tiistai 28. joulukuuta 2010

Ongelmasta toiseen

Kun pillu alkoi parantua toinen jalkani heittäytyi käyttökelvottomaksi. Kohtalon ivaa? Muistan jostain lukeneeni, että herpes voi käydä jalkoihinkin. Silloin viikko sitten mulla oli ainakin hullua polvisärkyä. Nyt on jalkaterä aivan muhjua, ja nukkuminen ei onnistu edelleenkään. Yhtäkään herramiestä en ole kohdannut, vaan saan raahata kahta matkalaukkuani tuulen, ja tuiskun läpi aivan yksin ontuen.

Mä en ole koskaan ollut näin väsynyt. Eka sairaus vei kaikki mehut, ja kylässä oleminen on minulle yhtä perkelettä. Pitää yrittää olla mieliksi, eikä saa vaan rötköillä, ettei kukaan ala vittuilemaan. Tai no, vittuiluahan sitä kuulee joka tapauksessa. Mm äkäisenä teini-ikäisenä lausuttuja ärähdyksiä kaivellaan esiin, ja keskustellaan asioista joista tietävät minun olevan radikaalisti erimieltä, ihakuin hakeuduttaisiin tappeluun kanssani. Onneksi maltoin pitää suuni kiinni, ja maltoin olla kommentoimatta verisukulaisteni junttimaisia mielipiteitä yhdestä sun toisesta päivänpolttamasta asiasta. Se vaan väsyttää niin. Ah, ja unohtamatta marttyrointia, syyttelyä, valittamista, marinaa, niin meikäläistä on aivan turha odottaa kotiinsaapuvaksi helvetin pitkään aikaan. Mä en oikeasti jaksa. Olen niin onnellinen, että pääsen kotiin, pieneen asuntooni, ja perhesiteitä tarvitsee hoitaa tunti viikossa puhelimen välityksellä. Siinä ajassa se jylläävän masentava asenne ei pääse tarttumaan, ja ehtii kertoa tärkeimmät tapahtumat kuitenkin.

Herra Y on pitänyt paljon yhteyttä koko loman ajan. Se on jännä tyyppi. Se taitaa oikeasti tykätä minusta jollain muullakin tasolla, kuin vain pilluna. Minä tykkää siitä myös, tai tunnen ehkä sen vahvana turvana rinnalla. Hänelle voin puhua mistä vaan.

Herra L lähetteli viestejä myös. Toivotteli hyvät joulut, ja pisti vielä yöllä viestin, että voin soittaa sille koska vaan. Nyt on vähän huono sauma tämän taudin, ja opsikelujen takia, mutta jos jossain vaiheessa tuntuu, että voisi pitää aivotonta kivaa, niin  olisi ihan kiva nhdä sitäkin. Sen kanssa ollaan sentään aina käytetty kumia, ainakin muistaakseni. Pitää varmaan lukea aikaisempia kirjoituksiani ;)

Herra R:ltä tuli jouluntoivotukset myös. Ihme painajainen.

Ah, ja kitara-idari laittoi vistiä kanssa, että kaipaa sähköpostejani. Mä luulen, että se lähetti sen väärään osoitteeseen..haha. Kertoi haluavansa nähdä. Saahan sitä haluta moniakin asioita...


Koti <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti