perjantai 10. joulukuuta 2010

Tilanne F

Ei mitaan kovin jannaa asiaa taaskaan, mutta sydanta lammittaa silti. F sanoi, etta naytan tanaan kivalta(tarkoitti kai, etta hyvalta), ja coolilta. Jotain tekemista asian kanssa voi olla 11 tunnin younilla minka takia en sitten ehtinyt kouluunkaan tanaan..Kehuista tuli kuitenkin hyva mieli, vaikka se pieni peikko takaraivossa sanookin, etta se kehuu vaan siksi, etta se petaa varmaa pildea itselleen. Meilla ei ollut kovin aikaa turista, mutta se kahmi mua taas ohitus tilanteessa. Samoin kuten eilen, eli puristi kevyesti kyljesta. Pitaa varmaan alkaa treenata naita kevyita jenkkakahvoja kadoksiin, jos silla on joku kylkifetissi. Tai eihan mulla sellaisia edes kylla ole, tai no sen verran, etta kiinni saa..Nyt jos alkaa taas spekuloimaan, niin tuo puristushan tarkoittaa jotain sellaista mista meilla ei ole aikaa puhua toissa, ja toiden ulkopuolella emme ole saanet viela mahdollisutta. Osoittaisiko se kiinnostustaan niin, vai pelaako se vaan, etta levitan sitten ketarani oikealla hetkella?

Eikai sekaan jaksaisi tata enaa pitaa ylla jos sita ei yhtaan kiinnostaisi mina jollain muullakin tapaa, kuin vaan panona. Silloin kun oltiin juuri toissa tutustuttu niin tiesin sen olevan minusta kovin kiinnostunut, sehan mulle antoi numeronsa, ja treffitkin sovittiin. Treffit kuitenkin peruuntuivat sen aloitteesta. Se taisi silloin vaan janistaa, koska pelkasi avomieheni tulevan paalle. Koko tilanne muuttui, kun jouduin silloin yhtena ankeana paivana tunnustamaan, etta mun "kamppis" sattuu olemaan pitkaaikainen avopuoliso. Olen aika sika naiseksi, mutta suhde oli kylla ohi (ja luulen, etta avomiehellakin oli jotain sapinaa toissa niihin aikoihin. Jos ei, niin ainakin se tunnusti kuukausi pari sitten olleensa ihastunut useampaankin naikkoseen tassa kaupungissa ennen eroamme), ja F vei jalat alta. Muistan vielakin sen paikan missa seisoimme puhumassa, kun se alkoi kysella asuintoveristani. En ma enaa voinut valehdella sille, sen hakiessa vastausta sinisilla silmillaan mun sydamen perukoilta. Palasin toihini taynna kiukkua, ja pettymysta. Minulla melkein valui kyyneleet, mika oli aivan naurettavaa. Oli tosi vaikeaa esittaa reipasta tyokavereille, kun aani variseen, ja silmat vetistaa. Se oli tosi random reaktio. Koska suhde kotona oli niin kuollut, niin toissa oli ihanan jannittavaa olla, kun sai huomiota toiselta miehelta, ja se oli ihan meidan kahden valinen pieni "romanssi". Mahanpohjassa nipisteli jannitys jo matkalla toihin. Totuuden paljastumisen jalkeen F mielestani viela hetken kayttaytyi kuten enne totuuden paljastumista. Siten jaimme vaan siihen samalle tasolle, missa mikaan ei edennyt mihinkaan, ja en aina edes moikannut. Voi olla, etta se oli jo niihin aikoihin mennyt yksiin exansa kanssa, ja keskittyi johonin todelliseen.

Ja nyt taas, vaikka en olisi ikina uskonutkaan. Enka oikein tahdo uskoa vielakaan, etta se mita meidan valilla on ollut onkin todellista, eika vain minun omaa mielikuvitustani. Tai silta ainakin nayttaa kaiken viime paivina tapahtuneen perusteella. Eikai se nyt huvikseen kehuisi, ja kahmisi jos se ei olisi kiinnostunut, ja tietaa minun olevan ihan pihkassa. Eikai niin julmia otuksia olekaan? Ei ainakaan minun pinkissa kuplassani...Yritan hokea mantraa, etta napeille tassa tulee, ja kohta sattuu. Oikeasti.

Mulla on seuraavan kerran toita vasta ensi viikon puolivalissa. En ehka jaksa odottaa siihen asti, etta nakisi sen taas. Ehkapa joudun laittamaan sille muutaman viestin. Koskien sitten vaikka sita ensi viikonloppua mista puhuttiin eilen. Huomasin harmikseni olevan toissa silloin koko viikonlopun, mutta onhan siina pitka yo valissa ;) (Vaikka paatin olla antamatta sille heti. Ja jos nyt en ole paksuna siita harhalaukauksesta exan kanssa, niin toivoisin kovasti valuvani kuiviin ensi viikon aikana. Mutta koska jouduin ottamaan jalkkarin, ja se sekoitti kiertoni, niin joudun nyt panikoimaan sita raskauttakin. Enhan ma voi mitenkaan olla, kun tabun jalkeen vuodin kaksi viikkoa..)

Pitaa yrittaa vahan rauhoittua, eika suunnitella mitaan haakutsujen taittoa. Talle pitaa antaa nyt aikaa, ja toivoa, ettei kukaan amma veda sita valista. Eli yhteydenpitoa jatkan, mutta yritan olla ahdistamatta, ja viestittaa vaan silloin, kun on jotain asiaa, vaikka siita tikusta sitten;)

Ah viikonloppu, aika avata rosè, ja hymyilla viikon saavutuksille. Jotainhan tassa F-tilanteessa on kai saavutettu jo?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti