keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Oi, nyt olisi se kristallipallo tarpeen

Kotiuduin juuri hammentavasta tyovuorosta. Heti vuoron alussa, joku taas kavi takaapain jenkkiksiini kiinni. Meinasi menna linpparit vaaraan kurkkuun, ja tulla nenasta ulos. Sehan olisi ollut tosi sopoa F:n mielesta varmaan. Siina se seisoi, ja killitti silmiin, taas. Toki tanaan lisana oli sellainen pilke silmakulmassa meiningilla "tiedan mita teit viime lauantai yona". Makin jopa muistan, enka kadu yhtaan (paitsi sita, etta Herra Ehkaisy unohtui kutsua mukaan kivaan..). Lahdettiin samalla oven avauksella takaisin hommiin, ja se niin lempeasti totesi, etta nahdaan alhaalla, kun mun piti menna tsekkaamaan muita juttuja.

Ihkut tyokaverit eivat taaskaan pettaneet, ja mulle oli jatetty ihan hullu nakkilista. Ja siis sellaisia paskanakkeja, etta kirosin aaneen suomeksi varmaan kymmenen minuuttia. Yksi hyvin veemainen rakennusprojekti oli jatetty kontolleni, ja totesin, etten osaa. Olen jotenkin valttanyt kyseista pykaamista useita vuosia. Hata ei tullut kateen, koska F kaveli sopivasti ohitseni, ja huomasi touhuni. Ja kas, kun vahan leikki avutonta daamia, niin han teki tyoni, ja pisti pystyyn sen mita tarvittiinkin. Olihan se ihan jannaa, kun yritin "auttaa", ja kapalat hipoivat toisiaan muka vahingossa. Ai ai, likaista tyopaikka kahmintaa ;) Ja se partavesi! Ei se nyt ennen ole noin aromikas ollut. Ihan nenakarvat varisee, kun se menee lahistolla. Siis erittain hyvalla tavalla. Mitahan se kayttaa? Kuitenkin jotain Axea, jos nain on niin pyyhkikaa tama partavesilausunto mielistanne, ok? :D

Silmapeli ei ainakaan ole kuollut. Kovin en siihen paivan mittaan tormannyt, mutta mieluisin yllatys oli, kun bongasin sen odottamasta bussia. Tai se oli viela sisalla, ja menin sitten siihen viereen coolisti juomaan sita linppari taasen. Sonkotin jotain tuikitarkeaa, ja otin horppya samalla. Ja sitten jo semisti havettikin. Ne linpat oli nimittain pitkin rinnuksia, ja F katsoi kummissaan. Onneksi kuitenkin olen paassy pahimman teini-ian yli enka kuollut siihen paikkaan. Naureskelin vaan, etta vaikka olenkin monilahjakkuus, niin tata temppua pitaa viela harjoitella, ja pyyhin sokerilienta paidalta. No ei se karannut paikalta, vaan sanoi odottavansa minua, ja mennaan yhdessa pysakille. Kaahasin sitten kohti kaappiani, ja supermallin rutiinilla heitin rasyt niskaan, ja takaisin F:n luo.

Bussimatkalla ei kaynyt mitaan ihmeempaa ilmi. Ihan sita perus vinoa hymya, ja silmiin hukkumista. Vahan kyselin viikonlopun suunnitelmia, ja ne vois menna vahan yksiin. Pitaa kysella, ja jarjestella, ja antaa vahan aikaa sille. Mutta jos me nyt eksytaan samoihin kemuihin, niin siella pitaa sitten olla natisti, eika saa mitaan kapaloida, ettei jengi ala puhumaan mitaan.

Ah, unohdin jakaa mitaan eilisista panotalleista Y:n kanssa. Kivaa oli, ja nautinnollista kanssa. Mutta koska olen vahan dille niin annoin sen ottaa "pari " "taiteellista" nakupotrettia meikalaisesta. Ei oo meikalaisella kaikkin inkkarit kanootissa. Tosin kuvissa ei nay mitaan tunnistettavaa osaa minusta, ei naamaa, ei leimoja. Sitten vaan jannittamaan, etta mista mun nakukuvat kohta loytyy! Kokemuksena se oli kuitenkin aika janna, ja kaikkeahan pitaa kokeilla, ainakin sen kerran. Ja siita sitte oppii sen, ettei kannata kokeilla toista kertaa. No, ma tiedan missa se asuu, ja mika sen nimi on, etta menen siiten jonkun polven murskaajan kanssa moikkaamaan sita...Ai niin, sehan on ulkomaille muuttamassa...Oonkohan ma oikeasti tyhmempi selvinpain, vai tenussa?

Viime yona Herra D alkoi lahetella minulle viesteja chatissa. Viestit olivat samanhenkisia, kuin meidan ollessa yhdessa. Ihan vahan raapi kauhu persetta, etta mita se meinaa. Vastaisin ihan asiallisesti, ja se valitteli kaikesta masentuneeseen savyyn. Luulisin, etta silla on tyttoystava, mutta en tieda varmasti. En kehdannut kysya, mutta vaikutti jotenkin silta, etta taas olisi yksi suhde paattynyt...Oli ihan kiva jutella, tosin se tapahtui opiskelujeni kustannuksella. Mutta tiedan itsekin sen fiiliksen, kun haluaa vaan kirjoitella jotain jonkun kanssa, koska olo on vahan kurja. Sitten toinen onkin niin kiireinen, muka, ettei ehdi yhtaan puhua tai kuunnella. Siita tulee tosi paska fiilis, ja itsesaali vaan kasvaa. Eli olin kiva kaveri, ja pidin seuraa virtuaalisesti siihen asti kunnes se paatti menna nukkumaan. Ja sitten se lahetti mulle sellaisen pusu hymion!! Ok, nyt kuulostaa tosi teinille, mutta freakkasin ihan asenteella siita. Eikai se elattele mitaan tunnelmia mistaan? Hyva luoja, jos elattelee, niin mun tarvitsee vaan sitkeammin pysya kotona rosèn kanssa. Ei hittto, pussaava hymio, kaikkea sita joutuu talla ialla miettimaan :D

Nain, tassa taas pureksittavaa.