keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Sanokaa helpoksi vaan

Treffit meni yllattavan hyvin, ja jannu osoittautui erittain mielenkiintoiseksi. Vahan se oli lipeva, mutta onhan kehuja ihan kiva saada ;) Museokierros meni hyvin, ja Herra osoittautui erittain tietopuoliseksi talla saralla. Sitten museo meni kiinnis, ja piti keksia jatkoa. Se pyysi minua luokseen kahville, mutta en ollut viela noin reilun tunnin tuntemisen jalkeen valmis ihan siihen. Mentiin sitten kuppilaan, missa se tarjosi mulle pari kuppia siideria, ja paljastui, ettei se juo ollenkaan. Great, mahan oon aika happo kuitenkin. Keskustelu oli helppoa, ja yritin pitaytya vetamasta itseani kanniin. En kai ma ollu, kai? Sitten se suuteli minua. Ihan ok, mutta tassa vaiheessa tajusin itsestani sen, etta olen pistanyt sydameni hakkiin sailoon odottamaan sita prinssia, jonka kanssa tilanne on viela kesken. Sydamessani en tuntenut mitaan hanta suudellessani, onko se normaalia? Mutta mun on tosi vaikea heittaytya, ja avata sydantani. Suuteloimisen jalkeen se ehdotti, etta se tulisi mun luokse kylaan (taas). No ei edelleenkaan ole tulossa, varsinkin kun mun kamppa on ihan hiton sekaisin kaikkien kiireiden jalkeen. Siis todella sekaisin, eika se nyt tarkoita mitaan muutamaa lautasta tiskialtaassa, vaan piuhakaaosta, epamaaraisia pussukoita joka paikassa, ja tiskivuorta. Mentiin sitten sen luokse. Teravaa ajattelua, taas, mutta kehtaisin sanoa olleeni melko selva paatosta tehdessani. Ja sitten me pantiin. Ihan jees kokemus, ei mitenkaan mahdoton tyyppi. Jai ihan hyva fiilis. Mutta kuten tuuriini naissa jutuissa kuuluu, niin aija oli kuitenkin vaan piparin perassa. Koska, se jo nyt kutsui minut luokseen, ja paasi poksyihini, niin  eihan silla voi olla mitaan vakavempia intresseja, vaikka ajatusmaailmat tuntuivat kohtaavan aika kivasti. Katsotaan nyt, etta mita tassa tapahtuu. Ulkonaollisesti se oli ihan normaali, vahan outo naamasta, muttei mikaan jarkky. Ei kuitenkaan sellainen, etta katsoisin kahdesti kadulla. Niin, ja taas yksi mies tavattu, joka valehtelee pituutensa, luulisin. Tan piti olla yli 180 cm, muttei se kylla silta nayttanyt, kun eyelevel oli aikalailla samassa tasolla. ja ma en tasan oo 180cm pitka. Tai no, mulla oli aika paksupohjaiset monot jalassa, mutta kuitenkin. Sekin eka nettideitti ilmoitti pituudekseen 177cm ja oli hadin tuskin mun mittainen sulka paassa. Oma pituus on siis about 172cm. Mika siina oikean pituuden ilmoittamisessa on niin vaikeaa, on niita lyhyitakin naikkosia maailma pullollaan..mutta niin kiinnostavuuden tekeekin juuri ne samat kiinnostuksen kohteet, ja samanlainen elamanasenne. Katsellaan. Jain yokylaan, ja oli kiva menna luennolle suoraan miehelasta, varsinkin, kun tiesi haisevani. Pitaa paivittaa survival kit hammasharjalla ja dodolla. Mutta on silti hyva fiilis, kun seksi ei ollut mitaan kannisekoilua, kuten viimeaikoina on tupannut olemaan.