tiistai 11. tammikuuta 2011

Nopeat palat

Joo, eli pyörin sängyssä koko viimeyön, ja olin hereillä kun kello soi. Syy oli ihan niin yksinkertainen, että tänään olisi pitänyt palauttaa koko valtava projekti, mitä en siis hurjista *kröhö,* ponnisteluista huolimatta saanut pakettiin, ja kädet oli pakko nostaa ilmaan, ja tunnustaa tappio. Hattu kourassa sitten julman pääopettajan pakeille. En viitsinyt edes meikata, että naama ainakin puhuu karua kieltään henkisesti rankasta joululomasta, jos sanat menee solmuun. Vaatteet mietin myös hyvin tarkkaan, ja möyhin tukkani ihan räjähtäneeksi hupun kanssa. Tämähän kannatti, koska blondi charmini näköjään puree myös homomiehiin, ja pääsen tästä piinaavasta tuplakurssista läpi läsnäolon, ja tunneilla esitettyjen töiden perusteella. Hallelujah. Kivi tippui sydämeltä, vaikka tässä on vielä kaikkea muuta mitä pitää väsätä kasaan. Ja kun mulla ei ole varsinaisesti nettiä käytössä ennen perjantaita lievän överikäytön vuoksi, niin homma vaikeutuu ihan vähän. Eteenpäin vaan. Niin, ja tästä syystä ei ehkä päivitystä tipu tällä viikolla kovin taajaan.

Herra P:lle laitoin viestin siis, ja kiitin seurasta, ja se vastasi, että sillä oli kanssa mukavaa, ja kertoili viikonlopustaan. Sitten se laittoi olevansa yhteydessä tässä viikolla. Katsellaan, sukat ei pyöri ihan niin villisti, ja hermot on vähän rauhoittuneet. Ehkä syystä, että vietin kuuman iltapäivän Y:n kanssa tänään ;) Seksi ei pettänyt tälläkään kertaa, ja lisäksi se tarjoaa lähes terapianomaista keskusteluseuraa, koska se on käynyt kaikki samat vaiheet itse läpi elämässään, ja opiskeluaikoina. Lisäksi sen ylitsevuotava kehujen tulva on ihan mukavaa kuultavaa, vaikkei kaikkea sitä lätinää voikaan ottaa tosissaan. Juro Suomalainen kun on sydämessään, kai. Eikä se enää mököttänyt. Mä luulen, että se nappasi mulle luurin korvaa eilen. Se tuntui melkein jo huutavan mulle eilen puhelimessa, että kuinka olen sekaisin, ja kuinka huijaan häntä. No vähän juu, mutta ei se silti muuta sitä, että tykkään paneskella sen kanssa. Myöhemmin se kuitenkin alkoi chattailemaan facebookissa ihan normaaliin sävyyn. Ehkä sen täytyi rauhoittua todella oudon puhelun jälkeen. Mä en nimittäin ole tuollaisia puheluja saanut kuin parisuhteen kriisitilanteissa, ja loppumetreillä. Olisko se pentele mennyt ihastumaan? Niin, ja sekaisinhan mä oon, kuin se kuuluisa seinäkello, ei se oo väärässä.

Ah, Herra R laittoi dramaattisen säälinhaku viestin eilen, että hän poistaa nyt numeroni kännykästään. Byhyy, se viesti nauratti, ja helpotti. Mistä vetoa, että sieltä vielä tulee joku diibadaaba viesti, toivotus, tai joku pervo vitsi. En siis edelleenkään vastannut sille mitään.

Ja tänään sitten paahdoin panotälleiltä suoraan F:n valtakuntaan, eli työpaikalle missä flirtti lensi, ja katseet vaelteli ihan avoimesti tänään, tosin tokihan mä oikeeasti esitin vaan hyvää jätkää, ja sen kaveria. Enkä mennyt edes sen pöytään vaikka se oli samaan aikaan syömässä, vaan pokkana jutskailin tyyppien kanssa ketä en oo hetkeen nähnyt. Vähän pitää leikkiä kylmääkin väillä, niin se ehkä saattaisi alkaa ymmärtämään, että millainen ihana nainen siltä voi mennä ohi suun. Ja jäätiin taas juoruamisesta kiinni samalle pomolle. Miks just sen yhden munapään pitää olla aina todistamassa meidän pieniä hetkiä? Mikä tuuri. Se pomo varmasti aavistelee jotain vispilänkauppaa olevan meidän välillä, mutta sen ei tarvis sitten valittaa meistä kellekkään. Emmä siel muiden kanssa juoruile, ja F:kin tekee duuninsa hyvin, pääasiassa. Joskus se on kyllä vähän lapsellinen...ihan vähän vaan. Kerkesin jo riemastua, että ehditään samaan julkiseen kulkuvälineeseen, ja se piru sai sorvinsa säppiin jo ennen minua, ja voitonriemuinen hymy naamalla ilmoitti lähtevänsä kotiin. Tervemenoa, on mulla muutakin sutinaa. Mutta on se vaan ihana, ja meinataan tehdä yhteinen tilaus internetistä. Saa luvan tulla tekemään sitä tänne mun luokse, ja voin hurmata sen feta-pinaattipiirakallani, ja seesaminsiemen sienilläni, eikä se lähde koskaan mun luota pois ;)

Herra viime keskiviikon treffit, Herra K on pitänyt myös paljon yhteyttä. Se ilmeisesti ihastui ikihyviksi mun suullisiin taitoihini, ja siltä tulee melko vihjailevaa, ja pervoa viestiä. Mä olisin voinut olla siitä kiinnostunut muullakin tapaa, mutta piti nyt mennä sänkyyn ekoilla treffeillä sitten. Alan jo vähitellen kyllä uskoa, että jos tahtoo olla vakavastiotettava tyttiskandidaatti, niin pitää sitä namua pihdata, ja varjella viimeiseen asti. Mä en kyllä käsitä tätäkään ideologiaa. Kauheetahan se on, jos kuukausien deittailun, ja jännityksen jälkeen äijältä paljastuu katkarapu haaksirikkoutuneena merilevätuppaaseen, ja eukolla on joku sillinkatkuinen hörttilöpö (ht.net, kiitos tästä sanasta!)

Mä en jaksaisi yhtään uutta fuck buddya. Tai eihän mulla nyt mitään kopallista ole, mutta L:ltä lohkee varmasti, sitten on Y, Herra A:kin vaikutti, että se taas joskus ottaa yhteyttä, kun pilde sattuu muistuvan sen kiharaiseen mieleen. Ihan tarpeeksi kuitenkin töissäkäyvälle täysiaikaselle opiskelijalle.

Vihjasin K:lle, että mua vois kiinnostaa muukin, kuin oraalisten taitojen jakaminen. No hän kutsui minut illalliselle, ja kirjoitti, että eihän kahden nuoren ihmisen seikkailuissa ole mitään pahaa. No ei ookkaan, mutta kun mulla on näitä seikkailuja vähän liikaa nyt. En muista mitä sille K:lle kirjoitin, mutta se vastasin kuitenkin, että "aloita sitten vaikka tapaamalla oikea kaveri, kuten minä, tällä viikolla", joten voisin jotenkin ehkä ymmärtää tuon, että sitä voisi houkuttaa hyvillä oraalitaidoilla varustettu tyttis. En hänelle treffeillä elämääni kaunistellut, ja se otti itse asian ensin puheeksi muutenkin, totesin vaan, että Herroja ollut, ja on kierroksessa, ja olin monesta muustakin asiasta suorapuheinen. Mainitsin jossain vaiheessa , kun loikoilin sen kainalossa, että mä en taida olla mitään vaimomatskua. Sen mielestä meillä oli oudoimmat keskustelunaiheet ikinä, mutta silti se jatkoi keskusteluja elämän pikku nyansseista. Myöhemmin, kun oltiin puettu jo päälle, ja istuttiin soffalla kahvittelemassa se tokaisi, että minähän juuri olen sitä vaimomatskua, koska puhun suoraan mistä aiheesta vaan. Tästä tuli mieleen, että  olenko mä vaan kohdannut itsetunnottomia tallukoita, jotka eivät kestä sitä mitä Alma on kun kaupungin valot himmenee syttyy, tai mitä söpön blondin ulkokuoren alla väreilee. Herra K:lla on itsetunto kohdillaan, ja hän on hyvin itsevarma. Sietää naisten kanssa ollakkin sillä melalla. Jopa Herra L:n lerssi jäi hintsusti kakkoseksi. Mutta yritän siis sanoa, että menisin ihan mielelläni illalliselle sen kanssa, ja voitaisiin katsoa niitä petihommia sitten ehkä sen jälkeen, tai voisin ovelasti pujahtaa tekosyyllä kotiin ennen sänkykamariin siirtymistä...Olisi kiva katsoa, että voisiko sen treenatuista käsivarsista olla mulle piilopaikaksi pahaa maailmaa vastaan, ja saisiko niiden syleily mut rauhoittumaan, ja olisin löytänyt kaltaiseni.

