perjantai 28. tammikuuta 2011

What ever!

Ok, eli P:ltä tuli kauniisti, ja rehellisesti pakit. Kyllä vanhat miehet osaa senkin taidon. Kirjoitteli, että ollaan niin erilaisessa elämänvaiheessa (ihan tosi :D, enpä yhtään huomannut), ja että hän kuvitteli pystyvänsä suhteeseen paljon nuoremman kanssa, mutta ei taida olla hänen juttunsa sittenkään. Niin, ja muisti kehua seuraani, ja viehättävyyttäni myös.

En yhtään ihmettele. Mä olen aika rusinapähkinäsekoitus tällä hetkellä, ja en tosiaankaan antanut itsestäni mitenkään hyvää kuvaa. Ehkä se mun jännitys johtui siitä, että puhuttavaa oli hankala keksiä, kun jouduin kelailemaan omaa lapsellisuus aspektiani, ja sitä, että mistä kehtaan lörpötellä. Mä olin tosi rautakanki sen seurassa, ja oikeasti jännitin. Olen melkein helpottunut tilanteen laukeamisesta, ja varsin otettu, että se kauniisti vaivautui asian minulle kirjoittamaan. Hyvää matkaa P, oli kiva suudella. Toisaalta hän loi minuun uutta toivoa,  että jossain voisi liikuskella hänestä tuoreempi painos vapaalla jalalla, jonka kanssa elämäntilanne menisi paremmin yksiin. Maailmassa on herramiehiä sittenkin...

Toiset pakit viikon sisään, aika hurjaa. Mä alan olla lähellä sitä pistettä, että pistän sille Herra C:lle viestiä, ja pyydän sen kaljalle huomenna tai jotain. Mä tiedän, että se diggaa musta, mutta se taitaa olla vähän ujo, ja pelätä, että mitä ns. sisäpiiri tykkäsi...hmm...Ja ei, tämä ei nyt ole mitään hetkeen tarttumista, että pakko saada joku, vaan oon diggaillu siitä jo pitkään, mutta tilanteet on olleet niin anaalista, etten ole voinut tehdä liikettäni.  Katsotaan nyt.

Niin, ja joo. Olen menossa treffeille keskiviikkona erään nuoren uroon kanssa. Hän on siis minun ikäiseni, ja pidän häntä vähän kersana. Mikähän minussa on vikana? Mä en oo ikinä ollut deiteillä samanikäisen kanssa. Ainoastaan kahdesti olen pannut nuoremman kanssa, mutta mitään illallisia tai semmosta ei oo ollut. Jos se on ihan pentu, niin laitan Herra P:n lähettämän viestin sille, vähän kuin kiertokirjeen. Hehe. Mutta katsotaan, että mitä siitä tulee.

Hänkin varmaan laukkaa pakoon vuorille, kun psyko-Alma on katseltu parien treffien verran. Mä en varmaan oikeesti ole mitään värisyttävää treffiseuraa, tai siis pelosta ne saattaa väristä. Ehkä mä olen pelottava, tai siis olen, ei mitään ehkä. Mulla on pelottavia visiota maailmasta, mun historia on pelottava, lisäksi tehostan hieman epäpuhdasta kieltäni käsillä huitomalla, mikä ainakin on pelottavaa. Tosin yritän kyllä hymyillä, mutta mun viljelemä sarkasmi yleensä ymmärretään väärin sen epäpuhtaan kielen takia, ja minusta saa helposti tosi negatiivisen kuvan. En mä ees oo mikään negatiivinen, realististinen optimisti kuulostaa paremmalta.. Miksei myös negatiivisista asioista saisi puhua? Mielestäni on tärkeää osata puhua kaikenlaisista asioista, eikä vaan höpsötellä jossain positiivisuus kuplassa.

Kyllä se onni tulee minuakin vastaan joskus, tai siis onni romanttisessa mielessä.

F kehui mun paitaa tänään, ja yritin hillitä itseäni hymyilemästä, mutta mä en voinut leveälle virneelleni mitään. Se varmaan luuli, että olin paidan kehumisesta ihan mehuissani, mutta mua oikeasti hymyilytti se kun näin sen läpi niin, ja kuinka se paitaa kehumalla flirttailee, ja luulee pitävänsä minua otteessaan. Minua hymyilytti se, että tunsin itseni vahvaksi, ja ymmärrän tilanteen nyt. Tosin se nyt sai balsamia egolleen, mutta mä en sen perässä enää juokse.

Kesken työvuoron huomasin, että mun uusi meikki olikin jotain sellaista missä on jotain hemmetin hileitä joukossa. Naama välkkyy kuin diskopallo, ja just nyt ei olis varaa ostaa uutta mineraalimeikkiä.

Näin myös pitkästä aikaa sitä yhtä ihanaa miestä töissä. Se on aivan jumalattoman hyvännäköinen, ja mukavan oloinen. Hänestä höpisin muutaman rivin joskus pari kuukautta sitten. Jouduttiin tänään tekemään hommia samassa paikassa, ja jouduin hältä kyselemään juttuja. Se jännästi katsoo tosi intensiivisesti silmiin, ja jos en nyt ole ihan luulotautinen, niin mun mielestä se tsiigaili mua kauempaa. Siis mun piti vielä varmistaa katsomalla pari kertaa sen suuntaa, ja mua kohti se kuikuili. Ellei se sit katsellut mun takana seinälle olevaa objekti X:ää tai jotain. No en tiedä, mutta pitää olla reipas, tasapainoisen oloinen, ja puhelias sille. En mä nyt ala perässä juoksemaan, mutta jutunjuurta vois yrittää vääntää. Tosin sen fb profiilikuvassa on jo emakko sen kanssa...Että jos ei se oo sisko, tai kaveri, niin luulisin sen olevan varattu. Ei semmosia tyyppejä vapaana liiku.

Huomenna näen Y:tä iltapäiväkahvien merkeissä. Se hylkää mut seuraavaksi, mä niin tiedän tän. Mä tiedän olevani tosi raskasta seuraa välillä, ja olen aivan varma, että Y kokee, ettei ole sen asian paimentaa erilaisista kierteistä eroon räpiköivää, epävarmaa daamia. Mä en oikeasti haluaisi panoa, ja vaan ainoastaan halin, ja ees pari tuntia jonkun kainalossa piilossa. Haluaisin olle lähellä, ja antaa läheisyyttä, ja vaikka rakkauttakin. Mutta kai se panokin kelpaa romanssin puutteessa. Kyllä, mä olen edelleen ihan tyytyväinen elämääni sinkkuna. Saan olla just niin sekaisin kun haluan, ja tehdä just niitä juttuja mistä mä itse diggaan. Mut oishan se mieskin ihan kiva luksus itemi, vaikka niiden kanssa aina palaakin hihat jossain vaiheessa ;)

Tämmöstä tänään :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti