maanantai 29. marraskuuta 2010

Yleispaniikki

Kuulin tossa pari tuntia sitten, etta mun pitaisi pitaa viimeinen presis _kahden_ viikon paasta. Mulla hommat taysin levallaan, ja kurssipaallikko haukkui tuotokseni tanaan. Loistavaa. Toita siis piisaa koulussa niin, ettei nyt repeaisi ansiotoihin ollenkaan. Saikkua? Teoriassa voisin ottaa pari paivaa, kun omalla ilmoituksella voi sen kolme paivaa olla pois. Ja tassa on ollut raha-asiat ihan mallillaan nyt, etta se ei edes olisi taloudellinen disasteri. Pitaa katsoa ylihuomenna tilannetta uudestaan. Niin, ja tama kahden viikon paasta oleva presis on vaan sen suurimman projektin esittely. Viela pitaisi pykata kasaan toinen isohko projekti, ja ainakin kolme laajahkoa esseeta. Tykkaan kirjoittaa, mutta toinen esseen aihepiiri menee aika pahasti yli hilseen meikalaisella. Filosofinen, akateemisella kielella kirjoitettu estetiikka hopina pelien, ja leikkien syvimmasta olemuksesta vieraalla kielella ei oikein uppoa. Koko syksyn olen miettinyt, etta mika helvetti sai minut valitsemaan sen kurssin, kun vaihtoiehtoisesti olisin voinut valita vaikka webdesignia tai jotain muuta vahemman aivoja vaativaa..No on se sentaan semi mielenkiintoista kuunneltavaa, mutta en ma kylla mitaan pysty siita kirjailemaan, kun en tosiaankaan ymmarra lahdemateriaaleja.

Nain tosi rivoa unta taman kaupungin miehista, kenen kanssa mulla on siis ollut jotain sutinaa. Esittelin L:n aidilleni, ja F kertoi, ettei halua nahda minua enaa ikina, kun olin ottanut silta poskeen ensin. Menossa oli mukana muitakin miehia, mutten muista tarkkaan, etta mita heidan kanssa tapahtui. Jestas. Aamulla oli kevyesti hammentynyt olo kun pungersin sangysta ylos viimeistelemaan esitettavia koulutoita reilusti ennen koulun alkua.

Olen ihan aivan tulisilla hiililla A:sta. Tekisi niin mieli soittaa sille, ja kuulostella, etta olisiko se kiinnostunut nakemaan. Niin milla ajalla? No kylla ma nyt aina saan pari tuntia irrotettua jostain kulmasta hyvaan tarkoitukseen. Eikos miehet yleensa tarkoita sita mita ne sanovat? Se sanoi monta kertaa, etta haluaa nahda pian, niin eikos se silloin halua? Siloin heinakuussa mina osoitin innostukseni, ja se toppuutteli ja sanoi, etta otetaan ihan iisisti nyt. Annoin sen olla totaalisesti, ja se palasi "luokseni". Eikai tassa mitaan sen kummempaa tulkintaa tarvitse yrittaa tehda, eihan? Soitanko tanaan, vai huomenna? Siita ei ole kuulunut mitaan, paitsi, etta se vinkkasi minulle treffipalstalla eilen illalla. Se on tehnyt kaikki "tauon" jalkeiset yhteydenotot, taitaa olla mun vuoro, mutta koska sen teen? Tuntuu holmolta tekstata, kun se on aina soittanut. Vihaan puhua kielia puhelimessa, muta A:n kanssa puhuminen on helppoa koska se puhuu niin selvasti. Ja silla on ihan hiton porno aani. Matala, ja vahan kahea, ja sen aksentti on tosi pehmea, ja soljuva. Ah. A oi myos ihan valtavan suloinen kun eilen aamuna ryypiskelin aamukahvia sen sohvalla, ja mulle tuli yhtakkia tosi outo fiilis, ja mulla alkoi kadet, ja oikeastaan koko kroppa tarisemaan. Sanoin sitten aaneen ajatuksissani, etta mitakohan nyt tapahtuu kun kapalat vispasi ihan huolella. Se tuli ihan viereen istumaan, ja halasi. Ja ihmetteli kanssani huolestuneena. Ma haluan tutustua siihen lisaa, tosin silla varauksella, etta sekin olisi mielellaan edes vahan vakavissaan etsimassa seurustelukumppania..

Herra Y:sta ei ole onneksi kuulunut mitaan. Se varmasti pelastyi minua. Se napakka vastaus deittisivulla roikkumisesta jonka sille lahetin taisi olla vahan turn-off. Niin oli kylla tarkoituskin. Ei kukaan nainen jaksa kuunnella jatkuvalla syotolla seksikkyys/kauneus/jne lankytysta, koska kukaan ei lopulta ole niin taydellinen, ja mahtava. Ja se yritti myos vedota mun alykkyyteen ja nain, etta olisin antanut pesaa, selva peli.. Noh, en ma nyt mikaan saapas ole, mutta en aina luonnehtisi itseani siksi penaalin teravimmaksikaan. I'm having my moments :D Niinkuin sen kanssa, kun nain heti sen lapi. Toinen juttu mista se saihkahti oli aivan varmasti, kun iskin sita nyrkilla kasivarteen. Olin sanonut noin sata kertaa, etta ma vihaan kutittamista ihan oikeasti, ja pyysin, etta se ei enaa yrittaisi kutittaa, kun istuttiin sohvalla sen luona. Sen sadannen lopettamispyynnon jalkeen mulla pimeni, ja jysaytin sita nyrkilla. Pyysin kylla heti anteeksi, enka ma edes lyonyt kovaa. Se vaan sanoi, etta parjaisin varmaan erittain hyvin tappelussa, ja hieroi kasivarttaan. Olen erittain vakivaltavastainen ihminen, enka oikeasti ikina lyo ketaan. Nyt vaan keitti yli, kun olin jo sanonut niin monta kertaa, etta nyt loppuu toi tokkiminen. No se tosiaan lopetti vasta sitten, kun sai maistaa Alman luuvitosta. Eipa siina mitaan, parempi lopettaa leikki hyvissaajoin, kun tietaa, ettei siita mitaan tule seuraamaan. Sanotaan nyt nain, ettei kylla harmita, ettei meista Y:n kanssa ole tulossa paria, eika edes vakipanoa.

Alma
Olikohan mulla viela jotain muuta? Ikava A:ta! Tama tunteiden erossapitaminen tasta tilanteesta on kauhean hankalaa. En halua heittaytya, koska sitten sattuu kun jysahtaakin johonkin kivikkoon vapaapudotuksen jalkeen. Toisessa aaripaassa en sitten osaa olla yhtaan toisen kanssa luonnollisesti, koska yritan pitaa sita tunteellista, iloista itseani vahan piilossa, etten ahdista toista, tai sotke liikaa tilannetta. Sitten vaikutan kylmalta, ja etaiselta, ja kuka sellaiseen morkoon ihastuisi?

2 kommenttia:

  1. Täällä se pikkujouluissa unohdettu näppäilee taas.

    Viimeinen kappaleesi.. Niinpä. Välillä sitä leijuu omissa pilvilinnoissaan, ja välillä koittaa pitää niitä jalkojaan maassaan, ettei tarvisi pettyä. Tuntuu, ettei todellakaan parane olla mitään odotuksia, koska sitten tulee vain pettymyksiä. Mutta toisaalta ei vaan onnistu olemaan haaveilematta ja odottamatta asioita!

    Yritän myös olla "ahdistamatta" ja siks oonkin nyt aika pitkälti onnistunut olemaan niin, että yhteydenotot tapahtuu sieltä toisesta suunnasta. Mutta varmaan pitäisi itsekin taas johonkin väliin laittaa ekana... Huoh. Puhumattakaan siitä, että mitä sitten niitten viestien sisällön kanssa. Olen niissäkin pysynyt nyt viileämpänä, mutta olenko ollut liian kylmä ja tylsä? Voi mörkö!

    Ja kun toisena hetkenä sitä on valmis unohtamaan. Ja vannoo, ettei ehdota mitään tapaamisia. Tai laita niitä viestejä. Mutta seuraavassa hetkessä sitä on taas kuin sulaa vahaa, tai mielessä ei pyöri mikään muu kuin tietty henkilö ja yhteydenottaminen. Yksikin viesti tulee, ja sinne menivät taas unohtamiset...

    VastaaPoista
  2. Niin monta kertaa olen vannonut, etta nyt unohtuu Herra x:t ja y:t. Varsinkin Herra A:sta olin jo paassyt aika hyvin yli, tosin se pyori mielessa saannolisesti suloisena muistona. Ihan oikeasti ma meinasin pyortya kun se sitten viikko sitten soitti yllattaen. F:n kanssa menee kanssa aina niin, etta paasen jo tilanteen ylapuolelle, ja sitten se tulee vastaan, ja tekee jonkin pienen eleen, ja taas mennaan.

    Ollaanko me vaan loydetty jotain sitoutumiskammoisia tapauksia? Miksi ne jatkaisi pelia jos niita ei kiinnostaisi, vai onko se pelkkaa egon boostausta, kun on naisia porraamassa ymparilla? Mutta en ma ainakaan sano, tai lupaa mitaan jos tiedan, etta tyypista ei ole kuin randompanoksi.

    VastaaPoista