keskityttiin enemman henkisen puolen kehittamiseen, ja tosi diippeihin keskusteluihin. Totesimme, etta meilla molemmilla on addiktio, nimittain internetti. Joulu-tammikuussa se vaikutti niin tasapainoiselta, ja jarkevalta. Y oli tehnyt paatoksia elamastaan, ja nyt se empiikin niiden kanssa. Ensin se sanoi rakastavansa asu tassa kaupungissa, eika tunne kotikaupunkiaan tarpeeksi suureksi. Myos sen rankat entiset kuviot, ja kaveripiirit kuulemma ahdistivat. Nyt se kaipaakin tata kaikkea. Yrittas nyt paattaa perkele. Yritan toki tukea sita parhaani mukaan, mutta se on ihan yhta mahdoton kuin minakin. Siita puheenollen, en ma ehka ookkaan ihastunut siihen. Tai ehka ihan vahan, koska meissa on niin paljon samaa. Nakisin meilla todella mukavan arjen yhdessa, koska meita kiinnostaa samat asiat, ja meilla on jopa samanlainen elamantyyli, tai no ei ota viinaa ollenkaan. Lisaksi sangyssa synkkaa. Se vaan muuttaa pois, eika etsi vakaa suhdetta edes minun, eika kai kenenkaan muunkaan kanssa. Ihan sama.

Ma olen havahtunut ymmartamaan, etta ma en tosiaan ole edes etsimassa suhdetta. Tajusin sen lauantai-iltana, kun kiihkeat kilpakosijat kavivat ahdistamaan. M:kin alkoi tilittaa jotain, etta joku sen frendeista oli kysellyt mun peraan, ja meidan suhteesta, ja han oli joutunut tunnustamaan, etta se coolia alaa opiskeleva mimmi oli hanet lempannut. M naytti niin murheen murtamalta, ja kanniselta kun se seposti kaikenlaista, mista en saanut selvaa puolestakaan. Puheesta paistoi kuitenkin ikava, ja viela olemassa olevat tunteet minua kohtaan. Auts, kirpaisi. Mutta vaikka se on ehka snadisti ryhdistaytynyt, niin ei meista ikina tulisi mitaan. Se on sydamessaan niin renttu, ja epaluotettava.

Ma saatan kuristaa F:n kun se tulee vastaan...Se oli mennyt jakelemaan mun puhelinnumeron sille tyypille, siis F:n kaverille joka kavi aivan kuumana minuun lauantaina, ja jonka viereen F yritti saada minua bileissa nukkumaan. Tama tyyppi sitten tekstasi eilen, ja tahtoisi tavata. Se on toisaalta tosi mielenkiintoinen, mutta jotenkaan mulla ei ole tarpeeksi kiinnostusta. Lykkasin viestiin vastaamista viisi tuntia, ja lahetin vastauksen, etta toivottavasti se selvisi toista sunnuntaina, ja voisihan sita vaikka kahvilla kayda. Se vastasi, etta on vapaana suurimman osan viikkoa, no kappas, sekin on tavallaan tyoton. Ma en ole vielakaan vastannut mitaan viestiin, vaikka se tuli jo illalla. Ma en tieda, etta mita ma vastaisin. Ma en jotenkaan jaksaisi ottaa uusia kuvioita tahan, kun tilanne K: kanssa on niin epaselva, ja tunnen jotain pienta K:ta kohtaan. Ja ihan rehellisesti sanoen, mua ei nyt inspaa tyottomat miehet, kouluttamattomat miehet, eika rahattomat miehet.

Kai tassa on joku sellainen ika nyt menossa, etta sita etsii turvaa, ja tulevaisuudennakymia miehesta. Onko se kasvamista, kun se kuuma rokkistara ei vaikutakkaan silta parhaalta vaihtoehdolta poikaystavaksi, vaan sita katselee koulutettujen, ja toissakayvien, ihan tavallisten miesten peraan? Ma luulen, etta ma olen kasvanut kohti aikuisuutta. Miehen (puhun nyt ihan yleisesti) teinityyliin jamahtanyt pukeutuminen, ja kapinnallinen teiniangsti asenne ei olekaan enaa se mita ma haluan. Ei se oo yhtaan coolia mun mielesta. Mun mielesta coolia on opiskella hyvaan ammattiin, tai sitten taiteilijaksi, ja yrittaa vaikuttaa yhteiskuntaan nailla vaylilla, eika vaan random sekoilulla ilman paamaaraa, hanttihommasta toiseen.

Ma tiedna hakevani ongelmia, ja kipeaa sydanta, mutta K poyrii mielessa vahan liikaa. Se on toimeentuleva, koulutettu, hyvannakoinen, ja se on ihan yhta luonnevikainen kuin minakin. Mutta onko se tunnevammainen? Ma niin tykkaan sen persoonasta, vaikka se ajaakin hulluuden partaalle. Miksi se olisi minusta kiinnostunut, kun se saisi kenet vaan niista kilteista, ja tavallisista tytoista, joita notkuu joka nurkalla? Ja jokainen niista huolisi myos K:n. Miksi se haluaa kuitenkin nahda minua, Almaa, laaninpatjaa, sienen tavoin juovaa, oikeasti hullua suomalaista? Mun jutut on outoja, ja olen tunnustanut valehtelevani toisinaan. Oon ma joskus ihan kiltti, ja mukavakin. Hehe.

Mua ahdistaa ihan sikana vastata yhtaan mitaan sille F:n kaverille. Yhta paljon ahdistaa jattaa vastaamatta. Ma en toisaalta antanut ymmartaa mitaan lauantaina. Voihan sita kerran kahvilla kayda. Ma en ole yhtaa se persoona mita se luulee mun olevan.Se vaikuttaa aivan liian kiltilta mun vierelle, eika tieda mitaan mun kaksoiselamasta. Argh.

Oikeasti minua ahdisti kaikki miehet silloin lauantaina. K:n kanssa vietetty sunnuntai ilta oli tosi ihana, ja seksi oli parasta ikina. Seksi Y:n kanssa maanantaina ei tuntunut miltaan, ja taman uuden kilpakosijan viesti ahdisti. Mitahan tasta voisi paatella? Joko olen lopen kyllastynyt useamman miehen pyorittelyyn samaanaikaan, tai ma olen ihastumassa, tai olen saanut yliannostuksen?

Ainiin, irtisanoin mun nettideittisopimuksen. Joku viisi paivaa jaljella, ja sitten se on ohi. Eiks taakin kerro jonkinlaisesta kyllastymisesta?

maanantai 21. helmikuuta 2011

Säpinää

Kuten ounastelinkin, niin synttäribileet oli täynnä entisiä hoitoja, ja muuten vaan puntissa roikkuvia miespuolisia lajitovereita.

Ovella tömäsin heti siihen yhteen kene kanssa lupasin lähteä treffeille toukokuussa, viime vuonna, mutta feidasin sen ikävästi. Se jutteli siinä jotain, ja mentiin yhdessä siitä sisään sitten.. Ennen  varsinaiseen biletilaan pääsyä Herra M tuli vastaan. Se näyti suunnattoman iloiselta, ja nappasi haliin. Pääsin siitä eroon, ja vihdoin moikkaamaan ystävääni. Ehdin bongata Herra F:n, S:n, D:n, ja baarijaskan ketä yritin joskus kännipäissäni iskeä. Se valitettavasti tietää/muistaa nimeni.. Tajusin myös olevani about ainoa ikäiseni sinkkunainen noin 30-vuotiaiden sinkkumiesten keskellä. Muut naiset olivat järjestään varattuja. Hienoa. Herra F yritti lähestyä minua moneenkin otteeseen, mutta joku muu ehti istahtaa aina viereeni juttelemaan, ja F joutui muuttamaan kurssia. Sen naista ei näkynyt. Tunsin oloni suht mukavaksi kaikista entisistä hoidoista huolimatta, ja tutustuin erään keskeisen hahmon naisystävään, joka näytti kovin yksinäiseltä istuessaan nurkkapöydässä yksin. Ehkä me molemmat oltiin vähän yksinäisiä, ja pidettiin sitten seuraa toisillemme. Jossain vaiheessa huomasin kyllä seisovani röökillä jatkuvasti. Mukaan kivaan liittyi vielä C, ja L. Meinasin   tukehtua C.n tarjoamaan savukkeeseen, kun näin L:n lähestyvän baaria. C oli niin mun perässä, ja ehdin jo vähän lämmetä sille. Herra S vonkasi minua F:n ja sen kämpille jatkoille mukaan. Sanoin, että ehkä, katsotaan. Pilkun jälkeen muu jengi häädettiin ulos, mutta ns. sisäpiiri sai jäädä vielä juhlimaan kellariin. Jännä fiilis, kun sai polttaa baarissa sisällä. Ehkä kolmelta tuntui siltä, että jengi alkaa tekemään lähtöä. Mä tiesin, että C:llä on intressejä, ja mua ei huvittanut harrastaa yhtään mitään aktiviteetteja enää sinä iltana. Tein niin nolon vedon välttääkseni C:tä, karkasin sanomatta edes hei:tä, ja löysin itseni taksista F:n kanssa menossa niiden kämpille kotibileisiin. Mun vanhan kämppis oli yrittänyt parittaa mua F:lle jo useaan otteeseen. Se sanoi, että kaikki on sitä mieltä, että me kaksi sovittaisiin yhteen. Joo-o, niin minustakin, mutta tämä ei ole enää minusta kiinni. F vuorostaan yritti parittaa minua kaverilleen, joka olikin ruskeine nappisilmineen aivan suloisen ihastuneen oloinen. Ja kävinmme F:n kanssa henkevän keskustelun mun herpeksestä, ja jostain meidän välisestä suhteesta, mistä en oikein saanut tolkkua, koska F oli niin päissään. Jotain se kuitenkin lässytti muista ihmisistä, ja exästäni, ja samaan hengenvetoon puhuikin, ettei välitä muiden mielipiteistä. Me ollaan nyt sitten kävereita, halusin tai en. Niin, M yritti myös suudella minua, ja jouduin komentamaan sen pois kimpustani, kuin jonkun koiran. Napakkaa ei:tä vaan kehiin, ja tiukka katsekontakti. Ja L:n kaveri suuteli minua suoraan huulille, älkää vaan kysykö, että miksi, suuteli kuitenkin. Olin vissiin niin suloinen, kun mulle iski äkillinen halu solkata patonkimaan kielellä.

Kotibileissä juteltiin henkeviä F:n kanssa lisää. Sen aloitteesta. Se yritti saada mua myös nukkumaan sen nappisilmäisen kaverinsa kanssa, jonka kanssa kävimme myös henkeviä keskusteluja, kunnes se meni nukkumaan. F yritti suunnilleen väkisin työntää minua portaita ylös tän melkein tuntemattoman jätkän viereen. En tosiaan ollut menossa, koska olin jo tosiaan päättänyt, että tänään ei pillua jaella kellekkään, koska ottajia olisi ollut vähän liikaa. Sain myös paeta Herra S:ää suurimman osan ajasta. Sillä oli selvästi jotain ajatuksia, koska se yritti ahdistaa minua keittiön nurkkaan, kaapistoa vasten, jne. Mä yritin päästä luikkimaan karkuun parhaani mukaan, ja se vaan lähestyi, ja lähestyi. Näytti varmaan hassulta, kun pienehkö blondi yrittää päästä karkuun jotain 190 cm pitkää tummaan miestä. Itse en ollut missään vaiheessa mitenkään lärvit, ja muistan kaiken tosi hyvin. Oli enemmän sellainen sosiaalinen bilefiilis. F kyseli jotain, että panisinko sen kanssa nyt, tarkoittaen ilmeisesti teoreettisesti.  Taas huuliltani pääsi napakka "ei". F oli ehkä vähän hämmästyneen oloinen. F kysyi, että siksikö, kun se seukkaa. No se on yksi syy. En mennyt kuitenkaan yksityiskohtiin, ja alkanut selittämään päätöksestäni. Kerroin sille kuitenkin, että deittailen aika ahkerasta, ja mulla on muutama fuckbuddy. Se katsoi silmät pyöreinä. Mutta me olemme ilmeisen hyviä kavereita nyt sitten, ainakin kännissä. Mukana bileissä oli myös tämä toukokuussa feidaamani mies. Me ollaan ilmeisen ok. Ehkä se on vielä kiinnostunut, ehkä ei.

Nukuin muutaman tunnin sohvalla kuuden, ja kymmenen välillä aamulla, ja herätessäni jengi oli edelleen pystyssä. Ja S kävi lähentelemässä mua siinä sohva luona. Hiton elukka oikeesti! Touhu kävi oksettamaan, ja tunsin olevani tarpeeksi vahva kotimatkaan vasta kahden aikaan iltapäivällä. Mietin kävellessäni, kun näin poliisiauton ajavan vastaan, että pitäisikö vihjata hyvin pulveroiduista bileistä lähistöllä, ihan vaan niiden ihmisten tulevaisuuden parhaaksi. Ne on pikku tekijöitä vielä kaikki, joten poliisiratsia voisi olla herätys, ja syy vaihtaa suuntaa. Annoin kuitenkin olla, koska tykkään elämästä ihan eläväni, ja vähävammaisena. Yöllä olisin voinut myös käräyttää rattijuopon/huumekuskin, ja laittomaan aikaa auki olevan juomaravintolan. Tuo rattis harmittaa vähän, mutta juottolan aukiolosta nyt ei kukaan kärsinyt.

Mutta toisia tällaisia bileitä en tarvitse vähään aikaan. Alan olla vähän turhan vanha tämmöiseen. Taidan olla vähän turhan fiksu seuraamaan moista pulverien imemistä, saati harrastamaan itse moista.

Iltapäivällä sitten tekstailinkin K:n kanssa,  ja se pyysi minua luokseen illalla. Niin, se sitten haki minut, ja se pyysi minua ottamaan mukaan lankaa, ja neulaa, kun sillä oli nappi irronnut. Naurahdin viestille, ja pakkasin mukaan toivotut itemit. Annoin K:lle hyvän brieffin edellisillan tapahtumista, ja vannoin, että olin käyttäytynyt neitsyt marian tavoin, enkä edes suudellut ketään, K totesi jälleen kerran, että olen kohtalaisen hullu narttu. Kaikella hyvällä, ainakin mä toivon niin. Mä en vaan kestä. K on jotenkin niin mutkaton, ja hauska livenä, siten se vaikeilee niiden tekstarien kanssa välillä eikä vastaa kysymyksiin, ja ajaa mut hermoromahduksen partaalle. Seksi oli tällä kertaa aivan uskomattoman hyvää. Jopa minäkin nautin ihan finaaliin asti, ja sen vehje kesti terhakkana kumista huolimatta. Ainoa mikä haittaa, ja vähän kummastuttaa, ja toisaalta kertoo sen asenteesta minua kohtaan on se, että se ei suutele minua juurikaan, eikä halaa, tai mitään sellaista. Se kertoo kieltään siitä, että se ei ole tosissaan mun kanssa, ja näkee minut ainoastaan panona.

Ihan vähän pistää sydämestä, koska mä voisin olla siitä oikeasti kiinnostunut. Tässä mennää taas niille rajoille, että mun jääkylmä sydän alkais heräilemään. K:ssa on sellaista munaa, ja charmia, ettei kaikissa löydy samaa. Lisäksi on paljon asioita mistä ajatellaan niin samoin. Yritin varovasti vihjata vitsailun ohessa, että voisin vaihtaa jotain palveluksia illalliseen, joko itsetehtyyn, tai muualta lunastettuun. Lisäksi mainitsin ohimennen, että tahtoisin ampua käsiaseella, ja olis siistiä mennä ampumaradalle. K tuntui olevan asiasta kiinnostunut myös. Jos mitään näistä ei tapahtu, niin mun pitää alkaa jäähdyttelemään, etten vaan satuta itseäni vahingossa. Juuri vaahtosin F:lle lauantaina, ettei minua pysty kukaan enää satuttamaan, koska sydämeni on niin kiveä...kröhm. Mun sydämeni itki verta hetken, kun K otti käteni käsiensä väliin lämmittääkseen niitä. Se tuntui niin mukavalta, mutta syy tähän harvinaiseen kosketukseen oli vain se, että en jäädytä sen dickiä jäätävien kourieni kanssa.

Rakastan K:n tapaa tuoda mulle espresson sänkyyn aamulla. Mun ei tarvitse edes kysyä sitä, vaan se tuo sen ihan itse. Ainoa mikä sattuu on se, että mä saatan olla kaikesta kusipäisyydestään huolimatta vähän ihastunut siihen. Mä olen niin epävarma, että mitä se haluaa minusta. En mitenkään pysty uskomaan, että se voisi olla minunlaisestani naisesta kiinnostunut vakavissaan. Se sattuu. Itsehän minä ole itseni tällaiseksi muokannut. K kyseli minulta asioita, ja vastasin suoraan, että kuka minä olen. Olin ainakin rehellinen, enkä yrittänyt kaunistella totuutta. Katsotaan nyt taas, vaikka hermot meneekin. K on jossain reissussa ensi viikonloppuna, ettei sitten tarvitse varmaan tällä viikolla enää nähdäkään. Tuntuu vähän kurjalta. Jopa niin kurjalta, että piti ihan tirauttaa pieni poru. Taitaa taas hormonit aiheuttaa draamaa elämään.

Y vonkasi pildeä tänään. Mä en nyt jotenkaan yhtään jaksaisi liikua himasta mihinkään. Tänne saapi tulla jos tahtoo, mutta mulla ei kyllä olis nyt yhtään aikaa. Eikä kyllä paneta yhtään ees. Mitenköhän mä saisin ilmaistua asian sillä tavalla, ettei mun tarvitse alkaa kuunnella sitä ärsyttävää vonkausta, ja lopulta suostun, että saan sen hiljaiseksi. Mun pitäs opiskella nyt, eikä sosiaalisoida genitaalien välityksellä.

Herra O:sta ei ole kuulunut mitään, ja voin siis otaksua, että se homma oli sitten siinä. Minua ei kiinnosta edes se seksi sen kanssa, koska mä olen niin kiireinen. Mä en periaattesta meinaa tekstaa sille.

Paljon tekstiä, paljon tapahtumaa. Jotain varmaan unohtuikin, mutta lisäilen kun muistuu mieleen. Huh. Hyvää Alkavaa viikkoa!

lauantai 19. helmikuuta 2011

Lördag

Ei ole nuo etelän miehet minua varten. ne on melkein aina mua lyhyempiä. Jännä, että usein yli kolmekymppisetkin näyttää tosi nuorilta. Sitten jos on sellaine miehekkään komea, niin ne vaikuttaa niin gigoloilta sitten. Tän päivän deitti oli siis ihan jees, ja se tuntui nauravan mun jutuille, kun mulla taas iski höpöttelyvaihde silmään. Eron hetki oli vähän ahdistava. Heitin vaan, että näkyy, ja lähdin kohti pysäkkiä. Maksoin sentään itse kahvini ;) Eli en ollut mitään velkaa. Jutut kyllä osui yksiin, mutta fiilis jäi jotenkin puuttumaan. Nej.

Tässä valmistaudun iltaan, ja kaikkien vanhojen hoitojen kohtaamiseen. Tekstasin jo yhdelle tyypille kenen tiedän olevan menossa, ja varmistin, että onhan se siellä. Hän on siis ystäväni, ja hänrn miehensä synttäreitä tässä juhlitaan. Mä vaan meen ihan pokkana, ja näytän kaikille, että ei ahdista entiset panot ollenkaan. Nauran, juon, ja jutustelen, ja kotiudun. So simple.

K laittoi viestiä, että tahdonko ostaa huivin. Huivihan on siis minun, ja sen perään kyselin pariinkin otteeseen, muttei Herra Kyrpä voinut vastata. Mä niin tiedän, että se vaihtaa sen huivin  siihen, että suostun nielemään mällit, tai antamaan persettä, tai molemmat. Tai tussun kuvaan, mitä se eilen vonkasi. Hiton psykopaatti. Mä olen vedän puoleeni kaikkia sekopäitä, niin ja pervoja. Arghh.

Toivokaa mun reitille tänään tervejärkistä, ja rehtiä miestä, pliis.

Huomentaaaa

Mä en pysty uskomaan, että olen jo puoli 11 ylhäällä, ja nautiskelen aamukahviani. On sentään lauanatai. Kevyesti on pöhnäinen olo neljän siiderin jälkeen. Taputtelen tässä itseäni olalle, että join vaan neljä niistä kuudesta mitkä ostin.

K yritti painostaa kissanpennun kuvan jälkeen, että hän on hyvin pettynyt minuun. Aivan selvää manipulointia. Vastasin sille, että miksi mun pitäisi lähettää sille kuva? Miksei se lähetä omasta vehkeestään ensin. Vastaus kuului, että hän on hyvin hyvin pettynyt, ja vastasin edelleen, että lähetä nyt vaan kuva kullistasi. Siitä on niin vaikea sanoa, että vetikö se kieli poskessa, yrittäen saada mut hämmentymään, vai yrittikö se oikeasti vedota mun heikkoon osaan. Ei hänkään nyt niin taivaanlahja ole, että ihan mihin tahansa suostun, kun se vähän vinkkaa. Se on varmasti nähnyt minussa sen saman piirteen, mitä Y luonnehti "hauraaksi sieluksi". Olen kiltti, ja miellyttämishaluinen tiettyyn pisteeseen asti, ja olen helppo käyttää hyväksi, koska yleensä haluan vain hyvää kaikille. Äh, pitäs varmaan mennä sinne terapeutille selvittämään, että missä asioissa mä olen vahva, ja missä liian kiltti, ja hauras. Mieli tuntuu kyllä niin tasaiselta nyt, kun vertaa viime kuuhun. Olen täynnä sellaista jännää energiaa, ja teen jopa kotitöitä lähes päivittäin. Voisiko fiilistä luonnehtia tarmokkaaksi. Vietän tosin silti liikaa aikaa netissä...hehe. Mut niin, saas nähdä, että ottaako K koska yhteyttä seuraavan kerran. Nyt ainakin sain näytettyä, etten mä ole ihan niin helppo, kun se luulee.

Yllättäen O:sta ei ole edelleenkään kuulunut mitään keskiviikkoaamun jälkeen. Meitsi epäilee, että meidän leffamaussa oli liian iso ero. Tiistain treffeiltä olin muutaman minuutin myöhässä, ja puuskahdin, että kesti taas lähteä, kun piti tarkista kaikki moneen kertaan. Se totesi moisen käytöksen olevan mielisairautta. Naurahdin, että en mä ole mieleltäni terveeksi itseäni väittänytkään. Liekö sitten liikaa informaatiota korkeasti koulutetulle tylsimykselle. No ainakin tiedän nyt, että on olemasa sellaisiakin sonneja jotka jaksaa painaa neljä kertaa yössä, ja kerralla pitkään. Kuten myös tiedän, että millainen on täydellinen suutelija, kiitos Herra P.

Niin joo. Mä sovin treffit viime yönä. Kolmelta tänään olisi tarkoitus treffata sellainen etelämaalainen mies, Eurooppalainen kuitenkin. Mä en yleensä ole kovin innostunut näistä, koska kieli on ongelma. Hän kuitenkin kirjoitti niin hyvää kieltä, että päätin ottaa riskin, ja kokeilla. Sitäpaitsi mä en oo ollut tän maalaisen kanssa aikaisemmin treffeillä, ja mun aika alkaa lähestyä loppuaan deittisivuilla.  Kaikkea pitää kokeilla. Aurinko paistaa, ja mies voi olla vaikka kuinka kuuma.

Hyvä fiilis. Ja illalla baariin, missä on läjä vanhoja hoitoja, ja exiä. Kevyttä mielisairautta on edes hakeutua moiseen paikkaan. Mut mähän tykkään draamasta, ja jännityksestä. Pitää näyttäytyä oikein tyrmäävänä, hymyillä paljon, ja käyttäytyä hillitysti. Sillä reseptillä saa loputkin tuon porukan miehet lankeemaan meikäläiseen, ja ajautumaan uusiin ongelmiin :D

Hyvää Lauantaina!

perjantai 18. helmikuuta 2011

:D

Joo, halvat on huvit, mutta naurattaa silti. K lähetti viestiä, ja valitteli, että on tylsää, ja MUN pitäis lähettää genitaaleistani kuva HEILLE (me). Kuulosti jotenkin niin epäilyttävältä, että ilmoitin olevani vielä turhan selvä vielä moiseen toimintaan. Niin, ja kirjoitin, että mulla ei ole kissaa ;) Se vänkäs edelleen. Mä googletin sanan pussy, ja lähetin löytämäni kisun kuvan sille. Mä oikeesti hajoan. Varsinkin, kun se ei ole vastannut mitään. Hehehahahoho. Ihmetelkööt sööttiä kissanpentua sitten itsekseen tai sen kehen se "me" viittasi. En mä niin helppo oo, että lähetän heti sormet liekeissä kuviani toosastani, kun joku vähän vinkkaa. No joskus joo olen, mutten enää. Haistakoot paskat. Oikeastaan odotan, että mitä se vastaa. Se tietää, etten mä ole ihan helppo tapaus joka asiassa. Joka se innostuu lisää, tai toteaa, ettei saa musta mitään kilttiä koti-orjaa :D

Heheehe

Perjantai mietteitä

Palasin juuri ostoksilta. Kävellessä alkoi hymyilyttää tilanteen ironisuus. Ipodista pauhasi Tehosekoittimen "Asfaltti polttaa", ja meikä tarpoo pimeässä vastatuuleen vesisateen vihmoessa päin näköä. Mulla on selkä syystä tai toisesta aivan sökönä, ja itse kauppareissu oli puhdasta tuskaa. Kaikki halpa, opiskelijabudjettiin sopiva sapuska oli sijoiteltu alahyllyille, ja nautin suunnattomasti kyykistellä, ja könytä ylös raskaan korin, ja rikkinäisen selän kanssa. Olis tosi nasta tietää, että mitä tämä selkä nyt meinaa. Ei se oo kymmeneen vuoteen ollutkaan kunnossa, mutta nyt tämä on aivan mega hirveä tuntuinen...Jos joudun jäämään pois töistä, niin sitten se talousdisasteri yllättää jo reippaasti ennen kesää. Mun työ on myrkkyä kipeälle selälle, varsinkin kun mulle tupataan jättämään nostelut, ja siihen liittyvät vittumaiset nakit. Ihankuin mä olisin niin nuori, ja terve, että voi suruttaa nakittaa kaikkea paskaa mulle. Mä olen tehnyt tätä samaa duunia jo niin monta vuotta, että en ihmettele yhtään, että alkaa paikat prakata jo. Tätä ennen nakkelin paskaa tallilla pari vuotta, ja silloin nää selkäongelmat alkoivat. Katsellaan.

Muistin nyt sen mitä mun piti todeta F.stä. Se haukkui mulle mun exää suu vaahdossa keskiviikkona, että kuinka se on sitä, ja tätä, eikä vastaa sen viesteihin. Sattumoisin tiedän, että ex ei vastaa sen viesteihin siksi, kun F ottaa vaan silloin yhteyttä, kuin se on jotain vailla. Niin, että sitä vaan mietin, kun F sanoi mulle, että meidän kahden välinen juttu tulee pitää salassa meidän exien takia. Mun silmiin näyttää nyt, että F vitut välittää mun exän tunteista (tai muutenkaan siitä), eikä omansakaan, koska on jo suhteessa nyt. Olisi voinut sanoa ihan suoraan mulle, että ei kiinnosta, eikä antaa lisää bensaa liekkeihini. Selvä kusipää. Muutama viikko sitten se vielä mun exän puheiden mukaan bunkkasi exänsä luona. Ja mä sattumalta vahtasin sen fb:stä, että niillä oli jo jotain säpinää silloin sen uuden naisen kanssa. Uusi nainen ei varmaan tiedä, että välit ovat olleet niinkin lämpimät, ja jonkilaista henkistä, ja fyysistä kanssakäymistä, ja prosessia on ollut käynnissä exän suuntaan samaan aikaan, kun F on antanut ymmärtää naiselle jotain muuta. Tulipas vaikea lause, mutta toivottavasti tajuatte. Siis niin selvä kusipää.

Sitten keissi K. Se ei sitten mitenkään voinut ilmoittaa mulle mitään mistään aamuisen viestin jälkeen. Laitoin sille viestiä iltapäivästä, että joko palleja pakottaa liikaa. Se vastasi, että menee enonsa luokse illaksi. No kiitos tiedosta. Vastasin sille ihan ystävällisesti mun iltasuunnitelmista. Se lähetti viestin, että meinaanko panna vieraiden miesten kanssa tänään. Öh, tottahan toki, mutta enkö mä juuri kirjoittanut, että vietän koti-illan siiderin kanssa? Vastasin huumorilla, että en tänään, ehkä huomenna panen. Ei vastausta. Se ajaa mut hermoromahduksen partaalle. Tosin eihän se oltu mitään sovittu sen kanssa. Tuntuu vaan, että se pitää minua sellaisena leluna, jonka kanssa voi hengailla jos siltä sattuu tuntumaan.. tai ylipäätänsä vastata viestiin jos siltä tuntuu. Mä otan samat keinot käyttöön. Mä en vastaa sen viesteihin, kuin ehkä vuorokauden päästä, ja silloinkin vain muutamalla sanalla. Enkä vastaa kysymyksiin, vaan esitän vastakysymyksen. Ei mun kanssa tarvitse pelleilla, mun sydämellä on pelattu aivan tarpeeksi. Se on nykyään vain minun yksinoikeuteni. Minä ansaitsen olla onnellinen, enkä kuluttaa voimavarojani jonkun jahkailevan punapetterin kanssa.

Mulla on enää kymmenen päivää aikaa nettideittailla. Heittelen verkkoja, ja katson, että jos jotain kiinnostavia näkyy. Eikä kiinnosta yhtään, vaikka O näkisi mut online, tai K. K ei kyllä taida pahemmin käyttää sivua enää. Mä alan uskoa, että nettideiteissä on jotain vikaa. Tai sitten se on totaalisen väärä foorumi mun persoonalle.

Huomenna menen ulos, ja toivon Herra C.n olevan paikalla. Jos se on niin kartoitan, että mikä sen kanssa voisi olla tilanne. Sillä on salettiin mimmifrendi messissä huomenna. Olis just niin mun tuuria. Olen miettinyt sitä jonkun verran tässä, ja se alkaa vaikuttaa tasapainoiselta, ja lämpimältä ihmiseltä kaikkien näiden nettisekopäiden jälkeen. Tai siis onhan se lämmin. Mä vaan olen ollut epätodellisuuden sumentama. Niin.

Nyt sitä siideriä :)

Miten taas voi olla perjantai?

Vitsi nää vikot menee vauhdilla. Mutta kohti kesää mennään! Paljaita sääriä, aurinkolaseja, mansikoita, sateen tuoksua, istumista puistossa sydänkäpys...hetkinen, eihän mulla sellaista ole. Got the point anyway. Ah, mun pitääkin vältellä noita puistoja, kun en kestä katsella kuolaavia pariskuntia. Toisaalta on hauskaa vetää muotojani imartelevat kuteet päälle, ja käydä häiritsemässä puistokuolaajien parisuhteita blondit kutrit liehuen, kun äijät kuitenkin aina tuijottaa. Hehe. Näitä toimia ennen mun pitää kuitenkin suorittaa tämä lukukausi, miettiä mun matkasuunnitelmat kevätkesälle, ja keksiä, että mistä revin rahaa kesällä, kun kela sulkee hanansa. Jostain pitäisi löytää edes lähelle täydet tunnit kesäksi. Omasta puljussa se saattaa onnistua, mutta siellä on about kaksisataa muutakin osa-aikaisena työskentelevää opiskelijaa, että miksi mä olisin muka etuoiketettu lisätunteihin ennen muita. Tai no mullahan on talentii, ja visioo, ja oon ihan hemmetin hyvä tyyppi. Ja jos yhtään auttaa, niin voin ottaa joltain vaikka suihin. Tarvitsen rahaa kesällä. Piste. Viime kesänä oli ihan sama keissi. Ajoin entisen pomoni varmasti hulluuden partaalle, kun kuljin sen perässä, ja märysin lisätunteja joka vuoron aikana. Haa, mut nythän mä keksin. Koska olen vaihtanut osastoa, niin mulla on silti läheiset suhteet vanhaan jengiin. Ja ne salettiin kaipaa mun aurinkoista sekoilua..Pitää alkaa lämmitellä vanhaa pomoa. Sit jos se ei lämpeä, niin eikai auta muu kuin marssia paikalliselle sossunluukulle. Tätä vaihtoehtoa en ole edes aikaisemmin tajunnut. Mä taidan kuitenkin olla oikeutettu sosiaalitukeen, koska olen täällä hengaillut kohtalaisen kauan, ja mulla on kuitenkin työpaikka. Hah, elämä pelastettu. Ehkä ei ole muutenkaan niin kovin terveellista alkaa miettiä kesän taloudellista tilannetta helmikuussa...Tai ehkä se on just hyvä aika miettiä sitä. Onneksi muistin tuon sossun, ja voin ehkä haudata myrskyisät visiot kesän talousdisasterista. Sitäpaitsi mulle sopis oikein hyvin osa-aikatyö kesällä, ja loput rahat sossusta tekemättä mitää. Sit voisin toteuttaa itseäni paremmin läpi kesän, kun aina ei tarvitse olla töissä. Tää kuulostaa jo liian hyvältä!

Eilen olin tekemässä kierrosta duunissa. harpoin reipasta vauhtia, ja kiinnittäen huomiota ainoastaan minua liikuttaviin asioihin, en siis katsellut ihmisiä ympärilläni ja näin. Päätin kuiten kurvata vasemmalla aivan yllättäen. Tämä osoittautui kuudennen aistin tekosiksi. Kun olin muuttanut kurssini, vilkaisin ihan ohimennen vielä oikealle, suntaan jonne olin alunperin menossa. Ja mitä tihrusilmäni näkevätkään. F, ja sen nainen! F ei katsonut minua sen sekunnin aikana kun vilkaisin sinne oikealle. Mutta F:n ilme puhui paljon, sellainen väkinäinen, vähän ahdistunut hymy, tosi vaikee selittää, mutta sellainen alintuneen ahdistunut, ja pää vähän kumarassa eteenpäin.. Se oli ihan varmasti nähnyt minut ennen käänöstäni. Toivottavasti se ei kuvitellut, että käännyin sen takia, kun näin ne. En mä nyt ehdoin tahdoin halua niiden reitille eksyä, mutta käännökseni oli täysin alitajuinen.

 Juttelin F:n kanssa keskiviikkona töissä. Se yritti hakea kontaktia tosi paljon, mutta meikä vaan teki hommia. Lopulta se sitten tuli itse juttelemaan. Tämä oli siis eka juttukerta sen parisuhde uutisen jälkeen. F ihan selvästi haisteli ilmaa, että olenko mä jotenkin järkyttynyt. Yritä siinä sitten pitää erossa se, että aloitin jääkauden jo aikasemmin siitä, että se alkoi seurustelemaan. Olin viileän asiallinen, mutta tuntui hassulta puhua sen kanssa, kun tuntui, että pitäs sanoa jotain sen uudesta suhteesta. En keksinyt mitään kommentoitavaa, ja vaikutin varmasti pettyneeltä vaikka en edes ollut. Tilanne oli oikeesti tosi perseestä, mutta keveni alun kankeuden jälkeen hieman. Mutta niin, eilen sitten pakenin perimmäiseen nurkkaan, etten vahingossa ajaudu niitä vastaan uudestaan. Onnistuin välttämään tämä parin jälleennäkemisen. Score. Ja vältin myös F:n näkemisen. Luulen, että sitä ehkä nolotti. Jos se misu oli vaan työntynyt kiertelemään sinne väkisin, kun ei osannut arvata, että F:llä on entinen hoito/hoitoja töissä. F on kyllä aivan hemmetin kiero otus. Äh, tajusin jotain siitä viimetönä, mutta unohdin sen aamuun mennessä. Se on epärehellinen kusipää kuitenkin, näin tiivistettynä.

K:n kanssa olen vaihdellut viestejä, oikeastaan päivittäin edes yhden. Aihepiiri on kyllä alapää vaikutteista. K valitteli säkkiensä olevan täynnä. Pistin takaisin, että sen pitäsi löytää joku upea nainen jeesaamaan niiden kanssa. Se vastasi, että niitä upeita naisia on vaikea löytää. Minä vastasin, että koska se on nähnyt sellaisen viimeksi, mihin se vastasi, että silloin, kun minä olin viimeksi yötä. Oh well. En vaan yhtään tiedä, että haluaako se vaan panokaveria, vai onko se muutenkin kiinnostunut. Se kyllä sanoi silloin kaksi viikkoa sitten meidän uudelleenlämmittely treffeillä, ettei se haluaisi tavata minua jos olisin tylsää seuraa. Että mitä ilmeisemmin se tykkää minusta myös sängyn ulkopuolella. Toivottavasti en ryssinyt mitään nyt. Se vonkasi sellaista multa, mitä en mielelläni sängyssä tee. Pyysin jotain vastapalvelukseksi. Se ehdotti toista sellaista asiaa mistä en nyt hulluna tykkää. Ok, tää kuulostaa nyt vähän lapselliselta, ja romanttiselta höpinältä, mutta toivoin salaa, että se olisi halunnut viedä mut syömään tai jotain muuta ei seksiin liittyvää. Mulle tuli vähän hämmentynyt olo, varsinkin siksi kun en kehdannut sitten enää itse ehdottaa mitään tällaista. En tosiaan yhtään tiedä, että mitä se minusta haluaa. Olisi vaan siistiä tehdä jonain muunakin kuin apuna mällin irrottamiseen. K on vahva persoona, kuten minäkin. Mä tiedän, että en pysty suhteeseen hiljaisten hissukoiden kanssa. K:ssa olisi potentiaalia, mutta kun en osaa yhtään sanoa, että mitä se musta haluaa. Mä en tahtoisi kaiken pyörivän vaan seksin ympärillä, vaikka diggaan sitä harrastaa. Sitä olen miettinyt, että voiko sellaisesta seksipohjaisesta deittailusta ikinä syntyä mitään vakavampaa. Jos herran alkuperäinen kiinnostus on vaan seksi, niin muuttuuko se ikinä välittämiseksi toisesta romanttisessa mielessä.

Tuntuisi hölmöltä ehdottaa jotain kävelylle menoa, tai illallista, jos toinen  onkin vaan pilden perässä. Kysymys varmasti ahdistaisi tätä toista osapuolta. Mutta mistä minä tiedän, että jos sillä on samoja ajatuksia, mutta ei uskalla kysyä, koska ajattelee minun olevan joku nymfo syöjätär, joka vaan himoaa melaa mekkoon joka mutkassa. Miten tämmöisen asian voi ottaa puheeksi ilman toisen ahdistamista? Minusta itsestäni tuntuu, että mun pitää saada tietää se tarkka tilannekuvaus, molemmilta näkökanteilta. Sen perusteella voin sitten kartoittaa tulevaisuudennäkymät, ja uhkatekijät, ja päättää, että sotkenko sydäntäni kyseiseen yksilöön.

Miehet ei varmasti mieti tällaisia. Ne antaa mennä omalla painollaan. Ja kuten K sanoi, että se ei haluaisi tavata minua, jos en olisi kiinnostava nainen. Se ei ole ongelma, vaan meidän intressit parisuhteesta, ja ehkä vähän se, että kuinka K kohtelee minua seksiobjektina, vaikka se onkin herramies käytökseltäänn muuten. Sängyssä se ei sitten olekaan kovin kiinnostunut minun mielihyvästäni, mikä ei toisaalta haittaa minua, kaikki aikanaan. Olen hitaasti lämpenevää sorttia kuitenkin. Taas näitä miesten, ja naisten eroja, mutta mua ärsyttää suunnattomasti se, ettei se voi vastata viesteihin reippaasti. Ja ylipäätänsä kysymyksiin. Mä en vieläkään tiedä mun kaulahuivin kohtalosta. Kai se on sen luona sitten..On olemassa miehiä jotka vastaavat viesteihin nopeasti, varsinkin jos ne ovat kiinnostuneita. Tulee sellainen olo, että tässä pidetään hullua jännityksessä, ja "varalla" tai "stand-by" moodilla. Mä taidan olla kusipäämagneetti. Taidan olla kusipää itsekin, ainakin vähän.

No joo. Mä en vieläkään tiedä, että nähdäänkö me K:n kanssa tänään. Jotenkin oletan, koska siltä puskenut näitä eroottispainotteiia viestejä keskiviikosta lähtien. Aamulla se laittoi viestin, ja yllättäen ei ole mitään vastausta kuulunut. Olishan se ihan siistä tietää, että onko mulla illalla menoa, vai käynkö täydentämässä viini-, herkku-, ja ruokavarastoni, ja uppoudun nojatuoliini koulutöiden pariin. Vedonlöynti pystyyn, että miten tässä käy...

O.sta ei ole kuulunut mitään keskiviikkoaamun jälkeen. Kun lähdettiin eri suuntiin, niin vaihdettiin vaan pikainen suukkoa, ja se sanoi, että nähdään pian. Mä aistin, että tää "pian"  saattaa mennä samaan kastiin Herra A:n "pian"-määritelmät kanssa. Eli siis ei ikinä, tai ehkä kolmen kuukauden päästä. Mä luulen, että mä olin vähän liikaa O:lle, ja oltiin melko erilaiset sittenkin. Mä en meinaa tekstata sille mitään. Ottakoot yhteyttä jos kiinnostaa. Sitä taisi kiinnostaa vaan seksi. Viime lauantaiset viestit oli niin ällöttäviä jotenkin. "Mitä sul on päällä?" "lähetä kuva", "mun lempi leffa on se-ja-se", joka paljastuu vintage pornoksi, vaikka kysyin ihan yleisesti, että millaisista lefoista se tykkää. Sit on on ihan perkeleen hiljainen. Musta tuntuu, että annan Herran O:n vaipua unholaan, ellei se nyt tee jotain effortia sen eteen, että osoittaisi olevan muustakin kiinnostunut, kuin jyystämisestä. Meillä on liian vähän yhteistä.

Ei kai tässä muuta! Hyvää viikonloppua! Luulisin, että sunnuntaina voisi oll jotain kerrottavaa taas, kun huomenna on ne yhdet synttärit ;)

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Seksiviikko

Herra K laittoi kuin laittoikin mulle viestiä silloin maanantaina. Tai no hyvin lyhyesti se kysyi kuulumiset, eikä tietenkään vastannut viestiini. Eilen aamulla minä kysyin sitten uudestaan kuulumisia, ja viestiteltiin parin viestin verran. Sitten se kysyi, että odotanko jo kovasti, että pääsen hässimään sen kanssa. Lohkaisin takaisin, että odottaako se jo kovasti perjantaita, ja että näkee minut. Ei vastausta. Alkaa hermot palaa, vaikkei siihen olisi edes mitään syytä. Ihme konstailija, mutta pitäisi antaa vaan mennä omalla painollaan, eikä huolehtia turhia.

Pakkasin reppuni, ja lähdin leffaan O.n kanssa eilen. Se olisi halunnut mennä katsomaan jotain jenkkihömppäkomediaa, mutta viime hetkellä ehdotin toista leffaa mikä osoittautuikin erittäin koskettavaksi, ja mielenkiintoiseksi. Herra O:lla teki selvästi pahaa leffan realistisuus, ja lohduttomuus, näin sen kehonkielen olevan ahdistunut. Ainoa huono puoli oli se, että leffa oli himpun verran turhan pitkä, ja mulla alkoi olla hurjat niksut, kun en ehtinyt polttaa ennen leffan alkua. Siitä huolimatta kyllä nautin täysin siemauksin tästä Eurooppalaisesta helmestä. O sanoi ennen leffaa, että murhaa minut jos leffa on paska. Jaahas. Ei yhtään seikkailumieltä! Mikäs sen hauskempaa, kuin vaihtaa viimeisellä hetkellä suunnitelmaa.

Leffan aikana O alkoi hipelöidä mun reittä, ja vähän muualtakin, ja mä olin niin kiimoissa siinä vieressä. Olin sellaisilla fiiliksillä, että jos ei tänään lohkea, niin mun on pakko käydä pokaamassa joku baarista kotimatkalla. Leffan jälkeen kuitenkin päädyttin taksilla samaan osoitteeseen, ja sain mitä halusin. Tänä yönä ei onneksi tarvinnut alkaa köyriä kesken unien. Vaikka tais se yrittää, mä käänsin vaan kylkeä. Yöllä nukutaan, kiitos, vaikka viime tönä jäi unet tosi vähälle, kun en oo tottumaan jakamaan petiä. Aamulla otettiin uusinta kuitenkin, ja myöhästyin luennolta sen takia. Anteeksi, joudun kirjoittamaan hieman ala-arvoista tekstiä nyt, mutta mutta...Jos O ei enää tahdo nähdä, niin tiedän yhden syyn siihen, ehkä. Mua pierettää aamuisin yleensä aivan järkyttävästi. Ja koska olen tottunut asustamaan yksin, niin annan tulla tuutin täydeltä koko aamun, jos herään himasta. Mulla on sellainen hassu fiilis, että tänä aamuna lasetin ihan asenteella häilyessäni unen, ja valveen rajamailla. Heräsin ehkä omaan kaasutteluuni, mutta vain ehkä. Ihan normaali ruumiintoiminto, mitä en suhteessa kainostele toteuttaa ollenkaan. Tällaiset random deitit eivät ehkä omaa huumorintajua moiseen toimintaa. Mua ei ujostuta puhua paskan koostumuksesta, eikä yhtään mistään muustakaan, kun olen suhteessa, mutta näissä keisseissä tahtoisi pitää ehkä pitää yllä jonkinlaisen vienon naisen viittaa. Shit happens :)

Jotenkin kyllä nyt tuntuu, että ei meillä O.n kanssa ole hirveesti yhteistä kuitenkaan. Se on vähän turhan hiljainen mun makuun. Mä yritän höpötellä kaikkea mihin voisi tarttua, mutta jotenkaan keskustelua ei vaan synny. Se on myös snadisti epävarma punkan ulkopuolella. Ja sängyssä ärsyttää, kun se tuijottaa i-h-a-n kokoajan silmiin sellainen kiilto silmissä. Toisaalta tosi kiihottavaa, ettei se ainakaan kammoa mun hormonien raiskaamaa ihoa. Vaikka ei tää nyt ees oo paha. Vähän kirjava vaan...Ah, muistin toisenkin jutun mitä ei kannata treffeillä toteuttaa. Menin eilen käymään vessassa sen kämpillä, ja päätin puristaa hillittömän finnin mun leuan alta. Fail! Se alkoikin vuotaa verta ihan oikeasti, ja mä vedin asuuni kuuluvaa huivia korkeammalle peittämään ruhjottua aluetta, kunnes vuoto tyrehtyy. Heilahdin takaisin sohvalle O:n viereen, ja tokihan sen täytyi sitten alkaa availemaan mun huivia heti ensimmäisenä. Tosi kiva sitten, kun sillä oli sormet visvassa, kun yllyimme suutelemaan, ja se kouri mun naamaa. Älä purista finnejä kesken treffien. Mä tunsin semisyvää häpeää.

Voisin ehkä kuolla häpeään muutenkin. Nyt on kova epäillys, että mulla saattaa olla joku sp-tauti. Tai siis klamppaa oon miettinyt. Alaselkää särkee, mutta tää voi kyllä johtua mun super karmeasta omasta sängystäkin. Tai epäilen sen sängyn olevan syyllinen. Mutta jotenkin mulla on sellainen fiilis, että nyt on jotain menossa, vaikka ei kutise, eikä mitään visvaisia paiseita haaroista löydykkään. Pitää yrittää kysellä koulun terveydenhoidosta, että jos sitä kautta pääsisi ilmaisiin tautitesteihin. Mä niin kuolen häpeästä, jos olen tartuttanut jotain K:n and O:n. Varsinkin, kun mun piti käydä skannissa jo toista kuukautta sitten. Mä tarviin nyt tsemppistä. Sitten jos jotain löytyy, niin reippaasti vaan kerron faktat asianosaisille. Mutta olen miettinyt, että siinä tapauksessa en ala tekstailemaan ennen joulua hässityille tyypeille. Y, O, ja K, ja ehkä ex saavat tiedon (vaan siksi, että kinkesin ilman kumia noin kolmen kanssa ennen välien uudelleen lämmittelyä syksyllä). Muut ansaitsevat mahdollisen taudin. Ai hitto, että mä oon kauhee akka.

Reipas on fiilis, vaikka en ole kahteen yöhän oikein ehtinyt nukkumaankaan. Miesrintamalla taitaa olla taas sellainen vaihe, että taitaa Alma heitellä vähän verkkoja. K ärsyttää huonojen yhteydenpitotaitojensa kanssa, ja O:stä on jotenkin väkinäinen fiilis, vaikka tykkään seksistä sen kanssa. Lauantaina on se yks häppeninki, missä epäilen Herra C:n olevan läsnä. pitää katsoa, että jos sitä vielä kiinnostaisi, mua nimittäin kiinnostais, vaikka vannoin, etten sen jengin tyyppeihin enää kajoakaan. Kerta kiellon päälle, eikös?

Sitä olen miettinyt tässä, että pariutumiseni vaikeus voi ihan yksinkertaisesti johtua siitä, etten ole ulkkiksena niin vetoava täydellisen yhteisen kielen puuttuessa. Tai siis onhan mun kielitaito osapuilleen täydellinen, ja selviän kaikista tilanteista. Miehille voi olla kuitenkin, että he kokevat tarvittavan syvyyden puuttuvan.  Ja he eivät ehkä ole varmoja, että olenko jäämässä tänne, vai iskeekö koti-ikävä pian. Toki mun veikeällä, lutkahtavalla luonteelaadulla ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa, että olen edelleen sinkku. Ja viihdyn kyllä sinkkuna. Ei sitä voi suhteessa kahta, tai kolmea miestä panna viikossa. Ja suhteessahan mun pitäsi olla kiltti, ja tasainen kokoajan. Nää lokaalit miehet ei tunnu kestävän luonteikkaita otuksia peräpohjolasta. Sen mä tiedän itsestäni, että mä en innostunu, muutamia poikkeuksia luukunottamatta, muista ulkkimiehistä. Mä tahdon natiivin puhujan, enkä mitään ontuvakielistä romeota. Ihan painajainen olisi, että päätyisin sellaisen kanssa suhteeseen, jolla on eri äidinkieli, ja yhteisen kielen osaaminen huonompaa, kuin minulla.

Ugh. Olen puhunut.

maanantai 14. helmikuuta 2011

Selvä keissi

Saatan nyt hätiköidä vähän, ja olla vainoharhainen, mutta voi tässä jotain perääkin olla. Sekä Herra K, että O ovat pitäneet täyttä puhelinhiljaisuutta tämän päivän. Lähetin molemmille viestin eilen, ja vaihdeltiin muutama viesti, ja se jäi heidän vastausvuoroonsa. Ja ta-dam, ei mitään tänään. Joukkueemme arvaa, että molemmat hiffasivat, että tänään on se hiivatin ystävänpäivä, ja ne kuvittelevat, että jos ne vastaa, ne joutuu joko toivottamamaan hyvää sellaista hapatuspäivää, tai mä meinaan toivottaa, ja sit ne on niinkuin awkward. Sitähän ne ei tiedä, että mä en ole mikään hullu romantikko, ja satun vihaamaan kaikkia kaupallisia pakkohapatuksia. En tullut maininneeksi kummallekkaan, että olen tälläinen ilonpilaaja, ja en kykene heittäytymään mihinkään karnevaalimeininkiin, ja syytämään rahoja johonkin, vaan siksi, että media yrittää usuttaa toimimaan tietyllä tavalla.

Tämä hiljaisuus myös kertoo ehkä siitä, että kumpikaan ei ole romanttisin mielin tässä jutussa, vaan meikäläistä käsitellään vaan panona. En kyllä itsekään tiedä, että olenko mä millä mielillä. Ja "pojilla" voi olla ihan samat ajatuksen, kuin minulla siitä että katsellaan tässä nyt rauhassa, että syttyykö jotain. Aika masentavaa, mutta eikai tässä muutakaan tekemistä ole.

Oonko mä paranoidi? Mä näen ihan selvän kuvion, että ukot yrittää välttää epämiellyttävää tilannetta, koska eivät voi olla varmoja, että jos mä vaikka meinaan kipata jotain vaaleanpunaista siirappia niiden niskaan, ja vannoa ikuista rakkautta. Ja koska kumpikaan ei ole kanssani tosissaan liikenteessä, niin he kokevat oudoksi lähetyä rakastavaisten päivänä. K:ltakin kysyin vaan, että jäikö mun kaulahuivi sen luokse. Se vastasi jotain tosi kryptistä, mutta humoristista, mutten se kyllä siihen huiviin liittynyt. Olis nyt voinut kertoa, että onko siellä vai ei, ja luovunko jo toivosta sen löytämiseksi.

Kävin pitkällä kävelyllä kameran kanssa, ja jätin kännykän kotiin, koska koko aamu meni luuria vahtiessa, ja totesin touhun olevan mielipuolen hommaa. Palatessani sitten energiaa pursuten kotiin, niin tietenkin loikkasin heti luurin kimppuun, ja huomasin viestin saapuneen. Kädet täristen sitten painelin tarvittavat napit läpi, ja arvuuttelin mielessäni, että kumpi uroista on uskaltanut lähestyä. Operaattori. Kiitos tästä. Mut hei, Y sentään toivotti hyvää ystävänpäivää chatissä. Sitä ei ainakaan pelottanut, että tunnustaisin jotain kauheeta, ja dorkaa sille.

Jotenkin surkuhupaisa päivä, ihan historiallisestikin. Tää on yleensä tupannut olemaan erityisen vaikea päivä parisuhteessa jostain syystä. Nyt ei ole enää sitä parisuhdetta, ja silti on outo fiilis, ja miehet aiheuttaa kipua. Tosin ei tää mitään hc-kipua ole, pientä kramppia pakarassa vaan.

Mutta joo, Alma toivottaa mustan sydämensä sopukoista oikein ihkuu ystävänpäivää kaikille. Ehkä mäkin joskus opin nauttimaan. Suuresti epäilen. Ellei joku prinssi uljas karauta jostain, ja se on sitten rakkautta ensi silmäyksellä, molemminpuolista siis. Hehe.

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

HAAA!


Nyt F oli vaihtanut parisuhde statuksensa fb:ssä!! Kaikkea hyvää! Mä meinaan suhtautua jatkossakin viileän asiallisesti häneen työmaalla, ja sen ulkopuolella. Aika helpottavaa, että tää chapteri on nyt saatu suljettua. Se jäi kaivelemaan, etten saanut suljettua lukua itse. Se varmaan kuvittelee, että olen siihen vielä ihastunut. Toisaalta en ole pitänyt mitään yhteyttä työn ulkopuolella siihen. Ja töissäkin ole vältellyt tietoisesti. Tämä on tosin onnistunut vaihtelevalla menestyksellä, koska mun vanhat, F:n takia muodostetut kulkurutiinit istuu tiukassa. Pitäisi opetella käyttämään toisia ovia, ja keskittyä pyörimään siellä kauimmaisella mahdollisella alueella, Ja yhtään röökiä sen on turha pummata. On tää pitkä prosessi. Siis tappaa ajatukset, tunteet, ja omat rutiinit. Kyllä mä onnistun, olen jo hienossa alussa. Onneksi aloitin tämän henkisen prosessin, jo ennenkuin stalkkailin tuota F:n emäntä kuviota fb:stä. Tavallaan henkinen voitto tämä, kun vertaa siihen teoreettiseen mahdollisuuteen, että voisin olla edelleen aivan lääpällään siihen. Lukisinkin lemmentuskissani tuon parisuhdeuutisen sen seinältä, ja tuntisin henkisen kuoleman, kun tajuaisin, että ei se ollutkaan minusta kiinnostunut sillä tavalla, kuten minä siitä. Got it? Hauskaa vaan seurailla nyt tilanteen kehittymistä. F:n uusi tyttis näkyisi olevan Herra A:n kaveri. Ne voi järjestää vaikka Alman kusipääexpanomeetingin. Miksi hemmetissä kaikkien pitää tuntee kaikki? Mä en ehkä voi kiittää exää tarpeeksi, että se kertoi minulle ne pari totuutta F.stä, ja sen sielunmaisemasta, ja hautasin haihattelut. Jännä päivämäärä vaan osui. Tuskin F muistaa mitä viime vuonna tänä samana päivänä tapahtui, Minä muistan, koska se muutti loppuelämäni suunnan. Ympyrä sulkeutuu, ja minä olen onnellinen sydämessäni, juuri tällaisena kuin olen. Rakastan itseäni, se on kaikista tärkeintä. Taidankin ostaa itse itselleni hullun suklaaboxin, ja ruusuja huomenna. Ja lopetan F:sta vouhkaamisen tähän, kunnes jotain raportoitavaa tapahtuu. Helppoa tämä ei tule olemaan, kun ollaan kuitenkin samassa työpaikassa. Mutta pysyn vaan pois sen reitiltä, so simple!

Dekkarointia

F:llä on niin varmasti säpinää yhden emännän kanssa. Mä olen nyt dekkaroinut sen fb seinän trafiikkia, ja sen kirjoituksia, ja mimmi kommentoi sen kuvia sydämillä jne. Nyt F:n seinälle oli ilmestynyt joku joku ystävänpäivä kuva, mitä mimmi oli kommentoinut, ettei voinut odottaa huomiseen. Ne niin seukkaileee! Mut mun piti unohtaa koko tyyppi, ja silti leikin etsivää...hehe. Ei se haittaa, koska mä en tunne mitään sitä kohtaan enää. Oikeesti. Onnea rakastavaisille.

Tänään on vuosipäivä eräästä öisestä kohtaamisesta. Ja seuraavat pari viikkoa tulevat olemaan emotionaalisia. Tai en mä tiiä. Mietin vaan sitä, että kuinka minä olen vuodessa muuttunut, ja kasvanut ihmisenä. Kuinka olen oikeastaan onnellinen. Vuosi sitten tiesin hyvin vähän. Nyt tiedän hitosti enemmän, enkä olisi ikinä kuvitellut tällaista vuotta itselleni tapahtuvaksi. Sex, drugs and rock 'n roll indeed.

F yritti ottaa kontaktia duunissa tänään, en sitten siedä, että muistaako sekin sen erään tapahtuman vuosipäivän.. Mä en edes katsonut siihen, vaikka aistin sen tuijottavan minua. Se oli muuten jopa samassa bussissa töihin mennessä, mutta koska pysyttelin alakerrassa sain matkustaa täysin yksin. Sen olemassaolo paljastui vasta kun näin sen kengän astuvan yläkerrasta askelmalle. Yritin ignoorata, ja kuulisti vaan kävellä napit korvissa ulos kulkupelistä, kunnes tunsin jonkun taputtavan päälakeani.  Vilkaisin taakseni, ja jatkoin matkaa. Se sai mut kuitenkin kiinni, ja kyselin jotain turhanpäiväistä. Mä olin aika viileä. Työn ääressä välttelin sitä, enkä nähnyt sitä juurikaan. Vähän jotain vitsiä väännettiin, mutten ollut mitenkään aktiivinen. Olin lähdössä himaan, ja seisoin ulko-oven vieressä järjetäytymässä romuineni, ja tunsin jonkun pörröttävän hiuksiani. Hymähdin vaan, enkä edes kääntynyt katsomaan. F yritti hakea katsekontaktia ohittaessaan minut, ja mä vaan mutisin laukulleni jotain, ja näytin tympeää naamaa. Miksi sen tarvitsee kosketella?? Mä voin puhua sen kanssa, ja näin, mutta vois ptää näppinsä erossa, ja tuijottaa ihan snadisti vähemmän. Mä en olis näyttänyt hapanta naamaa, jos olisin vielä innostunut sen persoonasta romanttisessa mielessä. Hitto, mitähän siitä ens lauantaistakin tulee? Sillä sietäisi sitten olla se uus emäntä mukana katsomassa F:n perään. Mä en niin tuu lankeemaan siihen. En varmasti. Mä näytän sille, että mä olen vapaa, ja yksin, ja aivan hemmetin tyytyväinen elämääni. Enkä kiinnostunut siitä.

O:n viestit meni todella pervoiksi eilen yöllä, ja olen ihan vähän huolissani, että onko se seksiaddikti. Siltä nimittäin tuntuu nyt.O nimittäin alkoi aivan kesken viestittelyn, että sen lempileffa on se, ja se. No googlasin sen-ja-sen-leffan, ja se paljastui 70-luvun pokepätkäksi. Se selvästi yritti saada mut hämmentymään. Onneksi googlasin sen leffan nimen ennenkuin kommentoin mitään siihen viestiin. Että näin. Alan vähitellen kallistua siihen, että edes maksulliselta deittisivulta ei löydä muita, kuin vakavasti seksiaddikteja, tai niitä tosi kilttejä peräkammarin poikia, jotka eivät ole minua varten. Nyt mun pitäs vaan keksiä, että mitä mä vastaan O:lle. Tai siis kertoilin omista pornomieltymyksistä, ja kyselin, että on sillä jotain tiettyä. Sitten se vastasi aamulla, että kertoo myöhemmin sitten, ja toivotti hyvää työpäivää. Ok. Mulla on jotenkin niin outo fiilis, enkä oikein tiedä, että mitä mä sille kirjoittaisin. Nyt kun mietin meidän treffejä, niin tuntuu, että se on aina hautonut jotain salaisuutta. Mä alan olla melko varma, että sillä on joku tosi disgusting fetissi...K on sentään sanonut suoraan, että se on pervo, eikä yritä piilotella sitä. Hitto, kun en edelleenkään oikein tiedä, että oonko mä K:lle vaan vähän kivaa, vai voisko olla jotain muutakin. Kaikki sitoutumispuheet pitää unohtaa, niillä saa jengin laukkaamaan pöpelikköön piilon. Mulla on jotenkin kauheen kiire saada määritelmä suhteen laadulle, ja tulevaisuudennäkymille, että en vaan haaskaa aikaani johonkin tyhjäntoimittamiseen. Pitäs oppia vaan rentoutumaan, ja antaa ajan näyttää. Eiks je?

Mua panettaa edelleen, ja kaikki miehet on vielä karussa. Mä lähtisin niin tikkana melkein kenen tahansa matkaan nyt. Ja selvinpäin. Mulla olis huomenna iltapäivästä aikaa, ja pitää varmaan kysyä, että jos Y olisi mestoilla. Se on ainoa kenen kanssa päiväkahvit onnistuu. Käyn kohta naapurin miehen kimppuun.

lauantai 12. helmikuuta 2011

No joo

Herra O soitteli mulle tossa hetki sitten, ja kyseli kuulumisia. Se vaikutti jotenkin siltä, että sillä olis ikävä. Ja tuntui kovasti ihmettelevän, että miksi en ole lähdössä ulos tänä iltana. Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että mulla on darra, ja huomenna töitä. Niin, ja olen myös köyhä. Puhuttiin alustavasti deiteista tiistaina...

Puhelusta meni hetki, ja sain viestin. Meinasin pudota tuolista. "Mitä sulla on päällä??" Mitä vittua??? Olen hyvin hämmentynyt. Sekin sitten oli vain pilden perässä, vai olenko mä kuitenkin itse todella old schoolia näissä deittailukuvioissa. Anyway musta tuntuu oudolta kysyä tuollaista parien (tosin panokylläisten) treffien jälkeen. Mä taidan itse olla jotenkin estynyt. Kuitenkin Herra O pyysi kuvaa vaatteistani, ja sen nähtyään piti avata paidan nappia, ja vaihtaa housut hameeseen jne. No piruuttani teinkin niin, mutta tuntuu jotenkin niin huoraamiselta. En mä ees osaa ottaa itsestäni jotain herutuskuvia. Olen lama-ajan lapsia, ja puhelimilla soitettiin silloin, kun minä olin teini, ja ekan digikameran ostin viimeisten joukossa pari vuotta sitten. Mä olen vanhanaikainen jollain tasolla, ja musta tuntuu osi vajukilta lähettää itsestäni kuva kalsarisillaan sille, kuten se juuri pyysi. Ties kuka muukin sen kuvan näkee?? Olenhan mä antanut kuvata aikaisemminkin, mutta mä en tykkää siitä oikeesti ollenkaan, ja en meinaa suostua enää moiseen vonkaukseen. "Mitä sul on päällä??" Argh, mä en kestä. Miks kaikista kuoriutuu jotain eläimellisiä juntteja? Mä ehdin jo ajatella, että O olisi ollut sellainen rehti mies, joka ei vonkaa.

Hyvä fiilis

Olen tässä kelaillut vaihteeksi omaa elämääni, ja sitä, että mitä on oikein etsimässä. Tiedostan sen, ettei tämä tilanne voi oikein jatkua, että treffailen useampaa miestä samaan aikaan. Jossain vaiheessa tulee väkisinkin sormille, ja huomaan olevani taas yksin, ja vapaa kaikista siteistä. Mitä minä haluan? Mitä minä halusin tasan vuosi sitten? Nyt haluan muka parisuhteen, ja vuosi sitten tahdoin palavasti kyseisestä instituutiosta ulos. Ihminen ei ole koskaan tyytyväinen. Oikeastaan tilanteeni on erittäin ideaali  nyt. Miehet eivät oletettavasti tunne toisiaan, ja opiskelu, ja kouluhommat kelpaavat aina alibiksi, jos tarvitsee alkaa selitellä omista menemisistään. Samalla ympärilläni häilyy mystisyyden verho, koska mulla on niin vahvasti oma, ja itsenäinen elämä. Miehet ovat keskenään erilaisia, ja saan sitä mitä jostain syystä kovin kaipaa, eli erilaista huomiota eri miehiltä. Mielestäni on jännää, että näin voimakkaasti haen huomiota, vaikka tiedän arvoni, enkä häpeä itseäni mitenkään. Olen kyllä aina hakenut huomiota eri tavoin, ja diggaan olla keskipisteenä. Olen myös aina tykännyt miehistä vähän liikaa. En tiedä, että miksi. Ehkä mä tarvitsen miesnäkökulmaa mun elämään. Hehe. Ja mitä pahaa siinä on, että joku tykkää miesten seurasta. Lisääntymistä vartenhan täällä pallolla vaelletaan, ja flirtti piristää aina.

Olen alkanut tiedostaa, etten tosiaankaan ole valmis parisuhteeseen. Mun käytös on muuttunut kovasti vuodessa, ja uskoisin, että en pysty olemaan uskollinen suhteessa enää. Ajatus parisuhteesta järkyttää siksi, että menettäisin vapauteni tehdä, ja mennä, seikkailla. Mua hajottaa ajatus siitä, että kökkittäisiin vaan jonkun kämpillä. Eihän alkudeittien jälkeen enää kukaan käy missään, vaan jumittuu jaetun sipsipussin kanssa sohvalle. Mä oikeasti rakastan elämääni, ja sinkkuilua, mutta rakastan myös hengailla miesten kanssa, harrastaa seksiä, flirttailla. Nämä asiat vaan usein johtavat tunteiden heräämiseen jommalla kummalla, ja vapaus vaarantuu. En haluaisi kuitenkaan loukata ketään. Mä en itse enää usko salamarakkauteen, vaan luulen, että rakkaus voi kehittyä vähitellen, kun toisen tuntee deitti deitiltä paremmin. Salamarakkaudessa on vain huonoja puolia. Tai no sillä saa euforisen olon, joka päättyy useissa tapauksissa nihkeeseen darraan. Salamarakkaus on vähän huono ilmaisu, ehkä salamaihastuminen on parempi.

No joo, se näistä pohdinnoista tällä erää..

Olin K:n luona yökylässä, ja jälleen kerran nauroin suurimman osan illasta. Se on niin nasta tyyppi. Tosin aika itsekeskeinen, ja tietyllä tavalla vaativa tyyppi, mutta olenhan mä vahva itsekin. K on herrasmies, tosin vähän irstas sellainen, mutta  kohtelee naista hyvin. Se ei kainostele yhtään sanoa, että mitä sillä on mielessä, ja yhdistettynä mun moottoriturpaan me saadaan oikein mielenkiintoisia keskustelu aikaiseksi ihan mistä tahansa. Jotain outoa siinä kyllä on, mutta luulen, että outoudella on tekemistä sen pursuilevan egon kanssa. En kyllä pane yhtään pahakseni, että noutaa, ja palauttaa minut autolla kotivelle, ettei mun tarvitse liikauttaa sievää ahteriani kuin portaat alas. On muuten jännä, että olen viimeaikoina tavannut hitosti perse-miehiä. Luulin, että tissi-miehiä olisi enemmän, mutta ei, jengi ylistää kuorossa mun kankkua, ja mä en tiedä, että miten pitäs olla. Olen aina pitänyt rinnoistani enemmän, koska perse on "iso", ja ikä alkaa näkyä sellarina. Pitää alkaa varmaan trimmaamaan pyrstöä kiinteämpään muotoon, että voisin itsekin sanoa tykkääväni siitä, mutta toisaalta äijät tykkää siitä juuri tällaisena "hieman" hyllyvänä.

Yksi asia mikä jännittää on kulman takana kurkkiva Ystävän päivä. Vielä ei ole treffikutsuja sadellut, ja oikeastaan tunsisin suurta helpotusta, ettei kukaan kutsuisikaan mihinkään. Y tuskin kutsuu, koska olemme ystäviä ilman romantiikkaa. Mutta O, ja K voisivat. Musta kyllä tuntuu, että K saattaa mennä Y:n kanssa samaan pinoon, Ystäviä, tietyin eduin, mutta katsotaan nyt. Se on sellainen tyyppi, että ei se haluaisi nähdä, jos ei sitä yhtään kiinnostaisi. Se sanoisi suoraan, jos vain seksi maistuu, muttei se jaksa kuunnella mun juttuja, ja ei haluaisi enää nähdä. Äh, katsotaan nyt, K kyllä kiinnostaa minua, mutten uskalla olla kovinkaan aktiivinen, koska pelkään torjuntaa, ja näyttäväni epätoivoiselta. Jos en ole aktiivinen, niin se voi kässää väärin mun intressit, ja että olen vain sen rahapussin, ja monsteri-melan perässä. Ja mitä O:hon tulee, niin se vaikuttaa kevyesti kummalliselta. Kyselin siltä eilen kuulumisia, se vastasi, mutta jälleen kerran jätti vastaamatta minun viimeiseen viestiini. Tänään ei ole kuulunut mitään. Katsellaan nyt. Mun kuviot, ja miesasetelmat saattavat muuttua vielä moneenkin kertaan, ja en voi näistä kenestäkään puhua mitenkään varmoina nakkeina. Sekä K, että O saattavat vaikka kadota minulta jäljettömiin tälläkin hetkellä. He saattavat päässään pyöritellä, että kuinka Alma on niin rasittava, ja etteivät koskaan ota enää yhteyttä.

Mä uskon nykyään mitä tahansa kenestä tahansa, ja en tosiaankaan luota enää yhtään keneenkään. K mua oikeastaan kiinnostaisi oikeastikin, mutta yritän olla hullaantumatta, etten satuta itseäni rakentamalla mitään epätodellista päähäni. Kun en edelleenkään oikein tiedä, että tapaako se minua ainoastaan seksin vuoksi, vai voitaisiinko me tehdä jotain muutakin. En uskalla ehdottaa, mutta sittenpähän ainakin tietäisin, että mitä se miettii. Toisaalta en halua ryssiä mitään alkamalla kysellä ahdistavia kysymyksiä meidän suhteen laadusta. Aika varmaan näyttää. Eikä mulla nyt ole parempaakaan tekemistä, joten kivahan sitä on nähdä..

Hah, Ystävänpäivä on maanantaina, ja mä olen luojan kiitos hikoilemassa jumpassa. Aih, ja oih, mun ei tarvitse stressata mitään pakko deittejä, vaivautunutta vilkuilua, ja media luomaa kuvaa koko riivatun päivästä. Ihan eri asia, jos olisi vaikka pitkässä suhteessa, mutta jotenkin jonkun tosi tuntemattoman tyypin kanssa kyräily jonkun pinkkien koristehörselöiden keskellä alkaisi vaan ahdistaa. Mä en siedä oikein mitään kaupallista, enkä stereotypioita siitä, että kuinka joku hassu päivä tulisi viettää. Mä vaan vaivaannun.

Oliskos tässä kaikki? Alkaisi oleen. Mä saan viettää iltani aivan rauhassa kotona, koska sekä Y, O, ja K ovat kukin poistuneet kaupungista kotikonnuilleen. Ironista on, että mua panettaa aivan helvetisti.

perjantai 11. helmikuuta 2011

Olen voittaja

Mä selvisin. Raskas viikko on takana, ja mulla on jopa energiaa jaljellä vähän.

Olemme Herra K:n kanssa vääntäneet noin 30 tekstarin verran, eilisestä lähtien suihinotosta, ja perspanosta. Loistavat keskustelunaiheet. Se vissiin kuvittelee, että saa multa maksullisen naisen palvelut ilmaiseksi. En mäkään nyt ihan kaikkeen suostu, vaikka vähän lutka olenkin, enkä edes mitenkään kovin rajoittunut seksuaalisesti. Jos jotain hc-pornoleffa-matskua pitää alkaa toteuttamaan oikeassa elämässä, niin mun raja menee siinä. Diggaan ottaa suihin, mutten pysty nielemään, tai pystyn joo, mutta tulee samantien takaisin ylös, ja se onkin sitten jo fetissi kamaa, jos siitä partneri diggaa. Hiton K. Eikä keskustelua ole vielä edes käyty loppuun. Huomenna olisi tarkoitus treffata se, jos ei se nyt ottanut taas itseensä, kun kirjoitin, että mä olen lopulta ihan tavis-tyttö, joka diggaa ihan tavis-seksistä, ja on vähän tylsä kanssa. Voisinhan mä ennen huomisia treffejä käydä hakemassa lähi pornostoresta jonkun himmeen kokoisen kumikyrvän, ja lykätä se sen ahteriin. Sille ei tunnu menevän jakeluun, että sen iso vehje ei ole kaikista ihanteellisin ihan kaikkee, ja tässä on kuitenkin kysymys mun vartalon hyvinvoinnista, ja en ole varma, että haluanko repiä persettäni sen vuoksi, että sillä olis kivaa. Varsinkin, kun se selkeästi tahtoo päästä pukille ilman kumia, ja siihen en meinaa suostua, koska mussa voi olla vaikka mikä rutto.. Miten voi olla noin ärsyttävä, ja niin hulvaton samassa paketissa? Just niin kusipää, että on ihan pakko olla kiinnostunut siitä.Ehkä se tarvitsee vaan pienen herätyksen. Hitto kun olis siisitä käydä hommaamassa se kumikyrpä, ja kun se nukkuu, niin tunkea se sen hanuriin. Vähän kuin kostoksi siitä, etten muista viime lauantaiöistä aktiamme, vaikka sellainen muka oli...Hyi hitto, että kirjoitan härskejä juttuja. Anteeksi.

Y kävi päiväkahveella mun luona. Visiitti oli tosi mukava, ja sain hirveesti lisää energiaa. Jutusteltiin vaikka mitä taas, ja se kertoili suunnitelmistaan, ja niitä koskevasta hämmenyksestä. Hitto, että tulee sitä ikävä, kun se lähtee. Jotenkin tullaan toimeen niin hyvin, ja voisin melkein nähdä itseni sen kanssa parisuhteessa jo. Noh, se vonkaaminen ärsyttää. Tänään satuin olemaan hövelillä tuulella, ja liian laiska omaan kivaan. Ja mikäs siinä, kun sen ehdotti pientä visiittiä mun luokse. Se ei ole aikaisemmin mun luona käynyt, ja  se oli ehkä positiivisesti yllättynyt mun persoonallisesta pikku kodista. Se jopa sanoi, että olen tehnyt lymypaikkani oikein kotoisaksi. No onhan tää.  Mä diggailen kyllä Y:stä, se on ystävä ekstra hyödykkein. Ja vaikka sen miehiset vehkeet on pienet mun yleiseen otantaan nähden, niin hitto, että oli kiva ottaa suihin, kun ei leuat ala kinnaamaan. Ja itse akti on vallan tyydyttävä. Anteeksi, taas meni jutut navan alle.

O:sta ei ole kuulunut mitään. Laitan varmaan huomenna viestiä, ja vähän haistelen ilmaa. Se kyseli multa viimeksi kuulumisia, mihin vastasin ihan kivasti, ja se ei vastannut mun esittämään vastakysymykseen mitään...

Töissä menin kanttiiniin, ja kukas se siellä, F tietenkin. Se yritti vitsailla mulle jotain, mutta mulla meni ihan ohi, kun en jaksanut ollenkaan keskittyä siihen. Se vaikutti ihan sika innokkaalta, ja demostroi mulle jotain leffan pätkää paikallaan hyppien, ja mä vaan toljotin, että just. Kaarsin pöytään ennen sitä, yksin. Näin, että sen kamat oli toisessa pöydässä, ja siinä pöydässä istui jotain tyyppejä ketä en olis jaksanut katsella. F laski kuitenkin tarjottimen viereeni, ja haki kamansa toisesta pöydästä. Kiitti. Se alkoi kysellä mun exän menemisistä, ja kun exäni ei kuulema vastaa sen viesteihin, eikä eksän nykyinenkään. Mä kyllä tiedän, että miksi, ja tästä syystä minäkään en halua ajatella F:ää enää romanttisessa mielessä. Mutta en mä sitä sille kertonut, että tiedän. Se alkoi haukkua kaikki valehtelijoiksi, ja yritti urkkia, että onko eksäni pettänyt nykyistään kanssani. Kierrellen sanoin, että minä en tiedä, että ovatko ne olleet yhdessä vai ei silloin kuin meillä oli välien lämpiäminen syksyllä. Tiedän vaan sen mitä entinen kumppanini on tahtonut kertoa. Keskustelu oli jotenkin tosi outo, ja mä en yhtään ymmärtänyt, että miksi se halusi avautua mulle tästä. Se tuntuu kuitenkin olevan kovin innoissaan niistä pian tulevista kemuista mihin minäkin olen menossa. Hiton hitto. Mun pitää alkaa niin mehevä aivopesu urakka itseni kanssa, etten vaan menen nolaamaan itseäni. Pitää varmaan yrittää urkkia eksältä jotain uutta, ja shokeeraavaa tietoa siitä, sen varjolla, että F puhui hänestä minulle. F sanoi kyllä, että voin aina luottaa häneen. En luota tippaakaan, kunnes toisin todistaa. Se on mulle edelleen 20 euroa auki, mutta antaa olla. Enkä edes jaksanut kertoa herpekseni oikeaa laitaa. Se varmaan kuvittelee edelleen, että mulla oli sp-tauti, vaikkei se ollutkaan. Toivottavasti se elää pelossa, että mä tartutin sen siihen...hehe.

Vaikka edelleen alitajuisesti stalkkailen F:ää töissä, niin sen naaman näkeminen ei aiheuta enää vatsan ympärikääntymistä, vaan pienen puistatuksen, hälytyskellojen kilahduksen, ja pientä ärsytystä. Hyvähyvä.

Perjantai on täällä, ou jea.

Tää viikko on ehkä ollut seksuaalisesti vilkkain vuosikausiin. Kolme eri kumppania, varmaan 20 käytettyä kortsua, ja kolme yötä poissa kotoa, siis viime perjantaista tähän päivään. Aika rouheeta toimintaa. Tosin ei varmaan kovin yhteiskunnallisesti hyväksyttävää, ja kehtaan väittää, että mun partnerit eivät tahdo tietää toisistaan. Olkoot nyt näin.Y:n kanssa meillä on se henkinen yhteys, O painaa kuin sonni, ja K hauskuttaa. Näitä ominaisuuksia on vissiin mahdoton löytää samasta miehestä? Eh? Onko jollain muka? Tai sitten mä haen vaan niin överiä kaikesta. Pitää olla överihauska, jaksaa tarvittaessa painaa vaikka neljä kertaa putkeen, ja henkinen yhteys ja luottamus on oltava jotain maagista tasoa. Eihän kukaan oo seppä kaikilla osa-alueilla...

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Väsyttää vol 2

Ei mulla muuta. Oikeesti loppuu jaksaminen, jos en saa työkuvioita sumplittua jotenkin niin, ettei tarvis vääntäytyä ihan niin monena päivänä sinne. Opintolaina pyörii mielessä, mutta mulla on jo yli viis tonnia lainaa, eikä huvittaisi ottaa yhtään enempää, koska sen takaisinmaksu vituttaa jo valmiiksi. Toisaalta mä tarvitsen kipeästi rahaa, ja aikaa opiskeluun. Ja mulla ei ole aikeissa alkaa opiskella ihan heti uudestaan, kun tästä joskus valmistun, että toisaaltahan se laina olisi ihan järkevä, että saisi koulun kunnialla loppuun, ja elämiseenhän se raha menee, ja mielen pirteänä pitämiseen. Otanko vai en? Hitto kun olis joku helppo, ja pimeä duuni. Pilluahan sitä vois tietty alkaa myymään, mutta verkostoitumattomana se voi olla vähän turhan vaarallista puuhaa...joo ei.

