keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Tiistaita

Ei mitään uutta. F koitti olla niin mukavaa, ja ihanaa töissä, mutta minuun ei mene enää läpi. Juttelin aivan tavallisesti, mutta sitä vanhaa hullantumisen tunnetta ei tullut, eikä veri myöskään kohissut korvissa. Mutta koska tämä koko tilanne on ollut niin kauan päällä, niin ei tietenkään voi odottaa, että repsahduksia ei tule, ja tunteet pystyisi nujertamaan tuosta vain. Tosin kuulemieni juttujen jälkeen tunteiden kytkeminen pois päältä tuntui yllättävän helpolta. Päivä kerrallaan, tänään meni tosi hyvin.

Herra P sai myös viestiä alkuviikon meiningeistä. Se vastasi melko monen tunnin päästä, ja nyt ei taas ole kuulunut mitään. Hitto, kun ei ymmärrä. Se on jotenkin tosi kiva tyyppi, mutta jotenkin me ollaan takakireitä vähän. Olen yrittänyt miettiä, että miksi olen sen seurassa niin ujo, enkä keksi muuta kuin ikäeromme, että hämmennyn siitä. Toisaalta sekään ei ole mikään suunpaltti, vaan vakavampi pohdiskelija, mutta osaa se siis puhua. Musta tuntuu, että meidän pitäisi vetää yhteistuumin kevyet kännit, ja tunnelma salettiin vapautuisi. Älytöntä, että sänkypuuhat kuitenkin meni tosi luontevasti pientä tärinää lukuunottamatta. Ja tullaan taas siihen, että kun mun ajatuksena oli kysyä sitä tekemään perjnataina jotain kivaa, tai mun luokse, tai jotain, mutta koska se ei voi vastata tekstariin, niin jäi kysymättä. Kai. Mitähän se haluaa? Vaan deittailla? Jotain vakavampaa? Fuckbuddya? En tahtoisi ahdistella asiasta, koska se ei ole oikeesti kovin coolia, vaan vähän säälittävää. Mielessä on myös käynyt, että se herrasmiesmäisesti pyysi minut vielä seksin jälkeen kerran treffeille, ettei olisi vaikuttanut, että hän on vaan pilden perässä. Onko tuossa teoriassa mitään järkeä? Se lähtee myös parin viikon päästä kaukomaille, ja voi olla, ettei se tahdo mitään supervakavaa ennen sitä, ettei mene loma pilalle ihanaa suomalais daamia miettiessä ;) Se on vaan kiinnostava, ja kuuma mies, ja mun pitää selvästi puhua jostain muustakin, kuin koulusta sille. Koulu on ollut valitettavan hallitseva tekijä elämässäni viimeaikoina, se on puolustukseni. Nyt pitäsisi oppia puhumaan jostain muustakin, vaikka en mä siitä nyt niin paljon ole puhunut kuitenkaan, ja itsepähän se on kysellyt...

Tässä aikuisiän deittailussa on ihan vissi ero teinisysteemeihin. Jotenkin kova paine, että antaa itsestään oikean kuvan. Ja sitten kaikki halailu, ja kädestä pitäminen on niin jotenkin hankalaa, että saako, ja jos saa niin koska, ja pitääkö siitä kysyä ensin, ja jos ei kysy niin saako se toinen osapuoli jonkun sitoutumiskammokohtauksen.

P:n kanssa meinaan ottaa ihan rauhassa, enkä tenttaa siltä mitään ahdistavaa. Jotenkin vaan iskee sellainen fiilis, että ei se musta ole kiinnostunut heti kun se ei vastaa. Tai onhan P:llä kaikki oikeudet poistua takavasemmalle ilman mitään selityksiä, eihän tässä kimpassa olla. Jotenkin se olisi vaan tosi raukkamaista, ja epäherramiesmäistä, eikä sen ikään sopivaa kadota kolmien treffien jälkeen sanomatta mitään, vaikka edes niin yksinkertaista, kuin: "Kiitos, mutta ei kiitos.". Kai se viestien jatkuva näpyttely on teinien hommaa kanssa.

Jos se P nyt kuitenkin palaa asiaan treffeistä, niin mikä olisi sellainen hyvä tekeminen, missä voi samalla puhua?  Ihan vaan kävely? Kelit on vaan niin perseestä, ettei juuri huvita rämpiä tuolla ulkona. Ei se kuitenkaan mun kanssa haluu enää treffeille...Nyt tuntuu nin toivottomalle, että se voisi olla kiinnostunut yhtään minusta.

Nettideittailussa on yksi rassaava puoli. Se kun on nähnyt jonkun livenä, ja ollut parilla treffeillä, niin ei tiedä, että onko ok näkyä online-tilassa siellä deittisivulla. Tuleeko siitä sellainen kuva, ettei ole tosissaan? Mutta sehän nettideittien takoitus, että saa paljon yhteydenottoja, ja joutuu kahlaamaan kasan paskaa löytääkseen niitä potentiaalisia treffikavereita. P oli eilen online, ja niin olin minäkin. Kauhea dilemma. Toisaalta siitä palvelusta maksaa, niin kai sitä perkele saa käyttää ennekuin syöksyy suhteisiin. Tosin omalla kohdalla nettideittailu on poikinut seitsemät treffit eri miesten kanssa, ja näistä sellaisia metrin halolla päähän lyöneitä on ollut tasan yksi, Herra A (joka muuten on tehnyt comebackin deittisivuille). P tosin löi sillä halolle sen suudelman aikana, muttei yhtä villisti. A:n ja P:n välissä on monta Herraa, ja puolisen vuotta. ja siinä ajassa on ehtinyt Alma polo touhuta yhtä sun toista, ja oppia miehistä, ja muuttua varovaiseksi. En mä enää osaa heittäytyä. Mä en ole ihastunut silleen isosti keneenkään A:n jälkeen. Sitä olin siis sanomassa, että omalla kohdalla nettideittailu ei ole ollut kovin hedelmällistä, vaikka olen monta miestä tavannut. En olisi uskonut, että olen edelleen sinkku tammikuun lopulla, kun annoin D:lle lapikasta heinäkuun alussa. Toisaalta olen kyllä nauttinut elämästäni kokonaisuudessaan tällä aikavälillä, elänyt rietasta elämää mitä voi sitten joskus myöhemmin muistella, eikä tarvitse vinkua menetettyjen vuosien perään. On tämä ollut kyllä ihan kasvattavaakin, ja voin kokea olevani valaistunut jollain tasolla. Ja uskon miehen löytymisen olevan nyt vaikeampaa, kuin kesällä, koska olen hirveän paljon itsenäisempi, ja monimutkaisempi, kuin kesällä.

Mitäs muuta? Eikai mitään :) Tai no sen verran, että sain katseita miehiltä eilen illalla, kun reippailin urheiluvaatteissa, ja reppu selässä kohti salia. Olin kyllä hyvällä tuulellä, että ehkä se paistoi läpi. Vastaan tuli ihan sika monta tosi kuumottavaa tyyppiä, ja minä vaan vienosti hymyilin, ja jatkoin matkaa. Meitsi diggaa, kun kadulla kohtaa katseet.

Ainiin, käytiin Y:n kanssa chatissa kiivas väittely stringeistä. Sen mielestä ne on seksikkäät, kuten myös sukkanauhat yms turhakkeet. Mun mielipide stringeistä on se, että ne on seksististen miesten keksintö, ja naisille on uskoteltu mielikuva siitä, että nainen on muka jotenkin seksikkäämpi, ja himoittavampi verhoutuessaan moisiin kidutusvermeisiin. Meitsi ainakin arvostaa mukavuutta, ja yhdetkään stringit ei ole mukavat päällä. Ja vaatekappaleen seksikkyys on ihan kantajastaan kiinni. Minä kannan mustat, saumattoman peruskalsarini ylpeydellä, mutta toki verhoudun mielelläni myös pitsisiin hotpantseihin, mutta vain jos olen menossa ulos, tai tarkoituksella panemaan. Seurustellessa en sitten jaksakaan enää vaivautua, vaan käytössä on juuri niitä kalsareita, mitä sattuu käteen osuman.

Y ei kuitenkaan pitänyt feministi puolestani. Johdattelin keskustelua vähän pidemmälle, ja rohkaistuin kysymään sänkytaidoistani, ja parannettavista alueista, ihan vaan pieni feministinen pilke silmäkulmassani. Tai no ollaan me aikaisemmin puhuttu tästä, mutta nyt kävi ilmi, että ole passiivinen. Siis sillä tavalla, että en käy ovesta sisään tullessa suoraan imemään munaa, ja repimään vaatteita päältä, heitä härskejä juttuja, ja visko äijää ympäri sänkyä. Ei Y noita vaatinut, mutta käytin noita esimerkkeinä pornoteollisuuden luomasta naiskuvasta, ja miesten odotuksista naista kohtaan pornosta opitun "todellisuuden" jälkeen. Neitsyt pitäisi olla, ja silti pornostaran taidot. Y sanoo passiiviseksi, mutta ei tämä ole minulle uutta. Se ei tarkoittanut, että olen mikään lahna kuitenkaan, vaan sitä, että en suostunut strippaamaan hänelle, ja en käynyt kiinni hänen vehkeeseensä heti. Tässä on selvä preferenssien yhteentörmäys. Minä saan kiksit siitä, että mies jeesaa vaatteiden kanssa. Mä en todellakaan nauti selvinpäin tanssimisesta (siis tässä tapauksessa kyseessä olisi ollut jotain pornotähtimäistä vatkausta, mikä ei ole todellakaan yhtään minua), ja vaatteiden riisumisesta samalla. Hän tietää, että olen hieman alistuva luonne, ja diggaan olla käskytettävänä, mutta toisaalta olen myös ujo ihan randomisti. Johtopäätökseni mukaan Y on siis pornoteollisuuden uhri, ja se on luonut hänelle naiskäsityksen, mitä on vahvistanut naisten älytön miellyttämisen tarve stringien, yms. pornomaneerien kautta. Se seksikkyys on vaan kuvitelma, ja näistä asioista on tullut yleinen normi tässä seksistisessä yhteiskunnassa, missä kaikki myydään seksillä, ja koko elämäntarkoitus on olla seksikäs. Ja pahinta on se, että yhteiskunnan jäsenien omia, ja aitoja käsityksiä seksikkyydestä yritetään jatkuvalla syötöllä muokata median avulla.

Mä oon aivan hiton ristiriitainen persoona. Suostun Y:n "leluksi", mutta koen olevani esineellistetty, ja koen paineita, etten kelpaa tällaisena ihan tavallisena naisena, joka nauttii seksistä, ja on valmis kokeilemaan uusiakin juttuja, mikä ne pysyvät mukavuusalueeni sisällä. Mukavuuslaueeni rajat määrittyvät epämääräisillä perusteilla. Saatan nauttia suunnattomasti normimittapuulla todella pervosta, ja joku ihan yleinen kiihotuksen aiheuttaja ei uppoa yhtään. Minäkin olen siis pornon uhri, koska tein jaon normaalin, ja pervon välille. Ei seksuaalisuutta voi lokeroida, kunhan pysyy laillisuuksissa. Nautin seksistä Y:n kanssa, ja meidän välinen syvä keskustelyhteys auttaa asiassa. Toivoisin vaan, että Y tajuaisi, että olen aivan tavallinen nainen,( vaikka en olekaan yhtään tavallinen), enkä mikään fantasioiden pornotähti valmiina aivan kaikkeen. Jokainen mies on kutenkin vähän erilainen, ja auttaisi paljon, jos herrat viitsisivät näyttää, että mistä he pitävät, eikä olettaa, että minä seksistisen yhteiskunnan uhrina osaa kaikki mahdolliset pokeleffojen temput. Minä naisena joudun kuitenkin kantamaan vastuun omasta tyydytyksestäni ihan itse aina, ainakin ajatuksen tasolla.

Tulipahan tekstiä, mutta siis painin yhteiskunnan paineen, ja individualismin suossa. Kuka minän oikeasti olen? Mikä piirre minussa on aitoa, ja mikä median hapatuksen tuotetta? Onko radikaalimpaa harrastaa seksiä paljon, ja monen partnerin kanssa, vai pidättäytyä seksistä kokonaan? Kuinka olla itsenäinen ajattelija, ja osata lukea median luomaa todellisuuskuvaa oikein?

Alma taitaa mennä ottamaan ne siniset nappinsa nyt, tai iskee loppuyöksi ahdistus, kun liikaa miettii :D Kuten olen joskus maininnut, niin tekisi mieli sanoutua yhteiskunnasta irti, ja lähteä jonnekkin biitsille jammailemaan batiikkivärjätyssä kaavussa paljain jaloin. Median luoma todellisuuskuva saa minut sairaaksi, oikeasti.

Ja vielä, ei, en ole seonnut. Olen vaan ristiriitainen persoona jolla oli liikaa aikaa mietiskellä tänä iltana. Hihi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti