torstai 6. tammikuuta 2011

Se siitä mysteerisyydestä sitten

Kiertelin, ja kaartelin ennen treffejä kaikki uskomattomia reittejä pitkin, koska olin yllättäen ajoissa. Vähän turhan ajoissa. Saavuin sitten tasan sillä kellon lyömällä paikalle, kun oli sovittukin, ja treffiseura löytyi helposti. Ja sillä oli silmäripset. Ja se oli punapää, kuten epäilinkin. Mulla on joku fetissi punapäihin, älkää kysykö. Tapauksesta riippuen ne voi olla hiton kuumia tapauksia. Tämä ainakin oli. Ja hällä oli tosi kuuma äänikin. Pehmeä, ja matala. Grrr.

Nautiskelimme panimotuotteita, ja juttu luisti erittäin hyvin. Tosi mukava tyyppi, eikä yhtään outo. Todella itsevarma, ja meikäläiselle se passaa enemmän kuin hyvin, koska minen mitään lapatossuja katsele.

Kellon ollessa baarien sulkemisaika, mikä tarkoittaa käytännössä melko aikaista näin kouluiltana, lähdimme kohti taksia. Tai siis se saattoi minut taksille. Siinä sitten nyittiin hetki, ja se kävi sitten kielensä kanssa kimppuuni ihan reippaasti. Ja enhän mä sitten mihinkään kotiin päätynyt, vaan sen poikamiesboxiin. Ja mitä poikamiesboxissa tapahtui ei sisältänyt vaatteita, vaan hyvän kokoisen melan, siis oikeasti kauniin, ja suuren elimen, ja muuta asiaan kuuluvaa petivaatteiden myöhimistä.

Itse en juurikaan seksistä nauttinut, koska olin tinassa, ja herralla ei ottanut eteen kumin kanssa. Tässä sentään meni homma putkeen. Parkaisin heti ensimmäiseksi, että kumia käytämme sitten, tai ei tule kauppoja. Kerroin ihan syynkin, että olen saastunut tapaus, ja vakuuttelin, ettei sillä olisi mitään hätää, koska virus ei ole aktiivinen nyt. Mielessäni ajattelin samaan aikaan, että toivoakseni se ei ole aktiivinen. Ei mulla ainakaan mitään oireita ole. Herrassa oli kyllä potentiaalia, mutta tuntui, ettei se tahtonut esitellä koko repertuaariaan nyt.

Se ei päässyt aamulla töihin, vaan makoiltiin puoleen päivään asti sen silitellessä mun vartaloa. Höpöttelin kaikkea randomia, ja ehkä vähän liikaakin. Sanoin aivan suoraan, että en ole oikein vaimo matskua tapojeni takia, ja elämäni on aika hullua. En tiedä, että ottaako hänkään minua kovin vakavasti enää. Mutta minä voisin ottaa toisen kierroksen ihan koska vaan, mutta katsotaan nyt, että kuuluuko siitä mitään enää. Se sanoi ihan suoraan, että olen ehkä hulluin tapaus mihin se on törmännyt. Tätä se ei uskoakseni tarkoittanut pahalla tavalla, vaan hän arvosti rehellisyyttäni monessa asiassa, ja erikoista persoonaani. Katsotaan nyt.

Se heitti mun kuitenkin autolla kotiin, ja suudeltiin hyvästiksi. Mä olisin kiinnostunut toisille treffeille menosta, mutta kaikki  riippuu hänestä. Oliko persoonani liikaa? En tiedä, ehkä. Nyt ruokaa, ja suihkuun, että jaksaa painaa duunia parin tunnin päästä, ja tunnustella F:n meininkejä. Onneksi ei ole yhtään tylsää tässä elämässä...

Niin mikä itsekuri? Ja ihan oikeasti luulen, että ei se ota enää yhteyttä, koska pääsi jo pöksyihini, ja pöksyjen sisältökin paljastui saastuneeksi, ja laajalti levitellyksi, ja päässä ajatukset laukkaa kuin villihevoset mitä kummallisimminsta aiheista toisiin. Toin se olisi halunnut nähdä kyllä jo viikonloppuna, mutta minä olen niin varattu, ettei kyllä ole aikaa. Kyllä mä sen mun prinssin vielä löydän, jos tuo ei se sitten ole.

Edit 8.1: Eihän mysteerisyydestä ole edes oikea sana tuohon otsikkoon. Mystinen olisi varmaan oikeampi sana. Pehmeät on aivot juu:)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti