maanantai 15. marraskuuta 2010

Kaikki on ihan super hyvin

Talouskriisini on nyt virallisesti ohi, kiitos Suomen valtiolle. Loysin unelmieni kengat uutena, kirpparilta, ja taydellisesti istuvat merkkifarkut vitosella. Loysin coolit aurinkolasit kadulta, ja mita ilmeisemmin kadonnutta lompakkoani oli yritetty toimittaa mulle himaan, mutten ollut kotona. Kuriiri oli jattanyt lapun, missa oli mun molemmat etunimet mainittuna, se heratti hieman oudoksuntaa epailevassa mielessani. Ma en oo tilannut mitaan netista, enka odottele haastekirjeita, joten kehtaisin epailla, etta suurlahetysto on saanut pussukan kasiinsa, ja tietokannastaan loysivat osoitteeni. Epailyni perustuu ihan kaytannon kokemukseen, jonka kuulin patonkimaan patonkiparonilta viime perjantaina. Han oli saanut kaksi viikkoa lompakon katoamisen jalkeen ison ruskean kirjekuoren kuriiripostina ilmeisesti suurlahetystolta, missa oli ollut lompakko, ja sen sisalto. Olen hyvin tyytyvainen, etta olen ilmoittanut asuvani taalla ihan virallisesti, varsinkin jos tuo mystinen lahetys on armas design lompakkoni :D Ja jos lompsani on ensin toimitettu poliisille, niin eihan ne sille voi oikein mitaan, koska se voi olla jonkun turren hukkaama, joka on jo lahtynyt maasta, joten nehan tietenkin lahettavat sen suurlahetystoon, joka sitten etsii taman huolettoman kannikalan, tai ryoston uhrin nappeihinsa. Mutta siis kaikki nayttaisi olevan paallisin puolin enenmman kuin hyvin, paitsi kouluhommat takkuaa edelleen, ja alkaisi jo vahan ahdistaa, mutta kasi sydamella voin sanoa, etta pystyn kaikista parhaimpiin suorituksiin jumalattomassa paineessa, ja kiireessa. Se ei nyt oikein seivaa sita tosiasiaa, etta tama on jatti kokoinen projekti aikaisempiin verrattuna, ja voisin ihan tosissani aloittaa jonkinlaisen tyorytmin, ennenkuin alan taas valvoa yot lapeensa koneiden kaatuessa, ja tupakka suupielessa roikkuen.

Mutta siis, mulla on kaikkea,  mutta olen todella yksinainen. Tunnen ihan itseni kateelliseksi, kun tsekkailen muiden bilekuvia, ja systeemeja. Toisaalta nautin, etta saan tehda mita tykkaan, mutta jotenkin veri vetaa takaisin hauskoihin keikkailtoihin tutun porukan kanssa. Porukan, joka on hajonnut, ja tanne jaaneen osan joukossa en ole kovinkaan suosittu. Yksin tuntuu niin urpolta menna ulos. Pitaisi kai vaan olla reipas, ja ahdistella niita ihmisia viikonloppusuunnitelmista jotka ei viela katso kieroon. What ever. Tajusin, etta mulla on kaksikin lippua eri keikoille, minne olen menossa ypoyksin. Tajusin, etta toinen on jo sunnuntaina. Onneksi raha-asiat jarjestyi, jotta voi ottaa pienet tumut, ja loytaa hauskaa seuraa. Haha. Tai sitten pyydan yhta mukavaa ihmista mukaan, jonka kanssa en oikein keksi puhuttavaa, enka halua kiintya liikaa, kun sekin lahtee noin kuukauden paasta pois. Great.

Mainitsin aikaisemmin siita isosta miehesta kenen kanssa jorailin pari viikkoa sitten, ja kenen ikaa postauksessani mietin. No nain siita hyvin miellyttavaa unta viime yona. Grau. Ja sitten se iski noin metrin halolla taka vasemmalta: voisin olla kiinnostunut siita. Hyi minua. Ei nyt ehka ihan kaikkia tarvi maata lapi. Ehka tutustun paremmin vaan frendina. Se on aina, ja joka paikassa, joten sen kylkeen vois menna, jos joku paha seta vilahtaa jossain. Jaakin on nyt rikottu: se on nahnyt minun humppaamassa :D Se on pahempaa, kun ensi kertaa riisuutuminen vieraan edessa, vaikkei se kylla edes jannita enaa. Edelleen epailen, etta se iso mies se on nelja-viisi vuotta minua nuorempi. Kavin kuolaamassa sen facebook kuvat lapi, ja jotenkin siina on sellaista viisautta, ja silti poikamaista pilketta, ja onhan se karskin komea kanssa. Ja aivan hullun pitka!

Huomien treffikumppani vinkui, etta pitaisi lisata se kaveriksi fb:ssa. No en tee sitakaan. Se varmaan pitaa minua jonain hysteerikkona. Mutta sori nyt vaan, ma en kutsu ventovieraita nettideitteja kotiini, enka edes lisaa kaverikseni, ennenkuin olen henkilokohtaisesti tavannut, ja todennut suht taysjarkiseksi. En ma jaksa alkaa leikkia elamallani yhtaan enempaa. Kannissa holmoilen aivan tarpeeksi, joten selvana voisi yrittaa pitaa sukkansa kuivina, ja jarjestyksessa. Se ei muuten vastannut mitaan, kun laitoin, etta sori, en lisaa. Ja jotenkin on kutina, etta se tekee oharit viela. Vaikuttaako se tyyppi ihan oudolta kertomani perusteella, vai olenko vaan hysteerinen, ja epailevainen toisten motiiveista?

Uutta verkkoa vaan vesille. Se aivan ensimmaiseksi tapaamani nettideitti oli muuten taas kaynyt profiilissani. Se kay about viikottain. Mikahan sillakin on hatana? Melkein soitin jo exan avuksi tanaan, kun pitas saa printteri toimimaan. No en soittanut, mutta en ma tota yksin saa toimimaan. Olin jo niin iloinen, kun loysin kaikki oikeat osat siihen, ja sain mustepatruunatkin ihan itse paikoilleen. Kaiken muun se vehje tekee, muttei tulosta. Jotain vikaa vissiin niissa porttiasetuksissa, ja enhan mina niista mitaan tieda. Ne menee yli mun hilseen. Ehka ma houkuttelen sen exan kuitenkin paikalle, jos lupaan sille sen satasen takaisin, jos se saataa mun vehkeet :D