lauantai 31. joulukuuta 2011

:D

Saatan tikahtua hihitykseen, mutta nyt loysin jotain veikeaa sangyn, ja seinan valista! Sielta loytyi nimittain bokserit! Sellaset siniset, lahkeelliset, ja kokoa medium. Kenekohan naa on? En kovin usein kurki tuonne rakoseen, etta ovat voineet siella jo hetken olla. Joku on lahtenyt ilman boksereita mun luota :D Jos alan miettia asiaa tarkemmin, niin noi voisi olla F:n. Se on aika varmasti kokoa medium, ja se haipyi mun luota ennen mun heraamista. Jos se olisi ollut puutarhatonttu, tai se paksuhuulinen nettideitti, niin ne olisivat varmasti kyselleen kalsariensa peraan, koska olin hereilla kun olivat pukemassa, ja lahdossa. G on liian iso noihin poksyihin, ja se kayttaa vain kahta merkkia (kavimme keskustelun alusvaatemerkeista...) Pitaisko laittaa pesuun, ja palauttaa oikeaan osoitteeseen? Ehka ma vain nakkaan nuo roskiin, ja jatkan virnuilua.

Hauska paatos talle vuodella ;)

Oh yeah!

Baby nayttaa jaavan nyt syntymatta, joten voinkin viettaa tanaan railakkaan illan hyvalla syylla. Ja sit vaan pitaisi yrittaa muistaa, ettei kayttaydy provosoivasti miesten kanssa, ettei juuri vaihdetut lakanat suttaannu heti. Uskomattoman helpottunut olo! Nyt ostan itselleni uudenvuoden lahjaksi jonkun kivan ehkaisyvempaimen, ja uuden paketin kortsuja. Ja sp-tautitestit.

G tekstaili, ja kyseli mun puuhia. G tekstaa joka paiva, mita se haluaa? Se ehdotti, etta ensi viikolla se voisi tuoda sapuskaa, ja voitaisiin kuherrella. Tamahan sopisi aivan mainiosti, mutta en olllut yhtaan varma, etta tarkoittaako se oikeasti sita, etta meidan tapaamisen paapaino ei olisi panemisessa? Kirjoitin, etta joo sopii, ja se vastasi, ettei se pysty odottamaan, etta loytaa lisaa jannia pisteita minusta. Vastasin takaisin, etta tapaaminen pisteiden etsinnan merkeissa nayttaisi menevan loppuviikkoon mun vallitsevan tilan takia. G kirjoitti takaisin, etta ruoka, ja selkahieronta voisi silti olla hauskaa. Okei, nyt olen hammentynyt! Tokihan tamakin voi tarkoittaa sita, etta voin silti ottaa poskeen, ja tehda herran tyytyvaiseksi talla tavalla. Tosi vaikea oikeasti lokeroida tata saatoa. Se on aktiivisempi, ja jollain tapaa romanttisempi, kuin vaikka Y, ja K. Me pussataan, ja halaillaan, ja silti puhutaan aiemmista seksikokemuksista, ja sitten se tekstailee niita naita, ja on myotatuntoinen, kun mun selkaa sarkee. Ja ehdottaa ruokaa, ja kuhertelua. Mun on nakojaan pakottava tarve saada lokeroitua, ja kasitettya ymparillani tapahtuvia asioita. Ehka se on vain aivan tervetta olla kiinnostunut siita, etta missa mennaan?

Tama ilta alkaa nayttaa jo todella valoisalta, vaikkei mulla ole mitaan kasitysta, etta mika illan suunnitelma tulee olemaan, ja onko mulla edes seuraa tiedossa. Tavallaan olen vahan huolestunut, etta jos kaveri tekeekin oharit...No enkohan ma loyda jotain seuraa jostain, kun tuttavapiiri on kuitenkin suhteellisen laaja, vaikkakin hieman epailyttava, ja taynna kaikkia alyvapaita klikkeja, ja vaikeita ihmissuhteita.

Nyt vaan pitaisi viela keksia, etta mita puen paalleni, ja kuinka saan maisemoitua poskessa ylvaana kohoavan tuplafinnin hieman omaa ihonvaria lahempaan savyyn.

Kaytin juuri viimeisen teepussin Herra N:n lahjaksi tuomasta teesta. Tama tavallaan sulki jotain vuoden 2011 tapahtumia. vaikka mun dvd:t ovat edelleen sen luona. Mutta se jopa tykkasi mun statuksesta fb:ssa viime viikolla. Ensimmainen kerta sen jalkeen, kun se dumppasi minut elokuussa. Nyt pitaisi keksia, etta mita teen sille hienolle purkille, missa se tee oli. Toisaalta haluan sen pitaa, koska pidan asioista milla on taustallaan joku tarina. Suurinosa mun omaisuudesta on sellaisia milla on joku tarina, joko sen alkupera on erikoinen, tai sen hankkimiseen liittyy joku janna muisto, tai henkilo. Tama keraily-taipumus ei ole yhtaan tervetta, kun asuinnelioita on niin vahan, mutta siksi meinaankin hankkitua valjemmille vesille piakkoin.

Poistin myos exan numeron mun kannykasta, mutta siita silti jai joku tyhma muistijalki, ja nakyy, etta olen lahettanyt viestin siihen numeroon, vaikka poistin viestin, ja kontaktin. Toisaalta muistan sen numeron myos ulkoa, mutta kai sen kontaktin tuhoamisella oli joku symbolinen arvo minulle.

Nuuh, haisee jo vuodelle 2012, ja odotan uusia seikkailuja innolla. 2011 oli melkoinen vuosi, ja olen iloinen, etten tehnyt mitaan radikaalimpaa, kuin koulun keskeyttamisen. Mita tahansahan voi ensi vuonnakin sattua, mutta olen ainakin vahvempi kohtaamaan vaikeita asioita.

And once again, Hyvaa UV:ta!

Alma

perjantai 30. joulukuuta 2011

Tama paiva

Heti kun ei taas tapahdu mitaan, tai ole mitaan kutkuttavaa sutinaa ilmassa, niin ma tylsistyn. Onneksi viedaan vuoden viimeisia paivia, ja elamantaparemontti alkaa maanantaina. Olen saamaton, ja laiska paska, siis ihan oikeasti. Ja talla itsensa rakastamisella en ikina pariudu. Tai sitten rakastan itseani niin paljon, etta olen menettanyt kaiken itsekurin...

Ei tama paiva nyt kuitenkaan niin tylsa ollut. PP oli toissa, ja olimme aamiaisella, seka lounaalla samaan aikaan rookilla. Tunnelma oli vain suht jainen, vaikka PP joka nauroi mun lapalle. Murjotettiin vierekkain penkilla, ja kumpikaan ei sanonut mitaan. Valilla heitin jotain juttua, ja valilla PP. Tilanne oli niin kankea. Vaikka PP:n nakeminen tietenkin piristi, koska juuri eilen illalla ihatuin siihen hieman uudestaan ennen nukkumaan menoa. En tieda, etta miksi lampimat ajatukset valtasivat mieleni, koska tiedan, etta se on aksy paskiainen, ja vaaraa horoskooppiakin. Urkin myos sen fb:ta, ja se ei tosiaankaan ole hakemassa naista sen alkusyksyisien statuksien perusteella. Silla nayttaisi olevan sellainen party-vaihde paalla. Itsehan tykkaan nuhjata kotona, ja pitaa kadesta kiinni, ja harrastaa tylsaa parisuhdeseksia illasta toiseen, missa ei enaa kokeilla mitaan uutta, vaan harrastetaan samalla toimivalla kaavalla.

Selvitin sen mysteerisen puhelinnumeron omistajan mun luurista. Nain lahes neljan viikon jalkeen mulle palasi mieleen se ilta, kun raahasin F:n kotiini, ja mita sita ennen tapahtui. Istuin vanhassa kantiksessa, ja F touhusi, ja kulki edestakaisin, koska oli tavallaan toissa. Kun herra D oli lahtenyt, niin paikalle jai vain yhden tuttavani mies, jonka tunnistin harrastamani fb-urkinnan vuoksi. Juttelimme siina, ja se kysyi, etta lahdenko sen, ja sen naisen kanssa katsomaan aamyosta yhta keikkaa. En osannut sanoa, koska huuruissani vamppasin F:aa. Vaihdoimme taman tuttavan miehen kanssa kuitenkin numerot, jos paatankin menna sinne keikalle. Etta sellainen mysteeri. En vain kasita, etta miten mulla oli niin totaalinen black out! Tai no tavallaan kasitan koska join aivan hivittavan maaran, ja lisaksi otin myos jotain muuta, ja nukuin taju taysin kankaalla pitkalle alkuiltaan seuraavana paivana.

G tekstasi viime yona, ja kyseli paivastani. Tekstarit olivat hellia, ja huolehtivaisia. Tanaan myos kuulin tyokaveriltani, etta se muisti taman "deitti muuttaa indokiinaan"-keissin vaarin. Sen jonkun kaverin deitti muuttaa ihan euroopan sisalla, ja maa oli tosiaan eri. Ehka ma voinkin jatkaa tata saatoa viela hetken, ja osoittaa mielenkiintoa G:ta kohtaan. Koskaanhan ei tieda, etta jos vaikka paadyn hehkeaan kaukosuhteeseen, jossa molemmat ramppaavat ympariinsa panemassa muita...Olisko vahan hienoa! Hei, taas ma romantisoin, ja haaveilen, vaikka pitaisi olla vaan ihan coolisti, ja painaa leukaa hieman kohti rinta, koska kaikki menee kuitenkin vituiksi.

Onneksi tanaan on perjantai, ja yritan aloittaa itsekurin, ja aktiivisen, ja uteliaan elaman. Menkkoja ei tanaan nakynyt, vaikka niita odottelin. Toisaalta kiihtynyt vatsan toiminta, ja turvotus viittaisivat edelleenkin siihen, ettei tassa olla paksuna. Nama ovat siis tuttuja oireita ennen menkkoja. Selkaa sarkee edelleen, ja olen area, ja vasynyt. Maanantaina teen testin, muttei siihenkaan voi oikein luottaa, kun kierto on kuitenkin niin epatasainen. Maanantai on paiva, joka maaraa seuraavan vuoden tahdit.

Deittisivustolla on aivan karseaa tarjontaa. Toinen toistaan karseamman oloisia tapauksia. Ei edes kiinnosta ottaa yhteytta keneenkaan. Olen nyt vihdoin sen tajunnut, etta nettideittailu ei ole minun persoonalleni oikea formaatti etsia miesta. Olen sosiaalinen, ja cool tyyppi, ja en tosiaankaan samalla aaltopituudella nettimiesten kanssa. Jos joku on samalla aaltopituudella, niin ne sitten ovat seksiaddikteja, eivatka vakavissaan. Nain se vaan menee. Minulla toki voi olla suuret luulot itsestani, ja kuvittelen olevani jotenkin muiden ylapuolella. Meilla on kuitenkin vain tama yksi elama, ja mina itse olen elamani tarkein ihminen. Mutta viela muutama viikko olisi nettideittailua jaljella, koska siita on maksettu. Se vain on niin tylsaa, ja turhauttavaa, etta siivoan vaikka mieluummin...

Hyvia vuodenvaihteita, jos minusta ei sita ennen kuulu mitaan!! Mahtavaa vuotta 2012 kaikille lukijoille!!!



torstai 29. joulukuuta 2011

Epailyttaa

Tyokaverin kanssa tuli puhetta Herra G:sta. Kerroin sen muuttoaikeista, ja tyokaveri oli silleen, etta "joo, olet  jo maininnut aiheesta." Olin itse silleen, et "tah? itsekin vasta eilen kuulin!". Tyokaveri tuumasikin, etta ehka se oli joku toinen kaveri joka puhui tapailemastaan miehesta, ja sen muuttoaikeista samaan maahan kuin Herra G. G on jo asunut kyseisessa maassa, ja olen saattanut mainita siita tyokaverille, ja se sekoittaa kaksi asiaa keskenaan? Tai sitten sen toinen kaveri deittailee samaa herrasmiesta, kuin minakin. Ja itse kallistun nyt taman skenaarion puolelle. Tama on kuitenkin mahdottoman pieni kaupunki lopulta, ja nettideittiskene on oikeasti kuitenkin tosi suppea.

Meni vahan maku jopa erinomaisen tehokkaasta seksista. Ja mausta puheenollen...ok, tama on hieman yrjottava havainto, tai kuvitelma, mutta eilen poskeen ottaessa sen vehje maistui jotenkin etaisesti kortsulta. Ehka ma kuvittelin, tai ehka en. Eikai kukaan tervejarkinen jata kulliaan pesematta kahden eri naisen valilla? Todellakaan en halunnut ajatella asiaa enempaa siina touhutessa, ja arvuutella, etta onko siina varressa jotain muutakin flavouria havaittavissa, kuin kortsun makua. Hyi.

Lisaksi tyyppi puhuu neittideittailustaan varsin usein, ja se on kertonut olevansa monella eri sivustolla, myos parinvaihto-sellaisella. Etta eikohan se jotain varten noita sivustoja nuohoa, ja aika outoa olisi, etta se panisi vain yhta akkaa kerrallaan. G ei myoskaan ole mistaan muusta tekemisesta kiinnostunut, kuin peuhaamisesta, ja peuhaaminen tapahtuu ainoastaan minun residenssissani. Onneksi alan olla vanha kettu naiden nettideitti-asioiden kanssa, ja en mene halpaan, ja ala maalailla mitaan haaveita. En ainakaan ala vuodattaa miehelle mitaan kovinkaan syvallista. En ma osaa edes ihastua enaa. Tai uskalla ihastua.

Nain tassa sitten aina kay. Mulla meni kiinnostus siihen upeaan seksiinkin, koska odottettavissa ei ole mitaan pysyvaa. Olen kuitenkin vahan romantikko, ja vakavilla mielin miesten kanssa. Minulle riittaisi se yksi oikea, joka olisi tosissaan kanssani. Yhdenyonjutut on sinallaan ok, jos ei ole liian kannissa, ja tyyppi lahtee elamastani aamulla ilman sen kummempia seremonioita. Tiedan pelin hengen, ja olen ok asian kanssa. Nama "tapailut" vaan hammentavat minua, koska tyyppi selvasti viihtyy kanssani ainakin lakanoissa, ja salaa kuvittelen, etta se rakastuu minuun vahitellen, eika koskaan tahdo jattaa minua muiden miesten kynsiin.

Olen nyt siis silla kannalla, etten ota G:hen omatoimisesti yhteytta, koska minusta ei vaan ole "pitamaan hauskaa ilman sitoumuksia". En ole mustis muille naisillensa, tai mitaan, mutta tamakin saato menee siihen "ajanhukkaa"-osastoon. Mulla on muutakin tekemista, kuin viihdyttaa tuntikausia vallyissa. Sitapaitsi eikai kukaan oikeasti jaksa panna kolmea tuntia ilman tunteita? Itsellani ainakin ajatus alkaa karkailla, ja toivon touhun loppuvan jo pian, ja kannustan miesta tulemaan, kun homma on kestanyt liian kauan. Eika varkkikaa tykkaa mistaan nylkytysmaratooneista.

Herra K muuten heitti mulle jalleen kerran hyvastit alkuviikosta. Sielta tuli aamuyolla joku viesti, etta olenko kaupungissa. Vastasin, etta "en ole, kuten sinulle muutama paiva sitten kerroin.". Silta tuli joku skitsoiluviesti takaisin, missa se haistatti vitut, ja ilmoitti, ettei tarvitse minua enaa. Voi kyynel. Tekipa sitten itsestaan todella saalittavan silmissani. Sehan tassa on jatkuvasti minulta vongannut. Tamakin keissi on vain ajanhukkaa. K on kusipaa, ja panee kaikkea mika liikkuu, ja vonkaa arsyttavasti, eika ymmarra, etta mulla on muutakin elamaa.

Selkaa sarkee lantion ohella niin paljon, etta joko menkat alkaa 24 h sisalla, tai olen ainakin kolmannella viikolla paksuna. Tai sitten mulla on joku nikama poksahtanut. Joka asennossa sattuu kuitenkin, se on ainakin varmaa. Mieli on myos vahan harmaa, ja naama kukkii. Ehka tama harmaus kuitenkin muuttuu muuhun variin vuoden vaihtuessa. Tosin mitaan suunnitelmia lauantaiksi ei viela ole. Seksia en ainakaan meinaa harrastaa ;)

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Elamaa yhdessa paivassa

Palailin takaisin hoodeilleni tana aamuna, ja G haki minut lentokentalta. Olin oikeasti aika vaikuttunut, kun se paasikin hakemaan meikalaisen. Kun se oli nostanut laukkuni autoon, se antoi minulle suudelman, ja katsoi silmiin. Toki tiedostin, etta hakemisesta joudun antamaan jotain vastalahjaksi.

Mutta ei hyvat jumala, etta millaiset kyydit silta sain! Siis sangyssa sen varsinaisen autokyydin jalkeen. Haha. G pani minut tulemaan kahdesti napparalla sormipelillaan, ja notkealla kielellaan. Vasta naiden ominen orgasmieni jalkeen oli sen tyydytyksen vuoro. Toisen orgasmin jalkeen suunnilleen putosin sangysta, ja olin aivan sekaisin jalkojen taristessa heikkoina, joten oli tosi vaikea keskittya olemaan paikalla G:ta varten.

Seksin jalkeen lekoteltiin toistemme sylissa, ja rupattelimme. Selvisi sitten sellainen asia, etta G on muuttamassa Aasiaan helmikuun alussa. Etta joo, tuskin tasta mitaan vakavampaa on kehkeytymassa. Harmi. Siis todella harmi, koska G on todella hurmaava, hella, iso, ja turvallinen. Toivottavasti sain pettymykseni peitettya. Teki tavallaan mieli nousta sangysta, ja nayttaa tyypille ovea. Miksi ma tuhlaan aikaani siihen, koska kuukauden paasta se on jalleen poissa elamastani, ja omat toiveeni, ja unelmani eivat kayneet edes lahella mitaan oikeaa, ja vakavaa. Miksi pelata edes seuraavia viikkoja, ja emotionaalisesti bondata sen kanssa yhtaan enempaa, koska se ei selvasti etsi mitaan vakavaa. Tama kylla tosiaan vaikuttaa motivaatiooni jatkaa tapailua. Niin, G kutsui tata tosiaan "tapailuksi", aikka seksin ymparillahan tama pyorii, ja homman luonne on sitakin kautta selva minulle. En edes ehdota mitaan asuntoni ulkopuolella tapahtuvaa aktiviteettia Tai no tanaankin se vei minut ulos syomaan. Nyt tosin jopa seksin jalkeen, eika se vain kylmasti kadonnut ovestani.

G siis vei minut autolla ruokakauppaan, ja kavimme sen laheisyydessa olevassa ravintolassa syomassa. Se se jalleen maksoi. Ruuan jalkeen vaihdoimme suudelmat, ja sovimme nakevamme ehka ensi maanantaina, tai tiistaina. Siihen on aika pitka aika mun mielesta. Toki G on kiireinen mies, ja varmasti panee monella suunnalla. Tuskin olen ainoa mimmi, jota se kay viihdyttamassa...

Miksi sen kerran, kun loytaa oikeasti ison, ja ihanan, ja turvallisen herrasmiehen, minka jalka on kokoa 47, ja seksitaidot 10+, ja horoskooppimerkki on taydellinen, niin se ei sitten ole yhta tosissaan kuin mina, ja on muttamassa maasta pois? Aivan perkelee epareilua!

Kaupassa tormasin Herra F:aan. Se kaveli melkein mun ohi, mutta ma moikkasin sita, se hammentyi, ja tormasi lapseen, ja lapsi kaatui. Olen vissiin suht tyrmaava tapaus! Hahaa. Juteltiin niita naita, ja se marisi viettaneensa joulun yksin pitsaa syoden. F haisi viinalta, ja sen yleinen olemus oli surkea. Se oli myos laihtunut paljon. Mielessa kavaisi ajatus, etta taitaa olla laittomia aineita taas enemman kaytossa, ja ero on ottanu koville. Missaan yhteydessa emme ole olleet noin kolmeen viikkoon. Olen aika ylpea itsestani, etta olen oikeasti paassyt siita niin yli, etta ymmarsin niiden sen kertomien kauniiden asioiden meidan "suhteesta" olevan ihan sita samaa vanhaa paskaa. En kaipaa ongelmia elamaani. Mulla on hyva nain...

Tai  ehka ei ole hyva nain. Tirautin muutaman kyyneleen G:n vuoksi, mutten osaa yhtaan sanoa, etta olenko nyt oikeasti harmissani, vai onko tama pms-oirehdintaa. Olen koko viikon kytannyt vartaloni edesottamuksia, ja etsinyt merkkeja normaalista kuukautiskierrosta. Varmoja oireita ovat olleet vain kohdunkaulan pieni kipu seksin yhteydessa, selkakipu, ja vasymys. Ja mielellani lisaisin listaan nuo muutamat kyyneleet myos. Loppuviikosta alkaa menkat jos alkaa. Teen raskaustestin ensi viikolla, jos punaista ei nay viikonlopun aikana. Jos olen paksuna, niin sitten iskeekin stressi, etta kerronko kenellekkaan, vai ainoastaan pidan tiedon itsellani, ja hankkidun soluryppaasta eroon kaikessa hiljaisuudessa. Ja kaytan tuplaehkaisya jatkossa. Ja pidan jalat ristissa.

Tavallaan tama paiva on ollut aivan mieleton. Matkustin koko aamun hermoromahduksen partaalla, koska ihmiset ymparillani vituttivat. Sitten G noukki minut suoraan kentalta, ja harrastimme seksia kolme tuntia(!). Sitten G vei minut kauppaan, ja syomaan, ja kohteli minua, kuin herrasmiehen kuuluukin. Kaupassa nain entisen ihastukseni, jolla menee selvasti minua huonommin. Kavelin kotiin kauniissa auringonpaisteessa, ja otin pienet paivaunet. Fiilikset ovat heitelleet niin paljon tanaan. G:n kanssa olin hymyileva, ja iloinen, kunnes todellisuus taas iski kyntensa minuun. Tanaan on tapahtunut todella paljon, ja olen aivan poikki. Huomenna menen takaisin toihin, ja takaisin arkeen. Huoh. Ainakin olen todella tyydytetty.

Sita vaan tassa mietin, etta mita mun naapurit kelaa mun elamastani? Ensin olen paivakausia poissa, ja kun tulen kotiin, niin heti alkaa patjan nariseminen, ja huohotus, joka kestaa kolme tuntia. Taalla ei tosiaan ole aanieristeita nimeksikaan, ja tiedan erinomaisesti, etta kuinka naapurien elamointi kuuluu tanne melko selvasti. Mutta mitapa sita naapurien mielipiteista, kun itse saa jarkyttavia orgasmeja, ja sylikaupalla haleja, ja kehuja. Kylla tama tasta taas hiljenee. Viimeistaan, kun G muuttaa pois.

tiistai 20. joulukuuta 2011

En ma tieda

Toistan itseani, mutta Herra G lahti juuri matkoihinsa luotani. Herrasmiehena se haki mut toista, tarjosi paivallisen, ja tuli noutamaan kellonsa. Panimme tietenkin, ja seksi oli oivallista, ja pasmat sekoittava orgasmi rentoutti ruumiin, ja sielun.

Tuntuu vaan, etta hakee minusta ainoastaan hetken hupia, vaikka se satsaakin viihdyttamiseen, ja on tahtonut tavata paivittain. Ja tekstaa lahtonsa jalkeen pian. Juttelimme paivallisella ihan yleisesti seksista, seksikumppanien maarasta, ja siita miksi fuckbuddyt eivat kohdallani toimi. Se tietaa ainakin nyt sen, etta ilman fiiliksia mulla menee maku nopeasti turhapaivaiseen paneskeluun. Tai G tietaa myos, etta ma haluan jotain aitoa, tai en jaksa kuluttaa aikaani saamatta mitaan emotionaalista vastinetta. G:lla on suunnilleen sama maara seksikumppaneita, kuin minulla. Ja se vaikutti hieman yllattyneelta tasta. Mulle tuli vahan outo olo G:n kommenteista, ja sain sellaisen vaikutelman, etta se siita sitten. Ma olen liian tunteilla mukana, ja se ei hae mitaan vakavampaa. G puhui avoimesti nettideittailustaan, ja siita kuinka se viestittelee naisille, ja kuinka sivu oli toiminut normaalisti ilman, etta se oli edes maksanut kaytosta... Ja se on myos parinvaihtajien sivuilla jonkun vakipanonsa kanssa. Mulle tuli surkea olo. Ainakin se on avoin, ja tiedan, etta se pyorittelee tassa samalla muitakin. Toisaalta itsekin vilkuilen ymparilleni, mutten pane ketaan, koska ei kiinnosta tarpeeksi.

Hyva pano sentaan paivallisen jalkeen piristi, ja oli ihanaa, kun se piti karhumaisessa kainalossaan lahella itseaan, ja paijasi, ja ylisti vartaloani. Ah, kuinka pienelta, ja sirolta sen kainalossa makoillessa tuntuu...Sitten se lahti, ja mulle tuli surkea olo. Se ei kuulemma ehka ehdi nahda minua ennen perjantaina, jolloin suuntaan lomille. Se lupasi kuitenkin yrittaa tulla antamaan pusun ennen perjantaita. Eikai se nyt pelkan seksin, ja hyvan vartalon takia olisi tahtonut nahda joka paiva ensimmaisten treffien jalkeen? Vai onko se todellakin niin puutteessa, ja addikti? Ainakin se kertoo rehellisesti muistakin kuvioistaan.

Vai onko deittailu nakyaan tallaista? Olenko ma jamahtanyt teinideittailuun? Onko hippasen alle kolmekymppisten deittailu naimista, ja monella suunnalla sutimista, ja ehka saatetaan vahan ihastua sitten, kun sangyn jouset on ryskytetty lituskoiksi? Ma en nimittain jaksa! Ma tahdon sellaista aitoa toimintaa, perhosia mahassa, eika kaikki vaan pyorisi seksin ymparilla, tahdon sellaista kaunista, ja herkkaa. Toki G on aivan ihastuttavan hella sangyssa, ja seksi on erittain hyvaa. Tiedan vain, etta se ei pysy sellaisena, kun mulle menee maku. ja koska kirjoitan maun menemisesta, niin se tuskin on kovin kaukana. Ma kylla olen niin karsimaton tapaus, ja heti pitais olla sormuksia ostamassa...

Jotenkin tyhja olo. Ja tosi vaikea kirjoittaa. Ehka ma olen sittenkin romantikko?

Taa romantikko menee nyt vaihtamaan spermaiset lakanat puhtaisiin, ja pohtimaan, etta mita naapurit kuulevat, ja ymmartavat touhuistani...hohhohhoo.

Niin, ja pitaa viela lisata, etta G:n varustus on sellainen, ettei sormet ylla toisiinsa kiinni, kun hepin varresta ottaa kiinni. En yleensa anna vehkeen koosta tunnustusta molayttamisen pelossa, mutta nyt oli pakko sanoa, etta kivan kokoinen on. Ja tuntuu aivan mielettoman hyvalta!

maanantai 19. joulukuuta 2011

Sutinaa on

Kai tassa pitaa antaa lauantain deitille kirjain, koska vaikuttaa, etta jotain sutinaa on ilmassa. Aakkoset alkavat kayda vahiin, mutta tasta tulee nyt Herra G. Ihan vaan siksi, etta han tietaa missa G-piste sijaitsee, ja osaa kayttaa sita.

Herra G poistui juuri asunnostani. Paivemmalla silta tuli viesti, etta silla oli kivaa viime yona, ja toivottavasti olen vapaa tanaan. Ma kavelin toissa, ja hymyilin, kuin hangon keksi. Yritin rajoittaa virnistely oivallettuani, ette kaikki nakee mun ainakin saaneen, tai viela pahempaa: rakastuneen, jos hiippailen suupielet korvissa ympariinsa. Teki mieli kertoa kaikille, etta sain tappavan orgasmin eilen illalla, ja hehkuttaa G:n taitoja. Onneksi en mennyt molayttamaan mitaan kellekkaan, kun kyseltiin viikonlopun meininkeja. Lisaksi mietin ahkerasti eilista "hyvanyon suukkoa", ja olin valehtelematta marka koko paivan. Jotenkin hammentavaa. Vaikka younet jaivat vain viiteen tuntiin olin aivan rento, ja pirtea. Mielettomalla orgasmilla on selvsti positiivisia terveysvaikutuksia! Alma suosittelee!

G siis pistaytyi luonani alkuillasta. Se tuntuu olevan kiireinen mies, ja tulee kylla vahan hutsumainen olo, kun se tulee, ja menee mun luona. Ja mitahan naapurit kelaa, kun mulla kay tallaisia vieraita, viipyvat tunnin tai pari patja nitisten, ja lahtevat. Tai siis se kavi eilen illalla, ja tanaan, ja tuskin jaa tahan, koska sen kello on mun yopoydalla. Ma en oikein edes tieda, etta mita se puuhaa, ja mihin silla on kiire, ja en osaa yhtaan hahmottaa, etta mita kaikkea sen tyohon oikein kuuluu. En jotenkaan tahdo kysella liikaa, ja antaa liian innokasta kuvaa.

G voi olla pelimiehia, ja hyppaa kukasta kukkaan, tai sitten se on oikeasti kiinnostunut. Treffeilla se sanoi, etta se keskittyy yhteen naiseen kerrallaan. Ja tanaan se sanoi, etta pitaa enemman seksista parisuhteessa, eika se harrasta yhdenillan juttuja, koska silla on vaikeuksia pitaa stondis ylla taysin vieraan kanssa. Tahan ma osasinkin oikeastaan varautua, koska luin sen horoskooppia, ja siina sanottiin, etta heilla on impontenssia uusien partnerien kanssa. Aika hienoa, etta ma perustan mun ihmissuhde asiantuntemuksen horoskooppeihin...Mutta silla tosiaan ei seissyt kovinkaan terhakasti, etta horoskooppi oli taysin oikeassa!  Mutta noin muuten seksi oli hyvaa, ja se otti minut huomioon. Tyyppi vaikuttaa kovin luovalta vallyissa, ja itsellani on vahan kompelo olo, mutta kai taa on vain alkukankeutta, koska emme tunne toisiamme.

Mut joo, on tama todella jannittavaa. Tavallaan olen jo valmistautunut, ettei tasta tule mitaan, ja sinkkuelama jatkuu tutuissa uomissaan. Pessimisti ei pety. Tama on nyt vain tallainen pieni joulutarina, mita voi muistella kalsarit markina joskus vuosienkin paasta. G sanoo olevansa sitoutumiskammoinen. Niin, ma olen aivan jaassa jo ajatuksesta, etta mun pitaisi tunnustaa, tai nayttaa jotain fiiliksia sille. Voin pitaa nama lievat ihastmisen tunteet taysin sisallani, ja nauttia jannittavista kohtaamisista, kunnes tunteiden puuttuessa homma alkaa olla sita eilista purkkaa, ja menetan mielenkiintoni koska mitaan vakavampaa ei tule tapahtumaan. Huh, mika lause! Tosi vaikea selittaa, mutta kai taman voisi tiivistaa niin, etta en tahdo altistaa itseani pettymykselle, ja olen etainen, enka kysele turhia. Perus friends with benefits-saato, vaikka tyypissa onkin nailla tiedoilla kaikki toivomani palikat kohdillaan. Miksi se muka haluaisi seurustella minun kanssani?

Se suitsuttaa mun vartaloani. Se kehuu mun jalkoja. G oli innoissaan, etta minua voi panna takaapain molempien seistessa, koska koipeni ovat tarpeeksi pitkat. Ja se on sen 194 cm pitka, kun heitin ne korkkarit nurkkaan. Se mita haluaisin kuulla olisi enemmankin kehuja mun persoonasta. Mutta eihan se edes tunne minua. Ollaan tunnettu jopa kolme paivaa. Helppohan se on antaa kehuja ulkoisista avuista, kun persoonan kartoitus on viela kesken. Hitsi ma olen karsimaton! Ja pessimisti.

Ihan jarkyttavan jannittavaa. Ja ihan hiton kiva, kun on jotain vipinaa, kun toissa ei tapahdu kenenkaan kanssa mitaan, ja hommaa jumittaa paikoillaan noin muutenkin. Alkaa kertoko kellekkaan, mutta ma tahdon sellasen 194 cm pitkan, kaksi kertaa oman painoisen, ja lihaksikkaan nallekarhun, joka on samalla alalla, ja mieleton herrasmies mun mieheksi. Mikahan siina mattaa? Jos se on kallis yllapitaa? Niin, ja se on viela elainrakaskin, ja silla on koiria. En kelpaa sille kuitenkaan...Ja joo tiedan, olen karsimaton (ja ihan hieman ihastunut) :D

Hindi vie

Taa lauantainen deitti tuli viime yona kaymaan, ja "antamaan hyvanyon suukon". Oli sitten sellanen pusu, etta jarki ei leikkaa oikein vielakaan. Tyyppi ei halunnut itselleen tehtavan mitaan, vaan kaytti aikansa mun viihdyttamiseen. Laukesin niin kovaa, etta kesti varmaan vartin, etta pystyin sanomaan mitaan jarkevaa. Aivan mieleton kokemus! Yuppie piti minus kainalossa, hali, pussasi, ja paijasi. Sen jalkeen kun se lahti, niin silta tuli vielakaan kaksi viestia, missa oli hali, ja pusu hymiot. Saatetaankin nahda jo tanaan uudestaan. Pakko saada lisaa! Se vahan lupaili, etta silla olisi Ido vehje, kun kehui minus tiukaksi, ja kaski katsoa kasiensa kokoa.

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Vipinaa

Olin eilen illalla nettideiteilla. Treffeille menosta puhuttiin perjantai-iltana, ja pistettiin tuumasta toimeen. Ei jotenkaan jannittanyt edes menna treffeille. Kai tassa alkaa olla jo turtunut, ja tietaa osaavansa homman. Miehen piti olla 194 cm pitka, muttei se kylla ollut ihan niin pitka. Itsellani oli kylla korkeat korot, muttei se ollut sittenkaan mitenkaan  194 pitka. Mun korot olivat 'vain' 9 cm , ja jos ma olen noin 175...hmmm...tai no saattaa se ollakkin mahdollista, koska noin 10 cm ei juuri tunnu, kun seisoo jonkun vieresa. Ulkonaoltaan han oli kovin suomalaisen nakoinen, ja samaa sarjaa kuin pikku pomo, ja se yksi duunarimies jota olen vahan salaa toissa vilkuillut. Eli mun taman hetkista miesmakua. Lisaksi tama oli viela sellainen roteva, ja silla oli isot kadet.

Herra oli kovin avoin, ja puhuimme exista, seksista, ja fuck buddyista. Alykas han oli myos, ja han puhui kielta jotenkin erilailla mita olen tottunut kuuntelemaan, ja kaytti vaikeaa sanastoa. Jouduinkin kyselemaan liian usein, etta "tah?". Lisaksi olin toiden jalkeen todella vasynyt, ja vasymys vaikuttaa mun kielellisiin taitoihin. Eli sonkotin, ja sekoilin sanoissani, ja en oikein keksinyt mitaan nasevaa keskusteluun.

Ennen paaruokaa se jo ilmoitti haluavansa nahda minut uudestaan. Silti se kuitenkin alleviivasi sitoutumiskammoaan, ja sita, ettei se etsi kuitenkaan seksiakaan pelkastaan. Itse tunnen toisaalta samoin. Parisuhteeseen sitoutuminen kammottaa, mutta vahan haleja olisi kivaa saada joskus. Mitahan me sitten etsimme? Toisiamme?

Tama tyyppi oli oikeasti ensimmainen sellainen pitkiin aikoihin, kun on kanssani samalla tasolla, niin alyllisesti, kuin coolius-asteeltaan. Nyt en meinaa tehda mitaan hataista, ja annan sen saalistaa, jos se on kiinnostunut vakavissaan. Sain sen kasityksen, etta se ei tykkaa liian helpoista tytoista. Lisaksi se kommentoi, etta mun olemus on hammentavan tyyni. Se on kuulemma tottunut siihen, etta ainakin paikalliset mimmit heiluvat edestakaisin, raplaavat tukkaansa, korujansa yms. Mita mulla olisi muka jannitettavaa? Poydan toisella puolella istuu toinen ihminen, ja olemme sisatiloissa muiden ihmisten ymparoimana. Juttelemme erinaisista asioista, ja tutustumme toisiimme. Aivan normaalia sosiaalista kanssakaymista, enka nae mitaan syyta jannittaa.

Sapuskan jalkeen menimme tuopille, ja siella sitten suutelimme. Han suuteli oikein hyvin, ja myos korvanlehti, ja niska saivat osansa. Olisin ollut heti valmis sankyyn (en tietenkaan sanonut mitaan!), mutta onneksi tyypin piti menna aamu neljalta toihin, joten yokylaily ei nyt kaynyt laatuun. Jannitys sailyy seuraavaan kertaan. Herrasmiehena (se muuten maksoi koko illan, vaikka sanoin, etta ma maksan osani...) se vei minut autolla kotiin, ja sain hyvanyonsuukot.

Tapaamme nailla tiedoilla tiistaina. Se tulee hakemaan mut toista, ja tehdaan jotain toiden jalkeen. Oletettavasti kuitenkin naidaan. Ei korkeita toiveita kuitenkaan mistaan vakavammasta jatkosta, parempi yrittaa valtella pettymyksia. Mies kuulosti hieman lutkamaiselta, mutta niinhan minakin olen, joten homma kuulostaa liian hyvalta toimiakseen...Ja lisaksi viela horoskoopiltaan taydellinen match, ja lisaksi se on samalla alalla. Plus se on nahnyt mut toissa monta kertaa, mika on hieman creepya. Mutta se muisti mun naaman sielta.

Ma alan nyt siivoamaan, jos se tyyppi tosiaan tulee kylaan tiistaina. No pressure. Mutta nama olivat kylla erinomaiset treffit.

torstai 15. joulukuuta 2011

Bongaus

Kavin tuossa hieman jouluostoksilla. Vastaan tuli erittain tyylikas, ja huoliteltu Herra E.  En tieda, etta huomasiko se minua, mutta itse ehdin ainakin tehda tarvittavat havainnot. Silla oli nainen messissa, ja naki, etta ovat rakastuneita. E laittoi katensa naisen hartialle, ja vyotarolle, ja hymyili vahajarkisesti. Onnea heille. Nainen ei tietenkaan ollut puoliksikaan niin tyrmaava kuin mina, mutta kylla kai kaikille on se joku olemassa. Jopa minulle. Mutta koska olen niin sairaan mieleton persoona, niin mun kansi odottaa jossain viela jemmassa.

Toissa pikku pomo kavi selittamassa mulle ehka maailman huonointa ideaa, vaikkei asia edes minulle kuulu. Se on kylla sootti (se partakin alkaa olla jo tuuheampi...onhan se sita kasvattanutkin jo viikko tolkulla...), ja poikamaisen viriilin oloinen. Tassa ei ole edes mitaan duuni pirskeita tiedossa, ettei edes kannin varjolla paase noin muuten sen liiveihin. Toisaalta mulla on varmaan leima otsassa, etta olen PP:n riistaa, ja muita tuskin edes kiinnostaa mikaan enemman tai vahemman vakava mun kanssa. Vai tykkaako miehet noin yleensa tietaa, etta kenen muun kanssa olen hassinyt? Ja sita paitsi noin tyomiehet voi kelailla, ettei niilla ole edes PP:n jalkeen mitaan saumoja minuun, koska PP on niin tajuttoman komea kaikilla yleisilla standardeilla. Etta jos niille iskee epavarmuus omasta ulkoisesta olemuksesta, ja mun vaatimuksista. Jaa-a. Ja itsehan olen edelleenkin niin jarkyttavan upea. Hehe.

Se yksi tyokaveri jonka kanssa melkein vaihdoimme numeroita pikkujouluissa treffimielessa oli tanaan tosi tuttavallinen, ja olisi halunnut mun takin itselleen. Nauroin vain, ja sanoin, ettei saa koska se on niin paskanen. Minusta tuntuu oikeasti, etta se saattaa olla vahan ihastunut. Olen miettinyt meidan aikaisempaa tyokaveruutta, ja se on kylla aina ollut niin mukava minua kohtaan. Itse en ole hanta ajatellut siina mielessa, koska olen uskonut sen olevan vakaassa suhteessa, kun silla on kersa, ja kaikki. Niin, ja se on minua nelja vuotta nuorempi...Katsellaan. Tyyppi on kylla hyvannakoinen, mutta vahan lyhyt.

Huomenna on jo onneksi perjantai, ja PP-paiva ;)

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Miksi joulu on parempi viettaa sinkkuna

1. Lahjat. Koska olen itsekas paskiainen, niin vihaan lahjojen keksimista toisille. Tuntuu, etten tunne kenenkaan makua tarpeeksi hyvin, etta saisin hankittua onnistuneita lahjoja. Poikaystavat siis kuuluvat tahan kategoriaan. Mita kukaan enaa muka tarvitsee tassa kulutushysteriassa? Lahjaksi voin antaa huolella valmistetun illallisen, ja finnien puristelua selasta, mutta on silti huono omatunto, kun hommannut jotain joutavaa kraasaa.

2. Ei stressia jouluvalmisteluista. Minulla on suht korkea pesimiesvietti, ja tykkaan viritella, ja puuhata yksityiskohtia toisten iloksi (ironista, etta en sieda lahjoja...). Mun ei tarvitse sinkkuna elellessa leikkia kivaa pienta avovaimoa, ja kuoria pottuja yomyohaisella, ja kuvitella, etta ukko on ikuisesti vaikuttunut mun omistatumisesta juhlan rakentamiseen.

3. Voin viettaa jouluni missa haluan. Sinkkuna mun ei tarvitse kayda pakollisella visiitilla miehen sukulaisten luona, ja stressata naidenkaan ihmisten lahjomisesta. Mun ei tarvitse ajaa tuntikausia ihmisten luo miellyttaakseni miesta, ja yrittaa valttaa parisuhdekriisi. Saa kayttaa ansaitun muutaman paivan joululomani oman perheen parissa, eika tarvitse matkustaa kenties huonossa kelissa tunti tolkulla jengin luokse jotka eivat koskaan nae vaivaa matkustaakseen tapaamaan minua/meita pariskuntana vuoden muuna aikana. Niin ja siivota toistuvasti oksentavan koiran tuotoksia autosta, kun anoppiehdokas kielloista huolimatta syotti kokonaisen patè potkon ahneelle pikkukoiralle.

4. En saa epamieluisia lahjoja henkilolta, jonka toivon tuntevan itseni kaikista parhaiten. Ei liian pienta paitaa, tai outoa, ja tarpeetonta salaa.

5. Saan laatia aikatauluni lentoineen aivan omien mieltymysteni, ja toiden mukaan. Tanakaan vuonna ei tarvitse ottaa huomioon toisen tyokiireita, kun suunnittelee matkaa jouluksi kotimaahan.

6. Kun on yksin, niin perhe tuntuu entista tarkeammalta, ja ajasta perheen kanssa nauttii enemman, kun ei ole mokottavaa aijaa jaloissa pyorimassa.


Tassa naita. Olis varmaan lisaakin, mutta tassa tarkeimmat. Olen onnellinen :)

tiistai 13. joulukuuta 2011

No news

Pidin pienta tuumaustaukoa, ja paatin taas jalleen kerran unohtaa miehet, koska ne on niin vaikeita. En sitten koskaan lahestynyt PP:ta, ja nyt tuntuu silta, etta se luonteva rako taisi jo menna. Annan asian olla, ja suhtaudun herraa ihan ammatillissesti, ja ilman stalkkaus viboja. Lisaksi luin horoskooppeja, eika me olla edes "match".  Luultavasti en edes tunteellisuudellani, ja huolehtivaisuudellani tee vaikutusta, vaikka seksuaalista vetovoimaa meilla onkin. Annetaan nyt taman keissin menna omalla painollaan, ainakin ensi perjantaihin asti. Heh. Silloin olemme taas samaan aikaan toissa. Hoh.

Kavin tankkaamassa hieman henkisia voimavaroja taiteen parissa. Vasytti, ja joka paikka oli taynna kasi kadessa vaylaa tukkivia pariskuntia. Eraskin jonka toinen osapuoli oli suunnilleen itseni ikainen blondi, jolla oli kasipuolessa sellainen ikaantynyt kurppa. Mimmi oli viimeisen paalle laitettu, mutta jotenkin olemuksesta huokui, etta ikaeroa taitaa loytya plus 20 vuotta. Ikaantyneella kurpalla oli varmasti rahaa, koska mitaan ulkoista viehattavaa kyseisessa mestarissa ei ollut havaittavissa. Huvituneena seurailin heidan kehonkieltaan, ja mietin heidan seksielamaansa. Tytto ei ottanut minkaanlaista fyysista kontaktia mieheen seurailuni aikana. Se tapa, etta mies hipelsi naisen takin vyota paljasti heidan pariki, eika isaksi, ja tyttareksi. Tytto otti jossain vaiheessa katsekontaktin minuun, ja katse oli jotenkin hammentynyt. No ehka mun vahtaus oli hammentavaa, mutta en jaksa uskoa kyseista suhdettakaan kovin aidoksi. Mies vaikutti pukeutumisensa perusteella varakkaalta, ja sama elintaso nakyi myos naisen vaatteissa. Kukin tyylillaan toki, eika isot ikaerot aina ole tuhoon tuomittuja, ja ainoastaan elintason havittelua. Kylla itsellenikin maistuisi levea elama hienoinen autoineen, ja yleinen huolettomuus. Ehkapa vain pari vuotta, mutta olisipa taas kokemusta rikkaampi. Ehka mun kuva on jotenkin mustavalkoinen, mutta se nojaa mun omiin kokemuksiin suurista ikaeroista, tosin huonosti tienaavien miesten kanssa., joiden maailmankuva oli enemman tai vahemman suppea. Joku oikeasti porhohan voisi olla vaikka kuinka viihdyttava, kun kaikkea kivaa voisi tehda yhdessa, ja talla tapaa laajentaa maailmankuvaa..

Kun museossa kyylasin ihmisia, ja kiduin vasymyksen kourissa huomasin myos, etta joko mun mieli on pervo, tai olen puutteessa, ja jopa molempia. Havahduin kerta toisensa jalkeen istumasta penkilla tapittamassa Renessanssitaidetta, missa oli paljaita tisseja, orgioita, ja lihaksikkaita miehia, ja kauniita naisia. Olen aivan vakuuttunut, etta ne maalaukset ovat toimittaneet pokelehtin virkaa aikanaan, tai sitten maailmakuva on vain ollut paljon estottomampi. Ei siina mitaan, koska tuntuvat toimivan kiihottavana elementtina nain vuosisatojen jalkeenkin. Tai itse ainakin kavin aivan kuumana niihin pulleisiin rintoihin, ja komeisiin miehiin. Jos elo on ollut sellaista siihen aikaan, niin olisin niin tahtonut elaa Renessanssiajan Venetsiassa. Ehka ma olen pahasti puutteessa, ja mun on pakko sopia treffit K:n (ja sen kaverin..) kanssa ensi viikonlopuksi?

Olen ottanut pikkujoulujen jalkeen hieman etaisyytta pikku pomoon. Kavin lassyttamassa sille juhlissa jotain, mutta en yhtaan muista, etta mika mahtoi ola aihepiiri. Tanaan se oli kuitenkin todella tuttavallinen. Viime viikolla se vain hymyili leveasti. Mutta annetaan tamankin keissin nyt menna omalla painollaan, koska en ma nyt ala mitaan esimiehia vikittelemaan. Siinahan voi menna maineen rippeetkin. Enka edes tieda, etta onko se sinkku vai mika. Oli se ainakin kevaalla, mutta miksi se olisi samanlainen epaonnistuja, kuin minakin, ja olisi edelleen ilman sydankapysta.

Mut joo, elama rullaa eteenpain, ja mun pitaa vaan seikkailla, ja etsia itseaan. Yksin on hyva, koska mina parjaan mainiosti nainkin. Miehia on kiva katsella, mutta kuka sellaisen omakseen haluaa? Marakattikin olisi kiva, ja sopo, mutta kuka sellaisen jalkia jaksaa siivota, vaikka se rakastaisi omistajaansa, eika purisi hellivaa katta. Marakattien touhuja on ehdottomasti parempi seurailla lasin lapi, ja pitaa kadet puhtaina, ja ehjina.

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Hermostuttaa

Eihan tassa nyt ole kuitenkaan mikaan varmaa kenenkaan kanssa, mutta olen paatynyt (kiitos edellisen postauksen kommentoijat, seka aiti...) laittamaan panokseni PP:lle. Olen paattanyt lahettaa sille viestin, missa aivan rennosti, ja luontevasti meinaan ilmaista kiinnostukseni. Ja ehdotan kahville, tai jotain menoa. Ja kerron, ettei ole mitaan menetettavaa. PP:n, ja mun tyosuhde on kuitenkin jo vaikea, joten pakit tuskin muuttaa tilannetta mihinkaan, ja PP tuskin huutelee siita, etta antoi mulle pakit. Joten en havia mitaan, vaikka ilmaisen kiinnostukseni. Sittenpahan tiedan, etta onko ilmassa mitaan, vai ei. En tosiaan tieda, etta onko meilla mitaan, vai ei, ja tama epatietoisuus ajaa minut hermosairaaksi. Stressia on jo entuudestaan, joten tahtoisin saada helpotuksen edes naihin rakkauselaman kysymyksiin.

En nyt vaita, etta meilla nyt pakosti olisi jotain menossa, mutta paadyimme kuitenkin kutemaan jo toisen kerran, ja PP oli hella, ja mukava, ja kapaloimme toisiamme myos julkisesti sangyn ulkopuolella. Ja se aloitti koko touhun siella bileissa. Ma olin varma, ettei mitaan ole meneillaan, enka todellakaan tupannut seuraan. Tokihan PP ei pakosti etsi mitaan, vaan nauttii sinkkuelamasta, ja pitaa minua hauskana seurana kannissa. Toisaalta en itsekaan anna mitaan merkkeja kiinnotuksesta, enka tuppaudu seuraan, koska pelkaan pakkeja. Olen jopa kylma, ja tuskin se rohkaisee miesta juttusille. Varsinkaan tassa tapauksessa, kun ollaan molemmat suurennuslasin alla.

Ainoa asia mika jai vahan hamaraksi bileissa oli eras lyhyt selkkaus liittyen puhelimeen. Harrastettiin jonkinlaista oraalista toimintaa varhain maanantai aamuna, ja olin itse PP:n alla. Mulla oli silmat fiksautuneena penikseen, tai kiinni, ja olin aika tuiterissa, mutta yhtakkia huomasin, etta PP teki jotain puhelimellaan, ja piilotti sen selkansa taakse, kun katseeni kiinnittyi siihen. Mun pohnaisissa aivoissa valahti, etta se ottaa videota aktista, ja teravana kysyin, etta mita se toimittaa puhelimensa kanssa. Onnistuin myos nappaamaan aparaatin katoseeni, mutta siina oli ruutu pimeana, enka kehdannut alkaa rapeltamaan siita mitaan esiin. Tyydyin vain PP:n selitykseen kellon katsomisesta. Hauskaa kylla, mutta sen kello oli yopoydalla, ja mun puhelin olisi olla toisella yopoydalla. Jotenkin musta tuntuu, etta se puuhasi jotain epamaaraista kannykallaan. Itseani vahan havetti, kun siina munaa maistellessani sain sellaisen pienen raivarin siita puhelimesta. Mutta tilanteessa oli jotain hassua, koska luuri osoitti minua kohden siina sen lonkan vierella...Etta onko sekin nyt sitten joku pervo, ja sika, ja mun olisi paras unohtaa sekin? Tai ainakin siina vaiheessa unohtaa, kun se oikeasti paljastuu pervoksi siaksi. Kai siita pitaa kuitenkin ottaa selvaa. Ehka se oletettu video on jo kiertanyt suurimman osan kollegoiden verkkokalvoista, ja leveat hymyt kertovat siita, etta mun oraaliset taidot ovat julkisesti hyvaksyttyja...

Mun on parasta kylla ottaa etaisyytta Herra F:aan. Ajaudun vain ongelmiin, jos sen matkaan lahden. Ma tiedan sen touhut kylla niin. Kertomani asiat hanesta ovat taysin totta. Sen ulkonako kuitenkin pelastaa monet naista huonoista asioista, muttei silti muuta sita, etta se on epaluotettava naistenmies, joka sahlaa laittomuuksien kanssa. Silla on vain yliote minuun, ja se tietaa sen. Minakin tiedan sen.

Hah, loysin puhelimestani jonkun vieraan numeron mihin olin soittanut ennen yhta sunnuntaiyona. Puhelu oli kestanyt minuutin. Mulla ei ole oikein kasitysta, etta kenelle se numero kuuluu. Mun mielesta me oltiin PP:n kanssa vallyissa about noihin aikoihin. Tai ainakin menoissa vallyihin, koska mielestani olimme takaisin kemuissa noin kahdelta, tai sen jalkeen, ja mun tyobestis kertoi mun olleen poissa yli tunnin. Miksi ma olisin soittanut kellekkaan, jos olimme jo paattaneet siirtya mun sviittiin, ja lahdimme takuulla yhdessa juhlista. Etta kenen kanssa ma olen puhunut, ja on kertonut numeronsa mihin olen soittanut, ja sitten paatynyt touhuilemaan PP:N kanssa? Voisikohan se olla PP:n numero? Mutta miksi mun olisi tarvinnut soittaa sille ennen touhuja? Kai mun on pakko loytaa joku, joka osaa tayttaa muististani puuttuvat palaset...Ja ensi kerralla sitten juoda hieman hillitymmin!!!!

Voi luoja. Nyt sekoilin uuden puhelimeni kanssa, ja aloin lahettaa videopuhelua kyseiseen numeroon, ja en saanut puhelua katkaistua, ja se ehti vahintaankin halyyttaa myos toisessa paassa. Onneksi sain sentaan kameran kaannettya pois naamastani, kai...Voe hittolainen :D Saakelin teknologia, ma en uskalla nyt katsoa soitettuja puheluita...OK, 11 sekuntia, mutta onko se laskenut sen tuuttausten alusta, vai siita, kun joku nosti luurin toisessa paassa? Ehti se halyyttaa kuitenkin. Kauheeta. Hirveeta. Iiiks.

Nyt pitaisi vaan keksia, etta mita ma kirjoitan sille PP:lle? Ja valmistautua tappioon...Parempi olis lahettaa viesti jo tanaan, joten sitten kun pertsina kun ollaan samaan aikaan toissa, niin aikaa on jo kulunut enemman, ja mun ei tarvitse kiipeilla karkuun pitkin seinia, jos homma pysyy vaikeana.

Jotain ystavallista, tunnustelevaa, ja ymmartavaista? Itsevarmuus nakyy jo siina, etta lahetan koko viestin :)

maanantai 5. joulukuuta 2011

Mista sita aloittasi?

Tallaisia viikonloppuja ei kylla kesta montaa kertaa vuodessa. Olo on aika jees nyt, kun paasin toista kotiin, ja omaan nojatuoliin potemaan. Meinaan menna kohta nukkumaan itseni kauniiksi, ja freesiksi huomista tyopaivaa varten. Ensin kuitenkin yritan kertoa tanne, etta mita Alma on puuhaillut tana villina viikonloppuna.

Tosi vaikea summata mitenkaan jarkevasti kahta iltaa. Ehka ma yritan ranskalaisilla viivoilla, ja sitten lisailen tassa viikon kuluessa faktoja. Tai sitten ma vaan kirjoitan kaikesta sekavasti, koska olen aivan hemmetin pihalla itsekin.

Ok, aloitetaan siita, etta Herra F on taas vapailla markkinoilla viime viikonlopun jalkeen. Ma siis sattumalta tormasin siihen lauantai-iltana, ja paadyttiin mun luokse bilettamaan. Baarissa se antoi minulle huomiota, ja pienia suudelmia, hymyja. Eika minua edes varsinaisesti kiinnostanut, etta nakeeko joku vai ei. Ironista, etta mun piti tavata Herra K, ja sen kaveri tassa samaisessa baarissa. Menkathan ei ole edes enaa mikaan syy olla raahamatta puutarhatonttuja, tai Herra F:ia kotiin. Olen aika alhainen. Herra F:aa ei haitannut pienet valuviat, vaan pistelimme menemaan aivan reippaasti, ja ilman ehkaisya (Alma on vitun idiootti....Mut hei, eikai menkkojen aikana nyt niin helposti pamahda paksuksi? Joo, terveystiedosta kutonen kouluaikoina, ja kouluajoista reipas kymmenen vuotta...). Noin muuten meilla oli tosi kiva aamuyo, ja puhuimme ilmeisesti kaikkia henkevia. Sen muistan, etta F kertoi kuulleensa naisestaan viimeksi nelja paivaa, sitten, ja oli kovasti sita mielta, etta han paattaa suhteen maanantaina. Koska tunnen F:n niin hyvin, ja tiedan sen aika epaluotettavaksi, niin en ottanut eroaikeita kovinkaan vakavasti. Ja ma tiedan, etta F ei ole minulle parasta mahdollista seuraa, vaikka onkin ihana, ja olen ollut ihastunut jo monta vuotta. Se vaan on tyypillinen naistenmies, ja renttu, ja en ma saa sita muuttumaan, vaikka paatyisimme rimpuilemaan jonkun suhteentapaisen kanssa.

Seuraavana paivana herasin erittain epafreesina, ja olin jo melkein myohassa pikkujouluista. En meinannut millaan uskoa, etta kello on jo about puoli viisi iltapaivalla, ja F on kadonnut jalkia (tai no veritahroja ei lasketa...) jattamatta. Sain kuitenkin kerailtya itseni lahikiskan, ja juomaostosten kautta taksiin, ja paasin matkaan kohti hotellia. Olin aivan hilkulla, etten alkanut vittuilla taksikuskille, koska se ajoi mun mielesta liian hitaasti. Tyydyin vain huokailemaan, ja nayttamaan karsivalta. Hotellin respassa jatkoin huokailua, ja mulkoilin jonossa olevia siihen malliin, etta olin varma, ettei minua edes lasketa sisaan. Sain kuitenkin huoneeni, ja olo alkoi hieman tasoittua ensimmaisen juoman, ja suihkun jalkeen.

Kun vihdoin tuli aika tehda nayttava sisaantulo, niin edellani jonossa oli PP, joka ignoorasi meikalaisen taysin. Sille lirkutteli joku punanuttuinen blondi, ja minua vitutti, ja suunnilleen haipymassa jonosta.

Alku bileet oli ihan tylsaa jaykistelya. Onneksi jengi alkoi humaloitua kuitenkin, ja tupakkapaikallakin alkoi juttu luistaa. Jopa PP:n kanssa!

Juteltiin siis PP:n kanssa aivan rennosti valittamatta kenenkaan mahdollisista virnuiluista. Ma en siis tuputtanut seuraani, vaan se tuli juttelemaan minulle, ja oli kovin tuttavallinen. Valittelin ihan huumorilla, kun joudun olemaan huoneessani yota aivan yksin, kun mun bestis ei voi jaada yoksi. PP sitten vain itsevarmasti totesi, etta voisihan siella olla me kaksi. Mulla meni suunnilleen tupakka kurkkuun. Oli hetken hiljaa, ja kun keskustelu oli jo siirtynyt muille alueille, niin tokaisin vaan etta "joo, ok." Siita me sitten taas lahdettiin, ei mitaan viime kerrasta oppineena, yhtamatkaa kohti mun huonetta. Tehtiin mita tehtiin, tai otin silta suihin, koska menkkaseksi ei kuulostanut niin houkuttelevalta kesken pikkujoulujen, ja taisin saada itsekin hieman hoitoa. Aktin jalkeen kuitenkin jopa valahti, ja se meni ensin takaisin bileisiin, ja ma seurasin sen perassa vahan sen jalkeen. Mun bestin kyseli, etta missas ma olen ollut, ja kellokin oli jo kaksi. No hups.

Jossain vaiheessa havitin PP:N, ja jutustelin yhden toisen kollegan kanssa jonka kanssa olimme aivan vakavissamme menossa deiteille. Onneksi ei vaihdettu numeroita, eika kai muutakaan, joten deitit varmaan jaavat valiin. Voi luoja. Tama mies kehui mun hajuvetta joskus, ja pidin sita vahan outona kommenttina.

En tieda, etta koska loysin PP:n uudestaan, mutta paadyimme jonkun toisen huoneeseen, mista siirryimme sitten koko lossilla mun huoneeseen. Mun mielesta me kapaloimme toisiamme ihan julkisesti ennen tuonne outoon huoneeseen joutumista...hups. Kuitenkin hipeloimme toisiamme PP:n kollegoiden edessa, ja taman pahimman juoruakan.

Aamulla PP oli kadonnut, ma olin myohassa toista, ja olo oli aivan karmea. PP oli jattanyt kellonsa huoneeseeni. Kun toissa nain sen, niin kyselin ihan reippaasti, etta koska se lahti, ja mika on olo, ja palautin kellon. PP hymyili, ja katsoi lempeasti silmiin, ja ma olen vahan laapallani. Kuten juoruakka joskus sanoi, etta jos pannaan PP:n kanssa toisen kerran, niin ilmassa on jotain. No nyt se sitten tapahtui, ja jotenkin musta tuntuu, etta ilmassa voisi olla jotain. Tekisi mieli tehda joku pieni aloite, ja kuulostella, etta josko me voitaisi ihan selvinpain kayda vaikka kahvilla, ja katsoa, etta onko meilla mitaan puhuttavaa.

Tokihan juorut kayvat jo kuumina, ja jengi virnuilee tuttuun tapaan. Onneksi tama toinen kierros on paljon helmpompi henkisesti. Ja juoruakankin kanssa puhuimme aivan asiallisesti tanaan tapahtumista, ja todettiin vaan, etta ollaan molemmat aikuisia sinkkuja. Juorut tosiaan ovat jo kaikkien huulilla, mutta ma en ainakaan valita. Ehka PP:n ottaa aivan iisisti, kun sillakin on jo kokemusta tasta tilanteesta. Ja voitais vaikka kayda siella kahvilla.

Nyt on sellainen miesahky, etta riittaa hetkeksi, eika tarvitse nettideitteja paljoakaan mietiskella. vaikeaa tassa on se, etta olen niin F:n peraan, mutta se ei tosiaan ole mulle parasta seuraa, joten olen enemman PP:n kannalla. Siis jos mulla on edes mitaan mahdollisuuksia siihen. F vaikuttaa realistisemmalta vaihtikselta, vaikka tiedankin sen puhuvan pehmeita, ja olevan vaarallista seuraa minulle. PP on komea, pitka, se opiskelee tuvalliseen ammattiin, ja se on sellainen tavallinen mies. Aika jayha tosin...Muttei niin jayha, ettei silla olisi pokkaa tarjota itseaan mulle huonekaveriksi tapotaydella rookipaikalla. Selvinpain silta sitten tippuukin pallit.

Oikeastaan tosi hauska viikonloppu, ja sain kaiken mita olen halunnutkin. Todella onnekas olen, koska sain molemmat himoitsemani miehet samana viikonloppuna. Jotenkin tuntuu vaan niin tyhjalta, kun en uskalla ottaa askelta, ja ehdottaa mitaan kummallekkaan. Jotenkin elamaa on niin paljon helpompi jatkaa ilman sahlinkia, tai sydansuruja. Sarkynytta sydanta yritan valtella niin viimeiseen asti. Sydamen suojaaminen vaan ajaa naihin epamaaraisiin seikkailuihin. Pitaisi vaan loytaa joku sellainen tyyppi kenen kanssa pidettaisiin vain toisiamme kadesta, ja puhuttaisiin jarkevia ensimmaiset kuukaudet.

PP kuitenkin kosketteli minua sangyn ulkopuolella. plus eilen toissa se katsoi minua niin kivasti. Ja tanaan kanssa sen yhden ainoan kerran kun tormattiin, niin jotenkin varahdimme. Toiveajattelua. Voinhan ma odottaa vaikka torstaihin, ja tehda jonkun pienen liikkeen. Siita ei kenenkaan tarvitse tietaa, ja homma kun ei yhtaan oudommaksi voi enaa menna, jos PP vastaa kieltavasti. Nothing to lose.Mutta entas jos F maalailee jotain tulvaisuutta kanssani? Tuskinpa. Ma en nae itseani kuitenkaan F:n kanssa kuin korkeintaan kahden kuukauden ajan. Se kuitenkin nai salettiin ympari kylia, ja tuskin olisi uskollinen minullekkaan. Ja lisaksi tahdon pitaa vastaisuudessa laittomat paihteet itsestani aivan perkeleen kaukana.

Niin, ja lauantaina lahetin exalle viestin, missa tunnustin pettaneeni hanta. Ei vastausta. Nolottaa aivan sikana, koska se varmaan tiesikin jo siita insidentista, ja keta siihen oli osallisena. Mutta onnea vain tuoreella perheelle, ja ma jatan asian vatvomisen.

Mitas mielta te lukijat olette? F, vai PP? 

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Suojaamatonta seksia, huumeita, ja rokkia

Sellainen stoori olisi olisi eilisillalta kerrottava, etta kalpenee monet viime aikojen saatamiset aivan huolella. Mutta koska herasin puoli nelja iltapaivalla, niin nyt on hippasen kiire pikkujouluihin. Ma en tosiaankaan tieda, etta miten ma onnistuin makaamaan taysin lamaantuneena puoli neljaan asti, ja missaamaan sem, kun F lahti kotiin, ja paivanvalon kans. Exa, ja sen nyxa, saa babyn. Tuntuu niin loppulliselta. Herra D tykkaa edelleen juoruilla muista ihmisista. Oikeesti, sellasta settia koko eilinen ilta, etta yritan maanantaina purkaa taman kunnon tekstiksi. Toivottavasti pikkujoulu sujuvat edes vahan  rauhallisemminssa merkeissa, koska voi olla, etta saan maanantaina jonkun sairaskohtauksen, jos tamakin ilta tulee olemaan yhta villi.

Eihan menkkojen aikana voi pamahtaa paksuksi niin helposti, kuten yleensa? Toisaalta ma tahdon vauvan, mutta tassa elamantilanteessa se ei ehka olisi kovinkaan viisasta.

Olen myos pettynyt itseeni siksi, etta olen aina ollut kovin huumevastainen ihminen, ja eilen olin kuitenkin liian utelias, ja kokeilin jotakin. Tyhma Alma! Ei tule tavaksi, vaikka vaikutukset olivatkin aika natteja, eika todellakaan ollut edes huono kokemus.

Huomenna lisaa, jos olen elossa :)

torstai 1. joulukuuta 2011

Kiesus

Vintti ollut kylla aivan sijoiltaan eilen. Marisin peiton alla koko illan, ja itkusta ei meinannut tulla loppua. Aamulla silmat naytti pingispalloilta, ja olo oli aivan alavireinen edelleenkin. Tyokaveri vittuili mun meluisesta tyotehtavasta, ja meinasin alkaa taas itkemaan, koska en ma niita kamoja tarkoituksella paiskonut, kunhan laiskotti polvien notkistaminen.

Ajauduin Herra K:n kanssa omituiseen riitaan. Mun vanhoja ystavia on tulossa lauantaina kaupunkiin, ja lahetin K:lle varoituksen, etten ehka pystykaan tapaamaan, koska nama ystavat ovat erittain tarkeita minulle. K alkoi kiukuttelemaan, ja vittuilemaan mun asenteesta. Mun mielesta mun asenteessa ei ole mitaan ongelmaa, ja olen ystavallinen ihmisille noin yleisesti. Se jos paneminen K:n kanssa ei ole mun prioriteettilistalla ykkosena, niin seko muka kertoo mun asenneongelmasta?

Toisaalta mulla on ollut lapi historian ongelmia kylla joidenkin ihmisten kanssa. Minut on heitetty luokasta ulos useamman kerran, ja tapellut opettajien kanssa jopa nain aikuisialla, valmentaja heitti minut maneesista ulos kesken valmennuksen, ja tappelin ihan huutamalla muutaman tyokaverin kanssa aikaisemmassa tyopaikassa. Olen jotenkin todella herkka kritiikille, ja auktoriteeteille, ja sitten kai vaan saikahdan omaa reaktiotani, ja alan itkea, ja kaikki on mun syyta. Tosi kypsaa, ihan tosi :D Kylla ma tiedan, etta pitaisi ehka vahan jalostaa persoonaani, ja kestaa paremmin kritiikkia. Keksisi vain, etta miten. Paaasiasa tulen kuitenkin kaikkien kanssa toimeen eika ole mitaan vammaisia ennakkoasenteita ketaan kohtaan.

Eiliseen mielialasekoiluun oli kylla aivan syykin. En ole taaskaan pamahtanut paksuksi huolettomasta asenteesta huolimatta. Joo, menkat alkoi. K repii perseensa, kun perun treffit. Pitaa varmaan lahettaa sille kuva verisesta tamponista, niin se ei kuvittele mun pelaavan jotain peleja (syytti mua myos pelien pelaamisesta...mina? oh, en!). Mietityttaa myos, etta miten pikkujoulujen nyt kay. Enkai ma enaa sunnuntai-iltana ihan purona valu kuitenkaan. Ja eihan koko asialla olisi mitaan merkitysta jos olisi vakisuhteessa. Jotenkin tuntuu vahan dorkalta paatya sankyyn, ja todeta, etta siella sitten saattaa olla vahan liukasta, kun toinen hivuttautuu mattaille... Kun sain jarkattya sen majoituksenkin pikkujouluihin sellaiseksi tyokaverin panemista tukevaksi ratkaisuksi, eika mun myoskaan tarvitse menna maanataina toihin ennen kukonlaulua, vaan jopa nelja tuntia myohemmin. Aika luksusta :)

Luulen, etta ma alan karppaamaan tai jotain, etta saisin taman mielialan, ja PMS:n hallintaan. Eihan mua kukaan suhteessa koskaan katso, kun kerran pari kuussa olen suunnilleen veitsi valtimolla. Eilen olin suht vakavissani sen kanssa, etten halua tanaan herata. Onneksi herasin, koska tanaan iltapaivalla mulle kavi oikein kiva mahtavien sattumusten sarja, ja mulla ei ole mitaan syyta toivoa kuolemaa, kun kaikki on kuitenkin niin hyvin mun elamassa.

Nyt pitaisi laittaa se viesti K:lle. Vittuako ma siita stressaan, etta suuttuuko se vai ei? Laitoin sille jo alkuviikosta, etta treffit sopii jos ei ole herpesta, menkkoja, tai oksennustautia. Taa on tata naisen vaistoa :)

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Masentaa

Tama nyt on taas tata hormonisidonnaista masentelua, ja osa elamaa, eika pitaisi ottaa niin vakavasti, mutta otan kuitenkin. Masentelu alkoi jo eilen, kun raivasin puhelimesta tarpeettomia numeroita pois. Jaljelle jai 30 numeroa, mihin lukeutui myos taxiaseman, tyopaikan, ja laakariasemien numeroita. Puhelimen muistissa oli entisia hoitoja, vanhoja kavereita, maasta muuttaneiden ystavien vanhoja numeroita, ja jonkun miehen numero, jonka omistajasta ei ole mitaan arvausta. Olo tuntui yksinaiselta, eika tilaa yhtaan helpottanut, kun kavaisin puhelinkaupassa kysymassa neuvoa eraaseen asiaan puhelinnumeroiden siirtoa koskien, ja asiakaspalvelija tokaisi, etta kontaktien siirtaminen kestaa ikuisuuksia, jos yksitellen napyttelee. No maatunnuksineen, ja sukunimineen mulla meni nailla nakkisormilla naputellen 20 min bussimatkan verran... Kai se jollekkin on iaisyys.

Olin juuri saanut toissa itseluottamuksen nousujohteiseksi, kunnes eras kollega kavi rajahtamassa mun silmille kesken lounaan, ja kaikkien ihmisten ymparoimana. Kysymys oli vaarinkasityksesta, ja luulin varmistaneeni ongelmallisen asian. Tapa jolla nainen kavi riehumassa kesken lounaan ihmisten keskella oli kaikkea muuta, kuin ammattimaista, ja tavallaan minulla ei ole mitaan havettavaa, koska kuvittelin toimineeni oikein. Toinen tyokaveri vieressa lohdutti, ja kaski olla valittamatta. Naama punaisena siteen pakenin ulos tupakalle, ja paatin pitaa lyhyemman lounaan, etta saan rikkeeni sovitettua. Onneksi pokka piti itse tilanteessa, ja pyysin anteeksi, ja sanoin asian olleen vaarinkasitys, ja eukko vaan jatkoi jankkaamistaan. Taman eukon kanssa on ollut ongelmia ennenkin. Jo ennenkuin paadyimme samaan tiimiin olin varuillani tyypin kanssa. Kaksi viikkoa sitten se vittuili minulle muiden ihmisten edessa, ja sai minut huonoon valoon. Silloin pillahdin itkuun aivan avoimesti, ja mun laheisin tyokaveri sitten lohdutti. Toki teen virheita, koska olen uusi tiimilainen, ja epavarma, eika ainakaan yhtaan helpota, jos niiden virheiden tekemista tarvitsee kokoajan kusi sukassa pelata. Olen yrittanyt olla mukava, ja kuunnella sen turhanpaivaisiakin ohjeita, ja hymyilla, ja nyokytella ymmartavaisesti, ja pari viikkoa menikin hyvin. Ok, taa voi olla vainoharhaista, mutta mulla on sellainen fiilis, etta taa voisi jo kohta menna tyopaikkakiusaamisen piikkiin, koska kaikissa yhteisissa projekteissa mulle napsahtaa aina ne paskimmat nakit, jos se saa tyonjaosta paattaa. Pitaa yrittaa vahan kuulostella, etta miten se kohtelee muita. Minusta se ainakaan tykkaa, vaikkei edes tunne minua ihmisena. Kai se kuvittelee, etta laittaa minut "ruotuun" kun olen mita olen, ja on itse joku ylijumala. Otan taman ehka liian henkilokohtaisesti, mutta silta saamani kohtelu tuntuu. Ei ammatimaiselta, vaan nimenmaan henkilokohtaisena nyppimisena.

Tallaisina paivina sita vaan tahtoisi halin, tai kaksi. Palatessaan lannistuneena toista hiljaiseen kotiin, ja tuntee, etta tama on vaan sailtyspaikka minulle tyovuorojen valissa, niin ankeat ajatukset ottavat vallan niin helposti. Elamassani tarkeinta on minulle minun tyoni. Tyo jota olen halunnut tehda niin pitkaan, ja sitten siella olosta ei nauti, ja pelkaan, etta saan potkut, koska tama osaava ylijumala ei pida persoonastani, ja mokista tehdaan kauhea numero. Varsinkin kun emme ole mitaan aivokirurgeja, eika virheet aiheuta rahallisia tappiota, tai henkilovahinkoja, niin virheen paisuttelu tuntuu jotenkin naurettavalta.

Nyt on jotenkin tyhja olo. Ei huvittaisi menna toihin, sairaaksikaan ei kehtaa heittaytya. Kotiin ei voi jaada tosiaankaan makaamaan, koska taman ei pitaisi olla mikaan maailmaluokan issue. Ironista, etta juuri kun paatin alkaa yrittaa viela enemman toissa, ettei kukaan saa mitaan valitettavaa mistaan, niin itseluottamus romahtaa taas, ja sahlaan kahta kovemmin. Kai sita pitaa vain jatka yrittamista, olla hiljaa, ja nyokkailla hymyillen. Leuka rintaa, ja sita rataa.

Miesten kanssa ei tapahdu mitaan. Nettideitit ei innosta. Olen taas huomaamattani uudessa elamanvaiheessa, jossa en varsinaisesti edes tarvitse miesta, ja olisi aika pelastaa kaverisuhteeni, ja etsia uusia kavereita, ja matkustella. Kaikki olisi niin hyvin, jos toissa ei tarvitsisi kokoajan olla varpaillaan, ja pelata, etta saa virheiden tekemisen takia potkut, ja elamaa alkaa menna syoksykierretta. En vain tieda, etta miten mun pitaisi olla tyopaikalla, etten saa ketaan sekoamaan, ja pidan itsenikin jarjissani.

Perhetta on ikava. Kaariydyin aidin ostamiin vaatteisiin, kun saavuin kotiin, ja keitin kupin kaakaota. Olo ei varsinaisesti parantunut, koska tuli ikava laheisimpia ihmisia. Tavallaan tekisi vain mieli nostaa kadet ilmaan, ja palata kotimaahan. Tyollistyisin melko varmasti nopeasti, ja rakkaat ihmiset olisivat lahella. En kai ma luovuta heti, kun on vahan vaikeaa? Pahemmistakin tilanteista on selvitty, joten miksei tastakin? Menneisyyteen, ja niihin kauniisiin muistoihin vanhasta elamastani en kuitenkaan voi palata, joten katse pitaa fiksata tulevaisuuteen, ja miettia, etta miten rakennan kauniin tulevaisuuden itselleni, ja mita asioita minun pitaa muuttaa itsessani, etta saavutan sen.

Ei kai mulla muuta...

Eikun onpas. Tapaan lauantaina K:n, ja sen kaverin, ja meilla on kaikkia kolmea koskeva suunnitelma illaksi. Taa nyt ei ole yhtaan tervetta kaytosta taaskaan, mutta kerranhan tassa vain eletaan, ja kaikkea pitaa kokeilla ainakin kerran. Tavallaan odotan, etta mita ilta tuo tullessaan, vai kaskenko miesten panna toisiaan, ja otan taksin kotiin. Mulla on tiukat saannot asioiden kanssa, ja tahdon itse olla tilanteen johdossa, ja saavana osapuolena, en antavana. Jos homma alkaa yhtaan menna tukasta ohjailuksi, lapsimiseksi, tai pyyntojani ei noudateta, niin vedan kamppeet niskaan, ja lahden menemaan. Etta sopii toivoa, etta tyhmyys ei tiivisty joukossa, vaan mulla on kaksi herrasmiesta kasissani, ja ikimuistoinen kokemus. Ai kauheeta.

Sit ei o muuta.

maanantai 28. marraskuuta 2011

Takaisin linjoilla

Lunastin juuri postista laatikollisen kortsuja, ja erinäisia tykötarpeita itsensä viihdyttämiseen yksin tai seurassa. Mä en kylla enää usko Funfactorin sauvojen laatuun, olivat sitten kuinka Saksassa valmistettuja. Ensimmäinen kaalimato ei ollut montaakaan vikkoa vanha, kun ohjauspyörästä katosivat ohjelmat, ja huristelemme nykyään kahdella vaihteella, jotka nykin naksahtavat päälle vaivalloisesti. Enkai mä nyt niin heavy user kuitenkaan ole ollut? Tilasin sitten toisen tyyppisen vibran, myöskin Funfactorin valmistama. Heitin siihen juuri patterit sisään, ja surinasta ei meinaa tulla loppua. Myoskään mitään luvattua kolmea surinaohjelmaa siitä ei löydy,  vaan se pörisee vauhkona, eikä myöskään suostu sammumaan. Pakkasin sen takaisin laatikkoonsa (ilman pattereita...), ja todellakin lähetän sen takaisin, ja vaadin uuden tilalle. Miten voi jo aivan upouutena olla hajalla? Se kuuluisa maanantaikappale kenties? Ainakin vastaanotin sen maanantaina!

Ensi viikonloppuna olisi tosiaan ne pikkujoulut, joten korsut saapuivat aivan täydellisellä hetkellä varmistamaan, ettei mulla ainakaan tule olemaan sutinaa kenenkään kanssa. Mielumminhan sitä muutenkin painaa paljaaltaan, että voi sitten jännittää tautibingossa, ja jälkikasvulotossa seuraavat viikot. Onneksi mulla on myös esiliinana mun duunibestis, jota ei kehtaa jättää yksin harhailemaan, vaikka kuinka alapää yrittäisi määrätä Alman suunnan.


Se tyyppi ketä treffasin viikko sitten lauantaina, ja se ketä jouduin maraton panemaan neljä tuntia piti viime keskiviikon täydellistä hiljaiseloa. Torstaina se sitten tekstasi, ja kertoi, ettei voikaan menna mun kanssa lounaalle lauantaina, koska on palannut exansa kanssa yhteen. Etta sellaista. Heilla on kuulemma paljon yhteista historiaa, ja tahtovat viela kerran yrittaa. Tyyppi kuitenkin kehui minua ihmisena, ja ulkonakoa myos. Olin toisaalta todella tyytyvainen, koska mulla oli hassut vibat koko miehesta, eika sinallaan ollut tarpeeksi kiinnostava, vaikka olikin janna tyyppi. Se kirjoitti vikassa viestissaan, etta jos niiden suhde ei toimikaan, niin han sitten ottaa minuun yhteytta. Tunnenpa oloni etuoikeutetuksi! Tallainen kiva varavaihtoehto olen vain. Joo, ei kiinnosta.

Lauantaina piti olla mun duunikaverin bileet, mutta ne peruuntuivat. Ja samalla peruuntuivat kolmannet  treffit kuluneella viikolla. Tai no nama bileet nyt olivat vahan sokkotreffit, muttei varsinaiset treffit kuitenkaan. Sellainen junailu. Juu nou?

Vietin sitten koko viikonlopun selvinpain kotona. Ihan kivaa piristysta. Jos sita vaikka ensi viikonloppuna  sitten ottaa kiinni.

Eilen siella duunijutussa oli PP, seka pikkis. Meni ihan hyvin koko homma, koska ei tarvinnut sentaan rintarinnan toita tehda. Muutama sana vaihdettiin PP;n kanssa, ja pikkis kyylasi homman alussa pitkia katseita. Tai se jai kiinni katselusta siina, missa minakin. Hups.

Tanaan sitten toissa pikkis jai pykimaan mun tyopisteelle, ja kyselmaan jotain turhanpaivaista. Hymyili siina niin natisti, ja keskustelu oli tosiaan ihan turhanpaivaista. Ma hymyilin takaisin, ja selostin oman sekavan ajatelman eraasta tuontantoketjusta, joka ei edes liittynyt mihinkaan. Kylla Alma haistaa tallaiset toisen tyopsiteella pykimiset, koska itsekin harrastan samaa, kun joku kiinnostaa. Tikusta asiaa, ja yleensa siita tikusta saa lopulta silmaan.... Tai sitten se varmistelee varmaa pesaa pikkujouluihin. Niinhan PP:kin teki silloin joskus, vaikkei meilla edes ollut mitaan varmoja kemuja tiedossa, ja sen yhden kerran, aivan  extempore liityin seuraan, ja tyyppi kavi heti kiinni.

Herra K myos otti yhteytta pari kuukauden hiljaisuuden jalkeen. Tiesin, etta silla on jotain likaista mielessa taas. Se yritti vongata minua mukaan kimppakivaan sen kaverin kanssa. Periaatteessa  voisinkin, mutta hommassa olisi sitten tasan mun saannot. Kirjoitin K:lle, etta maksimissaan kaksi miesta, ja eka otetaan pari drinkkia, etta saan katsoa rauhassa tata kolmatta pyoraa, ja peraantya, jos tyyppi oksettaa. K vastasi kuivasti, etta mun saannot, ja asenne tekee sen vasyneeksi. Haistaa nyt vain vitun, ja ei tarvitse tekstailla kaikkea likaista mulle, jos ei vastaus miellyta. Ottakoot huoran sen kaverinsa kanssa, jos yhdessa tahtovat jotain akkaa panna. Ma en ole huora, olen kaytossa aivan ilmaiseksi, mutta minun saannoilla. Ja niille huorillakin on saannot, joita noudatetaan. Ehka K ajatteli iskevansa kaksi karpasta yhdella iskulla. Kiltti, helposti manipuloitava nainen ilman saantoja kahden kayttoo aivan ilmaiseksi. En kai ole muistanut kertoa K:lle, etten ole enaa niin reppana kuin viime kevaana, ja teen tosiaan vain sellaisia asiota mita itse haluan, enka sieda painostusta. Mun ei ole mikaan pakko panna vanhojen panikaverien kanssa, ja velvollisuudesta, kiitollisuudesta, or what ever suostua kaikkeen. Tiedan, etten saa hellyytta, tai mitaan tunteita K:lta, joten miksi vaivautuisin? Tosin voisihan se kolmas pyora olla vaikka mun tuleva aviomies. En edes vastannut kieltavasti K:lle. Napyttelin vain, etta sopi hyvin, jos mina maaraan tahdin, ja mulla on mahdollista peraantya jos silta tuntuu. Huh, kaikkea paskaa sita vastaanottaakin sunnuntai-iltana.

Musta tuntuu, eta unohdan nyt jotain. Hyva kun sain sentaan vahan paivitettya viikon tapahtumia. Nyt voinkin sitten alkaa selailla lentoja...:)



sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Hei sori

Viikko oli aivan jarkky kiireinen, ja ei yksinkertaisesti ollut aikaa, tai voimia kirjoittaa. Miesrintamalla kavi muutamakin juttu, joista yritan huomenna runoilla tarkemmin. Olen menossa tassa kohta ylimaaraiseen tyovuoroon, joissa on menossa mukana ainakin pikkupomo, ja sitten vahvasti epailen PP.n olevan myos kuvioissa. Nimilistassa oli sen nimen tyylinen nimi, ja en keksinyt ketaan kenen muunkaan nimi se olisi voinut olla. Joten veikkaan veikeaa kirjoitusvirhetta, ja PP:ta.

Jannittaa aivan sikana. Mut kai ma voisin flirttailla pikkupomolle, jos PP on paikalla. Pikkisen sitten tulisi vastata siihen flirttiin, ettei Alma nayta aivanepatoivoiselta.

Huomenna lisaa, moi.

tiistai 22. marraskuuta 2011

Kuten oli arvattavissa

Kuten uskalsin arvellakin, niin F tietenkin perui treffimme, ja "siirsi" ne ensi viikkoon. Ihan hyva juttu toisaalta, koska mulla oli flunssainen, ja vasynyt olo. F tuntuisi edelleenkin olevan samanlainen limanuljaska, tosin kovin hurmaava sellainen. Onneksi en stressannut ollenkaan koko tapaamista, koska niin varmasti tiesin, ettei sita kuitenkaan tule olemaan. Suhtaudun edelleenkin varauksella F:n tarinoihin, ja lupauksiin. Kylla minua silti kuumottaa se viikonloppuna saatu viesti, etta se haluaa minua/t. Tiedan ainakin nyt sen, etta sekin tuntuu ajattelevan minua, ainakin kannissa aamuviidelta, vaikka onkin limanuljaska. Olen kylla edelleenkin sita mielta, etta juuri tuo kannissa aamuvarhaisella lahetetty viesti puhuu sydamen todellisella aanella.

Lauantain deitti laittoi heti maanantaiaamuna viestia. Tanaan se kirjoitti ylistavia sanoja, ja kertoi olevansa nirso naisten kanssa. Tapaamme lounaan merkeissa ensi lauantaina. Tyyppi vaikuttaa aika unelmalta nain pintaa raapien. On joitain asioita jotka jaivat lauantailta mieleen. Se julisti, etta tyttoystavan kanssa on kiva kayda homobaareissa, koska naiselle ei silloin kukaan puhu kukaan ns. pahat mielessa. Eh, okei? Itsehan juttelen miesten kanssa, tai  olin sitten varattu tai ei, joten tarkoittaako taman minulle mustaa silmaa? Lisaksi tyyppi jankutti samaa asiaa eraan baarissa kohtaamamme miehen kanssa, ja kieltaytyi vastaamasta hanta koskeneeseen kysymykseen, tyyliin syntymapaikka. Tama oli mielestani lapsellista kaytosta, ja aivan hullun tylsaa kuunneltavaa. Jos ilmaisen turhautumiseni keskustelun luonteeseen, ja lahden etsimaan muuta juttuseuraa, niin tarkoittaako tama toistakin mustaa silmaa?

Nama mainitut asiat parisyttavat summeria paassani. Olenko tormannyt ensimmaiseen persoonallisuushairioiseen tapaukseeni? Alkoholi voi vaikuttaa ihmisten luonteisiin, ja nain, joten siksi sovin lounaan lauantaiksi. Kuulostelen etta minkalaista energiaa tyyppi hohkaa selvinpain, ja paatan sitten. Tavallaan ei kiinnostaisi tavata, koska toi homobaari-kommentti kertoo kylla aivan suoraan, etta se on mustasukkainen otus. Lisaksi se nayttaa silta mun muinais-exalta, joka oli aivan karsea tyyppi, mutta jaatavan komea. Tai luonteissa oli paljon samaa. Muinais-ex rikkoi kehoni rajoja, ja alkoi panna minua nukkuessani. Herasin kesken aktin, ja olo oli vahintaankin raiskattu. Jotenkin naen saman olevan mahdollista taman lauantain deitin kanssa.

Ja jalleen palaan saman ajatuksen aarelle. Miksi mun edes pitaisi seurustella? Miksi ma tahdon muka seurustella, kun mulla on iha hyva nainkin? En usko loytavani ketaan itseni arvoista. Olen kai sitten vain nirso. Yhdenyonjutut kelpaavat kylla, ja niista saa juuri sopivasti hellyytta, ja eivatka jaa jalkoihin pyorimaan. Jatkan hoidon lahdettya omaa elamaani, omia rutiinejani, omaa ajatteluani.

Olin muuten aivan hilliton tunari taman deitin kanssa sangyssa. Sahlasin kumin kanssa aivan asenteella. Olin ottamassa laitetta pois, ja otin kiinni siita siemensailiosta, ja vedin (alkaa kysyko...), sitten ote lipesi, ja ammuin silla kumilla deittia suoraan terskan paahan. Deitti oli silleen, etta "mita sa oikein teet?!!", ja mina vaan hihitin, ja luovutin, ja seurasin stondiksen ulosmarssia. Lisaksi tyyppi tormasi koko seksileluarsenaaliini, ja vaikutti kovin innostuneelta. Huokaisin jo helpotuksesta, kun se ei tajunnut hyllylta tuijottavaa kaalimatoa, kunnes sekin sitten loytyi. Kieltaydyin ehdottomasti ottamasta niita kayttoon silloin sunnuntaiaamuna, ja en edes tieda, etta miksi olin niin absoluuttinen. Jotenkin havetti paljastaa koko oma seksuaalisuutensa sille. En tahtoisi aivan kaikkea paljastaa itsestani kerralla. Lisaksi minua edelleenkin nukutti, ja jos jotain leluja olisi alettu kokeilemaan, niin tuskin olisin paassyt nukkumaan iltapaivallakaan....

No jaa, ei tassa muuta. Duunissa ei ole ainakaan tapahtunut mitaan uutta miesten saralla. Muulla saralla sitten vaan vituttaa, ja turhauttaa. Talla hetkella vahvoilla olisi se pikkupomo, koska se jotenkin hymyilee, ja katselee minua paljon. Ja on onnetonta partaansa lukuunottamatta kivannakoinenkin, ja reipas luonnekkin loytyy.

Hitto, etta toi nettideitti-homma kay hermojen paalle. En mitenkaan jaksa/ehdi vastata kaikille, tai edes kiinnostaville. Lisaksi mulla on muutenkin kiire kokoajan, joten en ehdi netissa muuta paljon tehda, kun tsekata fb:n, paivittaa blogin, ja vilkaista ht.netin uusimmat kouhotuksen.

Hymya!

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Aivan hillitonta touhua

Olen aivan muusina. Krapula ei ole kovinkaan paha itsessaan, mutta noin muuten on kylla aika erikoinen olo. Illan aikana kaytin kuudessa eri baarissa, ja juostiin kaupunkia ristiin rastiin kin vailla jarkea, ja jatkettiin aamu viiteen asti jonkun rakaisen pikku hotellin asukkaiden baarissa, joka on kylla avoin yleisolle, jos sen tietaa. Tyyppi oli kovin miellyttavaa seuraa. Han vaan nayttaa paremmalta versiolta mun muinais-exasta, johon olin aivan laapallani joskus dinojen aikaan. Taa muinais-ex oli kylla ihan idiootti, ja kokokompleksinen esitelmoija, mutta olin silti ihastunut. Samoja piirteita oli havaittavissa myos eilisessa deitissa. Mutta siina oli silti jotain kauhean hurmaavaa.

Paasimme jos puoli kuusi aamulla mun luokse, kun olimme ensin juotuneet kokaiinikauppiaan kynsiin autiossa puistossa. Kai tamakin oli tarpeen kokea, siis juttutuokio kokaiinia kauppaavan heebon kanssa taysin autioilla kaduilla aamuyon viimeisina tunteina. 

Se kaytannossa pakotti harrastamaan seksi seuraavat nelja tuntia, vaikka olin joka valissa sluibaamassa unten maille, ja pyysin hanta puolivakavissani jo lopettamaan. Herra vaan tahtoi tulla uudestaan, ja uudestaan, ja nuolla minut vakisin orgasmiin, vaikka sanoin, etten kannissa yleensa saa. No nytpa sain. Selvinpain olisin ollut aivan ekstaasissa (heh, kielikuva, en kayta huumausaineita...), ja mukana tassa neljan tunnin sessiossa, nyt vaan murehdin univelkoja, ja muuta tarpeellista. Valilla mietin, etta mita nappeja mun deitti on vetanyt, ja onko se ollenkaan jarjissaan, ja vahan pelottikin sen maaratietoisuus. Toisaalta se ylisti mun vartaloa, ja luonnetta, ja sanoi, ettei se keksi minusta mitaan huonoa. Lopulta se viimein alkoi tehda lahtoa kotiinsa. Se piti mua kainalossa hetken, ja tunsin itseni todella onnekkaaksi, kun deittini oli niin avoin seksin kanssa, ja puhui kauniisti, eika ollut tippaakaan ruma.

En oikeasti oikein tieda, etta mita tyyppi oli miehiaan. Vahan epailyttaa, kun se nayttaa niin vanhalta exaltani. Vahan mietityttaa myos tuo sinnikkyys seksin saralla, ja se ettei se oikein huomioinut mun vienoja ehdotuksia seksin lopettamisesta, ja nukkumisesta.

Katsellaan. Olisi tosi nastaa menna aivan tavallisella, ja selville treffeille sen kanssa. Kiinnostaa tama hemmo enemman, kuin se keskiviikon tissien puristelija.

Pitaa alkaa raivaamaan asumustani sellaiseksi, etta kehtaa ottaa F:n vastaan huomenna. Jannittaa. Ja olen edelleen hieman ihastunut siihen, ja voisin olla sen tyttoystava kaikista sen hamarista puolista huolimatta. Se on kuitenkin se mies keneen olin ihastunut niin palavasti, etta perhoset vetivat rundia, ja sanat katsoivat suusta. Nyt on se ollut poissa silmista, ja elamasta, mutta on se sydamessa aina kulkenut mukana, vaikka olen yrittanyt muuta ehka vaittaa.  

lauantai 19. marraskuuta 2011

Vahvistus

Voe persikka! F tulee mun luokse maanantaina, ja juodaan muutama juoma, ja jutellaan asioista. Se on kuulemma ajatellut minua paljon viime aikoina. Toki se jauhoi sita samaa saastaa taas, etta "byhyy, jos ma vaan olisin sinkku...". Se oli sinkku vuosi sitten, ja niin olin minakin. Mina selvasti osoitin kiinnostukseni, ja se vaan vanisi, etta ei me voida kun tilanne menee niin vaikeaksi. Se taitaa haluta kaiken, ja keskittyminen ei riita omaan parisuhteeseensa. Se nyt kuitenkin tulee kylaan, ja nain. Mun pitaa olla tosi kunniallinen, mutta enhan ma toki estele jos F haluaa pettaa tyttoansa. Toki myos tajuan, etta jos me olisimme suhteessa, se harrastaisi aivan samaa jonkun toisen naisen kanssa. Toisaalta voisin sitten itse kayda myos vieraissa, ja kaikki olisivat onnellisia. Oikeastaan aika ideaali tilanne minulle...

Lisaksi mulla on deitit tan nettiherran kanssa tanaan. Ihan kohta lahden liikenteeseen. Viuh.

!!!

Mulla oli puhelin tanaan kotona, ja en paassyt fb:hen, ja olin aivan hukassa koko paivan. Kotiin paastessani sitten loysin hyvin mielenkiintoisen viestin inboxistani. Lahettaja oli Herra F(!), ja viesti kuului lyhykaisyydessaan "Tahdon sinut" tai vaihtoehtoisesti ymmartaen "Tahdon sinua". Laitoin vastauksen, etta "Anteeksi? Nyt on paa kylla taynna kysymyksia..." F vastasi anteeksi pyydellen, ja humalalla selitellen. No joo. Humalassa nyt tulee tehtya kaikenlaista, mutta valitettavasti silloin se tekeminen on kylla aitoa, ja tunteet kanssa, kunnes todellisuuden varjot aamulla pilaavat kaiken. Hieman lammittaa mielta, etta F on kannihuuruissaan aamuyosta ajatellut minua. Jaamme kuulostelemaan sen myohempia edesottamuksia, koska tykkaan vatkata tallaisilla aiheilla, ja jaksan silti uskoa, etta olisimme olleet upea pari.

Ex, ja sen uusi osuivat samaan kauppaan kanssani, ja mulla meni pasmat aivan sekaisin. Moikkasin mennessani, ja polvet alkoivat tutista. Inhoan tuollaisia yllattavia tilanteita, ja polvista menee kontrolli. Ja tulee paha mieli, kun muistaa kaiken mita meilla oli, ja kaiho siihen mita en koskaan exan kanssa saavuttanut. Toisaalta myos muistan sen turhautumisen, ja valmiuteni pettamaan, koska suhde veteli viimeisiaan.

Paatin yrittaa paasta yli PP:sta, ja saada taottua paahani, ettei meilla ole mitaan menossa, eika tule olemaankaan koskaan. Vain yksi yo, ja asia oli siina. Ei huonompia jatko-osia, ei vaikeita tunteita, ei sydamentykytyksia. Tama saattaa vaatia hieman tyota omalta osaltani, koska mulla on sellainen kyttaysvaihe paalla, josta pitaa paasta eroon. Oli toissa ihan tarpeeksi vaikeaa taas tanaan, kun sydan hakkaa vahan kaiken vuoksi, ja sitten PP istuu mun viereen rookilla, ja sen hiha koskee omaani, kunnes se alkaa nojata penkilla eteenpain selvasti kiusaantuneena kosketuksesta valillamme, ja kosketus valillamme katosi.

Mun piti tanaan vetaa itselleni itsesaali-iltaa kotosalla, mutta yksi kiinnostava nettityyppi vastasi sahkopostiini. Silla on sellaiset paksut huulet, mutta muuten herra nayttaa oikein fiksulta ja mielenkiintoiselta. Enka ma ole viela ikina kokeillut sellaisia paksuja huulia...hmmm....No anyway, tyyppi kuitenkin kirjoitti, etta juttelee mielummin livena lisaa, ja antoi viestissa puhelinnumeronsa, ja kertoi olevansa tana iltana kaupungilla muutamalla sivistyneella drinkilla. Herra luki mun ajatukset, koska en todellakaan jaksa naputella pitkia iltoja koneella, ja sitten petyn kun livetapaaminen onkin aivan kauhea, ja kaytin turhaa aikaa kirjoittamiseen. Totta munassa ma nyt tekstaan sille, ja sovin treffit. Lisaksi mua panetti kotimatkalla bussissa niin, etta alkoi ihan vituttaa tiedossa oleva koti-ilta. Tokihan en nyt tietenkaan lahde taman heebon matkaan heti tana iltana, vaan suristelen itseni kaalimadolla tyytyvaiseksi ennen treffeja, ja voin keskittya henkiseen antamiseen fyysisen sijasta.

Tastahan voi kehkeytya ihan veikeakin viikonloppu. Ainiin, se keskiviikon deitti laittoi pahoillaan olevan viestin, ja pyysi anteeksi tissien puristelua. En heltynyt, enka tahdo tavata enaa. Mina en kayttaytynyt mitenkaan lutkamaisesti, ja olin kovin pidattaytyvainen, ja sivistynyt. Se pakotti suutelemaan, ja puhui kaikkia torkeyksia, ja vei kateli haaroihinsa. Hyh.

perjantai 18. marraskuuta 2011

Otanta viikosta

Ajauduin tappeluun kollegan kanssa keskiviikkona. Eli toissa menee aikalailla pain vittua, mutta yritan jostain repia aurinkoista asennetta, ja korjata tilanteen. Toki tyokaverit pitavat minua varttihulluna, kun kyynelehdin ihan julisesti riidan jalkeen. Torstaina tosin huomasin tyyppein kohtelevan minua todella varovaisesti. Luulivat varmaan mun alkavan maryamaan jalleen. Ovatpahan varpaillaan mun kanssa ;)

Tosrtaina oli nettideitit kapakassa. Skippasin paivallisen, ja tiesin sen olevan huono idea. Deitti oli myohassa. Kun se lopulta suvaitsi ilmestya se oli umpi nortti, ja hihitti hermostuneesti. Se tarjosi mulle kolme tuoppia, ja olin oikeasti pikkasen maistissa sen unohdetun paivallisen takia. Deitti ei sinansa ollut mitenkaan ihan katastrofi, mutta tiesin, ettei mistaan vakavasta tulisi sen kanssa mitaan, koska olemme ihan selvasti eri maailmoista. No okei, ei se lopulta ollut niin nortti kuitenkaan, mutta silla oli vaelluskengat. Lisaksi se naytti ajokorttikuvaansa, mika oli sitten se lopullinen 'ei' millekkaan jatkolle. Se naytti kuvassa ihan hiirelta, jolle on papana juuttunut perseeseen. Kuten jo mainitsin, niin olin hieman maistissa, ja typpi alkoi lahennella. Jotenkin sitten jouduin suutelemaan sen kanssa. Yritin pyristella eroon, mutta se oikeasti painoi minua takaraivosta, ja mulla ei ollut muuta mahdollisuutta. Taman jalkeen sanoin, etta nyt riittaa talle illalla, ja mun pitaa paasta nukkumaan. Se tarjoutui jakamaan taksin kanssani. Ihan ok, mutta se matkalla taksille alkoi jalleen lahennella. Ja keskella katua pakotti minut suutelemaan. Kunpa se olisikin vain ollut suutelua, mutta tyyppi alkoi puristella mun tisseja siina keskella katua. Tassa vaiheessa tyonsin jannun kauemmaksi, ja sanoin, etta jotain rajaa. Sitten se kasi hanuriin kiinni, ja mulla alkoi palaa kiinni. Paastiin kuitenkin taksiin, ja huokaisin helpotuksesta, kun paasin yksin takaisin kotiin.

Jannu tekstasi eilen, enka keksinyt mitaan vastausta, ja oli jotenkin tukala olo. Aija nimittain heitti kaikkea ihme lappaa sinne taksille kavelessa, etta olen kiimainen, ja mun taytyy nyt vaan odottaa sunnuntaihin. Tanaan sitten laitoin kuulumiset, ja ilmoitin, etta en ollut kovin vakuuttunut herran kaytoksesta, ja hyvaa jatkoa. Olo helpotti heti.

Sellainen deitti sitten. Ei ole jotenkaan mitenkaan hurjat fiilikset jatkaa nettideittailua. Olen jotenkin nin tyytyvainen tahan vallitsevaan rauhaa. Oikeastaan ahdistaa, kun tiedan tallakin hetkella taman alkuviikosta mainitsemani nettityypin odottavan vastausta chattikutsuunsa. En ma jaksa istua koneella nena kiinni ruudussa koko iltaa. Mulla on muutakin tekemista, ja tama deittihomma nyt ei ole prioriteeteissa tarkein. Tyopaikan pitaminen, ja myohainen asennekasvatus sen sijaan ovat nyt tarkeita. Ensi viikolla on sellainen jarjettoman iso firman ulkopuolinen projekti, missa olen mukana ihan rivijasenena. Plus sitten yhtena ekstrana sunnuntaina. Ja tassa hommassa saattaa olla myos PP mukana. Toki voi olla joku muukin sen tiimista, mutta olen kuullut sen olevan hyva juuri tassa hommassa. Mutta tuo projekti on sellainen tilaisuus nayttaa, etta pystyn tyoskentelemaan paineen alla, ja tiimissa. Lauantaina saattaa olla mun bestiskollegan kotibileet minne se yrittaa jarjestaa mulle sokkotreffit sen kulmakarvakaverin kanssa. Vahan hirvittaa.

Taman viikonlopun otan vaan iisisti kotosalla, ja nautin omasta elamastani, ja marehdin noita tyokuvioita. Sain juuri palautetta hieman negatiivista palautetta pomolta mun kommunikaatiotaidoista paivaa ennen tata tappelua. Toisaalta tuntuu naurettavalta, etta mulle vanistiin asioista mita muut tekee kokoajan. Panin oikein merkille, kun jopa pomoni kayttaytyi samoin, kun mista minua nuhdeltiin.

Kai tassa on jotain muutakin tapahtunut, mutta nyt en muista. Jatkan sitten huomenna jos jotain mielenkiintoista tapahtuu toissa, ja jotain tulee mieleen...

tiistai 15. marraskuuta 2011

Yo

Kai ma olen vahan pihkassa PP:hen. Tai sitten sen vahtaaminen on alkanut kayda harratuksesta. Se jopa lounastaa mun kanssa samaan aikaa nykyaan, eri poydassa tosin. Etta sitakaan ei enaa ahdista meidan seikkailut. Se niin selvasti valtteli meikalaista insidentin jalkeen. Ja jopa juttelimme hieman tanaan, ja se oli iloinen, ja ihana, ja sen silmat on jotenkin hellat, ja sen aani on niin pehmean karhea, ja se hymy....grauh.. Olimme myos tupakalla kanssa yhdessa, mutta se raahasi savuttoman kaverinsa ilmeisesti turvamiehekseen, etta juteltiin vaan saasta, ja sairauslomista. Musta tuntuu, etta se kyylasi kuitenkin, koska mulla oli kiusallinen olo, ja yleensa sama olo vaivaa, kun huomaan sen isomman pomon tarkkailevan olemustani. Mutta jutulla nyt ei vaan ole tulevaisuutta. Sen nakoisesta miehesta voisin antaa melkein munuaiseni. Siis jos se olis viela uskollinen, ja ymmartaisi mun sielunelamaa just eika melkein. Ja silta saisi hyvaa seksia ehdoitta silla sen jarkyttavan hervottomalla meisselilla.

Eilen varasin sen hotellihuoneen ihan tohkeissani, kun hinta oli halpa, ja unelmoin vaahtokylvysta, ja televisiosurffailusta ennen bileiden alkamimista. Unelmoin myos mansikoista, ja kouhuvasta, ja pienista etkoista mun huoneessa. Olin siis aivan piukeana koko systeemista, kunnes tana aamuna huomasin varannneeni huoneen vaarasta hotellista! Tama on niin Almamaista sahlaamista. No naitahan sattuuu. Peruin huoneen, ja saan rahat takaisin. Katselin sitten huonetta oikeasta hotellista, ja hinnat on noin tuplasti enemman, kuin se mun alkuperainen suunnitelma lupaili. Nyt sitten tekisi mieli varata se huone uudestaan siita vaarasta hotellista, koska se on kuitenkin lahella kaikkia tarvitsemiani kohteita, ja sitten suhata pikkujoulujen kunniaksi taksilla valimatkat. Valimatkaa kuitenkin on vahan, ja sellaisella alueella, ettei liiemmin kiinnosta jalan sinne lahtea. Ma tahdon vaahtokylpyyn! Toisaalta voisi vetelehtia hotellissa vaikka edellisenkin yon. Voisin kayda iskemassa hotellin baarista joku bisnesmies testaamaan sita kylpya, ja patjaa, kun en osaa itse paattaa, etta onko ne hyvia, vai huonoja. Pitaa harkita. Tai sitten vain kayttaydyn bileissa asiallisesti, enka juo liikaa, enka todellakaan lankea panemaan kenenkaan kanssa. Not!

Nettideittailu tokkii jo nyt. Mulla ei ole oikeastaan aikaa tammoseen. Ihan kauhea homma vastailla kaikkiin turhapaivasiin yhteydenottoihin, tai roikkua chatissa tyyppien kanssa jotka eivat osaa oma-aloitteisesti kertoa mitaan itsestaan, vaan keskustelu on yhta poskihampaan repimista. Ja mulle osoitetut viestit ovat sisalloltaan sita samaa "kysy mita vaan" tasoa. Olen sitten kysellyt kengannumeroa, ja suosikki koirarotua, ja kuulostan 10-vuotiaalta naperolta, joka kirjoittaa ekaa kertaa kirjeystavalleen.. Tai siis eihan niihin tarvitse vastata, mutta eihan kaikki ole mitaan virtuooseja kirjallisessa ilmaisussa, joten kai vastaaminen on aina kohteliasta. Jotenkin vaan joku random viesti ei oikein riita sytyttamaan mitaan kipinaa. Kai tassa pitaa alkaa uskoa livetilanteiden voimaan. Selvien livetilanteiden.

Vahan sellanen  ahkyinen olo jo nyt. Joku nelikybanen bisnesmieskin laittoi viestia, etta mita mina teen nettideittisivulla, kun miehet takuulla lankeavat jalkoihini ihan livenakin. Noh, sita ma itsekin just mietin kun luen sun meilias...Ihanan mustavalkoinen maailmakuva talla herralla, jos natti nainen ei voi olla sinkku, vaan pitaisi vakisin roikkua suhteessa jonkun nynnyn, tai tursakkeen kanssa, ettei vaan tarvitse olla itekseen. Mita sitten vaikka on naamaa, ja saarta? Parempi yksin, kuin katsella jotain nettiaddiktia, peliaddiktia, alkoholistia, mustasukkaista hakkaajaa, iPhoneaddiktia, tai seksiaddiktia. Eika ne miehet nyt edes lankea, paitsi kaikki vaarat. Kuten joku hiton R! Kai mun persoona riittaa sottaamaan napparan naaman. Lovely.

Kiinnostuuko muka joku taysilla kayva nainen jostain, kenen nimimerki on "Halinalle"? Taa menee samaan kastiin niiden Lumikista tuttujen kaapioden kuvilla varustettujen huppareiden kanssa. Voi oksennus. Onneksi se kaapiohuppari kuitenkin paljastaa miehen varatuksi, ja pahasti tossun alle poljetuksi nyhveroksi. Kuka mies oikeasti antaa kohdella itseaan kaapiohupparilla??

Aamuisin bussipysakilla on yksi aivan ihana mies. Meilla on selvasti sahkoa ilmassa, ja varovasti kurkitaan toisiamme. Tai sitten se vaan katselee sita, etta mita toi amma vahtaa...Silla on tummat kiharat hiukset. Ja se on komea, tai silleen persoonallisella tavalla komea. Sen laukun hihna on rikki. Harmittaa, kun loppuviikosta en nyt voi kayttaa bussia samaan aikaan kun tavallisesti. Lisaksi se ihanuus asuu jossain mun lahella. Aatelkaas jos tasta tulisi sellainen ihkun sokerinen rakkaushomppastoori! Ma veisin sille ennen joulua pienen kortin, ja suklaasydamen. Kortissa lukisi mun nimi, ja numero. Tai se tekisi saman mulle. Kuolisin ehka ihastukseen, vaikka olenkin kaikkea siirappista vastaan. En ehka pysty odottamaan ensi tiistaita, kun voi olla taas siihen samaan aikaan pysakilla, ja voi kurkistella ujosti sen suuntaan.


maanantai 14. marraskuuta 2011

Blah

Uusi viikko nytkahteli jalleen kayntiin. Viikonloppu meni deittisivulla roikkuessa, ja yksi ihan mielenkiintoinen tapaus jaksoi chattailla aika tavalla. Se on sellainen oikeasti pitka, ja roteva kaveri, mutta se vaan asuu toisessa kaupungissa, josta se saa kylla miinuspisteita. Se ei tunnu olevan seksiseuran perassa, vaan oikeasti juttu luistaa mukavasti. Tosin ehka vaikuttaa hieman liikaa nossolta, ja romantikolta, joten suhtaudun varauksella. Se jo hehkuttaa, etta miten ihanaa mun kanssa puhua, ja tuntuu, etta olisimme tunteneet jo pidemman aikaa. I'm not quite there yet.  Mulla menee vahan niin, etta en jaksaisi jauhaa virtuaalimaailmassa viikko tolkulla, ja sitten pettya deiteilla. Olisi kiva hoitaa tapaaminen alta pois, ja haistella sita oikeaa kemiaa henkilon kanssa.

Tassa on kylla jotain sellaista nallemaista, ja sellaista mun tyyppia, mutta pelkaan sen olevan nortti, ja itsetunto-ongelmainen. Se ei kayta alkoa ollenkaan, eika tupakoi, joten vaikutan elukalta sen rinnalla. Jotenkin olen tosi varuillani, ainakin ennenkuin tapaamme oikeasti. Jos tapaamme. Se antoi mulle sahkopostinsa minka tietysti heti laitoin fb:n hakukenttaan, ja loysin herran profiilin. Se on todellakin jattilainen kooltaan! Ja silla on epailyttavat hampaat. Mulle toi hammaskysymys on kylla niin tarkea. Niin, ja silla on keskenerainen tatuointi, mika nayttaa aika karsealta nain esteetikon silmaan. Fb on on kylla lahja maailmalle, ja vakoilulle, ja varsinkin, kun jengi pitaa profiiliaan julkisena. Tokihan ma keksin kaikkia vikoja, kun en oikeastaan ole vielakaan valmis sitoutumaan, koska olen vasta parantumassa iaisyys sitten tapahtuneesta erosta. Ja edelleenkin uskon siihen, etta tyypin pitaa kolahtaa joko heti (siis taysin ventovieraan...), tai esim jatkuvan altistuksen seurauksena tyopaikalla, tai sitten ei kolahda ollenkaan. Pitaa taman misterin kanssa saada treffit jarkattya, ja katsella, etta mika se on todellisuudessa.

Sitten on yksi toinen tyyppi kenen kanssa menen treffeille keskiviikkona. Vaikutti hauskalta, ja ainakin osasi valehdella taitavasti, kun kysyin, etta mita se etsii. Ihan suhdetta vaitti hakevansa, kun on ollut joitain vuosia sinkkuna. Treffit ovat keskiviikkona tuopillisen aaressa, ja pitaa yrittaa kayttaytya asiallisesti, ja viheltaa peli heti poikki, jos hiemankin on creep-viboja. Koska etsin tassa nyt jotain oikeasti merkitsevaa, eika mitaan pikku kivaa ajanvietetta. Mulla on aivan tarpeeksi kiire muutenkin, eika tosiaan riita aikaa, tai ymmarrysta .

Onhan noita tyyppeja ottanut yhteytta. Ei vaan jaksa kaikenlaiset karvapaat kiinnostaa. Yksikin antoi ymmartaa profiilissaan olevansa laakari, ja sitten kirjoitti mulle meilin, missa se kehui oikeassa kadessa olevaa leimaani. Muuten kiva, mutta se on kylla vasen kasi, missa on mustetta. Toivottavasti ei suorita mulla ainakaan mitaan operaatiota missa on mahdollista sekoittaa oikea, ja vasen.

Toissa oli tanaan hiljaista. Pomokaan ei ollut mestoilla, vaikka hieroin toiveikkaana uuden kalenterini kantta kiistavaksi, etta voin sitten esitella esimiehelleni, etta yritan parantaa tapani. Se pikku pomo antaa silmaa edelleen, ja heittaa vahan hassuja ilmeita. Ma olen alkanut ilveilla takaisin. Tosi kypsaa touhua. PP:kin nakyi vilaukselta, joten se tuskin on huomenna duunissa. Varmaan alkanut toivoa iltaa, ja viikonloppua, kun tietaa, etten ole silloin mestoilla. Olinkohan ma niin kauhea? Tai jos se sai jonkun kutinan, tai hiivan, tai syylan?

Parin viikon paasta on pikkujoulut, ja mulla on sellainen tunne, etta siita illasta tulee ihan katastrofi. Tuskin voin edes puhua kellekkaan mun kaukoihastuksista, kun joku alkaa heti laittaa juttua liikkeelle, etta olen pannut kaikkia. Se on oikeastaan harmi, ettei pikkujouluissa ehdi tosiaan panna kaikkia kiinnostavia. Pikkujoulujen pitaisi kestaa yli viikonlopun, niin ehtisi kokeilla mahdollisimman monta kiinnostuksen kohdetta. Ja olisi sitten muillakin puhuttavaa pitkaksi aikaa! Pitaa varmaan laittaa alulle joku aloite kolmipaivaisista pikkujouluista.

Tanaan tosiaan se yksi tyyppi (joka jankkasi jossain firman bileissa ainakin puoli tuntia siita, kun en muista sen nimea, vaikka aloitettiin samaan aikaan, ja oltiin samoissa koulutuksissa) joka oli silloin ulkona myos, kun paadyttiin muhinoimaan PP:n kanssa kyseli, etta olenko tulossa pikkujouluihin. Jotenkin aistin toiveikkuuden sen aanesta. "Haa, olisko nyt mun vuoro paasta pukille? Onkohan se tulossa? Miten saan sen valitsemaan itseni?" Nain sen paan ylapuolella ajatuskuplan, aj silmissa kiilteli toivo. Sitten se puhui hotellihuoneen ottamisesta, etta saastaa taksirahat, ja on aamulla lahempana tyopaikkaa, ja suositteli mullekkin tata vaihtista. No itsekin sita vahan mietistelin jo aikaisemmin...Jos olisi oma huone, niin sitten voisi raahata kenet vaan mukaansa, eika tarvis edes lahtea yhtamatkaa. Kunhan vaan antaa huoneen numeron, ja kaskee tulemaan perasta. Onko mulle jotenkin itseisarvo, etta pikkujouluissa harrastetaan seksia? Koh? Tuota....

Tyokaveri yrittaa jarjestaa mulle, ja sen jollekkin nortille kaverille treffeja. Kavin vakoilemassa senkin fb:sta, ja ma en pysty pitamaan pokkaa, jos ne kulmakarvat ovat yhta hulvattomat myos livena. Voisin todeta: "Kiitos yrityksesta, mutta ei noilla kulmakarvoilla!"

Jotenkin naa miesjutut jo tympii, vaikkei mitaan ole edes tapahtunut. Aina syntyy vaan hassakkaa, ja sortuneita toiveita. Tiedan olevani tyyppi keneen ihastuvat vaarat, kiltit miehet, ja itse haikailen kaikki kusipaisten hyypioiden peraan. En tahtoisi kuitenkaan olla ilkea kellekkaan, mutta tahdon olla varovainen, ja suora. Jos ei kiinnosta, niin ei kiinnosta, jotenkin vaan kay sydameen olla liian tietoinen omasta (mahdottomasta) mausta, ja toiveista.

Nailla mennaa, kun ei ole parempaakaan :)

lauantai 12. marraskuuta 2011

Pohjamutien lapi

Eilinen oli aivan disasteri toissa. Ajauduin pieneen sanaharkkaan kouluttajani kanssa. Ilma varmaan puhdistui, mutta tyyppi pitaa minua ihan dilleja, ja vaikeana, ja lapsellisena. No minkas teet, paineet kasvoivat liian suureksi paassani, ja oli pakko vahan aukoa paataan, ja vangata vastaan. Paatimme kuitenkin luoda hyvan suhteen keskenamme, koska tyoskentelemme kohti samaa tavoitetta. Jatkossa mun pitaa vaan tehda mita se kaskee, ja jatkaa puurtamista leuka rinnassa,ja alentuvalla asenteella. Enka ehdota mitaan, ellei kysyta.

Tama pieni argumentti ei olisi ollut isokaan juttu, mutta pomo kavi avautumassa mun ajanhallinnasta, kun olen joskus vahan ulkona kartalta, etta mita tapahtuu, ja koska. Etsin kuumeisesti kalenteria loppuvuodeksi, mutten ole mistaan loytanyt. Enka jaksa minkaan muistilehtion kanssa alkaa pelaamaan, koska se hukkuu kuitenkin, ja on vaikea pitaa jarjestyksessa. Pomon avautuminen koski merkitsemaani arkivapaata, ja sen mahdottomuutta, koska mut on merkitty jo yhteen projektiin mukaan sille paivalle. Nou hata, tottakai voin vapaani vaihtaa toiseen, mutta se tyyli milla eukko kavi tiuskimassa asiansa oli asiaton. Ma luen tapahtumakalenterin lapi viikottain, etta tiedan mita tapahtuu. Mutta koska en voi niita minnekkaan jarkevasti kirjoittaa ylos, niin yleensa muistan vain kuluvan viikon tapahtumat. Mun pomo on kylla sinansa ihan oma tapauksensa persoonaltaan. Se tiuskii vissiin vahan kaikille vuoronperaan, ja on tosi epajarjestelmallinen itse. Ehka se nakee muiden kaytoksessa heijastuksen omastaan, ja ei pida peilikuvastaan....

Mulla ei ole viela vastuuta, eika omia projekteja, niin ei sinallaan hirveasti kiinnostakaan, etta mita on menossa, kunhan menee minne kasketaan. Ai, etta taa ottaa luonnon paalle! Kai se on vain pakko purra poskiaan, ja unohtaa oma ajattelu. Ma tahdon taman seuraavat kolme kuukautta menevan nopeasti, ja sitten olen valmis tyoskentelemaan itsenaisesti, ja tietotaitoakin jo ehka loytyy. Mulla on niin karsea asenne, kun en oikeasti edes tieda mistaan mitaan, ja sitten ei saa yhtaan neuvoa, kun menee kuppi nurin justiinsa. Mikahan itsetunto-ongelma taa on? Kertokaa! Haluuks joku mut tyokaveriks? Huhuu?

Tahmaista paivaani piristi se, ettei PP ole vielakaan lopettanut tupakointia, vaan vietti kanssani muutaman savukkeen verran ulkona. Juttu oli taas ihanan rentoa, ja normaalia. Itsellani oli vaan niin musertavan paska fiilis, etta en varmasti ollut kovinkaan hurmaava. Kun PP saapui viereeni istumaan se kehaisi ulkonakoani heti ensimmaiseksi. Se ei jotenkaan ole sellainen miestyyppi, joka kay lipomassa kaikkia pilden toivossa. PP on niin sellainen jayha (ainakin mun seurassa...), etta ei oikein valita sellaista kohteliaisuuksien jakelijan-vibaa. Ulkonaosta palautteen saaminen, ja viela PP:lta kylla piristi. Aluksi juteltiin ihan niita naita, ja sitten vahan avauduin paskasta paivastani. Manasin, etta jaan kessuttamaan koko loppupaivaksi ulos, ja tuskin kukaan jaa kaipaamaan sisalla. PP oli, etta "nohnoh, ala sano noin..." Ihkuuu! Jai tosi kiva fiilis meidan pienesta tuokiosta. Tiedan sen olevan tossa puolen kilometrin paassa kotonaan koko viikonlopun. Jotenkin kutkuttaisi pyytaa sita kahville tai jotain...sita en tee kuitenkaan, vaan annan ajan kulua. Koska meilla on jo ns. normaali tyosude taas, niin en ma nyt halua enempaa alkaa sekoilemaan taman asian tiimoilla.

Kirjotinko jo, etta peruin treffit R:n kanssa, enka ole todellakaan menossa jarjestamaan uusia? Tyypi kuulosti niin epatoivoiselta, ja obsessoituneelta minuun, etta mulla parisi creep radar paan sisalla korvia huumaavasti. Ma en kesta epatoivon hajua, ja pystyin niin just kuvittelemaan sellaisen koirapentumaisen ilmeen, ja kaikessa samaa mielta olon. Ja sitten paalle viela jotain vonkausta, niin johan olisi ollut treffit. Varsinkin kun se oli viemassa mua jonnekkin juustoravintolaan. Ma en kesta voimakkaiden juustojen hajuja yhtaan, saati sitten saa niita kurkustani alas. Huhhuh.

Yksi sellainen vahan vanhempi esimies on mielestani oogaillut minua viime aikoina vahan turhan paljon. Toki olemme jutelleet, ja se nauraa mun kamasille lapille. Olen valilla kaynyt vilkuilemassa se fb profiilia, ja saanut selville, etta silla on mukuloita, ja oletin, etta loytyy vaimot, ja sormukset kanssa. Eilen kuitenkin meinasi turahtaa lusikallinen housuihin, kun kavin vilkuilemassa sen profiilia taas. Siella ylakulmassa luki, etta vahvista kaveripyynto. Tah? En ma kyl mitaan notificationia ole saanut, etta se olisi lahettanyt pyynnon. Tai sitten taa on tapahtunut joskus tosi kauan sitten, ja olen jattanyt se odottamaan. Mutta ei toi teksti ole ennen sen profiilissa lukenut! Janna, ettei kaveripyynto ole nakynyt. Oli miten oli, mutta tyyppi on kuitenkin sinkku. Ollut sinkku noin kuukauden. Taa vilkuilu on kestanyt ehka sen kuukauden, kovin jannittavaa. Kaykohan se pikkujouluissa suoraan paalle tai jotain?

Sit on pakko tunnustaa yksi nolo asia. Liityin kuukaudeksi nettideittisivustolle. Olin taysin selvinpain, ja ajattellin vaan, etta hitot, one last try. Kirjoitin itsestani aika vittupaisen kuvauksen, ja kuvailin itseani hyvin viehattavaksi ulkonaoltani(mut niinhan ma olen, PP :kin sen sanoi!). Tama on vain kuukauden kokeilu, ja mun creep radar toimii muutenkin erinomaisesti. Aikaani en meinaa haaskata mihinkaan hyypiohin, vaan oikeasti kiinnostaviin tapauksiin, ja rumia ei huolita. Tana aamuna tuli vahan sellainen olo, etta mita soppaa nyt taas keitan itselleni. Mut hei, tama on vain yksi kuukausi, ja olen todella harjaantunut tassa bisneksessa viime vuoden kokemusteni pohjalta. Se mika masensi hieman oli se, etta sivulla nayttaisi olevan samat naamat edelleen. Toki uuttakin vakea on, mutta ne samat, tutut profiilikuvat seikkailevat silti ruudullani. Oikeastaan ihan hyva, koska tutut nimet, ja naamat osaa kiertaa kaukaa, eika lankea edes avaamaan tallaista profiilia. Niissa on varmasti jotain vikaa, joko hakevat pelkkaa seksia, tai ovat oikeasti mega hyypiota, joita ei huoli kukaan.

Viikonlopun meinaan viettaa selvahkona. Viime viikko oli niin raskasta settia duunissa, ja ensi viikko tulee olemaan ihan yhta hirvea, ellei kauheampi, joten lepo on tarpeen. Saatan imea hieman viinia tanaan, mutta mutta huomenna on pakko tehda jotain alykasta, joten darraa ei voi hankkia. Ja lisaksi mun on pakko psyykata maanantain tyopaivaan, kun jannittaa kohdata pomo, ja tyokuviot vaikean perjantain jalkeen. Kuten pomo mulle joskus sanoi, niin tiimi on taynna suuria persoonallisuuksia. No tassa on yksi lisaa. Ehka ma en ole ainoa kella on ollut vaikeaa. Olen kuitenkin potentiaalinen tyyppi, ja tiedostan omat ongelmani, ja yritan tyostaa niita. Sellasta.

Nauttikaahan viikonlopusta!