Almasta tarvisi jonkun nyt pitää vähän huolta, vähän vaan. Tahtoisin päästä jonkun kainaloon kun siltä tuntuu, ja saisin tukea, ja turvaa kun maailma ruhjoo, välittäisi. Nyt minusta ei välitä kukaan, tai kukaan ei halua ottaa vastuuta, että välittäisi eniten. Jengi ympärillä luottaa, että jos meitsi saa hermoromahduksen tai elämä menee muuten raiteiltaan, joku muu kyllä auttaa Almaa. Tältä siis tuntuu, ja kuten olen aikaisemmin sanonut, ajattelen liian pitkälle asioista, ja omaan vainoharhaisia piirteitä;), että ignoratkaa osa pohdinnoistani..Olen sellainen persoona, että heijastan tuntemuksiani muista ihmisistä, ja tarvitsen jonkun ihmisen rinnalleni, pitämään järjissäni. Jos en pysty kenenkään kautta arvioimaan omaa käytöstäni, niin menen sellaiselle kamikaze-moodille, etten näe itsekään metsää puilta enää. Kuulostan varmaan oikein hurmaavalta tapukselta ;)

On tää jännää:) Kiitos monista kommenteista lukijat! Tosi kiva saada palautetta, ja erityisesti hyvää sellaista! Laittakaahan lisää!

4 kommenttia:

  1. Koin juuri vastaheränneenä pienen valaistuksen, kun aamupalan ohessa taas oli pakko kurkkia tänne. Herra P! Eihän sellaista pitänyt tulla ;) Lisäsin nyt nimeeni sitten "neiti", jotta ei vaikuta niin oudolle, heh. Mulla oli siis vaan pirun hidas sytytys tämän saman kirjaimen suhteen, koska päivittäinhän mä täällä käyn kurkkimassa onko uutta postausta ja lukemassa.. :)

    Y on hassu, eikös sen pitänyt pistää pillit pussiin jo? :D Ja K:sta oli kiva kuulla lisää, ainakin tommosta juttua.

    VastaaPoista
  2. Ohops! P:n piti olla varattu sulle, aivan totta. Puolustuksekseni voin vaan sanoa, että eikö pätevästi pussanneesta herra perjantaista käänny aika helposti Herra P? :D

    VastaaPoista
  3. Niin, ja Y:stä en ota mitään tolkkua. Se ei halua seurustella, mutta sai silti huuto hepulin, kun olin ollut toisen kanssa. Sitten myöhemmin se oli kuin ei mitään, ja halusi minut päiväkahviseuraksi. Ja jos se olisi vaan sen naisellisen elimen perässä niin miksi se jaksaisi jauhaa mun opiskelu yms ongelmista tuntikaupalla viikossa? Pitäis keksiä joku ovela tapa kysyä siltä, että onko sillä jotain tunteita pelissä? Ei se olis alkanut raivota mulle puhelimessa, jos mä olisin ihan sama sille. Tässä on voinut käydä klassinen väärä ajoitus. Se on muuttamassa pois, ja aloittamassa uutta elämää, ja se sattumalta törmäsikin omalaatuiseen Suomalaistyttöön...Tai sitten mä kuvittelen omiani, ja kelailen itsestäni liikoja :D

    VastaaPoista
  4. Joo hyvät perustelut P:lle, toivottavasti toi pätevä pussaus pätis muhunkin? ;D Taitaa olla toiveajattelua... Ja eniten naurattaa mua itseä tässä se, että en itsekään ensin tätä "varausta" muistanut, kunnes tänä aamuna semmonen idealamppu välähti pään päällä :D

    Y on varmaan sitten samaa kastia kuin tämä oma tapaukseni. Sitä ei vaan voi ymmärtää!!! Ja moni ihminen sanonut kuvioista samaa, ei siis mikään yksittäinen näkemys...

    VastaaPoista