lauantai 18. joulukuuta 2010

Äffäffää

 F angstaili töihinmenosta aamulla fb:ssaä. Naputtelin sille viestiä, ja yritin piristää sitä. Sitä kuulemma masensi. Päätin yrittää olla kannustava, ja oikein super hassu kun näen sen töissä. Mä olen sitten muuten epähauskin ihminen ikinä, ja mun hauskat sattumukset perustuu yleensä pikku tenussa tehtyisin lausuntohin, tai kommeluksiin. Ja selvinpäin niihin blondeihin hetkiin, ja random pauhaamiseen jostain asiasta. Hassuuteni on täysin tahatonta yleensä.

Kun näin F:n töissä käänsin keskustelun johonkin kivaan, eli suklaaseen. Kysyin, että vieläkö masentaa, ja käskin vetää suklaatia napaan, niin mieli paranee, sitten aloin vouhkaamaan parhaimmasta suklaasta ikinä. Löysin nimittäin tänään palan taivasta kiskalta. Juttu jatkui kekseihin, ja F:stä selvisi, että meillä on aivan sama keksimaku. Tosi hauskaa mielestäni, koska minä olen ihan keksifanaatikko. Ja sillä on sama maku! Olin juuri selostamassa yhteisen lähikauppamme keksihyllyn helmestä, kun eräs "suuri" johtaja pisti meidän alhaiset rotat takaisin työn ääreen pelkällä murhaavalla ilmeellä. Noh, F oli kyllä eksynyt aika kauas työpisteeltään, ja minäkin nojailin kuvitteelliseen lapiooni sydämenkuvat silmissä. F siis ravasi luokseni ihan vapaaehtoisesti, ihan vaan juttelemaan kekseistä. Olin tosi yllättynyt tästä, kun se tuli luokseni  niin "pitkän" matkan takaa, ja tiedostaen riskin, että joku tulee viereen mulkoilemaan kohta.

Kyllä kyrpi jäädä kiinn verekseltään. Nyt se kyylä varmaan vahtaa meitä, ja meidän pieniä juttutuokioita, ja kohta saadaa huutia molemmat. Näen jo sieluni silmin, kuinka pomo on taas vaikeannäköinen, ja tahtoo neukkariin puhumaan...Räyh. Mä en kyllä sitten juoruile muiden kanssa juurikaan. Ja jos joku tulee mulle tästä nyt vittuilemaan, niin meinaan kylla puolustaa itseäni tässä asiassa. Ihankuin minä olisin siellä ainoa joka jää suustaan kiinni joskus. Jengi lusmuaa niin paljon yleisesti ottaen, että ottaisin sen aika henkilökohtaisesti jos joku alkaa minulle mussuttaa yhtään mistään. Kun tuntuu, etta muita ei koske mitkään säännöt. Toisaalta voin vaan olla onnellinen, ettei kukaan kai vahtaa, etta olen tauolla joskus vähän pidempään, mutta lyhyempi seuraava tauko kompensoi tuotakin. Ja uuden työn myötä, mulla on paljon enemmän aikaa vetelehtiä. Ennen olin ihan neuroottisen tarkka, ja supervastuullinen. Nyt olen vähän höllännyt, ja panostanut tuohon sosiaaliseen puoleen. Uudessa työssä on paljon vapaampaa, ja itsenäisempää. Ja kukaan ei tosiaan, kai, huomaa, että vaeltelen joskus aikamoisia kiertoreittejä, ihan vaan aikaa tappaakseni. Vastuuta on vähemmän uudessa duunissa, ja uudet osastokaverit (tai eräs vanhempi tätsy) pitää meikäläistä tyhmänä tai jotain. Eipä tuo haittaakaan, ja se voi olla tietty tätsyn tapa seliittä asioita niin, että vähälahjainenkin ymmärtää kerrasta. Eipä mitään koulutuksiakaan ole järjestetty, ja viimeksi tänään selvisi yksi aika vitaali asia vahingossa. Eipäs siitäkään kukaan maininnut, enkä itse tosiaankaan ole älynnyt kysyä.

Mutta niin, F oli tosi ihana tänäänkin. Ja vuoron lopussa käveltiin muutama metri vierekkäin, ja se hymyili niin lepeästi, ja silmiin katsoen. Toisaalta tiedän, että se yritti kerjätä minulta yhtä ylimääräistä kapinettani, mutten vielä lämmennyt idealle. Se ehkä yritti selvittää sillä mielettömällä hymyllä, että kuinka hölmö Alma on, ja kuinka paljon olen sen pikkusormen ympärillä.

Huomenna meinaan selvittää, että mitä se tekee illalla. Jotain säpinää tässä nyt on. Nyt on vahva fiilis. Se nimittäin tänäänkin kähmäisi minua mennessään. Eikai se nyt jokapäivä kähmisi vaivihkaa, ellei jotain säpinää olisi, jotain kuitenkin rajoittaa tekijä X tai jotain.

Ei muuta raportoitavaa. Anteeksi tekstin laatu, en jaksanut keskittyä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti