torstai 27. tammikuuta 2011

Kelluntaa

Lillun omassa rinnakkaistodellisuudessani taasen, ja mietiskelen, että olenko vaan turhan herkkä aistimaan asioita ympärilläni, vai heittääkö päässä oikeasti. Hehe. Onko mieleni järkkynyt, vai olenko vaan taiteilijasielu joka uskoo vieläkin rakkauteen, mutta on menettänyt uskonsa ihmisiin. Meinaan ottaa selvää henkisestä tilastanipian, vaikka pelottaakin, että löydän itseni jostain psyykelääkekierteestä, ja psykiatrin kausikortti on lompakkoni uusi varuste. Mutta silti vähän pelkän, että vaikka elämäni on melkoisen impulsiivista rönsyilyä mikä johtaa mieliala vuoristorataan, niin jollekkin juttelu, ja "ammattiavun" tarkoitus on vain tasapäistää ihmisiä, ja karsia se herkkyys pois, luoda yhteiskunnalisiin normeihin sopivia ihmisiä. En mä tahdo menettää yhteyttä tähän herkkään puoleeni, vaikka välillä sattuukin.

Kallonkutistajan kanta-asiakkuus ei välttämättä ole kovin viehättävä bonus feature deittaillessa. Siksi pelkäänkin, että jos nyt otan yhteyttä kouluni psykologiin, niin mut diagnosoidaan ihan sekopääksi, ja pari terapia sessiota ei riitäkään, vaan saan ravata monta vuotta. Mut enhän mä tänään oo yhtään sekaisin! Eilen illalla ahdisti ihmisten epäluotettavuus, ja kulissit, ja maailma, mutta tänään on fiilis ihan rauhallinen taas. Viikonloppu on edessä, ja ties mitä punapäisiä hunksejä mun tiellä osuu lauantai-iltana, ja näen ihmisiä, ja olen sosiaalinen.

Herra P:kin laittoi viestiä illalla, tosin deittisivuilla, mutta kuitenkin. Linkitti musiikkia, ja kyseli hyvin lyhyesti kuulumiset. Ihme tyyppi, mutta epäilen sen olevan kiinnostunut, ees ihan vähän. Jos ei se olis, niin ei kai se oli viestiä lähettäny. Kai se haluaa vaan rauhassa katsoa. Mä en kyllä henkilökohtaisesti usko, että jos joku on oikeasti kinnostunut toisesta, niin pystytään olemaan päiväkausia pitämättä yhteyttä. Vaan kun juttu napsahtaa, niin sitten ollaan iästä riippumatta toistensa kimpussa. Am I wrong? Tai sitten tämäkin on vaan median luomaa kuvaa, että ei saa ottaa yhteyttä, muuten on tyrkky, ja halpa, ja liian innokas.

Tänään pitää mennä vielä töihin, ja kohdata F. Tai siis aika varmasti. Mä en oikein tiedä, että miten saisin tilanteen siihen pisteeseen, että se ei saisi mitään balsamia egolleen, mutta en silti olisi julmetun tympeä sitä kohtaan. Mulla ei ole mitään syytä olla sille vittupää, koska mulle se ei ole varsinaisesti tehnyt mitään. Ne jutut mitä siitä nyt tiedän kertovat siitä vaan niin paljon ihmisenä, että en pysty kuvittelemaan hänen kanssaa mitään stävyyttä kummempaa. Ehkäpä mä alan kertoilla deiteistäni sille ohi mennen. Olen muokkaillut totuutta tähän asti, että jos vaikka olen ollut treffeillä viikonloppuna, ja F on kysyny mun puuhia, niin oon aina ollut himassa. Heh. Tästä lähtien kerron totuuden. Nyt loppu sen voiteleminen :D

Mutta niin, Y käski mennä hoitoon. Siis hyvässä hengessä. Hän kävi itsekin kuulemma neljä vuotta. Sekopää kohtasi siis sekopään. Meissä on tosi paljon samaa, ja hän pitää minua hyvänä ystävänään. Pelkään vaan, että olen hänelle liian raskasta seuraaa. Hän on oikeastaan ainoa ystävä kelle voi puhua aivan kaikesta tällä hetkellä. Ja siti kuvittelen hänen vaan hyötyvän minusta. Silti tunsin lievää mustasukkaisuutta, kun hän sanoi näkevänsä hyvän naispuolisen ystävänsä perjantai-iltana. Olin juuri ehdottamassa, että se näkisi minut, mutta en sitten sanonutkaan mitään. Eihän mun pitäisi olla mustis, kun bongailen nettideittejä, ja käyn paneskelemassa niiden kanssa. Y on omien sanojensa mukaan ollut vain minun kanssani viime kuukausina. Nytkö se ns. kostaa minulle, näpäytää vähän.  En mä sille mustasukkaisuuttani näytä. Kunhan tänne purnaan vähän. Meinaan laittaa sille viestin, ja sopia vaikka maanantaiksi päiväkahvit. Vaikka se pitää minua ystävään, niin meillä on kyllä todella kieroutunut kaverisuhde. Eikä me nähdä muun merkeissä, kuin naimisen. Mutta ehkä se on se harrastus joka yhdistää meitä :D Kaveriseksissä on se outo puoli, ettei oikein osaa sanoa, että kuuluuko siihen suutelu, vai  onko se liian lover-kamaa, kuten myös halailu, ja koskettelu seksin ulkopuolella. Olen yrittänyt pidättäytyä näistä, etten vaan ahdista Y:tä kuvittelemaan, että olisin rakastunut. On vaikeaa tällaiset asiat, varsinkin kun niitä alkaa miettiä, eikä vaan seuraa fiiliksiä tilanteen mukaan. Haha.