perjantai 7. tammikuuta 2011

Pikapika

Junailin itseni F:n kanssa samaan aikaan tauolle. Tosin tulin vähän myöhässä, ja sillä oli jo naisseuraa kaksin kappalein. Sekaan vaan! Toinen naista naisista alkoi kovaan ääneen ihmetellä, että mistäs nyt puhaltaa, kun en menekään yksin mököttämään omaan pöytääni kuten yleensä teen. Kangertelin siinä, että juu, öööh, hmmm. F varmaan nauroi mielessään, mä en uskaltanut tämän keskustelun aikana edes vilkaista siihen. Oltais varmaan revetty molemmat, tai ainakin paljastettu jotain itsestämme. Sai kuitenkin aasin sillan siitä, että tämä mimmi opiskeli samassa koulussa kanssani, ja lopulta päädyin pyytämään siltä apua projektieni kanssa. Kiitos hänelle, hän lupasi tehdä jonkun osan projekistani. Olen täysin kusessa opiskelujeni kanssa, mutta näillä mennään. Mielessä kävi, että pistän opiskelut tauolle, ja hakea firmassani auki olevaa kokoaikaista paikkaa. Kysyi jo pomoltani, että saanko hakea sitä, ja se ei pistänyt vastaan.. Jos saan sen paikan, opiskelut menee jäihin. Nyt pitäs soittaa kurssin vetäjälle, ja anoa lisäaikaa, ja selittää tilanteeni. Soitan ihan kohta, ja anon armoa, lisäaikaa, myötätuntoa...

Roudasin F:n röökille, ja siellä ei tapahtunut mitään outoa. Paitsi, että sen kolleega tuli kanssa savuille, ja kuunteli keskustelujamme.

Vouron lopussa pallottelin tätä ikuisuus ahdistusta, että ehditäänkö me samaan bussiin vai ei. Kun säntäsin kohti leimauslaitetta, niin nenäkarvojani hiveli F:n partaveden tuoksu. Tuoksu vahvistui portaita alas laukatessani, ja tiesin, että F on aivan varmasti mennyt siitä hetki sitten. Ja niin, siellähän se oli bussipysäkillä! Mun nenä on selvästi herkistynyt sen partavedelle. Menin bussiin ensin, ja istuuduin bussin etuosaan. Herra F viimeisteli savukettaan vielä ulkona. Kaikki muut kolleegat olivat pakkautuneet bussin takapenkkeihin, ja F oli viimeinen kuka tuli sisälle. Ja mitäs sitten tapahtui? Se katsoi minua, ja vinkkasi minut siirtymään bussin yläkertaan. Mitä Alma tekee? Alma nappaa nyssäkkänsä, ja säntää tämän unelmien prinssin perään. Siinä vaiheessa tuli mieleen, että jengi siellä bussin takaosassa ihan varmasti näki tämän, ja jäivät ehkä hieman ihmettelemään, että mitä pirua juuri tapahtui, ja onko meillä jotain sutinaa. Varsinkin kun muutama näistä tyypeistä on nähnyt meidän tulevan, ja menevän yhdessä tupakalle, ja lounastavan joskus yhdessä. Bussin yläkerrassa oli tämä sama F:n kolleega joka oli aikaisemmin päivällä meidän kanssa samaan aikaan röökillä. Sille meidän sutinat on varmaan jo selvä peli. Jutusteltiin ihan normaalisti, ja F istui edessäni vähän sivuttain, ja varasti niin monta katsettani, että aivan hirvitti. Se kolleega saletisti bongasi nämä intensiiviset tuijotushetket, ja ne hymyt mitkä kareili meidän molempien naamoilla...

Hieman pelotti poistua bussissta, kun sama jengi tuijotti edelleen sieltä bussin takaosasta, kun jäimme F:n kanssa samalla pysäkillä. Yritin vaan coolisti hypätä ulos, ja sanoa heipat F:lle, ja jatkaa eri suuntaan. Saas nyt nähdä, että millaista juorua alkaa liikkua. Jos alkaa, ellei niitä jo liiku.

Sitten muihin asioihin. Y oli ylettömän mustasukkainen siitä, että olin ollut treffeillä toisen kanssa, ja jopa päätynyt panemaan. Se oli jopa hieman vihainen minulle. Minua vaan nauratti. Luulin, että ollaan vaan panokavereita, ja että mulla on oikeus tapailla ihan ketä mä haluan. Sen huolenpito on jossain määrin mukavaa, mutta kunhan nyt ei alkaisi manipuloimaan, ja mustasukkailemaan yhtään enempää. Se puhuu paljon asiaa, ja vanhempana hieman samalla alalla olevana se tietää tämän opiskeluhelvetin missä käristyn tällä hetkellä. Joskus myös tuntuu, että se yrittää laittaa ajatuksia päähäni, mutta tämä voi olla ihan oman itsepäisyyteni, ja itsenäisyyteni luoma illuusio. Ehkä se oikeasti haluaa vaan auttaa, ja on huolissaan minun mielenterveydestäni. Ihan aiheellinen huoli, sillä minä itsekin olen siitä huolissani :D

Illalla on siis treffit hieman vanhemman miehen kanssa. Jännittää. Nyt en edes lupaa itselleni mitään. En lupaa olla kotona yöksi, en lupaa käyttäytyä kunniallisesti. En voi kuitenkaan luottaa omiin päätöksiini. Olen tuuliviiri, ja hyvä niin. Elämä ei ainakaan ole tylsää. Ai kauheeta, jos tämä vanha mies vie jalat alta, ja iskee metrin halolla tajuntaan. Mä en ole ihan varma siitä ikäerosta kuitenkaan...Kymmenen vuotta olisi ihan jees vielä. Mutta 14-15 vuotta on aika paljon, vai onko? Toivottavasti se nyt ainakin mukava tyyppi, ja loppu jää "herran haltuun" vaikken jumaluuksiin uskokkaan.

Nyt hommiin mars. Hasukaa perjantaita kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti