keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Taas negatiivinen otsikko, muttamutta...

Ex halusi palaveerata tanan iltana. Se tuli, ja oli hiljainen oma itsensa. Sitten se pudotti "pommin". Se haluaa sulkea chapterin meidan elamassa, eli se haluaa lopettaa yhteydenpidon. Minulle tama oli jarkytys, koska olen pitanyt hanta tarkeana ystavana ja tukena tiukan paikan tullen.

On tama tapahtunut minulle ennenkin. Ensimmainen poikaystava tahtoi lopettaa kaveruuden vuosia sitten samalla lailla, pari vuotta seurustelun loppumisen jalkeen. Se tuntui ihan yhta kaamealta.

Vaikka en vakavissani pystynyt kuvittelemaan meita yhteen exan kanssa enaa koskaan, niin silti tietty laheisyys toi turvaa. Varsinkin, kun kaveripiirit liippaavat niin lahelta. Ja Herra F on minulle tassa se nihkea momentti. Ex ja F ovat ystavia, mutta mina olin F:n ystava ensin. Tuntuu niin ahdistavan lopulliselta, ja ihan tuhottoman yksinaiselta menettaa se ainoa ystava joka haastelee aidinkielella taalla.

Koko juttutuokio meni ihan vituiksi, kun ex viimein sai asiansa julkistettua noin viinipullon jalkeen. Olin aluksi ihan cool, ja esitin mielipiteeni (ymmartavan, mutta ihmettelevan) asiaan. Sitten minulta vaan katkesi jotenkin selka, koska minulle on tapahtunut niin paljon kaikkea paskaa viime aikoina, ja tama siihen viela paalle. Aloin itkemaan, ja heittaydyin saalittavaksi. Ex lahti huudon saestyksella, ja mina lahdin kauppaan ostamaan lisaa viinaa, ja tupakka-askin. Han poistaa minut kavereistaan FB:ssa ja en saa ottaa mitaan yhteytta haneen, ellei ole oikeasti kyse jostain tosi tarkeasta.

Kaikke menee taas niin vaikeaksi, koska jaan todella yksin, ja jengi nousee taas takajaloilleen meidan kahden suhteen muutoksesta. Ja pelkaan, etta menetan F:n. Nyt tekisi mieli soittaa sille, ja kysya sen kuulumisia, mutta taidan yrittaa odottaa huomiseen. Olen todella yksin, ja ahdistaa pitkasta aikaa melkein jopa itsetuhoisesti, tai no itsetuhoista kaytostahan olen toisaalta viljellyt jo kohtalaisen ajan. Rakastan elamaani nain, tallaisena sekaisena seikkailuna, mutta juominen tms tassa mittakaavassa ei kai ole anti-itsetuhoista kaytosta kuitenkaan..Ja nyt ex laittoi vastausta viestiini, missa totesin sen valehdelleen pain naamaa kiinnostuksestaan sen tuoreeseen exaan...Se oli kokoajan kiinnostunut, senhan mina tiesinkin. Ja tunnusti myos olleensa kiinnostunut kahdesta muusta mimmista jotka ovat taysin pikku tyttoja. Ex on siis kolmekymppinen, ja nama nimmit olivat hikiseen 20-vuotiaita! Mina laitoin viestia, etta olin minakin ihastunut toiseen jo vuosi sitten. En kylla maininnut nimea...Melkein tuntuu silta, etta tunnustan pettaneeni sita, ja kerron, etta kenen kanssa. Nain saan exan vihaamaan itseani, ja F:n myos. Eli en kerro.

Kylla, on keskiviikko, ja olen kannissa, yksin, ja kotona.

Ah, nyt se laittoi viestin, etta tahtoo nahda meidan kamppien valilla, ja paattaa kaiken taman ja pysya ystavina. Ma en kassaan, etta miten pysytaan ystavina, jos ei sponttaanisti voi olla ystavina. Ma kasitin, etta se ei halunnut olla ystava enaa ollenkaan. En kasita, etta mita se haluaa?? Toisaalta se on aiheuttanu mulle niin paljon kyynelia, ja kipua, etta nyt pitaisi vaan pysya vahvana, ja olla nayttamatta sille mun kipua. Ma selvian ilman sitakin. Se haluaa vaan nujertaa minut, ja sulkea minut pois scenesta, koska se on itse olevinaan niin saatanan cool. Tommonen vitun rukkanen, joka ei edes ikan puhu mitaan..Kai ma sen nyt treffaan kuitenkin, ja yrian nayttaa, etta en skitsoile turhasta.