maanantai 31. tammikuuta 2011

Uusi alku

Ihanaa! Rutiineja! Ihmisiä! Uusia juttuja! Sitten kun vielä löytys toi opiskelumotivaatio. Kyl se löytyy. Mulla on yksi taakka vähemmän, nimittäin F puuttuu syömästä energiaani.

Viikonloppu oli ihan jees lopulta. Vähä miehinen, mutta sosiaalisesti rohkaiseva.

Launataina menin yhden ei-vielä-niin-hyvän-kaverin synttäribileisiin, ja sain tosi lämpimän vastaanoton, ja juttuseuraa. Mä olin vähän takakireällä tuulella, ja ujo, mutta tosi kivasti jengi jutteli sille hiljaiselle suomalaiselle. Yleensä en ees oo mikään hiljanen, mutta olin jotenkin hämmentynyt, ja siksi arka. Anyway, kumosin siidereitä ihan kiitettävään tahtiin, ja koska mestan musiikki ei hivellyt korviani ollenkaan, enkä nähnyt yhtään potentiaalista miestä missään punoin vessareissulla suunnitelman karkaamisesta. Ihmisissä ei siis ollut mitään vikaa, mä en vaan jaksanut huutaa musiikin päälle, ja kun poppi oli vielä paskaa, niin liukenin ovesta ulos. Onneksi synttärisankari poistui samalla ovenavauksella, ja hyvästelin hänet ulkona. Siitä luotasin itseni vakiklubini suuntaan alkoholin rohkaisemana, vaikka hirvitti, että ketä siellä on.

Vakiklubi on kokenut jonkun joukkopaon. Jengi on vaihtunut, eikä paikalla ollut kuin  about neljä tyyppiä ketkä tunsin, ja kahden kanssa niistä olen pannut. Great. Herra D yritti paeta varjoihin uuden naisensa kanssa, nyökkäsin vaan mennessäni, ja D nyökkäsi takaisin. Sitten näin Herra S:n eli, F:n kämppiksen. Se otti asiakseen kysellä mun intressien laadusta F:ää kohtaan. Vittuako se sille kuuluu? No kerroin kuitenkin, että intressejä ei ole enää. S informoi, että F kai seukkailee taas. Eipä kiinnosta, ja aavistelin itsekin jotain sellaista exältä saatujen tietojen perusteella. Toivottavasti olin uskottava S:n silmissä, kun kerroin, ettei F:n touhut juurikaan jaksa kiinnostaa enää. Tai no sen verran kiinnostaa kuitenkin, että olen yrittänyt fb:ssä selvittää, että deittaileeko F exänsä, vai  yhtä toista mimmiä. Salapoliisileikki on ihan kivaa toisinaan. hehe. Mutta toivoisin, että F olisi sitten ees exänsä kanssa taas, koska jos soillä olis joku uusi mimmi kierroksessa, niin olishan se aika epistä sitä uutta tyttöä kohtaan, että F yöpyy vielä exänsä kanssa.

 Hengailin sitten S:n, ja lyhtytolppa-miehen kanssa. Lyhtytolppa vannoi, että voin aina laittaa sille viestiä fb:ssä, jos olen menossa ulos, enkä tiedä, että onko muita tulossa. Great. Sekin on väillä niin outo, joskus se juttelee vaikka mitä, ja joskus se ei suunnilleen moikkaa. Kemujen lopulla S yritti houkutella minua jatkoille niiden luokse lyhytytolpan kanssa. Mitähän F olis digannut, jos meikä olis aamulla rötköttänyt niiden sohvalla, tai vielä kaameempi skenaario, saapunut alakertaan S:n huoneesta? Kiitos kutsusta, mutta koti kutsuu, ja työvuoro iltapäivällä.

Mulla on uusi tapa alkaa kaveerata jengin kanssa taksitolpalla, ja nytkin tuhannen päissäni päädyin jonkun mimmin kanssa samaan taksiin, ja säästin näin ainakin neljä euroa taksikustannuksissa. tosin jouduin kävelemään ainakin kymmenen minuuttia kotiin. Mä en ole hetkeen ollut niin päissäni. Mä olisin ollut ideaali uhri ryöstölle, murhalle, tai raiskaukselle. Aivot toimi sen verran, että tajusin vetäväni tietä aivan laidasta laitaan, mutta en yksinkertaisesti saanut jalkojani kävelemään suoraan. Ihan kaamea kävely, ja tuntui ihan loputtomalta, kun menin enemmän sivulle, kuin eteenpäin.

Aamulla ei ees ollu paha darra, kun jouduin nousemaan töihin. Tosin luulen olleeni vielä päissäni töihin mennessä. Oli voittaja olo, koska käsilaukkucheckin jälkeen löysin koko omaisuuteni, enkä ollut hukannut mitään.

Nyt on ihan ok fiilis, ja jotenkin energinen, ja rento. Onnekisi en päätynyt panemaan kenenkään kanssa :) Olin kyllä semisti pettynyt, että Herra C, nallekarhua ei vakiklubilla näkynyt. Yleensä se on aina. Sen kanssa olin voinut vähän olla sutinaa. Tekis kyl mieli laittaa sille viestiä, mut numeroiden vaihtamisesta on jo niin kauan, eikä siitäkään oo kuulunut mitään... katsellaan....

lauantai 29. tammikuuta 2011

Rusinat hukassa pullasta

Kävin eilen henkevän keskustelun rose-pullon kanssa. Päädyin katsomaan salkkareita nettitelsusta, ja hykertelin aivan kippurassa, koska koko sarja on niin älytön. Katsoin myös jonkun Kadonneen Jäljillä extran, ja hääohjelman, ja itkeä vollotin mukana. Musta on tullut ihan pehmo, ainakin rose-pullon jälkeen.

Mä menin melkein tekstaamaan exälle rakkauden tunnustuksen, ja Y:lle kanssa. Onneksi olin liina laiska hakemaan luuri noin 2,5 metrin päästä, ja nolot viestit jäi onneksi ajatuksen asteelle. Mä en oikein kässää, että mikä muhun taas meni, ja miksi aloin ikävöidä exän perään. Kai tämä oli taas seurausta yleisestä parisuhde mietiskelystä, ja pelottavista ajatuksista, nimittäin deittailusta, ja seurustelun aloittamisesta, ja oikean löytämisestä. Olis jotenkin niin paljon helpompaa löydä hynttyyt yhteen jonkun jo tutun tyypin kanssa. Siitä tietäisi hyvät, ja huonot puolet valmiiksi. Niinkuin esimerkiksi exän, tai vaikka Y:n kanssa. Y:stä on tullut tosi läheinen tyyppi mulle, ja melko nopeasti. Sillä on melko rankka historia, pitäen sisällään historian narkomaanina erittäin pahalla alueella, ja erittäin vakavan onnettomuuden, ja se on siihen historiaansa nähden todella tasapainoinen tyyppi nyt, ehkä siitä terapiasta oli apua. Mutta mistä mä aina löydän tämmösiä?

Ehkä mä vaan alan tunteelliseksi kun erosta alkaa olla se vuosi, ja väkisinkin kelailee kaikenlaista siitä, että mitä vuosi sitten tapahtui. Se muuten oli tämä täsmälleen sama viikonloppu, kun exän uus ex/nykyinen/whatever päätti iskeä mieheni baarissa, ja kävi sen riveleihin kiinni vessareissulla. Koko totuutta tapahtumista en varmaan saa koskaan tietää, mutta muista kun meinasin tikahtua nauruun seuraavat pari päivää. Nauru vaihtui epäilyksiin, ja naisenvaisto oli aivan oikeassa, ja meitsi jäi lehdellä soittelemaan noin kuukausi tapahtumanketjun alkamisesta.

Mennyt on mennyttä, mutta olen vähän katkera, etten saanut mahdollisuutta saada suhdettamme vielä kuntoon, vaan kolmas osapuoli työnsi näppinsä sekaan sotkemaan asioita. No toisaalta olen kyllä suht onnellinen, että seuhde päättyi exän kanssa. Ne muutama asia kalvoi todella pahasti, ja varmasti kalvaisivat edelleenkin. Eli lukijat, antakaa jengin erota rauhassa.

Y:n kanssa oli ihan kivaa eilen. Treffit kesti pari tuntia, ja sitten mun piti mennä, koska sillä oli jo kiire tapaamaan parempia ystäviä, toisaalta me vaan maattiin, ja juteltiin joku tunti, tai ylikin, ja opin lisää siitä, ja yritin kertoa itsestäni vielä jotain mikä ei kuulostaisi tosi keskenkasvuiselta, ja naurettavalta. Haistan edelleen hyväksikäyttöä. Lisäksi tunsin itseni typeräksi sen seurassa. Olen paljastanut itsestäni liikaa, ja se alkaa tajuta, että kuin ristiriitainen persoona mä oikeasti olenkaan. Jotain periaatteita mulla on, ja ne on järkkymättömiä, mutta kaikki muu vaihtuu päivän mielentilan mukaan, ääripäitä. Eli saatan olla hc-feministi jonain päivänä, ja toisena sitten kehrään sitten miehen kipeänä, valmiina miellyttämään. Koska tunsin eilen, että olen riisuuntunut täysin alastomaksi Y:n seurassa menin jotenkin lukkoon sen kanssa. Mulla ei ole enää salaisuuksia sen silmissä, se tietää kaiken, ja alitajuisesti pelkään sen arvostelevan minua, ja elämänkokemustani. Olin tavallista kankeampi, ja passiivisempi sängyssä, ja orgasmista oli turha uneksiakaan, koska en pystynyt rentoutumaan Y:n tietäessä niin paljon minusta. Mulle sopii paremmin sellainen mysteerinaisen leima, joka tulee, ja menee, ja kukaan ei oikeasti tunne minua. Silloin mä voin olla se Cat woman tai mikä vaan, ja kukaan ei voi satuttaa sisintäni. Mä osaan kyllä olla viileä. Siten kun joku tuntee minut liian hyvin tunnen itseni jotenkin noloksi, kun kaikki on paljastettu, ja minulla ei ole mitään salattavaa. Ehkä voisin luonnehtia fiilistä riittämättömyyden tunteeksi, että "tässä mä nyt oon, ja tällanen mä oon, ei lisättävää".

Jänniä juttuja pyörii mielessä. En mä tosiaan pysty olemaan enää Y:n kanssa sellainen tunteeton vamppi joka tulee, ja ottaa, ja käyttää. Meidän keskusteluyhteys on liian syvällinen, ja tunnen itseni niin tyhmäksi pennuksi, kun olen näin "nuori", ja mun rankkaa teini-ikää ei voi verrata hänen kokemaansa addiktiokierteeseen. Jokainen kuitenkin tulkitsee elämäänsä omista lähtökohdistaan, ja ei ns. rankkoja kokemuksia voi oikein rinnastaa keskenään eri elämistä. Tapahtumien rankkuuteen kuitenkin liittyy niin kiinteästi sosiaaliset suhteet, perhesuhteet, ympäristötekijät. Mun pitää varmaan sanoa Y:lle, että tunnen häpeää, ja koen, että hän ei arvosta minun elämäni vaikeuksia, vaan väheksyy, ja sen takia tunnen oloni vähän nujerretuksi. Sitä paitsi olen teini-iän sotkuni, ja traumani setvinyt, ja olen päässyt eteenpäin. Hetkinen, mä en edes tiedä, että mikä mun ongelma nyt enää on? Miksi mä kriiseilen keskenäni täällä himassa? Ok, 1. Olen menettänyt kasan ystäviä maasta muton vuoksi löytämättä uusia ystäviä tilalle. 2. Olen koukussa deittailuun, ja sen takia ryssin opiskelut. 3. Tahtoisin miehen, mutta kun lähistöllä olisi sopiva, niin vedän ihan jäihin, ja annan itsestäni aivan oudon kuvan. 4. Toisaalta EN tahdo seurustella, koska sinkkuna saan tehdä mitä haluan, ja olla just niin salaperäinen, kuin haluan. 5. Mulla on ehkä alkoholi ongelma, mikä on varsinkin paha hieman yksinäiselle sinkulle.  Eli näille asioille tarvis tehdä jotain. Pitää laatia action plan. Mulla ei ole mitään oikeita ongelmia, kuten raha, työ tms, Mun pitäisi olla iloinen, ja lopettaa kaikkien typerien yksityiskohtien rassaaminen päässä, ja olla aktiivinen live maailmassa, ja keskittyä opiskeluun. Luulen, että kaikki järjestyy, jos vaan teen vihdoin sen pienen ryhtiliikkeen.

perjantai 28. tammikuuta 2011

What ever!

Ok, eli P:ltä tuli kauniisti, ja rehellisesti pakit. Kyllä vanhat miehet osaa senkin taidon. Kirjoitteli, että ollaan niin erilaisessa elämänvaiheessa (ihan tosi :D, enpä yhtään huomannut), ja että hän kuvitteli pystyvänsä suhteeseen paljon nuoremman kanssa, mutta ei taida olla hänen juttunsa sittenkään. Niin, ja muisti kehua seuraani, ja viehättävyyttäni myös.

En yhtään ihmettele. Mä olen aika rusinapähkinäsekoitus tällä hetkellä, ja en tosiaankaan antanut itsestäni mitenkään hyvää kuvaa. Ehkä se mun jännitys johtui siitä, että puhuttavaa oli hankala keksiä, kun jouduin kelailemaan omaa lapsellisuus aspektiani, ja sitä, että mistä kehtaan lörpötellä. Mä olin tosi rautakanki sen seurassa, ja oikeasti jännitin. Olen melkein helpottunut tilanteen laukeamisesta, ja varsin otettu, että se kauniisti vaivautui asian minulle kirjoittamaan. Hyvää matkaa P, oli kiva suudella. Toisaalta hän loi minuun uutta toivoa,  että jossain voisi liikuskella hänestä tuoreempi painos vapaalla jalalla, jonka kanssa elämäntilanne menisi paremmin yksiin. Maailmassa on herramiehiä sittenkin...

Toiset pakit viikon sisään, aika hurjaa. Mä alan olla lähellä sitä pistettä, että pistän sille Herra C:lle viestiä, ja pyydän sen kaljalle huomenna tai jotain. Mä tiedän, että se diggaa musta, mutta se taitaa olla vähän ujo, ja pelätä, että mitä ns. sisäpiiri tykkäsi...hmm...Ja ei, tämä ei nyt ole mitään hetkeen tarttumista, että pakko saada joku, vaan oon diggaillu siitä jo pitkään, mutta tilanteet on olleet niin anaalista, etten ole voinut tehdä liikettäni.  Katsotaan nyt.

