perjantai 31. joulukuuta 2010

Hei hei 2010

No niin, nyt se on ovella. Vuoden viimeinen päivä. Minun vuoteni oli erittäin mielenkiintoinen, enkä päivääkään vaihtaisi pois. Tai no ehkä nuo herpes-päivät, mutta selvisi elossa niistäkin.

Mä meinaan olla niin rebel, että en mene ulos tänään ollenkaan. Ei jotenkaan huvita. Ihan viimeista päätöstä en ole vielä tehnyt, mutta jotenkin nyt vaan tuntuu siltä ihan tarpeeksi on tänä vuonna juhlittu. Ja sitäpaitsi mun koipi on vieläkin kipeä, mutta lääkitys alkaa purra. Kyllä tällä jo baariin kävelisi, mutta minen tiiä, että diggaako maksa sekä alkoholista, että tulehduskipulääkkeistä, joidenka mukana en saanut edes pakkausselostetta, ainoastaan yhden laatan nappeja minigrip pussissa. Sivuvaikutuksetkin olisi ihan nasta tietää. Oudot ovat maan lääketavat..

Mieli on ihan kohtuu hyvä. Olen ylittänyt itseni kahtena iltana olemalla sängyssä jo puolilta öin. Aamut venyy, ja vanuu punkassa edelleen, mutta ainakin nukun tarpeeksi. Kyllä tää tästä. Pikkuisia askeleita kerrallaan, ja olen taas pian hyperfiiliksillä.

Olishan se kiva viettää vuodenvaihde jonkun ihanan kainalossa, mutta ehkä ensi vuonna sitten..

Suhde F:n kanssa pyörii päässäni. Siitä ei ole kuulunut mitään sen jälkeen kun kyselin herpeksestä. Joko se tuntee itsensä loukatuksi, vaikka minä tein aivan oikein kuin kysyin siltä, ja infosin, että tämmöinen kuppa nyt minulta löytyy. Tai sitten se on häpeissään, ja hämmentynyt, eikä tiedä mitä sanoa. En ole viitsinyt ahdistella sitä ollenkan. Ehkä me töissä taas nähdään, ja katsotaan, että mikä kuvio. Vähän surettaa, että jos se onkin suuttunut minulle, eikä se puhu mulle enää koskaan. Toisaalta, miksi se niin tekisi? Ei minulla ole mitään pahoja fiiliksiä sitä kohtaan tässä asiassa. Olen kyllä muuten miettinyt sen elämäntapoja, ja muutamaa siinä ilmenevää piirrettä, enkä ole ihan varma, että olisko minusta naista katselemaan niitä sivusta hyväksyen. Mutta en tahdo nyt miettiä häntä enempää. Tahdon nähdä hänet livenä, ennen mitään päätelmien tekoa. Mä tulen niin jäätymään, ja ehkä pillahdan itkuun, jos se vaan kylmästi kävelee ohi, eikä katson edes minuun. Ei se niin tekisi! Ilmoitin taudistani ihan asialliseen sävyyn, ja syyttelemättä, jos se siitä otti nokkiinsa niin sietääkin häipyä elämästäni.

Olen kyllä aivan kypsä kaikkiin miehiin nyt. Tai no muutamaa olisi ihan kiva nähdä, ja katsoa että mitä siitä seuraa, mutta ehkä mä vaan otan ihan coolisti vielä viikon tai pari, ja rakennan itseni kasaan taas. En kyllä ees tiedä, koska mä hajosin. Nyt vaan tuntuu siltä, että on aika istua alas, ja liimailla taas palaset kasaan, ja korvata puuttuvat jollain uudella.


Oikein hyvää uuttavuotta kaikille lukijoilleni!

keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Ei huvita

Eräs ajatus heräsi päässäni tänään. Tajusin, että jokin saattaa olla vialla minussa, ihan siis psykologisessa mielessä. Tämän löysin poliklinikka. fi sivuilta :


"Masennuksen pääoireita


  • Masentunut mieliala suurimman osan aikaa 
  • Väsymys ja voimavarojen puute, tavalliset arkiaskareetkin saattavat tuntua ylivoimaisilta (minä!)
  • Unen häiriöt: aamuyön heräily, unensaannin vaikeus (minä!)
  • Keskittymiskyvyn laskeminen (minä!)
  • Mielenkiinnon häviäminen esim. harrastuksiin (minä!)
  • Mielihyvän laskeminen
  • Painon ja ruokahalun muutokset (minä!)
  • Kiinnostus henkilökohtaiseen hygieniaan ja omaan ulkonäköön vähenee (minä!)
  • Levottomuus, kiihtyneisyys tai hidastuneisuus (minä!)
  • Tuntemukset arvottomuudesta, syyllisyyden tunteet, itsemurha-ajatukset (minä!)
  • Kohtuuttomat itsesyytökset (mina!)  "

Olen kokoajan aivan tajuttoman väsynyt. Olen hereillä muutaman tunnin, ja tekee mieli painua takaisin peiton alle. En aamulla herää tarmoa puhkuen, jännityneenä uudesta päivästä, vaan matoilen parikin tuntia hereillä, ennekuin pääsen ylös. Kotityöt jää, ja lykkäätyvät jopa viikkoja. En saa unta, ja jos saan, niin heräilen aamuyöstä. Keskittyminen on aivan nollassa, en ole saanut mitään kouluun liityvää tehdyksi pariin viikkoon. Aika valuu läpi sormien. En ole syönyt juuri mitään eilisaamun jälkeen. Äsken söin pari paistettua munaa leivän päällä, se on kaikki mitä olen eilis aamun jälkeen syönyt. Ei vaan ole nälkä. Suihkussa käyminenkään ei ole niin tärkeää enää. Voin ihan kevyesti rötköillä pari kolme päivää samassa pyjamassa ilman suihkua, toki rakastan lämmintä suihkua, mutta olen laiska menemään kylppäriin. Syyttelen itseäni melkein kaikesta, ja olen tosi kova itselleni asioissa jotka ovat melko merkityksettömiä. Niin, ja kukapa minua aidosti voisi koskaan rakastaa ;) Hillitsen levottomuutta runsaalla tupakoinnilla, enkä ole käynyt lenkille pitkiin aikoihin, enkä myöskään harrastanut mitään muutakaan liikuntaa. Lisäksi mulla on sukurasitteita masennuksen saamiseen.

Koska itse tiedostan nyt mahdollisen ongelman, voin tietenkin yrittää korjata itse itseäni. Sain juuri tehtyä paljon kotitöitä, ja söin sentään jotain. Koulutöitä en ole aloittanutkaan, ja olen saikulla tämän jalan vuoksi tänään. En vaan osaa muuttaa itseäni duracel pupuksi, joka loikkaa aamuisin sängystä ylös täynnä virtaa. Huomasin, että en oikeastaan odota tulevalta päivältä mitään. Minun korvaani tämä kuulostaa todella huolestuttavalta. Olen mielestäni kuitenkin positiivinen otus, mutta pitäisikö sitä tehdä aamuista jotenkin parempia itselleni? Auttaisiko pain-au-chocolat, ja valmiiksi ladattu espresso pannu? Odottaisivatko kivat vaatteet tuolilla, ja tehdyt kouluhommat laukussa. Miten ihmeesä pääsen tästä saamattomuudesta eroon? Auttaako siihen vaan lääkkeet, vai saanko millään muilla eväillä muutettua elämäni suuntaa aktiivisempaa elämäntapaa kohti. Tai no, olenhan mä aktiivinen, mutta täysin väärillä osa-alueilla.

No joo, mietitään. Joudun kuitenkin käymään mun jalan takia lääkärissä varmaan huomenna, niin voisin samalla kysellä masennuksesta.

Päädyin parkumaan exän perään ensimmäsitä kertaa aikoihin. Ex kävi tuomassa mulle sapuskaa, kun en päässyt kävelemään kauppaan. Se toi mulle myös joululahjan, kalliin puseron. Mulla ei ollut sille juuri mitään, ihan pieni juttu vaan. Kun se lähti aloin miettiä mitä meistä olisi voinut tulla, ja ymmärsin välittäväni hänestä ihan kauheasti. Tuntuu, että tämä ajanjakso helmikuusta eteenpäin on ollut jotain rinnakkaistodellisuutta minulle. En ole uskonut koskaan kaiken päättyneen lopullisesti. En ole ihan varma siitä vieläkään. Pystyn kyllä elämään ilman häntä helposti, mutta jossain syvällä silti uskon, että meidän taru ei ole vielä lopussa. Nytkin itkettää, kun ajattelen häntä, ja meidän yhteisiä haaveita. Ja hän tuntuu ajattelevan minua. Miksi hän muuten olisi ostanut minun kokoiseni paidan, ja tarjoaisi sitä muina miehinä "ylimääräisenä"? Mitenhän tässä käy? Hän on muuttamassa pois myös pian. Sitten olen ihan hiton yksin. Kyllä mä kestän sen. Palataankohan me yhteen vuosien päästä? Mun sydämessä tuntuu, että palataan. Hän ei ole päässyt yli, eikä tunnu pääsevänkään, kun puseroja ostelee. Minä välitän hänestä niin, mutta muistan syyt suhteen päättymiseen, ja asiat mitkä ajoivat meidät näihin syihin. Muistan, kuinka hirveältä tuntui istua yksin meidän yhteisessä kodissa maaliskuisina iltoina, kun tiesin, että rakastamasi ihminen on toisen naisen luona, eikä rakastanut minua enää. Olo oli todella lohduton, ja kaikki tuntui kaatuvan päälle. Ja olin yksin, niin yksin. Ja pelkäsin tulevaa. Ihan pian eron jälkeen olimme tekemässä jo annakkoon suunniteltua autoretkeä ystäviemme kanssa. Ex oli maksamassa jotain kassalla, ja silmiini osui lompakossa oleva kuva. Siinä oli tämä nainen josta epäilin exäni olleen kiinnostunut jo pidempään. Mitään ei oltu sanottu ääneen, mutta tiesin, että niillä on jotain vipinää heti eron jälkeen. En sanonut huomiostani mitään, käänsin vaan katseeni, ja painuin hyllyjen väliin nyyhkimään. Se sattui aivan sairaasti. Tunsin itseni niin kurjaksi, pieneksi, ja yksinäiseksi. Koko autoreissu meni ihan reisille tämän takia. Yritn loppuajan vaan nieleskellä kyyneliä, ja pysyä reippaana. Ajatelkaa, se oli vaan yksi valokuva, mutta se tuntui niin lamauttavalta iskulta. Olin hävinnyt pelin.

Jotenkin elämä kuitenkin vaan jatkui, ja löysin väliaikaisia lohduttajia itselleni, ja pakkasin tavarani kermalikööripullon avittamana. Selvinpäin en olisi siihen pystynyt.. Jouduimme tekemään yhteisen lomareissun kesällä exän kanssa. Muistan olleeni aika rikki monena päivänä. Loma ei ollut mikään romanttinen kuherrusloma, vaan matka tapaamaan kaukaisia ystäviä. Olin aika urhea, vaikka kokoajan kaiversi, että ex ei ole enää minun, vaan kuuluu jollekkin toiselle nyt.  Häntä odotetaan kotona, minua ei niinkään. Yritin esittää reipasta ja coolia, ettei ex saanut syytä epäillä minun fiiliksiäni missään vaiheessa. Kymmenen päivän näytteleminen ei ihan toiminut, vaan ajaduimme riitaan viimeisinä päivinä. Tai ex säikähti varmaan omia tunteitaan, ja raivosi minulle siksi. No joo, se siitä nyt. Jos meidät on tarkoitettu toisillemme, polku tuo meidät yhteen muutaman vuoden päästä. Sitä ennen yritän nauttia elämästä, ja kasvaa ihmisenä.


Ehkä päätän tilitykseni tähän. Ehkä mulla ei ole mitään. Ehkä mä vaan ajattelen liikaa, ja yritän löytää syitä outoon käytökseeni muista, kuin itsestäni.

Herra Y muuten lähetti juuri kuvan kyrvästään. Oi tätä onnea. Eilen puhuimme yli tunnin puhelimessa. Se kai yritti jonkinlaista puhelinseksiä, mutta se tuskin luonnistuisi kovin hyvin minulta suomeksikaan. Olin varmaan aika kaamea, ja turn off, mutta kyllä se ilmeisesti sai siellä luurin toisessa päässä ;) Puhuimme myös muista asioista, ettei nyt vaan ihan pervoiluksi mennyt.

No niin. Nyt varmaan pitäsi yrittää tehdä jotain järkevää, edes hetken. Ja sitten aikaisin nukkumaan. Paha vaan, että kadotin mun muistikun jonnekkin, vaikka se just oli mun käpälässä, ja laitoin sen vierelleni nojatuoliin. En vaan löydä, missä lie :D

tiistai 28. joulukuuta 2010

Ongelmasta toiseen

Kun pillu alkoi parantua toinen jalkani heittäytyi käyttökelvottomaksi. Kohtalon ivaa? Muistan jostain lukeneeni, että herpes voi käydä jalkoihinkin. Silloin viikko sitten mulla oli ainakin hullua polvisärkyä. Nyt on jalkaterä aivan muhjua, ja nukkuminen ei onnistu edelleenkään. Yhtäkään herramiestä en ole kohdannut, vaan saan raahata kahta matkalaukkuani tuulen, ja tuiskun läpi aivan yksin ontuen.

Mä en ole koskaan ollut näin väsynyt. Eka sairaus vei kaikki mehut, ja kylässä oleminen on minulle yhtä perkelettä. Pitää yrittää olla mieliksi, eikä saa vaan rötköillä, ettei kukaan ala vittuilemaan. Tai no, vittuiluahan sitä kuulee joka tapauksessa. Mm äkäisenä teini-ikäisenä lausuttuja ärähdyksiä kaivellaan esiin, ja keskustellaan asioista joista tietävät minun olevan radikaalisti erimieltä, ihakuin hakeuduttaisiin tappeluun kanssani. Onneksi maltoin pitää suuni kiinni, ja maltoin olla kommentoimatta verisukulaisteni junttimaisia mielipiteitä yhdestä sun toisesta päivänpolttamasta asiasta. Se vaan väsyttää niin. Ah, ja unohtamatta marttyrointia, syyttelyä, valittamista, marinaa, niin meikäläistä on aivan turha odottaa kotiinsaapuvaksi helvetin pitkään aikaan. Mä en oikeasti jaksa. Olen niin onnellinen, että pääsen kotiin, pieneen asuntooni, ja perhesiteitä tarvitsee hoitaa tunti viikossa puhelimen välityksellä. Siinä ajassa se jylläävän masentava asenne ei pääse tarttumaan, ja ehtii kertoa tärkeimmät tapahtumat kuitenkin.

Herra Y on pitänyt paljon yhteyttä koko loman ajan. Se on jännä tyyppi. Se taitaa oikeasti tykätä minusta jollain muullakin tasolla, kuin vain pilluna. Minä tykkää siitä myös, tai tunnen ehkä sen vahvana turvana rinnalla. Hänelle voin puhua mistä vaan.

Herra L lähetteli viestejä myös. Toivotteli hyvät joulut, ja pisti vielä yöllä viestin, että voin soittaa sille koska vaan. Nyt on vähän huono sauma tämän taudin, ja opsikelujen takia, mutta jos jossain vaiheessa tuntuu, että voisi pitää aivotonta kivaa, niin  olisi ihan kiva nhdä sitäkin. Sen kanssa ollaan sentään aina käytetty kumia, ainakin muistaakseni. Pitää varmaan lukea aikaisempia kirjoituksiani ;)

Herra R:ltä tuli jouluntoivotukset myös. Ihme painajainen.

Ah, ja kitara-idari laittoi vistiä kanssa, että kaipaa sähköpostejani. Mä luulen, että se lähetti sen väärään osoitteeseen..haha. Kertoi haluavansa nähdä. Saahan sitä haluta moniakin asioita...


Koti <3

perjantai 24. joulukuuta 2010

Sairastamista

Olisihan tämän loman paremminkin voinut viettää. Mulla on kuumetta, ja makaan punkassa koivet horollaan, koska istuminen, ja käveleminen on yhtä tuskaa. Kalsareita ei voi oikein pukea, ja ainoa vaate on yöpuvun housut ja niidenkin keskisauma hankaa. Voisin viettää aikani istumassa pesuvadissa, tai suihkussa, mutta se voisi hieman herättää kummastusta perheen parissa, enkä tosiaan meinaa kertoa. Pelottaa vaan, että tämä tarttuu johonkin muuhun vaikka vessanrenkaasta. Putsaan sen kyllä jäljiltäni pesuaineella, ja pesen käpäliä saippualla kokoajan. Luojan kiitos Suomesta löytyy bide suihkuja, että saa vessakäynneillä suihkutella vähän! Lääkkeet alkaa purra, eikä kutina ole enää niin raastava, mutta vehje on vielä noin kolminkertaiseksi turvonnut, eikä farkkujen pukeminen tulisi mieleenikään. Pahin murhanhimo on ainakin ohi, eikä edes itketä enää :D

Minusta tule pahin kondominatsi ikinä! Ihan jo sen vuoksi, ettei tämä tartu keneenkään muuhun minusta. F pakoilee vastuuta, eikä selvästi usko, että tämä tarttui siitä. Sillä ei varmaan ole oireita, mutta ei tämä kenestäkään muustakaan kyllä tarttunut. Mutta se ei siis ole ottanut mitään yhteyttä minuun viimeisen viestini jälkeen. Miedän juttu on varmaan ohi nyt. Nythän meidän kannataisikin alkaa oplla yhdessä, koska molemmilla on jo sama vaiva, eikä tartunnasta ole pelkoa :D Ainahan tämä voi silti olla ykköstyyppiä, joka nyt vaan sattui aktivoitumaan huvin, ja urheilun vuoksi jouluksi. Se selviää sitten joulun jälkeen kun saan testitulokset.

Rauhallista joulua kaikille, ja kondomien täyteistä uuttavuotta :)

Meitsi ainakin tilaa tukkupakkauksen kumeja heti kun kotiin pääsen...

torstai 23. joulukuuta 2010

Kun elämä pysähtyy

Eilen aamulla yleinen olotilani oli jotain aivan karmeaa. Luulin alapääongelmieni olevan vaan tavallista hiivaa, kunnes satuin vilkaisemaan vehjettäni peilin kautta. Kuva piirtyi tajuntaani, ja ymmärsin, että lääkäriin on päästävä, ja äkkiä maksoi mitä maksoi, ja ennen  lentokentälle menoa. Toosa näytti samalla, kuin suoraan jostain lääkärikirjasta.

Järjestin itseni raivokkaasti lääkäriin, missä aivan ihan lääkäri totesi, että herpestähän tuo. Pyysinkö? Itse minä tätä olen kerjännyt holtittomalla seksuaalisella käyttäytymiselläni. Aina sitä vaan ajattelee, että eihän mikään minuun tartu, minun partnerini ovat puhtaita. Ja erittäin suurella todennäköisyydellä haalin tämän itselleni F:stä. Se tosin kielsi kaiken, ettei sillä ole koskaan ollut mitään. Juupa juu. F ei koskaan palannut asiaan, kun lähetin sille selventävän viestin. Se vastasi ekaan viestiini, että hänellä ei ole mitään. No ei nyt varmaan ilmastakaan tarttunut, että hän on erittäin hyvä kandidaatti...Voihan tämä tietty olla stressin aiheuttamaa ykköstyyppiäkin. Ei mulla koskaan ole ollut mitään herpestä yhtään missään muualla kuitenkaan...

Joulun jälkeen menen ottamaan kaikki muutkin tautiskannit. Takaraivossa kummitelee hivin uhka.

Minä, Alma, olen saanut sukupuolitaudin. Sellaisen vieläpä joka ei  hoidu lääkkeillä, vaan pysyy kuvioissa loppuelämäni. Kuka minua enää naisekseen huolii, kapista luuskaa? Ahdistaa, kun ei voi kertoa tästä kellekkään. Tai kerroin Herra Y:lle, koska vehdattiin viime viikolla ennen oireiden ilmestymistä. Se yllätti minut täysin ihanalla asenteellaan, ja loputtomalla tulvalla tsemppaavia sanoja. Toivon koko sydämestäni, ettei se nyt vaan mennyt saamaan tätä. Kumia kyllä käytettiin sen kanssa touhutessa, ja olisihan se huomannut ulkopuolella olleet rakkulan alut, jos niitä olisi ollut.

Jotenkin tuntuu, että Herra Y:stä on muodostunut minulle tärkeä tukipilari jolle voin kertoa kaiken, ja hän tukee minua vanhemman henkilön elämänkokemuksellaan. Meillä on myös hyvää seksiä, mutta sitä tuskin kiinnostaa minua enää painaa. En ehkä jaksaisi, jos hänkin hylkäisi minut. Niin moni ihminen on jo kadonnut elämästäni viime aikona, ja se ei ole ainakaan tehnyt minulle hyvää ihmisenä.

Nyt luulen, että on aika muuttaa suuntaa. Todellisesti. Nyt on aika miettiä elämäni arvot uudelleen. Itkettää, että miten hölmö voi ihminen ollakkaan. Elämäähän tämä vaan on toisaalta, ja kaikilla tapahtumilla on opetuksensa. Minä sain omani. Tuskallista tietä. Tätä tautia en toivo pahimmalle vihamiehellenikään. Käyttäkää kumia, niin olette edes vähän suojassa tästä hirvittävältä tuskalta, kutinalta, säryltä, ja ahdistavalta häpeältä. Alma tietää nyt.

tiistai 21. joulukuuta 2010

Vittuu miehet

Olen aivan kypsa miehiin. Ne on paljon pahemipa sekoilijoita, kuin naiset ikina. Niista ei saa mitaan irti, ja niiden touhuissa ei ole jarjen hiventakaan.

Eilen mietin ihan vakavissani, etta millaista olisi olla naisen kanssa parisuhteessa. Pitaisi varmaan kokeilla sitakin. Voisin jopa jaada sille tielle.Hitto, etta arsyttaa kaikki peniksen toisessa paassa olevat selkarangattomat nilviaiset, joista ei ota mitaan selvaa.

Sekin mysteerimies lisasi kaveriksen, ja sitten EI MITAAN! Ei vastannut edes viestiini. Miksi ihmeessa se edes lisasi meikalaisen kaverikseen, jos se piti minua kuitenkin rassaavana stalkkerina? Nyt se on tosin online facebookissa, ja heitin sille chattiviestin. Ei tasan vastaa. Ma annan sille niin lapikasta mun kavereista. Onko mun miestutka jotenkin vaan ihan paskana, vai mista tama johtuu, etten tunnista, etta onko joku kiinnotunut vai ei? Tamankin mysteerimies oli niin ihku, ja hella, ja kiva. Se vaan paasi katoamaan multa vessareissun aikana. Olinko ma sitten niin karmea, etta se otti jalat alleen. Miksi hitossa se sitten suuteli minua ihan itse useaan kertaa, ja oma-aloitteisesti, ja lisasi kaverikseen? Voi luoja. Ma olin ihan varma, etta meilla oli jotain vahan spesiaalimpaa kipinaa. Kylla mina sellaisen luulin tunnistavani jo tassa vaiheesa sinkkuelamaani.

Sitten se F! Hitto, etta se kay hermoille. Mun tyyny tuoksuu edelleen sille, ja se aromi lennattaa minut pinkilla kuplallani sfaareihin. Sitten muistan, kuinka se eilen aamulla sanoin chatissa, etta oli virhe tulla luokseni, ja pyysi anteeksi. Minahan sen rohkaisin tulemaan, kun se ensin itse sanoi, etta se voisi tulla kaymaan! Ja se oli jopa nyysinyt mun lompakosta ilmeisesti taksirahat lahtiessaa. Tosin ma loysin sen lompsan sangysta vierestani, joten mina olen varmaan unenpopperossa ne sille kaivanut sielta. Tanaan se roikkui koko paivan facebokissa, eika lahestynyt minua mitenkaan. Olkoot. Kylla se viela jossain vaiheessa lankeaa jalkoihini, jos silla on yhtaan allia. Ainakin se tunnusti jo pitavansa minusta, mutta ei kai ole valmis suhteeseen, ja exat ei ole valmiita meidan mahdolliseen suhteeseen. Vois se nyt edes vahan ottaa yhteytta, jos sita kiinnostaisi muukin, kuin vaon kyntaminen. Minua ei kiinnostata helvettiakaan kenenkaan exat, eika omat exat. Miksi miehet (noh ei nyt kaikki, mutta olen huomannut taman piirteen monissa) on niin hysteerisia noista exiensa tunteista? Joskushan niidenkin on paastava yli.

F kertoi minun exani kuvioista jonkun verran silloin sunnuntai aamun. Se on edelleen peraani, ollut kokoajan. Ei kiinnosta, eika sen tunteet myoskaan. Se teki minulle niin vittumaisen tempun alkuvuodesta, etta madantykoot lemmentuskissaan, ja kaipuussaan. Kuulin, etta exa, ja sen uuden juttu paattyi ihan vaan minun takiani. Pitaisiko olla imarreltu? Olisi sillakin vahan voinut diplomatiaa silloin olla, ettei nyt seuraavalla viikolla erosta mene sen saman muiden kanssa yksiin, joka sita iski paria viikkoa aiemmin baarissa. Sinansa ihan sama, mutta se valehteli mulle pain naamaa koajan, ettei muka ole kiinnostunut, kun kysyi niiden valista statusta. Tama siis meidan suhteemme aikana kuitenkin...Niin tamanko mulkun tunteita tassa nyt suojellaan? Buhuu. Ei kiinnosta yhtaan, etta mita se kelailee minun kuvioistani. Silla ei pitaisi ola nokan koputtamista, varsinkin kun se meni yksiin kaverinaan pitaman tyypin entisen naisen kanssa. Niin hiton tyhma veto sekin, tai no, jos tahtoo menettaa paljon tuttuja, ja kavereita niin mika ettei..Se vaan halusi kostaa minulle, koska se luuli, etta mulla on jotain juttua taman tyypin kanssa, vaikka tosiasissa sapinaa oli F:n kanssa. En minakaan siis ole sen kummempi sanomaan.

Tassa sirkuksessa ei siis ole mitaan valia, etta kuka on kenenkin exa, ja nain. Kaikki on jo hassineet keskenaan. Jotenkin alan kohta kallistua kysymaan tata yhta nallekarhua kaljalle kanssani. Siis sita kenen kanssa vaihdettiin numeroita pari viikkoa sitten. Siitakaan ei, kappas vaan, kuulunut mitaan. Mutta luulen, etta se luulin nolanneen itsensa. Nain sen nimittain sunnuntaina baarissa, ja menin sen poytaan istumaan, ja juttelemaan, ja se oli niin kiltti, ja ihana. Ja siita naki about metrien paahan, etta se tykkaa minusta jollain tasolla. Pitaisko? Kyllahan mun reppuun viela yhdet pakit mahtuisi hei!

Eika tanaan ollut edes niita treffeja, koska tama Euroopan lumikaaos on taysin valitettavaa todellisuutta, ja mikaan ei liiku mihinkaan. Huomenna oli tarkoitus lentaa kotiin jouluksi. Joo-o. Enpa usko, etta paasen lahtemaan..Etta pitaa varmaan vetaa kannat kattoon taalla kotosalla sitten miesasioita pyoritellen. Pitaisi varmaan pakata, tai aloittaa pakkaaminen. Ei inspaa, kun en saleen paase edes matkaan.

maanantai 20. joulukuuta 2010

Sotkeudun sukkiini kohta

Nyt alkaa kuviot olla taas aika hc-matskua, ja odotan oikeastaan innolla pakoani Joulumaahan tällä viikolla. Nyt tarvis vissiin vähän rauhoittua, ja katsella sen kymmenen kerran toimintaa ulkopuolisen silmin. Mutta hittoako minä välitän mitä kukaan minusta ajattelee! Ei minulla itselläni ole suurempaa valittamista elämästäni. Ja kukaan ulkopuolinen ei oikeastaan tiedä koko totuutta seikkailuistani, vain pieniä palasia kulmista.


Totuushan se on, että pidän miehistä vähän liikaa. Ja miehet ilmeisesti minusta. Tässähän ei toisaalta ole mitään hätää koska en ole kenellekkään luvannut kuuta taivaalta.

Tänä aamuna vaihdoin F:n kanssa muutaman viestin fb:ssä. Se kertoi tehneensä virheen, kun tuli luokseni, ja pyysi anteeksi. Tattis vaan. Ja sitten se jaksoi jankuttaa, että enhän mä nyt vaan kerro kellekkään. No en en. Kohta pistän fb:ssä seinälleni ilmoituksen asiasta, jos ei voi yhtään luottaa sanaani. Valhetelin jo eilen illalla baarissa vaikka kuinka monelle aamuni kulun, ja ylipäätänsä launtai illan jatkon, sen jälkeen kun kaverit lähtivät. Kyllä vähän nyppi heti aamusta lueskella tuollaista, että sitä kaduttaa, ja masentaa. Töihinkään se ei mennyt, niinkuin epäilinkin. Ja mulla ei muuten ole mitään muistikuvia siitä, että mistä me chttailtiin silloin aikaisin sunnuntai aamuna. Taas huomaa, ettei kannata alkaa tinassa keskustelemaan mitään fb:ssä. Siellä saisi olla joku sellainen nauhoitus systeemi..piru vie. Mulla tulee kokoajan jotain pieniä flasbackejä meidän keskusteluista siltä aamulta, mutta kokonaiskuva on kevyesti heikko.

F:n ongelmoinnista hiiltyneenä päätin etsiä sen mysteerimiehen käsiini fb:n kautta. Se löytyi yllättävän rivakasti, ja helposti lauantaisen bändin kavereista. Lähetin sille viestin, että toivottavasti se ei pidä outona lähestyä sitä tätä kautta, mutta koska se oli niin hauska tyyppi, ja hyvä suutelija, niin jäi kaivelemaan se että hävitin hänet. Päätin viestin, että jos olen sen mielestä kumma stalkkeri, niin ignoraa viestini. Ja nyt se lisäsi minut kaverikseen! Iiih. Jännittää. Kävin kuvat läpi jo, ja se vaikuttaa hyvin ilmeikkäältä tapaukselta. Kyyyylllä, voisin kahvilla käydä ;) Saattaisin kyllä pettyä pahasti, jos se ilmestyi mahdollisille trefeille ilman partaa, kun sillä oli siis oli ihan hiton kuuma sellainen, aiaiai.

Y lähetteli kanssa viestejä seksiseuran toivossa eilen illalla. Ei pysty nyt, kun en olekaan raskaana (taaskaan, luojan kiitos), ja nyt ei petihommat oikein maistu tästä syystä. Joulun jälkeen menee. Se kysyi myös, että tahtoisinko toimia sille piirrustusmallina. No mikä ettei, jos ruhoni häntä inspiroi. Ja ihan siistiä nähdä itsensä toisen silmien kautta paperilla. Y:ssä oli muuten havaittavissa ensimmäiset mustasukkaiset piirteet. Kerroin sille F:stä jo aiemmin, ja nyt se sanoi näin : "I don't want you getting sick on me". Jos tästä johonkin vakavampaan päätyy jonkun kanssa, niin en mä voi jatkaa Y:n tapailua, vaikka se onkin ihan hauska tyyppi, ja kiva sänkykaveri.

Kerroin aikaisemmin yhdestä vanhemmasta miehestä kenen kanssa viestittelin deittisivuilla. Se kysyi minua ulos tänään, tai huomenna. Iiik. Oikeesti olisi ihan kiva tavata se, koska se vaikuttaa mukavalta, ja persoonalliselta tyypiltä, mutta väkisinkin vaan tulee mieleen, että sillä on joku ikäkriisi menossa, ja se yrittää palata nuoruuteensa etsimällä reilusti nuoremman naisen rinnalleen. Treffit olisivat sitten vissiin huomenna, koska tänään ei enää ehdi. Eilen en ollut koneen ääressä illalla, enkä saanut vastattua sen viestiin. Toisaalta hirvittää, että jos se pitääkin minua hurjan epäkypsänä, ja lapsellisena. Ainahan niiltä treffeiltä pääsee sitten pois, ja ainahan sitä voi suoraan kertoa, että kiinnostaa/ei kiinnosta, eikä jäädä arpomaan, kuten tilanne F:n kanssa on. Sanoi se mitä tahansa siitä, että se pitää minusta. En mä oikein edes tiedä, että olisinko oikeankaam tyypin vastaan tullessa seukkailemaan yli 13 vuotta vanhemman kanssa.. Olen aivan hyytelöä tietentyyppisten vanhempien miesten edessä. Tämä herra treffikumppani on juuri sen miestyypin edustaja. Pelkään vaan välillämme mahdollisesti olevaa henkisen kehityksen kuilua. Minä en tosiaan ole niitä kypsimpiä otuksia maailmassa. Herra mysteerimies on ulkonäöllisesti nuorempi versio tästä mahdollisesta treffikaverista, joten jos meistä tulee pari, niin mulle on sitten muutaman vuoden päästä maailman kuumin mies, mielellään parran kanssa. Lääh.

Mitäs muuta? En osaa päättää, että jatkaisinko mun muumityynyliinan imppaamista, vai lähtisinkö asioille. Muumityyniliina F:n partaveden aromilla hajustettuna taitaa voittaa. Vaikka se tyyppi vituttaakin minua tällä hetkellä aika rajusti. Se taisi säikähtää omia tunteitaan. Se kirjoitti minulle kai jotain sen suuntaista sunnuntai aamuna, että se tahtoo nyt vaan juhlia, ja viettää hetken sinkkuelämää. Ja silti se tykkää muka minusta. Ei se kuulemma tulisi aina puhumaan minulle, jos ei tykkäisi. No niin no. Ihan sama, tehkööt mitä lystää. Kyllä minä osaan pitää itseni kiireisenä.

Nyt vaikuttaa vähän siltä, että sotkeudun sukkiini näissä mieskuvioissa. Vähän turhan kiirettä pitää, koska deittisivulla on toinenkin tyyppi, joka haluaisi tavata. Voisin kuvailla tätä vellovaa fiilistä vaikka miesähkynä.  Nyt on turhan monta kierroksessa, ja turhan monta yhteyksissä netin kautta, ja Herra R:kin muistutti itsestään, ja kertoi muuttavansa takaisin samaan kaupunkiin ensi kuussa. Sehän on sitten vonkaamassa joka viikonloppu, onneksi se ei tiedä, että missä mä asun. Mä en tajua, että miksi sekään ei voi jättää minua rauhaan, vaikka ihan suoraan sanoin, ettei kiinnosta. Jos se olisi ihan kipeä hunksi, niin tilanne olisi toinen, mutten mä nyt mitään joulutontun-näköistä tappia tahdo panna. Mä en ees ole yhtään jouluihminen ;) Juu, enkä ole vastannut sen viesteihin. Ei tässä enää jaksa antaa itsestään niin hirveästi moneen osoitteeseen. Ei silleen kiinnosta enää, väsyttää..

Ah, maailman paskin keskustelun aloitus baaritiskillä lauantaina on koettu. Ihan kaameessa kunnossa ollut, ja aivan sika ruma mies huojui vieressäni, ja alkoi osoitella tissiäni. Melkein jo hermostuin, kunnes tajusin, että mitä se örisee. Se osoitteli paidassani, tissin päällä ollutta logoa. En tiedä, että yrittikö se viljellä jotain hauskaa vitsiä siitä logosta rinnan päällä, muta muhun ei ainakaan uponnut. Tyyppi nieli tappionsa, ja mumisi jotain käsittämätöntä, kun napautin tuotemerkin nimen, ja poistuin tuopini kanssa mysteerimiehen perään. Antaa niiden toisten tissien olla rauhassa, jookos. Vaikka ne kuinka kivasti siinä ovatkin esillä, niin niiden omistaja ei ihan kauheasti välitä, että keskustelu aloitetaan tissejä osoittelemalla. Kun niillä rinnoilla ei ole omia aivoja, ja välitettävästi paketin mukana tulee muutakin, kuin ne tissit.

Tässä vähän juttuja. En yhtään jaksa ruotia syvemmin nyt. Eikä kukaan jaksa noita syväluotaavia tilanneanalyysejä lukeakaan, mutta ne on omaa terapiaa, vaikka ne usein johdattavatkin minua väärään suuntaan, syvemmälle unelmiin.

Otsikko unknown

Nyt en oikeesti tiedä, että mistä aloittaisin..

Lähdetään liikenteeseen eilisestä illasta. Pääsin listalta sisaan yhdelle keikalle, joka ei tosiaankaan kuulunut suunnitelmiini. Muutama kaveri oli paikalla, ja meno ihan ok. Baarissa törmäsin erääseen hyvin mielenkiintoiseen jannuun. Mun kaverit otti sitten hatkan jossain vaiheessa, ja minä jäin tämän herra randomin kanssa suustani kiinni. Juu, ihan kaikilla tavoilla :) Mies oli oikeasti todella ihana, ja kiinnostus oli molemminpuolista. Jossain vaiheessa ennen pilkkua lähdin vessaan. Ja kun palasin niin kaikki olivat liikekannalla ulos, enkä löytänyt tätä unelmien miestä enää mistään. Yritin väijyä sitä baarin sisällä, ja ulkona, mutta en koskaan löytänyt sitä enää. Meillä jäi juttu kesken tosi pahasti, ja eipä ole kukaan kolahtanut aikoihin noin.

Lähdin siis kavelemään kotiin tarmoa puhkuen, että otan selvää kyllä kyseisestä tyypistä. Asiaa tulee auttamaan, että hän oli bändin laulajan serkun ex. Hrrr. Lisää  mielenkiintoisia kytköksiä..Mutta tulen löytämään tämän mysteeri miehen tämän bändin laulajan kautta. Pitää vaan olla reipas, ja ottaa yhteyttä laulajaan ensin :D Tai sitten koluta facebook läpi tehokkaasti.. hmm

Mutta kipitin sitten kaupungin läpi kotiin, ja kotiin päästessäni korkkasin siiderin. Loggauduin facebookkiin mielessäni väijyä tämä mysteerimies esiin. Kello oli puoli viisi aamulla, ja Herra F oli online! Heitin sitä viestillä, ja saimme aikaan keskustelun. Selvisi, että se diggaa minusta, mutta muu maailma ei ole valmis meille kahdelle vielä. Kello lähenteli puoli kahdeksaa aamulla, ja F ilmoitti tulevansa luokseni! Ja sehän tuli. Sen oli määrä aloittaa töissä puolitapäivin. Sanoin sille chatissä, että minusta ei ole muuhun kuin nukkumaan nyt, ja se oli ok sille.

Se siis saapui luokseni. ja kävimme lyhyen kuulumisten vaihdon jälkeen unten maille. Minulle ei ole kovinkaan selviä muistikuvia aamusta, koska F lähti töihin tosi aikaisin, ja minä jäin nukkumaan. Ennnen nukahtamista me kuitenkin suudeltiin kiihkeästi, ja se silitteli vartaloani ollen tosi lähellä. Meikä hymyili, kuin idiootti, koska kaikki tuntui niin hyvälle, oikealle. Kun viimein heräsin puolen päivän jälkeen F:n visiitti vaikutti vain hyvältä unelta, kunnes nuuhkaisn tyynyliinaa...Lähdin töihin, ja nuuhkin bussissa hiuksiani. F:n tuoksu oli tarttunut tosi vahvasti. Tuoksuvat vieläkin häneltä..

Lähdin töihin, enkä nähnyt F:ää koko päivänä. Mä epäilen, ettei se edes päätynyt duuniin koskaan. En nyt ala selvittää, että miksi, mutta kaiken takana on monimutkainen tarina, mikä johti sen tulemaan luokseni. Mun piti soittaa tänään sille jossain vaiheessa, mutta se sitten jäi, kun kävin hyvästelemässä töiden jälkeen jälleen yhden ystävän, joka muuttaa maasta pois.

Meinaan soittaa sille aamulla, ja kysyä, että mitä tapahtui. Mä olen aivan rakastunut. Se on kiinnostunut minusta. Se tuli luokseni itse. Se oli se joka kerjäsi vielä yhden pitkän suudelman ennen unta. Minä en ole yksin. Maailma vaan ei ole valmis vielä.

Mun täytyy varmaan tehdä yksityiskohtaisempi postaus tästä pian. Nyt olen pikku hiprakassa, ja täysin puulla päähän lyöty, mysteerimiehen, ja F:n toimesta.

lauantai 18. joulukuuta 2010

Äffäffää

 F angstaili töihinmenosta aamulla fb:ssaä. Naputtelin sille viestiä, ja yritin piristää sitä. Sitä kuulemma masensi. Päätin yrittää olla kannustava, ja oikein super hassu kun näen sen töissä. Mä olen sitten muuten epähauskin ihminen ikinä, ja mun hauskat sattumukset perustuu yleensä pikku tenussa tehtyisin lausuntohin, tai kommeluksiin. Ja selvinpäin niihin blondeihin hetkiin, ja random pauhaamiseen jostain asiasta. Hassuuteni on täysin tahatonta yleensä.

Kun näin F:n töissä käänsin keskustelun johonkin kivaan, eli suklaaseen. Kysyin, että vieläkö masentaa, ja käskin vetää suklaatia napaan, niin mieli paranee, sitten aloin vouhkaamaan parhaimmasta suklaasta ikinä. Löysin nimittäin tänään palan taivasta kiskalta. Juttu jatkui kekseihin, ja F:stä selvisi, että meillä on aivan sama keksimaku. Tosi hauskaa mielestäni, koska minä olen ihan keksifanaatikko. Ja sillä on sama maku! Olin juuri selostamassa yhteisen lähikauppamme keksihyllyn helmestä, kun eräs "suuri" johtaja pisti meidän alhaiset rotat takaisin työn ääreen pelkällä murhaavalla ilmeellä. Noh, F oli kyllä eksynyt aika kauas työpisteeltään, ja minäkin nojailin kuvitteelliseen lapiooni sydämenkuvat silmissä. F siis ravasi luokseni ihan vapaaehtoisesti, ihan vaan juttelemaan kekseistä. Olin tosi yllättynyt tästä, kun se tuli luokseni  niin "pitkän" matkan takaa, ja tiedostaen riskin, että joku tulee viereen mulkoilemaan kohta.

Kyllä kyrpi jäädä kiinn verekseltään. Nyt se kyylä varmaan vahtaa meitä, ja meidän pieniä juttutuokioita, ja kohta saadaa huutia molemmat. Näen jo sieluni silmin, kuinka pomo on taas vaikeannäköinen, ja tahtoo neukkariin puhumaan...Räyh. Mä en kyllä sitten juoruile muiden kanssa juurikaan. Ja jos joku tulee mulle tästä nyt vittuilemaan, niin meinaan kylla puolustaa itseäni tässä asiassa. Ihankuin minä olisin siellä ainoa joka jää suustaan kiinni joskus. Jengi lusmuaa niin paljon yleisesti ottaen, että ottaisin sen aika henkilökohtaisesti jos joku alkaa minulle mussuttaa yhtään mistään. Kun tuntuu, etta muita ei koske mitkään säännöt. Toisaalta voin vaan olla onnellinen, ettei kukaan kai vahtaa, etta olen tauolla joskus vähän pidempään, mutta lyhyempi seuraava tauko kompensoi tuotakin. Ja uuden työn myötä, mulla on paljon enemmän aikaa vetelehtiä. Ennen olin ihan neuroottisen tarkka, ja supervastuullinen. Nyt olen vähän höllännyt, ja panostanut tuohon sosiaaliseen puoleen. Uudessa työssä on paljon vapaampaa, ja itsenäisempää. Ja kukaan ei tosiaan, kai, huomaa, että vaeltelen joskus aikamoisia kiertoreittejä, ihan vaan aikaa tappaakseni. Vastuuta on vähemmän uudessa duunissa, ja uudet osastokaverit (tai eräs vanhempi tätsy) pitää meikäläistä tyhmänä tai jotain. Eipä tuo haittaakaan, ja se voi olla tietty tätsyn tapa seliittä asioita niin, että vähälahjainenkin ymmärtää kerrasta. Eipä mitään koulutuksiakaan ole järjestetty, ja viimeksi tänään selvisi yksi aika vitaali asia vahingossa. Eipäs siitäkään kukaan maininnut, enkä itse tosiaankaan ole älynnyt kysyä.

Mutta niin, F oli tosi ihana tänäänkin. Ja vuoron lopussa käveltiin muutama metri vierekkäin, ja se hymyili niin lepeästi, ja silmiin katsoen. Toisaalta tiedän, että se yritti kerjätä minulta yhtä ylimääräistä kapinettani, mutten vielä lämmennyt idealle. Se ehkä yritti selvittää sillä mielettömällä hymyllä, että kuinka hölmö Alma on, ja kuinka paljon olen sen pikkusormen ympärillä.

Huomenna meinaan selvittää, että mitä se tekee illalla. Jotain säpinää tässä nyt on. Nyt on vahva fiilis. Se nimittäin tänäänkin kähmäisi minua mennessään. Eikai se nyt jokapäivä kähmisi vaivihkaa, ellei jotain säpinää olisi, jotain kuitenkin rajoittaa tekijä X tai jotain.

Ei muuta raportoitavaa. Anteeksi tekstin laatu, en jaksanut keskittyä.

perjantai 17. joulukuuta 2010

Kihinaa

Alma taalla nojatuolinsa sisuksissa kihisee, koska F oli kommentoinut toisen naisen kuvia facebookissa. Aika lapsellista, mutta hemmetti sentaan, mutta harvemmin se minuun ottaa mitaan kontaktia fb:ssa, muuten kuin chatin kautta! Miksi hitossa se pelkaa, etta porukka hoksaa, etta meilla on jotain vipinaa. Sen tietaa ihan kertomattakin varmasti ihan tarpeeksi moni. Kyllahan jengi observoi, ja kelailee muiden kaytosta baari iltoina. Tai mina ainakin teen niin, jos huomaan jotain mielenkiintoista tapahtuvan jossain. Mika siina nyt olisi niin hirveeta, ettei jengin tarvitse tietaa meidan sutinoista? Enkai ma nyt niin jarkyttava voi olla? Miksi se edelleen jatkaisi mun piinaamista, jos olisin ihan kaamea otus? Exaako se pelkaa? Siina ei ole mitaan pelattavaa, eika exalla pitaisi olla mitaan urputtamista, koska on itsekin katsellut muita naisia meidan suhteen aikana. Tai siis tarkoitan nyt sita, etta F luulee, etta ex luulee meilla olleen jo jotain aikaisemmin. Oli juu, muttei mitaan mista jaisi kiinni. Sitapaitsi menin exalle molayttamaan kannissa senkin tosiasian tuossa taannoin, etta olen F:sta kiinnostunut, eika se repinyt ketaan, tai mitaan raivoissaan kappaleiksi. Eli nythan ma voisin kertoa F:lle, etta nou hata, ex tietaa jo, etta mina olen hyvin kiinnostunut. Se ei varmaan ikina puhuisi mulle mitaan sen jalkeen:) Mutta sittenhan ei olisi enaa mitaan hataa F:lla, ja ex on muutenkin vaihtamassa pian maisemia. Ellei tassa nyt suojella sen exaa...huoh.

Tulistuneena vaihtelin postia neljan mehen kanssa deittipalvelussa illan mittaan. Yksi niista on ihan jumalattoman komea, ja elamanasenne nayttaisi menevan yksiin omani kanssa. Ainoa miinus on se ikaeroa olisi joku 13-14 vuotta..Ma en tajua, etta miksi naa paapat kiinnostaa. Ma oon kuitenkin aika naiivi, ja hupsu, etta ihme jos kiinnostuu tuo komistus. Enka makaan ole kylla varma, etta olisinko valmis noin paljon vanhemman kanssa suhteeseen. Tuon ikaluokan edustaja on jo ikaankuin koeajettu kertaalleen. No melkein mita tahansa muuta voisin tapailla, kunhan ei kitara-idaria!

Hiton F! Tajusin juuri, etta emme paasekaan samalla bussilla huomenna toista kotiin, koska meitsi lopettelee jo pari tuntia ennen sita. Hiton hitto! Kehtaisinko kysya sita jollekkin keikalle viikonloppuna. On kaksikin keikkaa mihin voitaisiin menna jos vaan tietaisi, etta kummalle muu jengi on menossa. Tai mitapa valia silla on. Tai ei minulle valia. Eika se minusta kuitenkaan valita, muuten kuin tyhmana reikana jonne purkaa paineet kanni-illan paatteeksi. Toinen puoli minussa haluaa uskoa F:n olevan se Prinssi Rohkea, joka on tullut noutamaan minua kaukaisilta mailta prinsessaksi linnaansa. Toinen puoli uskoo, etta F vaan leikkii tunteillani, koska nakee minun olevan korviani myoten ihastunut, ja se itse nauttiin tuoreesta sinkkuudesta.

Olen havainnut, etta F ei todellakaan ole tyhma, joten se sopisi tunteiden hyvaksikayttajan tahmaiseen profiiliin. Siita saa helposti vahan sellaisen kohmekallo-kuvan. Nyt vasta pitkan tuntemisen jalkeen olen taysin vakuuttunut, etta kaikki lepakot on tapulissa, ja vahan extraakin. Se on tosi janna tyyppi, todella suora, mutta nakee myos ettei se sano kaikkea, vaikka sanookin huomattavan suoraan asiat. Juma mika lauserakenne helmi tuo edeltava lause :D On myoha, antakaa anteeksi.

Olen niin mustasukkainen F:sta!! Y:kin toppuutteli tiistaina, etta ei saa alkaa pakkomielteiseksi taman F:n kanssa, ja mun pitaa pysya coolina, ja antaa aikaa tilanteelle. Mutku ma haluan kaiken nyt heti, vaikka tiedan, ettei mulla olisi edes aikaa seurustella nyt kaikkien opintokiireideni  kanssa. Tahdon vaan luoda ymparilleni sellaisen hullun kaaoksen taas. Juu, olen sanonut suoraan Y:lle, etta mitka mun meiningit on..Silta sai ihan oivia vinkkeja miehen kesyttamiseen. Miesnakokulmaa parisuhdeongelmiin taysin asian ulkopuoliselta taholta, jolla on hallussaan setti alastonkuviani. Hiton tervetta toimintaa, olisi aiti taas ylpea tyttarestaan.

Nyt pitaa siirtya hoyhensaarille, etta jaksaa leikkia coolia huomenissa.

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Oi, nyt olisi se kristallipallo tarpeen

Kotiuduin juuri hammentavasta tyovuorosta. Heti vuoron alussa, joku taas kavi takaapain jenkkiksiini kiinni. Meinasi menna linpparit vaaraan kurkkuun, ja tulla nenasta ulos. Sehan olisi ollut tosi sopoa F:n mielesta varmaan. Siina se seisoi, ja killitti silmiin, taas. Toki tanaan lisana oli sellainen pilke silmakulmassa meiningilla "tiedan mita teit viime lauantai yona". Makin jopa muistan, enka kadu yhtaan (paitsi sita, etta Herra Ehkaisy unohtui kutsua mukaan kivaan..). Lahdettiin samalla oven avauksella takaisin hommiin, ja se niin lempeasti totesi, etta nahdaan alhaalla, kun mun piti menna tsekkaamaan muita juttuja.

Ihkut tyokaverit eivat taaskaan pettaneet, ja mulle oli jatetty ihan hullu nakkilista. Ja siis sellaisia paskanakkeja, etta kirosin aaneen suomeksi varmaan kymmenen minuuttia. Yksi hyvin veemainen rakennusprojekti oli jatetty kontolleni, ja totesin, etten osaa. Olen jotenkin valttanyt kyseista pykaamista useita vuosia. Hata ei tullut kateen, koska F kaveli sopivasti ohitseni, ja huomasi touhuni. Ja kas, kun vahan leikki avutonta daamia, niin han teki tyoni, ja pisti pystyyn sen mita tarvittiinkin. Olihan se ihan jannaa, kun yritin "auttaa", ja kapalat hipoivat toisiaan muka vahingossa. Ai ai, likaista tyopaikka kahmintaa ;) Ja se partavesi! Ei se nyt ennen ole noin aromikas ollut. Ihan nenakarvat varisee, kun se menee lahistolla. Siis erittain hyvalla tavalla. Mitahan se kayttaa? Kuitenkin jotain Axea, jos nain on niin pyyhkikaa tama partavesilausunto mielistanne, ok? :D

Silmapeli ei ainakaan ole kuollut. Kovin en siihen paivan mittaan tormannyt, mutta mieluisin yllatys oli, kun bongasin sen odottamasta bussia. Tai se oli viela sisalla, ja menin sitten siihen viereen coolisti juomaan sita linppari taasen. Sonkotin jotain tuikitarkeaa, ja otin horppya samalla. Ja sitten jo semisti havettikin. Ne linpat oli nimittain pitkin rinnuksia, ja F katsoi kummissaan. Onneksi kuitenkin olen paassy pahimman teini-ian yli enka kuollut siihen paikkaan. Naureskelin vaan, etta vaikka olenkin monilahjakkuus, niin tata temppua pitaa viela harjoitella, ja pyyhin sokerilienta paidalta. No ei se karannut paikalta, vaan sanoi odottavansa minua, ja mennaan yhdessa pysakille. Kaahasin sitten kohti kaappiani, ja supermallin rutiinilla heitin rasyt niskaan, ja takaisin F:n luo.

Bussimatkalla ei kaynyt mitaan ihmeempaa ilmi. Ihan sita perus vinoa hymya, ja silmiin hukkumista. Vahan kyselin viikonlopun suunnitelmia, ja ne vois menna vahan yksiin. Pitaa kysella, ja jarjestella, ja antaa vahan aikaa sille. Mutta jos me nyt eksytaan samoihin kemuihin, niin siella pitaa sitten olla natisti, eika saa mitaan kapaloida, ettei jengi ala puhumaan mitaan.

Ah, unohdin jakaa mitaan eilisista panotalleista Y:n kanssa. Kivaa oli, ja nautinnollista kanssa. Mutta koska olen vahan dille niin annoin sen ottaa "pari " "taiteellista" nakupotrettia meikalaisesta. Ei oo meikalaisella kaikkin inkkarit kanootissa. Tosin kuvissa ei nay mitaan tunnistettavaa osaa minusta, ei naamaa, ei leimoja. Sitten vaan jannittamaan, etta mista mun nakukuvat kohta loytyy! Kokemuksena se oli kuitenkin aika janna, ja kaikkeahan pitaa kokeilla, ainakin sen kerran. Ja siita sitte oppii sen, ettei kannata kokeilla toista kertaa. No, ma tiedan missa se asuu, ja mika sen nimi on, etta menen siiten jonkun polven murskaajan kanssa moikkaamaan sita...Ai niin, sehan on ulkomaille muuttamassa...Oonkohan ma oikeasti tyhmempi selvinpain, vai tenussa?

Viime yona Herra D alkoi lahetella minulle viesteja chatissa. Viestit olivat samanhenkisia, kuin meidan ollessa yhdessa. Ihan vahan raapi kauhu persetta, etta mita se meinaa. Vastaisin ihan asiallisesti, ja se valitteli kaikesta masentuneeseen savyyn. Luulisin, etta silla on tyttoystava, mutta en tieda varmasti. En kehdannut kysya, mutta vaikutti jotenkin silta, etta taas olisi yksi suhde paattynyt...Oli ihan kiva jutella, tosin se tapahtui opiskelujeni kustannuksella. Mutta tiedan itsekin sen fiiliksen, kun haluaa vaan kirjoitella jotain jonkun kanssa, koska olo on vahan kurja. Sitten toinen onkin niin kiireinen, muka, ettei ehdi yhtaan puhua tai kuunnella. Siita tulee tosi paska fiilis, ja itsesaali vaan kasvaa. Eli olin kiva kaveri, ja pidin seuraa virtuaalisesti siihen asti kunnes se paatti menna nukkumaan. Ja sitten se lahetti mulle sellaisen pusu hymion!! Ok, nyt kuulostaa tosi teinille, mutta freakkasin ihan asenteella siita. Eikai se elattele mitaan tunnelmia mistaan? Hyva luoja, jos elattelee, niin mun tarvitsee vaan sitkeammin pysya kotona rosèn kanssa. Ei hittto, pussaava hymio, kaikkea sita joutuu talla ialla miettimaan :D

Nain, tassa taas pureksittavaa.

tiistai 14. joulukuuta 2010

Alkuviikkoa

Hei taas! Alkaa saikahtako tuota kuvaa. Sydameni ei ole yhtaan sen enemman mossona mistaan syysta, kuin aiemminkaan. Tuo kuva mielestani kuvasi erittain hyvin, etta milta sydamessani nyt nayttaa. Nuo laastarit ovat yhdenyonjuttuja, neulat ovat A, ja F, ja arvet ovat muutama pitka suhde.

Sydamessani on kuitenkin rauhallisempaa nyt, kuin viime viikolla tahan aikaan. Rauha vallitsee, koska sain F:n edes siksi yhdeksi illaksi, ja yoksi itselleni. En ole kokoajan niin odottavalla kannalla lemmen lieskojen korventaessa sisintani. Olen jopa miettinyt, etta olenko edes oikeasti kiinnostunut F:sta, vai onko tama kaikki flirtti, ja kyttaaminen vaan paalle jaanyt vaihe. Vahan kuin dinosaurus silta ajalta, kun flirttailuni, ja ajatukseni olivat totaalisen tuomittavia. Muutin omaa kaytostani tavatessani F:n, ja nyt en enaa tiedakkaan, etta kuinka kayttaydytaan normaalisti hanen seurassaan. Tai sitten meilla on vaan se on erityinen yhteytemme, joka on edelleen Rome&Julia-matskua.

 Hanen luotaan lahtiessa han saattoi minut ovelle. Ovella kaannyin ympari, ja katsoin hanta syvalle silmiin hymyillen. Emme suudelleet, koska sen kamppis tuijotti meita sohvalta. Ymmarran taysin F:aa, ja luulen, etta jaahyvaissuukko tapahtui meidan katseiden valilla. Han oli vannottanut minua aamulla sangyssa, etten saa kertoa kenellekkaan. Muistan vastanneeni aika napakkaan savyyn, etta minulla ei ole mitaan menetettavaa, mutt as you wish. En tosiaan tieda, etta mita se miettii. Annoinko vaan lohtua sille eron jalkeen? Olinkin aika varma, etta homma on nain. Varsinkin, kun hanesta ei kuulunut mitaan sunnuntain jalkeen. Pitsi tana aamuna facebookin chatissa han aloitti keskustelun. Ja ensimmaisen kolmen lauseen joukossa oli huolestunut kysely, etta enhan vaan ole kertonut kenellekkaan. No mitapa luulet? Jos ei se kohta jo luota minun sanaani, niin pistan duunipaikan ilmotustaululle lapun tiedoitustilaisuudesta. Alkaa jo vahan tympia!

Yritan olla analysoimatta tata liika, mutta kylla ajatus siita, etta han ei ota minua vakavissaan vahan sattuu kuitenkin. Tilanne on hankala, exien vuoksi. Myos sen takia, etta F on vastikaa sinkkuuntunut. Minut tekee hieman surumieliseksi ajatus siita, etta F ei etsi mitaan vakavaa nyt, vaan otti lahelleen yhdeksi yoksi sellaisen henkilon jonka tunteet hanta kohtaan ovat hyvin tiedossa. Ja kohta se heittaa minu syrjaan, kuin maran ratin. Toki odotan innolla huomista tyovuoroani, ja sita, etta kapaloko se edelleen. Jos kapaloi, niin voisi jopa kuvitella sen olevan edelleen kiinnostunut...

Launataina olisi yksi keikka, ja tekisi mieli kysya sita mukaan. En vaan tieda, etta on siita sihen, kun jokuhan voi nahda, tai ainakin voimme herattaa epailyksia. Minulla ei tosiaan ole mitaan valia, koska maineeni saattaa olla jo muutenkin hieman kyseenalainen. Juu, juu, olen kiltti, ja mukava tytto, vahan lortto vaan ;)

Mulla on tanaan Y:n kanssa panotreffit. En oikein tieda, etta mita odottaa, kun se heitti, etta haluaa kokeilla jotain villia kanssani. Oolrait, toiveissa olisi, etta pysyisin hengissa taman "villin" aikana. Pitaa varmaan heittaa siskolle viestia, etta olen menossa tapaamaan tata miesta, ja sen tavoittaa tasta numerosta, ja tasta osasta kaupunkia, jos sisko katoaa mystisesti ennen joulua. Y on kylla ihan asiallinen kaveri (vahan seksiaddiksi vaan..), mutta eihan noista koskaan tieda.

Vaihdoin viime viikolla yhden samanhenkisen (saman skenen) miehen kanssa viesteja deittipalvelun kautta. Vaihdettiin sahkoposti osoitteet. Unohdin kuitenkin vastata hanen pitkaan meiliinsa. Se lahetti mulle jonku uliuli-viestin sitten, joka vetosi omatuntooni. Vastasin sille eilen, ja sain aivan uskomattoman torkean viestin takaisin. Mulla kiehahti sappi aivan taysin. Se kyseli ensimmaisessa postissaan, etta mita kaipaan Suomesta. No en talla hetkella muuta, kuin koiraani. Senkin kirjoitin suluissa, ja vahan kieli poskessa. Pistan tahan sen osan viestista, mista meni hermot, pliis kertokaa, etten ole outo :

"your answers i think are very nice but maybe not so intelligent.... ha ha . as i ask you what do you miss most about finland anmd you say your dog. woof woof !! but there are dogs here too. yes Alma even in this town. and still not so cheap. or you can rent/lease or partially own a dog. too. DOGs  are dogs."

Ja aijalla oli viela otsaa kertoa, etta haluaisi silti tavata. Mun alykkyytta ei kenenkaan tarvitse arvostella kahden sahkopostin kautta, varsinkaan, kun en ole edes natiivi. Aija ei taida hanskata sosiaalisia kykyja kovinkaan hyvin, jos ei kassaa, ettei voi arvostella kenenkaan alykkyytta pain naamaa. Vaikka toinen olisi kuinka dorka, niin ei kuulu hyvin tapoihin siita henkilolle huomauttaa.Toki olen odottanut ensimmaista tallaista tyyppia, joka etsii netista seuraa, koska ei osaa edes alkeellisia sosiaalisia taitoja. Itsehan tama tyyppi lahetti kuvan kitarastaan! Hei, sehan on vaan kitara..Daa.

Ja viela mainitakseni, etten ole mikaan koirafanaatikko, vaan hyvin jalat maassa, ja maalaisjarki paassa elaimien kanssa. Enka yleensa edes puhu koirastani mitaan, vaikka olenkin elainrakas. Tiedan, etta kaikki eivat jaksa kuunnella vauhkoamista elukoista.

Ainiin, sunnuntai iltana, kun olin menossa suihkuun F:n luota palaamisen jalkeen, niin ilokseni huomasin, ettei hanasta tulekaan vetta. Oli todella voittaja olo, kun tajusin, etten paasekaan pesemaan itsestani lemmenntuoksuja pois. Ei se sinallaan haitannut, koska mielellani tuoksuttelin iholtani F:n partavetta viela hetken pidempaan, mutta ajatus seuraavana aamuna kouluun menosta samoilla rahmilla vahan inhotti. Kokeilin suihkua kuitenkin, ja sain sielta jaakylmaa vetta noin 30 sekuntia. Ainakin tuli raikas olo. Eilen illalla fantasioin suihkuun vihdoin paasemisesta, ja kappas, sama homma. Keittion hanasta ei tule vetta kunnon paineella! Kipitin suihkuun, ja onnistuin jopa saamaan noin 4min suihkun vuorotella jaakylmaa, ja kiehuvaa vetta. Selvitin sitten asiaa tarkemmin, ja joku viisas taho on paattanyt saastaa vetta, nain ollen he sammuttavat veden yoksi. Ok, mutta ma en ole oikeesti tiennyt, etta yo alkaa jo seitseman jalkeen illalla! Kiitos vaa.

Ja nyt pitaisi lahtea menemaan. Treffit kutsuu ;)

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Mappi F

Palasin juuri kotiin kekkereista. Jengia oli mukavan vahan, tosin turhan iso prosentti paikallaolijoista oli petikavereita, ja yksi jonka kanssa meidan piti menna treffeille, mutta valitsin toisen miehen silloin..Niin, ja olin pitkaan ainoa tytto paikalla. Sitten Herra S:n (siis F:n kamppiksen) mimmifrendi saapui paikalle. S muuten antoi vahan silmaa kun heilahdin paikalle..

Herra L myos kyseli sijaintiani..Reppana. Tuli vahan huono omatunto, kun olin F:aa liehittelemassa..Kuten myos omatunto soimasi siita, etta olin sanonut talle laheisimmalle naispuoliselle ystavalleni, etta en ole menossa ulos. Hanetkin olisi tietty voinut pyytaa mukaan, mutta ajattelin vaan omaa napaani, ja saumoja F:n kanssa. Hyi minua!

Itse ilta meni oikein hyvin. Jossain vaiheessa F pyysi minua ylakertaan katsomaan paitakokoelmaansa (alkaa kysyko!). Tiesin silla hetkella, etta tassa nyt ei ole mistaan paitojen tiiramisesta kysymys, vaan se haluaa minut sivummalle vehtaamaan. Sen vaatekaapin edessa siina seistiin, ja sitten se vaan tapahtui, suutelimme. F sanoi, etta se on niin monta kertaa ollut lahella tehda sen jo toissa. Ai jaa?! Enhan mina mitaan ole huomannut, tai ainakaan koskaan miettinyt samaa..haha. Positiivista on se, etta se on selvinpain miettinyt minun suutelemistani, ettei se ollutkaan kannipaahan pisto vaan. Ehka silla on jotain fiiliksia..

Suudelman jalkeen karkasimme moneen otteeseen jemmaan kahmimaan, ja pussailemaan. Tosi teinimeininkia, mutta F ei halunnut tehda sita julkisesti. Ja totta puhuen minakin pidan kuolaista imuttelua kotibileissa kaiken kansan edessa tosi lapsellisenan kaytoksena. Kaikkihan sen nyt varmasti arvasivat, etta mita me puuhataan, mutta F tuntuu uskovan, ettei kukaan huomaa mitaan.

Istuttiin F:n kanssa vierekkain tuoleilla, ja onnistuttiin  siina koskettelemaan toisiamme muka salassa. Ei varmaan jaanyt keltaan huomaamatta, kun oltiin aivan kylki kyljessa muutenkin.

Varsinkaan siina vaiheessa ei kukaan varmasti huomannut mitaan, kun me kaksi havisimme aamuyosta panemaan. Tosi hyvin salassa pysyi siis pikku saatamisemme. On se vaan niin ihana tyyppi, etten ma kesta. Se on todella hella peiton alla, ei mikaan janis, ei rusikoi. Nam. Tosin kannin takia seksi jai aika kaameaksi.

Aamulla herasin sen kainalosta, ja voin sanoa, etten ole tuntenut sellaista tyytyvaisyytta kenenkaan miehen kainalossa pitkaan aikaan. Paadyimme taas paallekkain, ja siina ratsastellessani spottasin, etta meillahan oli seuraa huoneessa. F:n huoneessa on jostain syysta kaksi punkkaa, ja siina rintsikoideni, ja kalsarien seassa rohnotti eras F:n kaveri. Toivon hartaasti, etta se oikeasti nukkui, eika kuunnellut meidan rakkauden aaniamme.. Se siita aikuismaisesta, ja fiksusta kaytoksesta. Ihan kuin jossain teinien kotibileissa. Vetaydyttiin kuitenkin hommista, ja teeskenneltiin nukkuvamme ihan kuin sanattomasta sopimuksesta. Hetken paasta se kaverikin "havahtui" ilmeisesta valeunestaan, ja hipsi ulos huoneesta. Taisi olla vahan liikaa kuunnella aktia  about puolen metrin paasta. Ma en kylla tajua, etta miten F ei muka huomannut sita siina lahella. Vai oliko se vaan pervolla tuulella. Mina en ainakaan kyseista miesta nahnyt koska nukuin kasvot seinaa vasten ja siita kierahdin suoraan F:n paalle, ja keskityin vain, ja ainoastaan F:aan. Miten vaan, tulipahan koettua sitten tamakin.

Mutta nyt siis vituksen aiheisiin. Eihan sita kumia taaskaan voinut kayttaa! Mun laukku oli alakerrassa, eika sita nyt sielta voinut lahtea hakemaan kesken kaiken. Ei vittu ma olen tyhma. Mullahan voi olla vaikka mita tautejakin mitka tartutin F:aan, kun tata on nyt harrastanut vahan turhan usein viimeaikoina. Ja tassa on nyt voinut tarpata vaikka malleja ei sisalle laskettukkaan. Ellei kierto ole taysin sekaisin sen edellisen jalkiehkaisykeikan takia.. No ainakin siita mukulasta tulisi aika varmasti melko kaunis yksilo, jos se nyt yhtaan lohduttaa, kun sita lykkii sohjon seassa vaunuissa nahden kersalla isansa siniset silmat joita ei koskaan saanut omakseen.

Toinen purnaamisen aihe on, etta F vannotti viela aamullakin, etta pidetaan tama salassa. Oh, ok. Kylla minuun voi luottaa. Ei mulla ole yleensa tapana huudella ostarilla, etta sainpas just munaa silta, ja silta. Pelkaako se sitten oman maineensa menettamista, jos joku saa tietaa, vai eiko se halua loukata exaansa. Sanoin sille, etta minulla ei ole mitaan menetettavaa tassa pelissa enaa, mutta as you wish. Huvittavaa kylla, etta kaikki bileissa olleet kylla eivat voineet olla huomaatta peliamme, ja jo se, etta tama joukko ihmisia tietaa, niin tieto leviaa aivan varmasti, jos on levitakseen.

Taas jai kysymatta se mieltani askarruttava kysymys, ihan vaan, etta mita  meidan valilla on, ja onko silla mahdollisuuksia kehittya mihinkaan vakavampaan suuntaan. En myoskaan tieda, etta oliko tama vaan hetken hupia, vai tuleeko tama toistumaan, ja missa mielessa jos toistuu. Ma en jotenkaan jaksaisi uskoa, etta meilla olisi tulevaisuutta kuitenkaan. Ma en ikina ole kovin voitokas naissa mieskuvioissa, aina jaa kasa paskaa kateen, ja kipea sydan. Yritan pitaa itseni nyt kasassa, ja raiteilla, ja yritan olla ronsyilematta olemattomasta unelmoimiseen. Mutta kuka jaksaa flirtata 1,5 vuotta yhden yon takia? Jos tata asiaa yhtaan ajattelee, niin ei siina olisi mitaan jarkea. Pillu saa ihan varmasti helpomminkin, kun yhta naista "piirittamalla". Ma en vaan siltikaan usko, etta kukaan voisi olla minusta vakavissaan kiinnostunut. Varsinkaan tuollainen mies kuka saisi minka naisen (tai homomiehen) tahansa. Olen mina kiinnostava, mutta ne harvat miehet jotka saavat minut syttymaan, eivat syty minusta. Riesaksi asti riittaa sellaisia kuikeleita, jotka ovat liian tavallisia, ja tylsia minun makuuni. Ne kuvittelevat kun saavat rinnalleen coolin naisen, etta ne itsekin muuttuvat cooliksi. En ma ole oikeasti yhtaan cool, ja en ole aina kovin itsevarmakaan. En osaa paattaa asioita, eika minulla ole hillitonta liutaa ystavia, enka ole punkassa mikaan sahikainen.. En usko, etta kukaan voisi olla kiinnostunut minusta.

Tammoisia tunnelmia talla kertaa..Any thoughts?

lauantai 11. joulukuuta 2010

Ei hemmetti, nyt jysahti!

Ma en saa happea! Kraah, aih, oih! F laittoi viestin, etta haluaisinko tulla niihin bileisiin kuitenkin, kun se "paha" jengi oli jaanyt pois. No hemmetti! Sydan hakkaa, ja pistin viestia takaisin, etta tykkaisin kovasti :D Nyt olen siis menossa, F:n, bileisiin, sen kutsusta, jarki, patkii. Voivoivoi!

Pitakaas peukkuja.

Onneksi aiemmin tanaan groomasin itseni nilkoista tukan latvaa, vaikka en ollut edes menossa ulos. Oli vaan sellainen fiilis, etta tekee mieli vahan hoitaa hipiaa. Nyt on saaret sileat, ja tukka kiiltaa. Ou jea. Mita ma laitan paalle?? Taidan ottaa taksin, kun en ma jaksa kavella pimeessa viinojen kanssa 40-50 min. Mu ei edes pitanyt menna ulos tanaan, enka ole edes viela aloittanut kouluhommia, vaikka tanaan piti saada iso siivu valmiiksi. Voi paska. Tulee ihan vittupaa maanantai mutta no can do. Nyt on kyse mun syvimmasta onnellisuudesta.

Taa on niin unta! Viskatkaa joku jollain jaakokkareella paahan, jookos?

perjantai 10. joulukuuta 2010

Tilanne F

Ei mitaan kovin jannaa asiaa taaskaan, mutta sydanta lammittaa silti. F sanoi, etta naytan tanaan kivalta(tarkoitti kai, etta hyvalta), ja coolilta. Jotain tekemista asian kanssa voi olla 11 tunnin younilla minka takia en sitten ehtinyt kouluunkaan tanaan..Kehuista tuli kuitenkin hyva mieli, vaikka se pieni peikko takaraivossa sanookin, etta se kehuu vaan siksi, etta se petaa varmaa pildea itselleen. Meilla ei ollut kovin aikaa turista, mutta se kahmi mua taas ohitus tilanteessa. Samoin kuten eilen, eli puristi kevyesti kyljesta. Pitaa varmaan alkaa treenata naita kevyita jenkkakahvoja kadoksiin, jos silla on joku kylkifetissi. Tai eihan mulla sellaisia edes kylla ole, tai no sen verran, etta kiinni saa..Nyt jos alkaa taas spekuloimaan, niin tuo puristushan tarkoittaa jotain sellaista mista meilla ei ole aikaa puhua toissa, ja toiden ulkopuolella emme ole saanet viela mahdollisutta. Osoittaisiko se kiinnostustaan niin, vai pelaako se vaan, etta levitan sitten ketarani oikealla hetkella?

Eikai sekaan jaksaisi tata enaa pitaa ylla jos sita ei yhtaan kiinnostaisi mina jollain muullakin tapaa, kuin vaan panona. Silloin kun oltiin juuri toissa tutustuttu niin tiesin sen olevan minusta kovin kiinnostunut, sehan mulle antoi numeronsa, ja treffitkin sovittiin. Treffit kuitenkin peruuntuivat sen aloitteesta. Se taisi silloin vaan janistaa, koska pelkasi avomieheni tulevan paalle. Koko tilanne muuttui, kun jouduin silloin yhtena ankeana paivana tunnustamaan, etta mun "kamppis" sattuu olemaan pitkaaikainen avopuoliso. Olen aika sika naiseksi, mutta suhde oli kylla ohi (ja luulen, etta avomiehellakin oli jotain sapinaa toissa niihin aikoihin. Jos ei, niin ainakin se tunnusti kuukausi pari sitten olleensa ihastunut useampaankin naikkoseen tassa kaupungissa ennen eroamme), ja F vei jalat alta. Muistan vielakin sen paikan missa seisoimme puhumassa, kun se alkoi kysella asuintoveristani. En ma enaa voinut valehdella sille, sen hakiessa vastausta sinisilla silmillaan mun sydamen perukoilta. Palasin toihini taynna kiukkua, ja pettymysta. Minulla melkein valui kyyneleet, mika oli aivan naurettavaa. Oli tosi vaikeaa esittaa reipasta tyokavereille, kun aani variseen, ja silmat vetistaa. Se oli tosi random reaktio. Koska suhde kotona oli niin kuollut, niin toissa oli ihanan jannittavaa olla, kun sai huomiota toiselta miehelta, ja se oli ihan meidan kahden valinen pieni "romanssi". Mahanpohjassa nipisteli jannitys jo matkalla toihin. Totuuden paljastumisen jalkeen F mielestani viela hetken kayttaytyi kuten enne totuuden paljastumista. Siten jaimme vaan siihen samalle tasolle, missa mikaan ei edennyt mihinkaan, ja en aina edes moikannut. Voi olla, etta se oli jo niihin aikoihin mennyt yksiin exansa kanssa, ja keskittyi johonin todelliseen.

Ja nyt taas, vaikka en olisi ikina uskonutkaan. Enka oikein tahdo uskoa vielakaan, etta se mita meidan valilla on ollut onkin todellista, eika vain minun omaa mielikuvitustani. Tai silta ainakin nayttaa kaiken viime paivina tapahtuneen perusteella. Eikai se nyt huvikseen kehuisi, ja kahmisi jos se ei olisi kiinnostunut, ja tietaa minun olevan ihan pihkassa. Eikai niin julmia otuksia olekaan? Ei ainakaan minun pinkissa kuplassani...Yritan hokea mantraa, etta napeille tassa tulee, ja kohta sattuu. Oikeasti.

Mulla on seuraavan kerran toita vasta ensi viikon puolivalissa. En ehka jaksa odottaa siihen asti, etta nakisi sen taas. Ehkapa joudun laittamaan sille muutaman viestin. Koskien sitten vaikka sita ensi viikonloppua mista puhuttiin eilen. Huomasin harmikseni olevan toissa silloin koko viikonlopun, mutta onhan siina pitka yo valissa ;) (Vaikka paatin olla antamatta sille heti. Ja jos nyt en ole paksuna siita harhalaukauksesta exan kanssa, niin toivoisin kovasti valuvani kuiviin ensi viikon aikana. Mutta koska jouduin ottamaan jalkkarin, ja se sekoitti kiertoni, niin joudun nyt panikoimaan sita raskauttakin. Enhan ma voi mitenkaan olla, kun tabun jalkeen vuodin kaksi viikkoa..)

Pitaa yrittaa vahan rauhoittua, eika suunnitella mitaan haakutsujen taittoa. Talle pitaa antaa nyt aikaa, ja toivoa, ettei kukaan amma veda sita valista. Eli yhteydenpitoa jatkan, mutta yritan olla ahdistamatta, ja viestittaa vaan silloin, kun on jotain asiaa, vaikka siita tikusta sitten;)

Ah viikonloppu, aika avata rosè, ja hymyilla viikon saavutuksille. Jotainhan tassa F-tilanteessa on kai saavutettu jo?

torstai 9. joulukuuta 2010

Illan tapahtumat

Mitaan kovin dramaattista ei tapahtunut kuitenkaan. Paidan sai annettua F:lle, ja se jai siihen mun lokeron viereen seuraamaan mun touhuja. Yritin siina pukea. Tai oli mulla siis housut, ja paita paalla, mutta muut vermeet puuttui, ja romppet oli levallaan pitkin kaytavaa.. F jotain vittuili siita kaaoksesta mika siina kaapin edessa oli. Sitten se katsoi miljoonannen kerran suoraan silmiin, ja kysyi, etta onko mulla mitaan suunnitelmia ensi viikon viikonlopulle. Eipa oo, ja ja pistettiiin sitten mietintaan, etta missa voitaisiin humaltua hyvan syyn varjolla. Toki mun luona sopisi pitamaan sellaiset yksityisbileet.. ;)

Nyt jaatiin sen tyokaverille kylla kiinni. Tormattiin taas ovella, ja katseet kohtasi, ja F kahmaisi minua kyljesta. Talle kertaa en raakaissyt, kun taman yllattava kourinta tapahtui edestapain. Kahmiikohan se muita mimmeja duunissa, vai oonko ma ainoa...Mutta kuitenkin sen duunikaveri siina vieressa katsoi ihan vahan pitkaan, ja varsinkin kun meika hymyili lahes orgastisesti.

Samaan bussiin emme ehtineet. Tanaan mina paasin aikaisemmin. Ihme vouhkaamista, kun ensin oli maailman kaamein juttu jos jonkus tahtoisi lahtea himaan vartin aiemmin. Nyt ne potkii pihalle puoli tuntia ennen vuoron loppua, ja siita saa viela palkan. Huraa talvi! Mutta vahan silti epailyttaa..Mutta nahtiin F:n kanssa kun oli vaeltamassa kohti bussia. Se sanoin niin soposti hymyillen, etta nahdaan sitten huomenna, kun se oli tentannut taas duunivuoroni, ja kaikkea muuta yleishyodyllista. Kylla, aivan varmasti. Ma en varmaan saa tana yona unta, kun tassa jannittaa aika paljon. Toivottavasti viime yon kolmen tunnin tirsat vahan vauhdittaisivat simahtamista.  Jotain taalla nyt taphtuu, tai on tapahtumassa.

Pain au chocolat, ja hattaraista holmoilya

Paiva ei ole edes puolessa, mutta hymy on korvasta korvaan, ja ei tama enaa voi paremmaksi menna.

Mainitsin aikaisemmin, etta mulla on presentaatio tanaan, torstai aamuna. Vaansin hommia silmat ristissa puoli kuuteen asti aamulla, saaden jonkilaisen kevyen riipaisun aiheesta kasaan. Nukuin alle kolme tuntia nahden aika erikoisia, ja hieman vinksahtaneita unia. Ettei tarvitse sitten hammaslaakariinkaan vahaanaikaan menna noiden unien jalkeen..Herasin taysin sekaisin, ja luulin suunnilleen kuolevani kun aloin vetaa vaatteita paalle. Vasytti niin paljon, etta tunsin ihan fyysista kipua joutueessani eroon muumityynyliinastani, ja pandapyjamasta, eika ollut edes aikaa nauttia aamukahvia heppakuvioisesta suosikkimukista, joka on muuten ollut matkassani jo lahes 20 vuotta. (Btw miten sitten jos saan sen poikaystavan joululahjaksi, etta pitaako mun sitten luopua kaikista sopoista, ja noloista pyjamista, mukeista yms vermeista, ettei vaikuta vahalahjaiselta?)

Olin jopa erittain ajoissa studiolla, ja ihmettelin kun jengi oli niin rauhakseen, eika kukaan santaillyt mihinkaan kuten presiksen kynnyksella on yleensa tapana. Syykin sitten selvisi, kun opettaja saapui paikalle. Eihan se presis edes talla viikolla ole, vaan ensi viikolla *krohm* Onneksi en mennyt kyselmaan mitaan keneltakaan, muuten mulle ei salettiin kukaan puhuisi enaa kuten normaalille ihmisille puhutaan. Ei sen puoleen, meinasin kaksi kertaa eilen kuolla myotahapeaan, kun aidinkielellaan opetusta seuraavat eivat ymmarra perussivistysanoja, ja kassaavat puhutun, ja luetun informaation viela huonommin kuin mina, joka karsii kai jonkinlaisesta tarkkaavaisuushairiosta, ja on semisti kielirajoitteinen .Tulipahan ainakin tehtya perussetti valmiiksi, minimi standardilla kyllakin. Nyt voinkin sitten lisailla kaikki puuttuvat jutut saaden aikaan ainakin keskitasoisen esityksen, ja suht huolella ajatellun projektin. Ja mika tarkeinta, opettaja diggasi mun projektista, ja kehui sita alykkaaksi. Melkein jo nousi kusi paahan, varsinkin sen jalkeen kun se oli viela lisannyt, etta nakee tyossani potentiaalia, ja kyseli, etta olenko ensi vuodella miettinyt jo suuntatumisvaihtoehtoa.Ymmarsin, etta nakisi minussa siis potentiaalia tahan toiseen suuntautumisvahtoehtoo mihin tama proggis liittyi, ja mita en ole varsinaisesti viela opiskellutkaan. How cool is that!

Sitten Almaa jo vietiinkin netin ihmemaailmaan. Herra F sattui olemaan online FB:ssa, ja koska mulla on edelleen hallussani se paita minka se halusi ostaa, niin laitoin sille viestia, etta tuonko sen tanaan duuniin. Sehan vastaili ihan reippaasti, ja noin tuhannen hymios kera kaikkeen. Vahan epailytti se hymioiden maara, mutta en antanut asian vaivata. Kunnes se kirjoitti, etta meidan pitaisi bilettaa yhdessa. Totta helvetissa pitaisi, tosin kirjoitin sille vienosti neiteillen, etta ehkapa pitaisi. Kirjoiteltiin muutama viesti, ja sitten se jai pitkaksi aikaa kirjoittavaan tilaan. Sitten sielta tuli, etta niilla on kotibileet lauantaina, ja se olisi halunnut kutsua minut. Mutta koska joku muu oli mennyt kutsumaan jotain muita tyyppeja *krohm, ketakohan...*, niin se ei tahdo aiheuttaa hamminkia kellekkaan. Enhan mina siita loukkaannu, vaikken kutsua saanut. Tiesin kylla jo naista bileista facebook urkinnan perusteella, ja tiesin todellakin, etta mina en tule sinne kutsua saamaan. Seuraaviin bileisiin kuulemma saan kutsun sitten ehdottomasti. Ja kevyesti kuumottavaa voisi niissa bileissa olla minulle, kun on painanut bileiden molempien isantien kanssa, ja jos siella viela koikkelehtisi pari exaa, ja exan tyttoystavaa, niin olisi sellainen soppa pystyssa. Tai siita voisi saada hauskan lyhytelokuvan.

Mutta siis, tossahan tuli nyt vahan treffikutsua,ja kiinnostuksen ilmaisua, eikos? Ja paljosta laitetaan vetoa, etta Herra F:kin etsii vaan random panoseuraa, ja meikalainenhan siihen passaa ihan mainiosti. Ma olen niin kiltti, ja selvasti aivan hiton ihastunut siihen, niin se voi pelata mun kanssa miten tahtoo, ja Alma seuraa minne vaan. Pessimisti ei taaskaan pety ;)

Vahanko jannittaa menna toihin tanaan tammoisten pikku edistysaskelien jalkeen! Ja aika varmasti tullaan samalla bussilla kotiin illalla. Ma meen kuitenkin ihan lukkoon, nyt kun on ihan selvasti vahan vakavampi paikka nyt, kun molemmat on oikeasti sinkkuja, ja kiinnostuneita toisistaan. Uaaah. Nytko tassa tapahtuu vihdoin jotain? Vai paadynko vaan laastariksi. Vaikka paatyisinkin, niin se on silti voitto minulle tassa 1,5 vuotta jatkuneessa kissa-hiiri-leikissa, ja ainakin tiedan varmasti asioiden oikean laidan sitten.

Tama paiva on aivan hattaraa olemattomien younien, ja suunnattoman hyvan tuulen takia. Lisaa naita! Tama on kivaa vaihtelua tahan loputtomaan vuoristorata-ajeluun . Tuntuu, kuin olisi tullut pari silmukkaa lisaa vuoristorataan, jotka niin ihanan pehmeasti kouraisee vatsapohjassa niihin tullessa.

tiistai 7. joulukuuta 2010

Huh

Kyllapa oli toimelias iltapaiva! Sain kaikki roikkuneet asiat hoitoon. Siis ihan kaikki, no en koulujuttuja, mutta kuitenkin. Ja samalla kertaa sain myos aivan tajunnan rajayttavan kiihottavaa petijumppaa Y:n kanssa. Oli kylla valehtelematta aivan parasta seksia helvetin pitkaan aikaan. Huh. Ehka tata Y:ta voi kayda vahan painamassa toisinaan, ellei tassa mitaan vakavampia kuvioita ala kehittymaan jollain muulla suunnalla. Omituiset fiilikset Y:sta olivat vaan omaa epavarmuuttani hanesta henkilona. Han pitaa minua "seksiobjektina" (pieni lisakommentti tahan, etta Y tahtoi vatkata peilin edessa. En ole koskaan ennen kokeillut, mutta pisti silmaan oma vartalo. Siina peilikuvassa huhki aika kuuma kissa, selluliitista, ja semirupisesta naamasta huolimatta;) , ja mina saan hanelta "arvokasta" kokemusta, koska han on ehka taitavin vastaani tullut petikaveri. Etta win-win hyotysuhde. Nyt kun molemmat tietaa, etta mika meidan valinen status on, ja pedissa tuntuu synkkaavan, niin miksi ei kayttaisi tata optiota. Ja tassa on kanssa se hyva puoli, etta nyt ei tarvitse hakea mitaan kannihoitoja baarista, kun Y:n kanssa voi panna selvanakin, ja tyydyttavin tuloksin ;)

Puhuin myos F:n kanssa puhelimessa tanaan kahteen kertaan. Uijui. Kysyin silta yhta juttua liittyen meidan organisaatioon, ja se lupasi selvittaa sen. Niinhan se sen tekikin. Ja se vastasi niin soposti puhelimeen vikan puhelun alussa. Iloisesti, innokkaasti :) Ja paatti puhelun sellaiseen kepeaa "nahdaa" silla aanenpainolla mita meidan valilla joskus on. Sellainen vahan kaihoisa, pehmea, kevyt. Taa on niin hyva paiva!! Nyt vaan hommiin, etta saan presiksen torstaiaamuksi valmiiksi. Huonolta kylla nayttaa nyt, kun aivot on pantu pellolle, ja sydan poukkoilee F:n julkisen sinkkuuntumisen jalkeen :D

YES!

Herra F oli vaihtanut FB:ssa ensin parisuhdestatuksensa, etta ei ole enaa siina, ja se oli itse tykannyt tasta postistaan. Sitten sinne ilmestyi, etta se on sinkku, ja hakee kavereita, tai parisuhdetta. Voivoivoi :D Nyt kaikki muutkin ammat kay sen kimppuun, koska se on niin herkku, ja flirtti. Ma taidan ottaa edelleen ihan rauhassa, ja katsoa, etta mika se seuraava siirto on. Meidan valilla nyt kuitenkin on jotain jo, etta sinansa mulla on kai jalansija jo sen sydamessa. Tama pelasti kylla paivan. Muistan sen paivan viime tammikuussa, kun se oli vaihtanut statuksekseen, etta suhteessa. Ma olin aivan maani myynyt, vaikka olin itse viela silloin suhteessa. Se sattui, kun paivauni, ja suloinen ihastus kohtasi todellisuuden.

Jep, mina lahden paivakahveelle Y:n kanssa nyt ;) Ma oon aivan kaamea tapaus! Mutta kaikki tallainen epamaarainen toiminta loppuu, jos saan sen unelmieni prinssin haaviini. Tilannetta joutuu venyttamaan vahan, koska se on reissussa joulun, ja kuten allerkirjoittanyt myos. Annetaan aikaa..viela vahan.

maanantai 6. joulukuuta 2010

Komento takaisin

Ei se A ollut mitaan outoa tehnytkaan treffipalvelussa. Nyt taas nakyi meidan valiset viestit, profiilia en uskaltanut menna aukomaan kuitenkaan ;) Ja se on myos hengissa, koska oli postannut facebookissa jonkun typeran videon profiiliinsa. Tilanne on siis paalla viela senkin kanssa.

Herra Y taas myonsi olevansa ei vakavissaan, vaan ainoastaan pilden perassa.  Senhan ma jo tiesinkin. Nyt voi niita sankypuuhiakin harkita, kun tiedetaan, etta missa kukin on. Se oli kuitekin suht osaavan oloinen vallyjen valissa, joten siltahan voi vaikka oppia jotain ;) Hitto ma kylla vaihdan mielipidetta akaiseen, en nimittain pysy enaa itsekkaan karryilla, etta mita olen muka paattanyt..haha.

Hei taas!

On taas tapahtunut asioita, joten voin ehka uhrata "muutaman" minuutin tilanteen ruotimiseen. Ihan oikeasti, mulla on mieleton paine niskassa opiskelujen sossimisesta. Se on se isoin huoli. Tama suht vilkas sosiaalinen elama miesten kanssa kuitenkin pistaa pakkaa ihan sekaisin kokoajan. Yritan paattaa, etta nyt en mieti yhtaan mieskuviota, vaan puran kaiken siihen menevan tarmon projekteihin...Ei vaan pysty, kun kokoajan tapahtuu jotain pienta. En pysty keskittymaan edes mihinkaan yksinkertaiseen.

