lauantai 6. marraskuuta 2010

Suklaata, ja sumppia aamupalaksi

Olin eilen illalla aivan säpäleinä koulun, ja täyden työpäivän vuoksi. Raahauduin sateessa iltamyöhään kohti kotia, ja ainoa ajatus päässäni oli päästä nukkumaan asap, enkä pese edes hampaita ennen syöksyä sänkyyn. Väsäsin siinä iltapalaa, ja tiskailisin muutaman kipon pois, ja puhelin surahti. Se on sitten aina yhtä jännittävä ääni, haha. Arvailin siinä tiskatessa, että kuka, ja mitä. Veikkasin, että Herra R, tai exä kännissä, tai operaattori, mutta se olikin Herra L, joka kyseli sijaintiani. Kotona, ja niin oli sekin. Yksin, ja kysyi minua ottamaan taksin, ja tulemaan sen luokse juomaan vodkaa. Se haluaa kuulemma nähdä ihan kauheasti. Siis seksiä tahtoo, näin suomeksi. Hetken, jo mietin, että menenkö. Viime viikonloppu oli kuitenkin niin kallis, että ei ole mitään asiaa harrastaa taksimatkailua toiselle puolelle kaupunkia tänä viikonloppuna, lisäksi rämeikkö on edelleen tulvan kourissa, ja joka ikinen lihas huusi lepoa. Kieltäydyin siis kutsusta, ja se jaksoi silti vähän vängätä. Sanoin, että jos katsotaan aikk lauantaina uudestaan. Ei kyllä näytä tämäkään päivä mitenkään potentiaaliselta, koska räme on lähestymiskiellossa edelleen. Ah, ihan vaan välihuomautuksena, että en käsitä, että miten L voi käydä (tai siis on saanut niitä) vakitöissä, ja miten sillä on voinut olla niin pitkä suhden F:n ex/nyx naisen kanssa, kun niillä ei ole yhteistä äidinkieltä (luulisin), kun sen kielitaito on aivan murskaavan kaamea. Kyllä noi viestit juuri, ja juuri ymmärtää, mutta sanat on suunnilleen perusmuodoissa ladeltu vaan peräkkäin. Ja aikaisemmin kirjoitinkin, ettei sen puheista saa juurikaan tolkkua silloin, kun se ei ole jurrissa :D Mutta on se  sellainen mussukka. Ja ex kertoi, että ne erosi tämän F:n naisen kanssa kanssa siksi, etä L meni pistämään jonkun toisen emännän paksuksi. Great success! No, en minäkään mikään pyhimys ole. Olisi sitä ihan kiva nähdä, pitkästä aikaa, ja nauttia sen silmää miellyttävästä ulkomuodosta, ja ihan mukiin menevistä sänkytaidoista. Tosin tahtoisin sen tehdä melkein selvinpäin koska, en saa mitään irti känniseksistä. Ja miksiköhän sitä pitää sitten melkein joka viikonloppu harrastaa? No enpä vittu tiedä.

Herra F:ää ei ole näkynyt sunnuntain jälkeen, ja jotenkin tuntuu siltä, etä se on ottanut eukkonsa takaisin, mutta tämä nyt vaan on tätä naisenvaistoa. Katsellaan. Mun olo tuntuu jotenkin niin paljon paremmalta nyt. Tilanne ei ole toisaalta muuttunut, enkä ole hankkinut kymmentä uutta kaveria, ja tatuoitua kaljupäätä rinnalleni, mutta elo on ollut mukavan  kiireistä, eikä ole ollut aikaa itsensä ruoskimiselle.

Eh, paitsi muistin tyyliin eilen, että tanhusin viime lauantaina sellaisen aivan hemmetin pitkän nuoren miehen kanssa. Siis se näyttää Big Fish-leffan jättiläiseltä etäisesti. Jotain samaan naamassa paitsi, että tämä tanssipartneri on komea. Hävettää, että tanssin sen kanssa, koska en ihan aikuisten oikeesti osaa tanssia, en promilleissa, en selvinpäin. Mutta ehkä senkään, noin kaksimetrisen lyhtytolpan koreografiat hieman maistissa eivät olleet niin loppuun asti hiottuja, eihän? Mutta nyt iski ahdistus, että eikai se luullut, että mulla on intressejä sitä kohtaa, tai eikai silla ole niitä? Tähän asti ollaan oltu vaan tuttuja,/kavereita/jotain, ja jossain vaiheessa se ei ole edes moikannut minua, vaan totaaliseksi ignoorannut. Voisiko se olla merkki jostain tunteista? Mutta tämän herra ikä on ollut minulle suuri arvoitus. Naamasta se näyttää kevyesti 30 vuotiaalta, varsinkin, kun sillä on erittäin lyhyeksi ajteltu tukka. Mutta tiedän kaverien olevan jotain 4-5 vuotta minua nuorempia. Ehkä sekin on.

Mikähän tää nuorempi mies-ilmiö on. Se viime viikonloppuinen kännihoito oli neljä vuotta nuorempi, ja se F:n kämppis oli pari vuotta nuorempi. Ja tanhut lyhtytolpan kanssa.. Onkohan tämä jotain esi-puumailua? Varsinkin, kun olen töissä alkanut katsella, että kuinka nuorista pojista on kasvanut reilussa vuodessa komeita nuoria miehiä, ja olen vaan kuvitellut, että kuinka ainakin muutamalle niistä tulee riittämään vientiä, jos ei ole jo ole, niin parin vuoden päästä ne saa kenet vaan. Sellaisia hyvinkasvatettuja, hauskoja, ja komeita 20-vuotiaita, ja opiskelevat vielä hyviä ammattejakin. Kellään tarvetta? Voin napata kiinni, ja pistää pakettiin. Vielä ehtii tilata jouluksi! Mainio lahjaidea tyttärelle, ikisinkkuystävälle, tai ihan vaan itselleen?

Ah, ja sitten vielä tämä juttu. Iskin silmäni töissä yhteen komistukseen joitain viikkoja, se on minua vanhempi, no worries :) Se aina moikkaa, ja on vähän jännän näköinen. Ja minua vähän nolostuttaa katsoa sitä silmiin, kun olen ajatellut sitä, ja yrittänyt junailla itseäni vähän samoihin paikkoihin. Noh, nyt istuin sen vieressä tekemässä paperitöitä, ja siinä oli aistittavissa sellainen painostava hiljaisuus. Mun teki mieli sanoa jotain, mutta mitä ("Lähde kahville?" No ei, koska ei olla oikein koskaan kunnolla puhuttu ennenkään..). Sitten se siinä jotain tuhisi, ja venytteli, ja hajoitti tuolistaan käsinojan. Naurahdin, ja kerroin, että kuinka itse paskoin toimistosiivoista tehdessäni pelottavan miehen tuolin, ja kuinka paniikissa yritin asetella käsinojaa takaisin paikoilleen. En tiedä, että tajusko se, miten kuumottavaa oli asetelle nuorena kokemattomana flikkana suuren toimihenkilön tuolia takaisin kasaan, ja olla jäämättä kiinni. Juttu jatkui kuitenkin komistuksen kanssa jonkun muiden asioiden hajottamisesta, ja luulen, että jää on nyt rikottu. Se katsoi minua silmiin kokoajan, kuin puhuin sille, pää vähän silleen vinossa, ja pieni hymy huulilla. Ai jumpe. Se on tosi kunnollisen oloinen mies, ja takuulla joku himo kristitty mun tuurilla. haha. Pikkujoulut on ensi kuun alussa, joten siellä voisi vahingossa ajautua juttusille sen kanssa. Sillä oletuksella, että se osallistuu niihin. Saisi luvan osallistua. Mä en ehkä pysty odottamaan niitä bileitä. Mä diggaan mun uudesta työnkuvasta ihan hirveesti. Pääsen enemmän tekemisiin muiden ihmisten kanssa, ja se oikeesti parantaa mun sosiaalisia taitoja, ja koko statusta, kun en vaan murjota itekseni, enkä tunne ketään. Nyt moni tuntee jo minut, ja tietää, että minulle voi tulla puhumaan, enkä ole oikeasti ole niin epäsosiaalinen kuin miltä näytän tai olen näyttänyt, vähän ujo vaan. Ujouskin on saanut nyt kyytiä uuden "uran" myötä, ja nautin siitä, että saan olla monien työkaverien kanssa tekemisissä. Ja jopa suuret johtajat tulevat juttelemaan kanssani, ja kyselemään. ja jotenkin tuntuu luonnollisesta puhella heillekkin ihan normaaleista asioista, ilman hullua jännittämistä.

Ajattelin kirjoittaa sellainen listan (Kumman kaa-hengessä..) niistä ominaisuuksista mitä miehelleni halua. Se voisi olla aika hauskaa lopulta, ja lista voisi selkeyttää omiakin ajatuksia. Pitää miettiä :)

F saa olla nyt hyllyllä ainakin ensi viikkoon...En nyt takerru siihen, vaan avaan sydämeni.