maanantai 17. tammikuuta 2011

Boredom, ja miehet on perseestä

Eipäs oikein mitään mainitsemisen arvoista tapahdu. F puristeli minua kyljestä kahtena päivänä töissä, ja kertoili sellaisia juttuja kämppiksestään, että teki mieli ehdottaa F:lle, että alkaisko se mun kämppikseksi. Niin, ja se oli taas tosi flirtti, ja aisti selvästi olotilani, kun yritin lauanataina olla vähän etäinen, ja kylmä. Eihän se auttanut, kun heti tultiin kyselemään, et mikä on hätänä ;) Ei siis mitään uuttaa. Sama hippaleikki jatkuu vaan.

Lauantaina olin bussissa menossa kotiin, kun kyytiin kampesi yksi mies kuka oli minusta toukokuussa kiinnostunut, ja annoin ymmärtää, et lähden treffeille sen kanssa, ja annoinkin pakit. Tämä sama jannu oli myös niissä F:n kotipippaloissa ennen joulua. Enhän mä sitä muistanut ollenkaan, enkä varsinkaan sitä, että se todisti varmasti sitä kun me kadottiin kämpän yläkertaa, enkä mäkään näyttäytynyt ollenkaan loppu bileiden aikana. F.stä en tiiä, et kävikö se alhaalla kun olin seksin jälkeen simahtanut. Jotain se kuitenkin siinä bussissa reissatessa vähän vittuili, että minä, ja F:hän voitaisiin muuttaa yksiin, ja kyseli F:stä. No hitostako minä tiiän sen kuvioista mitään ;) Ja sitten se osoitti yhtä taloa, että joku asuu siinä. En saanut nimestä selvää, ja sanoin vaan, etten tunne. Sit tää mies vaan totes, et se Herra L:n kaveri., Ai jaa, sithän mä tiesin, että kenestä se puhui. Mua jäi kuitenkin häiritsemään, että se käytti Herra L:ää ns. tunnisteena, ja piti selvänä, että tokihan mä nyt L:n tideän. Onko se nähnyt meidät jossain ulkona? Onko se kuullut juttuja? Onko tämäkään asia pysynyt salassa tässä juorujen mekassa. Ilmeisesti ei :D Vähän säälitti tää mies, kun se on oikeasti tosi kiva tyyppi, mut menin valitsemaan silloin toukokuussa Herra D:n, ja se oli ihan disasteri suhde jo alusta pitäen. Annoin ikävästi rukkaset tälle kivalle miehelle...meni jo. Mutta yritän ainakin käyttäytyä nätisti sitä kohtaan jatkossa, vaikka näytäkin varmaan melko huoralta sen silmissä. Ja nythän mä muistan, että missä se on nähnyt minut, ja L:n. Se oli varmaan elokuun 13 päivä yhdellä keikalla, Ei me mitään nuoltu L:n kanssa, mutta istuttiin tosi lähekkäin, ja vaihdettiin numeot, ja silleen. Se on varmaan nähnyt miedän sutinat silloin siis, koska muistan sen olleen mestoilla sinä iltana,

Muuten sitten olenkin tympääntynyt miehiin, ja jonain seksiobjektina toimimiseen. Kukaan ei tunnu olevan tosissaan, tai sitten mä vaan haksahdan aivan vääriin tyyppeihin. Herra K venkoilee viesteissään ihan outoja. Ei vastaa kysymyksiini, mutta silti tekstailee. Herra P pisti viestiä kanssa eilen myöhäisillasta, eikä sitten enää vastannutkaan. Tahtoisi kuulemma mennä leffaan tällä viikolla kanssani. Sopii.  Y on toisaalta ihan korvaamaton keskustelukumppani, kunnes se alkaa vängätä nettiseksiä kameran välityksellä, tai tapaamista muuten vaan. Olen tähän muutaman kerran hövelinä suostunut, mutta nyt sanoin ei. En saa siitä itse mitään irti, enkä pidä kameran edessä olemisesta. Herra Y:tä ärsytti ihan selvästi, kun päättäväisesti kieltäydyin kaikesta seksiin viittaavasta tänään. Mua oksettaa kaikki seksiin liittyväkin nyt, ja olen tosi onnellinen, että saan vaan olla yksin himassa, ja vetää kakkua. Naisen hormonitoiminta on niin ihanaa. Mulla on ollut vintti ihan sekaisin jostain viime keskiviikosta lähtien. Olen märissyt pikku jutuista, ja mussuttanut herkkuja peiton alla, silloin kun en vajoa kuoleman väsyneenä tajuttomaksi. Eilen itkin sitä, kun ostin uuden tyynyn, jos tulee vaikka vieraita. Sitten tulikin jo itku silmään, kun kelasin, ettei eihän mulle ketään vieraita Suomesta koskaan tulee, ja sen tyynyn ostin ihan turhaan. Puoliksi tuo on totta kyllä. Tuntuu, että mulla ei ole enää kavereita Suomessa. Eipä tunnu ketään kiinnostavan tulla moikkaamaan, vaikka saisin kaksi tyyppiä majoitettua ilmaiseksi nurkkiini.

Mutta niin, aika yksinäistä tässä on ollut, ja en tiedä, että johtuuko kaverien katoaminen siitä, että elän unelmaani ulkomailla, ja suomalaisten kateus nousee pintaan. Olen yrittänyt pitää yhteyttä, mutta niillä tuntuu olevan niin paljon uusia ystäviä, ja tärkeitä juttuja elämässä, ettie niitä seura kiinnosta. Sama juttu parhaan ystäväni kanssa, joka muutti syyskuussa toiseen maahan. Olen lähetynyt häntä pariin otteeseen fb:ssä, ja hä ei ole kummallakaan kerralla vastannut.Olen sydänjuuriani myöten loukkaantunut, mutta meinaan silti yrittää pitää yhteyttä. En päässyt osallistumaan hänen viimeiseen iltaansa kaupungissa runsaan humalatilani vuoksi, ja pyysin tätä monesti anteeksi häneltä. Hän vastasin viesteihini silloin, mutta sen jälkeen on ollut melko täydellinen hiljaisuus. Välillä vaan tekisi mieli deletoida koko fb tili, ja elää onnellisempana yksin, ja ilman tietoa muiden menemisistä, ja tulemisista, jotka toisinaan aiheuttavat minulle ahdistusta, ja pahaa oloa. Olen toisaalta vähän erakkosieluinen otus, että pärjään kyllä yksin. Nyt vaan tämä yksinäisyys tuntuu niin totaaliseslta, kun ei ole kumppania, ja kasa hyviä ystäviä on muuttanut pois.Uusien ihmiseten löytäminen ei ole niin helppoa, varsinkaan, kun mua ei nyt huvita bilettää juurikaan. Voisin toki pyytää yhtä, ei vielä niin hyvää, kaveria lounaalle ja tutustua enemmän. Ja koulun alkaessa yritän työntyä porukoihin mukaan...joops. Mutta ei stressiä.

Eipä muuta. Katsellaan, ja ihmetellään, jos vaikka saisi parit deitit tälle viikolle sovittua, ja pääsisi vähän kärryille, että mitä K:llä on mielessä, ja mitä P minusta ajattelee..