lauantai 22. tammikuuta 2011

Terveeks

Ja anteeksi pieni postaus tauko.

Ei vaan ole oikein tapahtunut mitään millään rintamalla. Elämäni on suora viiva monitorissa, mutta oikeastaan ihan mukavaa vaihtelua kaiken vuoristoratailun jälkeen. Töissä F:n kanssa on mennyt aika hyvin. Jos ei lasketa mukaan yhtä mustasukkaisuuskohtausta, minkä pauloihin jouduin, kun näin F:n lirkuttelevan sellaiselle norsunpoikaselle...Se meni kuitenkin ohi, ja selvisin, ja sain muistutuksen, että mitä F oikeasti on. Se sen flirttailu tuppaa aina välillä unohtumaan, kun nostan itseäni niin jalustalle, ja lapsellisesti mietin, että mä olisin se ainoa nainen kelle jakaa huomiota. Toisena päivänä juteltiin niitä näitä, ja matkutettiin samalla bussilla kotiin. Tosin pieni välikohtaus sattui, kun menimme samaan kauppaa pysäkin vieressä, ja F tapasi kaverinsa siellä. Tämä kaveri oli se sama tyyppi, joka 'nukkui' 'samassa' sängyssä, kun naitiin ennen joulua F:n bileitä seuranneena aamuna. Olen vieläkin katkera siitä F:lle! Tai ehkä sekään ei tajunnut, että meillä oli seuraa ennekuin oltiin jo tositoimissa. Minä en tosiaan tiennyt, että huoneessa oli joku muukin ennenkuin olin aikani ähissyt F:n päällä. Tosin peiton alla, mutta tuskin jäi toiminta sille kolmanne osapuolelle epäselväksi. Ja olen niin varma, ettei se tosiaankaan nukkunut, koska se häipyi aika pian kun olin vetäytynyt takaisin F.n kainaloon, ja muka nukkumaan. Mutta joo, en ole sitä tyyppiä nähnyt niiden bileiden jälkeen, ja nytkin vaan moikkasin nopeasti, ja painuin kohti pitsa laaria. Selvisin.

Ehdin jo hyllyttää P:n, koska siitä ei kuulunut keskiviikko illan jälkeen mitään. Ajattelin, että se oli vaan sen nuoren lihan himoissa, ja kun sain minut kellistettyä, niin se jatkaa kohti uusia valloituksia. Tunsin jo hieman kiukkua, ja ärtymystä, koska salaa toivoin ehkä jotain muuta, vaikka en olekaan varma mistään. Tunsin jo itseni vapautuneeksi miehen himosta, ja kelailin, että voin rakennella vaikka millaisen mageen elämän itselleni, enkä huoli ketään pallisankaria pilaamaan sitä...Mutta P soitti hetki sitten, ja kyseli kuulumisia. Ja se tahtoisi huomenna nähdä! Jee! Ja sinne meni myös suunnittelemani yber cool sinkkuilu, ja omasta seurasta nauttiminen. Ihan kiva kyllä tavata, koska siinä miehessä on jotain mysteeriä, tasapainoa ja viisautta mitä kaipaan. Ja se edelleenkin suutelee ihanasti, ja tunteella.

Eksäkin otti yhteyttä jonkun ihan pilipali asian tiimoilta. Mutta tulee vissiin käymään tässä viikonlopun aikana. Katsotaan, että mikä sillä on meininkinä.

Älyvapaa itkeskely on jatkunut pitkin viikkoa. Olen joko parkunut vanhan elämäni perään, kun on tuntunut yksinäiseltä ja säälittävältä, tai sitten tvohjelman tai vastaavan syyn vuoksi. Toissa yönä hajosin täysin kun katselin sitä lehdissä kohuttua Satuhäät ohjelmaa. Se viimeinen pari oli niin suloinen, että mulla aukesi kyynelkanavat jo ohjelman puolivälissä. Älkää kertoko kellekkään...hehe. Ja minusta tuntuu, että hääohjelmat menee samalle listalle, kuin Kadonneen jäljillä, ja onnettomuusdokkarit. Itku tulee, tai paniikkikohtaus.

Että sellasta. Lupaan raportoida huomenissa, että miten treffit meni. Nyt ei voi ajautua petiinkään, koska ilokseni en ole edelleenkään raskaana :) Katsotaan, että miten P:llä pitää kantti, jos sattuu vonkaamaan, ja sanonkin ei.