Perjantai-iltana keskustelin Herra F:n kanssa fb:ssa. Nyt luulette, etta jostain vakavastakin, mutta ei. Hieroimme kauppoja paidasta joka on minulle liian iso, ja F halusi ostaa sen. Kehittavat keskustelut siis, tai no kun olin vahan nihkea myymaan sita, koska size issuesta huolimatta se on yksi suosikeistani, niin F sanoin, etta voin ihailla sita sitten hanen paallaan. Noh, en ma siina vaiheessa enaa mitaan paitaa katselisi, jos nakisin hanta niin useasti pukeutuvan minun vanhaan paitaani, ah, vaikea selittaa mita yritan sanoa....Jotain muutakin yritin ujuttaa keskustelun vahan johdattelevia aineksia, mutta ei. En saanut ohjailtua keskustelua hanen elamantilanteeseensa, ja han vaan urkki minun kuvioitani. Ei siina mitaan. Pertsi-illan olin siis ihan kotosalla hukuttamassa ahdistusta rosèn avustuksella. Ahdisti viela enemman herata puoli kuudelta aamulla nojatuolista. Enka edes saanut koko pulloa litkittya, etta aika FAIL ilta.

Herra A:stahan ei sitten kuulunut yhtaan mitaan. Tietenkaan. Viimeisen kerran oltiin yhteyksissa vissiin torstaina. Ja se jatti vastaamatta mun viimeiseen viestiin jossa oli ihan random kysymys vaan, ei mitaan pelottavaa, vaan meidan alaa koskeva kysymys. Palaan haneen myohemmin postauksessani.

Lauanta-iltana  alkoi mokkihoperyys kayda niin valtavana morkona niskaan, etta oli aivan pakko paasta nollaamaan. Lahdettiin sitten yhden harvoista, ellei jopa ainoan naispuolisen kaverini kanssa ottamaan muutama. Han on tosi hiljainen, ja suloinen tytto, mutta meilla synkkaa ihan hyvin luulisin. Selvisi, etta se pitaa mua tosi jannittavana persoonana. No joo..Onhan se noita mun sekoiluja nahnyt. Meilla oli ihan hauskaa, ja voin sanoa illan perusteella tuntevani hanta jo melko hyvin.

Saatiin idea vaihtaa paikkaa, kun miehia alkoi tungeksimaan meidan ymparilla vahan liikaa. Kun olin ulkona rookilla, niin mulle huusi kilpaa kaksi urosta, mitka molemmat vitutti olemassaolollaan, koska yritin viritella silmapelia neljannen osapuolen kanssa. Grauh, mika uros, mutta eihan siina taistelevien metsojen keskella saanut mitaan syttymaan tuon mahtavan uroksen kanssa. Kummallakaan naista kilpaa huutavista apinoista ei ollut mitaan, edes teoreettista tsaanssia minuun., ei edes vaikka olisin ollut ihan puoli tiedottomana. Tai no, siita en mene takuuseen..haha. Totesin vaan, etta terve pojat, ja painuin takaisin sisalle. Toinen niista tuli viela lankyttamaan jotain myohemmin. Yritettiin kaverini kanssa jankuttaa talle urpolle, etta meilla on jutut kesken, hus pois siita.

Mutta siis vaihdoimme paikkaa vanhaan kantabaariini. Enkai voi enaa sanoa sen olevan "vanha" kantapaikka, koska olen ollut siella kaksi viikkoa sitten viimeksi...No joo. Suurinosa tutusta jengista oli ilmeisesti katsomassa yhta keikkaa, jonne minakin olisin voinut menna, mutte ei sitten huvittanut, kun siella olisi sitten taas ollut laja  exia, ja exan exia, ja sellaista seurakuntaa, etta parjaan ilmankin. Keikan loputtua paikalle kuitenkin laukkasi muutama tuttu. Mm. sellainen nallekarhumainen(tarkoittaa tassa tapauksessa, etta on ollut ruoka-aikaa kotona, ei ainakaan mikaan Herra D:n kaltainen hiirimies) kaljupaa jonka olen aistinut olevan meikalaisen peraan. Mukava mies, eika muistaakseni ihan palikka jonkun suht selvana kaydyn keskustelun perusteella. Olen tainnut hanesta mainita aikaisemmin taalla. Samainen tyyppi aina ylistaa ulkonakoani, minka koen paivasta riippuen hieman ahdistavaksi. Ah, ja ennen Halloweenia taisin kirjoittaa, etta jos L:sta ei saa panoseuraa, niin tama toinen herra on plan B (siina tarinassahan en sitten saanut kumpaakaan, vaan sekaannuin nelja vuotta nuorempaan ystavaani, joka ei lopulta ollut, muistaakseni, yhtaan niin paha tekniselta suoriutumiseltaan kun voisi kuvitella). No anyway, loppuillasta tanssittiin viimeista biisia, ja biisin loputtua sen vaan akkia kysyi mun puhelinnumeroa, siis taman kallenarhu, olkoot vaikka Herra C. Suurena loogisena ajattelijana tietenkin annoin sen numeron sille hetkeakaan harkitsematta. Sitten halattiin, ja lahdettiin eri teille. Ei, siita ei ole kuulunut mitaan, etta joko se oli niin tuubassa, ettei se muista, tai sitten se saikahti aamulla, ja aattelee, etta ma pidan sita jotenkin kauheena. Enka ees pida! Katsellaan. Voisin ma sen kanssa treffeille menna. Huono vaan, etta paatin olla sotkeutumatta enaa yhteenkaan mieheen joka pyorii samoissa ympyroissa. Siitahan riemu repeaisi eraidenkin kypsaan ikaan ehtineiden juorukello-miesten keskuudessa, jos mulla olisi taas uusi tyyppi kierroksessa ryhman sisalla.

Sunnuntai aamuun herasin aika jaatavissa tunnelmissa, mutta luojan kiitos yksin, ja omasta sangysta, ja kaikki omaisuuskin oli paikalla. Paitsi hanskoja en ole viela loytynyt, mutta epailen niiden olevan jossain pyykkikorin uumenissa. Kurotin luuria kohden, ja huomasin tekstarin saapuneen. Se oli  F:lta. Muistutti siita paidasta, ja kyseli, etta koska olen tulossa toihin. Se on ehka eka viesti mita se on mulle lahettanyt johonkin vuoteen. Myohemmin silta tuli viela viesti, etta voinko tuoda sille sarkylaaketta toihin, kun silla on kaamea kanuuna. Tuli vahan hyvaksikaytetty olo, mutta mitapa en sen mussukan eteen tekisi. Melkein kaikkea on jo tullut yritettya kohta..Se julkinen nolaaminen on sitten seuraava, siis itseni nolaaminen. F oli ollut silla keikalla edellisena iltana, ja jotenkin helvetin hyva, etten mennyt sinne. Siella olisi taas ollut liikaa silmapareja, ja kun Alma olisi saanut vahan panimotuotteita koneeseen, niin mahan olisin juossut ihan kiimoissa sen perassa. Olin muutenkin oksettavan flirtilla tuulella lauantaina. Intouduin jopa virittelemaan silmapelia kantabaarini dj:n kanssa. Tiedan kuka se on, ja sekin tietaa minut ainakin ulkonaoltani, ja maineeltani. Kylla sekin kyylasi takaisin, mutta luoja, etta aamulla nolotti.

Vuoroni alkaessa olin imuttelemassa tupakkaa, ja F sattui paahtamaan ohi, ja tuli kanssa rookille. Se vetovoima on ihan yhta vahva edelleen, vaikka ei olle yli kahteen viikkoon nahty. Ne katseet, pienet ilmeet..se pieni ujous. Tai mina menen ainakin aivan lukkoon. Naytin sille sen paidan, ja sovittiin kaupoista. Unohdin antaa sille sen hedaripillerin, mutta se soitti heitti peraan, ja treffattiin sisalla. Heitin sille vaan, etta mullakin on aika karmea olo, ja tarisyttaa, mutta enkohan selvia vuorosta. Lisasin peraan, etta ainakaan en havittanyt mitaan, ja herasin yksin omasta sangysta aamulla. F repesi ihan taysin kommentilleni, ja hihitteli sille hyvan tovin. Se on kiusannut mua Halloweenista lahtien siita, etta vein sen nelja vuotta nuoremman kotiini. Se poika siis asui reissunsa ajan F:n luona, ja en mitenkaan voinut valttaa totuuden paljastumista.

Myohemmin nahtiin eraassa pimeassa kulmassa pikaisesti. Me seistiin ihan lahekkain, ja meidan naamat oli ehka 30 cm paassa toisistaan. Kipinat sinkoili, ja anelin pelastusrengasta nostamaan minut ylos sen silmista. Sitten se kurotti kattaan minua kahden, ja hipaisi minua olkapaasta, ja naurahti jotain duunivaatteideni koon takia. On ne isot, joo, mutten ollut paikalla, kun pienempia oli jaossa. Siina olisi ollut niin sauma vaan kurottautua kohti, ja suudella, mutta eihan sita nyt toissa kehtaa. Ja en tosiaankaan tieda, etta onko se nyt sinkku vai ei.  Asia pitaa ottaa tutkimukseen...Sita paitaa en saanut sille koskaan annettua, koska loppupaiva mentiin niin ristiin. Jaapahan seuraavan kertaan..Se on nyt pummannut multa suklaata, savukkeita,  ja paidan, niin ja sarkylaakkeita. Mulla voisi olla sille kanssa kysymys. Vastapalveluksena kaikista naista pienista kivoista teoista se voisi armollisesti kerto minulle, etta onko minulla mitaan saumaa ikina, koskaan haneen?

Sitten takaisin Herra A:han. En siis ole millaan tavalla ollut yhteydessa haneen viime torstain jalkeen. Ja nekin viestit olivat taysin yleista small talkia, ja kuulumisia. En ole ahdistellut mitenkaan, en kaynyt sen treffiprofiilissa, en mitaan. Olen antanut kaiken tilan, etta se mita meidan valilla voisi mahdollisesti olla saisi mahdollisimman paljon ilmaa muotoutua miksi se nyt ikina muotoutuukaan. Se ei sitten vissiin muotoudu yhtaan miksikaan, koska huomasin kaikkien sen viestien kadonneen mailboxistani. Tasta kummastuneena tein aikaisemmin asettaman hakuni saman alan tyypeista. A loytyi sielta, ja kun rohkeasti klikkasin nimimerkkia tarkistaakseni sen profiilin (oli ihan pakko, koska olin kummastunt...) minut ohjattiin takaisin aloitussivulle. Eli tilanne on siis ilmeisesti se, etta Herra A on estanyt minut. Mitakohan mina sillekkin sitten tein? Kysyin tekstarilla kuulumisia? Edelleenkin sanon, etta se on yksi oudoimmista tyypeista jonka olen tavannut. Vai tajuaako joku tata kuviota? Ensin se itse soittaa kahdesti viikon sisaan, sitten me nahdaan, ja meilla on ihan superkivaa. Se aamulla vannottaa, etta meidan pitaa nahda asap. Valehtelematta se kysyi sita ainakin nelja kertaa. Sen aamun jalkeen odotin natisti pari paivaa, etten lahettele mitaan. Sitten vaihdamme muutamat viestit keskiviikkona, ja torstaina, ja jatka katoaa kuin pieru saharaan, ja estaa minut. Ei ymmarra. Tuntuu vahan pahaltakin tuollainen, koska diggaan siita typpina edelleen, ja tahtoisin ehdottomasti tutustua paremmin. Mika lie mental case..

Herra Y lahestyi minua myos noin viikon tauon jalkeen. Seksiahan se vaan hakee, se nyt on selvaa. Jumalauta miten rivoja viesteja se mulle lahetteli lauantai-iltana. Meikalaisen posket alkoivat ihan punottaa moisista tapahtumakuvauksista. Mutta pidin pintani, enka suostunut menemaan sen luokse. Kanniseksi ei ole aina kivaa, ja varsinkin, kun toinen on selvana. Ei kiitos. Samat julkeat viestit loysivat tiensa minun luokseni myos eilen. Sitten avauduin sille, etta en ole hakemassa random seksiseuraa, vaan ihan oikeita fiiliksia, ja seksia missa on myos tunteita mukana. Y alkoi ylistaa minua ihmisena, kauneuttani, ja fiksuuttani, vahvaa luonnettani. Se yrittaa aivan selvasti manipuloida minua joksikin seksilelukseen syytamalle kehuja, koska luulee minua hanta kahdeksan vuotta nuorempana naisena tarvitsevan jotain itsetunnon balsamointia, ja kokemusta hyvaksytyksi tulemisesta. Taa on niin selva kuvio. Ettei olis narsisti?

Se on tosi jannaa, etta niin monet miehet ovat minulle kertoneet, etteivat pysty seksiin jos eivat tunne jotain partneriaan kohtaan. En kysynyt tasmennysta, etta onko tassa tunteessa kysymys hetken hurmoksesta, vai jostain vakavammasta jolla voisi olla tulevaisuuttakin. Toki tassa voi olla kysymys vaan erilaisista parisuhde kasityksistakin..Mutta minun mielestani parisuhteeseen kuuluu myos muutakin kuin sita seksia vakipartnerin kanssa. Minulle suhteen kulmakivia on kumppanuus, hyva kommunikaatio, inspiroituminen, tuki, ja luottamus. Seksi on tarkeaa kylla juu, mutta kun nuo mainitsemani kulmakivet ovat paikoillaan, niin tekee mieli harrastaa seksia, ja seksi on tyydyttavaa.

Ja olikos viela muuta? Herra R:kin tekstaili.. Sille ei mene jakeluun, etten ole kiinnostunut. Pitaa varmaan taas olla vastaamatta. Se oli vahan sellainen reppanan oloinen, niin tulee jotenkin paha mieli jos en vastaa. Tai sitten jos vastailen sille ihan yleisesti, enka puhu mitaan seksista. En ma halua panna sen kanssa enaa, vaikka kokemus ei ollutkaan mikaan aivan kaamea. Ei vaan huvita.

Uaah. Takaisin sorvin aareen. Mulla on kohta ranteet tulehtuneet kaikesta hiiren klikkailusta, ja esc:n hakkaamisesta. Ruokavalion kanssa annoin jo periksi. Eilen ahdoin napaani 12'' pitsan, ja tanaan lounaaksi tayspitkan subin. Ei ole aikaa kokata. Aamupalaan ei ole aikaa, ja syon kerran paivassa mika on helpointa. Eli eilen oli helpointa hakea latty toista tullessa, ja tanaan koulusta kotiin kvellessa Subway oli sopivasti matkanvarrella. Kevaalla, kun oli edellinen tiukka aika projektien kanssa vetelin curry nuudeleita uskomattomat maarat. Nyt niiden lisaaineinen haju etoo jo, ja ajatus koko nuudeleista. Pikapottumuusi on kanssa aika hyva evas, helppo syoda kanssa ;) Ei varmaan tarvitse ihmetella, etta miksi tama naama on kuin tykilla ammuttu. Iho on kaameassa kunnossa, ollut nyt toista kuukautta. Kyrsi katsella teinina, ja parikymppisena otettuja valokuvia missa naama on kuin vauvan pylly. Eipa tarvitse enaa kuvitella lahtevansa mihinkaan ilman meikkia. Mut kyllahan ma vedan omegaa, d-vitamiinia, ja kilon satsumia viikonlopussa? Jos vaikka yrittaisi ohjelmoida taman elamanrytmin uudelleen, ihan oikeasti.

perjantai 3. joulukuuta 2010

Voi juma

Hiljaista on edelleenkin, ja tekisi mieli kuristaa seka Herra A, etta F. Megapaniikki yllatti eilen, kun ymmarsin toisen presiksen olevan jo ensi torstaina, ja tama homma on taysin alkutekioissaan. Tama ei paaty hyvin, ja taitaa tulla ensimmainen FAIL sitten lukiovuosien..Paniikkia lisasi tana aamuna se, etta hoksasin tarkistaa taas tyovuorolistan, ihan vaan varoiksi. Ihan hyva, etta niin tein, again. Kuvittelin olevani viikonlopun vapailla, ja sunnuntaina onkin toita...Hieno homma! Ja maanantaiksi pitaisi olla iso siivu hommia valmiina presentoitavaksi. Voi vittu. Tein hommia aamu neljaan asti tanaan. Tasta se kahden viikon helvetti lahtee, ei aikaa syoda, eika nukkua. Toista pitaisi saada vapaata kanssa, mutta se taitaa olla liian idealistista. Tosin kelin takia ei tarvinnut eilenkaan menna. Toivottavasti  sunnuntaina on kaamea myrsky..;)

Tuskin A:n kanssakaan mitaan tapahtuu. Se on maailman oudoin mies. Se oli kaynyt mun profiilissa..Ja muutaman tekstarin vaihtamisen jalkeen tiedan nyt, etta se on kelin takia jumissa kotikaupungissaan. Tuskimpa siis viikonloppuna nakee, eika mulla olis aikaakaan. Oikeesti. Sitten se taas jattikin vastaamatta viestiini, missa tiedustelin ihan vaan yhden tietokonesovelluksen kaytosta, jos se tietaisi..Mikahan sitakin vittu riivaa. Koska se on niin vaikea otus, niin ma olen viela enemman kiinnostunut siita. Nyt en oikeasti kay sen profiilissa enaa, enka ota mitaan yhteytta, enka ma nyt ole muutenkaan vainonnut sita, ihan oikeasti.  Ehka se joskus taas soittelee, nainhan on kaynyt ennenkin ;) Nyt sen touhuja voi sentaan seurata FB:ssa, kun naen sen profiilin kokonaisuudessaan yhteisen ystavan takia. Hihi.

Takas hommiin! Hauskaa viikonloppua, jos en ehdi paivittamaan, ja jos mitaan ihmeempaa ei tapahdu. Tuskin. Sunnuntaina olis ollut ne firman pikkujoulut, mutta nyt ei kylla repea, enka saanut lippuakaan ostettua niihin, koska mun tyovuorot oli suurimmaksi osin peruttu talla viikolla. Tosi jees, eipahan mene kasvot, vaikka mieli tekis menna. Hmm..Mistahan niita lippuja viela saisi..

torstai 2. joulukuuta 2010

No news

Ei tapahdu mitaan, mutta ma pyorin himassa ihan tapinoissani. Ei ehka enempaa kahvia, luulen ma, tai loydan itseni roikumasta jostain verhosta kohta.

Luento peruttu saan vuoksi, ja toihinkaan ei sitten lopulta tarvinnut menna bussien sutiessa lumessa. Keli on jannittava edelleen, ja toivon pian saavani puhelun koskien taman paivan vuoron perumista. Varpaat ristissa! Tarvitse nama tunnit projektia varten, tosin en saa mitaan aikaiseksi. Alkaa kohta oksettaa tama oma saamattomuus. Oikeasti. Kamppa on kylla siistimipi, kuin aikoihin, muta imuri ei le vielakaan paassyt lenkeilemaan..Nooh. Entiihan sita.

Jos sita ihan tosissaan yrittaisi kanavoida taman kahvitapinan vaikka johokin fiksuun toimintaa. NYT.

F oli asken online fb:ssa, mutten uskaltanut lahettaa viestia, kun se ei eilenkaan vastannut viimeiseeni. Ja sen parisuhde status on edelleen "suhteessa". Pitaisi kai luovuttaa..Eika edes menna hapaisemaan itseaan sen eteen kyselemalla mitaan dorkaa, vaikka se viisainta tassa tilanteessa olisikin.

Pitaisi hoitaa muutamakin roikkumaan jaanyt juttu pois alta. Nyt.

Toivottavasti viikonloppuna tapahtuu jotain kivaa. Mutta tuskin tapahtu. Pessimisti ei pety. Olen positiivinen pessimisti. Hah.

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Ai kauheeta

Nukkamaan meno vahan venahti eilen, kun satuin kyylaamaan A:n profiilia FB:ssa. Joskus muinoin sen seina oli auki kaikille, sitten se sulki sen, ja sen jalkeen olen kaynyt saannollisin valiajoin yrittamassa ;) Mutta levolle kaynti siis venahti koska se hemmetin profiili oli nyt auki, koska meilla on nyt yhteinen ystava. Pakkohan se oli heti kyylata kaikki kuvat, ja seinahistoriaa silmat ristissa. En loytanyt viela mitaan alyttoman mullistavaa, mutta give me some time, please. Profiilinsa perusteella se on vaan hetki hetkelta ihanampi. Huoh.

Jouduin pakon edessa laittamaan F:lle viestia asken, ja kysymaan, etta onko se toissa. Luonnonvoimien edessa julkiset kulkuvalineet ovat enemman, ja vahemma jumissa, myohassa, ja niin taynna, ettei niihin mahdu enaa kukaan kyytiin. Nain kavi eilen kun seisoin puoli tuntia pysakilla varpaiden hitaasti pakastuessa tunnottomiksi. Kesti vaan tunnin sisalle paasyn jalkeen, etta ne olivat taas sulana. Joten siis paadyin kysymaan F:n matkakertomusta talta paivalta. Pitais kulkea ihan ok:sti, en edelleenkaan usko ennenkuin olen ajoissa toissa. Eilen en siis ollut kuten ounastelinkin. F kysyi, etta kenelta viesti on. En tieda, etta pitaisiko mun olla loukkaantunut, vai ymmartavainen. Siltahan havisi se puhelin kuukausi sitten, ja voihan se vaan olla, etta mun numero oli sen puhelimen muistissa, eika similla. No joo, kylla se kyseli, etta olinko eilen yhdella keikalla, ja koska aloitan tanaan. Katsellaan. Ma niin niittaan sen johonkin nurkkaan...Eih, en ma uskalla. Kasvonsa siina menettaa jos pakit tulee, mutta eihan tasta arpomisestakaan kylla tule lasta eika paskaa, entista enemman vaan kaali sekoaa.

Mun pitaa oikeasti vaieta nyt, ja vasata edes jotain huomiselle. Mun toisen projektin tiimoilta ei ole tapahtunut yhtaan mitana johonkin kolmeen viikkoon, eika mulla edes ole ideaa siita viela. Ja deadlinet vaan lahestyy. Voi juma, etta ahdistaa. Eilen illalla paatin jonkinlaisen ajanhallinta-remontin alkamisesta, jonka piti alkaa tana aamuna. No semisti alkoikin, mutta nyt ei nayta yhtaan nama tekemiseni silta mita viime yona ajattelin. Kuka tallaista loysaa laiskottelijaa jaksaisi edes parisuhteessa katsoa, mulla ei ole yhtaan kunnianhimoa jaljella, enka ole tosiaankaan motivoitunut yhtaan siita mita opiskelen, vaikka tieda taman olevan unelmani. Pakkopullaa, mutta jarki pakottaa jatkamaan, ja innostumaan asiasta uudelleen. Mun tarvitsisi olla aktiivisempi, kaikessa. Olen aivan hiton passiivinen niin vapaa-ajalla himassa, miesten kanssa, kuin siinakin mita rakastan, eli luovassa tyossa. Nyt hommiin, jarjestysessa: tupakka, ja kuppi kahvia, lukutehtava iltapaivan luentoa varten, toisen projektin hahmottelua, ison projektin silmailya (eli maanantaisten muutosten loppuunsaattaminen, ja jos jaa aikaa niin kotitoita. Ja aikaa on kaksi, ja puoli tuntia, ei taida han riittaa :D

Oivallus

Juu, juu, mun pitaisi olla tekemassa projektia mutta ymmarsin jotain ihan yksinkertaista.

Laitoin sitten pitkan kiemurtelun jalkeen A:lle viestin, kun siitakaan ei kuulunut mitaan. Kyselin kuulumiset, ja se kertoi ihan auliisti. Kysyin myos suunnitelmat loppuviikoksi, ja se vastasi, etta han ottaa yhteytta, kun tietaa. Joopa joo. Tan kuvion niin tiedan. Samanlainen vahan ymparipyorea vastaus kuin viimeksikin, ja sitten se katoaa, eika vastaa viesteihin. Vastasin olevani tosi joustava aikojen kanssa, ja mulle ei silleen ole mitaan suunnitelmia viela. Katsotaan nyt, etta mita tassa tapahtuu. Luulen vakaasti, ettei mitaan, koska vastaushan tilanteeseen on aivan edessani.


Se on hyvin kiinni exassaan. Luulen jopa, etta tekemisissa ihan laheisestikin. A:lla on koira, joka asuu sen kotikaupungissa. Kuka siita pitaa huolta? No aivan salettiin extyttoystava. Koira ei kasittaakseni ole kovinkaan vanha, joten tuskin on perheen yhteinen koira. Kuvitelkaa nyt rakastunut nuoripari maalta, pienesta kaupungista, ne on ollut yhdessa pari vuotta, ja ne ottavat suloisen koiranpennun, ja sitten tulee ero..A myos ravaa kotikaupungissaan usein. Onhan silla perhettakin siella juu, mutta olisiko se kuitenkin jonkun mimmin talutusnuorassa edelleenkin. Sen treffiprofiilissa olevassa testissa on kysymys, etta onko mahdollinen kumppani ollut koskaan niin rikki parisuhteen hajottua, ettei ole uskonut parantuvansa tai jotain sinne pain, got the point anyway. Se on omakohtainen kysymys, koska se on aivan varmasti masana, ollut, ja on edelleenkin. Se myoskin saikahti ensitreffiemme jalkeen, koska olin varmasti paljon enemman kuin mita se oli osottanut niin psyykkisella tasolla, kuin ulkonaollisestikin, ja taman se jopa tunnusti  viestittelyssamme kuukausia sitten. Se paatti ottaa etaisyytta, ja yrittaa korjailla itseaan hukuttamalla itsensa toihin. Se myos kirjoitti minulle, etta han ei halua kiirehtia tata meidan juttua, koska han "doesn't want to wreck this". Epailisin, etta erosta on reilu vuosi aikaa, koska noin vuosi sitten se muutti tahan kaupunkiin. Sen selvasti piti hakeutua uusiin maisemiin, koska ero sattui liikaa. Se tuntuu innostuvan minun nakemisestani, mutta kun se saa aikaa olla yksin, se muistaa jotain, exansa. Sekin kertoo jo paljon, etta se on ollut deittisivustolla jo ainakin sen vuoden, eika se ole loytanyt ketaan. Se ei ole ruma, eika tyhma, eika tylsa, vaan hyvannakoinen, ja mielettoman mielenkiintoinen, mutta se ei uskalla paastaa menneesta irti. En tieda, etta kayttaytyyko se vaan fiksusti tassa? Kun nyt ymmarsin, etta kaikki mita se on minulle kirjoittanut on suurella todennakoisyydella totta, ja vika ei tuskin ole minun viehattavyydessani, niin tunnen kieroa kunnioitusta sita kohtaan. Onko tosi itsevarmaa sanoa nain, mutta se naki minussa potentiaalisen kumppanin, mutta tajusi olevansa itse liian soseena mihinkaan vakavaa, eika halunnut kanssani mitaan puolivakavaa sekoiluakaan, koska olin niin hyva tyyppi? Ajatelkaa, eihan sitakaan tieda, etta jos sen ex on vaikka menehtynyt? No ehkei, mutta jotain traumaattista A poloiselle on kaynyt, mika on saanut sen rakkauden raajarikoksi.

Tama on erittain mielenkiintoinen palapeli ensimmaisen kulmansa perusteella, ja tahdon todella nahda sen muodostaman kuvan joskus. Sekin pointti viela, etta A ei tykkaa puhua itsestaan. No miksipa se haluaisi avautua itsestaan kovin uudellen treffikumppanille, jos sen elaman kulkua sanelee edelleen menneisyyden morot, jotka jokainen tietaa vaikuttavan uusiin parisuhteisiin halusi tai ei. Mina niin tiedan, etta milta siita tuntuu. Vaittaisin, etta olin aika paskana itsekin helmikuisen eroni jaljilta, ja olen ehka vielakin vaikka en kaipaakkaan exaani. Ero pitkaaikaisesta kumppanista vie aina palan mukanaan. Tuntuu, etta se kohta on minussa edelleen tyhjana, mutta pikkuhiljaa siihen alkaa muodostua arpea paalle. Vaikka itse tuska on poissa, niin se arpeutuva kolo tuntuu. Taisin kertoa A:lle pikaisen version, etta mita exan kanssa tapahtui tassa taannoin. Tai siis mainitsin vaan, etta ex tuli itkemaan minua takaisin, ja mina olin kauhuissani.

Tiedan, etta puhun hanesta ihan liikaa ihmisille, ja se saa aikaan vaikutelman, etta Alma roikkuu viela kiinni. Enhan ma edes ikina soita sille itse, tai ehka kaks kertaa kun on ollut oikeasti hata. En juurikaan ajattele hanta myoskaan, ja rakkaus on todellakin kuollut. Ei sita ole enaa, ma parjaan yksin nyt. Yritin kai taman kertomalla viestittaa A:lle, etta sekin voi kertoa minulle elamastaan, muttei oikein napannut tarppia. Mina kylla kestan ex tarinat, koska omakin tilanne on kuitenkin aika tuore viela. Sita en ymmarra, etta pidemman suhteen paatyttya, ja uuden suhteen loydyttya pitaisi hukata elaman aikajanasta sen edellisen suhteen vuodet jonnekkin. Ne vuodet juuri ihmisesta muokkasivat sen johon uusi kumppani rakastuu tai ihastuu. Historiahan on kiehtovaa, ja sita tutkien nakee nykyisyyden aivan toisenlaisena, ja ymmartaa syita, ja seurauksia. Ja historia on, ja pysyy, sita ei voi muuttaa, tai pyyhkia pois.

Toinen asia minka oivalsin on se, etta ainoa keino paasta eroon raastavista, epavarmoista ihastumisista on puhkaista sen pirun pinkki kupla missa kimpoilen edestakaisin epatietoisuuden, ja hattaraisten unelmien keskella. Mika minut pakottaa elamaan epatietoisuudessa joka vain kuluttaa voimavarojani. Reippaasti vaan ottamaan selvaa, suu auki, ja kysymaan, etta mita kullakin on mielessa minun suhteeni. F&A, molemmat haaskaavat aikaani, koska lillun siina kuplassani missa mikaan ei ole todellista, vaan ainoastaan omaa harhaani asioiden laadusta. Pelkaan, etta jengi laukkaa hanta koipien valissa lahimpaan ryteikkoon, kun alan laukomaan suoria kysymyksia mieltani askarruttavista asioista. Mutta eihan mikaan asia etene mihinkaan maailman tappiin asti jahkaamalla, ja arvailemalla. Tassa on minunkin hyvinvointini, ja elamani kyseessa. Tarpeeksi kauan siina pinkissa kuplassa, ja en tahdo enaa erottaa, etta mika on totta. Aika nousta ylos, ja uskaltaa kysya kysymyksia, niita suoria, ja hammentavia. Taidan aloittaa F:sta, koska A:n tilanteen ymmarran nyt, eika sita tarvitse ahdistella viela.

Onko pohdinnoissani mitaan jarkea? Varsinkin tuo oivallus A:n meiningeista? Menisiko se juuri noin, ja tarkalleen? Mulla on jotenkin valaistunut olo kaiken taman kirjoittamisen jalkeen. Vaikka kaikki nama palapelin palat ovat olleen edessani kokoajana A:n osalta, nyt vasta loysin jarjestyksen niille, ja alan hahmottaa sita isoa kuvaa. Hitto, etta olen ylpea itsestani.