Niin, ja joo. Olen menossa treffeille keskiviikkona erään nuoren uroon kanssa. Hän on siis minun ikäiseni, ja pidän häntä vähän kersana. Mikähän minussa on vikana? Mä en oo ikinä ollut deiteillä samanikäisen kanssa. Ainoastaan kahdesti olen pannut nuoremman kanssa, mutta mitään illallisia tai semmosta ei oo ollut. Jos se on ihan pentu, niin laitan Herra P:n lähettämän viestin sille, vähän kuin kiertokirjeen. Hehe. Mutta katsotaan, että mitä siitä tulee.

Hänkin varmaan laukkaa pakoon vuorille, kun psyko-Alma on katseltu parien treffien verran. Mä en varmaan oikeesti ole mitään värisyttävää treffiseuraa, tai siis pelosta ne saattaa väristä. Ehkä mä olen pelottava, tai siis olen, ei mitään ehkä. Mulla on pelottavia visiota maailmasta, mun historia on pelottava, lisäksi tehostan hieman epäpuhdasta kieltäni käsillä huitomalla, mikä ainakin on pelottavaa. Tosin yritän kyllä hymyillä, mutta mun viljelemä sarkasmi yleensä ymmärretään väärin sen epäpuhtaan kielen takia, ja minusta saa helposti tosi negatiivisen kuvan. En mä ees oo mikään negatiivinen, realististinen optimisti kuulostaa paremmalta.. Miksei myös negatiivisista asioista saisi puhua? Mielestäni on tärkeää osata puhua kaikenlaisista asioista, eikä vaan höpsötellä jossain positiivisuus kuplassa.

Kyllä se onni tulee minuakin vastaan joskus, tai siis onni romanttisessa mielessä.

F kehui mun paitaa tänään, ja yritin hillitä itseäni hymyilemästä, mutta mä en voinut leveälle virneelleni mitään. Se varmaan luuli, että olin paidan kehumisesta ihan mehuissani, mutta mua oikeasti hymyilytti se kun näin sen läpi niin, ja kuinka se paitaa kehumalla flirttailee, ja luulee pitävänsä minua otteessaan. Minua hymyilytti se, että tunsin itseni vahvaksi, ja ymmärrän tilanteen nyt. Tosin se nyt sai balsamia egolleen, mutta mä en sen perässä enää juokse.

Kesken työvuoron huomasin, että mun uusi meikki olikin jotain sellaista missä on jotain hemmetin hileitä joukossa. Naama välkkyy kuin diskopallo, ja just nyt ei olis varaa ostaa uutta mineraalimeikkiä.

Näin myös pitkästä aikaa sitä yhtä ihanaa miestä töissä. Se on aivan jumalattoman hyvännäköinen, ja mukavan oloinen. Hänestä höpisin muutaman rivin joskus pari kuukautta sitten. Jouduttiin tänään tekemään hommia samassa paikassa, ja jouduin hältä kyselemään juttuja. Se jännästi katsoo tosi intensiivisesti silmiin, ja jos en nyt ole ihan luulotautinen, niin mun mielestä se tsiigaili mua kauempaa. Siis mun piti vielä varmistaa katsomalla pari kertaa sen suuntaa, ja mua kohti se kuikuili. Ellei se sit katsellut mun takana seinälle olevaa objekti X:ää tai jotain. No en tiedä, mutta pitää olla reipas, tasapainoisen oloinen, ja puhelias sille. En mä nyt ala perässä juoksemaan, mutta jutunjuurta vois yrittää vääntää. Tosin sen fb profiilikuvassa on jo emakko sen kanssa...Että jos ei se oo sisko, tai kaveri, niin luulisin sen olevan varattu. Ei semmosia tyyppejä vapaana liiku.

Huomenna näen Y:tä iltapäiväkahvien merkeissä. Se hylkää mut seuraavaksi, mä niin tiedän tän. Mä tiedän olevani tosi raskasta seuraa välillä, ja olen aivan varma, että Y kokee, ettei ole sen asian paimentaa erilaisista kierteistä eroon räpiköivää, epävarmaa daamia. Mä en oikeasti haluaisi panoa, ja vaan ainoastaan halin, ja ees pari tuntia jonkun kainalossa piilossa. Haluaisin olle lähellä, ja antaa läheisyyttä, ja vaikka rakkauttakin. Mutta kai se panokin kelpaa romanssin puutteessa. Kyllä, mä olen edelleen ihan tyytyväinen elämääni sinkkuna. Saan olla just niin sekaisin kun haluan, ja tehdä just niitä juttuja mistä mä itse diggaan. Mut oishan se mieskin ihan kiva luksus itemi, vaikka niiden kanssa aina palaakin hihat jossain vaiheessa ;)

Tämmöstä tänään :)

torstai 27. tammikuuta 2011

Kelluntaa

Lillun omassa rinnakkaistodellisuudessani taasen, ja mietiskelen, että olenko vaan turhan herkkä aistimaan asioita ympärilläni, vai heittääkö päässä oikeasti. Hehe. Onko mieleni järkkynyt, vai olenko vaan taiteilijasielu joka uskoo vieläkin rakkauteen, mutta on menettänyt uskonsa ihmisiin. Meinaan ottaa selvää henkisestä tilastanipian, vaikka pelottaakin, että löydän itseni jostain psyykelääkekierteestä, ja psykiatrin kausikortti on lompakkoni uusi varuste. Mutta silti vähän pelkän, että vaikka elämäni on melkoisen impulsiivista rönsyilyä mikä johtaa mieliala vuoristorataan, niin jollekkin juttelu, ja "ammattiavun" tarkoitus on vain tasapäistää ihmisiä, ja karsia se herkkyys pois, luoda yhteiskunnalisiin normeihin sopivia ihmisiä. En mä tahdo menettää yhteyttä tähän herkkään puoleeni, vaikka välillä sattuukin.

Kallonkutistajan kanta-asiakkuus ei välttämättä ole kovin viehättävä bonus feature deittaillessa. Siksi pelkäänkin, että jos nyt otan yhteyttä kouluni psykologiin, niin mut diagnosoidaan ihan sekopääksi, ja pari terapia sessiota ei riitäkään, vaan saan ravata monta vuotta. Mut enhän mä tänään oo yhtään sekaisin! Eilen illalla ahdisti ihmisten epäluotettavuus, ja kulissit, ja maailma, mutta tänään on fiilis ihan rauhallinen taas. Viikonloppu on edessä, ja ties mitä punapäisiä hunksejä mun tiellä osuu lauantai-iltana, ja näen ihmisiä, ja olen sosiaalinen.

Herra P:kin laittoi viestiä illalla, tosin deittisivuilla, mutta kuitenkin. Linkitti musiikkia, ja kyseli hyvin lyhyesti kuulumiset. Ihme tyyppi, mutta epäilen sen olevan kiinnostunut, ees ihan vähän. Jos ei se olis, niin ei kai se oli viestiä lähettäny. Kai se haluaa vaan rauhassa katsoa. Mä en kyllä henkilökohtaisesti usko, että jos joku on oikeasti kinnostunut toisesta, niin pystytään olemaan päiväkausia pitämättä yhteyttä. Vaan kun juttu napsahtaa, niin sitten ollaan iästä riippumatta toistensa kimpussa. Am I wrong? Tai sitten tämäkin on vaan median luomaa kuvaa, että ei saa ottaa yhteyttä, muuten on tyrkky, ja halpa, ja liian innokas.

Tänään pitää mennä vielä töihin, ja kohdata F. Tai siis aika varmasti. Mä en oikein tiedä, että miten saisin tilanteen siihen pisteeseen, että se ei saisi mitään balsamia egolleen, mutta en silti olisi julmetun tympeä sitä kohtaan. Mulla ei ole mitään syytä olla sille vittupää, koska mulle se ei ole varsinaisesti tehnyt mitään. Ne jutut mitä siitä nyt tiedän kertovat siitä vaan niin paljon ihmisenä, että en pysty kuvittelemaan hänen kanssaa mitään stävyyttä kummempaa. Ehkäpä mä alan kertoilla deiteistäni sille ohi mennen. Olen muokkaillut totuutta tähän asti, että jos vaikka olen ollut treffeillä viikonloppuna, ja F on kysyny mun puuhia, niin oon aina ollut himassa. Heh. Tästä lähtien kerron totuuden. Nyt loppu sen voiteleminen :D

Mutta niin, Y käski mennä hoitoon. Siis hyvässä hengessä. Hän kävi itsekin kuulemma neljä vuotta. Sekopää kohtasi siis sekopään. Meissä on tosi paljon samaa, ja hän pitää minua hyvänä ystävänään. Pelkään vaan, että olen hänelle liian raskasta seuraaa. Hän on oikeastaan ainoa ystävä kelle voi puhua aivan kaikesta tällä hetkellä. Ja siti kuvittelen hänen vaan hyötyvän minusta. Silti tunsin lievää mustasukkaisuutta, kun hän sanoi näkevänsä hyvän naispuolisen ystävänsä perjantai-iltana. Olin juuri ehdottamassa, että se näkisi minut, mutta en sitten sanonutkaan mitään. Eihän mun pitäisi olla mustis, kun bongailen nettideittejä, ja käyn paneskelemassa niiden kanssa. Y on omien sanojensa mukaan ollut vain minun kanssani viime kuukausina. Nytkö se ns. kostaa minulle, näpäytää vähän.  En mä sille mustasukkaisuuttani näytä. Kunhan tänne purnaan vähän. Meinaan laittaa sille viestin, ja sopia vaikka maanantaiksi päiväkahvit. Vaikka se pitää minua ystävään, niin meillä on kyllä todella kieroutunut kaverisuhde. Eikä me nähdä muun merkeissä, kuin naimisen. Mutta ehkä se on se harrastus joka yhdistää meitä :D Kaveriseksissä on se outo puoli, ettei oikein osaa sanoa, että kuuluuko siihen suutelu, vai  onko se liian lover-kamaa, kuten myös halailu, ja koskettelu seksin ulkopuolella. Olen yrittänyt pidättäytyä näistä, etten vaan ahdista Y:tä kuvittelemaan, että olisin rakastunut. On vaikeaa tällaiset asiat, varsinkin kun niitä alkaa miettiä, eikä vaan seuraa fiiliksiä tilanteen mukaan. Haha.

Saarivaltion hurmureita

Paul Bettanyssä ei ole muuta vikana kuin tuo sormus.

Jason Statham jos tulisi vastaan niin saattaisin langeta säälittävyyksiin.

Viekää vaan hoitoon, mutta Sting parralla on kuuma!!

Kelpais

Mua ei pitäisi edes nettiriippuvuus poissa punkasta, jos tää siellä vartois.

Nick Moran, nam. 

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Tiistaita

Ei mitään uutta. F koitti olla niin mukavaa, ja ihanaa töissä, mutta minuun ei mene enää läpi. Juttelin aivan tavallisesti, mutta sitä vanhaa hullantumisen tunnetta ei tullut, eikä veri myöskään kohissut korvissa. Mutta koska tämä koko tilanne on ollut niin kauan päällä, niin ei tietenkään voi odottaa, että repsahduksia ei tule, ja tunteet pystyisi nujertamaan tuosta vain. Tosin kuulemieni juttujen jälkeen tunteiden kytkeminen pois päältä tuntui yllättävän helpolta. Päivä kerrallaan, tänään meni tosi hyvin.

Herra P sai myös viestiä alkuviikon meiningeistä. Se vastasi melko monen tunnin päästä, ja nyt ei taas ole kuulunut mitään. Hitto, kun ei ymmärrä. Se on jotenkin tosi kiva tyyppi, mutta jotenkin me ollaan takakireitä vähän. Olen yrittänyt miettiä, että miksi olen sen seurassa niin ujo, enkä keksi muuta kuin ikäeromme, että hämmennyn siitä. Toisaalta sekään ei ole mikään suunpaltti, vaan vakavampi pohdiskelija, mutta osaa se siis puhua. Musta tuntuu, että meidän pitäisi vetää yhteistuumin kevyet kännit, ja tunnelma salettiin vapautuisi. Älytöntä, että sänkypuuhat kuitenkin meni tosi luontevasti pientä tärinää lukuunottamatta. Ja tullaan taas siihen, että kun mun ajatuksena oli kysyä sitä tekemään perjnataina jotain kivaa, tai mun luokse, tai jotain, mutta koska se ei voi vastata tekstariin, niin jäi kysymättä. Kai. Mitähän se haluaa? Vaan deittailla? Jotain vakavampaa? Fuckbuddya? En tahtoisi ahdistella asiasta, koska se ei ole oikeesti kovin coolia, vaan vähän säälittävää. Mielessä on myös käynyt, että se herrasmiesmäisesti pyysi minut vielä seksin jälkeen kerran treffeille, ettei olisi vaikuttanut, että hän on vaan pilden perässä. Onko tuossa teoriassa mitään järkeä? Se lähtee myös parin viikon päästä kaukomaille, ja voi olla, ettei se tahdo mitään supervakavaa ennen sitä, ettei mene loma pilalle ihanaa suomalais daamia miettiessä ;) Se on vaan kiinnostava, ja kuuma mies, ja mun pitää selvästi puhua jostain muustakin, kuin koulusta sille. Koulu on ollut valitettavan hallitseva tekijä elämässäni viimeaikoina, se on puolustukseni. Nyt pitäsisi oppia puhumaan jostain muustakin, vaikka en mä siitä nyt niin paljon ole puhunut kuitenkaan, ja itsepähän se on kysellyt...

Tässä aikuisiän deittailussa on ihan vissi ero teinisysteemeihin. Jotenkin kova paine, että antaa itsestään oikean kuvan. Ja sitten kaikki halailu, ja kädestä pitäminen on niin jotenkin hankalaa, että saako, ja jos saa niin koska, ja pitääkö siitä kysyä ensin, ja jos ei kysy niin saako se toinen osapuoli jonkun sitoutumiskammokohtauksen.

P:n kanssa meinaan ottaa ihan rauhassa, enkä tenttaa siltä mitään ahdistavaa. Jotenkin vaan iskee sellainen fiilis, että ei se musta ole kiinnostunut heti kun se ei vastaa. Tai onhan P:llä kaikki oikeudet poistua takavasemmalle ilman mitään selityksiä, eihän tässä kimpassa olla. Jotenkin se olisi vaan tosi raukkamaista, ja epäherramiesmäistä, eikä sen ikään sopivaa kadota kolmien treffien jälkeen sanomatta mitään, vaikka edes niin yksinkertaista, kuin: "Kiitos, mutta ei kiitos.". Kai se viestien jatkuva näpyttely on teinien hommaa kanssa.

Jos se P nyt kuitenkin palaa asiaan treffeistä, niin mikä olisi sellainen hyvä tekeminen, missä voi samalla puhua?  Ihan vaan kävely? Kelit on vaan niin perseestä, ettei juuri huvita rämpiä tuolla ulkona. Ei se kuitenkaan mun kanssa haluu enää treffeille...Nyt tuntuu nin toivottomalle, että se voisi olla kiinnostunut yhtään minusta.

Nettideittailussa on yksi rassaava puoli. Se kun on nähnyt jonkun livenä, ja ollut parilla treffeillä, niin ei tiedä, että onko ok näkyä online-tilassa siellä deittisivulla. Tuleeko siitä sellainen kuva, ettei ole tosissaan? Mutta sehän nettideittien takoitus, että saa paljon yhteydenottoja, ja joutuu kahlaamaan kasan paskaa löytääkseen niitä potentiaalisia treffikavereita. P oli eilen online, ja niin olin minäkin. Kauhea dilemma. Toisaalta siitä palvelusta maksaa, niin kai sitä perkele saa käyttää ennekuin syöksyy suhteisiin. Tosin omalla kohdalla nettideittailu on poikinut seitsemät treffit eri miesten kanssa, ja näistä sellaisia metrin halolla päähän lyöneitä on ollut tasan yksi, Herra A (joka muuten on tehnyt comebackin deittisivuille). P tosin löi sillä halolle sen suudelman aikana, muttei yhtä villisti. A:n ja P:n välissä on monta Herraa, ja puolisen vuotta. ja siinä ajassa on ehtinyt Alma polo touhuta yhtä sun toista, ja oppia miehistä, ja muuttua varovaiseksi. En mä enää osaa heittäytyä. Mä en ole ihastunut silleen isosti keneenkään A:n jälkeen. Sitä olin siis sanomassa, että omalla kohdalla nettideittailu ei ole ollut kovin hedelmällistä, vaikka olen monta miestä tavannut. En olisi uskonut, että olen edelleen sinkku tammikuun lopulla, kun annoin D:lle lapikasta heinäkuun alussa. Toisaalta olen kyllä nauttinut elämästäni kokonaisuudessaan tällä aikavälillä, elänyt rietasta elämää mitä voi sitten joskus myöhemmin muistella, eikä tarvitse vinkua menetettyjen vuosien perään. On tämä ollut kyllä ihan kasvattavaakin, ja voin kokea olevani valaistunut jollain tasolla. Ja uskon miehen löytymisen olevan nyt vaikeampaa, kuin kesällä, koska olen hirveän paljon itsenäisempi, ja monimutkaisempi, kuin kesällä.

Mitäs muuta? Eikai mitään :) Tai no sen verran, että sain katseita miehiltä eilen illalla, kun reippailin urheiluvaatteissa, ja reppu selässä kohti salia. Olin kyllä hyvällä tuulellä, että ehkä se paistoi läpi. Vastaan tuli ihan sika monta tosi kuumottavaa tyyppiä, ja minä vaan vienosti hymyilin, ja jatkoin matkaa. Meitsi diggaa, kun kadulla kohtaa katseet.

Ainiin, käytiin Y:n kanssa chatissa kiivas väittely stringeistä. Sen mielestä ne on seksikkäät, kuten myös sukkanauhat yms turhakkeet. Mun mielipide stringeistä on se, että ne on seksististen miesten keksintö, ja naisille on uskoteltu mielikuva siitä, että nainen on muka jotenkin seksikkäämpi, ja himoittavampi verhoutuessaan moisiin kidutusvermeisiin. Meitsi ainakin arvostaa mukavuutta, ja yhdetkään stringit ei ole mukavat päällä. Ja vaatekappaleen seksikkyys on ihan kantajastaan kiinni. Minä kannan mustat, saumattoman peruskalsarini ylpeydellä, mutta toki verhoudun mielelläni myös pitsisiin hotpantseihin, mutta vain jos olen menossa ulos, tai tarkoituksella panemaan. Seurustellessa en sitten jaksakaan enää vaivautua, vaan käytössä on juuri niitä kalsareita, mitä sattuu käteen osuman.

Y ei kuitenkaan pitänyt feministi puolestani. Johdattelin keskustelua vähän pidemmälle, ja rohkaistuin kysymään sänkytaidoistani, ja parannettavista alueista, ihan vaan pieni feministinen pilke silmäkulmassani. Tai no ollaan me aikaisemmin puhuttu tästä, mutta nyt kävi ilmi, että ole passiivinen. Siis sillä tavalla, että en käy ovesta sisään tullessa suoraan imemään munaa, ja repimään vaatteita päältä, heitä härskejä juttuja, ja visko äijää ympäri sänkyä. Ei Y noita vaatinut, mutta käytin noita esimerkkeinä pornoteollisuuden luomasta naiskuvasta, ja miesten odotuksista naista kohtaan pornosta opitun "todellisuuden" jälkeen. Neitsyt pitäisi olla, ja silti pornostaran taidot. Y sanoo passiiviseksi, mutta ei tämä ole minulle uutta. Se ei tarkoittanut, että olen mikään lahna kuitenkaan, vaan sitä, että en suostunut strippaamaan hänelle, ja en käynyt kiinni hänen vehkeeseensä heti. Tässä on selvä preferenssien yhteentörmäys. Minä saan kiksit siitä, että mies jeesaa vaatteiden kanssa. Mä en todellakaan nauti selvinpäin tanssimisesta (siis tässä tapauksessa kyseessä olisi ollut jotain pornotähtimäistä vatkausta, mikä ei ole todellakaan yhtään minua), ja vaatteiden riisumisesta samalla. Hän tietää, että olen hieman alistuva luonne, ja diggaan olla käskytettävänä, mutta toisaalta olen myös ujo ihan randomisti. Johtopäätökseni mukaan Y on siis pornoteollisuuden uhri, ja se on luonut hänelle naiskäsityksen, mitä on vahvistanut naisten älytön miellyttämisen tarve stringien, yms. pornomaneerien kautta. Se seksikkyys on vaan kuvitelma, ja näistä asioista on tullut yleinen normi tässä seksistisessä yhteiskunnassa, missä kaikki myydään seksillä, ja koko elämäntarkoitus on olla seksikäs. Ja pahinta on se, että yhteiskunnan jäsenien omia, ja aitoja käsityksiä seksikkyydestä yritetään jatkuvalla syötöllä muokata median avulla.

Mä oon aivan hiton ristiriitainen persoona. Suostun Y:n "leluksi", mutta koen olevani esineellistetty, ja koen paineita, etten kelpaa tällaisena ihan tavallisena naisena, joka nauttii seksistä, ja on valmis kokeilemaan uusiakin juttuja, mikä ne pysyvät mukavuusalueeni sisällä. Mukavuuslaueeni rajat määrittyvät epämääräisillä perusteilla. Saatan nauttia suunnattomasti normimittapuulla todella pervosta, ja joku ihan yleinen kiihotuksen aiheuttaja ei uppoa yhtään. Minäkin olen siis pornon uhri, koska tein jaon normaalin, ja pervon välille. Ei seksuaalisuutta voi lokeroida, kunhan pysyy laillisuuksissa. Nautin seksistä Y:n kanssa, ja meidän välinen syvä keskustelyhteys auttaa asiassa. Toivoisin vaan, että Y tajuaisi, että olen aivan tavallinen nainen,( vaikka en olekaan yhtään tavallinen), enkä mikään fantasioiden pornotähti valmiina aivan kaikkeen. Jokainen mies on kutenkin vähän erilainen, ja auttaisi paljon, jos herrat viitsisivät näyttää, että mistä he pitävät, eikä olettaa, että minä seksistisen yhteiskunnan uhrina osaa kaikki mahdolliset pokeleffojen temput. Minä naisena joudun kuitenkin kantamaan vastuun omasta tyydytyksestäni ihan itse aina, ainakin ajatuksen tasolla.

Tulipahan tekstiä, mutta siis painin yhteiskunnan paineen, ja individualismin suossa. Kuka minän oikeasti olen? Mikä piirre minussa on aitoa, ja mikä median hapatuksen tuotetta? Onko radikaalimpaa harrastaa seksiä paljon, ja monen partnerin kanssa, vai pidättäytyä seksistä kokonaan? Kuinka olla itsenäinen ajattelija, ja osata lukea median luomaa todellisuuskuvaa oikein?

Alma taitaa mennä ottamaan ne siniset nappinsa nyt, tai iskee loppuyöksi ahdistus, kun liikaa miettii :D Kuten olen joskus maininnut, niin tekisi mieli sanoutua yhteiskunnasta irti, ja lähteä jonnekkin biitsille jammailemaan batiikkivärjätyssä kaavussa paljain jaloin. Median luoma todellisuuskuva saa minut sairaaksi, oikeasti.

Ja vielä, ei, en ole seonnut. Olen vaan ristiriitainen persoona jolla oli liikaa aikaa mietiskellä tänä iltana. Hihi.

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Hymyä

 Mulle riitti, terve!
Aamulla tehoilin puolesta päivästä eteenpäin, ja sain mun kartanon melkein siivottua, ja kaaoksen hillintään. Sitten P soitti, ja sovittiin treffit tiettyyn aikaan. Se puhuu vähän epäselvästi, ja mulla meni vähän ohi se aika, tai kummastelin sitä, kun ymmärsin, että puoli kolmen, ja neljän väillä nähdään. No mä kelasin, että puoli neljä, ja taisin olla vähän myöhässä :D Sen takia menin vähän myöhässä, kun ex tuli toimittamaan jotain hullun tärkeetä juuri ennen lähtöäni, ja riivatun tyyppi pummasi rahaakin. Sitten jouduin kahvittelemaan sen kanssa,  ja kaikkea. Ei siinä mitään, että oli ihan kiva nähdä, mutta ajoitus oli tosi heikko. Ja mun kiltteyttä taidettiin vähän käyttää hyväksi.

Oli kyllä erittäin hyödyllistä nähdä exä, koska sain siltä tietooni informaatiota F:n viimeaikaisista touhuista. Se jätkä on aivan kujalla! Exäkin ihmetteli, että  tyyppi on aivan sekaisin. Epäilykseni laittomien mömmöjen vetämisestä osuivat oikeaan, ja niitä ilmeisesti vedetään ihan urakalla. Kuten vähän on mielessäni käynyt. Lisäksi olen ollut aistivinani sellaista elämänhallinnan menettämistä (pöh, minä olenkin paras puhuja elämänhallinta asioista...) mutta kuitenkin. Kyllä se sekoilee vähän joka osa-alueella nyt. Minä tiedän, että sillä on töissä ollut ongelmia viime aikoina pomojensa kanssa, ongelmia on myös kämppiksen, rahatilanteen, ja entisen tyttiksen kanssa, jonka kanssa edelleen siis ovat yhteyksissä, ja yökyläilevät. Mun silmät aukesivat, kun ex kertoi näistä hurjista jutuista F:ään liittyen. Nyt loppuu sen kyylääminen. Mulla olisis pitänyt jo summerit päässä ulvoa, kun se tuli silloin ennen joulua mun luoksen kylään pitkän yön päätteeksi. Se kertoi silloin vetäneensä jotain, ja se ei pysty nukkumaan. Kun kyselin asiasta tarkemmin, se alkoi puolustella, että ei se ota jotain kun ehkä neljä kertaa vuodessa. No mä olen ainakin ollut kahtena kertana läsnä, kun on vedelty jotain muuta kun henkosia sätkästä. Mä en tarvitse sellaista ongelmakimppua pilaamaan elämääni. Homma ei tunnu muutenkaan etenevän mihinkään, ja F vaan leikkii mun tunteilla pönkittääkseen omaa  itsetuntoaan. Mä pistän hommalle nyt pisteen, ja alan vetää aivan viileetä linjaa sen kanssa, ja keskityn työntekoon, ja muiden ihmisten kanssa sosialisointiin. Tai no peräännyn aivan rauhassa, en laukkaa siis vastapäiseen suuntaan jos se tulee vastaan. Ei hitto. Olen kyllä nähnyt niin pitkään, että mikä se on miehiään. Se ei ole tyhmä, vaan aivan hiton kiero, ja se muistaa sille kerrotut asiat, ja varmasti käyttää näitä kerrottuja asioita, kun se kokee saavansa siitä hyötyä. Munkin herpeksestä varmaan tietää puoli kaupunkia, ja menestys miesmarkkinoilla noissa piireissä on varmasti taattu :D

Toisaalta olen myös herännyt, että mitä hemmettiä mä teen tuollaisissa piireissä missä vedellään kaikennäköistä, ja ollaan enemmän tai vähemmän pulassa syystä, tai toisesta kokoajan. Äitikään ei tykkäis, jos se tietäisi, että millasten luuserien kanssa likka oikeen pyörii. Toisaalta tuntuu ihan hyvältä, että olen tehnyt vähän pesäeroa, ja keskittynyt muuhunkin, kuin seuraavien juomailtamien ajankohtaan, vaikka väillä on ikävä niitä villejä bileitä, ja sosiaalisuutta. Uusi elämä? Yes, please! Fiksua seuraa? Pistetään hakuun! Aloitan vaikka ensi viikonloppuna erään kaverin synttäreistä eräässä baarissa. Nämä kaverit ovat fiksumpaa, ja kunnollisempaa porukkaa, mutta en silleen tunne niitä vielä niin hyvin, semmonen fiksu mustakin tulee, ja meinaan myös olla kovasti sosiaalinen, ja kiva.

Niin, ja ne treffit P:n kanssa. Se oli ehkä semistä äkeänä, kun vihdoin vääntäydyin kaffilaan. Mä en oikeesti tiedä, et kässäsinkö sen ajan väärin. En kehdannut kysyä, olin vaan ihan pokkana, että "terve, mun piti nähdä yksi kaveri, joka tarvitsi rahaa, sori". Mentiin katsomaan yhteen galleriaan eräs installaatio. P oli tosi kuuman näköinen kun sillä oli silmälasit piilarien sijasta. Mutta en kyllä oikein kässää, että minkä ikäinen se oikein on. Että onko se ihan oikeasti alle nelikymppinen. Se kyllä näyttää viiskymppiseltä niiden silmäryppyjen takia...Komea, ja charmantti se on edelleen. Ja sillä on parta <3 Luulen, että tein taidetietämykselläni vaikutuksen, ja muutamalla muulla jalolla statementillä. Tai en mä tiedä. Toivottavasti. Muuten me ollaan tosi ujoja jotenkin. Kumpikaan ei oikein uskalla koskea toiseen tai mitään. Meillä on selvä sellainen "katsellaan" meininki. Mä olen ollut tosi kunniallinen, ja old school sen kanssa. Se ei tiedä mitään mun villistä menneisyydestä, ja olen todella asiallinen sen kanssa. Vähän silleen pelottaa, että P pitää mua tylsänä. Toisaalta mua kyllä vähän jännittää sen seurassa varsinkin, kun se on niin kuumottavan charmikas. Silloinkin, kun naitiin tiistaina, niin mua oikeesti jännitti ihan hirveesti. Mulla siis lihakset tärisi, eikä mulla ollut tosiaankaan kylmä. P:kin huomasi sen tutinan, mutta onneksi rauhoituin aika pian. Ei mua yleensä jännitä sänkypuuhat yhtään, osaanhan mä sen homman kuitenkin. Toisaalta P oli ehkä ensimmäinen hoito ikinä (?) minkä kanssa eka kerta on tapahtunut selvinpäin. Se muuten on eka! No ilmankos vähän sheikkailin. Anyway, gallerian jälkeen käytiin syömässä, ja sitten lähdetiin kotejamme kohden. Suudelmat vaihdeltiin, mutta koska olimme keskellä risteystä emme jääneet vaihtamaan limoja siihen. Pisteet P:lle. Mä en diggaa julkisista kielareista.

Nyt tuntuu jotenkin oudolle. Kai tässä katsellaan. Haluaisin kyllä nähdä P:n asap uudestaan. Tykkään sen seurasta, ja jotenkin sen seurassa on turvallista olla. Tuntuu teiniltä lähettää sille viestiä, kun se tuntuu suosivan soittamista. Koska sille sitten kehtaisi soittaa? Se olis varmaan mun vuoro, kun se soitti viimeksi. Ja olen jotenkin niin pidättäytyvä sen seurassa, että se voi kuvitella, ettei mua kiinnosta. Kyllä minua tämä Herra insinööri nyt kiinnostaisi. Jotenkaan en uskalla vaan heittäytyä. Nämä syksyn miessekoilut on tehneet minusta varovaisen, ja ehkä vähän kylmänkin. P:n, ja mun välillä tuntuu olevan ohut lasi vielä rikottavaksi. Jännää, että se lasi pysyi ehjänä vaikka käytiin jo lakanoissakin.

Hyvä fiili! Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

lauantai 22. tammikuuta 2011

Terveeks

Ja anteeksi pieni postaus tauko.

Ei vaan ole oikein tapahtunut mitään millään rintamalla. Elämäni on suora viiva monitorissa, mutta oikeastaan ihan mukavaa vaihtelua kaiken vuoristoratailun jälkeen. Töissä F:n kanssa on mennyt aika hyvin. Jos ei lasketa mukaan yhtä mustasukkaisuuskohtausta, minkä pauloihin jouduin, kun näin F:n lirkuttelevan sellaiselle norsunpoikaselle...Se meni kuitenkin ohi, ja selvisin, ja sain muistutuksen, että mitä F oikeasti on. Se sen flirttailu tuppaa aina välillä unohtumaan, kun nostan itseäni niin jalustalle, ja lapsellisesti mietin, että mä olisin se ainoa nainen kelle jakaa huomiota. Toisena päivänä juteltiin niitä näitä, ja matkutettiin samalla bussilla kotiin. Tosin pieni välikohtaus sattui, kun menimme samaan kauppaa pysäkin vieressä, ja F tapasi kaverinsa siellä. Tämä kaveri oli se sama tyyppi, joka 'nukkui' 'samassa' sängyssä, kun naitiin ennen joulua F:n bileitä seuranneena aamuna. Olen vieläkin katkera siitä F:lle! Tai ehkä sekään ei tajunnut, että meillä oli seuraa ennekuin oltiin jo tositoimissa. Minä en tosiaan tiennyt, että huoneessa oli joku muukin ennenkuin olin aikani ähissyt F:n päällä. Tosin peiton alla, mutta tuskin jäi toiminta sille kolmanne osapuolelle epäselväksi. Ja olen niin varma, ettei se tosiaankaan nukkunut, koska se häipyi aika pian kun olin vetäytynyt takaisin F.n kainaloon, ja muka nukkumaan. Mutta joo, en ole sitä tyyppiä nähnyt niiden bileiden jälkeen, ja nytkin vaan moikkasin nopeasti, ja painuin kohti pitsa laaria. Selvisin.

Ehdin jo hyllyttää P:n, koska siitä ei kuulunut keskiviikko illan jälkeen mitään. Ajattelin, että se oli vaan sen nuoren lihan himoissa, ja kun sain minut kellistettyä, niin se jatkaa kohti uusia valloituksia. Tunsin jo hieman kiukkua, ja ärtymystä, koska salaa toivoin ehkä jotain muuta, vaikka en olekaan varma mistään. Tunsin jo itseni vapautuneeksi miehen himosta, ja kelailin, että voin rakennella vaikka millaisen mageen elämän itselleni, enkä huoli ketään pallisankaria pilaamaan sitä...Mutta P soitti hetki sitten, ja kyseli kuulumisia. Ja se tahtoisi huomenna nähdä! Jee! Ja sinne meni myös suunnittelemani yber cool sinkkuilu, ja omasta seurasta nauttiminen. Ihan kiva kyllä tavata, koska siinä miehessä on jotain mysteeriä, tasapainoa ja viisautta mitä kaipaan. Ja se edelleenkin suutelee ihanasti, ja tunteella.

Eksäkin otti yhteyttä jonkun ihan pilipali asian tiimoilta. Mutta tulee vissiin käymään tässä viikonlopun aikana. Katsotaan, että mikä sillä on meininkinä.

Älyvapaa itkeskely on jatkunut pitkin viikkoa. Olen joko parkunut vanhan elämäni perään, kun on tuntunut yksinäiseltä ja säälittävältä, tai sitten tvohjelman tai vastaavan syyn vuoksi. Toissa yönä hajosin täysin kun katselin sitä lehdissä kohuttua Satuhäät ohjelmaa. Se viimeinen pari oli niin suloinen, että mulla aukesi kyynelkanavat jo ohjelman puolivälissä. Älkää kertoko kellekkään...hehe. Ja minusta tuntuu, että hääohjelmat menee samalle listalle, kuin Kadonneen jäljillä, ja onnettomuusdokkarit. Itku tulee, tai paniikkikohtaus.

Että sellasta. Lupaan raportoida huomenissa, että miten treffit meni. Nyt ei voi ajautua petiinkään, koska ilokseni en ole edelleenkään raskaana :) Katsotaan, että miten P:llä pitää kantti, jos sattuu vonkaamaan, ja sanonkin ei.

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Pärkeleen...

a date
...K. Se pelaa nyt jotain. K laitteli päivemmällä ihan reippaasti viestejä, ja puoli kolmen jälkeen ei ole kuulunut mitään. Ei me sit vissiin nähdä tänään, että onneksi en ehtinyt tehdä mitään ehostautumisia. Pöh. Ellei se sit pölähdä jollain vartin varoajalla tänne, ja mulla on reikäiset pitkätkalsarit jalassa, ja tukka sekaisin. Olis just niin tyypillistä miehistä käytöstä. Toisaalta mun puhelin on toiminut vähän epävakaasti pari päivää. En nyt tiedä, että onko kyse itse luurista, vai liittymästä, mutta viestit tulevat tosi myöhään perille, ja epäilen, ettei viestejäni myöskään vastaanoteta ajallaan. Hitto, kun harmittaa. Ennen on kaikki toiminut niin hyvin. Ja harmittaa myös se, etten näe K:ta tänään. Eikai sitä sitten tarpeeksi kiinnosta meikäläinen, kun ei voi vastata viesteihin...Per-kele.

Lähetin P:lle myös viestin, missä kyselin voinnit, ja miltä aamu maistui tänään ;). Ei vastausta, vielä. Taitaapi olla puhelimessa vikaa, tai jotain...

No nyt se K vastasi, että nähdäänkö ensi viikolla, kun sillä on kaikkea kiirettä tänään. En voinut vastustaa kiusausta hormonien sumentamalla mielessäni, ja vastasin 'what ever'. Ja siltä tuli takaisin, että olipa ikävä viesti, ja että saa olla viimeinen, bye. No, eipä tarvitse senkään motiiveja sitten enää mietiskellä. Mulkkuhan sekin oli. Meitsi ei diggaa viime hetken muutoksista. So simple. Se varmasti tiesi jo aamulla loppupäivän kiireistään, ja olisi voinut ilmoittaa hyvissä ajoin, ettei sovikaan. Vaikka toisaalta ei me oltu edes sovittu muuta kuin, että nähdään keskiviikkona. Ihan semisti harmittaa, kun menin vastaamaan niin tylysti, ja ryssin tämä kuvion. Toisaalta kalenteriin vapautuu tilaa nyt vähän vähemmän itseään täynnä oleville tyypeille. K oli oli pumpattu täyteen uraansa, elämän kokemustaan, ja lihaksia, niin ja peniksensä pituutta, ei oo mun juttu ehkä. Jotenkin sen persoonan syvyys jäi puuttumaan.

Toivottavasti P nyt oli jonkun muun perässä, kuin alle 3-kymppisen pillun. Eiliset treffit oli ihan hintsusti kankeat. Mä en ollut kovin puheliaalla tuulella. No toisaalta, vaikka sekin katoaisi, niin mä pärjään edelleen mainosti. Mulla on kuitenkin vakituinen partneri Y, jos panettaa, ja tarvitsee juttuseuraa. Ja kaikki kortit on taas auki edessä, ja voin tehdä mitä lystään, ja pokailla ketä haluan, ja jos haluan. Hmm...Nythän mä voisin hyödyntää sen yhden tyypin numeroa jonka sain jo aikoja sitten. Jos ihan pokalla vaan kysyisi sitä kaljalle. Se nallekarhumainen mies vetoaa jotenkin lempeydellään minuun, ja tyylikin olisi sama..Olkoon hän Herra C. Hän on kyllä kiinnostanut vähän aina minua...hihi. Mutta en mä nyt ihan ensimmäiseksi sille lähetä viestiä, kun toiselta tuli pakit. En mä nyt niin säälittävä oo. Ja ensin pitää katsoa tuo P kuvio loppuun.

Ei oo onneksi tylsää, ja pitäs esseetä kirjoittaa. Ei mulle anneta pakkeja hei! Joko minä annan, tai mies katoaa, ja lakkaa vastaamasta viesteihin. Pitäskö hakea siideria kaupasta, kun alkoi ihan ärsyttämään koko K! :D Ja vaikka sillä oli hervoton molo, niin ei se sitä edes osannut käyttää mitenkään mainittavan hyvin. Eikä se kässännyt esileikkien tarpeellisuutta ollenkaan, vaan oli ihan sitä mieltä, että sen tapponuijan voi tuosta vaan tuikata sisään, vaikka mä en ollut päässyt vielä yhtään fiilikseen. Voin kertoa, että vaikka en edes ole mikään erityisen kireä alapäästäni, niin se kyllä sattui..Vaikka Y:llä on pienin vehje naismuistiin, niin silti sen kanssa on kiva touhuta, kun ei tarvitse stressata, esim. et häviääkö stondis kumin kanssa kun aina seisoo yhtä terhakasti, ja se osaa käyttääkin sitä. Y tietää, että miten mua pitää koskea, että mut saa villiksi. Niin, ja ei tuu leuat kipeiksi kun ottaa suihin, ja vehje mahtuu just hyvin suuhun, ja leuat ei kiinnaa. Hemmetin K, ja sen kuvitelmat itsestään. Kai se on pakko kiukku suklaatia, ja vähän siideriä käydä lunastamassa, tai voihan ne eväät olla juhlintaakin varten;) Että onnistuin välttämään ikävän valintatilanteen, tai kenties parin kuukauden sekavan säädön mikä olisi pitänyt kuitenkin ampua alas jonkun toimesta...Joo, juhlan paikka! Vältin kusipään! Yay!

Onneksi sheivasin

Ja näin juuri päättyivät viikon ensimmäiset treffit elokuvan parissa. Leffa oli oikein hyvä, eikä P yrittänyt mitään herrasmiehen roolista poikkeavaa kesken leffan. Ei edes reiden näpelöintiä. Se lupasi heittää minut himaan leffan jälkeen. Autoon istuttuani hetken kävi mielessä, että mahdanko selvitä hengissä kotiin asti. Varsinkin, kun P touhusi jotain auton takana hetken. Näin jo mielessäni sen vetävän mustia nahkahanskoja käpäliinsä, ja dippaamassa ruudullista kangasnenäliinaa eetteriin. No, ei mennyt kuitenkaan ihan niin, luojan kiitos.

Päästiin mun risteykseen, ja olin jo karkaamassa autosta, kun se pyysi suudelmaa.Touhuhan äityi sitten ihan villiksi, ja mä olin ihan kiimoissani sen mahtavien suudelmien, ja niskan hipelöinnin ansiosta. Se kutsui itsensä teelle, ja mulla vieraili pieni epävarmuus noin viisi sekuntia mielessä. Mun kämppä on nimittäin aivan pommin jäljiltä, ja voi saada hieman väärän kuvan mun taloustaidoista. Suurimmat tiskit sentään olin raivannut aamulla, ja sänkykin oli pedattu, muuten kämppä olikin melkoisen erikoisessa järjestyksessä. Hyväksyin kutsun kuitenkin, ja P todellakin pyöritteli silmiään kaaokseen sekaan astuessaan. Selittelin koulukiireillä, ja tavaran hamstraamistaipumuksilla, ja kämpän pienuudella, ehkä ei olisi tarvinnut edes selitellä mitään, kaaos mikä kaaos. No se pyöriteli silmiään edelleen, kunnes taas yltyi suuteloimaan. Tein mielessäni ylityshuutoja aikaisemmalle suihkureissulleni, koska vaivauduin jopa sheivaamaan sääret, ihan vaan varmuuden vuoksi, vaikka en mitään panopuuhia ollut tälle illalle plänännytkään.

Herran taidot olivat oikein jees, eikä ees ollut katkis. Missä ne katkismiehet oikein luuraa, kun mun kohdalle ei ole sattunut ainottakaan! Ehkä se on kansalaisuudesta kiinni ;) Eikä tarvinnut tapella edes kumin käytöstä. Ja sillä oli tosi hyvä kroppa! Kokonaisuutena oikein miellyttävä kokemus, ja voisin ottaa uudestaankin.

Tilanne siis mutkistuu. K lähetteli mulle viestejä illansuussa, ja vikassa viestissä oli sellainen statementti, että pisti vähän pään sekaisin, vaikka tiedän sen huumorimieheksi. Se laittoi, että tottakai käytetään kumia nyt. Mutta sitten kuin me ollaan naimisissa 4-5 vuoden päästä, niin sitten naidaan ilman. Ok, ja mitä vittua?

Huomenna on siis treffit sen K:n kanssa. Ja kai sitä kanoottia melotaan huomennakin. Tässähän on kohta vilkkaampi seksielämä, kuin parisuhteessa ollessani! Varsinkin jos näen vielä Y:tä loppuviikosta, kun K vaihtaa viikonlopuksi maisemaa, ja P:n kanssa ei ole vielä tehty mitään diilejä. Se käski tekstailemaan, jos siltä tuntuu. No tuntuuko? Kyllä nyt vähän siltä tuntuu...Y repii pelihousunsa totaalisesti, jos se saisi tietää, että deittailen kahta muutakin urosta tässä, ja harrastan jopa seksiä niiden kanssa. Ei varmaan tarvi mennä ensimmäiseksi huutelemaan sille. Vähän kyllä käy sääliksi se, kun en ole ihan rehellinen sille, vaikka se tukee, ainakin näennäisesti, elämääni. Hitto kun en osaa päättää, että käyttääkö se mua vaan hyväkseen, vai mikä tässä on kuvio. Se on vaan erilainen ihminen, kun vertaa keneen tahansa polulleni sattuneeseen tapaukseen...

Mutta semmosta tältä yöltä. Kuinka säälittävää on väsätä blogipostaus heti kun partneri on hävinnyt ovesta? Eikai kauheen? Jos mulla olisi fyysinen päiväkirja, niin raportoisin siihen kuitenkin. Seliseli :D Aikomuksena oli käyttäytyä vanhanaikaisen pidättäytyvästi tänään, no eipä mennyt ihan putkeen, mutta tulipahan koeajettua uusi yksilö.

tiistai 18. tammikuuta 2011

Tättädää

Tänä iltana on treffit Herra P:n kanssa leffan merkeissä, ja huomenna Herra K:n kanssa ilmeisesti sen kämpillä. Tää on tosi raskasta, kun pitää vähän salailla, että näkee muitakin, ja sit ei muista, että mitä on puhunut toisen kanssa, ja sekoittaa keskusteluja keskenään. Ihan vaan vihjeenä aloitteleville deittailijoille, että pysykää vaan siinä yhdessä miehessä kerrallaan, vaikka olis mitä namupaloja tyrkyllä. Tämä on kuluttavaa, ja aikaa vievää. Plussapuolia on ilmaiset illalliset, siiderit, ja jännä kutina vatsanpohjassa. Edellyttäen, että seura on siis hyvää.

Jännittää jo valmiiksi, että nukahdanko leffassa tänään. Mä en ole nähnyt, kuin yhden leffan teatterissa nukahtamatta viimeisen viiden vuoden aikana. Aivan sama mikä leffa on kyseessä, simahdan vaikka kesken taistelukohtauksen. Noloin oli ehkä torkkuminen Borat-leffan aikana. Mun huumorintajuun se ei iskenyt ollenkaan, ja jengin tyrskiessä ympärillä lepuutin hieman luomiani. Se yksi elokuva kestikin salettiin yli kolme tuntia, ja olin imenyt sumppia ennen leffaa, kuin viimeista päivää välttääkseni nukahtamisen. Leffan puolivälissä alkoi kusettaa niin saatanasti, mutta enhän mä kehdannut sieltä nousta. Pysyin ainakin hereillä, ja kupla kasvoi otsassa. Lopputekstien alussa tönin porukkaa kumoon, kun ampaisin vessaan. Ainakin kahvittelu ennen leffaa toimi tässä tapauksessa...

Pitää ottaa taas opettajaan yhteyttä, ja anoa lisäaikaa. Mä en tajua, et miksen voinut tehdä sitä jo eilen, kun oli vika palautuspäivä. Tää ope on kyl tosi kiva, mutta se ei pidä mua mitenkään hirmu tunnollisena muutenkaan, koska unohdin osallistua kyseiselle kurssille noin ekat viisi viikkoa. Hups.

Äh, jotenkin musta tuntuu, että P voisi olla mulle parempi vaihtoehto. Meissä on jotain samaa meininkiä, enemmän samaa kuin minussa ja K:ssa. Ja K:n tuntuu olevan tosi vaikea sanoa, että se etsii vaan seksiseuraa, tai en mä ees tiedä. Ehkei se tiedä itekään. Se on seksikäs, hauska, ja itsevarma, niin tarkoittaako se vääjäämättä, että se on kusipää? Ehkä me vaan jatketaan hengailua, ja katsotaan, että mitä tapahtuu. Tämä vaan on kuluttavaa edelleen...Jos F tekis nyt jotain, niin unohtaisin kaikki muut, ja seuraisin sitä maailman ääriin. Olen alkanut pikkuhiljaa tiedostaa sen persoonaa enemmän, ja ehkä se ei ole minulle se oikea. Tai sitoutuminen häneen vaatisi minulta vielä enemmän perspektiivin laajennusta, ja toivoa siitä, että sekin rauhoittuisi elämässään.

:)

maanantai 17. tammikuuta 2011

Some news

Sain lääkäriltä puhelun sitä ennen joulua koettua riivaavaa infektiota koskien. Kyseessä oli ykköstyypin herpes, eli 'tavallinen' huuliherpes, joka nyt vaan puski läpi alapäästä kostain syystä. Eli mulla ei olekaan seksitautia! Tai voi siis olla, muttei ainakaan genitaaliherpestä. On taas ihan vähän parempi fiilis, kun en olekaan kapinen eukon räähkä. Tai siis voin olla, mutta kuitenkin. Nyt pitää kartoittaa budjetti, ja käydä ottamassa loputkin tautitestit, niin voi kokea itsensä ihmiseksi jälleen :)

Kyllästyis K:n jahkailuun viesteihin vastaamisessa, ja kun se kyseli minua ulos, niin vastasin tympeästi että: 'riippuu vähän'. Se selvästi hätääntyi, ja sitten sieltä tuli kyselyä, että mikä mulla on, ja et ei tarvii vaivautua tapaamaan jos en halua, ja mitä tarkoitan sillä, kun vastasin että: 'Riippuu siis sinun motiiveistasi'. Sainpahan siihen vipinää, ja se kertoi nauttivansa eittämättä seurastani sängyssä, ja sen ulkopuolellakin. Vastasin, että sama täällä. Koska tavataan? Ja sitten siitä ole taas kuulunut mitään!!! Tämä tyyppi sentään lähettelee viestejä, jotkut deiti ovat niin kuolleen kylmiä tässä, koska niitä ei selvästi kiinnosta.

Y kyllä pitää yhteyttä niin reippaasti. Mä kerroin sille tänään chatissa, että mulla on vintti ihan sekaisin hormonien takia. Se kuunteli, ja ymmärtäväisesti vastaili. Ja jopa sieti kiukutteluani. Toisaalta olen aika onnellinen, etten nyt seurustele kenenkään kanssa. Kulunut viikko olisi johtanut jääväämättä eroon. Mulla ei ole ollut näin kaameita PMS oireita ikuisuuksiin. Mässään suklaata, ja itken vuoron perään, ja mieli on ihan räjähdysalttiina pienestäkin vastoinkäymisestä. Kelailen ihmisten motiiveja olla minusta kiinnostunut, ja äskn mietin, että näistä paranoideista ajatuksista voisi olla hyvä puhumassa jollekkin :D Nyt vaan on sellainen vaihe päällä, että kaikki vaan käyttää hyväkseen, ja kukaan ei oikeasti voi koskaan välittää minusta, ja olen pieni onneton mytty, joka rämpii päivästä toiseen räkä nenästä tippuen koiran paskaa kengässä, eikä kukaan halaa ilman taka-ajatusta mun alushousujen riisumisesta. Kliimaksiksi tähän sekavaan mieleen on iskenyt lievä vauvakuume. Mä en ees tykkää tenavista! Eilen kuikuilin pikkuvauvojen perään duunissa, ja hymyilin sellaisille leikki-ikäisille. Mä oikeesti luulen, et oon sekoamassa, koska mietin, että enhän mä mitään miestä tarvis, vaan voisin mainiosti panna alulle, ja kasvattaa rääpäleen itse. Mutta tuo käytös olisi niin epäilyttävää, ja surullista. Lähinnä siis siltä kannalta, että yrittäisin vaan täyttää jotain tyhjiötä elämässäni, ja olla tärkeä edes jollekkin toiselle ihmiselle. Eli ei vauvaa ennenkuin mieli on seestynyt, ja hyvätuloinen ukko löytyy kainalosta. Niin :)

Boredom, ja miehet on perseestä

Eipäs oikein mitään mainitsemisen arvoista tapahdu. F puristeli minua kyljestä kahtena päivänä töissä, ja kertoili sellaisia juttuja kämppiksestään, että teki mieli ehdottaa F:lle, että alkaisko se mun kämppikseksi. Niin, ja se oli taas tosi flirtti, ja aisti selvästi olotilani, kun yritin lauanataina olla vähän etäinen, ja kylmä. Eihän se auttanut, kun heti tultiin kyselemään, et mikä on hätänä ;) Ei siis mitään uuttaa. Sama hippaleikki jatkuu vaan.

Lauantaina olin bussissa menossa kotiin, kun kyytiin kampesi yksi mies kuka oli minusta toukokuussa kiinnostunut, ja annoin ymmärtää, et lähden treffeille sen kanssa, ja annoinkin pakit. Tämä sama jannu oli myös niissä F:n kotipippaloissa ennen joulua. Enhän mä sitä muistanut ollenkaan, enkä varsinkaan sitä, että se todisti varmasti sitä kun me kadottiin kämpän yläkertaa, enkä mäkään näyttäytynyt ollenkaan loppu bileiden aikana. F.stä en tiiä, et kävikö se alhaalla kun olin seksin jälkeen simahtanut. Jotain se kuitenkin siinä bussissa reissatessa vähän vittuili, että minä, ja F:hän voitaisiin muuttaa yksiin, ja kyseli F:stä. No hitostako minä tiiän sen kuvioista mitään ;) Ja sitten se osoitti yhtä taloa, että joku asuu siinä. En saanut nimestä selvää, ja sanoin vaan, etten tunne. Sit tää mies vaan totes, et se Herra L:n kaveri., Ai jaa, sithän mä tiesin, että kenestä se puhui. Mua jäi kuitenkin häiritsemään, että se käytti Herra L:ää ns. tunnisteena, ja piti selvänä, että tokihan mä nyt L:n tideän. Onko se nähnyt meidät jossain ulkona? Onko se kuullut juttuja? Onko tämäkään asia pysynyt salassa tässä juorujen mekassa. Ilmeisesti ei :D Vähän säälitti tää mies, kun se on oikeasti tosi kiva tyyppi, mut menin valitsemaan silloin toukokuussa Herra D:n, ja se oli ihan disasteri suhde jo alusta pitäen. Annoin ikävästi rukkaset tälle kivalle miehelle...meni jo. Mutta yritän ainakin käyttäytyä nätisti sitä kohtaan jatkossa, vaikka näytäkin varmaan melko huoralta sen silmissä. Ja nythän mä muistan, että missä se on nähnyt minut, ja L:n. Se oli varmaan elokuun 13 päivä yhdellä keikalla, Ei me mitään nuoltu L:n kanssa, mutta istuttiin tosi lähekkäin, ja vaihdettiin numeot, ja silleen. Se on varmaan nähnyt miedän sutinat silloin siis, koska muistan sen olleen mestoilla sinä iltana,

Muuten sitten olenkin tympääntynyt miehiin, ja jonain seksiobjektina toimimiseen. Kukaan ei tunnu olevan tosissaan, tai sitten mä vaan haksahdan aivan vääriin tyyppeihin. Herra K venkoilee viesteissään ihan outoja. Ei vastaa kysymyksiini, mutta silti tekstailee. Herra P pisti viestiä kanssa eilen myöhäisillasta, eikä sitten enää vastannutkaan. Tahtoisi kuulemma mennä leffaan tällä viikolla kanssani. Sopii.  Y on toisaalta ihan korvaamaton keskustelukumppani, kunnes se alkaa vängätä nettiseksiä kameran välityksellä, tai tapaamista muuten vaan. Olen tähän muutaman kerran hövelinä suostunut, mutta nyt sanoin ei. En saa siitä itse mitään irti, enkä pidä kameran edessä olemisesta. Herra Y:tä ärsytti ihan selvästi, kun päättäväisesti kieltäydyin kaikesta seksiin viittaavasta tänään. Mua oksettaa kaikki seksiin liittyväkin nyt, ja olen tosi onnellinen, että saan vaan olla yksin himassa, ja vetää kakkua. Naisen hormonitoiminta on niin ihanaa. Mulla on ollut vintti ihan sekaisin jostain viime keskiviikosta lähtien. Olen märissyt pikku jutuista, ja mussuttanut herkkuja peiton alla, silloin kun en vajoa kuoleman väsyneenä tajuttomaksi. Eilen itkin sitä, kun ostin uuden tyynyn, jos tulee vaikka vieraita. Sitten tulikin jo itku silmään, kun kelasin, ettei eihän mulle ketään vieraita Suomesta koskaan tulee, ja sen tyynyn ostin ihan turhaan. Puoliksi tuo on totta kyllä. Tuntuu, että mulla ei ole enää kavereita Suomessa. Eipä tunnu ketään kiinnostavan tulla moikkaamaan, vaikka saisin kaksi tyyppiä majoitettua ilmaiseksi nurkkiini.

Mutta niin, aika yksinäistä tässä on ollut, ja en tiedä, että johtuuko kaverien katoaminen siitä, että elän unelmaani ulkomailla, ja suomalaisten kateus nousee pintaan. Olen yrittänyt pitää yhteyttä, mutta niillä tuntuu olevan niin paljon uusia ystäviä, ja tärkeitä juttuja elämässä, ettie niitä seura kiinnosta. Sama juttu parhaan ystäväni kanssa, joka muutti syyskuussa toiseen maahan. Olen lähetynyt häntä pariin otteeseen fb:ssä, ja hä ei ole kummallakaan kerralla vastannut.Olen sydänjuuriani myöten loukkaantunut, mutta meinaan silti yrittää pitää yhteyttä. En päässyt osallistumaan hänen viimeiseen iltaansa kaupungissa runsaan humalatilani vuoksi, ja pyysin tätä monesti anteeksi häneltä. Hän vastasin viesteihini silloin, mutta sen jälkeen on ollut melko täydellinen hiljaisuus. Välillä vaan tekisi mieli deletoida koko fb tili, ja elää onnellisempana yksin, ja ilman tietoa muiden menemisistä, ja tulemisista, jotka toisinaan aiheuttavat minulle ahdistusta, ja pahaa oloa. Olen toisaalta vähän erakkosieluinen otus, että pärjään kyllä yksin. Nyt vaan tämä yksinäisyys tuntuu niin totaaliseslta, kun ei ole kumppania, ja kasa hyviä ystäviä on muuttanut pois.Uusien ihmiseten löytäminen ei ole niin helppoa, varsinkaan, kun mua ei nyt huvita bilettää juurikaan. Voisin toki pyytää yhtä, ei vielä niin hyvää, kaveria lounaalle ja tutustua enemmän. Ja koulun alkaessa yritän työntyä porukoihin mukaan...joops. Mutta ei stressiä.

Eipä muuta. Katsellaan, ja ihmetellään, jos vaikka saisi parit deitit tälle viikolle sovittua, ja pääsisi vähän kärryille, että mitä K:llä on mielessä, ja mitä P minusta ajattelee..

perjantai 14. tammikuuta 2011

Pertsi

Mitäs tästä nyt kirjoittaisi? Jotenkin niin jännä fiilis...

Eilen illalla oli siis illallistreffit Herra K:n kanssa. Oli kohtalaisen prinsessa olo kun se haki mut ihan autolla lähes kotiovelta. Pitäkää pinnallisena vaan, mutta kyllä on ihan jees, että treffikaveri ei ole ihan persaukinen hampuusi, tai elämäntapa epäonnistuja.

Nautimme hyvän kolmen ruokalajin illallisen mukavassa pienessä ravintolassa. Pitäydyimme kohtuu selvinpäin tällä kertaa. Kun ruuat oli ahdettu kupuun tuli aika miettiä jatkosuunnitelmia. Vaihtoehtoina oli pari stobea lähibaarissa, tai leffa hänen luonaan. Mua hävetti olla sen kestittävänä yhtään enempää, joten ehdotin sitä leffaa. Meillä kolahti leffamaku yksiin yhden komedian osin, ja päätettiin siis katsoa leffa. Jäin sinne yöksi, ja pääsin nautiskelemaan lisää tästä mahtavasta meisselistä. Ja oli kiva nukkua vahvan, ja turvallisen miehen vieressä.

Aamulla meinasin sotkeutua sukkiini, kun heräilin vähän hitaampaa, kuin se, ja se oli ehtinyt vetää puvun päälleen kun minä vielä availin silmiäni. Pukumiehet on niin kuumia otuksia, ja sen asu sai minuunkin vipinää liikkua sängyn pohjalta ylös. Lisäksi siitä löytyi sen verran herrasmiestä, että se toi mulle espressot suoraan sänkyyn. Sain myös palautetta, etta petitaitoni olivat vielä edellistä kertaa paremmat nyt. No kai jos, humalassa sekoilua vertailee selvinpäin suoritettuun aktiin.. Niin, ja kyyditsi melkein himaan asti. Ruuhka oli paha, joten jouduin talsimaan loput kaksi-kolme kilsaa himaan, että se ehti töihin. Toivottavasti se ehti ajoissa, koska liikenne oli niin paha.

Kyllä, näkisin häntä mielelläni uudestaan, ja pian sittenkin! Harmi, kun olen viikonlopun kiinni duunissa, ja jäljellä olevissa kouluhommissa, olisin muuten ehdottanut ulkoilupäivää biitsillä, tai kokkailua, tai jotain muuta kivaa, ja vähäalkoholista aktiviteettia. Tutustuttaisiin lisää, ja nautittaisiin hyvästä seurasta. Se on tavallinen mies, ja aika erilainen kuin minä, mutta sen huumorintaju, ja aktiivisuus pelastaa paljon. Voisin jopa veikata, että se voisi pysyä mun ajatuksenjuoksun perässä vaikka se on ns. tavis, eikä yhtään ns. taitellinen sielu. Se ei ainakaan jää sanattomaksi, ja sillä on pokkaa sanoa asioita. Kai se on se itseluottamus mikä minuun vetoaa. Tosin suutelutaidoissa hän kyllä jää paljon Herra P:n taakse. Enkä nyt lukitse itseäni tapailemaan vaan yhtä miestä, vaan pidän edelleen portit avonaisina edessäni, kunnes toisin sovitaan jonkun kanssa.


Ah, ainiin, Y vänisi jotain eilen, kun kirjoitin sille, että mun täytyy rakastaa, ja kunnioittaa itseäni enemmän. Siltä tuli heti, että enkö enää meinaa sitten harrastaa seksiä sen kanssa? Se selvästi tuntee olonsa uhatuksi, koska ei tiedä, että mitä mä puuhailen lopun viikkoa. Koska se heitti tuon kommentin vastineena omaan pohdintaani itsensä rakastamisesta, epäilykseni herkkäsieluisen, ja vähän epätasapainoisen naisen hyväksikäytämisestä seksuaalisten tarpeidensa tyydyttämiseen ilman ns. virallisia sitoomuksia on aika vahvoilla kuvaamaan tilannetta mikä nyt on päällä. Tulipas hankala lause. Hah. Suomeksi siis, että koen sen käyttävän minua hyväksi, mutta toisaalta saanhan minäkin hyvää seksiä. Se on spotannut minusta sen herkän kohdan. Tarvitsen hyväksyntää, ja huomiota, ja tarvitsen sellaista vuorovaikutusta,  että voin peilata tunteitani toisen ihmisen kautta. Y toisaalta lietsoo itsetuhoista käytöstäni, vaikka tietää, että tarvitsisin jotain vakaata, ja pysyvää elämääni, en tunteetonta panemista. Mutta hän myös toisaalta tarjoaa sitä olkapäätä, ja tukea. Tästä syystä koen emotionaalista sidettä häneen, ja hän tietää, että palaan hänen luokseen, ja seksiobjektikseen kunhan se tarpeeksi ruinaa, ja painostaa. Olen heikko, tämän myönnän. Hän myös pönkittää egoani suitsuttamalla kehuja, ja näin varmistaa, että niin vaan katoa hänen elämästään, mutta silti ei tahdo mitään varsinaisia siteitä meidän välille.

Mutta onko tämä kaikki vaan omaa kuvitelmaani, vai olenko aivan oikeasti törmännyt jonkinlaiseen sosiopaattiin? Tunnustan ihan reippaasti, että mulla on herkkä, huomiohakuinen, ja miellyttämisenhaluinen luonto. Mutta toisaalta harrastan niin paljon pohdintaa, että olen kaikessa tekemisessäni varautunut myös siihen pahimpaan vaihtoehtoon, ja siihen, että toinen henkilö voi olla se hyväksikäyttävä sosiopaatti. Olen kuitenkin suhteellisen itsenäinen tyyppi, ja teen asiat omalla tavallani, ja olen jossain asioisaa hyvin itsepäinen. Voisin myös kuvailla itseäni vahvaksi persoonaksi, muta kaikissa meissä on se herkkä kohta, jonka tosi taitava ihmistuntija löytää, ja joko ymmärtää, tai käyttää sitä hyväkseen ajaakseen omaa etuaan. Y ei pidä siitä, että pohdiskelen paljon asioita ihmisistä. Pelkääköhän se, että tajuan jotain siitä, tai tästä meidän välisestä kuviosta?

Terveellisintähän olisi nyt pysyä erossa siitä hetki, ihan sama, että mitä se vänisee. Eilen se heitti fb chatissä, kun olin lähdössä treffeille, että hauskoja treffejä. En edes maininnut sille niistä mitään, tietenkään. Se arvaa touhuni, ja yrittää vedota ehkä omatuntooni, ja meidän väliseen olemassaolevaan, muttei silti olevaan siteeseen.

Jokuhan joskus sanoin, että nettitreffit on täynnä sosiopaatteja, ja muita sekopäitä. Oliskos tässä nyt se ensimmäinen mental case mun polulla?

Hauskaa viikonloppua!!! Mä olen ainakin ihan mahdottoman hyvällä tuulella, ollut koko viikon.

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Kuinka voikaan saada asiat solmuun :D

Otsikolla viittaan nyt opiskelusekoiluun. Yksi opettaja lahetti jarkyttyneen meilin, etta enko ole edes avannut esseekysymyket sisaltavaa meilia, vaikka se jo joulukuussa lahetettiin. No en ole. Sain lisa-aikaa maanantaille asti, eli nyt pitaisi pieraista kaksi esseeta maanantaiksi. Printtasin just joku sata sivua luettavaa naita varten, ja kirjoitettavaa olisi yhteensa joku 6000 sanaa, aiheista, ja lahdeteksteista jotka eivat niin sanotusti oikein mene jakeluun kielen hankaluuden vuoksi. Ma alan kohta olla valmis siihen, etta olen valmis maksamaan jollekkin naista. Toisesta voin viela saada jarkevan arvosanan, koska se ei ole myohassa. Siita toisesta voin paasta ainoastaan lapi, ja sekin edellyttaa, etta tekstissa olisi edes jotain jarkeakin. Vaivaudunko edes aloittamaan? Pitaa kysella seurauksista jos passaan sen vaikka kesalle...Yhden projektin palautuksen sain sovittua huomiselle, myohassahan sekin on, ja yksi osa puuttuu, mutta kun kerran sen niin valmiiksi rykaisin, niin miksi en sita palauttaisi. Mutta kun ensi maanantai sarastaa, niin olen hurjan onnellinen..

Herra P lahetti viestin, ja kyseli opintojen sujumisesta, ja kertoili omasta viikostaan. han tahtoisi nahda minut uudestaan. Hihi. En pane vastaan, kunhan vaan paasee taas vahan pussailemaan, ja oppimaan mestarilta.Eika se ikaero ole kylla yhtaan niin paha, 13 vuotta. Ainoa juttu vaan, etta se kylla nayttaa ikaistaan vanhemmalta. Silloin kun kesalla deittailin parin kuukauden ajan 17 vuotta vanhempaa, niin se kylla naytti nuoremmalta, mutta se olikin sellainen kuiva, ja hintela tikku. Muttamuhun kylla puree se tietty karskius,ja charmi enemman kuin ryppyiset silmanymparykset, ja toivottavasti loydetaan seuraavillakin ttreffeilla jotain molempia kiinnostavia keskustelunaiheita. Pitaa vastailla illemmalla sille P:lle, etta olisi kiva tehda jotain yhdessa pian, mutta menee varmaan ensi viikkoon taman kaiken sahliksen vuoksi.

Herra K on innokkaasti pitanyt yhteytta myos. Han oli saanut ylennyksen toissa, ja nyt hanelta kuulemma puuttuu enaa tytto, joka osaa kokata, ja tyydyttaa miehen. Oh well...En ma nyt miksikaan kotiorjaksi kellekkaan ala ihan sormia napsauttamalla. Vastasin sille, etta entas jos silla mimmilla on vahva persoonallisuus, ja kevyesti hullu mieli. Ei kuulemma haittaa. Nyt vaan mietiskelen sita, etta kuvitteleeko se mita minusta? Pitaako se helppona bimbo blondina, vai kunnioittaako se minua ihmisena oikeasti, ja on ihan oikeasti kiinnostunut muustakin, kuin hyvasta sankykumppanista? Mutta siis huomenna se vie minut illalliselle. Epailen, etta tahan illallisreissuun tulee liittymaan jotain seksivaatimuksia, mutta taidan leikkia hieman hankalaa...mutta sehan nahdaan sitten huomenna, koska olenhan ma helppo, en voi sita kiistaa. Tai sitten se aivan vilpittomasti haluaa tutustua minuun enemman hyvan ruuan aarella, ja miettia, etta olisiko minusta emannaksi sille. Tyyppi on hauska, hyvannakoinen, ja hyvin toimeentuleva, miksi en katsoisi, etta voisiko meilla lyoda kipinaa enemmankin? Ja ne kasivarret...grauh. Ja on siina sen verran herrasmiesta, etta se noutaa minut autolla treffeille. Niin silla on tosiaan auto. Yksi piirre mita mieheltani odotan on se auton omistaminen, ettei mun tarvitse kuluttaa sievia, pikku rapyloitani, ja venyttaa kasivarsia kauppakasseja raahaamalla. K olisi mukavaa vaihtelua tahan viimeisimpien puolivakavien seukkailusuhteiden sarjaan, mista loytyy elamantapa tyoton, ja hanttihommia vaantava pilviveikko...Aiskakin ehka tykkaisi, etta tytar vihdoinkin tapailisi jotain normaalia, ja kunnollista miesta. Mutta kaikki riippuu sitta, etta tuleeko mulla tylsaa, vai ei, ja tekeeko F jonkun siirron yllattaen. Vai ehtiikoo P varastaa mun sydamen old fashioned gentleman-meiningillaan, sit mamma vois taas pyoritella silmiaan, kun sekaantuisin vaihteeksi reilusti vanhempaan. Tuossa 17 vuotta vanhemmassa oli jo tarpeeksi nieltavaa sille. Haha.

Eipa tassa muuta ole tapahtunut paitsi, etta nain kaupassa ihan kuolettavan hyvannakoisen miehen, joka naytti todella tutulta. Ma en muista, etta missa ma ole sen nahnyt, mutta ma en usko, etta olen ainakaan pussaillut sen kanssa :D Deittisivuilla nakee niin paljon naamoja, ja joskus se naama sitten kavelee kadulla vastaan, eika yhtaan muista, etta mista yhteydesta se naama on tuttu. No, yritin vahan stalkata tata miesta siella kaupassa, ja toivoin, etta se puhuisi jotain, et jos vaikka aanesta tunnistaisi. Ei puhunut. Hitto, kun en nyt yhtaan yhdista. Ma olen aivan varmasti nahnyt sen aikaisemmin, ja ehka jopa puhunut, koska muistan sen kasvot tuijottamassa suoraan silmiini..Unessa nahty ehka? Elamani mies meni ohi sormien? Silla oli ainakin kivat kengat, ja kiva tyyli.

Eikai tassa kummenpia. Oma elama alkaa nayttaa ihan valoisalta taas. Kavin jopa lenkilla eilen illalla, ja shoppasin kaikkea terveyssapuskaa. Tanaan kavin mukavalla kavelylla, ihan keskella paivaa, valoisan aikaan. Niin, ja soin jo kolmantena paivana perakkain aamiaista. Ehk pahin depis on selatetty, kun paasin eroon siita naivettavasta projektista maanantaina. Ja ensi maanataina alkaa ryhmaliikunta tunnit taas! pari esseeta viela, ja ma oon taas liekeissa niiden jalkeen.

tiistai 11. tammikuuta 2011

Nopeat palat

Joo, eli pyörin sängyssä koko viimeyön, ja olin hereillä kun kello soi. Syy oli ihan niin yksinkertainen, että tänään olisi pitänyt palauttaa koko valtava projekti, mitä en siis hurjista *kröhö,* ponnisteluista huolimatta saanut pakettiin, ja kädet oli pakko nostaa ilmaan, ja tunnustaa tappio. Hattu kourassa sitten julman pääopettajan pakeille. En viitsinyt edes meikata, että naama ainakin puhuu karua kieltään henkisesti rankasta joululomasta, jos sanat menee solmuun. Vaatteet mietin myös hyvin tarkkaan, ja möyhin tukkani ihan räjähtäneeksi hupun kanssa. Tämähän kannatti, koska blondi charmini näköjään puree myös homomiehiin, ja pääsen tästä piinaavasta tuplakurssista läpi läsnäolon, ja tunneilla esitettyjen töiden perusteella. Hallelujah. Kivi tippui sydämeltä, vaikka tässä on vielä kaikkea muuta mitä pitää väsätä kasaan. Ja kun mulla ei ole varsinaisesti nettiä käytössä ennen perjantaita lievän överikäytön vuoksi, niin homma vaikeutuu ihan vähän. Eteenpäin vaan. Niin, ja tästä syystä ei ehkä päivitystä tipu tällä viikolla kovin taajaan.

Herra P:lle laitoin viestin siis, ja kiitin seurasta, ja se vastasi, että sillä oli kanssa mukavaa, ja kertoili viikonlopustaan. Sitten se laittoi olevansa yhteydessä tässä viikolla. Katsellaan, sukat ei pyöri ihan niin villisti, ja hermot on vähän rauhoittuneet. Ehkä syystä, että vietin kuuman iltapäivän Y:n kanssa tänään ;) Seksi ei pettänyt tälläkään kertaa, ja lisäksi se tarjoaa lähes terapianomaista keskusteluseuraa, koska se on käynyt kaikki samat vaiheet itse läpi elämässään, ja opiskeluaikoina. Lisäksi sen ylitsevuotava kehujen tulva on ihan mukavaa kuultavaa, vaikkei kaikkea sitä lätinää voikaan ottaa tosissaan. Juro Suomalainen kun on sydämessään, kai. Eikä se enää mököttänyt. Mä luulen, että se nappasi mulle luurin korvaa eilen. Se tuntui melkein jo huutavan mulle eilen puhelimessa, että kuinka olen sekaisin, ja kuinka huijaan häntä. No vähän juu, mutta ei se silti muuta sitä, että tykkään paneskella sen kanssa. Myöhemmin se kuitenkin alkoi chattailemaan facebookissa ihan normaaliin sävyyn. Ehkä sen täytyi rauhoittua todella oudon puhelun jälkeen. Mä en nimittäin ole tuollaisia puheluja saanut kuin parisuhteen kriisitilanteissa, ja loppumetreillä. Olisko se pentele mennyt ihastumaan? Niin, ja sekaisinhan mä oon, kuin se kuuluisa seinäkello, ei se oo väärässä.

Ah, Herra R laittoi dramaattisen säälinhaku viestin eilen, että hän poistaa nyt numeroni kännykästään. Byhyy, se viesti nauratti, ja helpotti. Mistä vetoa, että sieltä vielä tulee joku diibadaaba viesti, toivotus, tai joku pervo vitsi. En siis edelleenkään vastannut sille mitään.

Ja tänään sitten paahdoin panotälleiltä suoraan F:n valtakuntaan, eli työpaikalle missä flirtti lensi, ja katseet vaelteli ihan avoimesti tänään, tosin tokihan mä oikeeasti esitin vaan hyvää jätkää, ja sen kaveria. Enkä mennyt edes sen pöytään vaikka se oli samaan aikaan syömässä, vaan pokkana jutskailin tyyppien kanssa ketä en oo hetkeen nähnyt. Vähän pitää leikkiä kylmääkin väillä, niin se ehkä saattaisi alkaa ymmärtämään, että millainen ihana nainen siltä voi mennä ohi suun. Ja jäätiin taas juoruamisesta kiinni samalle pomolle. Miks just sen yhden munapään pitää olla aina todistamassa meidän pieniä hetkiä? Mikä tuuri. Se pomo varmasti aavistelee jotain vispilänkauppaa olevan meidän välillä, mutta sen ei tarvis sitten valittaa meistä kellekkään. Emmä siel muiden kanssa juoruile, ja F:kin tekee duuninsa hyvin, pääasiassa. Joskus se on kyllä vähän lapsellinen...ihan vähän vaan. Kerkesin jo riemastua, että ehditään samaan julkiseen kulkuvälineeseen, ja se piru sai sorvinsa säppiin jo ennen minua, ja voitonriemuinen hymy naamalla ilmoitti lähtevänsä kotiin. Tervemenoa, on mulla muutakin sutinaa. Mutta on se vaan ihana, ja meinataan tehdä yhteinen tilaus internetistä. Saa luvan tulla tekemään sitä tänne mun luokse, ja voin hurmata sen feta-pinaattipiirakallani, ja seesaminsiemen sienilläni, eikä se lähde koskaan mun luota pois ;)

Herra viime keskiviikon treffit, Herra K on pitänyt myös paljon yhteyttä. Se ilmeisesti ihastui ikihyviksi mun suullisiin taitoihini, ja siltä tulee melko vihjailevaa, ja pervoa viestiä. Mä olisin voinut olla siitä kiinnostunut muullakin tapaa, mutta piti nyt mennä sänkyyn ekoilla treffeillä sitten. Alan jo vähitellen kyllä uskoa, että jos tahtoo olla vakavastiotettava tyttiskandidaatti, niin pitää sitä namua pihdata, ja varjella viimeiseen asti. Mä en kyllä käsitä tätäkään ideologiaa. Kauheetahan se on, jos kuukausien deittailun, ja jännityksen jälkeen äijältä paljastuu katkarapu haaksirikkoutuneena merilevätuppaaseen, ja eukolla on joku sillinkatkuinen hörttilöpö (ht.net, kiitos tästä sanasta!)

Mä en jaksaisi yhtään uutta fuck buddya. Tai eihän mulla nyt mitään kopallista ole, mutta L:ltä lohkee varmasti, sitten on Y, Herra A:kin vaikutti, että se taas joskus ottaa yhteyttä, kun pilde sattuu muistuvan sen kiharaiseen mieleen. Ihan tarpeeksi kuitenkin töissäkäyvälle täysiaikaselle opiskelijalle.

Vihjasin K:lle, että mua vois kiinnostaa muukin, kuin oraalisten taitojen jakaminen. No hän kutsui minut illalliselle, ja kirjoitti, että eihän kahden nuoren ihmisen seikkailuissa ole mitään pahaa. No ei ookkaan, mutta kun mulla on näitä seikkailuja vähän liikaa nyt. En muista mitä sille K:lle kirjoitin, mutta se vastasin kuitenkin, että "aloita sitten vaikka tapaamalla oikea kaveri, kuten minä, tällä viikolla", joten voisin jotenkin ehkä ymmärtää tuon, että sitä voisi houkuttaa hyvillä oraalitaidoilla varustettu tyttis. En hänelle treffeillä elämääni kaunistellut, ja se otti itse asian ensin puheeksi muutenkin, totesin vaan, että Herroja ollut, ja on kierroksessa, ja olin monesta muustakin asiasta suorapuheinen. Mainitsin jossain vaiheessa , kun loikoilin sen kainalossa, että mä en taida olla mitään vaimomatskua. Sen mielestä meillä oli oudoimmat keskustelunaiheet ikinä, mutta silti se jatkoi keskusteluja elämän pikku nyansseista. Myöhemmin, kun oltiin puettu jo päälle, ja istuttiin soffalla kahvittelemassa se tokaisi, että minähän juuri olen sitä vaimomatskua, koska puhun suoraan mistä aiheesta vaan. Tästä tuli mieleen, että  olenko mä vaan kohdannut itsetunnottomia tallukoita, jotka eivät kestä sitä mitä Alma on kun kaupungin valot himmenee syttyy, tai mitä söpön blondin ulkokuoren alla väreilee. Herra K:lla on itsetunto kohdillaan, ja hän on hyvin itsevarma. Sietää naisten kanssa ollakkin sillä melalla. Jopa Herra L:n lerssi jäi hintsusti kakkoseksi. Mutta yritän siis sanoa, että menisin ihan mielelläni illalliselle sen kanssa, ja voitaisiin katsoa niitä petihommia sitten ehkä sen jälkeen, tai voisin ovelasti pujahtaa tekosyyllä kotiin ennen sänkykamariin siirtymistä...Olisi kiva katsoa, että voisiko sen treenatuista käsivarsista olla mulle piilopaikaksi pahaa maailmaa vastaan, ja saisiko niiden syleily mut rauhoittumaan, ja olisin löytänyt kaltaiseni.

Almasta tarvisi jonkun nyt pitää vähän huolta, vähän vaan. Tahtoisin päästä jonkun kainaloon kun siltä tuntuu, ja saisin tukea, ja turvaa kun maailma ruhjoo, välittäisi. Nyt minusta ei välitä kukaan, tai kukaan ei halua ottaa vastuuta, että välittäisi eniten. Jengi ympärillä luottaa, että jos meitsi saa hermoromahduksen tai elämä menee muuten raiteiltaan, joku muu kyllä auttaa Almaa. Tältä siis tuntuu, ja kuten olen aikaisemmin sanonut, ajattelen liian pitkälle asioista, ja omaan vainoharhaisia piirteitä;), että ignoratkaa osa pohdinnoistani..Olen sellainen persoona, että heijastan tuntemuksiani muista ihmisistä, ja tarvitsen jonkun ihmisen rinnalleni, pitämään järjissäni. Jos en pysty kenenkään kautta arvioimaan omaa käytöstäni, niin menen sellaiselle kamikaze-moodille, etten näe itsekään metsää puilta enää. Kuulostan varmaan oikein hurmaavalta tapukselta ;)

On tää jännää:) Kiitos monista kommenteista lukijat! Tosi kiva saada palautetta, ja erityisesti hyvää sellaista! Laittakaahan lisää!

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Johan nyt

Y jatkoi kiukutteluaan minulle hetki sitten fb chatissä. Hän ei kuulemma tahdo harrastaa kanssani seksiä, koska olen ollut niin monen miehen kanssa, ja hän pelkää terveytensä puolesta. Ihan looginen pelko, onhan mulla jo yksi sairaus, jonka voin tartuttaa. No en ees oo ollut niin monen kanssa, osa seksikerroista on uusintoja saman tyypin kanssa, eli uusia kumppaneita on heti kome vähemmän.. Sillä taisi tulla jotain tunteita peliin? Ja kun se sai tietää, että paneskelin keskiviikkona jonkun kanssa, ja perjantaina suuteloin, niin se tuli mustikseksi. Se itse kysyi, ja minä en yleensä valehtele, vaan kerron suoraan meininkini.

Se eilen kirjoitti minulle, että jos sillä olisi oikeus, niin se hoitaisi kaikki mun tämän hetkiset suuret opiskeluongelmat kurssini vetäjien kanssa. Mutta koska se ei voi, niin se antoi paljon hyvä vinkkejä, että miten saan hommat itse hoidettua, enkä menetä mahdollisuuksiani parempiin arvosanoihin. Tästä heräsi epäilykset, että sillä on joku bond minuun jo, vaikka suhteemme perustuu kirkkaasti pelkkään seksiin. Se tahtoo ilmeisesti omistaa minut kokonaan (ah, kuinka miehistä), vaikka ei halua mitään vakavaa suhdetta kanssani. Missään vaiheessa ei ole sovittu mitään, että oltaisiin toistemme ainoita kumppaneita. Ja olen tässä uskossa jatknut miestennielentää kuten ennenkin, mutta olen ilmeisesti loukannut Y-polon tunteita tietämättäni.

Tämäkin vielä. Toisaalta olisi ihan kiva päästä mustasukkaisesta fuck buddysta eroon, ja keskittyä näihin uusiin uroksiin. Olen kyllä arvostanut Y:n tarjoamaa keskusteluseuraa myös, ja se on oikeasti tukenut minua aika paljon. Toisaalta mulla on naisen vaisto värähdelly hieman sen asian tiimoilta, että yrittääkö se vaan iskostaa ajatuksia minun päähäni, manipuloida uskomaan totuutta mitä hän minusta ajattelee, ja käyttää kaikkeen suostuvaisena seksilelunaan. Olen ollut huomaavinani, kuinka hän saa jankkaamalla asioita periksi minulta, koska en jaksa enää kuunnella. Nämä saattaa olla vaan omaakin vainoharhaisuuttani, mutta kyllähän mä jo tuntemisemme alussa kirjoitin hänestä paljon negatiivista, jos muistatte. Saiko se jo minua manipuloitua? Tunnenko itseni huonoksi naiseksi hänen manipulointinsa seurauksena? Yrittääkä hän heikentää omaa ajatteluani, ja itsenäisyyttäni, koska on taitavasti tunnistanut itsetuntoni heikot kohdat? Kaikki tämä voi olla aivan omaa paranoiaa, mutta  mulla oli hassu fiilis jos alussa, ei pidä unohtaa tätä.

Edit:
Mä en voi uskoa, että Y löi just luurin mulle korvaan. Se yritti painostaa, mua kutsumaan sitä luokseni. Olin kahden vailla, ja sanoin miettiväni hetken. Mietiskelin, ja päädyin tulokseen, että en tahdo hänelle mtään sairauksia, ja sanoin ei. Olen todella epävarma terveydentilastani tällä hetkellä, oikeasti, ja vasta tajusin tämän asian. Sitten se tulistui, ja alkoi skitsoilemaan, että kuinka olen epäreilusti paneskellut muita kuitenkin. Juu, tasan yhtä, ja tämäkin oli sovittu jo ennekuin hän oli takaisin kaupungissa. Hän vammaili, että kuinka olen hokenut hänelle olevani niin kiireinen, ja silti näen muita. On kai minullakin oikeus elää, ja tehdä muutakin kuin mädäntyä himassa, ja nähdä häntä, kun emme edes seurustele. Sit se iski luurin korvaan, ja nyt löydän aika varmasti ne muutaman nakukuvan mitä se meikäläisestä otti internetistä piakkoin. Mä en oo varma, mutta saattoihan siltä loppua creditti luurista myös. Ehkä mä koitan soittaa takaisin, ja lepytellä sitä, ihan vaan niitten saamarin kuvien takia. Ok, mun on pakko soittaa. Jos se ei vastaa, niin se löi luurin korvaan. Puhelu päättyi vähän lauseen lopussa, ja vähän kesken, me thinks. Oh well, here we go. Ihankuin ei olis muuta tekemistä, kuin tapella fuck buddyn kanssa puhelimessa sunnuntai iltana...huoh. Yksi mustasukkaiselta vaikuttava vaikuttava Romeo tarjolla, anyone?

Vintti pimeenä

Mulla pyörii nyt sukat jaloissa siitä vanhasta miehestä, eli Herra P:stä. En mä pysty keskittymään mihinkään, kun kelailen vaan sitä suudelmaa, ja mietin sen muita avuja, mitä sillä voi olla. Ja kun se oli vielä tosi mukava tyyppi, niin mulla hakkaa sydän ihan villisti nyt. Mä tiedän, että olisin paljon rauhallisempi, jos olisin päätynyt sen petiin viime yönä. Ei tarvis jännittyneenä kelailla nyt, että pääseekö sitä vielä suutelemaan joskus, ja haluaako se vielä lähteä tällaisen tytönhupakon kanssa ulos. Mä voisin kyllä lähteä sen kanssa, ei siinä mitään. Seurani näytti kuitenkin miellyttävän häntä, koska ehdotti vielä ruokailunkin jälkeen drinkkejä, ja oltiin lopulta ihan pilkkuun asti. Tosi piinaavaa on myös se, että ei muistettu (tai jotain..) vaihtaa puhelinnumeroita ollenkaan. Ainoa kontakti on siis deittisivu. Olen tänään ollut vähän tulisilla hiilillä, että lähettääkö se jotain viestiä tänään vai ei. No eipä ole näkynyt. Oliskohan se mun homma? Se kuitenkin maksoi koko illan, niin olettaakohan se herrasmiehenä, että kiitän sitä, ja kysyn jatkosta. Emmä tiiä! Mä oon liian moderni nainen, vaikka käytöstapoja joissain asioissa löytyykin. Mitä mieltä te ootte? Äh, ei se musta oo kuitenkaan kiinnostunut mitenkään vakavasti, ja mullakin on kaikkia ihme kuvioita tässä samaan aikaan...

Mä en nyt vaan pääse siitä suudelmasta yli. Olen suudellut niin monia miehiä elämässäni, että en nyt vouhkaa aivan tyhjästä, vaan jostain aivan erityisestä kokemuksesta.Varsinkin, kun tämä suudelma suoritettiin kevyessä tenussa, ja silti koin suudelman hyvin kiihottavana, niin se jo kertoo omaa kieltään. Mä en yleensä tunne enää kahden tuopin jälkeen himoa juuri muuhun kuin seuraavaan tuoppiin, ja tupakkaan. Siis jos totta puhutaan. Kaikki kännissä vehtaaminen on aika kauheeta oikeastaan.

Anteeksi, mun oli pakko laatia tämmönen kuvapostaus, ihan vaan mehustellakseni hieman ikääntyneempiä miehiä. Tänne vaan, mulle kelpais kuka vaan näistä. Lääh, ja oih.






Okei, tää vika nyt ei ollut niin vanha;) Ihan kypsään ikää ehtinyt kuitenkin hänkin. Mä en kestä miehiä. Ne on pilanneet mun elämän. Tai no, hauskaahan tässä pääasiassa on ollut, paitsi opiskelut kusahtivat. Pitää kai sekin  kokea joskus elämässään.

lauantai 8. tammikuuta 2011

Liikaa miehiä

Treffit numero kaksi saatiin pakettiin erittäin kunniallisesti. Olen täysin päästä pyörällä. Löysin nimittäin maailman parhaan suutelijan. Meinasin pudota penkiltä, kun tämä vanha mies iski huulensa kiinni omiini. Sellainen sähkö virtasi välillämme, että oksat pois. Hän suuteli hellästi, hän suuteli rajusti, hän koski poskeani jatkeaen hivelemään korvalehteäni, silitti niskasta, näpräsi hiuksiani, välillä lopetti, ja katsoi hellästi silmiini ihan läheltä vain jatkaakseen suutelua kiihkeästi.. Minä vaan yritin vastata suudelmaan, ja pitää vaatteet päälläni. Ehkä ensimmäinen suudelma, joka aiheutti välittömän seksihalujen heräämisen, ja vaatteista irtautumis tarpeen. Tämän ensisuudelman jälkeen istuin hetken täysin tyrmättynyt, ja totesin vaan, että "huh, sä osaat suudella".

Se mitä ennen suudelmaa tapahtui oli vähintääkin super mielenkiintoinen ilta. Siis hemmetin oudolla tavalla. Kiskoin savuketta tapaamispaikkamme ulkopuolella, kun pari tuttua jannua käveli ohi. Moikkasivat, ja kysyivät, että olenko menossa tuohon paskaan baariin. Tarkotus olis joo, kiitos vaan. Ne jatkoi matkaa. Vedin vikoja henkosia röökistä, ja ne urpot kävelivät takaisin, ja menivät sinne mun baariin sisään. Tässä vaiheessa alkoi semisti vituttaa, koska en mä halua tuon sisäpiirin tietävän, että mä tapailen kaiken maailman random miehiä internetistä harrastuksena. Aattelin, et ne varmaan aatteli siellä olevan jotain muita kavereita, kun sanoin, että meen tapaamaan kaveria sinne. Ihme, ettei ne tunkeneet meidän pöytään lopulta.

En aluksi nähnyt deittiä baarissa, ja pyöriskelin eksyeenä hetken. Lopulta spottasin sen nurkkapöydästä, ja olin ihan vähän pettynyt. Hän näytti vähän ikäistään vanhemmalta ja silmien alla oli aika mahtavat rypyt, mutta komea mies hän silti oli. Mutta sen tyyli oli oikein mahtava, ja sillä oli PARTA. Ai, että! Juttu kuitenkin luisti, mulla ei taida sen asian kanssa olla ikinä ongelmaa. Juttu luistaa, kun sarjatuliaseella riippumatta seurasta. Heh.

Lähdettiin juomien jälkeen ruokailemaan mukavaan pitseriaan, missä olen vasta ollut kolmilla treffeillä. Sapuska on hyvää, eikä hurjan kallistakaan. Oikein mukavan aterian jälkeen päädyimme ottamaan muutaman juoman lisää. Menimme baariin, minkä ajattelin olevan suht turvallinen, eikä siellä hiihtäisi ex heiloja tai muutakaan hasardia väkeä vastaan. Aluksi meni ihan hyvin, kunnes se keskiviikon deitti purjehti sisään jonkun misun kanssa. Meitsi dyykkasin kaivelemaan laukusta jotain, ja deittini kelasi varmaan, että mitä täällä oikein tapahtuu?! Se keskiviikon deitti tosiaan tekstasi mulle eilen illalla, ja kerroin tekeväni kouluhommia, ja silleen koko illan. Ihan pikkasen noloa jäädä kiinni verekseltään. En tiedä, että huomasko herra keskiviikko minua, ihan varmaan koska istuin heti suorassa linjassa ovelta. Vaikeana sitten selitin deitilleni, että nyt pitäs mennä, tuntuu vähän oudolta. Ja kerroin ihan oikean syynkin. Sanoin, että tuo herra tekstasi tänään, ja kyseli menemisiäni, ja kerroin olevani kotosalla. Sanotaan nyt perjantai deittiä Herra P.ksi, oli oikein ymmärtäväinen, ja hipsimme pihalle. Selitin, että näin tämän paon aiheuttajan aika vastikää, ja jotain yleistä kakkaa. toki olisin voinut heittää pienen valeen, että näin exän tai jotain. Tuo oikea selitys kuulosti jotenkin niin teiniltä. Kuulostin myös tosi pahalta playeriltä, koska Herra P varmasti arvasi, että meillä on joku tilanne päällä, enkä halua pilata mitään. Herra keskiviikko tekstasi myöhemmin, tyyliin "No....? Juotko viiniä?" Olin aistivinani hieman vmäisen sävyn, enkä vastannut mitään. Aamulla laitoin sille viestiä, että tänään pitää tehdä reippaasti töitä, ja ei, en juonut viiniä eilen. Join siideriä, mutta sitähän sen ei tarvitse tietää. Ja  Tekstarin jälkeen huomasin myös hieman oudon siltä tulleen viestin deittisivuilla, tämä oli lähetetty ennen sitä yöllistä tekstaria. Ihan varmasti se näki mut. Kai mä nyt kavereita saan nähdä..

Menimme sitten rokkibaariin seuraavaksi, ja toivoimme, että siellä saisi olla sitten rauhassa, ja ilman outoja tilanteita. Alku menikin ihan hyvin, mutta sitten Herra P spottasin jonkun emännän kenen kanssa ne oli vaihtanut kuvia, ja sähköpostia deittisivustolla, ja daami näkyi tunnistavan deittini myös, koska silmäili meitä molempia vähän siihen malliin. Meinasin kuivua totaalisesti. Tää kaupunki on ihan snadisti liian pieni.

Hulvattomammaksi vaan meni tilanne siinä vaiheessa, kun Herra P törmäsi noin kymmeneen kaveriinsa, jotka kaikki ahtautuivat pöytämme ympärille. Istuttiin P: n kanssa nurkassa, asenne oli aika jee siinä vaiheessa. Me oltiin kuitenkin treffeillä, ja saatiin kymmenen uteliasta silmäparia todistamaan näitä internetissä sovittuja tällejä. Yksi mimmi oli tosi kiinnostunut, että missä me ollaan tavattu, ja minkä ikäinen mä olen, ja sen sellaista vitaalia triviaa. Onneksi sen huomio kiinnittyi jonnekkin muualle ennen kuin avasin suuni siitä, että missä ollaan tavattu, ja sivuutin tämän kysymyksen sujusvasti. P oli vessassa tuolla hetkellä, ja en halunnut tehdä mitään statementtiä asiasta, kun se ei ollut paikalla,

Kun jengi oli parveillut aikansa, ja tämä mimmi oli kälättänyt tarpeeksi P totesi ihan suoraan, että: "Me yritettäis olla treffeillä tässä, että jos vaikka antaistte niille tilaa". Porukka jäi kuitenkin pöytämme viereen seisomaan, ja me jatkettiin kuhertelua nurkassamme. Jossain vaiheessa sitten huomasin, että P tapaili silmiäni moneen kertaa, ja ajattelin tässä olevan suuteloinnit kohta edessä. Ja niinhän se oli. Kaikkien sen kaverien edessä vedimme kiihkeää sessiota omassa kulmassamme, ja tunsin ne kymmenen silmäparia niskassani. Nuori nainen, ja huomattavasti vanhempi mies. Mikä kiihottava yhtälö, ainakin sen suudelman jälkeen. Ilmeisesti sitäkin hieman kiihotti, koska kun se nousi mennäkseen vessaan sillä stondasi aivan selvästi. Paha, tuhma Alma.

Lähdettiin aika pian suudelman jälkeen, ja pussailtiin vähän lisää ulkona. Käveltiin sitten käsikädessä kohtia pääkatua, mistä yleensä nappaan taksin. Taksitolpalla suutelimme kiihkeästi vielä kerran, ja kapusin taksiin, yksin. P pyysi ottamaan yhteyttä, kun opiskelukiireeni hellittävät, ja kertoi pitävänsä minusta, ja hoputti menemään nopeasti. Minä olisin helposti lähtenyt sen matkaan, mutta vanhempana herrasmiehenä sillä oli käytösmallit hallinnassa. Aika järisyttävää. Vanhemmat miehet on kyllä aika kuumia. Tai no niissä vaan on charmia, ja elämänkokemusta, ja vanhat miehet tuntuu diggaavan meikäläisestä. Wonder why...hih.

Y heitti jotain mustasukkaista murinaa taas, kun kerroin olleeni ulkona eilen, ja suudelleeni. Se ei uskonut, että en pannut ketään. En mä nyt niin jakorasia oo!

Herra R:ltä tuli viesti ennen puolta päivää, että voisiko se viedä mut lounalle tänään. Se ei vaan luovuta! En ole vastannut sille mitään kuukausiin, ja kerran viikossa sieltä tulee jotain. Se taisi ihastua ihan vakavissaan yksien elokuisten panotreffien seurauksena. Luulisin. Olen sanonut sille jo kahdesti suoraan, että ei kiinnosta, mutta ei tunnu menevän perille millään. Ei meillä ole mitään yhteistä, ja se näytti tontulta, ja oli liian lyhytkin mun makuuni.

Mun pitäisi varmaan kloonata itseni tai jotain. Tai kehitellä joku näköisrobotti. Vähän turhan kiirettä pitää noiden kakslahkeisten kanssa. Herra P:tä haluan ihan ehdottomasti nähdä lisää. Keskiviikko deitissäkään ei ollut mitään vikaa, kuolettavan hauska tyyppi. Sit ois Y:n kanssa kyntämistä, F jahtia, L hätyytteli soittelemaan jos mela maistuu, R ahdistelee..puuttuuko joku? Ehkä. Pitäs varmaan tehdä +/- lista...

Hauskaa viikonloppua!