lauantai 1. tammikuuta 2011

Kippis vaan

On muuten aivan uusi krapulan muoto päällä. Tätä voisi kutsua ehkä korvakrapulaksi. Korvien taakse, ja korviin siis sattuu. Eikä särkylääke pelitä ollenkaan.

Imin roséta kotosalla puoleen yöhän asti, ja puhuin tunnin puhelun Y:n kanssa. Siinä tyypissä on jotain, mikä herättää luottamukseni, ja olemme ystävystyneet outoa reittiä, ns. reittä pitkin, ja ystävyytemme on myös todella outo sisällöltään. Mutta en siis ole missään tapauksessa ihastunut häneen, pidän ainoastaan hyvänä seurana, ja kivana tyyppinä. Niin. Älkäähän nyt vaan kuvitelko mitään muuta ;) Sain kuningasidean lähteä kapakkaan kuitenkin. Aivan harhalaukaus. Kyselin exän meininkejä, ja epäilin porukan suuntaavan kantakuppilaani toisen kuppilan sulkiessa hanansa. No eipä suunnannut. Kökötin sitten itekseni kahden tuopposen verran. Kukaan ei yllätyksekseni tullut lässyttämään edes mitään. Paitsi about kaksi metrinen pelottavasti huojuva nainen leoparditurkissa, joka sulkemisaikaan kyseli, että missä kaverini ovat. Kun totesin, ettei niitä ole, niin se alkoi harmitella, etten liittynyt heidän seuraansa aikaisemmin. No jaa. Kiva olla välillä ihan yksinkin. Ihan oikeasti. Vaikka kuulostinkin varmaan tosi luuserilta, kun tätä toistelin. Vitunko väliä.

Mutta en mä kyllä kässää, että miksi mun piti edes lähteä ulos. Ihan paska reissu, vaikka olisikin melkoisen lyhyt, ja ytimekäs, ja vahvasti humaloitu.

Ainiin, kyllähän mä sain sittenkin miesseuraa eilen. Laskin arseeni eräälle jakkaralle, jonka lähellä istui kaksi vanhempaa patua. Meni ehkä viisi minuuttia, kun komeampi mies alkoi ehdotella jatkoille lähtöä. Vaikka olin päissäni, ja vähän panettikin, sanoin heti ei.  Taksin suostuin jakamaan, koska meillä oli sama suunta. Äijä oli aivan selvästi ähmissään, kun ei pillua lohjennut, eikä puhunut mitään koko taksimatkan aikana.Hyvä Alma! Tästä se elämä taas alkaa, nyt loppuu kylän jakorasiana toimiminen!

Jee, tästä se lähtee, heti kun hedari helittää. Ehkä sittenkin yritän pelastaa täysin tieltä eksyneet opiskeluni..Tai ainakin katsoa, että mitä pelastettavissa. Päämodulit ehkä, mutta muut voin joutua failaamaan. Ei tämä neito anna niin vähällä periksi! Minoon maasta jossa tapellaan jääkarhuja vastaa pingviineillä kun hiihdetään markettiin ostamaan ylivuotisia pottuja, ja silakota, ja kesät taistellaan kämmenen kokoisia hyttisiä vastaan tuohivirsut suhisten. Niin.

Hyvää vuoden ensimmäistä päivää!

2 kommenttia:

  1. Halusin vain kirjoittaa että täällä edelleen lueskelen säännöllisesti sun kirjoituksia ja ihme kyllä paljon tapahtuu samoja asioita samanaikaisesti omassa elämässä. Eli aikamoista sekoilua taitaa omanikin olla.. :P Nyt pidän kyllä elämäni ensimmäisen tipattoman ja miehettömän tammikuun ja sen jälkeen taas palataan yöelämään entistä ehompana! Olen nyt jo ollut parina kertana ylpeä itsestäni et olen kieltäytynyt jatkokutsuista hyvännäköisille, mut kuitenkin mulle aivan yhdentekeville miehille. Tästä se itsensä löytäminen pikku hiljaa alkaa.
    Oikein hyvää uuttavuotta Alma!

    VastaaPoista
  2. Ehkä meitä ohjailee samat avaruusoliot?

    Itsensä löytäminen, juuri näin. Ensin pitää löytää itsekunnioitus, ja oppia sanomaan random turilaille ei. Se on vaikea sana, onneksi lyhyt kuitenkin. Nyt kun on kokemusta erilaisista hiihtäjistä, niin voi ihan hyvällä omalla tunnolla alkaa kiinnostavaksi mysteerinaiseksi, joka salaperäisyydellään, ja itsenäisyydellään niittää juuri ne kaksilahkeiset mitä oikeasti haluaa ;) Huom. Tämä oli vaan fantasiaa :)

    VastaaPoista