torstai 23. joulukuuta 2010

Kun elämä pysähtyy

Eilen aamulla yleinen olotilani oli jotain aivan karmeaa. Luulin alapääongelmieni olevan vaan tavallista hiivaa, kunnes satuin vilkaisemaan vehjettäni peilin kautta. Kuva piirtyi tajuntaani, ja ymmärsin, että lääkäriin on päästävä, ja äkkiä maksoi mitä maksoi, ja ennen  lentokentälle menoa. Toosa näytti samalla, kuin suoraan jostain lääkärikirjasta.

Järjestin itseni raivokkaasti lääkäriin, missä aivan ihan lääkäri totesi, että herpestähän tuo. Pyysinkö? Itse minä tätä olen kerjännyt holtittomalla seksuaalisella käyttäytymiselläni. Aina sitä vaan ajattelee, että eihän mikään minuun tartu, minun partnerini ovat puhtaita. Ja erittäin suurella todennäköisyydellä haalin tämän itselleni F:stä. Se tosin kielsi kaiken, ettei sillä ole koskaan ollut mitään. Juupa juu. F ei koskaan palannut asiaan, kun lähetin sille selventävän viestin. Se vastasi ekaan viestiini, että hänellä ei ole mitään. No ei nyt varmaan ilmastakaan tarttunut, että hän on erittäin hyvä kandidaatti...Voihan tämä tietty olla stressin aiheuttamaa ykköstyyppiäkin. Ei mulla koskaan ole ollut mitään herpestä yhtään missään muualla kuitenkaan...

Joulun jälkeen menen ottamaan kaikki muutkin tautiskannit. Takaraivossa kummitelee hivin uhka.

Minä, Alma, olen saanut sukupuolitaudin. Sellaisen vieläpä joka ei  hoidu lääkkeillä, vaan pysyy kuvioissa loppuelämäni. Kuka minua enää naisekseen huolii, kapista luuskaa? Ahdistaa, kun ei voi kertoa tästä kellekkään. Tai kerroin Herra Y:lle, koska vehdattiin viime viikolla ennen oireiden ilmestymistä. Se yllätti minut täysin ihanalla asenteellaan, ja loputtomalla tulvalla tsemppaavia sanoja. Toivon koko sydämestäni, ettei se nyt vaan mennyt saamaan tätä. Kumia kyllä käytettiin sen kanssa touhutessa, ja olisihan se huomannut ulkopuolella olleet rakkulan alut, jos niitä olisi ollut.

Jotenkin tuntuu, että Herra Y:stä on muodostunut minulle tärkeä tukipilari jolle voin kertoa kaiken, ja hän tukee minua vanhemman henkilön elämänkokemuksellaan. Meillä on myös hyvää seksiä, mutta sitä tuskin kiinnostaa minua enää painaa. En ehkä jaksaisi, jos hänkin hylkäisi minut. Niin moni ihminen on jo kadonnut elämästäni viime aikona, ja se ei ole ainakaan tehnyt minulle hyvää ihmisenä.

Nyt luulen, että on aika muuttaa suuntaa. Todellisesti. Nyt on aika miettiä elämäni arvot uudelleen. Itkettää, että miten hölmö voi ihminen ollakkaan. Elämäähän tämä vaan on toisaalta, ja kaikilla tapahtumilla on opetuksensa. Minä sain omani. Tuskallista tietä. Tätä tautia en toivo pahimmalle vihamiehellenikään. Käyttäkää kumia, niin olette edes vähän suojassa tästä hirvittävältä tuskalta, kutinalta, säryltä, ja ahdistavalta häpeältä. Alma tietää nyt.

2 kommenttia:

  1. Toivotaan ettei oo sen pahempaa hyppykuppaa kuitenkaan. Kuten totesit, niin elämää se sit kuitenkin vaan on, pahempaakin vois sattua. Tsemii Alma !!

    VastaaPoista
  2. Pitää toivoa joo, ettei mitään muuta nyt ainakaan tämän herpeksen lisäksi ole. Tää on aivan ahterista, ja mun tekisi mieli kuristaa Herra F, koska siltä tämän hirveyden aivan varmasti sain. Se ei ole ottanut mitään yhteyttä sen jälkeen, kun ilmoitin, että tällainen sairaus löytyy nyt. Pakoilee vastuuta, ja totuutta, todella kypsää. Voin kyllä syyttää myös itseni, sillä F voi olla vaan oireeton taudinkantaja. No nytpä se tietää, että tämmöistä levittää. Jos se nyt edes uskoo, että siltä tämän melko varmasti sain. Sietäisi uskoa, ettei nyt mene muihinkin tartuttamaan..

    VastaaPoista