perjantai 14. tammikuuta 2011

Pertsi

Mitäs tästä nyt kirjoittaisi? Jotenkin niin jännä fiilis...

Eilen illalla oli siis illallistreffit Herra K:n kanssa. Oli kohtalaisen prinsessa olo kun se haki mut ihan autolla lähes kotiovelta. Pitäkää pinnallisena vaan, mutta kyllä on ihan jees, että treffikaveri ei ole ihan persaukinen hampuusi, tai elämäntapa epäonnistuja.

Nautimme hyvän kolmen ruokalajin illallisen mukavassa pienessä ravintolassa. Pitäydyimme kohtuu selvinpäin tällä kertaa. Kun ruuat oli ahdettu kupuun tuli aika miettiä jatkosuunnitelmia. Vaihtoehtoina oli pari stobea lähibaarissa, tai leffa hänen luonaan. Mua hävetti olla sen kestittävänä yhtään enempää, joten ehdotin sitä leffaa. Meillä kolahti leffamaku yksiin yhden komedian osin, ja päätettiin siis katsoa leffa. Jäin sinne yöksi, ja pääsin nautiskelemaan lisää tästä mahtavasta meisselistä. Ja oli kiva nukkua vahvan, ja turvallisen miehen vieressä.

Aamulla meinasin sotkeutua sukkiini, kun heräilin vähän hitaampaa, kuin se, ja se oli ehtinyt vetää puvun päälleen kun minä vielä availin silmiäni. Pukumiehet on niin kuumia otuksia, ja sen asu sai minuunkin vipinää liikkua sängyn pohjalta ylös. Lisäksi siitä löytyi sen verran herrasmiestä, että se toi mulle espressot suoraan sänkyyn. Sain myös palautetta, etta petitaitoni olivat vielä edellistä kertaa paremmat nyt. No kai jos, humalassa sekoilua vertailee selvinpäin suoritettuun aktiin.. Niin, ja kyyditsi melkein himaan asti. Ruuhka oli paha, joten jouduin talsimaan loput kaksi-kolme kilsaa himaan, että se ehti töihin. Toivottavasti se ehti ajoissa, koska liikenne oli niin paha.

Kyllä, näkisin häntä mielelläni uudestaan, ja pian sittenkin! Harmi, kun olen viikonlopun kiinni duunissa, ja jäljellä olevissa kouluhommissa, olisin muuten ehdottanut ulkoilupäivää biitsillä, tai kokkailua, tai jotain muuta kivaa, ja vähäalkoholista aktiviteettia. Tutustuttaisiin lisää, ja nautittaisiin hyvästä seurasta. Se on tavallinen mies, ja aika erilainen kuin minä, mutta sen huumorintaju, ja aktiivisuus pelastaa paljon. Voisin jopa veikata, että se voisi pysyä mun ajatuksenjuoksun perässä vaikka se on ns. tavis, eikä yhtään ns. taitellinen sielu. Se ei ainakaan jää sanattomaksi, ja sillä on pokkaa sanoa asioita. Kai se on se itseluottamus mikä minuun vetoaa. Tosin suutelutaidoissa hän kyllä jää paljon Herra P:n taakse. Enkä nyt lukitse itseäni tapailemaan vaan yhtä miestä, vaan pidän edelleen portit avonaisina edessäni, kunnes toisin sovitaan jonkun kanssa.


Ah, ainiin, Y vänisi jotain eilen, kun kirjoitin sille, että mun täytyy rakastaa, ja kunnioittaa itseäni enemmän. Siltä tuli heti, että enkö enää meinaa sitten harrastaa seksiä sen kanssa? Se selvästi tuntee olonsa uhatuksi, koska ei tiedä, että mitä mä puuhailen lopun viikkoa. Koska se heitti tuon kommentin vastineena omaan pohdintaani itsensä rakastamisesta, epäilykseni herkkäsieluisen, ja vähän epätasapainoisen naisen hyväksikäytämisestä seksuaalisten tarpeidensa tyydyttämiseen ilman ns. virallisia sitoomuksia on aika vahvoilla kuvaamaan tilannetta mikä nyt on päällä. Tulipas hankala lause. Hah. Suomeksi siis, että koen sen käyttävän minua hyväksi, mutta toisaalta saanhan minäkin hyvää seksiä. Se on spotannut minusta sen herkän kohdan. Tarvitsen hyväksyntää, ja huomiota, ja tarvitsen sellaista vuorovaikutusta,  että voin peilata tunteitani toisen ihmisen kautta. Y toisaalta lietsoo itsetuhoista käytöstäni, vaikka tietää, että tarvitsisin jotain vakaata, ja pysyvää elämääni, en tunteetonta panemista. Mutta hän myös toisaalta tarjoaa sitä olkapäätä, ja tukea. Tästä syystä koen emotionaalista sidettä häneen, ja hän tietää, että palaan hänen luokseen, ja seksiobjektikseen kunhan se tarpeeksi ruinaa, ja painostaa. Olen heikko, tämän myönnän. Hän myös pönkittää egoani suitsuttamalla kehuja, ja näin varmistaa, että niin vaan katoa hänen elämästään, mutta silti ei tahdo mitään varsinaisia siteitä meidän välille.

Mutta onko tämä kaikki vaan omaa kuvitelmaani, vai olenko aivan oikeasti törmännyt jonkinlaiseen sosiopaattiin? Tunnustan ihan reippaasti, että mulla on herkkä, huomiohakuinen, ja miellyttämisenhaluinen luonto. Mutta toisaalta harrastan niin paljon pohdintaa, että olen kaikessa tekemisessäni varautunut myös siihen pahimpaan vaihtoehtoon, ja siihen, että toinen henkilö voi olla se hyväksikäyttävä sosiopaatti. Olen kuitenkin suhteellisen itsenäinen tyyppi, ja teen asiat omalla tavallani, ja olen jossain asioisaa hyvin itsepäinen. Voisin myös kuvailla itseäni vahvaksi persoonaksi, muta kaikissa meissä on se herkkä kohta, jonka tosi taitava ihmistuntija löytää, ja joko ymmärtää, tai käyttää sitä hyväkseen ajaakseen omaa etuaan. Y ei pidä siitä, että pohdiskelen paljon asioita ihmisistä. Pelkääköhän se, että tajuan jotain siitä, tai tästä meidän välisestä kuviosta?

Terveellisintähän olisi nyt pysyä erossa siitä hetki, ihan sama, että mitä se vänisee. Eilen se heitti fb chatissä, kun olin lähdössä treffeille, että hauskoja treffejä. En edes maininnut sille niistä mitään, tietenkään. Se arvaa touhuni, ja yrittää vedota ehkä omatuntooni, ja meidän väliseen olemassaolevaan, muttei silti olevaan siteeseen.

Jokuhan joskus sanoin, että nettitreffit on täynnä sosiopaatteja, ja muita sekopäitä. Oliskos tässä nyt se ensimmäinen mental case mun polulla?

Hauskaa viikonloppua!!! Mä olen ainakin ihan mahdottoman hyvällä tuulella, ollut koko viikon.