keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Ai kauheeta

Nukkamaan meno vahan venahti eilen, kun satuin kyylaamaan A:n profiilia FB:ssa. Joskus muinoin sen seina oli auki kaikille, sitten se sulki sen, ja sen jalkeen olen kaynyt saannollisin valiajoin yrittamassa ;) Mutta levolle kaynti siis venahti koska se hemmetin profiili oli nyt auki, koska meilla on nyt yhteinen ystava. Pakkohan se oli heti kyylata kaikki kuvat, ja seinahistoriaa silmat ristissa. En loytanyt viela mitaan alyttoman mullistavaa, mutta give me some time, please. Profiilinsa perusteella se on vaan hetki hetkelta ihanampi. Huoh.

Jouduin pakon edessa laittamaan F:lle viestia asken, ja kysymaan, etta onko se toissa. Luonnonvoimien edessa julkiset kulkuvalineet ovat enemman, ja vahemma jumissa, myohassa, ja niin taynna, ettei niihin mahdu enaa kukaan kyytiin. Nain kavi eilen kun seisoin puoli tuntia pysakilla varpaiden hitaasti pakastuessa tunnottomiksi. Kesti vaan tunnin sisalle paasyn jalkeen, etta ne olivat taas sulana. Joten siis paadyin kysymaan F:n matkakertomusta talta paivalta. Pitais kulkea ihan ok:sti, en edelleenkaan usko ennenkuin olen ajoissa toissa. Eilen en siis ollut kuten ounastelinkin. F kysyi, etta kenelta viesti on. En tieda, etta pitaisiko mun olla loukkaantunut, vai ymmartavainen. Siltahan havisi se puhelin kuukausi sitten, ja voihan se vaan olla, etta mun numero oli sen puhelimen muistissa, eika similla. No joo, kylla se kyseli, etta olinko eilen yhdella keikalla, ja koska aloitan tanaan. Katsellaan. Ma niin niittaan sen johonkin nurkkaan...Eih, en ma uskalla. Kasvonsa siina menettaa jos pakit tulee, mutta eihan tasta arpomisestakaan kylla tule lasta eika paskaa, entista enemman vaan kaali sekoaa.

Mun pitaa oikeasti vaieta nyt, ja vasata edes jotain huomiselle. Mun toisen projektin tiimoilta ei ole tapahtunut yhtaan mitana johonkin kolmeen viikkoon, eika mulla edes ole ideaa siita viela. Ja deadlinet vaan lahestyy. Voi juma, etta ahdistaa. Eilen illalla paatin jonkinlaisen ajanhallinta-remontin alkamisesta, jonka piti alkaa tana aamuna. No semisti alkoikin, mutta nyt ei nayta yhtaan nama tekemiseni silta mita viime yona ajattelin. Kuka tallaista loysaa laiskottelijaa jaksaisi edes parisuhteessa katsoa, mulla ei ole yhtaan kunnianhimoa jaljella, enka ole tosiaankaan motivoitunut yhtaan siita mita opiskelen, vaikka tieda taman olevan unelmani. Pakkopullaa, mutta jarki pakottaa jatkamaan, ja innostumaan asiasta uudelleen. Mun tarvitsisi olla aktiivisempi, kaikessa. Olen aivan hiton passiivinen niin vapaa-ajalla himassa, miesten kanssa, kuin siinakin mita rakastan, eli luovassa tyossa. Nyt hommiin, jarjestysessa: tupakka, ja kuppi kahvia, lukutehtava iltapaivan luentoa varten, toisen projektin hahmottelua, ison projektin silmailya (eli maanantaisten muutosten loppuunsaattaminen, ja jos jaa aikaa niin kotitoita. Ja aikaa on kaksi, ja puoli tuntia, ei taida han riittaa :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti