sunnuntai 28. marraskuuta 2010

lisays vol 2

Lueskelin kirjoituksiani Herra A:sta, ja "suhteemme" alusta. Sielta kavi ilmi, etta A on sanonut minulle kuukausia sitten, etta on kiinnostunut minusta, mutta ei tahdo kiirehtia. Ja, etta en saa stressata, koska tilanne rauhoittuu pian. Mutta tasta jalkimmaisesta kommentista en ollut varma, etta mihin se liittyi, epailen toki, etta tahan meidan tilanteeseen. No nytko se aika on tullut, etta voisimme tapailla? Rauhoitu Alma, raaauhaaa.

Sukat pyorii jaloissa, kun ajatteekin sita, kun A nappaa takaapain halaukseen, ja suutelee niskaa. Se tuntuu niin oikealta, niin ihanalta. Tosi harva mies tekee sita, ja rakastan tata eletta. Olen aina digannut.

Itse olen jotenkin fyysisesti lukossa. Olen jotenkin tosi jaykka nykyaan miehen kanssa, ja en oikein osaa koskea. Tuntuu jotenkin, etta tunkeudun toisen alueelle, kun en ole varma, etta haluaako han minut sinne. Olen samanlainen pokkelo myos petipuuhissa. En mina tallainen ollut vakisuhteessa. Ehka tassa on nyt ollut kyse itsevarmuuden puutteesta, koska pelkaan miehen motiiveja harrastaa seksia kanssani. En tahdo olla liian innokaskaan, etten ole pelottava. Myoskaan naiden random seksipartnerien kanssa peuhatessa ei oikein opi henkilokohtaisista mieltymyksista, ja kun usein on viela alkoholi messissa, niin kai sita haluaa homman vaan olevan ohi akkia. En tahdo antaa itsestani niin paljoa, koska pelkaan..jotain...

Naista syista tahtoisin lopettaa randomkumppanit, ja itsetuhoisen kaytoksen viljelemisen, koska huomaan sen vaikuttavan jo suhtautumiseeni parisuhteeseen, ja omaan tunne-elamaan. Mulla on yksi joululahjatoive (jos ei Fiskarsin kynsisaksia lasketa...), ja se olisi poikaystava. Ihan oikea, ja vilpiton, sellainen kuka on yhta ihastunut minuun kuin mina siihen, eika potkaise syrjaan, kun tulee parempaa tekemista. Pelkaan itse jo tuhonneeni itseni, ja ajatukseni normaalista parisuhteesta. Pystynko muuttamaan lutkahtavaa kaytostani enaa, pystynko rakastamaan aidosti?

Niin, ja pahoittelut ààkkosten puutteesta. Mun toinen kone ei pyorita nettia, ja taa toinen ei omaa skandinaavisia-aakkosia. And trust me, googletettu on ;) Kylla ma saan nama laitteisto-ongelmat pian haltuun..

Tattista, ja anteeksi jos tahmaannutte siirappiini :D

2 kommenttia:

  1. Nyt uppos! Oon huomannu omast käytöksestä IHAN SAMAN, et ne randomkumppanit vaikuttaa omaan tunne-elämään vaik kuin kusettais itelleen ettei ne mitään vaikuta ja et pitää vaan vähän hauskaa. Samat kelat tääl on myös tosta, et pystyykö omaa käytöstään muuttamaan enää vaik kuin haluis.

    Mut siihen jouluun on viel aikaa, eli pitä toivoo et sun toive toteutuu.

    VastaaPoista
  2. No ainakin kysisakset luulisi ole piece of cake jarjestaa;)

    Olen huomannut, etta pikkuhiljaa se yleisten moraalikasitysten mukaan elava tytto on kadonnut. Vahitellen eri osa-alueet liittyen oikeaan tuntemiseen, vilpittomyyteen, ja itselleen rehellisena olemiseen ovat kytkeytyneet pois paalta. Jotenkin sita viela lapsellisesti uskoo, etta kaikki nama palaisivat yhdesta napista painamalla sen oikean kumppanin loytyessa. Todellisuus on varmasti karumpi, ja oikeiden kaytosmallien uudelleenoppiminen varmasti on vaikea homma, joka ei valttamatta loydy ei yhdessa, eika kahdessakaan parisuhteessa. En ole varsinaisesti ollut sinkku edes pitkaan, heinakuusta asti, mutta ne kaksi "parisuhdetta" ennen sita eivat olleet mitaan realistista. Toki sita haluaa uskoa, etta se seuraava suhde olisi se the love story, mutta koska ihminen on oikeasti nain paskana emotionaalisesti (vai oonko ma?), niin sen love storyn yllapito varmasti vaatii rutosti duunia, ja pitkaa pinnaa. Ja mista sita tietaa, etta miten riekaleina se kumppani on omassa tunne-elamassaan. Seurustelu tuntuu nyt isolta peikolta, mutta silti kaytoksellani yritan hakea sita kokoajan vaarienkin ihmisten kanssa. Muistan kylla hamarasti milta se todellinen ihastuminen tuntuu, se tuntuu silta, kun olen lahestymassa F:aa, tai A:ta vaikka kadulla. Pitaisi vaan vetaa raja randomdeitailussa suutelemiseen, mutta vaatteet pysyy paalla. Mulle seksi sinansa on yksi, ja sama, tapahtui tai ei. Jos se tapahtuu, niin tilanne aina mutkistuu, en vaan osaa selittaa, etta miten.

    Paallimmaisena ajatuksena on nyt, etta tama on jotenkin niin nahty. Tajusin, etta mun ihmissuhteet taalla on paaasiassa erilaisia miessuhteita, ja ne muutama tyttokaveri mita minulla on eivat ole yhtaan karryilla, etta mita mina oikeasti puuhailen, enka tosiaankaan ala levitella naita juttuja heille. Kun katselen puhelinnumeroita luurista, niin alkaa vakisinkin miettia, etta jos sita antais energiaansa vahan seksittomillekin kaverisuhteille;)En voi vaan kertoa kellekkaan, etta mihin jannitys, ja aktiviteettini elamassani perustuu. Onhan se deittailu aika jannittavaa ajanvietetta, muttei tee tosiaan mieli huudella siita. Silti vaitan nauttivani elamastani, ja naista seikkailuista, enka olisi kokenut vastaavaa jos olisin jaanyt Suomeen siihen samaan oravanpyoraan missa olin. Mutta tosiaan, on tamakin elamantapa eraanlainen loputon ympyra, ja nyt vahan tekisi mieli hidastaa vauhtia, en vaan tieda, etta miten!

    VastaaPoista