Kohta takaisin luennolle, ja sieltä suoraan suoraan töihin, sitten aamulla ylös, ja luennolle, ja sit on sellainen neljän tunnin paussi ennen töitä. Eli seuraavan kerran voin  hengähtää sitten perjantai aamuna.  Ens viikonloppuna ei olis tarkitus tehdä mitään ihmeellistä. Ellei K halua treffata...en tee mitään suunnitelmia kuitenkaan, se ottaa yhteyttä jos ottaa. Tällä hetkellä K on ajanut vähän O:n edelle, en tiedä, että miksi. Jotenkin me ollaan molemmat niin outoja K:n kanssa, että sovitaan hyvin yhteen. Voi kun saisi O:n sonni-taipumukset, ja K:n poskettoman, ja "bold"-luonteen samaan pakettiin, ja F:n vartaloon. Huoh...Sitä fuusiota odotellessa tyydyn katselemaan aivan tyynesti, en meinaa alkaa suinpäin sitoutumaan keneenkään, tai tekemään lupauksia mitä en pysty pitämään. Mä luulen, että muhun on iskenyt se kuuluisa sitoutumiskammo. Oikeesti. Hankalaa tässä on muistaa, että mitä en kenellekkin aikaisemmin puhunut, ja mitä mulle on kerrottu, ettei ala tarinat mennä ristiin. Ja en mä diggaa kyllä valehdella tekemisiänikään. K on muuten siitä hyvä, että se tietää just kuka mä oon, ja sille ei tarvitse kaunistella totuutta, ja se sanoo hyväksyvänsä minut tällaisena, mutten tosiaan tiedä, että onko se mitenkä vakavissaan naista hakemassa. O vaikuttaa niin "hyvältä" ihmiseltä, etten ikimaailmassa kehtaisi paljastaa itseäni täysin sille. Tarkoitan siis, että luulen sen lähtevän lätkimään jos, ja kun minusta paljastuu lisää nyansseja, ts. koen olevani hieman "huono nainen" sen rinnalla. Mutta katsellaan nyt. Minäkään en tunne sitä kovin hyvin vielä, että siitäkin voi paljastua vaikka mitä ällöttävää myös.

Jos sitä vielä kuppi kahvia. Aamulla kun heräsin, niin olin aivan yhtä väsynyt, kuin eilen illalla. Lihaksia särki, ja luulin suunnilleen kuolevani, kun istuin luennolla, ja voin fyysisesti niin pahoin väsymyksen takia. Ihanaa mennä vielä töihin tänään. Hepuloin huolella yhdelle uudelle kollegalleni eilen, yritin olla vaan jämäkkä, mutta taisin sittenkin kuulostaa tosi ilkeälle. Harmitti kyllä heti ärähdyksen jälkeen. Ihme kun ei voi kysyä apua, vaikka olin koko illan hokenut, että: "kysykysykysy, olen sitä varten täällä". Toivottavasti se ei mennyt itkemään pomolle...Tai no aivan sama, vaika olisikin. Se jätkä on ollut alusta lähtien aivan onneton nysvä, ja mulla ei kestä hermo kouluttaa sitä, jos ei voi kysyä apua, vaan meinataan lähteä kotiin, vaikka paperityöt on vielä tekemättä, ja niitä samoja papereita se pyöritteli neljä tuntia, eikä huolinut apua., ja kun lopulta ne muutaman rivin tekstiä sisältävät paperit oli valmiit, niin ne oli päin vittua tehty, koska apuahan ei vo tietenkään kysyä. Kraah. Voi luoja jos mä oon tänäänkin sen kanssa vuorossa, ja se on ehtinyt napata sen paparinpyörittely homman itselleen. Mulle on ihan sama, että kuka sen tekee, kunhan se oikein tehty eikä siihen käytetä neljää tuntia.

Kahvia, kiitos!

Nyt väsyttäääääää

Huh, mikä päivä on takana. Silmäilen tässä kiihkeästi omaan punkkaa, mihin vaihdoin eilen puhtaat lakanat, ja kaikki. Ensin vaan pitää käydä suihkussa viihtymässä, ja päivittää blogi ;) Puhtaaseen, omaan petiin en siis eilen illalla päässyt lojumaan...

Kävin sitten O:n kanssa parilla tuopposella, ja kun tuli kotiinlähdön aika, niin se pentele houkutteli mut mukaansa sen luokse. Mulla ei ollut repussa, kuin urheilukamat, eikä edes kynää, että kiva sitten aamulla mennä kouluun suoraan. Varsinkin kun yksi miespuolinen luokkakaveri näki mut julkisessa kulkuvälineessä aamulla, ja salettiin kelaili, että miten mä siitä suunnasta oon tulossa, ja siihen aikaan. Mäkin huomasin sen kyllä, mutta yritin vähän pakoilla. Koulussa se sitten kertoi nähneensä mut, ja mä olin silleen, et "aijaa, harmi kun en bongannut sua...". Mulla on kuontalo ihan hulluilla panotakuilla, kun mulla ei ollut edes sitä kampaa mukana, ja muutenkin musta paistoi metrien päähän epäilyttävyys.

O oli edelleenkin mukava. On se vähän hiljainen, mutta siitä kyllä vaistoaa sellaisen alkukantaisen sonni-energian, mikä saa sukat pyörimään jaloissa. Mä en vaan voi itselleni mitään, että tykkään höpöttää kaikesta maan, ja taivaan välillä, ja jutut menee välillä lapsellisiksikin. Mitä väliä? Se oli ilmeisesti kertonut minusta jo jollekkin ystävälleen. Tai se kertoi, että sen kaverilla on suomalainen mimmifrendi, ja se oli sen kaverin kanssa puhunut jotain suomen opiskelusta, ja että nyt O.lla olisi siihen kuulemma mahdolisuus ihan natiivin seurassa. Good luck vaan sille hankkeelle...Mutta olisinko minä tehnyt vaikutuksen korkeasti koulutettuun, ja älykääseen mieheen? Olen vältellyt kertomista elämäni toisesta puolesta, ja siitä, että mielelläni pysyn poissa tietyistä paikoista uusien seuralaisteni kanssa, jne.Seksin jälkeen yöllä se kysyi minulta, että mitä minä tarkoitin, kun sanoin, että mulla oli henkinen notkahdus ennen joulua. Siihen jouduin kommentoimaan, että mulla on aika värikäs tausta, jonka takia asioita tapahtui, ja tulin hyvin sairaaksi, ja kaikki tuntui kaatuvan päälle. En varsinaisesti siis kertonut mitään...Jotenkaan ei hirveästi inspaa siitä herpeksestä levitellä tietoa, vaikka ehkä pitäisi. O:n kanssa on ikäänkuin unohtanut koko hiton asian. Vaikka se nyt onkin vaan huuliherpestä, eikä edes aktiivisena, niin jotenkin painaa syyllisyys. Ja pirukaan ei tiedä, että mitä muuta vielä löytyy, koska mulla ei ole edelleenkään ollut massia käydä tohtorilla.

O oli edelleen ihan sonni sängyssä. Noin seitsemän tunnin yökyläilyn aikana vehdattiin vaan kolme kertaa erittäin tyydyttävin tuloksin.. Heräsin keskellä yötä siihen, että se hyväili mun vartaloa. Mä en ollut mitenkään mukana, koska kello oli ehkä viis aamulla. Se sentään kohteliaasti kysyi, että haluanko nukkua. No juu, jos ei siitä ole vaivaa, ja niin se antoi minun torkahtaa uudestaan. Heräsin ennen seitsemään samaan käsien seikkailuun pitkin vartaoani, ja nyt olin minäkin jo virittyneemmässä tilassa. Ja kolmas kierros otettiin vielä kellon soitua. Hyvä sylvi, ihan oikeesti, ei tuollaisia tyyppejä ookkaan! Se katsoo minua paljon silmiin, ja sillä on sellainen intensiivisen himokas tuijotus, mikä vetää märäksi ilman ensimmäistäkään kosketusta. Sängyssä se on kauheen hellä kosketellessaan, mutta vahva, ja jämäkkä, ja ottaa, eikä meinaa, ja nautin siitä, että se on minua huomattavasti paljon pidempi, ja painavampi. Mä en olis uskonut, että vähän "nörtihtävästä" tyypistä löytyy moinen ulottuvuus. Mä olen vähän sekaisin, että millaiset fiilikset mulla on sitä kohtaan...Aika näyttää. Jos se on tylsä sängyn ulkopuolella, niin voi olla, ettei se ole mulle se oikea. Siis lähinnä tarkoitan, että jos juttuaiheita on hankala keksiä.

Taas pääsen tähän aiheeseen, että mun sydän on kylmettynyt aika ikiroutaan, ja oikeastaan nautin seksistä, mutta oikean parisuhteen aloittaminen tuntuu vaanivalta peikolta. Lisäksi kukaan ei ole onnistunut viemään minulta jalkoja alta siten, että mietin vaan kyseistä henkilöä, ja tahdon viettää kaiken aikani hänen kanssaan. Tai sitten olen vaan siirtynyt teiniseukkailusta kohti aikuisempaa, itsenäisempää meininkiä. Enkä sitäpaitsi voi edes kertoa uudelle kumppanille mun viimeisestä vuodesta juuri mitään, koska se on aika hurja, eikä uuden kumppanin silmissä mitenkään mairitteleva. Tää on tää ikuinen neitsyt-huora-asetelma. Huoh.

Tästä pääsenkin aiheeseen K. Se sanoi mulle monta kertaa, että suurinta osaa miehistä mun tausta häiritsisi, muttei sitä, ja se pitää mun sekoiluja ennemmin hulvattomina. Mä uskon sitä. K:lla on tosi jännä asenne elämään, meitsi diggaa. Sängyssä se vaan ei oo yhtään verrattavissa O:hon. Ehkä sekin oppisi, kun vähän koulii...Heitin sitä viestillä tänään, ja se vastasi. Tosin vastausvuoro on taas sillä. Mulla olis perjantaina, tai lauantaina aikaa nähdä sitä, mutta en tahdo tyrkyttää. Tää on kiero peli sen kanssa. Mä luulen, että olen oivaltanut jonkun pienen palan sen elämänfilosofiasta. Mulla oli ihan looginen ajatus päässä tänään aikaisemmin, mutten nyt enää muista sitä:D.Juttu kuitenkin liittyi siihen, että se tietää mun olevan nainen, jonka moni huolisi ainakin petiään lämmittämään, niin se tahtoo valloittaa minut itselleen. Tää kuulostaa tosi oudolta, mutta mulla oli ihan fiksu ajatus taustalla, mikä ei kuulostanut yhtää lutkalta, ja itserakkaalta..Toivottavasti se tulee takaisin...

Näin F:ää pitkästä aikaa duunissa. Se oli ihan kiihkeänä frendaamassa. Ei se mua haittaa, kunhan ei nyt enää kuvittele mun palvovan maata sen jalkojen alla. Toki homma tietenkin karkasi taas flirttailuksi, ja teki mieli potkaista F:ää perseelle, kun se kääntyi. Sattumalta tiedän, että sillä on saleen yhden eukon kanssa sutinaa. Olen facebookista vakoillut. Ja tää eukko on Herra A:n kaveri. Miksmiksmiks kaikki tuntee kaikki? Ollaan osallistumassa samoihin iltamiin parin viikon päästä, ja nyt kysytään Almalta mielen lujuutta, etten nyt vaan tee itseäni siellä naurunalaiseksi, ja säälittäväksi siellä, vaan pysyn tyynenä roikkumatta sen perässä hetkeäkään. Pidän edelleen siitä F:stä joka hän on minulle, ja juttelen kuten ennenkin, ei se mulle oo varsinaisesti mitään pahaa tehnyt. Tiedän vaan, että se on niin monisäikeinen liero, ja en tahdo sydäntäni satuttaa sen kanssa. Hän ei vaan ole se mies minulle. Työkavereita, that's all.

Epäilen, että yks toinen kollega vihdoin on huomannut mun sädehtivän olemuksen. Olen itse nähnyt siitä jo joku kuukausi takaperin seksiunen. Mies on pitkä, ja ihan komean näköinen, mutta joku sen yleisessä olemuksessa, ja ryhdissä kuitenkin hämää. Anyway se tänään kuitenkin piteli mulle ovia auki ihan huomattavalla kiihkeydellä, ja jopa nappasi mun hallussa olleen melko pienen jätekuljetuksen, ja sanoi auttavansa. Ihan kiva, en mä olis ulos halunnutkaan mennä. Se oli jotenkin outo. Sitkun päivä alkoi olla jo pulkassa, niin se tuli mua vastaan, ja jotain vähän moikkaili. Ja se ohitti mun lokeron, ja mä satuin katsomaan juuri sillä hetkellä sivulleni, ja meidän katseet kohtasivat. Katsellaan, ei se ainakaan ennen tuollainen ole ollut ;)

Nyt unille omaan petiin, mutta kyllä on pieni mieli taas hämmennyksissä...hihi