sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Kappas vaan

Olin juuri paattanyt tehda entreen suosikki klubilleni, vaikka olin jo paattanyt olla menematta. Iski vimma kayda vahan miesmetsalla kuitenkin, ja epailin, etta F voisi olla liikenteessa. Olin juuri ehtinyt alkaa valmistautumaan roseta nautiskellen, ja puhelin soi...tintintintintii....Herra A. Taas.Se kyseli kuulumisia, ja iltasuunnitelmia. Kerroin olevani menossa ulos, ja alkoi toivotella hauskaa iltaa. Itsehan han oli yksin kotona sarpimassa olutta. Sitten se vaan tuli ulos suustani, siis "Haluatko seuraa?". Yllatin itsenikin talla ennenkuulumattoman rohkealla kysymyksella. Herra A ilahtui langan toisessa paassa, ja toivotti tervetulleeksi, jos siis en haluakaan nahda kavereitani, eika sinne meno pilaa iltasuunnitelmiani. No totta munassa ei pilaa ;)

Alma kaahasi sitten taksilla puolessa tunnissa mestoille rosen jamat laukussa. Onneksi en ostanut suosikki roseta, vaikka sitakin olis ollut lahiviinakaupassa talla kertaa, siina ei nimittain olisi ollut kierrekorkkia. Siella se odotti ovella peikkoreuhkansa kanssa, ah niin suloinen ilmestys. Se halasi, ja antoi pusun suoraan huulille. Katseltiin leffoja, tai no ei katseltu kun juteltiin, ja nuoltiin vuoronperaan. Kavi vaan taas mielessa, etta taas pannaan Almaa halvalla, ja hopso tytto lankeaa heti sangytouhuihin, kun joku vaan osoittaa vahankin kiinnostusta...No joo. Tiedostan taman sentaan itse, ja olisi vissiin aika pitaa itsensa kanssa kehityskeskustelu.

Yleisesti ilta oli tosi ihana. Vaikka varsinaista syyta ei selvinnytkaan, etta miksi se katosi nelja kuukautta sitten niin totaalisesti. Sen se sentaan sai sanottua, etta silla oli joku vaikea vaihe elamassa silloin, ja se oli aika sekaisin, mutta olin kuitenkin tehnyt haneen vaikutuksen. No en minakaan ole mikaan tasapainoisin otus ollut itsekaan, enka ole edelleenkaan. Kuuluu luonteeseen, ja persoonallisuuteen. Hehe.

Aamulla se sitten kyseli kovasti, etta nahdaanko taas pian. Joo, viiden kuukauden paasta voisi sopia ;) No ei, sanoin sille vaan, etta kaikki riippuu siita, ja etta olisin itse kiinnostunut tapaamaan hanta. Se kysyi sita niin monta kertaa, etta voisin jopa uskoa sen olevan tosissaan. Toisaalta pelottaa, etta jos sekin on vaan panoseuran perassa. Mina taas uskon, etta meilla voisi klikata yhteen muillakin tasoilla erittain hyvin, koska elamantapamme ovat niin samanlaiset, ja se ei edes ole, luojan kiitos, absolutisti tai tupakkahitleri. Niin, ja se horoskoopiltaan mulle sopiva, sehan tassa on tarkeinta ;)

Ai etta, tama elama on taas jannitavaa, vaikka paatin juuri hollata, ja rauhoittua. Mita luulette lukijat? Onko A tosissaan, kun nain pitkan tauon jalkeen se otti kuitenkin yhteytta, ja haluaa nahda uudelleen? Han teki minuun aivan lahtemattoman vaikutuksen silloin heinakuun viimeinen paiva, kun tapasimme ensimmaisen kerran. Ja hanta voitte syyttaa siita, etta avasin taman blogin haaskaamaan kallisarvoista aikaanne ;)

*Jalkikateen pitaa nyt tunnustaa, etta olen kylla ihastunut A:han. Han on yhta vaikuttava persoona kuin Herra F, ja ainoa todellinen haastaja F:lle. Mutta nyt kun tunnustin taman aaneen, niin napeillehan tassa taas tulee. Mutta en meinaa alkaa roikumaan hanessa, vaan jatan kortit auki poydalle, ja hanellehan jo sanoin, etta kaikki riippuu hanesta. A:sta on tosi vaikea ottaa tolkkua, kun se vihaa kuulemma itsestaan puhumista. Joku se varjelee tunteitaan, ja sydantaan, kun tietaa, etta se ei ole vakavissaan, vaan ainoastaan naisellisen vehkeen  perassa...Oh well, miten vaan. Kortit on poydalla, ja auki. Tahtoisin kutsua hanet kuitenkin luokseni seuraaville "treffeille" ;) Nappeihin sattuu jo nyt, kun tietaa, etta miten tassa mun tuurilla kay. Hyva tuurini tuntuu rajoittuvan magalomaanisiin kenka-ja vaateloytoihin kirppareilta talla hetkella..hah.*